Download the full version of the textbook now at textbookfull.

com

Welfare Markets in Europe The Democratic

Challenge of European Integration 1st Edition
Amandine Crespy (Auth.)

https://textbookfull.com/product/welfare-markets-
in-europe-the-democratic-challenge-of-european-
integration-1st-edition-amandine-crespy-auth/

Explore and download more textbook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Protection of Fundamental Rights in Europe The Challenge

of Integration Sonia Morano-Foadi

https://textbookfull.com/product/protection-of-fundamental-rights-in-
europe-the-challenge-of-integration-sonia-morano-foadi/

textbookfull.com

The Symbolic Politics of European Integration : Staging

Europe 1st Edition Jacob Krumrey (Auth.)

https://textbookfull.com/product/the-symbolic-politics-of-european-
integration-staging-europe-1st-edition-jacob-krumrey-auth/

textbookfull.com

Gambling Policies in European Welfare States Michael

Egerer

https://textbookfull.com/product/gambling-policies-in-european-
welfare-states-michael-egerer/

textbookfull.com

CAD CAM Robotics and Factories of the Future Proceedings

of the 28th International Conference on CARs FoF 2016 1st
Edition Dipak Kumar Mandal
https://textbookfull.com/product/cad-cam-robotics-and-factories-of-
the-future-proceedings-of-the-28th-international-conference-on-cars-
fof-2016-1st-edition-dipak-kumar-mandal/
textbookfull.com
Making and Breaking the Yugoslav Working Class The Story
of Two Self Managed Factories 1st Edition Goran Musi■

https://textbookfull.com/product/making-and-breaking-the-yugoslav-
working-class-the-story-of-two-self-managed-factories-1st-edition-
goran-music/
textbookfull.com

Heinemann chemistry 2 Chris Commons

https://textbookfull.com/product/heinemann-chemistry-2-chris-commons/

textbookfull.com

Low Life Jahn Ryan David

https://textbookfull.com/product/low-life-jahn-ryan-david/

textbookfull.com

Ocean Prey Lucas Davenport 31 Virgil Flowers 13 1st

Edition John Sandford

https://textbookfull.com/product/ocean-prey-lucas-davenport-31-virgil-
flowers-13-1st-edition-john-sandford/

textbookfull.com

Computational Science and Technology 7th ICCST 2020

Pattaya Thailand 29 30 August 2020 Rayner Alfred (Editor)

https://textbookfull.com/product/computational-science-and-
technology-7th-iccst-2020-pattaya-thailand-29-30-august-2020-rayner-
alfred-editor/
textbookfull.com
Understanding Hospitals in Changing Health Systems Antonio
Durán

https://textbookfull.com/product/understanding-hospitals-in-changing-
health-systems-antonio-duran/

textbookfull.com
Palgrave Studies in European Political Sociology

Welfare Markets
in Europe
The Democratic Challenge
of European Integration

Amandine Crespy
Palgrave Studies in European Political Sociology
Aim of the Series
Palgrave Studies in European Political Sociology addresses contemporary
themes in the field of Political Sociology. Over recent years, attention has
turned increasingly to processes of Europeanization and globailzation and
the social and political spaces that are opened by them. These processes
comprise both institutinoal-constitutional change and new dynamics of
social transnationalism. Europeanization and globalization are also about
changing power relations as they affect people's lives, social networks and
forms of mobility. The Palgrave Studies in European Political Sociology
series addresses linkages between regulation, institution building and the
full range of societal repercussions at local, regional, national, European
and global level, and will sharpen understanding of changing patterns of
attitudes and behaviours of individuals and groups, the political use of
new rights and opportunities by citizens, new conflict lines and coalitions,
societal interactions and networking, and shifting loyalties and solidarity
within and across the European space. We welcome proposals from across
the spectrum of Political Sociology including on dimensions of citizen-
ship; political attitudes and values; political communication and public
spheres; states, communities, governance structure and political institu-
tions; forms of political participation; populism and the radical right;
and democracy and democratization. Editorial Board Carlo Ruzza (Series
Editor) Hans-Jörg Trenz (Series Editor) Mauro Barisione, Neil Fligstein,
Virginie Guiraudon, Dietmar Loch, Chris Rumford, Maarten P. Vink,
Niilo Kauppi, David Schwarz

More information about this series at

http://www.springer.com/series/14630
 Amandine Crespy

Welfare Markets in
Europe
The Democratic Challenge of European
Integration
Amandine Crespy
Ulb CEVIPOL, Dept of Political Science
Université libre de Bruxelles, Belgium
Brussels, Belgium

Palgrave Studies in European Political Sociology

ISBN 978-1-137-57103-8 ISBN 978-1-137-57104-5 (eBook)
DOI 10.1057/978-1-137-57104-5

Library of Congress Control Number: 2016944034

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2016

The author(s) has/have asserted their right(s) to be identified as the author(s) of this work in accordance
with the Copyright, Designs and Patents Act 1988.
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar
or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accutrate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made.

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by Springer Nature

The registered company is Macmillan Publishers Ltd. London
 Preface

The effects of EU integration on the provision of welfare services is a

topic which can sound specific and, in some respects, quite dull. In my
view, it is a fascinating issue to investigate one of the biggest puzzles con-
temporary political science has to offer, namely the intertwined dynamics
of capitalism, democracy and European integration. My interest for what
is often called ‘public services’ also comes from the deep belief that their
more or less solidaristic nature is an indicator of social cohesion and a
feature which has distinguished Europe from other parts of the world:
But for how long will this last? Unfortunately, the topic is not in fashion,
neither in the public nor in the academic debate, where the study of
welfare marketization is too scattered between law, public administration
and political economy with few exchanges among scholars from these
separate realms of academia. I hope that this book can make a useful con-
tribution to the knowledge of the genuinely political dynamics shaping
the fate of welfare services in Europe.
Over the years, I have benefited from the support of many persons
and institutions who/which have made this achievement possible.
The Université libre de Bruxelles, especially the Centre d’étude de la vie poli-
tique and the Institut d’Etudes Européennes have provided a very stimulat-
ing and friendly atmosphere to research, teach, work and live. Much of
the research conducted for this book was supported by funding from the
Belgian Fondation nationale de la recherche scientifique. The first seeds of
v
vi Preface

this project were sown at Harvard University during my visiting fellow-

ship at the Center for European Studies, where I had useful exchanges
with Peter Hall and Andrew Martin.
I would like to thank particularly Vivien Schmidt, whose work has
been a great inspiration and who has actively supported me in all my
endeavours since the early days. I am very happy that our collaboration
and friendship are ongoing.
The last steps towards turning my work into an actual book have
benefited tremendously from a stay in the UK and two fellowships at
the European Institute of the London School of Economics and Political
Science, and the School for Politics and International Relations at Queen
Mary University of London, where substantial parts of the manuscript
were drafted. It has been extremely useful to present early versions of the
project at seminars at Cambridge University (thanks to Chris Bickerton),
the London School of Economics and Political Science (thanks to Sarah
Hobolt) and Royal Holloway (thanks to Kaat Smets). I am grateful to
Louisa Parks, Paul Copeland and Matthew Watson for their very encour-
aging feedback, their friendship and great collaboration on other projects.
I would like to thank Benjamin Braun for his help with some pages,
Michael Strange for generously sharing some of his interview data with
me and Leonard Seabrooke for suggesting the present title of the book.
Finally, I would like to express my gratitude to all the colleagues,
friends, relatives and others, who have heard much about this book and
have given me the energy to pursue this endeavour.
 Contents

1 Introduction: Welfare Markets, Democracy and

European Integration 1

2 European Integration as Marketization 33

3 Resistance to Liberalization 71

4 The Elusive Pursuit of Social Europe 113

5 The Contentious Global Agenda for Services 151

6 Welfare Services in Times of Austerity 189

7 Conclusion: The Marketization and

Politicization of Welfare Services: Old and
New Dynamics 229

Index 255

vii
 Acronyms

ACTA Anti-Counterfeiting Agreement

ATTAC Association pour la taxation des transactions financières
BEUC Bureau européen des unions de consommateurs
CEEP Centre européen des entreprises à participation publique
[European Centre for Enterprises with Public Participation]
CELSIG Comité européen de liaison sur les services d’intérêt général
[European Laison Committee for Services of General
Interest]
CETA Comprehensive Economic and Trade Agreement
CFDT Confédération Générale du Travail
CGT Confédération française démocratique du travail
CSC Confédération des syndicats chrétiens
DG Directorate General
DG ECFIN Directorate General for Economic and Financial Affairs
DG EMPL Directorate General for Employment and Social Affairs
DG MARKT Directorate General for Internal Market
DGB Deutscher Gewerkschaftsbund
ECB European Central Bank
ECI European Citizen Initiative
ECJ European Court of Justice
ECT European Constitutional Treaty
EDF Electricité de France
EMU Economic and Monetary Union

ix
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
x Acronyms

EP European Parliament
EPP European People’s Party
EPSU European Public Services Union
ESF European Social Forum
ETF European Transport Federation
ETUC European Trade Union Confederation
EU European Union
FGTB Fédération générale des travailleurs de Belgique
GATS General Agreement on Trade in Services
GATT General Agreement on Tariffs and Trade
GDP Gross Domestic Product
IG BAU Industriegewerkschaft Bau-Agrar-Umwelt
ITF International Transport Federation
MAI Multilateral Agreement on Investment
MEP Member of the European Parliament
MP Member of Parliament
NESGI Non-Economic Services of General Interest
NGO Non-gveronmental organization
NHS National Health Service
PCF Parti communiste français
PES Party of European Socialists
PIIGS Portugal, Italy, Ireland, Greece, Spain
PS Parti socialiste
PSI Public Services International
SGEI Services of General Economic Interest
SGI Services of General Interest
SP.A Sociaaldemocratische Partij. Anders
SPD Sozialdemokratische Partei Deutschlands
SSGI Social Services of General Interest
TFEU Treaty on the Functioning of the European Union
TISA Trade in Services Agreement
TTIP Transatlantic Trade and Investment Partnership
UN United Nations
UNESCO United Nations Educational, Scientific and Cultural
Organization
UNICE Union of Industrial and Employers’ Confederations of
Europe
WTO World Trade Organization
 List of Figures

