Download the full version of the textbook now at textbookfull.

com

The Quiet Girl 1st Edition S. F. Kosa

https://textbookfull.com/product/the-quiet-
girl-1st-edition-s-f-kosa/

Explore and download more textbook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

The Easily Defeated Hero s Monster Girl Adventure Book 2

The Slime Girl 1st Edition Amanda Clover [Clover

https://textbookfull.com/product/the-easily-defeated-hero-s-monster-
girl-adventure-book-2-the-slime-girl-1st-edition-amanda-clover-clover/

textbookfull.com

The Mountain Man s Curvy City Girl Spring s Mountain Men

1st Edition Emkay Connor Connor Emkay

https://textbookfull.com/product/the-mountain-man-s-curvy-city-girl-
spring-s-mountain-men-1st-edition-emkay-connor-connor-emkay/

textbookfull.com

Alpha Girl (Wolf Girl #3) 1st Edition Leia Stone

https://textbookfull.com/product/alpha-girl-wolf-girl-3-1st-edition-
leia-stone/

textbookfull.com

Compliance with Planning Standards Related to the Setbacks

around Domestic Buildings Empirical Evidence from Kenya
2nd Edition Dr. Wilfred Ochieng Omollo
https://textbookfull.com/product/compliance-with-planning-standards-
related-to-the-setbacks-around-domestic-buildings-empirical-evidence-
from-kenya-2nd-edition-dr-wilfred-ochieng-omollo/
textbookfull.com
Radio Making Waves in Sound Alasdair Pinkerton

https://textbookfull.com/product/radio-making-waves-in-sound-alasdair-
pinkerton/

textbookfull.com

The Book of Knowing Know How You Think Change How You Feel
Gwendoline Smith

https://textbookfull.com/product/the-book-of-knowing-know-how-you-
think-change-how-you-feel-gwendoline-smith/

textbookfull.com

2D Nanoelectronics Physics and Devices of Atomically Thin

Materials Dragoman

https://textbookfull.com/product/2d-nanoelectronics-physics-and-
devices-of-atomically-thin-materials-dragoman/

textbookfull.com

Images of history : Kant, Benjamin, freedom, and the human

subject 1st Edition Eldridge

https://textbookfull.com/product/images-of-history-kant-benjamin-
freedom-and-the-human-subject-1st-edition-eldridge/

textbookfull.com

No Nonsense Classical Mechanics A Student Friendly

Introduction Jakob Schwichtenberg

https://textbookfull.com/product/no-nonsense-classical-mechanics-a-
student-friendly-introduction-jakob-schwichtenberg/

textbookfull.com
The Emotional Foundations of Personality A Neurobiological
and Evolutionary Approach Kenneth L. Davis

https://textbookfull.com/product/the-emotional-foundations-of-
personality-a-neurobiological-and-evolutionary-approach-kenneth-l-
davis/
textbookfull.com
 Thank you for downloading this
Sourcebooks eBook!

You are just one click away from…

• Being the first to hear about author
happenings
• VIP deals and steals
• Exclusive giveaways
• Free bonus content
• Early access to interactive activities
• Sneak peeks at our newest titles

Happy reading!

CLICK HERE TO SIGN UP

Books. Change. Lives.

Copyright © 2020 by S. F. Kosa
Cover and internal design © 2020 by Sourcebooks
Cover design by Ervin Serrano
Cover image © knape/Getty Images
Sourcebooks and the colophon are registered trademarks of
Sourcebooks.
All rights reserved. No part of this book may be reproduced in any
form or by any electronic or mechanical means including information
storage and retrieval systems—except in the case of brief quotations
embodied in critical articles or reviews—without permission in writing
from its publisher, Sourcebooks.
The characters and events portrayed in this book are fictitious or are
used fictitiously. Any similarity to real persons, living or dead, is
purely coincidental and not intended by the author.
All brand names and product names used in this book are
trademarks, registered trademarks, or trade names of their
respective holders. Sourcebooks is not associated with any product
or vendor in this book.
Published by Sourcebooks Landmark, an imprint of Sourcebooks
P.O. Box 4410, Naperville, Illinois 60567–4410
(630) 961-3900
sourcebooks.com
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Kosa, S.F., author.
Title: The quiet girl / S. F. Kosa.
Description: Naperville, IL : Sourcebooks Landmark, [2020]
Identifiers: LCCN 2019056944 | (trade paperback)
Subjects: GSAFD: Suspense fiction.
Classification: LCC PS3606.I5337 Q54 2020 | DDC 813/.6--dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2019056944
 Contents

Front Cover

Title Page

Copyright

Monday, July 27

Wednesday, July 29

Chapter One

Wednesday, July 29, to Thursday, July 30

Chapter Two

Friday, July 31, to Saturday, August 1

Chapter Three

Sunday, August 2, to Monday, August 3

Chapter Four

Monday, August 3

Chapter Five
Monday, August 3, to Wednesday, August 5

Chapter Six

Wednesday, August 5

Chapter Seven

Thursday, August 6

Chapter Eight

Thursday, August 6

Chapter Nine

Friday, August 7

Chapter Ten

Friday, August 7

Chapter Eleven

Saturday, August 8

Chapter Twelve

Saturday, August 8, to Sunday, August 9

Chapter Thirteen

Sunday, August 9

Chapter Fourteen

Sunday, August 9

Chapter Fifteen
Sunday, August 9

Chapter Sixteen

Sunday, August 9

Chapter Seventeen

Sunday, August 9

Epilogue

Thursday, September 10

Reading Group Guide

A Conversation with the Author

Acknowledgments

About the Author

Back Cover
 For Peter, who held my hand
as we leapt into the unknown together.
 Monday, July 27

The batter flowed in undulating ribbons and melted into a smooth,

creamy lake. Mina scraped every bit from the bowl before shaking
each cake pan to settle the contents. Everything had to be perfect.
When the pans were safely ensconced at 350 degrees, she moved
to the next step. Humming a long-ago tune, she poured the
premeasured and sifted powdered sugar into the mixing bowl over
the softened butter and the extract, just enough to do the trick
without overwhelming the flavor.
Baking was chemistry. Baking was precision. Never more than
today.
When the frosting was the right consistency, she separated half
into three bowls and used the droppers to apply the colors. Blue for
innocence. Yellow for youth. Pink for so many things. Love. Warmth.
Pain.
The effect would be neat. Cheerful. Enough to leaven a sultry
summer night, draw the hands to the plate, the fork to the mouth, a
smile to the lips.
Once the frosting bags and tips were assembled, she sat on the
floor in front of the oven. The cakes had turned golden, but she
would wait for the timer. She’d learned to trust herself in most
things, but time was an entity she’d never mastered. She was always
losing track. She couldn’t keep it still or reliably pin all the bits of her
past into proper temporal position. Even now, now of all times, she
could feel it turning slippery.
She closed her eyes. Not long now.
The timer went off. She jerked, startled even though she had
known it was coming. Wasn’t that always the way of it?
Waiting for the cakes to cool was the hardest part, but she filled
the time with cleaning. She was so good at it, good at making things
pristine. The dishes. The counters. The floors. Herself. She smiled as
she remembered how recently it hadn’t been necessary. Every
second of messiness, at once hard-earned and effortless, had been
worth fighting for. It had given her hope. But she’d been foolish to
think she could escape that easily.
Once the heat had bled from the layers, she placed the first on the
plastic base and topped it with a generous layer of icing, to be
sandwiched between slabs of cake. Of course, that part had to be
pink. A nice effect during the cutting process, like slicing deep
enough to reach a vein.
After adding the top layer and completing the crumb coat, she
applied the white outer layer. Thick and even like new snow,
covering all that lay soft and fragile beneath. Next, the frosting bag
and Russian piping tip. It had taken a lot of practice to keep the
flowers from looking like spiky piles of chaos, but now she was a
pro. Soon, the cake was a garden of delight, a riot of color, a treat
for the senses.
She donned dishwashing gloves and washed all the extra frosting
down the drain, then cleaned the bags and tips by hand, lots of
soap, once, then again. She tucked each piece into her decorating
kit and slid it into its slot in the cupboard. Alex complained that she
didn’t put things away properly, but he was wrong.
She did, when it mattered.
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
 The cake was perfect. She turned it this way and that, making sure
it didn’t have a bad side. Just like she’d been taught. Then she
trapped it under the floral tin dome and attached the wire handles.
Ready for transport.
She poured herself a glass of wine and drank it down. One for the
road. It unfurled in her bloodstream, loosening knotted muscles,
allowing her to breathe, allowing her to move.
She reached for her keys, then caught a glimpse of her hands. No,
this wasn’t right.
He would never understand, but he didn’t need to. Because he
would never know.
She made the necessary adjustments and stepped into the
bathroom. That face in the mirror. Her face, every feature and flaw.
And then she recited the line, the one that resonated even now.
Especially now. “I know who you are,” she whispered.
The minutes were slipping away, but she allowed herself to stare
until her eyes shone.
Then she blinked.
Time to go.
 Wednesday, July 29

