Download the full version of the textbook now at textbookfull.

com

Understanding Conflict Imaginaries

Provocations from Colombia and Indonesia
Simon Philpott Nicholas Morgan

https://textbookfull.com/product/understanding-
conflict-imaginaries-provocations-from-colombia-
and-indonesia-simon-philpott-nicholas-morgan/

Explore and download more textbook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

The Aceh Separatism Conflict in Indonesia The Practice of

Governance in Conflict 2nd Edition Novri Susan

https://textbookfull.com/product/the-aceh-separatism-conflict-in-
indonesia-the-practice-of-governance-in-conflict-2nd-edition-novri-
susan/
textbookfull.com

Data Analysis from Scratch with Python Peters Morgan

https://textbookfull.com/product/data-analysis-from-scratch-with-
python-peters-morgan/

textbookfull.com

Love: A New Understanding of an Ancient Emotion Simon May

https://textbookfull.com/product/love-a-new-understanding-of-an-
ancient-emotion-simon-may/

textbookfull.com

Imagining Irish Suburbia in Literature and Culture Eoghan

Smith

https://textbookfull.com/product/imagining-irish-suburbia-in-
literature-and-culture-eoghan-smith/

textbookfull.com
Public Relations Strategies and Tactics Dennis L. Wilcox

https://textbookfull.com/product/public-relations-strategies-and-
tactics-dennis-l-wilcox/

textbookfull.com

The Ancient Emotion of Disgust 1st Edition Lateiner

https://textbookfull.com/product/the-ancient-emotion-of-disgust-1st-
edition-lateiner/

textbookfull.com

Bootstrapping Microservices: With Docker, Kubernetes,

GitHub Actions, and Terraform, 2nd Edition Ashley Davis

https://textbookfull.com/product/bootstrapping-microservices-with-
docker-kubernetes-github-actions-and-terraform-2nd-edition-ashley-
davis/
textbookfull.com

Data Protection on the Move Current Developments in ICT

and Privacy Data Protection 1st Edition Serge Gutwirth

https://textbookfull.com/product/data-protection-on-the-move-current-
developments-in-ict-and-privacy-data-protection-1st-edition-serge-
gutwirth/
textbookfull.com

Sex 4 Books in 1 Tantric Sex Kama Sutra Dirty Talk Sex

Positions Charlotte A. Rose

https://textbookfull.com/product/sex-4-books-in-1-tantric-sex-kama-
sutra-dirty-talk-sex-positions-charlotte-a-rose/

textbookfull.com
Introduction to Human Nutrition The Nutrition Society
Textbook 3rd Edition Susan A. Lanham-New

https://textbookfull.com/product/introduction-to-human-nutrition-the-
nutrition-society-textbook-3rd-edition-susan-a-lanham-new/

textbookfull.com
Understanding Conflict
Imaginaries
Provocations from
Colombia and Indonesia

Simon Philpott
Nicholas Morgan
Rethinking Peace and Conflict Studies

Series Editors
Oliver P. Richmond
University of Manchester
Manchester, UK

Annika Björkdahl
Department of Political Science
Lund University
Lund, Sweden

Gëzim Visoka
Dublin City University
Dublin, Ireland
This agenda-setting series of research monographs, now more than a
decade old, provides an interdisciplinary forum aimed at advancing inno-
vative new agendas for peace and conflict studies in International Relations.
Many of the critical volumes the series has so far hosted have contributed
to new avenues of analysis directly or indirectly related to the search for
positive, emancipatory, and hybrid forms of peace. Constructive critiques
of liberal peace, hybrid peace, everyday contributions to peace, the role of
civil society and social movements, international actors and networks, as
well as a range of different dimensions of peace (from peacebuilding, state-
building, youth contributions, photography, and many case studies) have
been explored so far. The series raises important political questions about
what peace is, whose peace and peace for whom, as well as where peace
takes place. In doing so, it offers new and interdisciplinary perspectives on
the development of the international peace architecture, peace processes,
UN peacebuilding, peacekeeping and mediation, statebuilding, and local-
ised peace formation in practice and in theory. It examines their implica-
tions for the development of local peace agency and the connection
between emancipatory forms of peace and global justice, which remain
crucial in different conflict-affected regions around the world. This series’
contributions offer both theoretical and empirical insights into many of
the world's most intractable conflicts, also investigating increasingly sig-
nificant evidence about blockages to peace.
This series is indexed by Scopus.
 Simon Philpott • Nicholas Morgan

Understanding
Conflict Imaginaries
Provocations from Colombia and Indonesia
Simon Philpott Nicholas Morgan
Newcastle University Newcastle University
Newcastle upon Tyne, UK Newcastle upon Tyne, UK

ISSN 1759-3735     ISSN 2752-857X (electronic)

Rethinking Peace and Conflict Studies
ISBN 978-3-031-03975-1    ISBN 978-3-031-03976-8 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-031-03976-8

© The Author(s), under exclusive licence to Springer Nature Switzerland AG 2022

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

Cover pattern © John Rawsterne/ patternhead.com

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Acknowledgements

Many people have made the research that informs this monograph possi-
ble. The Screening Violence project began as a conversation over a couple
of drinks among academic colleagues at Newcastle University. Discussion
quickly extended into reading about the social imaginary and regular
meetings involving other investigators on the project, namely, Guy Austin
and Philippa Page, both at Newcastle University. Paula Blair joined our
discussions on the social imaginary and sharpened our understanding of
film and the ways we might use it as a research tool. Peter Baker posed
challenging theoretical questions. Having decided to frame the project
around five different polities with overlapping but different experiences of
political violence, Roddy Brett, now at Bristol University, and Brandon
Hamber, at Ulster University, joined as investigators and brought focus
and clarity to our thinking about imaginaries. Without those two years of
preliminary work and reflection, the project would not have gotten off the
ground. Thank you one and all! Since being awarded the funding, it has
been a delight to work with the core team of Guy Austin (our tireless
Principal Investigator, or bagman as we know him), Roddy Brett, Brandon
Hamber, Philippa Page, and our Research Associate, Gemma McKinnie. It
is hard to imagine a better team of academic colleagues to work with.
We wish to warmly thank our Professional Services colleague Carolyn
Taylor of the School of Modern Language at Newcastle University for her
outstanding skills in putting our project budget together and for her
forensic management of the budget once we had been awarded the grant.
In our research sites in Colombia and Indonesia, we have been privi-
leged to work with numerous academic and filmmaker colleagues who

v
vi ACKNOWLEDGEMENTS

made the research possible. It is their commitment to and support of the

project that enabled us to identify potential project interlocutors who have
so generously given of their time and with great courage shared their own
experiences. In Indonesia, we would like to extend our deepest gratitude
to Diah Kusumaningrum, Ayu Diasti Rahmawati, Muti Kurniasari, Ogik,
Coory Yohana Pakpahan, all based at Gadjah Mada University in
Yogyakarta. Whether brainstorming on Indonesian films suitable for
showing in the project, organising film showings, setting up screens and
projectors, looking out for the well-being of project participants, or facili-
tating travel to different parts of the country, we were in awe of our col-
leagues’ energy and thankful for the committed intellectual engagement
with the Screening Violence project. A special note of thanks to Poppy
Sulistyaning Winanti who, as Vice Dean for Research, Community Service,
Cooperation, and Alumni Affairs at Gadjah Mada, made comfortable
working visits possible and extended warm hospitality. Many thanks to
Yosep Anggi Prasetya, Arya Sweta and their team at Limaenam Films
whose initial interest in the project has extended to working patiently with
us at the many film showings and putting together an account of the proj-
ect through the eyes of documentary filmmakers.
In Colombia we owe a debt of gratitude to old friends. Pablo Burgos
was the eye behind the lens and a tireless travelling companion in the most
difficult of personal circumstances. Our academic partner Manuel Beltrán
at the Universidad Claretiana in Quibdó played a key role in organising
focus groups in Yuto and Quibdó while Napoleón García Anaya did the
same at the Universidad Tecnológica del Chocó and in Tutunendo. Rafael
Perea Chalá and Oscar Larrahondo were instrumental in setting up the
screening at the Universidad del Pacífico in Buenaventura, while Tancredo
Iván Vargas set up the very first pilot event in Bogotá. Gearóid O Loingsigh
provided his usual invaluable advice during the planning stage and team
members Orlando Castillo and Ana Mercedes Panchoaga offered their
insight, contacts, and endless patience in explaining the project’s aims and
encouraging participation. Yilver Mosquera facilitated a crucial series of
interviews in his beloved Patía and the arrival of Eduardo Restrepo pro-
vided a boost at a key moment in the project. It is a pleasure to know that
we still have another eighteen months to share ideas with many of these
colleagues. We also note that it is a bittersweet moment as we lament the
passing of José Oscar Córdoba, Rector of the Universidad Claretiana in
Quibdó, who supported the project from the outset with his usual
charisma.
 ACKNOWLEDGEMENTS vii

Our greatest debt is to those who have worked with us over years,
watching, responding, reflecting on the films we have shown and often
sharing difficult intimacies with others in the audience and with the
research teams. To those who participated in film showings in Bogotá,
Yogyakarta, Tutunendo, Solo, Quibdó, Jakarta, Buenaventura, Yuto and
Ambon, our sincere thanks. That some participants must remain nameless
provides the most vivid reminder that the legacies of conflict can endure
for decades. Thank you for helping us better understand what our research
is trying to achieve.
The research carried out for this monograph was only possible through
generous funding provided by the Arts and Humanities Research Council
(grant number AH/R006512/1).
 Contents

1 Concepts  1

2 Contexts 27

3 Encounters 73

4 Concluding Thoughts121

References125

Index131

ix
 CHAPTER 1

Concepts

Abstract In this section, we discuss the concept of the social imaginary,

highlighting key themes and thinkers in its development, paying particular
attention to the work of Cornelius Castoriadis and Charles Taylor. While
not conventionally understood to be scholars of the social imaginary, we
note Benedict Anderson, Antonio Gramsci, and Michel Foucault, all serve
as points of reference in reflection on the development of the social imagi-
nary. We highlight the ways that the work of Hegel and Marx need to be
read imaginatively to fully appreciate the depth of their critique. Our con-
cerns with liberal ideas and practices of peace-building are set out in the
context of an introduction of conflict imaginaries. We argue that conflict
imaginaries are the shared images and analogies that situate subjects in
relation to political violence but that they are specific to communities and
individuals, highly contested, and that multiple imaginaries may be at
work in framing a conflict. We critically analyse the claims of those who
claim to be mere bystanders to conflict situations and reflect upon the
concept of competitive victimhood. We situate our research in contexts of
space, scale, and time, and note our determination to address local imagi-
naries of conflict. Finally, we emphasise that unlike scholars of the social
imaginary who focus on the facilitation of sociability and community
building, our work addresses the factors that produce and reproduce con-
flict in the imaginative realms of those who experience it and partici-
pate in it.