Fig. 2.1 The marketization of public services 38

Fig. 2.2 Types of service activities in EU law 53
Fig. 3.1 Number of articles referring to the services directive
in the Belgian daily press 93
Fig. 3.2 Number of articles referring to the services directive
in the French daily press 94
Fig. 3.3 Number of articles referring to the services directive
in the German daily press 94
Fig. 6.1 Spending on public services (in % of GDP) in the EU 194
Fig. 6.2 Reduction of deficit and spending in public services
(in % of GDP) between 2009 and 2013 196

xi
 List of Tables

Table 2.1 Sectoral liberalization directives in the realm

of services of general interest 42
Table 5.1 Commitments to liberalization from EU
countries under the GATS 163
Table 5.2 GATS-free zones and motions signed by
local authorities in the EU 170
Table 6.1 Deficit reduction (in % of GDP) between
2009 and 2013 192
Table 6.2 Recommendations related to welfare
services by the Commission and the
Council in 2011 and 2015 204
Table 6.3 Union mobilization from 2010 to 2013 212

xiii
 List of Boxes

Box 4.1 Proposal for a Framework Directive on services of general

economic interest, groups of the socialists and social
democrats in the European Parliament (contents) 130
Box 4.2 Contents of the common quality framework for
social services (contents) 138
Box 5.1 EU−US Joint statement on public services 179

xv
 1
Introduction: Welfare Markets,
Democracy and European Integration

As the latest crisis of financial capitalism which broke out in 2008 in the
USA put the European banking sector in turmoil, its rescue by public
funding caused public debt to skyrocket in the overwhelming majority
of European countries. Since then, the policies of austerity implemented
across Europe have strongly targeted the welfare state(s). Of course, coun-
tries receiving financial assistance from the so-called Troika (the European
Central Bank, the European Commission and the International Monetary
Fund) have experienced the most radical debasing of their social model as
drastic cuts in public spending was a condition for their financial rescue.
In Greece and Portugal, this has notably translated into large-scale privati-
zation plans which included the sale of companies in the sectors of energy,
transport and post as well as public infrastructures such as ports, railways
or motorways. In Italy, 120,000 schools teachers have been laid off since
2008, and public funding of universities has dramatically decreased.
Vulnerable economies in Central and Eastern Europe have taken drastic
measures; like in Bulgaria, where the budget for hospitals fell by 24 % in
2009 with many public hospitals being closed or privatized. A total of
380,000 people lost their right to free healthcare as a result of changes in
the Public Health Act adopted in January 2010 (PSIRU 2011). In Ireland

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2016 1

A. Crespy, Welfare Markets in Europe, Palgrave Studies in European
Political Sociology, DOI 10.1057/978-1-137-57104-5_1
2 Welfare Markets in Europe

too, the austerity plan adopted in response to the bank crisis has brought
about a degradation of healthcare services and the adoption of a plan for
privatization of the sector by 2016. But the debasing of welfare services
has not only affected the most vulnerable economies in Europe. In the
UK, a country which is not directly involved in the salvage of the euro, the
government has implemented a major plan of austerity since the conserva-
tives came to power in 2010. The viability of the National Health Service
(NHS) has been hotly debated and is cause of much concern, as creep-
ing privatization has been ongoing over the past years. The funding of
schools is equally problematic as needs increase. Even Germany, the eco-
nomic hegemon of the European Union (EU), adopted the ‘package for
the future’ in June 2010, the largest austerity plan in the post-war period.
Similar concerns about the sustainability of public funding of healthcare
and education under austerity are being debated. France, under the social-
ist President Francois Hollande, first resisted austerity. The creation of
60,000 jobs in the Education nationale was a main theme of Hollande’s
presidential campaign, and the French government has assured that this
would not be questioned. In 2014, the government nevertheless adopted
a plan foreseeing €50 billion cuts in 2015–2017, including €20 billion
from the funding for healthcare and other social expenses. In Belgium
and France, public funding of culture or public broadcasting has been
significantly reduced. Besides the consequences of ‘fiscal consolidation’,
some problematic aspects in the liberalized network industries have been
more salient as the crisis hit societies. The price of energy, in particular, has
significantly increased in proportion to stagnating or decreasing wages.
Similarly, the affordability of housing has become problematic in many
European countries, thus putting pressure on social housing policies. In
a nutshell, in the vast majority of European countries, people have wit-
nessed a significant deterioration of welfare over the past five years or so.
This is due mainly to the dramatic decrease of available public resources,
but the problematic effects of ongoing marketization also raise issues with
regard to the quality and affordability of services for citizens. In the face
of increased pressure from the markets, international financial institutions
and the EU to tackle the brutal increase of public debt, EU countries
have responded mainly in two ways: cuts in public spending leading to
retrenchment and cuts in investments, on the one hand, and the further
 1 Introduction: Welfare Markets, Democracy… 3

marketization of funding and/or provision in an increased number of

policy sectors, on the other. The creeping privatization of healthcare is cer-
tainly one common trend across the continent. But marketization affects
most areas, including education and social care. Against this backdrop,
this book asks, how did we get here?
In order to understand the situation which characterizes welfare in
Europe today, one must take a step back and look at the broader devel-
opments which have affected public services over the past three decades.
Welfare services are understood here as an encompassing notion covering
all services which are deemed essential with regard to public interest and
social cohesion (communications, transport, energy, post, culture, edu-
cation, health and social care, housing, etc.) provided by public, private
or mixed undertakings.1 While these services would be defined as services
publics in French or öffentliche Daseinsvorsorge in German, it amalgamates
three distinct notions in English, namely the provision of public utili-
ties, services relating to what is understood as the welfare state, and the
public sector (run directly by the government). Every term reflects a par-
ticular conception of the State, and historically rooted institutional and
legal systems ruling the provision of such services (Dyson 2009). In order
to encompass the multinational diversity of welfare services in Europe, a
new term has been coined in the EU treaties and law: SGI, which can be
further defined as ‘economic’, ‘non-economic’ or ‘social’. As explained in
the following chapter, political struggles have crystallized in the issue of
the definition(s) of such services. In spite of national specificities, the main
trend across national boundaries has been a process of marketization; that

1
While recognizing that terminology issues have been part of the political struggles under study, the
book does not seek to take a position on this matter. The term ‘welfare services’ has several advantages
compared to other notions. It is sufficiently broad to encompass a whole range of services but less
bureaucratic than the ‘indigenous’ notion of services of general interest (SGI) forged in EU law. The
latter will nevertheless be used in reference to EU policy making. The notion of welfare services does
not reflect any particular culturally biased conception and does not presuppose whether these services
are or should be provided by public authorities, the private sector or mixed organizations and arrange-
ments. Moreover, the term ‘welfare’ indicates that, traditionally, such services have been a key compo-
nent of the welfare state in Europe. However, while most authors in the field of social policy and
comparative welfare state reform tend to focus on benefits (unemployment benefits and pensions in
particular), this book makes a contribution on the issue of services. This is particularly important
insofar as the future of the welfare state is arguably perceived as increasingly oriented towards the
provision of services as opposed to cash transfers, as the debate on social investment suggests.
4 Welfare Markets in Europe

is a re-commodification through the transformation of social relationships

between providers and citizens redefined as customers. This often implied
the introduction of competition between providers that pursue profit
making. At first sight, the EU seems to have only a tenuous link with
welfare services. Like the bulk of social policy, they remain the prerogative
of states, and are thus shaped by national politics and budgets. Yet, as this
book argues, EU integration has acted as a catalyser with regard to the
marketization of welfare services. The neoliberal restructuring of capital-
ist economies that occurred at the global level and translated differently
was filtered by individual national trajectories. Notwithstanding, regional
integration in Europe has shaped policy making in the realm of welfare
services in significant ways, especially through EU competition law and
liberalization directives. In the face of the current crisis, the EU only pro-
vides marginal financial or regulatory support for sustaining quality wel-
fare services, but exerts significant pressure on national governments left
with reduced resources due to the enforcement of austerity.
The purpose of this book is not to map policy developments and
market-oriented reforms undertaken by national governments or to
provide a top-down account of Europeanization which would trace the
(differentiated) impact of EU integration on various sectors and/or in
various European countries. Nor does it attempt to assess the efficiency
and relevance of marketization by looking at policy outcomes. Rather,
this book looks at the marketization of welfare services as a matter epito-
mizing the tensions between capitalism, democracy and EU integration
at the turn of the twenty-first century. Regional integration in Europe has
strongly disrupted what Maurizio Ferrera (2005) called ‘the boundaries
of welfare’ by opening national spaces for the purpose of market mak-
ing while supranational forms of ‘welfare making’ have remained largely
embryonic. As the following chapters of this book show, the marketiza-
tion of welfare has continuously generated resistance and contestation
from within societies. Such resistance has been mostly expressed at the
local and national level. Yet, as relevant policies have increasingly been
enforced from the EU level, contentious citizens and organizations have
sought to address and influence decision makers in the EU institutions.
The politics of welfare services is therefore an area that shows how social
conflict is dealt with in a traditionally technocratic supranational system
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
 1 Introduction: Welfare Markets, Democracy… 5