I make it to the pier with five minutes to spare, thanks to the driver’s
valiant swerving along Seaport Boulevard. With a quick thanks, I’m
out of the Lyft and charging for the Bay State ticket booth, phone
chiming in one hand and a backpack clutched in the other.
“Zarabian,” I say to the attendant before he has a chance to ask.
“Alex.” After glancing at the screen of my phone and seeing it’s not
Mina, I silence the damn thing. Everything else can wait.
God, how I wish that were true. I set the phone on vibrate, and it
instantly buzzes against my palm. Still not Mina. It’s going to take
more than a slew of conciliatory texts to fix this, and that’s why I’m
skipping town forty-eight hours early. “I called this morning,” I say to
the guy in the booth. “To change the ticket.”
He squints at his screen and hesitantly types a few letters.
“Arabian, you said?”
I say my last name again, then spell it. “I’d hate to miss the boat,”
I add, as if that’s going to make a difference to him.
He shifts his weight as he taps the keys. “Round trip. Coming back
Sunday.”
“Yeah. Yeah.” I watch as the printer extrudes my ticket, as he
plucks it from the slot in no apparent hurry.
“Make sure you keep the return part,” he drones. “You’ll have to
pay if they need to reprint it for you in Provincetown…”
 I’ve snatched it from his fingers before he’s finished talking. His
voice fades as I jog down the walkway. The usual line has
dissipated; everybody else is already on board, and the boat’s
engines are running. I offer my ticket to the guy standing near the
gangway, and he tears off the top and hands me the rest. He’s a
young, bored bro sweating under the summer sun, and as my phone
buzzes again, I feel envious of him and the job he can simply leave
behind at five every day.
“Have a great trip,” he mumbles.
A tangle of bikes clogs the bow, and the strap of my pack catches
on a handlebar when I try to edge by. My T-shirt is sticking to my
back, and the bar is singing my name. I duck into the first-floor
cabin and toss my bag onto one of the last available seats. It’s a
booth, and there’s a couple already sitting there, two guys with their
tans and their polos and their boat shoes and their shorts, one pair
pink with embroidered skulls and crossbones, the other yellow with
martini glasses.
Yellow Martini looks startled when my bag lands next to him, but
Pink Pirate smiles. “Plenty of room,” he says. He sees me eye the
line stretching from the bartender to the bow, then lifts his own
Bloody Mary. “Not gonna win any awards, but still worth every
penny.”
I give him a quick nod, already contemplating standing on the top
deck for the ride. Not in the mood to make new friends. There’s
been a knot in my gut since Mina left Monday morning, shoving her
laptop and legal pads into her bag, murmuring that she needed time
while I sat at the table with my lukewarm coffee and my tongue
cocked, ready to pick up the fight where we left off.
With every hour between that moment and this one, all my
righteousness has been sanded off. I’m raw now, stinging with the
memory of the words I spat at her and the way she looked as they
struck home, eyes wide and vacant like her brain was already on
Route 6, miles away from me, from us. I pull out my phone and tap
the messages icon, then her name.
Monday, 12:53 p.m.: Mina, we should talk. I was too harsh last night.
Monday, 11:17 p.m.: I love you. I don’t like the way we left things.
Tuesday, 8:01 a.m.: Please respond. I’m sorry.
Tuesday, 11:42 a.m.: Don’t punish me like this. I asked when we could start
a family and you’re acting like I ordered you to murder a puppy.
Tuesday, 4:35 p.m.: Sorry for being a dick. This is difficult for me. I’m trying
to give you space. I love you.
Tuesday, 9:26 p.m.: I love you. Please let me know how you’re doing.
Tuesday, 11:48 p.m.: Mina?
I’d be more worried about her, but she can be this way, especially
when she’s on deadline. She disappears into her stories, her
characters. She goes off to her cottage, lets her phone die, and
sometimes forgets to eat. I knew this was part of the deal, and I do
my best not to take it personally, but Jesus. This time, it’s hard.
The ferry lurches into motion and glides through Boston Harbor,
beginning its swoop along the South Shore before angling toward
the tip of Cape Cod. Ninety minutes to MacMillan Pier, less than two
hours to Mina. As the line for the bar inches forward, I consider
texting her one last time to let her know I’m on my way, but then I
think better of it. Though I’m not great at romantic gestures, this
situation seems to call for one, and my texts haven’t yielded results
thus far. I pull up a browser, find the florist closest to the pier, and
order a bouquet. I’m not even off the phone before it buzzes with a
text.
Not from Mina, but just as good, which is a weird thing to say
about a message from one’s ex. I smile as a picture of my daughter
fills the screen, gap-toothed grin, dark eyes bright, hair wet, and
skinny arms encircled with orange floaties. She ducked her head under
water today. She wanted me to tell you that she’s not scared anymore!
I run my thumb across the image of my kid—this perfect little
person who inexplicably thinks I know everything and am the best
person in the world, who has my eyes but her mother’s dimples—
and tap out a reply. Tell Devon I’m proud of her. I’ll take her to the pool next
weekend.
Caitlin’s response comes within seconds, leaving me to wrestle
aside the irony that my ex-wife is speaking to me when my current
wife is not. You should have seen her today. It all just clicked and now she’s like
a little fish. The instructor is great. You were right that we shouldn’t let her avoid
the water.
“You were right.” Why didn’t you realize that when we were married? I add a
winking emoji to convey the obvious, which is that even if she had
and despite the fact that we seemed to have everything in the world
going for us, we were probably doomed from the start.
Very funny. See you on Monday? Or is Mina picking her up next week?
My stomach goes tight. Not sure yet. I’ll let you know.
I’ve only just gotten my beer when the phone buzzes yet again,
and yet again, the text is not from my wife.
It’s from my boss: Hey, asshole.
My reply: Why are you bothering me right now?
He’s also my best friend. My phone rings a second later.
“Our new assistant was just dippy enough to tell me you were
headed out of town.”
I roll my eyes. “Please fire him. Harvard doesn’t make ’em like they
used to.”
“Says the guy who went to BU. Everything okay?”
 I take a gulp of my beer and step out onto the rear deck of the
ferry. “I’ll do the board meeting by phone tomorrow.”
Drew is quiet for a moment. “You didn’t answer my question. Is it
your mom?”
“Nah. I talked to her yesterday. Her scans still look good. She
wants to take Devon for a few days next month.”
“Caitlin’s on board with that?”
“Hell yeah. She wants to take off for a week with her new guy.”
“Brad?”
“You’re behind the times. Ryan. I met him a week or so ago. Quite
a beard.”
“Sounds like a dick. And speaking of—you have to be on top of
your game for the Pinewell meeting tomorrow.”
I bow my head. “I had Raj reschedule for Monday.”
“Alex. What the hell. Now I’m worried.”
“Don’t be.” I’d never get away with this if I hadn’t known Drew
since we were in diapers. Any other CEO would be screaming. “I’m
on this.”
“I’m still wondering if there’s a way to do this without VC funding.
Those smug bastards undervalued us by 90 percent. They’re fucking
sharks.”
I keep my voice level as I talk Drew off the ledge for the
hundredth time. “We’re never going to get CaX429 to the clinic
without learning how to swim with them. And if they do walk, that’s
it for Series A, and we’re not the only ones who’ll be fucked.” My
mom will lose her investment—along with about twenty other family
members and friends we convinced to hop on board. Guilt rises like
bile in my throat.
“How about I meet with them in your place?” he suggests. “Try to
get through to them. I’m the fucking CEO! And I’m—”
 “Drew.” I bark his name loud enough that it swivels the heads of a
couple leaning against the rail in front of me. I turn away and lower
my voice. “The meeting is with their number cruncher, not the
partners. It’s below your pay grade, and they were fine when I
asked them to reschedule.” Not to mention, if Drew goes in there
and acts all outraged that they don’t think we’re a unicorn that shits
diamonds, it could actually finish us off. We’ve struck out with every
other VC firm in Boston, and we’ll burn through the last of our angel
funding by January, easy.
“I’ve gone over my model a thousand times,” I tell him. “It’s solid.
I’ll call in tomorrow for the board meeting. Everything’s fine. I just
needed to step away for a minute.”
“Something going on with Mina,” he says. It’s not even a question.
“It’s fine.” With my eyes squeezed shut, I add, “It’s probably fine.”
“You guys’ll settle into it. You knew it would be an adjustment.”
He’s too loyal to say what he’s probably thinking and what my mom,
who has no filter to speak of, straight up said to me a week before
the wedding: Whirlwind romances are a wonderful thing, but sooner
or later, reality bites you in the butt.
“Just don’t panic,” he adds. “It’s not like this is the rainbow flame.”
I laugh as he invokes an inside joke that runs all the way back to