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature 1

Switzerland AG 2022
S. Philpott, N. Morgan, Understanding Conflict Imaginaries,
Rethinking Peace and Conflict Studies,
https://doi.org/10.1007/978-3-031-03976-8_1
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
2 S. PHILPOTT AND N. MORGAN

Keywords Social imaginary • Conflict imaginary • Cornelius

Castoriadis • Charles Taylor • Liberal peace • Antagonists • Bystanders
• Time • Space • Scale • Affect

Understanding Conflict Imaginaries

The reflections presented in this short monograph emerge from a project
that sets out to explore the collective representations through which con-
flict is understood in places that have experienced intense periods of civil
strife. The sites chosen, in Algeria, Argentina, Colombia, Indonesia and
Northern Ireland, share violent histories but are in many respects very dif-
ferent, with diverse political cultures and different relationships to the
polities to which they are embedded. Our underlying assumption is that to
understand conflict properly we need to explore the imaginative worlds of
those who live with it, whether as participants or bystanders. The project
analyses the metaphors, tropes and images used in each of these locations
to represent political violence in order to determine what they have in
common and what separates them.
Working across different research sites posed an important question
about how best to access the imaginations of the interlocutors we sought
to work with. Recognising that asking communities to reflect on their own
conflicts is difficult and perhaps simply reinforces local imaginaries, we
decided upon working with the different communities in each of the five
primary research sites through viewings of films about the conflicts of oth-
ers. The visual mediums of fictional cinema and documentary film are rela-
tively inclusive and often emotionally engaging, and so encourage
participants to explore their understandings of conflict and reconciliation
through their interpretation of a range of different contexts. We argue that
asking communities to reflect on the violence of other polities creates a
space for critical reflection on the ways that individuals and communities
understand their own experiences of conflict and possible transitions from
it. Thus far, our research indicates that screening representations of unfa-
miliar conflicts produces rich discussions about the nature of political
violence.
The place of political violence within these imaginative worlds is a com-
plex one. Violence ends debate and silences discourse and in a very imme-
diate sense it speaks for itself. Yet political violence has an impact not only
on perpetrators, survivors and witnesses but on everyone who knows that
 1 CONCEPTS 3

it has taken place. This kind of violence takes place within shared frame-
works, some of which explain and legitimise it, while others disavow and
condemn it, or support an equally violent response. As well as sending a
message, therefore, violence itself emerges from a particular way of imag-
ining the social world. To understand how conflict comes about and why
it disappears, therefore, is not simply a matter of analysing its material
stakes or the balance of power between combatants but also of immersing
ourselves in the passions and beliefs that animate it. Although we recog-
nise that such imaginings are rooted in the material conditions of a world
in which violence is routinely used in the daily organisation of social, polit-
ical and economic life, we emphasise their importance in determining the
direction that any given conflict may take.
We assert that the only way to meaningfully explore such representa-
tions is by focusing on local understandings of antagonism, armed con-
frontation and post conflict coexistence, however the latter might be
defined. Our primary ambition, therefore, is to introduce and give sub-
stance to the concept of conflict imaginaries. In this respect, we note that
despite the necessity of researching violence in its specific context, both
scholarship and policy documents have often invoked a universalizing dis-
course of human rights and transitional justice. We agree with the insights
provided by those critics who suggest that such an approach lacks suffi-
cient nuance precisely because overarching analyses and proposed national
solutions often neglect intense local experiences that demand distinctive
attention. Citing Roger Mac Ginty, Jan Selby observes that ‘…liberal
peace-building exercises a “near monopoly” within contemporary peace
operations, such that it applies worldwide a “highly standardized” model
of how to create sustainable peace—“a peace from IKEA: a flat-pack peace
made from standardized components”’ (Selby, 2013, pp. 61–62). Selby’s
remarks highlight the importance of engaging with local understandings
of antagonism that not only shape the tenor of conflict and post-conflict
but also play an important role in determining the prospects for peace and
reconciliation.
There are two further reasons why we consider it important to think in
terms of conflict imaginaries. Firstly, the approaches mentioned above
tend to characterise internal conflicts in quantitative terms. UN docu-
ments, for example, describe ‘non-international armed conflicts’ as ‘pro-
tracted armed confrontations’ which ‘must reach a certain threshold of
confrontation’ or a ‘minimum level of intensity’ to be officially recognised
(ICTY, 1995, para. 70). Quantitative definitions of this sort are part of a
4 S. PHILPOTT AND N. MORGAN

broader set of institutional discourses of conflict, transition and post-­

conflict that set out to guide the interventions of international agencies in
any post-conflict situation. Such quantitative metrics reveal little of the
specifics of any given case and in particular of how violence is embedded
in other forms of social conflict. Galtung’s influential distinction between
‘negative’ and ‘positive’ understandings of peace presupposes the impor-
tance of thinking beyond the presence or absence of violent actions, while
his ‘triangle of violence’ invites us to consider the relationship between
‘direct’, ‘cultural’ and ‘structural’ forms of violence, though Galtung does
not use all of these terms in his original text (Galtung, 1969). For all its
limitations, his emphasis on the importance of confronting ‘structural vio-
lence’ is a suggestive notion that questions the contested notion of the
‘liberal peace’, which has undergone sustained critique within disciplines
such as International Relations (inter alia Duffield, 2007; Pugh, 2005;
Richmond, 2010; Selby, 2013). We are deeply interested in how structural
violence striates the imaginaries of social actors and how these imaginaries
themselves channel the course of violent confrontation. While there are
undoubtedly patterns in the ways civil strife unfolds and concludes, with-
out a sophisticated understanding of local imaginaries there is no prospect
of apprehending the elements that make each conflict unique.
Secondly, we are interested in the consequences of the liberal underpin-
nings of much research into political violence. For example, Duncan
McCargo and Robert Taylor argue that the deep embrace by American
political science of liberalism, with its assumption that human beings are
‘rational’, self-transparent actors motivated by material interest, militates
against an understanding of other ‘realities’ (see McCargo & Taylor, 1996,
pp. 211–213). Citing John Gray, Taylor notes that ‘it is distinctive of lib-
eral thinkers to deny that there is within the diversity of forms of govern-
ment and society disclosed to us in history a legitimate variety of
frameworks for human well-being’ (Taylor, 1993, p. 8). On this view, it is
equally legitimate to argue that liberalism has a similarly limited apprecia-
tion of the ways that human beings experience violence, as perpetrators,
victims or bystanders. Narrow in their understanding of modernity yet
hegemonic in the social sciences, liberal assumptions limit research into
political violence and its consequences (Selby, 2013, pp. 58–59).
Thinking in terms of conflict imaginaries, we claim, allows us to avoid
some of these problematic assumptions by focusing on the value-laden
collective representations that shape the social world within which the
actions of violent actors make sense. Our recognition that all social actors
 1 CONCEPTS 5

share such cognitive models immediately raises questions for us as research-

ers for we, too, inhabit not only the social imaginaries associated with our
disciplines but also those that mark our own personal life histories. We do
not pretend to have successfully negotiated such problems in the work
done to date but have tried to address them by engaging in a fieldwork
process in which we work at length with a range of interlocutors, explor-
ing their understandings of conflict and violence while making clear our
own assumptions about the project in which we are engaged.

Social Imaginaries: A Slippery Concept

Before going any further, however, some consideration of the idea of the
social imaginary is in order. Though referenced with a certain regularity in
the social sciences, the concept remains underdeveloped in contemporary
social science, and lacks grounding in empirical research. Thus, while the
use of the term implies the reader’s familiarity with its meaning, many
references to the social imaginary are little more than explanatory gestures
that appeal to a ‘cultural’ category that invites as many questions as it pro-
vides answers. In such cases, a little probing reveals that the social imagi-
nary seems to denote a set of assumptions and attitudes—one might say
prejudices—that are deemed to be dominant in a given context at a given
moment, though who shares them, how they shape the actions of real
people, and how they may be related to different sets of attitudes and
assumptions is generally unclear. Examples might include the belief that
American egalitarian individualism produces a political culture driven by
rationality whereas the role of religion in Islamic polities renders Muslims
ill-­suited to dealing with contemporary political problems. The passionate
nature of Italian and Spanish peoples explains why there are so many suc-
cessful motorcycle racers from these countries whereas English eccentric-
ity explains their love for cricket, a game sometimes played over 5 days and
producing no result. Such imprecision reveals the existence of a ‘common
sense’ use of the concept, too underdeveloped to be much use as an ana-
lytical tool. Nonetheless, a number of scholars have developed the central
concept in some detail, in the process suggesting points of similarity with
other ways of thinking about collective understandings of the social that
do much to reveal what is at stake in these debates. It is with these uses of
the social imaginary, therefore, that we start our attempt to arrive at a
working definition of the term.
6 S. PHILPOTT AND N. MORGAN