of governance. The issue of how the EU deals with contestation over

political and social change has crucial implications for its legitimacy as a
political order.
This puzzle calls for going beyond established disciplinary boundar-
ies between political economy, neo-institutional approaches to European
integration, and the sociology of contentious politics. It is inspired by
scholars who look at how EU integration shapes the inextricably inter-
twined development of capitalism and democracy in Europe (Scharpf
1999; Schmidt 2006; Schäfer and Streeck 2013; Schmidt and Thatcher
2013a). Fundamentally, the book therefore addresses the following ques-
tions: What has been the role of the EU in the marketization of public services?
And to what extent has contestation mattered in that regard? The original-
ity of this research is therefore to investigate both EU policy making in
relation with welfare services and the contentious politics surrounding
them. The book traces the history of the marketization of welfare since the
launch of the internal market programme in the late 1980s until today’s
era of austerity. It especially investigates three key contentious debates
which occurred in the decade between the mid-1990s and the mid-2000s,
namely the debate on the regulation of welfare services at supranational
level through an EU Framework Directive, mobilization against the EU
Services Directive adopted in 2006, and the protest campaign against
the General Agreement on Trade in Services (GATS) adopted by mem-
bers of the World Trade Organization (WTO). It is argued that the EU
acted as a catalyser for the marketization of welfare services partly, but not
only because of its institutional (and legal) features. This echoes the well-
established argument that the institutional setup and working of the EU
exhibits a structural asymmetry which favours pro-market forces (Scharpf
1999, 2010; Höpner and Schäfer 2010). Another crucial part of the story,
though, is that resistance to marketization could, to a large extent, be con-
tained. Thus, besides an institutional approach to EU policy making, a
sociological approach is used to investigate politicization, especially coali-
tion building and discursive framing: this helps to explain how EU poli-
cies and politics have been conducive of continuous marketization. While
the advocates of regulated capitalism (mainly left-wing political parties,
associations, Non-governmental organization (NGOs) and unions) could
occasionally hamper neoliberal policy making, they lost the battle of ideas
6 Welfare Markets in Europe

over the long term, and the marketization agenda could never be stopped
or reversed. In a nutshell, this book argues that the EU is inclined but not
bound to be neoliberal due to structural factors. The prevailing of pro-
market policies is also due to the fundamental political and ideological
weakness of the coalitions of actors promoting a more regulated capitalism
as a means to foster social cohesion. Today, marketization and austerity are
two sides of the same coin, as the lack of public resources to fund welfare
services is regarded by most European decision makers as a main justifica-
tion for pushing the marketization of welfare further.

1 EU Policies and the Transformation

of Capitalism
1.1 Welfare Services and the Rise of Neoliberalism

The provision of public utilities and services has been one of the areas
most affected by the neoliberal restructuring of the European economy.
Undeniably, the rise of services in the economic structure of developed
countries has been a major development of capitalism since the indus-
trial revolution. The principles underlying the provision of public goods
and services have been deeply affected by this transformation. While sig-
nificant variation across countries persists, Europe has been witnessing
a common and ongoing process of marketization in a large number of
public utilities and social services sectors. This means that these services
are increasingly provided by markets, and no longer by public authori-
ties themselves. Correspondingly, they have been increasingly submitted
to the rationales of competition and profit making. However, the State
still remains responsible for the regulation and, in case of serious market
failure, for the allocation of these services. Thus, developments affecting
the provision of public services epitomize the neoliberal restructuring of
the European economy. This process, which has been accelerating since
the 1980s, has been underpinned by the principles of ‘liberalization, pri-
vatisation, commodification, regulatory reforms, and delegation to non-
majoritarian institutions such as “independent” regulatory agencies and
central banks, plus individual responsibility, competition, and enterprise’
 1 Introduction: Welfare Markets, Democracy… 7

(Schmidt and Thatcher 2013b). These reforms have gone hand in hand
with a belief in the desirability of intensifying free trade on a global scale,
and the rejection of state interventionism and Keynesian demand-side
policies, as well as with major welfare state and labour market reforms
(Hay 2004).
The Single European Act of 1986, which paved the way for a common
European market, implied pursuing the opening of national markets,
and subsequent suppression of the traditional monopoly on the part of
national ‘historical’ operators in a number of sectors such as energy, tele-
communications, broadcasting, transport and post. These changes have
been shaped to an important extent by the case law of the European
Court of Justice (ECJ), which had to rule on conflicts between national
regulation and the principle of free competition that underpins the whole
project of market integration in Europe (Baquero Cruz 2005). In EU
secondary and primary law, the concept of SGI has emerged in order
to deal with the provision of public utilities and services across Europe.
Meanwhile, it remains a changing and contested legal category (van de
Gronden 2009).
Whether stemming from public or private providers, welfare services
today represent a substantial part of the economic activity in Europe,
generating about 26 % of the EU’s Gross Domestice Product (GDP),
occupying 30 % of the workforce and attracting about 6 % of all invest-
ments (CEEP 2010). From a global perspective, the EU is home to very
competitive firms in these sectors. For that reason, SGI have been seen by
European decision makers as a major driver for improving the competi-
tiveness of the European economy, both internally and externally. On the
one hand, the liberalization of utilities and social services sectors within
the European market has been considered as a way to increase the pro-
ductivity of large firms in the network industries (telecommunications,
transport, energy). On the other hand, it has been part of the process of
welfare states’ reform, especially as far as social services are concerned. In
that perspective, competitive European firms would then be able to enter
foreign markets outside of the EU under the auspices of the provisions
for services liberalization promoted by the WTO. All in all, moderniza-
tion through market liberalization and privatization has put the boundar-
ies between the State and the market into question.
8 Welfare Markets in Europe

From the point of view of national societies, the liberalization of SGI

did not proceed without drawbacks. As research has shown, productivity
gains in the liberalized sectors mostly occurred at the expense of employ-
ment levels, while levels of employment and pay conditions account for
a decrease (Flecker and Hermann 2012). Service quality and affordability
often turned out to be problematic a few years after the opening of sectors
to competition, especially as far as less privileged households are concerned
(as opposed to the big industrial consumers). When services provision is
transferred to the private sector, it is often difficult for public authori-
ties to design regulatory policies in a way sufficient to preserve the public
interest (Petretto 1998). Furthermore, the EU institutions have failed to
live up to their claimed objectives in respect of fostering inclusiveness and
consultation when designing policies in the realm of SGI (Clifton and
Diaz-Fuentes 2010). Most interestingly perhaps, scholars have shown that
the marketization of welfare services is not sociologically neutral. While
better-off and educated citizens are relatively satisfied by a broader choice
of services, even at higher prices, this is not the case for citizens with lower
income and cognitive resources (Van Gyes et al. 2009).

1.2 Negative and Positive Integration

Like other policy areas, the developments pertaining to welfare services

show that, to a large extent, the process of Europeanization has gone hand
in hand with one of neoliberalization. From an analytical point of view,
however, the notion of neoliberalism is too broad and versatile. In this
regard, the seminal distinction introduced by Fritz Scharpf between posi-
tive and negative integration is particularly useful in order to understand
how marketization has become institutionally embedded with regional
integration. Inspired by the theory of international trade (Tinbergen
1954), the distinction between negative and positive integration was
introduced in European studies by Scharpf in the late 1990s (Scharpf
1999). Negative integration implies horizontal integration through the
removal of national tariffs and regulations, which are seen as obstacles
to the building of a single European economic space; in that sense, it is
essentially market enabling. The building of the common market ruled
 1 Introduction: Welfare Markets, Democracy… 9