the day our high school chemistry teacher accidentally set his entire
desk ablaze while trying to inspire a roomful of bored sophomores to
appreciate the mystical joys of atomic composition.
“Definitely not the rainbow flame.” The knot in my gut loosens.
Another beat of silence. “Let me know if you want to get a beer
after the Pinewell thing,” he says. “Whether things are on fire or
not.”
“Thanks. I’ll be on the call tomorrow, and I’ll be ready for Monday.
I’m not about to drop this ball.”
 “Good. Because we’re gonna fucking cure cancer, my friend, and
get bloody rich in the process.”
“Yup.” I’m surprised the weight on my shoulders hasn’t capsized
the damn ferry.
He hangs up. I glance at my inbox—thirty new messages. Not a
good time for the CFO to take off midweek. Worst possible time, to
tell the truth.
I shove the phone in my pocket, drink my beer, and wonder if I’m
being a total idiot. Am I being strategic, or am I just flailing here?
I’m not panicking about my marriage. I’m simply unwilling to let
things fester. That’s what Caitlin and I did, always. I won’t do that
with Mina, even if it means pushing into her space a little. She’s told
me she wants that. Needs it, even.
I’ve finished my second beer and answered ten emails by the time
we glide past the seawall, waves lapping against the giant concrete
blocks, and into the Provincetown Harbor. Along with a few hundred
sweating men, women, and children, I shuffle my way off the boat
and swing my pack onto my back. I’ve kept some stuff at the
cottage, but it’s Mina’s place, her sanctum, purchased with the
success of a dozen Mina Richards romances, furnished with the
royalties from half a dozen more.
She says it’s ours now, but I know better.
As I cross the street to the florist shop, I’m hit with a suffocating
wave of what-the-hell-have-I-gotten-myself-into. Not this trip, but
my entire fucking life. In the last two years, I quit my stable-but-
boring job and joined a risky startup run by my brilliant but incurably
impulsive best friend, and I married a woman I’d known for only six
months. I pause on the sidewalk and take a breath. Uber-rational,
that’s what Caitlin always called me, though it was never a
compliment. Near the end of our marriage, she dropped the
euphemism and just called me a cold, unfeeling bastard.
I enjoyed watching her jaw drop back in April when I told her I
was getting married again. I guess it’s the new you, she said.
At the time, I was smug about it. I’d toed the line my entire life,
and there I was, making my own rules, embracing the risk, and
finally living.
Now I’m wondering if the new me is merely the old me gone
temporarily insane.
Fuck. My mom has gotten inside my head. Honey, she said to me
when I told her I was engaged, are you sure this isn’t a midlife
crisis? But Mina was worth a leap into the great unknown. She’s
worth a thousand more after that.
I pick my way through the crowd of tourists queuing up for lobster
rolls, window-shopping for everything from cheap T-shirts to local
artists’ paintings of Race Point and the towering Pilgrim Monument,
and peering at their phones for directions to their Airbnb or the
nearest bike rental shop. After edging past two guys arguing about
whether they should go to Monkey Bar (“You only want to go
because you were hot for that bartender!”) or Purgatory (“I’m just
not as into leather as you are, okay?”) tonight, I duck into the
florist’s shop and pick up the bouquet I ordered. Roses, tulips,
peonies, sweet peas. A middle-aged woman with thin lips gives me a
wistful smile as I turn for the door.
The walk through the West End is slow-going, a clog of sandaled
feet, beach bags, ice cream cones, leashed pooches, and no one in
any particular rush. Cars inch along Commercial Street, patiently
waiting for wandering pedestrians to realize they’re in the way and
move aside. Rainbow flags flap in the salty breeze as I trudge past
the Boatslip, the afternoon Tea Dance just getting started, upbeat
rave music pumping. Now that I’ve escaped the center of town, the
streets become residential, a mix of quaint homes and B&Bs, folks
lounging in rocking chairs on their porches or in fenced-in front
yards, sipping on beers and watching the constant flow of human
traffic. Mina’s cottage is a ten-minute stroll away, nestled in a warren
of hundred-year-old homes between Commercial and the lapping
waters of the bay. The gray shiplap siding always looks damp and
drab to me, but Mina says it makes her as happy as a hobbit in a
hobbit-hole. I’m thinking the million-dollar view has a lot to do with
it.
As I draw within a block of the place, everything in me is wound
tight. I don’t want to screw this up. I didn’t come all the way here to
rehash our last fight or start a new one. I need to be understanding
if she’s in the middle of a scene or a chapter or even one of her
reveries where she sits there, fingers resting lightly on her keyboard,
expression blank, eyes unfocused. If she’s into her work, I’m going
to smile and tell her I love her and I’m sorry and we’ll talk later, and
then I’ll head to the Governor Bradford for a drink, maybe find
someone to play a game of chess on one of the boards they have
set up by the front windows. I’m not going to make it a thing.
I pause in front of the cottage. The curtains are drawn. I look
down at the bouquet in my hand and reach for my key.
I step into the cramped entryway populated by colorful umbrellas,
a few pairs of rain boots, and a basket brimming with scarves and
gloves and hats. A bottle of sunblock rests on a little wooden bench.
“Mina?” I call out, not too loud, not wanting to startle her. “It’s me.”
I glance through the living room windows toward the alley next to
the house. Her car is gone. I have time to pull myself together. If I’m
emanating tension, she’ll pick it up immediately.
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
 I kick off my shoes, then carefully align them on the mat beneath
the bench before heading to the kitchen. I wrestle the flowers into a
vase and consider where to leave them for maximum romantic
effect. The dining table? Bedside table? Her desk?
There’s a corked, half-empty bottle of pinot on the counter and a
wineglass in the sink, lipstick on its rim and deep purple dregs in the
very bottom. After cleaning up the flower scraps, I grab a wineglass
from the open dishwasher, which is only partially unloaded, like Mina
got distracted halfway through. Maybe she got inspired. I pour
myself a splash of wine, then a glug.
After taking my first sip, I carry the vase of flowers to the living
room. I’ll put them where she’ll see them right away, as soon as she
comes through the front door. She’ll know I’m here to fix things, and
probably she’ll let me. Hopefully this ends with us upstairs, in bed.
We’ve both got other things to do, but I can’t think of anything I
want more than to waste the rest of the day with my wife, preferably
with a bottle of champagne on ice and her thighs wrapped around
my hips.
Mina’s writing desk sits facing the grassy boardwalk path to the
ocean, offering her glimpses of shimmering water as she writes
stories of fiery women and the alpha males they alternately fight and
fuck. She puts out two or three romances a year, and her readers
devour them despite the fact that they already know how each story
will end. Or perhaps because of that. I skimmed a few while we
were dating. I didn’t even have to buy them—I swiped the
paperbacks off my mom’s bookshelf.
I don’t know what was more awkward, knowing Mom had read all
those sex scenes my girlfriend had written or, the very first time I
introduced them, overhearing Mom ask Mina if she planned to base
any of her future heroes on me.
 Now that I think about it, definitely the latter.
I take a gulp of my drink and move toward Mina’s desk. A legal
pad sits atop her closed laptop, pages filled with looping scrawl; she
always writes in longhand before typing out her scenes. I don’t look
too closely; Mina’s sensitive about that. She likes her words to be
perfect before they escape her control.
She could walk in at any moment, back from a late lunch or a
quick trip to the grocery store, maybe planning a dinner for one after
a solitary afternoon of writing. Hopefully feeling lonely. Hopefully
missing her husband. Maybe regretting her flat refusal when I
broached the topic of starting a family, wishing she hadn’t shut me
down and shut me out. I’ll apologize, and she’ll apologize, and then
she’ll hook her finger through one of my belt loops and tell me that
she hopes I took my vitamins this morning, because she’s in the
mood to do a little “literary research.”
It’s a rough job, being the husband of a romance author.
This desk is the place to leave the flowers, the first place her gaze
will travel when she gets home. As I shuffle aside a couple of credit
card statements and a playbill for The Laramie Project at the
Provincetown Theater, I uncover a little ceramic bowl, chipped and
quaint and exactly the kind of whimsical, antiquated thing Mina likes.
The sight of its contents hits me like a punch in the gut.
There, glittering in the sunlight filtering through the window facing
the sea, left behind with as much care as that abandoned wineglass
in the sink, are my wife’s wedding and engagement rings.
 Chapter One