Perhaps the most influential and certainly the most referenced use of
the term deploys it as a label for a fundamental set of assumptions that
makes social life possible. Cornelius Castoriadis, who offers the most
densely elaborated of these accounts, argues that it is a neglected concept
in the social sciences and humanities. His interest in the imaginary arises
from his disillusionment with the determinist aspects of contemporary
Marxism. Against this economism, Castoriadis’ work is animated by a
desire ‘to identify the creative force in the making of social historical
worlds’ (Gaonkar, 2002, p. 1). Positing an ontology of creation, he argues
that every polity is self-creating or ‘self-instituting’: it cannot be produced
by or deduced from pre-existing conditions, even though these constrain
it. This approach explicitly recognises that while human beings do all the
same things, they do so in unique and unpredictable ways (Gaonkar, 2002,
p. 7). Castoriadis therefore repudiates the idea that new and emergent
forms of social life are merely adaptive surface variations of an underlying
order, but rather emphasises ‘the emergence of radical otherness, imma-
nent creation, non-trivial novelty’ (see Gaonkar, 2002, p. 6). Furthermore,
to identify the imaginary is to discover that which, ‘amongst the infinity of
possible symbolic structures’, ‘specifies one symbolic system, establishes
the prevalent canonical relations, orients in one of the innumerable possi-
ble directions all the metaphors and metonymies that are abstractly con-
ceivable’. Thus ‘[w]e cannot understand a society outside of a unifying
factor that provides a signified content and weaves it with the symbolic
structures’ (see Strauss, 2006, p. 324). On this account, the imaginary is
a fundamental, set of unifying beliefs shared by all the members of a
given polity.
A further unavoidable point of reference is Charles Taylor, who defines
the social imaginary as comprising how people imagine their social exis-
tence, their relations with others of the same polity and, in particular, their
assumptions about how social interactions are supposed to take place. This
includes everyday expectations about how one conducts economic trans-
actions, socialises in a pub, or engages with political processes, as well as
‘the deeper normative notions and images that underlie these expecta-
tions’ (Taylor, 2004, p. 23). Taken as a whole all of these presuppositions
amount to ‘a form of understanding that has a wider grasp of our history
and social existence’ (Gaonkar, 2002, p. 10). This complex and not fully
articulated understanding of a given socio-political situation is routinely
carried in ‘images, stories, and legends’ and is widely shared, making
 1 CONCEPTS 7

possible common social practices and a generally shared sense of legiti-

macy (Taylor, 2004, p. 23).
These definitions suggest links to other ways of thinking about the
deep presuppositions that underpin everyday life. They are not quite the
same as Wittgenstein’s ‘background’, which includes the physical condi-
tions of possibility within which meaningful acts take place, are reminis-
cent in some respects of Searle’s related account of ‘social reality’, which
notes the usually unremarked processes through which ‘cars, bathtubs,
houses, money, restaurants and schools’ come to ‘seem as natural to us as
stones and water and trees’ (Searle, 1995, p. 4). They are also similar in
some respects to what Hannah Arendt calls ‘common sense’, ‘the basic
human facility that lets us make elemental judgments about everyday mat-
ters’ (Crehan, 2016, p. 49) and which ‘presupposes a common world into
which we all fit’ (Crehan, 2016, p. 51). The taken-for-granted nature of
the social world conceals the work of the imaginary in bringing it into
being. For Castoriadis, the imaginary is, the ‘constitutive magma of mean-
ing’ (see Gaonkar, 2002, p. 6), and there can be no language, culture, art,
or institutions external to the ‘radical novelty’ immanent to human beings,
individually and collectively (Castoriadis, 2007, pp. 72–73). Yet he also
emphasises that ‘[o]nce created, both imaginary social significations and
institutions crystallize, or solidify…[into] the instituted social imaginary’
(Castoriadis, 2007, p. 73). Here the radical imaginative potential of
human beings is tamed, channelled, regulated and brought into line with
social norms, with the demands and requirements of a given polity. From
this perspective, socialisation is a process of absorbing social institutions
and shared meanings, of grasping notions of right and wrong, of learning
what is to be revered and hated. ‘When that socialization occurs, the radi-
cal imagination is stifled, to a point, in its most important manifestations:
it expresses itself more conventionally and repetitiously’ (Castoriadis,
2007, pp. 74–75).
A central problematic emerges, namely, the tension between the possi-
bilities of the human imagination and the collective manufacture of the
norms and taboos that restrain this underlying potentiality. The political
significance of this state of affairs has been the object of much discussion
and is at the centre of a number of well-known debates. At its most radical
the belief that the social imaginary is so naturalised it is rarely if ever appar-
ent to those who inhabit it, appears in Althusserian notions of ideology,
with their claim that it is ideology itself that constitutes human subjects
and that there is, therefore, a direct link between the notions of
8 S. PHILPOTT AND N. MORGAN

‘subjectification’ and ‘subjection’, an idea subsequently developed in some

of Foucault’s work (Althusser & Balibar, 1972, pp. 225–253; see, for
example, Foucault, 1980). At this point, then, we engage with complex
theoretical exchanges about the role of collective representations in the
construction of political subjectivity, often referred to as the structure ver-
sus agency debate. In a famous paragraph, Marx writes that ‘[m]en make
their own history, but they do not make it as they please; they do not make
it under self-selected circumstances, but under circumstances existing
already, given and transmitted from the past’ (Marx, 1978). Here he
implicitly recognises the importance not just of the material disposition of
resources in a given social formation but of something very like the social
imaginary in the shaping of political beliefs and practices. Thus, he claims
that it is precisely when contemporary actors ‘seem to be occupied with
revolutionizing themselves and things, creating something that did not
exist before’ that they ‘anxiously conjure up the spirits of the past to their
service, borrowing from them names, battle slogans, and costumes in
order to present this new scene in world history in time-honoured disguise
and borrowed language’ (Marx, 1978). Weber, in open dialogue with
Marx’s work, uses a striking metaphor to represent the relationship
between ideas and practices. While noting that ‘[n]ot ideas, but material
interests, directly govern men’s conduct’ he immediately adds the telling
comment that, notwithstanding the importance of material interests, ‘the
“world images” that have been created by “ideas” have […] determined
the tracks along which action has been pushed by the dynamic of interest’
(Weber, 1946, p. 280).
The refusal of idealism, accompanied by a recognition of the power of
social imaginaries, continues to characterise later debates. From a concep-
tual point of view, we note a problematic tendency to reify the imaginary,
to wrench it out of context and remove it from those who create, modify,
and invoke it. Its singularity in these accounts is in itself a problem, as is
the need to identify what represents the fundamental logics of social life
that are supposedly shared by all. According to Taylor, for example, ‘once
we are well installed in the modern social imaginary, it seems the only pos-
sible one, the only one that makes sense’, a metaphor that suggests that
the social imaginary is a place we inhabit rather than something that exists
intersubjectively (Taylor, 2004, p. 17). Such claims bring the conceptuali-
sation of the social imaginary closer to other frameworks that attempt to
account for the relationship between collective representations and social
practice, such as Bourdieu’s habitus, that ‘generative principle of regulated
 1 CONCEPTS 9

improvisations, installed in a lasting fashion’ (Bourdieu, 1972, p. 78).

Bourdieu’s emphasis on the embodied, internalised nature of the habitus,
resonates with the taken-for-granted, unexamined nature of Taylor’s puta-
tive imaginary, even though his emphasis is on the cognitive dispositions,
based on experience, through which people come to understand them-
selves as social beings. The importance of metaphor is strikingly exempli-
fied here: for Taylor human beings are installed in the imaginary, while for
Bourdieu something rather like the imaginary is installed in them. In both
cases a range of assumptions have been so naturalised that social actors
find it difficult or even impossible to recognise them, let alone interrogate
them. The implication is that even when they feel they are improvising or
being spontaneous they are in fact limited by the shape of their social
imaginary. Bourdieu uses a similar metaphor to Weber’s to explain this
relationship, describing the habitus as a ‘train that takes along its own
tracks’ (Bourdieu, 1980, p. 73).
The artistic ingenuity and imaginative reach of these explanatory meta-
phors is striking. Whether in high theory or popular culture, image, meta-
phor, allusion, simile and a range of other devices inform the ways human
beings make their world meaningful. David McNally, for example, notes
Hegel’s Phenomenology of Spirit is packed with ‘jokes, puns, wisecracks,
sarcasm, parody’ while Marx’s Capital, by careful design and artful pre-
sentation, ‘overflows with symbolism, metaphors, ironic barbs, and a stun-
ning range of allusions to world literature.’ The outrage, condemnation,
irony, Gothic imagery, and highly dramatic constructions are not examples
of florid pose but integral to Marx’s search for a language in which to
express the horrors of capitalist everyday life. Marx’s references to vam-
pires and werewolves are deliberate, calculated, and require the reader to
engage Capital as a work of imagination or a text the affective power of
which arises from the pain of the labouring body (McNally, 2011,
pp. 117–119). Yet their deployment reminds us that in exploring imagi-
naries we are working with the same tools and materials that are the object
of our analysis.
Of course, we are stretching these comparisons to suit our own pur-
poses, as most of the thinkers referred to here do not use the term social
imaginary and the metaphors that are the vehicles for their insights con-
jure up divergent ways of understanding the relationship between repre-
sentations and practices. A principal difference is between models that
seek to identify underlying assumptions shared by whole ‘societies’ or
‘civilisations’, problematic terms in themselves, and those that seek to
10 S. PHILPOTT AND N. MORGAN