by the four freedoms enshrined in the Treaty of Rome (free circulation

of goods, people, capital and services) is the typical illustration of the
logic of negative integration. Positive integration, in contrast, involves
the setting up of common policies and instruments at the European level
and is geared towards market correcting. Such instruments can be dis-
tributive as well as regulatory, as in the case of the common agricultural
policy. Politically, negative integration is mostly associated with the rise
of neoliberal global capitalism—it is, for instance, the main policy device
used by the WTO—while positive integration would contribute to the
regulation of capitalism, or the building of a social market economy at
the supranational level.
Of course, the distinction between positive and negative integration
should not be seen in a cartoonish fashion. Empirically, these two types
of policy change are not mutually exclusive. In fact, most EU policies
account for a policy mix containing elements of both negative and posi-
tive integration (removal of national regulatory barriers and former pol-
icy practices accompanied by new policy instruments). In the realm of
welfare services, liberalization directives include both deregulation, that
is the suppression of specific national regulation in order to open national
markets to (foreign) competition, and provisions aiming at re-regulating
markets at the supranational level in the form of a so-called public service
obligation, which obliges one provider at least to take in charge the conti-
nuity of public service even if it is not profitable. Thus, it is the ‘thickness’
of such re-regulation (clarity of EU legislation and legal security, capacity
to constrain economic actors, ability to actually serve users’ interests and
protect their rights, effectiveness of implementation on the ground, etc.)
and the existence or absence of common policy instruments (regulatory
bodies, sources of funding, etc.) which eventually determine whether a
specific policy contributes rather to positive integration or negative inte-
gration. However, as noted by Scharpf (1999, p. 44), the rationale behind
negative integration is that, according to the theory of economic compar-
ative advantage, the internationalization of trade leads to economies of
scale and a decrease in prices resulting from competition, thus generating
welfare gains which make market correction unnecessary. In this perspec-
tive, regulation is rather seen as an instrument of protectionism and a
source of distortion in competition. While negative integration is used in
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 Ja Pekka syötti kauroja Sukalle ja päätteli, ettei hän liioin
piittaakaan Suomäen Maijasta, se saa ottaa jonkun toisen. Hän,
Pyörän Pekka, pyrkii ylemmäs, korkeammalle — Sukan avulla.
Kaappaa ensin kotipitäjän radalla palkinnon, sitte Hämeenlinnan
suurissa kilpa-ajoissa. Ja sitte hän hankkii varsoja Sukalta,
kaksinkertaisesti juoksijan sukuisia orivarsoja, ja kokoo rahaa oikein
luomalla. Rahoilla ostaa sitte talon, perintötalon itselleen. Ei se ole
mikään mahdoton asia. Olihan Pohjanmaallakin hevonen, joka toi
tuomastaan omistajilleen kultaa ja kunniaa, miks'ei Sukkakin voi
tuoda hänelle yhden perintötalon hintaa? Sitte talon saatuaan hän
nai — nai kenen tahansa.

Iltasilla toisinaan, kun kunnianhimo oli laskeutunut nukkumaan,

heräsi Pekan mielessä toisenlaisiakin ajatuksia. Heräsi sellaisia pieniä
omantunnon kysymyksiä, joihin ei käynyt ihan suoraan vastaaminen.
Niitä täytyi kierrellä ja yksityiskohtia täytyi katsella vähin sormien
lävitse. Täytyi ajatella, ettei hän ja Maija vielä olleet niin pahassa
sovussa, ettei purkaminen voinut käydä laatuun. Moni poika ja tyttö
on purkanut, kun on mieli syystä tai toisesta sattunut kääntymään.
On oikein sulhasista ja morsiamistakin tullut ero, ja Maija ja hän, no
he olivat vasta noin puoli-eräisiä. Ei mitään lujempaa ja varmempaa
lupausta kummankaan puolelta. Semmoista suosittelemista vaan,
semmoista… mitä lie ollut. Se hänen kihlalupauksensakin, se oli
kokonaan hätälupaus. Kun näki Maunulan Juuson pyrkivän
suosittelemaan Maijaa, niin hädissään lupasi kauralaihonsa. Nyt
olivat asiat muuttuneet. Suositelkoon vaan Juuso Maijaa… olkoon
onneksi kummallekin. Hän, Pyörän Pekka, rupeekin hevoismieheksi
ja luo rahaa kokoon ainakin sen verran, että pystyy lähentelemään
perintötaloa.

Ja vasta sitte hän nai — nai kenen tahansa.

II.

Maijan veli, Suomäen Ville tuli käymään Pyörän torpassa. Uteliaisuus

oli pannut hänet liikkeelle, sillä oli ruvennut kulkemaan erinomaisia
huhuja Sukan juoksijanopeudesta, ja Villen teki mieli omin silmin
nähdä, minkä verran jutuissa oli perää.

— Sinähän kuulut aikovan kilpa-ajoihin laskiaisena, virkkoi hän

Pekalle. Vai onko ne juttuja vain?

— Onhan sitä vähän sellaista meininkiä, Sukalla ja minulla, vastasi

Pekka.

— Eikö lähetä reistaamaan tuonne jäälle?

— No ei tiedä, josko nyt sopii…

Pekka vastusteli hetkisen, mutta myöntyi sitte. Sukka pantiin

aisoihin ja ajettiin alas Pyöräjärven jäälle, kilparadalle. Idästä puhalsi
terävä tuuli, tuoksuttaen pieniä nietoksia radalle.

— Tänään ei ole oikein suotuisata, tuumi Pekka. Tuuli tekee

juoksulle haittaa ja nuo nietokset. Onko sun kellossasi
sikunttiviisarit?

— On kylläkin.

— Sepä hyvä, mun kellossani ei ole. Seisoppa nyt tässä ja tarkasta

kelloasi, minä lähden ajamaan kolme kierrosta, ja niistä on viimeinen
huomioon pantava. Näetsä en minä ensimmäisellä enkä vielä
toisellakaan kerralla laske täyteen vauhtiin, vasta kolmannella
kierroksella otetaan tiukka meno, se paras, ymmärräthän.
 — Hyvä, alappa sitte.

— No, yks, kaks, kolme. Pekka sivahutti piiskalla jään pintaan, ja

Sukka, tottuneena tuohon merkkiin, karahutti juoksemaan. Ville
seisoi paikallaan, kello kourassa. Hänen kasvoillaan kuvastui Sukan
ennätys ihan selvästi. Ensin niissä oli tärkeä, totinen ilme, mutta
Sukan juostua ensimmäisen kerran radan ympäri, lieveni totisuus
leikilliseksi hymyksi. Ja hymy kasvoi yhä leveämmäksi. Ensimmäiseen
ja toiseen kierrokseen kului neljä minuuttia, kolmas kierros tipahti
hiukkasen alemmaksi, mutta kului, siihenkin ainakin
kolmeneljännestä yli kolmen minuutin. Ja parastaan oli Sukka kyllä
pannut, se huosutti ja pärskyi niin tiheään, että Pekan täytyi
kolmannen kierroksen jälestä sitä hetkisen tyynnytellä, ajamalla
hiljaista juoksua edes ja takaisin radalla.

— No, mitäs arvelet Ville, eikö menty puhakasti, loistavasti?

— No, lajiksenne kyllä, mutta ei tuolla ennätyksellä palkintoja

oteta.

— Eikö oteta? Häh? Juoksevatko muut nopeammin? Sillä laillako

ettei kaviot koske maahan lainkaan?

— Mistä minä tiedän miten ne juoksevat, mutta kyllä ne sinun

ohitsesi ajaa — ajan minäkin vaikka meidän Timolla.

— Silläkö Suomäen pattijalkaisella valakalla?

— Silläkin, juoksee sekin virstan neljässä minuutissa.

— Vai niin maar, vai juoksee sekin… hyvä on…

 Pekka sivautti piiskalla hankeen ja ajaa karautti yksin kotiin. Hän
sydämmistyi Villelle niin kovin, ettei viitsinyt enää rekeenkään
käskeä. Kehtasi sillä lailla halventaa, ivata ja asettaa oman
pattijalkansa Sukan rinnalle, senkin mokoma. Sillä lie ollutkin
irvisteleminen ja halventaminen tarkoituksella. Sitä varten lie
lähtenytkin kotoolta, että saisi ilvehtiä ja halventaa — mutta
odottakoonpas!

Suuttumus oikein karmi Pekan luontoa, hän olisi tahtonut näyttää

Villelle heti, näyttää mistä puusta lusikka tehdään. Illalla makuulle
mennessä suuttumus sentään asettui, tuli ajatuksiin kaikenlaisia
mietteitä, kysymyksiä, epäilyksiä. Ja niissä oli vähin jokaisessa
kylmän hallan ominaisuutta. Tahtoivat jäätää mielen ja sortaa
mustaan epätoivoon kaikki ihanuudet, joita Pekan mielikuvitus viime
aikoina oli niin ahkeraan sepustellut. Entä jos olisivatkin totta Villen
lausunnot? Ettei Sukka olisikaan erinomaisempi juoksija? Ettei olisi
parempi ennättämään kuin Suomäen pattijalka valakkakaan? Sehän
olisi vasta kantoon ajamista se. Kolmesta kauratynnyristä
puhumattakaan tulisi maailman kielille ja ilvehtijöille hyvä tilaisuus
iskeä kiinni hänen asioihinsa ja väännellä niitä sinne tänne. Se olisi
harmaan puoleinen keitos hänelle.

Mutta jos Villen kello kävikin epävarmasti, jos sekuntiviisari ei

ollutkaan reilassa. Juoksihan Sukka niin kiehuvan kovasti. Tottahan
lyhyetkin askelet edistävät, kun niitä niin tulisen tiheään otetaan. Ja
nietokset ja tuuli ne vaikeuttivat tietysti, ennätys olisi ilman niitä ollut
suurempi. Mutta jos sittekin…!

Kylmät, viluisat mietelmät mielen ympäri käärittyinä nukahti Pekka

vihdoinkin. Seuraavana päivänä ajoi hän kirkonkylään, kävi
kauppiaalla, nahkurilla ja toimitti muitakin asioita. Paluumatkalla
ehätti hänet Mannilan lautamies, suuri kilpa-ajaja ja
hevosenkasvattaja. Oli kasvattanut monta kuuluisata juoksijaa, oli
ottanut ruununkin palkintoja. Hevoismiehen ominaisuuksien ohessa
oli hänellä tapana olla aina hiukkasen oluessa, ei vaarallisesti, mutta
noin kohtalaisesti.

— Jassoo, Pyörän Pekka se onkin, heh, heh, hee… Pää kallellaan

tirkisteli Mannilan lautamies leikillisesti edellä ajavaa Pekkaa. Sinulla
kuuluu olevan kilpajuoksijakin, heh, heh, hee… Onko se totta,
poikaseni?