She hummed quietly as she watched the churning waves. It was a

song with words she couldn’t quite remember, though surely she had
known them at some point—the tune came to her as easily as
breathing. The ocean folded over on itself, again and again, and she
felt the relentless movement inside her. She swayed, her bare feet
embedded in the sand, while the salty wind whipped her hair across
her face. Sandpipers sprinted by on their toothpick legs. A gull cried
out as it swooped overhead.
She hummed a little louder. The tune had been looping through
her mind ever since she’d gotten up this morning, but she couldn’t
dredge up the name of the song or recall who sang it. Annoyance
pricked at her once, twice, then faded to a dull twinge as she let the
sight of the waves lull her again.
She’d stay here all day if she could. Race Point was the very edge
of Cape Cod, surrounded by infinite water and sky. From here, she
could drift away on the wind. She turned her face to the sun, closing
her eyes and spreading her arms. The tune had fallen silent in her
throat; she was a wisp of smoke, a silky ribbon spiraling in the
breeze.
Somewhere to her left, a man shouted. She spun around, arms
winding instinctively over her middle before falling to her sides. Just
two guys playing Frisbee. They didn’t even seem aware of her. She
turned back to the ocean and stared as a wave deposited a swath of
foam a yard from where she stood. She could float away. She could
fly. She was a song on the breeze. Her mind was empty. Empty.
As the waves spread themselves thin along the sand, she tried to
reclaim the soaring freedom that had seemed within her grasp only
moments before.
After a few minutes, she gave up.
Her hair had coiled around her throat; strands were caught in her
eyelashes and had wormed their way between her lips. Her cheeks
felt warm; she’d been so eager to get here that she hadn’t bothered
to slather on the sunblock. Her bare calves stung with the scrape of
sand. Suddenly, she felt it all a little too much—her body, her skin,
her hair. The tune she’d just been humming was gone, crowded out
by tiny shocks of irritation.
She had no idea what time it was, and Lou had warned her about
being late. His words scrolled through her mind: Easy hire, easy fire.
Under the table works both ways.
She took a step backward, trying to shed the sight of the ocean,
until finally it let her go like an egg white slipping free from its yolk.
She felt her brain quivering in her skull, a delicate membrane holding
everything in place. One prick and all her thoughts might come
dribbling out her ears.
Her shift started at five. When had she left the boardinghouse? As
she slogged through the shifting sand toward the parking lot, past
the Frisbee boys, shovel-and-pail-wielding kids hunched over
mounds of sand, and their exhausted parents floppy as seals in their
loungers, she tried to remember the morning. It was like fishing
through the grease trap at Haverman’s, coming up with a few
chicken bones and a lot of sludge. She recalled the musky scent of
Esteban’s skin as she crawled from the bed. Rough granules of sand
sticking to the bottoms of her feet as she headed for the bathroom.
Frigid spray from the shower hitting her shoulder blades. Hanging
the towel on the wobbly hook behind the door. Buttoning her shorts,
feeling them sag down to her hips. Sliding her feet into flip-flops, the
strap between her toes. Blinking in the sun as she stepped outside
into the already-sweltering day.
She fiddled with her bike lock, her fingers automatically poking the
numbers into place. One-two-zero-four. She maneuvered the bike
away from the crowded rack as more riders rolled off the trail and
came toward the railing. One of them, a middle-aged man in blue
spandex, halted his bike right next to her and reached for his
helmet. His gold watch glinted in the sunlight.
“Excuse me,” she said, and then she pressed her lips together,
startled by the sound of her voice. Was that what she always
sounded like? Was that her actual voice?
The man was looking at her, expecting something. What did he
want? Oh.
She smiled. “Do you know what time it is?”
He checked. “About four thirty.”
She swung her leg over the seat and steered the bike onto the
trail. Can’t. Be. Late. One word per heartbeat, thumping against the
inside of her skull. She pedaled up the hills and leaned into the
curves, weaving around families with wriggling toddlers, older
women in wide-brimmed hats, and a few cyclists struggling to figure
out the gears on their rented bikes.
She didn’t have time to shower or change for her shift, but it didn’t
really matter. She would be spending the next eight or so hours in a
steamy kitchen, loading and unloading the dishwasher, her hair
curling along her temples and sticking to her face, trying to avoid
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
XV.

Eräs kirje.

Nick kirjotti kolme kirjettä ja tunsi jo kyllästyneensä. Hän tuumi

sittenkin mennä käymään Musgravelle. Samassa tuli kirje Williltä:

"Rakas vanha toveri!

Haluaisin mielelläni puristaa kättäsi. Etkö tahtoisi tulla

syömään päivällistä kanssamme? Tee se, sillä me olemme
kumpikin hieman alakuloisia. Lääkäri on määrännyt Daisyn ja
poikasen matkustamaan kotiin aivan ensi tilassa. Ymmärrät,
miltä minusta tuntuu.

Ystäväsi Will."

Nick pyysi lähetin viemään terveisensä ja sanoi tulevansa. Hän oli

aavistanut, että näin tulisi käymään Daisylle. Daisy oli peräti heikko
ja oli hyvä, että Will oli sen itsekin huomannut.

Kummastakin mahtoi tämä tuntua peräti ikävältä, sillä Will ei

voinut seurata perhettään Englantiin. Nick kysyi itseltään, miltähän
mahtaisi tuntua, jos hänen täytyisi sillä tavoin erota Murielista, kun
he jo olivat mies ja vaimo. Kun Muriel nyt vihdoinkin oli hänen
omansa, tunsi hän ei voivansa enää hänestä erota.

Hän katsahti kirjotuspöydällään olevaan almanakkaan. Oli enää

vain kuusi päivää häihin. Nick nauroi ihastuneena. Muriel oli hänen.
Ei mikään mahti maailmassa voinut enää heitä erottaa. Kaikki esteet
olivat jo poissa ja päämäärä lähellä. Tuntien itsensä äärettömän
onnelliseksi hypähti hän ylös ja lähti kepein askelin Musgravelle,
mutta ehdittyään veräjälle tuli lady Bassetin palvelija häntä vastaan
ja antoi hänelle kirjeen. Hän tiesi sen olevan Murielilta, ja veri kohosi
hänen kasvoihinsa avatessaan sen. Ensi kertaa Muriel kirjotti hänelle:

"Tahdon heti puhua kanssanne. M."

Siinä kaikki. Nick meni takaisin sisälle ja kirjotti muutaman sanan

Will Musgravelle.

Sitten suoristihe hän itsensä. Jotain oli tapahtunut, siitä hän oli
aivan varma. Tuo kutsu kuului kuin avunpyynnöltä. Mitähän Muriel
tahtoi? Nick tunsi olevansa rohkea ja voivansa katsoa onnettomuutta
suoraan silmiin. Mutta tänään hän ei ollut varma itsestään. Hän tunsi
olevansa kiihtynyt.

Hän seisoi hetkisen liikkumatta. Hän vei kirjeen huulilleen

kiihkeällä, intohimoisella liikkeellä. Sitten muisti hän silloinkin
jaksaneensa hillitä tunteensa, kun hän oli pitänyt tytön kylmiä käsiä
omissaan ja niitä hengityksellään lämmittänyt. Eikö hän enää
jaksaisikaan hillitä itseään? Tahtoisiko hän nyt järkyttää Murielin
luottamusta, jonka oli niin suurin ponnistuksin saavuttanut? Mitkä
pahat aavistukset heräsivätkään yht'äkkiä hänen sielussaan.
 Varmoin askelin lähti hän matkalle. Ensi kertaa oli Muriel pyytänyt
häntä tulemaan. Hän ei tahtonut antaa hänen odottaa.
XVI.

Tilinteko.

Vierashuone oli tyhjä ja akkunat auki hänen astuessaan sisälle.

Alempaa laaksosta kuului tanssin säveliä. Nick arvasi lady Bassetin
olevan poissa kotoa. Pinjat huojuivat hiljaa akkunain edessä kuin
tummat haamut. Ilma tuntui sähköiseltä.

Nick seisoi akkunan luona katse suunnattuna vuorille päin. Kuu ei

ollut vielä noussut taivaankannelle, mutta tähdet säteilivät kirkkaasti.

Kuului askelia. Nick kääntyi katsomaan. Muriel astui huoneeseen

niin kalpeana, että Nick ensin luuli häntä sairaaksi, mutta rauhottui
sitten ajatellessaan, että hän varmaankin oli niin väsynyt. Hän tarttui
Murielin käsiin, mutta ne tuntuivat kylmiltä ja elottomilta kuin
kuolleen kädet. Tytön suuret, tummat silmät katsoivat hänen
ohitseen.

Vetäen Murielin lähemmä lampun valoa katseli Nick häntä tarkasti.

Muriel vaipui väsyneenä istumaan.

Nick odotti hänen puhuvan. Kun tyttö näytti epäröivän, sanoi hän:
 "Mitä asiaa sinulla oli minulle?"

Kädet ristissä tuijotti Muriel häneen.

"Et saa vihastua minuun, Nick", sanoi hän hiljaa.

"Elä ole noin lapsekas. Sano vain! Mistä on kysymys?"

Nick'in puhe rauhotti häntä.

"Niin, olen niin lapsellinen", sanoi hän. "Onhan varsin hupsua

ajatella, että se lainkaan saattaa vaikuttaa sinuun. Nick, olen
vakavasti ajatellut asiaa ja… ja… minulle on selvennyt, että en voi
mennä kanssasi naimisiin. Toivon, että et välitä siitä… vaikka
luonnollisesti katsot olevasi pakotettu niin sanomaan", sanoi hän
koettaen hymyillä. "Mutta sinun ei tarvitse mitään sanoa, sillä minä
ymmärrän hyvin, miten asian laita oikeastaan on. Minun mielestäni
oli oikein ilmottaa siitä heti sinulle…"

"Kiitos", sanoi Nick ja hänestä tuntui, kuin joku jousi hänen

sisimmässään olisi katkennut, kädet puristuivat tiukasti nyrkkiin.
Muriel tunsi samassa jonkun vaaran uhkaavan itseään ja hypähti
ylös. Jos tiikeri olisi siinä silmänräpäyksessä syöksynyt akkunasta
sisälle, ei hän olisi sen enempää voinut pelästyä.

Nick astui askeleen häntä kohti. Hänen kasvoissaan oli sama ilme,
jonka Muriel muisti siitä hetkestä asti, jolloin oli nähnyt hänen
kumartuneena vihollisensa ylitse heidän pakomatkallaan. Niissä
kuvastui raju, kiihkeä intohimo.

Nimettömän kauhun vallassa änkytti Muriel:

"Nick, oletko järjiltäsi?"

 Hän vastasi tukahtuneella äänellä:

"Niin, olen tulemaisillani hulluksi. Jos sinä minut jätät, en voi

vastata itsestäni."