identify the different dispositions that characterise different ‘groups’, as is

the case with Marxist approaches and the sociological thinking of Weber
or Bourdieu. However, even those models that emphasise the importance
of underlying assumptions in the quotidian functioning of social life none-
theless have to recognise some measure of heterogeneity. Foucault’s early
theorisation of the épistémè, for example, is strikingly reminiscent of
Castoriadis and Taylor’s view of the social imaginary in its claim that ‘there
is always only one episteme that defines the conditions of possibility of all
knowledge, whether expressed in a theory or silently invested in a prac-
tice’. Yet later he will note that ‘the épistémè is not kind of underlying
grand theory, but a space of dispersion, an open field of relationships end-
lessly available to interpretation’ (our translation (Foucault, 2001, p. 676).
Indeed, the notion of the social imaginary as a fundamental cognitive
guide which enables social reproduction is both seductive and in many
respects implausible, not least because of the functional role it affords a
cohesive set of collective representations, especially as formulated by
thinkers like Taylor.
In this respect, Anderson’s notion of the imagined community is a use-
ful point of comparison. While his approach helps to explain how the
nation is naturalised, leading as it does to people being prepared to die,
and kill, ‘for such limited imaginings’ (Anderson, 1991, p. 7), it does not
engage with the ways in which the nature of this imagined community
becomes a bone of contention, its contours, meanings and consequences
a source of intense political dispute. In other words, while the belief that
there is such a thing as the nation is shared by people who come to think
of themselves as part of this form of political community, the direction and
development of that community is a source of intense disagreement. The
fissured and politicised nature of these understandings means that when it
comes to imaginaries of conflict Gramsci’s notion of ‘common sense’,
which, as Kate Crehan notes, is very much at odds with Arendt’s use of the
term (Crehan, 2016) provides another important point of reference. The
description of common sense as ‘an ambiguous, contradictory and multi-
form concept’ or ‘a chaotic aggregate of disparate conceptions’ (cited in
Crehan, 2016, p. 51) provides a useful way of thinking about social imagi-
naries as made up of fragments rather than complete systems. Furthermore,
Gramsci’s claim that common sense ‘is a collective noun, like religion:
there is not just one common sense, for that too is a product of history and
a part of the historical process’ (cited in Crehan, 2016, p. 56) underlines
the contextual, contested and potentially antagonistic nature of collective
 1 CONCEPTS 11

representations. It is the ‘messiness’ and plurality of Gramscian common

sense that most interests us here.
Finally, we also want to note that the question of just how social imagi-
naries are disseminated has not been considered in any detail. In this
regard, we note the contribution of Davoudi and Brooks who emphasise
the performative nature of social imaginaries. In their discussion of imagi-
naries of scale, they note that an imaginary is ‘a performative act through
which socio-spatial relations are reproduced and contested, and political
projects are consolidated.’ Similarly, ‘[p]erformativity foregrounds rela-
tions of power in which contestation and resistance are ever present’ and
‘urges us to attend to questions such as: why, what and how certain scalar
imaginaries are called into being, and what makes some stick and become
institutionalized and others fade away or get side-lined’ (Davoudi &
Brooks, 2021, p. 54). Within this in mind, we note the importance in our
work of how conflict imaginaries are performed in social settings such as
our focus groups.

Conflict Imaginaries
How, then, do we define a conflict imaginary? At the outset, we should
emphasise that this concept is an abstraction that we attempt to use as an
analytical tool. We focus on periods of violent conflict but the way that
collective representations frame these experiences is inevitably related to
broader representations of the social. Broadly speaking, we agree with
Gaonkar’s view of social imaginaries, in the plural, as occupying ‘a fluid
middle ground between embodied practices and explicit doctrines’
(Gaonkar, 2002, p. 11), a point that we will expand on shortly.
Furthermore, we seek to limit our assumptions. Thus we make no precon-
ceived claims about how regular they are, nor how much of a hold they
exert on real social subjects, nor to what extent they might be seen to hold
communities together. Rather, we use the notion as a provisional label for
the imaginative resources, the repertoire of images, analogies and tropes,
that emerge when we ask people to tell us how they understand conflict.
Instead of assuming that such repertoires are obvious and transparent, we
argue for the need to describe and analyse them in detail in order to under-
stand their implications. We further assume that conflict imaginaries are
only intelligible as such if they are arrayed against other ways of thinking
about the social world, ways of thinking that are not just abstractions but
intimately associated with people who imagine the world differently:
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
12 S. PHILPOTT AND N. MORGAN

people who have different interests or identities, people who are adversar-
ies, opponents, enemies. Indeed, conflict imaginaries imply the existence
of a ‘theory of mind’ on the part of those who produce and reproduce
them, as they imply that those who are not on ‘our’ side see the world dif-
ferently from ‘us’.
Conflict imaginaries, then, are the sets of shared images and analogies
that situate subjects in relation to political violence and those who partici-
pate in it. They are inevitably related to broader understandings and rep-
resentations but play a specific role in modelling the nature of antagonism,
revealing identifications and enmities, and expressing a range of affective
investments and attachments. They include emotionally charged images,
which we set out to excavate and analyse. The attempt by political entre-
preneurs of all stripes to impose their perspectives through the use of emo-
tionally potent oversimplifications is an important part of this dynamic,
and the role of emotion is something to which we will return shortly. Yet
we also suppose that such images are open to a variety of responses and
interpretations, which depend on the structures of feeling (Williams,
1977, p. 128) through which people understand their relationships to
others. We suppose that social actors are usually aware of the existence of
contradictory, often competing imaginaries, without necessarily accepting
any of them in their entirety, and we aim to describe how these are appro-
priated and adapted in context by our participants. Indeed, we want to
consider how all of these signifying resources are used to achieve contex-
tually defined goals.
Beyond these ‘contents’ and ‘uses’, we seek to be attentive to the con-
ditions of possibility that make them thinkable, that is to say, to the under-
lying assumptions that have to exist in order for particular ways of
imagining conflict to make sense. This aspect of our work directs our
attention back towards the deeper underpinnings of social imaginaries. In
this regard, we recognise that it may be the case that actors in conflict
share fundamental assumptions about what society is or ought to be but
nonetheless have opposing interests. It is also possible—indeed, we would
claim likely—that conflict is represented as stemming from irreconcilable
ways of imagining community, as a struggle between different expecta-
tions about the deep structural norms that people believe should prevail in
a given polity.
All of the above needs further development and illustration, so at this
point let us consider both the sorts of contents that we expect to find in
our conflict imaginaries and the relationship they have with the
 1 CONCEPTS 13

experiences of people who have lived with conflict. Any conflict imaginary,
we believe, inevitably contains the answers to four main questions, who,
why, when and where, the answers to which contextualise and to some
degree ‘make sense’ of the experience of violence. None of these ques-
tions, however, can be taken in isolation, as they are all interrelated in
complex ways. As we attempt to systematise our understanding of conflict
imaginaries we will focus on how deep affective attachments are expressed
through them. In the following section, therefore, we consider some of
the contents that we expect to find in conflict imaginaries, which partly
reflect the initial results of the fieldwork carried out during the pilot phase
of the project. We cannot currently systematise these contents, however.
We do not adopt a structuralist approach and make no assumption about
the exhaustiveness or otherwise of the provisional categories presented
below, which will constantly be open to revision. They can, in any case,
only be understood in relation to each other, and it is the underlying ‘log-
ics’ of the metaphors, tropes and memes that make up conflict imaginaries
that most interest us. All of these engage with each other in different and
often complex ways. Indeed, the point about imaginaries is that they
refuse to be tamed, and are resistant to systematisation within simple cat-
egories. However, in order to flesh out our notion of the conflict imagi-
nary we approach the term under a number of subheadings. We do not
adopt a structuralist approach that tries to cram the imagination, with all
of its vibrancy, diversity and darkness, into a rigid set of preconceived cat-
egories. On the contrary, we recognise that the implications of metaphors
are often unexpected, setting the path for the actions that may be con-
ceived at any given moment. Sets of metaphors converge or pull in differ-
ent directions, creating particular representations of reality. Exactly how
that happens, and how it frames practice, only emerges with detailed anal-
ysis. In the following section, therefore, we present a provisional list of
features to be taken into account, though these are not be thought of as a
prescriptive set of categories of analysis.

Antagonists and Bystanders

The framing of antagonism is an obvious place to start in our exploration
of conflict imaginaries (henceforth CIs). CIs describe the nature of con-
flict, representing those who are involved and what is at stake. This often
takes the form of representations of who ‘we’ are and who ‘they’ are that
explain the nature of the confrontation. There is often a responsive aspect
14 S. PHILPOTT AND N. MORGAN

to CIs, which recognises and responds to how antagonists imagine the

conflict, though sometimes the enemy is so dehumanised that what they
think is of no consequence. The identitarian aspect of these imaginaries
may hinge not only on the fact that the enemy somehow threatens the
identity of one set of participants but that they stop them from being who
they want to be, blocking their ability to fulfil a destiny or collective desire.
A further point here is that the group identities framed within CIs, which
play a key role in driving conflict, emerge or are transformed through the
struggle itself, and this process leaves its mark in the representation of the
identities of all those involved. That is to say, CIs may be saturated with
pre-existing identitarian tropes, but the communities they invoke are
never simple sociological realities but contested, dynamic visions of com-
munity that both influence and are influenced by conflict. Such collective
identities are multiple: ethnic, religious, class-based, national, regional,
political and so on. Given that our focus in this project is on internal con-
flict the ways in which CIs figure the relationship of the combatants to the
imagined community is crucial, and notions such as regional, ethnic and
national identity are unavoidable points of reference.
Opposing CIs often engage in ‘competitive victimhood’, which amplify
‘our’ grievances and minimise ‘theirs’, sometimes reversing the idea of
exactly who is victim and who is perpetrator. Even in a situation like early
1990s Rwanda, where it may seem clear that Tutsis were overwhelmingly
the targets of Hutu militias, the latter often claimed they were the true
victims as it was the conduct of Tutsis that roused them to atrocity. On
this account, the humanity of those engaged in killing is necessarily sacri-
ficed because they must unwillingly take action against those who bear
responsibility for conflict (Gourevitch, 1999, pp. 93–99). Some CIs frame
violence as between opponents who are entirely other, aberrant subjects
who bring suffering to whole communities for perverse reasons. In such
cases, the imaginers may see themselves as victims, trapped between
opposing camps, though these non-participants often have complex rela-
tionships with violent actors, and may think of themselves as having more
agency than the non-participant role suggests.
Sometimes, CIs relegate violence to particular places and actors, and
the imaginers deliberately choose not to confront the realities of conflict.
In Colombia, the saying algo debía, ‘they must have been involved in
something’ (literally ‘they must owe something’), seeks to ascribe a logic
to conflict, suggesting that those who suffer somehow brought it on
themselves, and that a shrewd avoidance of politics will somehow protect
 1 CONCEPTS 15

the imaginer from a similar fate. In cases such as that of Rwanda, however,
people who may wish to remain as bystanders were drawn in by those
undertaking the unpleasant ‘work’ (as violence is sometimes categorised)
of torture and butchery supposedly on their behalf. Omer Bartov argues
that the intimacy of intra-communal bloodshed makes knowledge of it
unavoidable and so claims of being a bystander to violence untenable
(Bartov, 2020). Doing nothing, failing to witness, and remaining silent
are, on this view, forms of complicity. Of course, successful broadening of
participation in informing, exposure, intimidation, and murder, dimin-
ishes issues of impunity, of being implicated in inhumane activity on the
part of active perpetrators. Of Rwanda, Gourevitch notes: ‘[i]f everyone is
implicated, then implication becomes meaningless. Implication is what? A
Hutu who thought there was anything to be implicated in would have to
be an accomplice of the enemy’ (Gourevitch, 1999, p. 96). In some cases,
it is the silence of the victims that allows certain CIs to be reproduced
without response. In his flawed but striking film The Act of Killing (2012),
Joshua Oppenheimer reveals an Indonesian community in which long-­
congealed imaginaries permit perpetrators of serious crimes to understand
themselves as heroes, their status sanctioned by a complicit state appara-
tus, while their victims live in agonised silence. In each of case, then, we
need to be attentive to the fact that some imaginaries find expression more
easily than others. To been seen to imagine conflict in particular ways may
open participants up to continuing threat.