— Eihän tuota vielä tiedä minnekään päin sanoa, ei ole vielä

päästy koitoksille.

— Onko se tuo, se juoksija, heh, heh, hee, tuo hiirakko. Ajappa

sillä vähän, tämä mun varsani on hyppääjän sukua myöskin, heh,
heh, hee. Koetetaan, jos pysyn kannaksilla. Ja puolihumalainen
Mannilan lautamies vietteli Pekkaa kilpailemaan kanssaan. Ottaen
asian toden kannalta, livahutti Pekka piiskalla reenlaitaan, ja kilpailu
alkoi. Sukka mennä sihitti parasta vauhtiaan, Mannilan lautamies tuli
kappaleen matkaa jälessä, pää kallellaan ja suupielissä leikillinen
ilme. Virstan välin ajettuaan tauotti Pekka hevosensa käyntiin,
lautamies saavutti hänet.

— Pekka, sinä olet koko perhana, heh, heh, hee… sinä olet aika
poika keskeltä maailmaa, heh, heh, hee. Me tahdottiin vallan jäädä
kuin seisomaan, heh, heh, hee. Aiotko, laskiaisena tulla kilpa-ajoihin?

— On sitä ollut aikomus. Onko tuo teidän hevonen se Vellamo,

joka otti kruununpalkinnon Hämeenlinnassa viime talvena.
 — Sama pakana se on, heh, heh, hee. Hyvästi Pekka näkemään
asti.

Lautamies kääntyi eräälle sivutielle. Vasta siellä kiinnitti hän ohjia.

Pekan olisi tarvinnut nähdä, miten palkinnon saanut hevonen kiiti
eteenpäin, niin olisipa tullut hänen päähänsä toisenlaisia ajatuksia
Sukan juoksijaominaisuuksista.

Mutta Pekka ei sitä nähnyt, hän jäi omiin luuloihinsa. Kotiin

tultuaan kertoili hän kotiväelleen hienoilla viittauksilla, miten
Mannilan lautamies oli paluumatkalla ehättänyt hänet, miten olivat
kilpailleet, ja miten Sukka oli kunniakkaasti pysynyt etukynnessä.
Maan mainio Vellamokaan ei kyennyt sivuuttamaan Sukan ohi, se oli
sellainen kalu. Ja isä, äiti ja sisko tulivat väkisinkin siihen luuloon,
että Sukka tosiaankin oli juoksijaksi syntynyt.

Suomäen Villeä kohtaan tunsi Pekka rinnassaan kirkonkylän

matkan jälestä vielä sapekkaampaa suuttumusta. Se kun oli
ilvehtinyt ja koettanut saada häntä epäilemään. Mokomaan työhön ei
voinut olla muuta syytä kuin kateellisuus. Ville kadehti hänen
onneaan, se oli selvä, ja vähälle veti, ettei peijona sekoittanut koko
peliä. Onneksi joutui Mannilan lautamies saavuttamaan hänet, juuri
silloin kuin vakuutukset alkoivat horjuella. Nyt ei enää ole lukua,
vaikka tulisi sata kateellista Villeä ivailemaan ja halventamaan Sukan
arvoa, se oli juoksijahevonen sittekin.

Ja pian, aivan pian se oli esiintyvä julkisuudessa. Silloin, silloin —.

III.

Kilpa-ajot olivat huomenna.

 Koko päivän oli Sukka seisonut syömättä tallissa, tullakseen
kevyeksi huomispäivän otteluun, jossa ottelussa kunnia ja raha
tulivat kysymykseen. Illalla vei Pekka sille puoli kappaa kauroja,
joiden sekaan oli palotellut leipää — ja lukitsi sitte oven.

Oli kirkas pakkanen, lumi soi teräkseltä, tähdet kiiluivat heleän

kirkkaina, mutta ei tuullut, oli tyyni kuin kesällä. Hiukan
levottomanpuoleisen yön vietti Pyörän Pekka, hänen aatoksissaan
väikkyi yhäti huomispäivän ottelu, jonka tuloksesta ei voinut laatia
muuta kuin hämäriä arveluja. Ei ollut varmuutta, ei lainkaan
varmuutta. Ottelu voi onnistua, mutta voi epäonnistuakin, kukapa
sen tiesi, kumpi on tapahtuva. Varma, peräti varma oli Pekka
voitostaan ollut, siitä saakka kuin Mannilan lautamies hänet
kirkonkylän matkalla yhätti — ja varmuus kesti ottelupäivän aattoon
saakka, mutta silloin se rupesikin taivahtelemaan. Ties mikä kumma
luontoon vaikutti, mutta harmaaksi tahtoi kaikki kääntyä. Vaikka oli
selvät, omintakeiset kokemukset Sukan suhteen, ja kuitenkin tulivat
epäilykset ilkkumaan. Jos käy huonosti, jos…

— Tämä pelko tulee siitä, että olen ensikertainen.

Ristiriitaisine aatoksineen Pekka vihdoinkin vaipui uneen, ja kun

hän aamulla heräsi, ei tuntunut enää jälkeäkään illallisista
epäilyksistä. Ne olivat yön kainaloissa menneet matkoihinsa,
varmuutta, luottavaisuutta oli tullut sijaan. Pekka ei enää epäillyt
onneaan, ei tuumankaan vertaa, vaan oli varma, että palaa kilpa-
ajoista voittajana kotiin.

Annettuaan taaskin Sukalle paloitettua leipää ja puoli kappaa

kauroja, rupesi hän siistimään itseään. Äiti ja sisko häärivät hänen
ympärillään, tarjoten apuaan ja neuvoaan kaikessa.
 — Älä vaan lyömällä pakota Sukkaa, varoitti äiti, jollei muutoin
juokse, niin…

— Ja älä vaihda sitä, kielsi sisko, vaikka hyvinkin tarjoisivat rahoja.

Nautittuaan vähän aamiaista, meni Pekka valjastamaan hevosta,

äiti ja sisko tulivat vielä portaille jakelemaan neuvoja ja huutelemaan
hyvästejä.

— Kyllä mies tietää mitä tekee, huomautti isä… ei sitä tarvitse noin
nenästä taluttaa.

— Samat sanat, lisäsi Pekka… kyllä tässä vaan tiedetään.

Ja istui rekeen ja lähti ajamaan. Lumi soi teräkseltä reen

anturoiden alla, mutta ilma oli tyyni — hyvä ja suotuisa asianhaara,
sillä tuuli haittaisi juoksua ja hengästyttäisi pahemmin. Sukka ei
nimittäin ollut väljempirintaista lajia.

Pari tuntia hiljaa ajettuaan ehti Pekka perille. Palkintotuomarit,

kilpailijat ja yleisöä oli keräytynyt kilparadalle, kirkonkylän järven
jäälle. Siellä oli lihava lukkari, etevä hevoismies ja hevoisrodun
harrastaja, siellä oli monet palkinnot voittanut Mannilan lautamies,
joka aina tapasi olla hiukkasen oluessa, ja siellä oli pitäjän muutkin
mainioimmat hevoismiehet. Hevosia juuri sisäänkirjoitettiin. Pekka
meni lihavan lukkarin eteen, veti viisimarkkasen esille, ilmoitti
hevosensa nimen, sukupuolen ja ijän.

— Hyvä, sinä olet viimeinen, tässä on jo yksitoista edellä. Kai se

on virheetön ja mitan täyttävä.

— Kyllä, kyllä se on… näkeehän sen pelkällä silmälläkin.

 — Juu, juu. Kuuluu olevan peijakas juoksemaan.

— No, ei häntä vielä tiedä kehua… mutta pian se nähdään.

Mannilan lautamies tuli myöskin Pekan kanssa juttelemaan.

— Kas vaan, Pyörän poika se onkin. Nyt on kylmä ilma, heh, heh,
hee.
Saa nähdä kuinka meidän tässä käy, heh, heh, hee. Mutta
koetetaan,
Pekka, koetetaan kovasti.

Ja Mannilan lautamiehen suupielissä oli leveä hymy, kun katseli

Pekan hiirakkoa hevosta, joka, rinnat huurteisena, seisoi muiden
kilpahevosten rivissä, valmiina panemaan parastaan omistajansa
kunniaksi.

Tapasi Pekka väkijoukossa myöskin Suomäen Villen, joka oli

katselijana tullut osaa ottamaan kilpa-ajoihin — ehkä juuri Pekan
vuoksi. Heidän tervehdyksensä oli lyhyt, ei johtanut pitempiin
keskusteluihin.

Hetkisen kuluttua alkoivat kilpa-ajot. Lihava lukkari kuulutti

palkinnot, joita oli kaikkiaan kuusi. Ensimmäinen oripalkinto
viisikymmentä markkaa, tammapalkinto neljäkymmentä ja siitä
alaspäin kymmeneen markkaan saakka. Sitte alkoi koetusjuoksu. Ne
jotka ennättivät radan kolmessa minuutissa, saivat ottaa osaa
kilpailuun. Mannilan lautamies alotti koetusjuoksun muhkealla,
nuorella oriilla, joka ei ollut vielä kerinnyt kruununpalkinnosta
taistelemaan. Ori hölkytti muhkeasti, ennättäen muutamia sekunteja
aikaisemmin perille. Sitte seurasi huonompia ja parempia juoksijoita
sekaisin; monen kävi niin nolosti, että pyyhittiin kilpalistasta pois,
kun ei kyennytkään suorittamaan koetusjuoksua määrätyssä
kolmessa minuutissa. Jo rupesi Pekkaakin pelottamaan. Jos
hänellekin tulee sama onneton kohtalo. Jos — mutta ei, ei. Kyllä
Sukka pitää…

— Numero kaksitoista, kuusivuotias tamma Sukka, kuului lihavan

lukkarin ääni. So, aja esille Pekka.