"Mutta…", änkytti Muriel, "mutta… en ymmärrä sinua. Nick, minä

pelkään sinua."

Tuo kuulosti pelästyneen lapsen huudolta ja samalla niin

avuttomalta, niin rukoilevalta. Jos Muriel olisi uhmannut häntä, jos
hän olisi aikonut poistua huoneesta, olisivat Nick'in kiihkeät tunteet
puhjenneet ilmiliekkiin. Silloin olisi viime viikkojen ritarillinen
kohteliaisuus ollut lopussa.

Mutta tuo avunpyyntö sai hänet heti hillitsemään itsensä, se viilsi

hänen sydäntään.

Muutaman hetken seisoi hän aivan hiljaa. Hän tuskin näytti

hengittävänkään. Muriel katseli häntä rajusti sykkivin sydämin.

Sitten astui Nick akkunan luo. Ulkoa kuuluivat "An der schönen
blauen Donau'n" sävelet. Houkuttelevana ja kiehtovana kaikui illan
hiljaisuudessa tuo sävel, jonka tahdissa niin monet rakastuneet ovat
tanssineet kuiskaillen helliä sanoja toisilleen. Muriel ei tahtonut
kuunnella. Hän tunsi tulevansa hulluksi, jos tuo suruisen kaihoava
sävel yhä jatkuisi.

Nick seisoi hiljaa katsellen ulos akkunasta. Molemmin käsin oli hän
tarttunut akkunanpieliin ja puristi niitä niin kovin, että rystöt olivat
valkeat.

Hän näytti kokonaan unohtaneen Murielin läsnäolon. Ja yhäti

jatkui tuo kaihoisa sävel, kunnes Muriel oli pyörtymäisillään. Nuo
sävelet, ajatteli hän, tulevat varmaan seuraamaan minua läpi
elämäni.

Vihdoin sulki Nick akkunan. Muriel tunsi hänen astuvan lähemmä

ja hänen pelkonsa yltyi hetki hetkeltä. Nick'ista tuntui taasen
säteilevän joku yliluonnollinen voima, joka lamautti hänet.

Yht'äkkiä tunsi hän Nick'in käden vyötäisillään ja kuuli äänen, joka

oli rauhottanut häntä kiihkeimmissä kuumehoureissaan, puhuvan
lohduttaen:

"Kaikki on jo ohi, rakkaani. Älä pelkää!"

Nick asetti tytön istumaan sohvalle ja hyväili hiljaa hänen kylmää

poskeaan.

"Sano, joko voit paremmin, niin puhumme asian selväksi. Mutta

älä vain pelkää. Sinua ei mikään vaara uhkaa."

Hänen äänensä lempeä sävy, tuo äkkinäinen muutos vaikutti

Murieliin niin valtavasti, että hän puhkesi itkuun. Nojautuen
sohvapatjoihin nyyhkytti hän hillittömästi.

Nick hyväili hiljaa hänen päätään, mutta ei puhunut mitään,

kunnes Muriel hiukan rauhottui. Sitten kuivasi hän tämän kyyneleet
ja sitä tehdessään vapisivat hänen huulensa ja silmäluomet
vavahtelivat.

"Kas noin", sanoi hän. "Älä enää itke. Sanohan nyt mitä aioit
sanoa, kun sinut keskeytin. Luulen, että tarkotuksesi oli purkaa
kihlauksemme, vai miten? Tottahan sanot minkä tähden."

Hän puhui leikillisen kevyellä äänellä.

 Muriel katsahti häneen ja näki hänen kasvoissaan saman
ystävällisen ja veitikkamaisen sävyn kuin tavallista.

"No, annahan kuulua. Oletko kyllästynyt minuun?"

"Olen kyllästynyt kaikkeen… kaikkeen", sanoi hän vetäytyen

etemmä.
"Miksi et antanut minun kuolla", huudahti hän kiihkeästi.

Nick istuutui sohvan reunalle.

"Jos osaisin selittää sinulle syyn, miksi niin tein", sanoi hän. "Mutta
sinähän olet vain sellainen arka lapsi, säikkyvä kuin pieni jänis.
Olisiko sinun ikävä, jos minä kuolisin huomenna? Niin, Muriel, sitä ei
voi koskaan tietää", jatkoi hän.

"Miksi kysyt sitä? Tietysti olisi minun ikävä."

"Tietysti", toisti Nick. "Ikävä vain, että se ei enää tuottaisi minulle

lainkaan iloa. Sanot, että vuodattaisit kyyneliä, jos minä kuolisin näin
nuorena. Niin, olen nuori, näethän, vaikka olenkin ruma kuin
paholainen. Sinä kai luuletkin minun olevan sukua sille, vai miten?
Siksipä et tahdo mennä naimisiin kanssani?"

Hänen kysymyksensä tuli aivan odottamatta ja Muriel katsoi

samassa häneen, mutta rauhottui heti. Eihän Nick tällä hetkellä ollut
vaarallisempi kuin vallaton koulupoika. Mutta sentään ei Muriel ollut
varma hänestä. Tytöstä tuntui, kuin olisi Nick tahtonut häntä
koetella.

"Ei", vastasi hän, "se ei ole kieltooni syynä."

"Oletko aivan varma siitä, että löytyy jokin syy?" kysyi Nick.
 Muriel punastui.

"On kyllä olemassa syy, mutta tahtoisin mieluummin olla

sanomatta sitä."

"Niin, sen ymmärrän", vastasi Nick. "Mutta onko se mielestäsi

oikein?"

Muriel punastui yhä enemmän ja oli aivan hämillään.

"Sanon sinulle syyn, jos niin tahdot", sanoi hän, "mutta olisin
paljon mieluummin sanomatta."

"Kaikin mokomin. Olen niin viisas, että ymmärrän sen

sanomattasikin.
Tiedän, mitä on tapahtunut. Asia on täten."

Hän pyyhkäsi kädellään kasvojaan ja kääntyi Murieliin huulillaan

hymy, joka niin eittämättömästi muistutti lady Bassetia, että Muriel
kesken kaikkea purskahti nauramaan.

"Muriel, tyttöseni", alkoi Nick lauhkealla äänellä, "on vaikea ajatella

Nicholas Ratcliffea naineena miehenä. Hän on vaihteleva kuin
perhonen." Tätä sanoessaan pudisti hän säälivästi päätään. "Olen
kuullut kiltin mrs Gybbon-Smithin kertovan, miten hän kuhertelee. Ja
kerrotaanpa, että hän nauttii väkijuomiakin, mutta toivoaksemme on
se vain panettelua. Sitävastoin tiedän varmaan, että hänellä on
sangen hillitön luonne. Hän on vaarallinen ihminen, mutta älä silti
luule, lapsukaiseni, että tahtoisin puhua hänestä pahaa. Katson vain
velvollisuudekseni varottaa sinua."

Murielin täytyi nauraa vasten tahtoaan. Nick jäljitteli lady Bassetia

erinomaisen sattuvasti..
 Mutta Nick ei nauruun yhtynyt. Hänen katseensa seurasi
herkeämättä tytön kasvojen ilmettä. Saadakseen tietää totuuden oli
hän täten laskevinaan leikkiä. Kenties Muriel tunsi sen, sillä hän
vastasi aralla äänellä:

"Ei, Nick, niin hän ei ole tosiaankaan sanonut. En sitäpaitsi olisi

ottanut huomioon hänen sanojaan. Syy on siinä, että… että…"

"Tiedän", vastasi Nick. "Ellei asia ole siten, niin on päätökseesi

voinut vaikuttaa vain eräs toinen syy. En tahdo, että kerrot sen
minulle, sillä sehän on päivän selvä. Minä sanon sen sinulle, jos
tahdot, sillä olen varma siitä, että niin on. Ihmiset ovat parjanneet
minua ja siksi tahdot sinä mieluummin kuolla, kuin tulla vaimokseni.
Mutta mitä sinä teet, ellen minä suostuisikaan pyyntöösi?"

Veri kohosi Murielin kasvoihin.

"Sitä et voi tehdä, Nick. Et voi! Siihen sinulla ei ole oikeutta?"

"Eikö ole?" kysyi Nick omituisesti hymyillen. "Niin minä ainakin

luulin."

Hetken hiljaisuuden jälkeen hän toisti taasen.

"Niin minä luulin. Mutta siitä asiasta ei kannata väitellä. Sano nyt
minulle, mitä tahdot?"

Muriel vastasi kiihkeästi:

"Tahdon pois täältä. Heti. Minä matkustan kotiin. Tätä paikkaa

minä vihaan."

"Ja kaikkia täällä olevia?"

 "Milt'ei."

Äänensävy oli uhmaava. Hän tunsi taistelevansa vapautensa

puolesta, ja taistelu olikin paljon vaikeampi, kuin miksi hän oli sen
kuvitellut.

"Ainoa, jota et vihaa, on varmaan mrs Musgrave", sanoi Nick

tyynesti. "Tiedätkö jo että hän matkustaa piakkoin Englantiin? Ehkä
tahdot lähteä hänen kanssaan?"

Toivo elpyi jälleen Murielin sydämessä.