Space and Scale

The spatial aspect of CIs locates violence and represents its scale. In the
first sense, the mapping of violence is one of their most significant features,
especially at a local level. Such imaginaries reveal crucial information about
where danger lies and where is safe, where boundaries are to be encoun-
tered or ambiguous spaces. Indeed, boundaries are key in the definition of
community, which may be separated along relatively clear geographical
lines or mixed in complex mosaics that mean that violence takes on an
intimate and particularly ugly character. We explore how conflict imagi-
naries emphasise the links between community, place and violence, and
how the striations of violence create zones of prohibition, ‘oases of peace’
that can be threatened, invaded and overwhelmed, alongside troublingly
ambiguous sites marked by doubt and fear. As internal conflict flares, old
boundaries may harden, acquiring more menacing connotations while
16 S. PHILPOTT AND N. MORGAN

new boundaries, invisible to the eye and imperceptible to outsiders, make

what had once been a short and peaceable walk to a nearby market into a
calculation of risk and hazard.
A frequent feature of internal conflict is the intimacy of the crimes com-
mitted (succinctly discussed by Bartov, 2020). Neighbours attacking
neighbours, groups within communities that had hitherto successfully
managed fissures in the social fabric, falling quickly into rumour-fuelled,
extreme violence against people whose past conduct is likely at odds with
hearsay about their supposed inhumanity. While we emphasise the materi-
ality of the imaginary, and the importance of political economies as a
driver of conflict, the acknowledgement that the violence we are analysing
often occurs between people who not only know each other but have a
range of mutually beneficial social and economic relationships is as signifi-
cant as it is discomforting. On the one hand, it indicates the existence of
distinctive conflict imaginaries among people who inhabit the same street,
and who were perhaps visitors to each other’s homes prior to the outbreak
of violence down that street. That is, people previously bound together by
common norms and expectations may quickly develop imaginaries that
cast self and other as irreconcilable. In short, what once was thought of as
a ‘community’ can quickly be fractured and imagined as a space of
confrontation.
Furthermore, while the notion of internal conflict inevitably implies at
some point an appeal to ideas of community, such communities are not
simple sociological realities that map out the bounds of the local. For
example, the supposition that the inhabitants of rural areas constitute
organic, bounded communities that necessarily share a strong sense of
identity—a problematic term in itself (see chapter 2 Brubaker, 2006) is
often a misconception and even when such communities do exist their
sense of collective identity is the result of a history of imaginative work. In
Colombia, for example, ‘ethnic’ communities have politicised their self-­
understandings both as a result of grassroots activism and in response to
turn of the century legislation that afforded them constitutional rights,
including collective land title. These groups also have a significant engage-
ment with international agencies and activist movements (Restrepo,
2013), so their attachments to local, regional and national identities are
also linked to complex geopolitical self-understandings. When it comes to
considering how Afro-Colombians and indigenous groups understand
their relationship to the ‘armed conflict’, for example, simple identitarian
notions obscure the nuances of what is at stake, as do the generalisations
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 Stella istui sohvassa ja teki nuoranpätkään merimiehensolmuja.
Hän katsahti äkkiä puhekumppaniinsa:

"Kuvittelen, että usko on paljon syvempää."

Ashurst tunsi taaskin halua näyttää ylemmyyttään:

"Kuvittelette niin, mutta tarve saada 'verta verrasta' on syvimmällä

meissä kaikissa. On sangen vaikea tunkeutua sen tunteen pohjaan
saakka."

Tyttö rypisti hämillään kulmakarvojaan.

"Pelkään pahoin, etten ymmärrä teitä."

Ashurst jatkoi itsepintaisesti:

"Ajatelkaahan, eivätkö uskonnollisimmat ihmiset ole löydettävissä

juuri niiden joukosta, joille tämä elämä ei ole antanut kaikkea, mitä
he ovat siltä pyytäneet? Uskon hyvyyden, koska itse asiassa on
hyvä olla hyvä."

"Uskotte siis hyvyyden?"

Kuinka kaunis Stella olikaan juuri nyt — oli helppo olla hyvä
hänelle!
Ja Ashurst nyökkäsi päätään ja sanoi:

"Kuulkaahan, tahdotteko näyttää minulle, kuinka tuollainen solmu

tehdään?"

Kun tytön sormet koskettivat Ashurstin sormia heidän

käsitellessään yhdessä langanpätkää, nuorukainen tunsi olevansa
rauhoittunut ja onnellinen. Ja mennessään levolle hän koetti
tahallaan kiinnittää ajatuksiaan Stellaan, kietoa itsensä tytön
kauniiseen, viileään, sisarelliseen ilmapiiriin kuin jonkinlaiseen
suojelevaan viittaan.