Pekka vähäsen sätkähti, pelon ja epäilyksen väreet soutivat

selkärankaa pitkin. Hän ajoi hevosensa radalle. Yleisö tummeni ja
sekausi hänen silmissään suureksi, mustaksi ryhmäksi, josta ei hän
erottanut muita kuin Mannilan lautamiehen punakan naaman. Se
tirkisti häneen, omituisen leveä hymy huurteisissa suupielissä.

Kello soi, Pekka hihkasi, sivautti piiskalla radan jäähän — ja Sukka

kipasi juoksuun. Se oli huimaa juoksua. Kavioista kuului läikinä, ihan
sellainen kuin olisi sata suuttunutta akkaa sotkenut pyykkiä.
Rynkeänä, suorana istui Pekka kipitkareessä. Musta ryhmä tanssi
hänen ympärillään ja ryhmästä näkyi Mannilan lautamiehen punakka
naama, leveä hymy suupielissä. Sukan pysähdyttyä
palkintotuomarien kohdalle, tuli Pekka tuntoihinsa.

— Kolme minuuttia viisitoista sekuntia, hyljätty, kuului lukkarin

ääni.

— Eikö myönnetä muuta koetusta? kysyi Pekka kiihkeästi. Eikö

myönnetä?

Palkintotuomarit katsoivat toisiinsa ja vaihtoivat keskenään

muutaman sanan.

— Myönnetään, aja.
 Kello soi. Piiskan siima sivahutti jäätä, Pekka hikkasi ja Sukka lähti
livistämään. Juoksi kuin vimmattu. Kavioista kuului läikinä ihan
sellainen, kuin olisi sata suuttunutta akkaa sotkenut pyykkiä.

Ajettuaan radan kolmeen kertaan ympäri, nousi Pekka seisomaan.

— Kolme ja puoli minuuttia, hyljätty, kuului taaskin lukkarin ääni.

Hurja tuli paloi Pekan silmissä. Hänen poskensa pullistuivat, huulet

kuultivat valkoisena.

— Eikö myönnetä vielä yhtä kertaa… eikö myönnetä?

Hetkisen hiljaisuus.

— Ei myönnetä… se olisi hevoisrääkkäystä.

— Kyllä tämä vielä kestää, näettekös.

Pekka löi ilmaan piiskalla, Sukka sävähti ja hyppäsi lyhyen matkan

eteenpäin. Silloin kuului yleisön seasta ilkkuva ääni:

— Hurrataan, pojat, Pyörän Pekalle.

Mahtava, voimakas hurraahuuto kuului samassa ja uudistui kolme

kertaa.

Pekan silmissä tummeni. Yleisö muuttui suureksi mustaksi

ryhmäksi, ja mustan ryhmän joukosta pilkisti Mannilan lautamiehen
punakka naama, leveä hymy suupielissä.

IV.
Se oli kova kolaus Pekan arvolle ja vakavuudelle. Puksahtaa kunnian
kukkulalle vievältä tieltä alas sorakuoppaan noin suin päin, noin
roimasti ja hurraahuudoilla, se oli kerrassaan rusentavaa.
Puhumattakaan kolmesta kauratynnyristä, jotka Sukka oli pureksinut
keveytymistä ja voimistumista varten, ne olivat menneet kuin
järveen. Lisäksi vielä narriksi joutuminen, hurraahuudot,
pilkkahammasten ilveilyt, omat pettymykset, mieliharmit,
katumukset — oli niissä kolausta kerraksi.

Ville, se oli menetellyt häntä kohtaan suorasti, rehellisesti, vaikkei

hän silloin ottanut uskoakseen. Mutta Mannilan lautamies, se
punakkanaamainen pikarin-kallistaja, se oli pitänyt häntä narrinaan.
Ketkutteli silloin kirkonkylän matkalla ja… no ei se ole narri, joka
narraa, vaan joka antaa itsensä narrata.

Isä ja äiti eivät ottaneet asiaa kovinkaan painavalta kannalta. Tosin

he, Pekan palatessa kilpa-ajoista onnettoman murheellisena ja
synkeän näköisenä, hiukkasen äimistyivät, mutta kun pääsivät
tapausten perille, niin mitättömäksi koettivat kääntää koko surun.
Sanoivat, että kun ei tuonkaan pahempaa kolausta sattunut, niin ei
ole minkäänmoista syytä kulkea alla päin, pahoilla mielin. Ainoa
varsinainen vahinko oli kolmen kauratynnyrin haaskaamisessa;
muuta kaduttavaa ei mitään. He eivät tienneet Pekan ja Suomäen
Maijan välejä. Eivät tienneet että Sukka, syödessään kolme tynnyriä
mustia ja raskaita kauroja, söikin Maijan kihlat!

Ja sepä se juuri enin Pekkaa pistätti, se enin karmi luontoa ja

omaatuntoa. Hän oli antanut ylpeydelle ja kunnianhimolle vallan ja
niiden sokaisemana lopettanut seurustelun mielitiettynsä kanssa.
Hulttiomainen työ kerrassaan. Heti kun luuli keksineensä elämänsä
taivaalla pilvenraon, josta onnen aurinko pilkoitti ruusun-ihania
säteitään hänen tielleen, heti muuttui uskottomaksi. Ajatteli
perintötaloa, muita tyttöjä, ajatteli pelkkiä hullutuksia.

Ja nyt oli Maija, tarkka-älyinen tyttö, suuttunut. Kun näki

ystävyyden kylmenevän, ilman että syytä olisi ollut hänen puolellaan
neulan kärjenkään vertaa, tuli ylpeäksi hänkin. Lyhyen hyvän päivän
sanoi, milloin ei voinut välttää kohtaamista silmästä silmään, mutta
ei muuta. Näytti ettei yksi lintu kesää tee.

Ja sepä se juuri oli raskainta ja vaikeinta Pekalle, jonka

itsekkäisyyttä kilpa-ajoissa saatu kolaus oli moukaroinnut
perinpohjaisesti. Unhottui helposti Mannilan lautamiehen punakka
naama, unhottuivat yleisön hurraahuudot, mutta ei unhottunut
Suomäen Maija. Se oli kuin päivän valo alituiseen silmäin edessä.
Yölläkin kuvastui mieleen nuo hehkuvan punaiset posket, tanakka
vartalo, paksu hiuspalmikko ja silmät, nuo iloiset silmät, joissa niin
vahvasti kuvastui sekä ystävyys että suuttumus.

Pekka parka kärsi viikkoja, kärsi kuukausia, mutta sitte rupesi

kulkemaan vahva juttu, että Maunulan Juuso oli päässyt Maijan
suosioon. Enempää ei tarvittu Pekan herättämiseksi toimintaan ja
parantamaan rikkinäisiä välejään ehjäksi. Hän meni vielä samana
iltana Suomäkeen. Tyttö otti ylpeästi hänet vastaan ja käski
istumaan.

— Tarvitsisi vetää risti seinään, kun tämmöinen tapaus sattui, että

sinä meille tulit.

— No, mitäs ihmettä siinä… joutaahan sitä… eihän tämä ensi kerta
ole.

— Menetkö kilpa-ajoihin?
 — Minne? Kesähän nyt on.

— Hä Oulunkylään, Mannilan lautamies lähti jo tänään. Olethan

sinäkin hevoismies ja…

— Kuule, Maija, luuletko etten vielä ole saanut tarpeeksi asti kärsiä
hullukkaasta päähänpistostani. Luuletko tosiaankin että…?

— No, mistä minä tiedän? Hevoismiehet aina mielellään juttelevat

kilpa-ajoista. Puhu sitte muita asioita.

— Maija, elä ole enää suuttunut.

— Mistäpä minä…? Ethän sinä ole mitään pahaa… Maija koetti

nauraa, mutta ei se oikein onnistunut.

— Minä olen katunut niin kovasti. Jos arvaisit, miten olen katunut
ajattelemattomuuttani. Ollaan me hyvät jälleen, Maija.

— Ei ole lukua erinomaisesta hyvyydestä.

Tyttö oli jo hyvin vakava… hyvitys alkoi riittää.

— Eikö ole lukua? Joko sitte olet Juuson kanssa…?

— En ole, keskeytti Maija tulisesti.

Pekkaan vakuutus vaikutti edullisesti. Hän sai samassa

silmänräpäyksessä malttinsa takaisin, tuskin huomattava voiton
riemu levisi kasvoille.

— Minulla on tänä kesänä toisen verran enemmän kauroja

kylvössä, ja minä ajattelin, että ne kihlat sopisi, ostaa vielä ensi
laskiaisenakin. Vai mitä sanot?!
 Maija vaikeni hetkisen.

— Taitaa sopia, vastasi hän vihdoin. Tosin käytöksesi viime talvena

harmitti minua…

— Ei puhetta siitä, keskeytti Pekka, ollaan hyvät jälleen. Ollaanko?

— No, jos ollaan.

Suuttumus Maijan silmissä suli samassa silmänräpäyksessä

hellimmäksi ystävyydeksi.