"Yksinkö hänen kanssaan?" kysyi hän.

"Niin, minä en seuraa mukana", selitti Nick. "Matkustan

Khatmanduun viettääkseni siellä lempiviikkojani."

Tytön katse ilmaisi jälleen toivottomuutta.

"Älä laske leikkiä kanssani, Nick", sanoi hän tuskin kuuluvalla

äänellä. "En voi kestää sitä."

"Laskenko minä leikkiä?"

Hän tarttui kiihkeästi Murielin käteen. Sormuksen jalokivet

kimaltelivat lampun kirkkaassa valossa. Nick kosketti sitä.

"Ota se takaisin", pyysi tyttö.

"Sitä en tahdo tehdä", vastasi Nick. "Enhän pakota sinua sitä

sormessasi pitämään, mutta säilytä se sen lupauksen muistona, jota
nyt pyydän sinulta."

"Lupauksen?" kuiskasi Muriel.

 Nick ei katsonut häneen. Puoliksi ummistetuin silmin tarkasti hän
sormusta.

"Niin, annan sinulle vapautesi takaisin, mutta ainoastaan sillä

ehdolla, että lupaat minulle…"

"Mitä?" kysyi tyttö vavisten.

"Jotakin aivan helppoa", vastasi Nick. "Ehkä naurat pyynnölleni,

mutta jos niin teet, niin voithan silloin luvatakin. Tahdon nimittäin,
että lupaat tulla minun luokseni ja avoimesti sanoa, jos mielesi
muuttuisi ja sinä haluaisit tulla vaimokseni."

Hän puhui aivan tyynesti ja odotti kärsivällisenä tytön vastausta.

"Onko se siis päätetty?", jatkoi Nick.

"Tahtoisin mieluummin olla sellaista lupaamatta, sillä en

milloinkaan muuta mieltäni."

Nick katsahti häneen.

"Siinä tapauksessa on sinun vielä helpompi luvata se minulle."

Hän piteli yhä Murielin kättä omassaan, vaikka tyttö koetti vetää
sen pois.

"Hyvä Nick, älä vaadi minulta sitä", pyysi hän totisena.

"Tahdotko mieluummin, että nyt heti menemme naimisiin?"

Muriel hypähti pelästyneenä ylös ja Nick nousi myöskin yhä pitäen

tytön kättä omassaan. Hänen kasvonsa olivat kuin kivettyneet.
 "Täytyykö minun valita toinen tai toinen?" kysyi Muriel läähättäen.

"Täytyy."

Tytön vastarinta lauhtui vähitellen. Miksi oli tuo lupaus hänestä

niin vastenmielinen? Miksi sykkikään hänen sydämensä niin kiivaasti
ajatellessaan mitä tähän lupaukseen sisältyi?

"Olkoon niin, minun täytynee kai luvata", sanoi hän sitten.

"Lupaan siis sen. Mutta en milloinkaan muuta mieltäni siinä asiassa,
Nick, en milloinkaan."

Nick loi häneen omituisen, käsittämättömän katseen. Näytti siltä,

kuin hän ei olisi kuullut Murielin viime sanoja.

"Nyt olet sinä tehnyt lupauksesi", sanoi Nick. "Nyt on minun

vuoroni.
Vannon, etten koskaan tule mieheksesi, ellet sinä minulta sitä
pyydä."

Hän suuteli tytön kättä vitkaan ja kunnioittavasti; mutta kun hän

jälleen kohotti päänsä, hymyili hän taasen kuten ennenkin ja
Murielilta pääsi helpotuksen huokaus.

"Kaikki on siis jo ohi", sanoi Nick kevyesti. "Matkusta takaisin

Englantiin ja mene jälleen kouluun. Opi uudelleen olemaan nuori."

Nämä olivat Nick'in viime sanat hänelle. Hän viipyi vielä hetkisen,
ja Muriel tunsi sydämessään jotakin, joka pyrki päivänvaloon, ja joka
viilsi kipeästi hänen sisimmässään.

Samassa oli Nick poissa. Muriel kuuli hänen hyräilevän jotakin

valssinsäveltä. Nyt oli hän siis saavuttanut tarkotuksensa, mutta se ei
tuottanut hänelle lainkaan iloa.

Nick oli jättänyt hänet ainiaaksi.

XVII.

Eräs tervetuliaistoivotus.

"Kas noin", sanoi Daisy asettaen päänsä kallelleen ja katsellen

kättensä työtä. "Ellei Blake oikein ihastu tästä mestarityöstäni, niin
luulenpa hänen saavan viettää yönsä ulkosalla."

Muriel poistui akkunan luota.

"Ulkona sataa lunta", sanoi hän hymyillen ja katseli Daisyn työtä,

pitkää, punaista paperikoristetta, johon oli valkoisin kirjaimin
sommiteltu sanat: "Tervetultuasi, uljas urho."

"En ole koskaan uskonut, että Blake voisi olla urhoollinen", sanoi
Daisy. "Hän on niin ujo, hiljainen ja lempeä. Tule, niin ripustamme
koristeemme eteisen ovelle. On niin hauskaa jälleen tavata hänet,
eikö totta?" kysyi hän pujottaen kätensä Murielin kainaloon.

"Niin on", vastasi Muriel hieman vapisevalla äänellä.

Hänen mieleensä muistuivat taasen elävästi ne olosuhteet, joissa

hän oli Blake Grangen viimeksi nähnyt. Kahdeksan pitkää kuukautta
oli siitä jo kulunut, mutta haava oli yhäti avonainen. Tuo kauhea
muisto oli käynyt yhä selvemmäksi, veri jähmettyi aina hänen sitä
ajatellessaan. Hän tunsi ei olevansa toisten naisten kaltainen. Ehkä
oli kohtalon kirjaan kirjotettu, että hän aina tulisi olemaan erilainen
kuin muut. Mitkään huvit eivät häntä viehättäneet. Mutta silti ei hän
suinkaan ollut kylmä ja harkitseva. Jos hän olisi ollut sellainen, eivät
Daisy ja Muriel olisi niin hyviksi ystäviksi tulleet. Mutta Daisynkaan
seurassa ei hälvennyt hänen arkuutensa, niin läheisesti oli se liittynyt
hänen luonteeseensa. Syvän surunsa kätki hän sisimpäänsä. Daisy ja
Muriel ymmärsivät toisiansa sanoitta, sillä Daisylläkin oli
sydämessään salaisia sopukoita, joita hän tuskin itsekään uskalsi
tutkistella.

"Blake-parka", sanoi Daisy, "miten häntä mahtaneekaan palella.

Kunhan ei tohtori Ratcliffe vain unohtaisi lähettää automobiilia häntä
vastaan."

"Ah, hän ei milloinkaan mitään unohda", sanoi Muriel.

"Se on kyllä totta, häneen voi aina luottaa", myönsi Daisy. "Hän on
ehkä liian säntillinen, mutta sellaisiahan ovat kaikki lääkärit. Minä
kunnioitan häntä suuresti ja samalla tahtoisin kohdella häntä kuin
rippi-isääni tunnustamalla kaikki syntini hänelle."

"Miksi et sitä tee?" kysyi Muriel.

"Siksi, että pelkään häntä", vastasi Daisy hyräillen iloista säveltä.

"Jim Ratcliffe on ollut Willin holhooja. Will ja Nick ovat kasvaneet
yhdessä ja tohtori Jimmillä on varmaankin ollut paljon huolta ja
vaivaa noista molemmista nuorista herroista."

Nick'in nimeä mainittiin sangen harvoin heidän keskensä, vaikkakin

hänen velipuolensa oli Daisyn lääkäri ja ystävä ja tämä siten oli
yhdyssiteenä heidän välillään. Muriel pysyi aina vaiti, milloin Nick'ista
oli puhe. Daisy ei ollut koskaan kuullut hänen mainitsevan sitä
nimeä.

Kun Daisy oli saanut koristeellisen tervetuliais-toivotuksensa

ripustetuksi paikoilleen, istuutui hän Murielin viereen takan eteen.
Daisyn posket punottivat ja silmät säteilivät. Muriel ei muistanut
ystävänsä koskaan olleen niin onnellisen ja viehättävän näköisen
kuin tällä hetkellä.

"Sinäpä näytät iloiselta", sanoi Muriel.

"Niinpä niin, iloinen olenkin. Blake ja minä olemme aina olleet

sangen hyviä ystäviä. Hiljaa, kuulen askelia."

Hän juoksi ovelle, mutta tulija olikin vain kirjeenkantaja. Daisy

näytti pettyneeltä.

"Kirje Williltä", sanoi hän pannen kirjeen taskuunsa. "En ymmärrä,

miksi Blake viipyy. Eihän hänelle vain liene onnettomuutta
tapahtunut.
No, jopa vihdoinkin kuulen auton tulevan ja erotan jo tohtori
Ratcliffen äänen."

Hän juoksi avaamaan porttia ja toivottamaan ystäviään

tervetulleiksi.

Muriel vapisi kuullessaan lempeän, hiljaisen äänen ja hetkiseksi

kätki hän kasvot käsiinsä kokonaan niiden muistojen vallassa, joita
tuo ääni hänessä herätti.