Seuraavana aamuna hän kuuli, että oli päätetty lähteä junalla

Totnesiin ja syödä välipalaa Berry Pomeroy Castlessa. Yhäti
tietoisesti etsien menneisyyden unohdusta hän istuutui muun seuran
mukana vaunuihin, Hallidayn viereen, selkä hevosiin päin. Ja heidän
ajaessa rantatietä hän näki äkkiä lähellä mutkaa, josta tie kääntyi
asemalle, sellaista mikä oli saada hänen sydämensä seisahtumaan.
Megan — Megan itse! — käveli vähän matkan päässä kulkevaa
jalkapolkua, yllään vanha hame ja pusero ja päässä pyöreä lakki,
katsellen ohikulkevia kasvoihin. Vaistomaisesti Ashurst vei kätensä
kasvoilleen peittääkseen ne ja perustellen liikettään sillä, että oli
pyyhkivinään tomua silmistään. Mutta sormiensa lomitse hän saattoi
yhä nähdä tytön, joka ei kävellyt entiseen vapaaseen
maalaistapaansa, vaan epäröivän, hylätyn, säälittävän näköisenä,
kuin isännästään eksynyt pieni koira, joka ei tiedä, onko sen juostava
eteenpäin vai taaksepäin vai minne. Kuinka tyttö oli tullut tänne asti?
Minkä tekosyyn hän oli keksinyt matkalleen? Mitä hän toivoi
saavuttavansa matkallaan? Joka kierroksella, jonka pyörät
pyörähtivät kuljettaen Ashurstia kauemmas tytöstä, hänen
sydämensä nousi yhä rajummin vastarintaan, huusi hänelle, että
hänen on pysähdytettävä vaunut, laskeuduttava maahan ja mentävä
tytön luo. Kun vaunut kääntyivät rautatieaseman tienmutkassa, ei
hän voinut enää hillitä itseään, vaan avasi vaununoven ja mutisi:
"Olen unohtanut jotakin. Jatkakaa matkaanne — älkää odottako
minua. Tulen seuraavassa junassa. Yhdytän teidät linnan luona."
Hän hyppäsi maahan, kompastui, kääntyi, pääsi taas jaloilleen ja
käveli edelleen vaunujen vieriessä ihmettelevät Hallidayt mukanaan
edelleen.
 Tienmutkasta hän saattoi töin tuskin nähdä Meganin, joka nyt oli
kappaleen matkan päässä. Ashurst juoksi muutamia askelia, hillitsi
itsensä ja alkoi kulkea tavallista kävelytahtia. Joka askelelta, joka vei
hänet lähemmäksi Megania ja kauemmaksi Hallidayden seurasta,
hänen vauhtinsa hidastui. Kuinka tytön näkeminen olikaan muuttanut
kaikki? Kuinka hän saattoi saada tapaamisen ja kaiken, mikä
seuraisi, näyttämään vähemmän rumalta? Sillä hän ei voinut salata
itseltään, että sen jälkeen kun hän oli tavannut Hallidayt, hän oli
vähitellen päätynyt varmuuteen siitä, ettei hän halunnut mennä
naimisiin Meganin kanssa. Suhteesta oli tuleva vain hurja
lemmenhurma, levoton, vaikea aika, täynnä omantunnontuskia. —
Ja sitten? — Niin, sitten hän varmaan kyllästyy, juuri siksi, että tyttö
oli antanut hänelle kaikkensa, oli niin yksinkertainen, luottava,
kasteentuore. Ja kaste — katoaa! Pieni haalistunut väritäplä, tytön
pyöreä lakki, jatkoi kulkuaan hänen edellään, tytön katsoessa
jokaista vastaantulijaa kasvoihin sekä talojen ikkunoihin. Olikohan
milloinkaan kukaan elänyt julmempia hetkiä? Tekipä hän mitä
tahansa, Ashurstista tuntui, että hän menetteli kuin peto. Ja hän
huokasi niin syvään, että ohikulkeva lapsenhoitaja pysähtyi
katsomaan taakseen. Hän näki Meganin pysähtyvän ja nojautuvan
merenpuoleiseen tienkaiteeseen, katsellen merelle, ja hänkin
pysähtyi. Megan ei ollut luultavasti koskaan ennen nähnyt merta eikä
voinut surunsa vallassakaan vastustaa mahtavaa näkyä. "Niin, hän
ei ole nähnyt mitään", ajatteli Ashurst, "hänellä on kaikki vielä
edessään. Ja vain muutamien viikkojen intohimon vuoksiko
turmelisin tytön elämän? Olisi parempi, jos panisin silmukan
kaulaani, kuin jos tekisin niin." Ja äkkiä hän oli näkevinään Stellan
tyynien silmien katsovan hänen silmiinsä ja tytön otsalle valahtaneen
hiuskutrin leijuvan tuulessa. Äh! se olisi hulluutta, tietäisi luopumista
kaikesta, mille hän itse antoi arvoa, se tietäisi itsekunnioituksenkin
menettämistä! Ashurst kääntyi ja alkoi nopeasti kävellä asemaa
kohti. Mutta tuon eksyneen pikku olennon muisto, joka surullisin
silmin tutki jokaista ohikulkevaa, iski häneen niin voimakkaasti, että
hän uudelleen kääntyi ja alkoi kävellä merelle päin. Pikku lakkia ei
nyt näkynyt missään. Vaalea väriläikkä oli kadonnut
aamukävelijöiden virtaan. Ja kaipuun ja levottomuuden ajamana,
mikä tavallisesti valtaa ihmisen, kun elämä tuntuu liukuvan käsistä,
hän kiiruhti eteenpäin. Tyttöä ei näkynyt missään. Ashurst etsi häntä
puolen tunnin ajan, heittäytyi sen jälkeen rantahiekalle, kasvot maata
vasten. Hän tiesi, että jos hän tahtoi tytön, hänen tarvitsi vain lähteä
asemalle ja odottaa, kunnes tyttö palaisi matkustaakseen takaisin
kotiin turhalta etsintäretkeltään, tai lähteä itse junassa maatilalle, niin
että tyttö tapaisi hänet siellä palatessaan kotiin. Mutta Ashurst
makasi liikkumattomana hiekalla, ympärillään tuntemattomia
pikkulapsia lapioineen ja sankoineen. Meganin pienen, etsivän
olemuksen herättämä sääli oli väistynyt Ashurstin povesta ryöppyvän
kevättulvan tieltä. Hänet valtasi hurja tunne — entinen ritarillisuuden
piirre oli siitä nyt hävinnyt. Hän himoitsi taas tuota tyttöä, hänen
suudelmiaan, hänen pehmeää, pientä ruumistaan, hänen
antautumistaan, koko hänen eloisaa, lämmintä, pakanallista
tunteellisuuttaan. Hän kaipasi tuota ihmeellistä tunnetta öisten, kuun
valaisemain omenapuiden alla, hän halasi tätä peloittahan rajusti
kuin fauni tavoittelemaansa metsänneitoa. Kuutamossa välkkyvän
puron iloinen solina, voikukkien hohto, jylhät kalliot, käen kukunta ja
pöllön huudot, punainen kuu, joka kuumotti tummansiniseltä taivaalta
omenankukkien elävään valkeuteen, tytön kasvot melkein käden
ulottuvilla ikkunassa, rakastavan katseen kirkastamina, tytön sydän
sykkimässä hänen sydäntään vasten, tämän huulet hänen omiinsa
painautuneina, omenapuun alla — kaikki tuo tulvahti väkevänä
hänen mieleensä. Kuitenkin hän jäi liikkumattomana makaamaan
paikoilleen. Mikä oli se voima, joka vastusti sekä sääliä että tätä
kuumeenomaista kaipuuta ja pidätti hänet kuin halvautuneena
lämpimässä hiekassa? Kolme vaaleaa päätä, kauniit kasvot,
ystävälliset siniharmaat silmät, kapea käsi, joka oli puristanut hänen
kättään, ääni, joka nopeasti lausui hänen nimensä. "Uskotte siis
hyvyyden?" Uskon! Ja häntä vastaan hengähti tuulahdus kuin
suljetusta englantilaisesta puutarhasta, jossa neilikat, ruiskaunokit ja
ruusut kukkivat, lavendeli ja syreenit tuoksuivat — viileänä ja
valoisana, koskemattomana, melkein pyhänä — häntä vastaan
tuulahti kaikki se, mitä puhtaana ja hyvänä pitämään hänet oli
kasvatettu. Ja samassa hän ajatteli: "Megan tulee ehkä vielä takaisin
tietä pitkin ja huomaa minut." Ja hän nousi ja ohjasi askelensa
kalliolle etäiseen rannikon kolkkaan. Aaltojen pärske kasvoillaan hän
saattoi ajatella kylmäverisemmin. Palatako maatilalle ja rakastaa
Megania metsissä, kallioilla, luonnon helmassa, joka olisi
sopusoinnussa heidän rakkautensa kanssa? — se oli, hän tiesi sen
nyt, mahdotonta. Viedäkö tyttö suurkaupunkiin, pitääkö häntä
teljettynä pieneen huoneistoon, häntä, joka niin täydellisesti kuului
luontoon? — sitä vastaan nousi Ashurstissa piilevä runoilija
kapinoimaan. Hänen intohimonsa oli vain aistihurmaa, joka pian
haihtuisi. Lontoossa tytön yksinkertaisuus, hänen älyllinen
kehittymättömyytensä tekisi hänestä vain hänen salaisen
leikkikalunsa. Kuta kauemmin Ashurst istui kalliolla jalat riipuksissa
vihertävän kalliopoukaman yläpuolella, mistä vesi par'aikaa luoteen
vallitessa virtaili pois, sitä selvemmin hän käsitti tämän kaiken.
Hänestä tuntui kuin tytön käsivarret ja kaikki muu olisi irtautunut
hänestä ja liukunut hitaasti, hitaasti, hitaasti pakenevan luoteen
mukana merta kohti. Mutta tytön ylöspäin suuntautuneet, avuttomat
kasvot rukoilevine silmineen ja tummine, kosteine hiuksineen
ahdistivat, vainosivat, kiusasivat häntä. Vihdoin hän nousi, kapusi
matalien kallioiden yli ja meni suojaiseen luolaan. Ehkäpä hän
meressä saavuttaisi tasapainonsa — pääsisi kuumeestaan. Hän
riisui vaatteet yltään ja lähti uimaan. Hän tahtoi uuvuttaa itsensä, niin
ettei mikään voinut häntä huolettaa, hän ui pelottomasti, nopeasti ja
pitkälle. Ja sitten äkkiä, ilman mitään syytä, häntä alkoi peloittaa.
Jospa hän ei enää jaksakaan uida rantaan — merivirta saattaa hänet
temmata mukaansa — hän voi saada suonenvedon niinkuin Halliday
tuonnoin. Hän kääntyi uimaan rantaan. Punertavat kalliot näyttivät
olevan hyvin kaukana. Jos hän hukkuu, hänen vaatteensa
löydetään. Hallidayt saavat sen tietää, mutta Megan tuskin koskaan
— maatilalle ei tullut mitään sanomalehtiä. Ja hän muisteli taaskin
Phil Hallidayn sanoja: "Cambridgelainen tyttö, jonka olisin voinut
saada — hyvä asia, ettei hän ole omallatunnollani." — Ja tällä
hetkellä, mielettömän pelon vallassa hän vannoi, ettei tahdokaan
saada tyttöä omalletunnolleen. Pelko haihtui, hän ui rantaan helposti,
keveästi, kuivasi ruumiinsa auringossa ja puki vaatteet ylleen. Hänen
sydämensä oli haavoittunut, mutta haavaa ei enää kirvellyt. Hänen
ruumiinsa oli viileä ja virkistynyt.

Nuorissa miehissä kuten Ashurst ei sääli ole voimakas tunne. Ja

kun hän oli palannut Halliday-sisarusten huoneistoon ja nauttinut
tuntien erinomaista ruokahalua teensä, hänestä tuntui melkein kuin
olisi hän parantunut kuumetaudista. Kaikki oli hänestä uutta ja
selvää; tee, voileivät ja marmeladi maistuivat sanomattoman hyviltä;
tupakka ei ollut milloinkaan tuoksunut niin ihanalta. Ja kävellen
edestakaisin tyhjässä huoneessa hän pysähtyi tuontuostakin
katsomaan tai koskettelemaan jotakin esinettä. Hän hypisteli Stellan
käsityölipasta, sormeili lankarullia, koreaa silkkivyyhteä, haisteli
pientä hajupussia, jota tyttö säilytti lippaassa. Hän istuutui pianon
ääreen ja soitti jotakin säveltä yhdellä sormella ja ajatteli: "Tänä
iltana soittaa Stella; saan katsella häntä, kun hän soittaa; tekee
hyvää nähdä häntä." Hän otti käsiinsä kirjan, joka vielä lepäsi
paikalla, mihin tyttö oli sen jättänyt, ja koetti lukea. Mutta Megan,
surullinen pikku ilmestys, tuli kohta hänen silmiensä eteen, ja hän
nousi, nojautui ikkunaan, kuunteli puutarhassa viserteleviä rastaita,
katseli merta, joka pilkotti uneksivana puiden oksien alapuolelta.
Tarjoilija tuli huoneeseen tyhjentämään teepöytää, mutta Ashurst
seisoi yhä edelleen paikoillaan, imien itseensä iltailmaa ja koettaen
olla mitään ajattelematta. Vihdoin hän näki Hallidayden tulevan
puutarhaportista, Stellan hiukan edellä, perässä Phil ja lapset, jotka
kantoivat koreja. Vaistomaisesti Ashurst vetäytyi ikkunasta syrjään.
Hänen sydämensä, joka oli haavoittunut ja kiusautunut, pelkäsi tätä
kohtausta, samalla kun se ikävöi sen tarjoamaa lohtua — tunsi
epämääräistä kaunaa tätä vaikutusta kohtaan, samalla kun tavoitteli
sen viileää viattomuutta ja iloa saada katsella Stellan kasvoja.
Seisten pianon takaisen seinän vieressä hän näki tytön tulevan
ovesta ja katselevan ympärilleen ikäänkuin hiukan pettyneenä; mutta
samassa tämän silmät sattuivat häneen, ja Stella hymyili nopeaa,
kirkasta hymyä, joka lämmitti, mutta samalla ärsytti Ashurstia.

"Ette tullutkaan, niinkuin lupasitte, Frank."