Syksyllä niitti Pekka erikois-kauransa, saaden satoa kuusi

kukkurallista tynnyriä. Ja laskiaisena lähti hän kaupunkiin
kaurakuorman kanssa, ja sitte Suomäen Maija sai kauniit kihlat,
sormuksen ja leninkikankaan.

Mutta kilparadalle ei Pekka enää eläissään pyrkinyt.

Paininlyöjä.

Hän oli seudun kuulu paininlyöjä ja tunnettu lähellä ja kaukaa

voimastaan ja taitavuudestaan.

Kahdeksantoista vanhasta saakka oli hän niittänyt pelkkiä voittoja,

oli kohonnut korkeimpaan kunniaan renkimiesten kesken ja
olennollaan häirinnyt kylän piikatyttöjen tyyneyttä, mutta jörömäinen
ja vitkallinen kun oli luonteeltaan, ei tullut ryhtyneeksi tuumista
tositoimiin. Elosteli vaan naimattomana renkinä ja tanssitteli
Serafiiaa, jonka kanssa hänellä oli vahvat ja varmat tuumat.
 Minä tunsin hänet sukuperiä myöten. Hänen vanhempansa asuivat
katajikkomäen kupeella, jossa heillä oli mökki, heinälato, navetta,
pihlaja, tuomi ja muitakin sirpaleita maailman rikkaudesta. Kuolivat
neljänkymmenen vaiheilla eli juuri sinä aikana, jolloin Olavi alkoi
röyhistellä niskaansa ja jolloin hän ensi kertoja juopui voiton
hurmeesta. Minä lienen silloin ollut noin kuuden tai seitsemän vanha.

Vuodet kuluivat paininlyönnissä, Olavi lähenteli jo

kolmeakymmentä. Hän oli kukistumaton suuruudessaan. Ei työntynyt
ilmoille sitä miestä, joka olisi kääntänyt hänen töppösensä taivasta
kohti, eikä sitä luultu työntyvänkään kuuna päivänä. Moinen luulo oli
minullakin. Luulin minäkin muiden mukana, ett'ei milloinkaan tule
Olavin voittajaa, ett'ei hänen milloinkaan tarvitse nielaista tappion
karvautta sisuksiinsa.
 Kerran minäkin, kuten useat muut ennen minua, kysyin häneltä:

— Miks'ei Olavi ota hyyriväkeä tuonne Katajistoon, kuu huoneet

seisovat tyhjinä?

— Tyhjinähän niiden pitääkin seisoman, vastasi hän, niin kauan…

— Niin kauan, että mitä?

— Niin kauan, että Olavi… mutta sehän ei kuulukaan sinulle… on

vielä maitohampaita leuvassasi. Lue sinä vain satukirjojasi äläkä…

— Ei siitä Olavin naimisesta kasva koskaan valmista, se käy,

peräytyy ja happanee ja sitte se toukittuu…

— Ole vaiti nalikka, kun et ymmärrä miehen vakavia tuumia, et

näe nenääsi pitemmälle.

— Näenpä… minusta tulee painimies, oikein mainio kaataja.

— Sinustako painimies, jolla on jäsenet kuin luudan varvut. He hei,

mulla oli jo tuolla ijällä runkoa, oli posketkin kuin kytömaan nauriit.

— Ja sittepäs minä lyön Olavin alleni, että mäki maiskahtaa.

— Sinäkö… kyllähän sinusta tullee väkimies, sinustakin. Katsoppa

noita…

Ja hän näytti minulle vahvoja kouriaan. Sormet paksut ja pitkät,

kämmennahka paksua kuin paras juhti, ranne leveä kuin tuumalauta.
Käsivarsien lihakset, niskan tanakkuus, vartalon tasavahvuus, tiiviit
alaraajat, sanalla sanoen, koko tuo kolmen kyynärän ja kolmen
tuuman mittainen mies oli vankkuuden suhteen itse täydellisyys.
Hänessä oli jokainen nivel ja jokainen nystyrä juotettu kiini
lähimpäänsä, ja kaikkien jäsenten välillä vallitsi säyseä sopu. Mikään
osa ei ollut vankkuuden suhteen jälellä toisestaan.

Kului vuosi tuosta keskustelustamme eikä Olavin oloissa

tapahtunut mitään muutosta. Hänen vahvat ja vakavat miehen
tuumansa pysyivät vanhalla kannalla, niihin ei hämmentynyt
minkäänlaisia uusia virtauksia. Mutta sitte rupesi kohtalo pitämään
uutta peliä hänen kanssaan. Kylään tuli nimittäin muuan pohjalainen.
Se asettui ensin noin vaan satunaisesti työhön, mutta otti viikon
parin päästä rengin pestin kylän toiseen päähän. Ja hänestä alkoi
kuulumaan juttuja, että oli muka paininlyöjä, ja oikein verestä lajia
piti ollakin. Semmoinen, joka ei ollut vielä parempataan yhättänyt,
vaikka oli reistaillut viidessä maaherran läänissä.

Kun juttu saapui Olavin korviin, tunsi hän kummallista elostusta ja

pirteyttä jäsenissään. Kun nuo entiset voitonlaakerit olivat jo melkein
keltaisiksi kuivahtuneet… ja paininhengetär oli melkein kuin
nukahtanut talvi-uniinsa. Kotoisilla ahoilla ei enää ollut tilaisuutta
uudistella laakereita vihanniksi, sillä uusia yrittelijöitä ei ilmaantunut
ja vanhat olivat tappioineen siirtyneet kilpakentältä syrjään. Mutta
nythän tuli uutta virkistystä paininhengettärelle ja ehkäpä raajoillekin
rahtusen terästystä, jos eivät jutut nimittäin olleet pelkkää ilmaan
pieksemistä, jos niissä oli edes jonkin verran alkua ja perustusta.

Ja eräänä pyhäpäivänä alkupuolella kevättä meni Olavi kyliä

käymään ja varta vasten silmäilemään minlainen oli miehiään tuo,
josta niin kovia kehujuttuja kulki. Tapasi aitan portailla joukon nuoria
miehiä ja niiden seurassa oli Pohjanmaan mies. Istui ja veteli savuja
lyhyestä nysästään. Ei puhellut paljo, mutta se, minkä sanoi, tuli
lyhyesti ja sattuvasti. Olavi häntä tarkasteli tyystin, mutta ei
etsimälläkään löytänyt yhtään painimiehen tuntomerkkiä. Kasvot
olivat laihat, terävät ja tummahtavat, vartalo ja sen eri osat
pienehköt, melkeinpä keskenkasvuiset, ja kävellessä näkyi säärien
välissä puolen korttelin levyinen rako, joka surmasi lopunkin
miehevyyden. Eihän tuommoisesta toukerosta voinut olla
paininlyöjäksi miehen kanssa, eihän voimankoetusta tuollaisen
kanssa voinut puheeksikaan ottaa. Kuuluisi umpi-pilkalta, kun
väkimies tuommoisen kanssa rupeaisi härnäilemään.

Pettynein toivein palasi Olavi kotiin kyläilyretkeltään, ja hän oli

taipuisa unhottamaan mielestään koko tuon tummahtavan ja
kierosäärisen miehen, olipa taipuisa nauramaankin noille kehu-
jutuille, jotka olivat kuin olivatkin paljasta ilmaanpieksemistä. Mutta
ajatuksissa sentään moukerteli jonkinmoinen epätietoisuuden tunne,
joka kehittyi ja varttui yhä kiusallisemmaksi, harmillisemmaksi. Tuo
veretön, terävänaamainen ja teräskatseinen mies hääri aina Olavin
ajatusten tiellä. Milloin heikkona ja raukkamaisena, milloin väkevänä
ja voimakkaana. Unissaankin sen aina näki. Aina se kompuroi väärillä
säärillään Olavin teille, lyhyt nysä hampaissa ja kasvoilla
tuommoinen puoli-uneen nukahtanut ilmaus, aivan kuin ei piittaisi
muista kuolevaisista hituistakaan.

Ja yhä paisuvammaksi ne kasvoivat kiitosjututkin hänen

erinomaisesta väkevyydestään, rämyytellen ja kiusaten Olavin korvia
alituiseen. Tapasi minkä renkimiehen hyvänsä, aina se lopulta jutut
kiersi pohjalaiseen, jonka piti olla niin väkevän ja notkean, ettei
puhujan kieli kyennyt sitä kuvailemaankaan, kuin hiukan osapuille.
Sen vuoksi toivoi, että Olavi joskus sattuisi näkemään ja kokemaan
juttujen todenperäisyyden. Suora ja ilmeinen viittaus, että Olavin piti
antautua voimankoetukseen, jos mieli pitää entiset ja ensimmäiset
sijansa.
 Ja siksi ne asiat sitte kietoutuivat, että Olavi viikon parin päästä
taas lähti kyliä käymään ja tapasi saman joukon saman aitan
portailla. Nyt oli jo vihantaa nurmea peltojen äyräillä, ettei ollut
puutetta painitantereesta.

Olavi istui Pohjanmaan miehen lähelle, tähysteli tyystin häntä,

hänen lyhyttä nysäänsä, hänen sääriään ja hänen vähäväkistä
vartaloaan, ja virkkoi sitte:

— Käy juttuja, että olet painimies.

— Onhan sitä oltu sitäkin… ennen karjapoikana, vastasi

pohjalainen.

— Minä olen myöskin hiukkasen sitä sorttia.

— Kuulut olevan.