Kohottaessaan jälleen päänsä näki hän heidän astuvan sisälle,

Daisyn ilosta säteilevänä, Blaken komeana ja sotilaallisen
ryhdikkäänä miellyttävä hymynsä huulillaan.

Blake ei heti häntä huomannut, eikä Muriel mennyt häntä vastaan.

Daisy vei serkkunsa Murielin luo.

"Tässä, Blake, on Muriel Roscoe. Tiedät kai että asumme

yhdessä."

Blake ojensi, kätensä tervehtääkseen.

"Suokaa anteeksi, miss Roscoe", sanoi hän hymyillen. "Ettepä

usko, miten minusta on hauskaa saada jälleen nähdä teidät."

Hänen katseensa oli ystävällinen ja rehellinen ja hän puristi

sydämellisesti tytön kättä. Muriel ei saanut sanaa suustaan ja Blake
kääntyi kohteliaasti Daisyn puoleen.

"Tohtori Ratcliffe sanoi sinun pyytäneen häntä noutamaan minut

asemalta. Olitte kumpikin sangen ystävällisiä."

Daisy tervehti tohtoria ja alkoi laskea leikkiä hänen kanssaan.

"Tiesin teidän tulevan Blaken kanssa, tohtori Ratcliffe. Te ette siis

lainkaan luota minuun."

"Siihen minulla on pätevät syyni", vastasi tämä pudistaen Daisyn

hameesta lumihiukkasia. "Onko teistä järkevää juosta meitä vastaan
tällaisessa lumimyrskyssä? Will on uskonut teidät minun huostaani,
siksi tunnenkin raskasta edesvastuun tunnetta."

Tohtori Ratcliffe oli tosiaankin mies, joka herätti kunnioitusta. Hän

oli kookas ja roteva, parta harmahtava, viikset mustat ja hänellä oli
erinomaisen terävät, läpitunkevat silmät. Hänen puhetapansa oli
lyhyttä ja suoraa eikä hän milloinkaan teeskennellyt. Mutta siitä
huolimatta oli hän sangen suosittu henkilö.

"Miten on pojun laita?" kysyi hän.

Daisy kävi äkkiä vakavaksi.

"Hän sairastaa hampaiden puhkeamista. Ayah on siellä. Olkaa

ystävällinen ja menkää katsomaan pienokaistani."

Jim Ratcliffe nyökäytti päätään ja astui portaita ylös. Tultuaan

ylempään kerrokseen, kuuli hän Murielin, joka oli kiiruhtanut hänen
perässään, sanovan: "Saanko minäkin tulla?"

"Miss Roscoe", vastasi hän, "minulla on teille terveisiä tyttöseltäni.

Olga pyytää teitä hockey-kilpailuihin ensi lauantaina. Olen luvannut
suostuttavani teidät tulemaan."

Muriel oli hämmästyneen näköinen.

"En ole pelannut sitä kokonaiseen vuoteen. Siitä asti kuin kävin
koulua…"

"Miten vanha olette?" keskeytti tohtori Ratcliffe hänet.

"Täytän pian kaksikymmentä, mutta…"

"Kuulkaahan, lapseni, tästä lähin kutsun teitä vain Murieliksi",

sanoi hän ystävällisesti hymyillen. "Olen jo kauan tahtonut puhua
kanssanne terveydestänne, mutta ette ole sitä suvainnut. Nyt puhun
teille ystävänä. Sitä paitsi ei esteleminen auta, sillä Olga on tottunut
saamaan tahtonsa täytäntöön. Kas niin, luvatkaahan nyt."
 Näkyi selvään, ettei Muriel tahtonut vastata myöntävästi. Hän ei
tahtonut antaa elämän temmata itseään pyörteisiinsä. Rannalla
tahtoi hän vain istua katsellen virran pyörteitä. Sitäpaitsi oli hän vielä
niin heikko, ettei jaksanut yrittääkään mitään.

"Tyttärenne on sangen ystävällinen ajatellessaan minua", sanoi

Muriel, "mutta minusta ei ole hänen seurakseen, enkä jaksaisikaan
sinne lähteä. Minä väsyn niin helposti. En ole sairas, olen vain niin
uupunut. Ja sellainen kai tulen olemaan koko ikäni", lisäsi hän hiljaa.

"Joutavia", murahti tohtori Ratcliffe. "Teiltä puuttuu vain liikuntoa

ja raitista ilmaa. Menkää ulos luomaan lunta pakkasella ja
pyryilmalla. Te istutte liiaksi yhdessä kohdin. Siitä seuraa lopuksi
kouristus. No, tahdotteko totella minua?"

Muriel naurahti, mutta silmät näyttivät yhä vakavilta. Alakerrasta

kuului Daisyn iloinen ääni:

"Mutta hyvänen aika, Blake, en enää ollut tuntea sinua. Olet

hirveästi laihtunut. Vieläkö tunnet Wara-linnotuksen nälkälakon
seurauksia? Sinä olet miltei samanlainen luuranko kuin Nick
Ratcliffekin kuusi kuukautta sitten."

Blaken vastausta ei kuulunut. Tohtori Ratcliffe huomasi

kauhistuneen ilmeen Murielin surullisilla kasvoilla ja ymmärsi heti,
miten hänen laitansa oli, vaikka ei tyttö sitä muuten näyttänytkään.

"Tästä päivästä alkaen", puhui hän, "otan teidät huostaani. Ellette

muuten tule hockeykilpailuihin lauantaina, tulen minä noutamaan
teidät."
 Hänessä ei ollut mitään, joka olisi muistuttanut Nick'ia, mutta
Muriel tiesi hänen pitävän sanansa yhtä varmasti, kuin Nick
Ratcliffekin.
XVIII.

Blake Grange.

"Nyt saatte vähän aikaa olla kahden kesken", sanoi Daisy, "sillä
minun täytyy olla pienen poikani luona sillä aikaa, kun ayah menee
hieman ulos."

Muriel istui matalalla tuolilla takkavalkean ääressä.

Kapteeni Grange astui hänen luokseen. Hän oli luonteeltaan ujo ja

Murielin hermostuneisuus teki hänet vieläkin epävarmemmaksi. Hän
ei tiennyt, miten katkaista hiljaisuuden.

Lopuksi sanoi Grange hieman rasittuneesti:

"Olette kai kuullut, miss Roscoe, että Nick Ratcliffe on vaikeasti

haavottunut?"

"Nick haavottunut? Milloin? Ei, sitä en ole kuullut."

Blake Grange tunsi valinneensa onnettoman puheenaiheen.

 "Luulin teidän tietävän sen", sanoi hän. "Hän tuli takaisin meidän
luoksemme Simlaan ja yhtyi rangaistusretkikuntaan. Minä olin silloin
sairaana, siksi en tavannut häntä, mutta kuulin hänen olleen aivan
hurjan taistelussa. Kaikki luulivat hänen saavan Viktoria-ristin, mutta
huhu kertoo hänen kieltäytyneen sitä vastaanottamasta."

"Sanoitteko, että hän haavottui?" kysyi Muriel hiljaa.

Vaikka ei Grangella ollutkaan erikoisen tarkkaa huomiokykyä, ei

hän kuitenkaan koskaan muistanut nähneensä traagillisempaa
ilmettä, kuin tällä hetkellä kuvastui Murielin silmissä.

Hän vastasi vastahakoisesti:

"Hänen käsivartensa haavottui viimeisessä taistelussa. Pitkään

aikaan ei hän huolinut turvautua lääkäriin, mutta lopulta oli se
välttämätöntä. Nyt hän on jo paranemaan päin, sanoi hänen veljensä
vast'ikään."

Muriel olisi kernaasti tahtonut kuulla enemmän, mutta samalla

tuntui hänestä vastenmieliseltä kysellä.

"Miss Roscoe", sanoi Blake äkkiä, "vaivaako teitä tämä

puheenaihe?"

"Ei", vastasi Muriel suorasti. "En voisi puhua siitä vierasten

ihmisten kanssa, mutta teidän kanssanne kyllä puhelen siitä."

Hymyillen tarttui Blake hänen käteensä ja puristi sitä.

"Puheleminen ei juuri ole minun helpoimpia puoliani, mutta en

mistään hinnasta tahtoisi tuottaa teille ikävyyksiä. Minä toin
muassani teille koko joukon esineitä, jotka ovat kuuluneet isällenne
ja jotka sir Reginald Basset pyysi minun tuomaan teille. Menenkö
hakemaan ne?"

"Menkää, menkää", vastasi tyttö kiihkeästi. "Olen niin hartaasti

toivonut saavani isästäni jonkun muiston."

Blake poistui hetkeksi huoneesta. Takaisin tullessaan antoi hän

Murielille savukekotelon, kynäveitsen, pienen rukouskirjan ja
muutamia muita pikkuesineitä. Tyttö painoi ne kiihkeästi rintaansa
vasten.

Sitten avasi hän pienen rukouskirjan siitä paikasta, johon isä oli
pannut merkin, ja lause, joka ensin sattui hänen silmiinsä, oli hänen
isänsä lyijykynällä lehden reunaan piirtämä: Omnia vincit amor.