"En tullut. Huomasin, etten voinutkaan."

"Katsokaahan tänne! Poimimme niin ihastuttavia orvokkeja."

Tyttö ojensi kukkavihon häntä kohti. Ashurst painoi nenänsä

siihen, ja hänen mielessään liikkui epämääräinen halu, jonka
kuitenkin silmänräpäyksessä tukahdutti Meganin levottomien
kasvojen näkeminen, jotka olivat suuntautuneet ohikulkijoita kohden.
Ashurst sanoi lyhyesti: "Kuinka hauskaa!" ja kääntyi lähteäkseen.
Hän meni huoneeseensa vältellen lapsia, jotka tulivat häntä vastaan
portaissa, heittäytyi vuoteelleen ja makasi siinä peittäen käsillään
kasvonsa. Nyt, kun hän tunsi, että arpa todella oli heitetty ja Megan
hylätty, hän vihasi itseään, vihasi melkein myöskin Hallidayn väkeä
ja sitä onnellisen, terveellisen englantilaisen perhe-elämän ilmapiiriä,
joka heitä ympäröi. Miksi sattuma oli ajanut heidät hänen tielleen
karkottamaan hänen ensi rakkautensa — osoittamaan hänelle, ettei
hän ollut alhaista viettelijää parempi? Mikä oikeus oli Stellan
valoisalla, kainolla kauneudella saada hänet tuntemaan, ettei hän
milloinkaan mene naimisiin Meganin kanssa, ja pilata kaikki, herättää
hänessä tämä katkera ja tuskallinen kaipaus ja tämä sääli? Megan
oli nyt varmaan kotona, turhasta etsinnästään nääntyneenä — pikku
raukka! — ja odotti ehkä tapaavansa hänet palatessaan. Ashurst
puraisi hihaansa, tukahduttaakseen kaipauksen ja tunnontuskien
vaistomaisen parkaisun. Hän meni ruokasaliin päivälliselle synkkänä
ja äänettömänä, ja hänen mielialansa loi varjon lastenkin mielialaan.
Ilta oli surullinen, huonotuulinen, kaikki olivat väsyneitä. Monta
kertaa Ashurst yllätti Stellan katsomasta häneen loukkaantunein,
ihmettelevin ilmein. Tämä havainto miellytti hänen synkkää mieltään.
Hän nukkui huonosti, nousi hyvin varhain ja lähti ulos. Hän meni
rannalle. Yksinäisyydessä tyynen, sinisen, auringonpaisteisen meren
partaalla hänen sydämensä suli hiukan. Millainen itserakas narri hän
olikaan uskoessaan, että Megan ottaisi asian niin vakavasti! Parissa
viikossa tämä olisi varmaankin hänet unohtanut! Ja hän, Ashurst,
hän sai nauttia hyveen palkan! Kunniallinen nuori mies! Jos Stella
sen tietäisi, hän varmaankin siunaisi sitä, että hän oli voittanut sen
paholaisen kiusauksen, johon hän, Stella, uskoi. Ja Ashurst puhkesi
kovaan nauruun. Mutta vähitellen saivat meren ja taivaan rauha ja
kauneus ja yksinäisten lokkien lento hänet häpeämään. Hän kävi
uimassa ja palasi hotelliin.

Hotellin puutarhassa istui Stella telttatuolissa maalaamassa.

Ashurst hiipi hänen taakseen. Kuinka valoisa ja kaunis tyttö olikaan
kumartuessaan innokkaasti eteenpäin, kohottaessaan siveltimensä,
mitaten ja kulmakarvojaan rypistäen.

Ashurst sanoi ystävällisesti:

"Valitan, että käyttäydyin eilen illalla niin huonosti, Stella."

Stella säpsähti, kääntyi, lehahti polttavan punaiseksi ja sanoi

nopeaan tapaansa:

"Kaikki on taas hyvin. Tiesin, että teitä vaivasi jokin asia, eikö niin?
Ystävien kesken se ei merkitse mitään, eihän?"

Ashurst vastasi:

"Niin, ei kylläkään, ystävien kesken — ja olemmehan ystäviä, vai

kuinka?"

Stella loi häneen silmänsä, nyökkäsi kiihkeästi, ja hampaat

välähtivät hänen hymyillessään.

Kolme päivää myöhemmin Ashurst palasi Lontooseen yhdessä

Hallidayn sisarusten kanssa. Hän ei ollut kirjoittanut maatilalle.
Mitäpä hän olisi voinut kirjoittaa?

Seuraavan vuoden huhtikuun viimeisenä päivänä hän vietti häitä

Stellan kanssa…

*****

Näitä Ashurst muisteli istuessaan muuriin nojaten keltakiulukkain

keskellä hopeahääpäivänään. Juuri tuolla paikalla, mihin hän oli
levittänyt eväät, oli Megan varmaankin seisonut taivasta vasten
piirtyen silloin, kun hän oli nähnyt tytön ensi kerran. Omituinen
tapaaminen! Ja hänessä heräsi halu laskeutua laaksoon katsomaan
maatilaa ja hedelmäpuutarhaa ja ketoa, jossa oli
mustalaiskummituksen kivi. Se ei veisi paljoa aikaa. Stella maalaisi
varmaan vielä tunnin.

Kuinka hyvin hän muistikaan kaikki — pienen kuusiryhmän, tuolla

taustalla kohoavan jyrkän nurmikkotöyrään! Hän pysähtyi talon
portille. Matala kivirakennus, marjakuusiportti ja kukkivat pensaat —
kaikki oli ennallaan. Yksinpä vanha, vihreä tuoli oli nurmikolla
ikkunan alla, sama tuoli, jolle hän oli noussut ottamaan Meganin
kädestä avaimen. Hän kulki pitkin kujatietä ja nojasi hedelmätarhan
veräjään — harmaaseen, luurankomaiseen veräjään, niinkuin
silloinkin. Musta sikakin kulkea taapersi tarhassa puiden välissä.
Oliko totta, että oli kulunut kuusikolmatta vuotta, vai oliko hän nähnyt
unta ja herännyt tapaamaan Megania, joka odotti häntä suuren
omenapuun alla? Vaistomaisesti hän vei kätensä harmahtavaan
partaansa ja palasi todellisuuteen. Avaten veräjän hän ohjasi
askelensa suolaheinän ja nokkosten yli vanhan omenapuun juurelle.
Muuttumaton sekin! Vähän paksummalti harmaanvihreää sammalta,
pari kuivaa oksaa — muuten olisi saattanut uskoa, että hän oli eilen
halannut sen sammalista runkoa Meganin paettua paikalta ja
hengittänyt sen tuoksua, kuutamon valaisemien kukkien näyttäessä
hengittävän ja elävän hänen päänsä yllä. Kevät oli varhainen,
muutamia umppuja oli jo näkyvissä. Mustarastaat lauloivat, käki
kukahteli, päivä helotti lämpimänä ja säteilevänä. Kaikki oli
käsittämättömässä määrin samanlaista — soliseva puro, pieni
vedenpatoutuma, jossa hänen oli tapana istua pärskyttäen vettä
rinnalleen ja käsivarsilleen. Ja tuolla kedolla näkyi vanha
pyökkiryhmä ja kivi, jolla mustalaiskummituksen oli tapana istua. Ja
menneen nuoruuden kaipuu, polttava ikävä, tuhlatun rakkauden ja
ihanuuden tunne ahdisti kurkkua. Tämän jylhän ihanan maakamaran
tarkoituksena oli varmaan, että täällä saisi puristaa innostuksensa
hurman sydäntään vasten niinkuin taivas ja maa tekivät! Ja
kuitenkaan ei voinut sitä tehdä!

Ashurst käveli pienen puron partaalle, ja katsoen alas

vedenpatoutumaan hän ajatteli: "Nuoruus ja kevät! Mihinhän ne
molemmat ovat häipyneet?" Ja äkkiä, peläten että joku kohtaamansa
henkilö häiritsisi häntä hänen muistelmissaan, hän palasi kujatietä
takaisin ajotielle. Auton luona seisoi vanha harmaapartainen työmies
nojaten keppiinsä ja keskustellen autonajajan kanssa. Ukko herkesi
oitis puhumasta, kosketti kunnioittavasti hattuaan ja valmistautui
jatkamaan ontuen matkaansa kujatietä kohti.

Ashurst osoitti kädellään kapeaa, vihreää kumpua. "Voitteko

sanoa, mikä tämä on?"

Ukko pysähtyi; hänen kasvoilleen tuli ilme, ikäänkuin hän olisi

tahtonut sanoa: "Olette kääntynyt oikean henkilön puoleen."

"Se on hauta", selitti hän.

"Mutta miksi se on tehty tänne?"

Ukko hymyili…

"Se on kokonainen tarina, voisi sanoa. En kerro sitä suinkaan

ensimmäistä kertaa — ihmiset kyselevät usein tuota kumpua. Sitä
sanotaan näillä seuduilla 'neidon haudaksi'."

Ashurst ojensi ukolle tupakkakukkaronsa.

"Pistäkää piippuun!"
 Ukko kosketti taaskin hattuaan ja täytti hitaasti vanhan
savipiippunsa. Hänen silmänsä, jotka tirkistelivät ryppyjen ja
karvojen seasta, olivat vielä hyvin kirkkaat.

"Jos sallitte, herra, niin istahdan hetkeksi, jalkaani särkee hiukan

tänään."

Ja hän istuutui mättäälle.

"Tuolla haudalla on aina kukkia. Eikä se myöskään ole aivan

yksinäinen. Paljon väkeä ajaa tästä ohi noilla uusilla autoilla ja muilla
— ajat eivät ole enää niinkuin ennen. Tytöllä on seuraa täällä
ylhäällä. Otti, raukka, itse hengen itseltään."

"Ymmärrän", sanoi Ashurst. "Hauta tienristeyksessä! En tiennyt,

että sitä tapaa vielä noudatetaan täällä."