Murielistä tuntui, kuin olisi hän saanut sähköiskun. Jälleen tunsi

hän Nick'in pitävän hänen kättään omassaan ja koskettavan
sormusta. Mutta hän ei tahtonut antautua sen tunnelman valtaan.
Hän tahtoi poistaa mielestään kaikki sellaiset ajatukset. Nuo sanat,
joihin isä-vainajakin oli uskonut, eivät saaneet häntä kahlehtia.

Oli kyllä mahdollista, että rakkaus voitti kaiken, sillä olihan isäkin
niin uskonut. Mutta eihän sitä valtaa, joka Nick'illa oli häneen
nähden, suinkaan voinut kutsua rakkaudeksi? Rakkaushan oli jotakin
puhdasta ja pyhää, se oli jumalallinen tuli, josta kaikki maailman
pienet valot saivat sytykettä.

Eikä rakkaus tuntenut lainkaan pelkoa, ja hän tunsi kuin kuoleman

kauhua ajatellessaan tuota muistoa, joka seurasi häntä kuin kauhea
aave.
 Hän säpsähti äkkiä, kuin Blake tarttui hänen käteensä ja puhui
hänelle hiljaisella, ystävällisellä äänellään.

"Älkää murehtiko noin katkerasti", sanoi hän. "Teillähän on ystäviä.

Minä kyllä tiedän, miltä teistä tuntuu, sillä minullakin on ollut suuri
suruni. Mutta se haihtuu vähitellen. Suokaa minun olla ystävänne.
Toivon niin hartaasti sitä."

"Kiitos", vastasi Muriel hiljaa.

"Olin niin pahoillani, kun en minä saanut viedä teitä pois Warasta",
sanoi Blake huomaamatta lainkaan, miten paljon parempi olisi ollut,
ettei hän olisi jatkanut tuota puheenaihetta. "Minä olisin saanut sen
tehdä, mutta minä… minulla ei ollut kyllin tarmoa luvatakseni tehdä
niin, kuten vaadittiin."

"En ymmärrä teitä", vastasi Muriel ihmeissään. "Minä en ole

koskaan voinut käsittää, miksi juuri Nick valittiin suojelijakseni, sillä
olisin paljon mieluummin tahtonut teidät."

"Se olikin minulta sangen pahasti. Olen usein soimannut itseäni

sen johdosta. Mutta Nick on minua kylmäverisempi, hän ei koskaan
joudu pois suunniltaan. Sitäpaitsi on hänessä jotakin
häikäilemätöntä, jota minulta kokonaan puuttuu."

Hän hymyili, kuin olisi hän soimannut itseään sen johdosta.

"En ymmärrä, mitä tarkotatte", vastasi taasen Muriel.

"Sitä on vaikea selittää", sanoi Blake empien. "Katsokaahan, sen,

joka otti teidät pelastaakseen, täytyi olla valmis kaikkeen.
Tiedättehän, millaisia petoja alkuasukkaat useimmiten ovat. Isänne
tahtoi saada vakuuden siitä, että te ette joutuisi heidän käsiinsä. Ei
siis ollut kysymyksessä ainoastaan teidän puolestanne taisteleminen,
ymmärrättekö? Sen olisimme jokainen tehneet viime
veripisaraamme, mutta isänne täytyi vaatia meiltä vielä enemmän. Ja
Ratcliffe oli ainoa, joka tahtoi tehdä sen lupauksen. Hän on niin
omituinen ihminen. Kenraali Roscoe valitsi hänet teidän
suojelijaksenne sen tähden, että hän tiesi voivansa luottaa Nick'in
kylmäverisyyteen."

Muriel tuijotti häneen herkeämättä.

"Tarkotatteko, että minut olisi ammuttu?" kysyi hän vihdoin.

Blake nyökäytti päätään.

"Isänne katsoi sen välttämättömäksi ja me muut myöskin. Mutta

Marshall ja minä emme voineet ottaa sitä tehdäksemme. Nick yksin
siihen suostui."

"Nick yksin", toisti Muriel hitaasti. "Minusta tuntuu väliin siltä, kuin
olisi Nick oikea paholainen."

Hän käänsihe selin Blakeen. Tässä oli siis tuon arvotuksen selitys
ja syy, jonka perusteella hänen isänsä oli valinnut juuri Nick'in. Nyt
ymmärsi hän kaikki.

Samassa tuli Daisy takaisin. Laskien kätensä hyväillen Blaken

olkapäille sanoi hän hiljaa:

"Tulehan katsomaan pienokaistani, Blake. Hän nukkuu parhaillaan

aivan sikeästi."

Blake nousi ylös.

 "Mielelläni", sanoi hän. "Tiedän pitäväni hänestä, koska hän on
sinun poikasi."

Heidän mentyään huomasi Muriel Daisyn pudottaneen miehensä

kirjeen lattialle. Hän otti sen ylös ja näki kirjeen olevan vielä
avaamatta.

Omituisesti hymyillen laski hän sen pöydälle.

"Voittaneekohan rakkaus sittenkään kaiken?" ajatteli hän

itsekseen.

Sillä rakkautta näkyi olevan varsin monenlaista.

XIX.

Olga Ratcliffe.

"Hyvin osattu! Mainiosti, Muriel!", huudahti ilakoiden tohtorin

reipas, neljäntoistavuotias tytär Olga hockeykentällä.

"Olen niin iloinen", jatkoi hän. "Toivoin niin hartaasti sinun osuvan
maaliin."

Olga Ratcliffe oli vilkas ja älykäs sinisilmäinen tyttönen, jolta ei

mikään jäänyt huomaamatta. Ensi kerran hänet nähdessään tuntui
hän Murielista vastenmieliseltä, sillä niin suuressa määrin muistutti
tyttönen sitä miestä, jonka Muriel tahtoi kokonaan unohtaa. Mutta
kun he sitten lähemmin tutustuivat toisiinsa, katosi vastenmielisyys.
Olga omasi taidon päästä niiden suosioon, joihin hän kiintyi ja Muriel
oli hänen varsinainen lemmikkinsä, vaikka muiden oli vaikea
ymmärtää mikä tuossa vakavassa, hiljaisessa tytössä herätti vilkkaan
tyttösen mielenkiintoa. Muriel, jolla ei ollut sukulaisia eikä
ystäviäkään, Daisy Musgravea lukuunottamatta, ei voinut ajan
pitkään vastustaa Olgan ystävällisyyttä ja nyttemmin tapasivat he
toisensa useasti.
 Muriel oli kovasti pelännyt, että tohtori Ratcliffe ja hänen
perheensä tietäisivät hänen olleen kihloissa Nick'in kanssa, mutta
hänen pelkonsa haihtui vähitellen, kun he eivät koskaan sanallakaan
maininneet hänen oleskelustaan Intiassa. Ja vähitellen heräsi
hänessä toivo, että Nick tästälähin kuuluisi menneisyyteen, ja että se
juopa, joka nyt heitä erotti, olisi niin syvä, että se ainiaaksi heidät
erottaisi.

Mutta kuitenkin oli hänen sisimmässään jotakin, joka pakotti hänet

ottamaan selvää Nick'in kohtalosta. Kapteeni Grangen ilmotus teki
hänet rauhattomaksi, vaikka hän kuinka koetti olla siitä välittämättä.

Hän tuumi itsekseen, voisikohan Olgalta saada jotakin tietää ja

kun sen päivän hockey-peli oli lopetettu ja Muriel seurasi Olgaa
hänen kotiinsa teelle, koetti hän johtaa puheen Nick Ratcliffeen.

Se kävikin odottamattoman helposti. Olga aivan säteili ilosta, kun

Nick'in nimi mainittiin.

"Oi, tunnetko Nick'in? Eikö hän olekin ihastuttava. Minulla on

hänen valokuvansa, se täytyy minun välttämättä näyttää sinulle.
Pidätkö sinäkin hänestä? Hän on ollut sairas. Isä oli niin vihainen
hänelle, kun hän ei tahtonut tulla kotiin parantumaan. Hän olisi aivan
hyvin voinut matkustaa kotiin sairastodistuksella, mutta hän ei
tahtonut. Mutta on sentään paljon mahdollista, että hän vielä tulee,
sanoo isä. Ehkä hänen täytyy tulla. Se riippuu siitä, miten haavan
käsivarressa käy. Isä tahtoo, että hän jättäisi armeijan ja asettuisi
asumaan maatilalleen. Nick'illa on suuri maatila noin kahdentoista
peninkulman päässä täältä, sen sai hän eräältä tädiltään. Isän
mielestä pitäisi tilanomistajan asua tilallaan, jos hänellä suinkin on
siihen varaa. Ja Nick voisi päästä parlamenttiin, jos vaan tahtoisi,
sillä hän on lahjakas ja rikas. Mutta siitä ei kannata puhua, sillä
siihen hänellä ei kuitenkaan ole halua."

Olga kietoi kätensä Murielin vyötäisille ja sanoi hyväilevällä

äänellä:

"Olen niin iloinen, että sinäkin pidät Nick'ista. En tiedä ketään,

josta minä enemmän pitäisin. Hän kirjottaa hirveän pitkiä kirjeitä
minulle, mutta niitä en koskaan näytä kenellekään, eikä hänkään
näytä minun kirjeitäni. Kunhan olemme juoneet teetä, haen tuon
valokuvan."