"Siitä on jo kauan aikaa. Meillä oli silloin kirkkoherra, joka oli hyvin
jumalaapelkääväinen mies. Odottakaas, ensi Mikonpäivän aikoihin
tulen olleeksi eläkkeellä kuusi vuotta, ja olin juuri viidenkymmenen,
kun se tapahtui. Ei ole enää elossa ketään, joka asiasta tietää
enemmän kuin minä. Tyttö asui tässä naapurissa, samassa talossa,
missä minäkin olin työssä, rouva Narracomben luona — talon
omistaa nyt Nick Narracombe. Teen toisinaan vielä hänelle
joutohetkinä pikkutöitä."

Ashurst, joka seisoi veräjään nojaten ja piippuaan sytytellen, piti

koukistettua vasenta kättään kasvojensa edessä vielä kauan sen
jälkeen kun tulitikku jo oli sammunut.

"Entä sitten?" virkkoi hän, ja hänestä itsestään tuntui, että hänen

äänensä oli käheä ja omituinen.
 "Sellaisia tyttöjä ei ole kuin yksi sadasta. Tyttöparka! Lasken tähän
haudalle kukkasen joka kerta kun kuljen ohi… oli kaunis ja kiltti tyttö,
vaikk'eivät tahtoneet haudata häntä kirkkomaahan eivätkä
sinnekään, minne hän itse oli toivonut tulevansa haudatuksi."

Vanha työmies vaikeni ja laski karvaisen, känsäisen kämmenensä

mättäälle sinikellojen joukkoon.

"Vai niin", huokasi Ashurst.

"Luulen, että se juttu on tavallaan jonkinlainen rakkaustarina",

jatkoi ukko, "vaikk'ei kukaan koskaan sitä saanut tarkoin tietää.
Kukapa voi arvata, mitä nuori tyttö saattaa saada päähänsä — mutta
se nyt on minun luuloni." Ukko pyyhkäisi turvetta kädellään. "Minä
pidin siitä tytöstä enkä usko, että oli yhtään ihmistä, joka ei pitänyt
tytöstä. Mutta hän oli liian helläsydäminen — siinä vika oli, niin
uskon."

Ukko katsahti Ashurstia silmiin. Ja Ashurst, jonka parrakkaat

huulet vapisivat, mutisi taaskin:

"Vai niin!"

"Oli kevät, juuri nämä ajat tai lieneekö ollut hiukan myöhempi —
omenapuiden kukkimisaika — ja meillä oli tuollainen nuori
yliopistoherra asumassa täällä talossa — kunnon poika muuten,
mutta hiukan koppava. Pidin hänestä paljon, enkä milloinkaan
havainnut, että hänen ja tytön välillä olisi ollut mitään, mutta minun
uskoni on, että hän pani tytön pään pyörälle."

Ukko otti piipun suustaan, sylkäisi ja jatkoi:

 "Nuoriherra lähti sitten tiehensä ihan äkkiä, ja jäi sille tielleen.
Tuolla talossa on vielä tänä päivänä tallella hänen selkäreppunsa ja
muita pikkutavaroita. Minusta on kumma, ettei hän koskaan
lähettänyt niitä noutamaan. Hänen nimensä oli Ashes tai jotakin
sinnepäin."

"Vai niin", virkkoi Ashurst vielä kerran.

Ukko kostutti kielellään huuliaan.

"Tyttö ei koskaan kertonut mitään, mutta siitä päivästä lähtien,

jolloin nuori mies hävisi, hän tuntui melkein kuin sekapäiseltä. En ole
elämässäni nähnyt ihmisen niin muuttuvan, en ikinä. — Talossa oli
toinen nuori mies, Joe Biddaford, ja tämä piti tytöstä paljon. Arvaan,
että poika kärtti ja kiusasi tyttöä eukokseen. Tyttö alkoi jo näyttää
aivan hurjalta. Väliin iltaisin, kun tulin kotiin vasikoita paimentamasta,
näin hänen seisovan puutarhassa suuren omenapuun alla noin vain
tuijottamassa suoraan eteensä. 'En tiedä, mikä sinua vaivaa', tuumin
silloin itsekseni, 'mutta säälittävän näköiseksi olet muuttunut'."

Ukko sytytti sammuneen piippunsa ja katseli sitä mietteissään.

"Entä sitten?"

"Muistan, kuinka kerran sanoin hänelle: 'Mikä sinua vaivaa,

Megan?' — tytön nimi oli Megan David, kotoisin Walesista niinkuin
tätinsäkin, vanha rouva Narracombe. 'Sinä suret jotakin'. — 'En minä
mitään…' väitti hän, mutta kaksi kyyneltä vieri pitkin poskea.
'Sinähän itket — mikä sinun on?' ihmettelin minä. Hän painoi
kätensä sydämelleen: 'Tuntuu niin kipeältä, mutta kipu kyllä pian
paranee. Mutta jos jotakin tapahtuisi, tahtoisin, että minut haudataan
tämän omenapuun alle.' — Naurahdin: 'Mitä sinulle voisi tapahtua?
Älä ole tyhmä.' — 'Ei', sanoi hän, 'en aio olla tyhmä!' No, minähän
tiesin, kuinka kummallisia tytöt voivat olla, enkä ajatellut enempää
koko asiaa. Mutta kaksi päivää myöhemmin, kello kuusi illalla, kun
tulin paimenesta, näin jonkin tumman möhkäleen purossa, lähellä
omenapuuta. Sanoin itsekseni: 'Varmaankin sika! Onpa kummallinen
paikka sialle!' Sitten menin lähemmäs ja näin, mitä siellä oli."

Vanhus vaikeni. Hänen ylöspäin kääntyneissä silmissään oli

kirkas, kärsivä katse.

"Siellä oli tyttö, pienessä vedenpatoutumassa, kallionkielekkeen

juurella — samassa paikassa, missä olin nähnyt sen nuoren herran
jonkin kerran käyvän huuhtoutumassa. Kasvot olivat kääntyneet
veteen päin. Kiven juurella, juuri hänen päänsä kohdalla, oli
rentukkakimppu. Ja kun sain näkyviin kasvot, ne olivat kauniit —
rauhalliset kuin lapsella — ihmeen kauniit. Kun lääkäri tuli, hän
sanoi: 'Tyttö ei olisi voinut hukuttautua tuohon vesilätäkköön, jollei
olisi ollut hurmiotilassa!' Niin, kasvoista päättäen hän oli ollut juuri
sellaisessa tilassa. Täytyi itkeä — niin kaunis hän oli. Oli jo kesäkuu,
mutta hän oli jostakin löytänyt kukkivan omenapuunoksan, jonka oli
pistänyt tukkaansa. Siksi uskon, että hän oli hurmiotilassa, kun oli
voinut niin iloisena käydä kuolemaan. Puron poukamassahan ei ollut
vettä enempää kuin puolitoista jalkaa. Kerroin, miten hän oli sanonut
haluavansa päästä hautaan omenapuun alle. Mutta talonväet eivät
pitäneet siitä, niin uskon. Olisi näyttänyt liiaksi siltä, kuin hän olisi
suunnitellut tekonsa edeltäpäin. Ja niin hänet haudattiin tänne ylös.
Silloinen kirkkoherra oli hyvin tarkka kaikissa tällaisissa asioissa."

Taaskin vanhus silitti kämmenellään turvetta, jolla istui.

"Omituista", lisäsi hän, "mitä tytöt voivat tehdä, kun ovat

rakastuneita. Tällä oli rakastava sydän. Arvaan, että se oli murtunut.
Mutta emme milloinkaan saaneet tietää mitään."

Vanhus kohotti katseensa ikäänkuin odottaen kiittävää sanaa

kertomuksestaan, mutta Ashurst olikin jo mennyt menojaan, aivan
kuin häntä ei olisi ollutkaan.

Kukkulan laella, vähän matkaa sen paikan takana, jonne oli

kattanut lounaan, Ashurst heittäytyi pitkälleen, kasvot maata vasten.
Niin oli siis hänen hyveensä saanut palkkansa ja Kypron jumalatar,
rakkauden jumalatar, kostanut! Ja Ashurstin kyyneltyvien silmien
eteen kohosivat Meganin kasvot omenankukin koristetun, tumman,
märän tukan ympäröiminä. Mitä väärää oli siinä, mitä tein? ajatteli
hän. Mitä oikein olen tehnyt? Mutta hän ei voinut löytää vastausta.
Kevät, leimahtava intohimo, sen kukat ja laulu — kevät hänen ja
Meganin sydämessä! Rakkausko vain oli vaatinut uhrin? Kreikan
mies oli oikeassa — "Hippolytoksen" sanat pitivät paikkansa vielä
tänä päivänä!

Niin hullu Rakkauden sydän on ja kullankimaltavat siivet

sen. Se minne kevään tuopi päälle maan, sen taikamahdin
alle kaikki taipuu. Ja kaikki, mik' on nuorta, vapaata, niin
metsässä kuin joissa, vuorilla, kaikk' kaikki, mikä maasta tullut
on tai päivän heltehessä hengittää, ja kesken ihmisten ja
kuninkaiden sun mahtis, Kyprolainen, suurin on.

Vanhat kreikkalaiset olivat oikeassa. Megan! Pikku Megan-parka,

joka kerran laskeutui tuon kukkulan rinnettä! Megan vanhan
omenapuun alla, odottamassa ja tuijottamassa eteensä. Megan
kuolleena, otsallaan kauneuden leima!

Ääni kuului sanovan:

 "Kas! sielläkö sinä olet! Katsohan tänne!"

Ashurst nousi, otti vaimonsa vesiväriharjoitelman ja tarkasti sitä

sanaa sanomatta.

"Onko etuala sinusta onnistunut, Frank?"

"On kyllä."

"Mutta siitä puuttuu jotakin, eikö niin?"

Ashurst nyökkäsi myöntäen. Mitä siitä puuttui? Omenapuu, laulu ja

kulta!
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK OMENAPUU ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S.

copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of
this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™
electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept
and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and
may not be used if you charge for an eBook, except by following the
terms of the trademark license, including paying royalties for use of
the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
 PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and

Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree
to and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be
bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from
the person or entity to whom you paid the fee as set forth in
paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people
who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a
few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic
works even without complying with the full terms of this agreement.
See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with
Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project
Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.