Olavin ajatukset joutuivat tuokioksi umpivetelään, mutta ajatusten

sekavasta ryhmästä nosti sittekin painihalu päätään pystöön. Olihan
hänen suoranainen velvollisuutensakin paikkakunnan maineen
tähden poistaa turhat itseluulot ja tehdä voimillaan ikäänkuin pieni
huomautus, mikä arvo sen seudun väkimiehille tuli ventojen antaa.
Muiden keskinäiset silmäykset, joiden merkitystä ei ollut, vaikea
käsittää, myöskin osaltaan syyhyttivät painihalua, joten ei puolitiestä
enää käynyt peräytyminen. Vaikka pohjalaisen silmäyksissä oli
jotakin ukon-iskun tapaista, joka sävähytti Olavin polviniveleltä ja
pani outoja väreitä kulkemaan luitten läpi.

— Jos koetettaisi, noin leikin päin, virkkoi hän, nousten samassa

suoraksi… Tuolla on pehmeä kenttä.
 — Onhan siellä tanner… sopisi häntä huviksi koettaa, vastasi
pohjalainen, kohoutuen vitkalleen ja välinpitämättömän näköisenä
seisoalle.

Lähdettiin miehissä lähimpänä olevaa äyrästä kohden. Edellä kulki

pohjalainen Olavin kanssa ja jälempänä astelivat muut nuoret
miehet. Vilkas kuiske ja sananvaihto kuului heidän kesken…
mielenkiinto oli jännitetty kovin kireälle.

— Mikä täällä päin on enemmän tavaksi tullutta, sylipainiko,

vaiko…?

— On täällä vähin tapana kaikki painit.

— Heitetään sitte housunkauluksesta.

— Heitetään siitäkin.

He karahuttivat kiinni toisiinsa, seisoivat hajasäärin, kallistelivat

itseään, kohentelivat kouriaan varmemmin kiinni ja siten ikäänkuin
panivat puntarin nenään toistensa voiman, taitavuuden, notkeuden.
Näkyi heti, ettei kampikaan ollut ensikertalainen. Hätäilemättömät
liikkeet, tyyneys, vitkallisuus, kaikki ilmiselvästi todistivat, että he
olivat lajinsa paraita.

— Väkevämpi ottaa ensimmäisen heiton, virkkoi pohjalainen

maltillisesti ja lauhkeasti.

— No jospa niinkin, vastasi Olavi, joka jo jäsenissään tunsi, että oli

tavannut vertahisensa.

Olavi teki heittonsa, pannen noin puolet voimaansa liikkeelle.

Vastustajan toinen jalka kohosi ylös, mutta samassa oli Olavikin
kiertyä seljälleen. Väen voimalla hän kuitenkin pelastui tappiosta.

— No nyt se on sun vuorosi.

Pohjalainen teki heittonsa oivasti, mutta jalka luisahti ja toinen

polvi taipui maahan — Olavista tuntui kuin olisi tapaturma ollut
edeltäpäin tarkoin harkittu — ja ainoastaan ylen sukkela ja notkea
liike pelasti hänet tappiosta.

Kolmas heitto oli taasen Olavin. Notkuttiin, huojuttiin,

varmennettiin kahmausta, ja sitte Olavi teki heittonsa täydellä
voimalla. Pohjalaisen toinen jalka kohosi taaskin ylös, mutta samassa
Olavikin alkoi kiertyä pitualleen nurmikolle. Hän tosin rynnisti
vastaan jättiläisvoimillaan, mutta se ei auttanut. Verkalleen, kuten
paksujuurinen honka, taipui hän alemmaksi ja alemmaksi, kunnes
tunsi allaan pehmeän nurmikon. Hän oli hävinnyt omaan heittoonsa.
Voittaja makasi poikittain hänen päällään, ja kasvoille levisi jälleen
tuo puoli-uneen nukahtanut ilmaus, jota oli sietämätön nähdä.

— Voitit tällä kertaa, virkkoi Olavi, puhkuen kuin kone.

— No eipähän tätä juuri voitoksi käy sanominen… olihan toki sen

verran, ettei tullut tappiota.

Odottamaton häviö löi syvän vaikutuksen Olavin koko olentoon ja

muutti koko maailman muodolleen. Kylän kujat, loukot, ihmiset,
kaikki muuttuivat. Niissä jokaisessa oli jotakin irvistelevää ja
ähittelevää, joka ei suonut hänelle hetkeksikään rauhaa. Elämän
iloinen ja hupainen puoli kätkeytyi ikäänkuin piiloisille. Aistimet
tunsivat kitkerää lemua joka taholla ja ajatukset muodostivat
jonkinmoisen mustan väripadan, jossa iloisimmat ja hilpeimmätkin
vaikutukset tuhrautuivat pikimustiksi.
 Olavi ei enää tuntenut itseään samaksi tyyneksi ja tanakaksi
mieheksi, kuin ennen muinaisina päivinä. Nivelien ja jäsenien
rautaiset juotokset tuntuivat äkkiä pehmenneen melkein tinaksi, ja
samoinpa se sisäpuolinen tanakkuuskin ravistui. Tappio repi siihenkin
rakoja kirjavinaan, ja rakoloista sitte tunkeutui mielenkarvaus
herrastelemaan ja isännyyttä pitämään sinne, missä ennen makea
tyytymys oli loikonut.

Karvain pala kuitenkin voittajan olento. Semmoinen laiha,

puolikasvuinen kämpyräjalka mieheksi. Jolla ei ollut lihaksia eikä
liikuntoa ja jonka naamalla unikeko myötänään vetelehti.
Semmoinen turvelo se kierti alleen hänet, seudun notkeimman
väkimiehen, joka kymmenkunnan vuotta oli roimahutellut
mittaisiansa ja paksuisiansa miehiä tusinoittain tantereelle…

Viikon kuluttua karahuttivat he toisen kerran kiinni toistensa

housunkauluksiin tanssitalon pihalla. Onni oli yhtä kova kuin
ensimmäiselläkin kerralla, sillä Olavi taas kaatui seljälleen omaan
heittoonsa… ja vähäsen vinhammin ja suoravammin kuin pellon
nurmella. Pohjalainen eli laiha-Saku, joksi häntä kylässä nimitettiin,
jäi taaskin poikinpuolin päälle ja vakuutteli, uninen ilmaus kasvoilla,
ettei sitä vielä voitoksi voinut mainita… oli muka ollut onnettaren
sormipäillä koko kaato.

— Mimmoinen se sitte on voitto? kysyi Olavi ähkien ja puhkien.

— Veli veikkonen, se on vallan erilainen.

Toisen tappion jälestä muuttui jöröluontoinen Olavi vieläkin

jöröluontoisemmaksi. Tunsi häpeän olevan leimattuna otsalleen,
joten vältti kylissä käymisiä, tunsi sisäpuolisen tanakkuuden yhä
pehmenevän, joten harvoin enää vaihtoi sanaa kenenkään kanssa.
Tallin ylisillä vaan kupelehti kesä-illat ja pyhäpäivät, miettien ja
tuumaillen elämänsä entisyyttä, nykyisyyttä, ja tuntuipa siltä, että
kaikki oli surkeasti sotkussa.

Pidettiin sitte kesällä kylässä heinitalkoot, ja erityinen pyyntö

lähetettiin Olavillekin, hän kun oli tyrmäkkä niittomies ja tarkan työn
tekijä. Olavi tahkoi rautansa ja meni talkoosen. Eellimmäisenä löi
kumoon pitkää kastikasta, otti lakehisen, leveän ja puhtaan, jotta
kateeksi kävi monelle vähemmin tyrmäkkäälle. Ainoastaan yksi mies
kykeni astelemaan hänen rinnallaan, ja se mies oli laiha-Saku. Se
pysytteli tasan kohdalla ja sen rauta se kaatoi kumoon vahvaa
kasteheinää leveälti ja tuppenaan puhtaasti, vaikka käyttikin suoraa
vartta, jommoiseen ei ollut nuoruudesta saakka harjaantunut.

Ei Olavi sivuilleen silmäillyt, mutta sittekin hän myötänään näki

edessään Sakun, näki sen jalan muutokset, vartalon taivahdukset, ja
kuuli terävän terän surahduksen, terän, jota taitomies käytti —
mitään muuta eivät hänen aistimensa havainneetkaan.

Illalla, auringon alennettua, lopetettiin niitto, ja ladon lähelle kertyi

koko talkookansa, kylän kolmattakymmentä nuorta miestä ja sama
määrä naisväkeä. Sytytettiin piiput palamaan ja valmistauduttiin
astelemaan ylös taloon, jossa talkooväkeä odotti katetut pöydät ja
pelimanni.

Mutta juuri ennen lähtöä sattui niin, että Olavi ja Saku rynnähtivät
kolmannen kerran yhteen. Ensimainittu, joka oli melkein
kuumeenlaisessa tilassa, vaani nimittäin koko lähtöpuuhain aikana
tarkasti Sakua, astui sitte hänen eteensä ja virkkoi, puhkuen ja
seisoen hajasäärin:
 — Täällä puolen on kolmas voitto vasta miehen voitto. Sinä olet
kahdesti kaatanut minut, kun kaatanet kolmannen kerran, ei ole
enää väittelyä.

— Sopisihan koettaa, vastasi Saku ja uninen ilmaus hänen laihoilla

värittömillä kasvoillaan vilkastui äkkiä.

Samassa he puskivat yhteen. Talkookansa muodosti piirin heidän

ympärilleen, seuraten tarkasti jokaista askelta, jokaista liikettä, jonka
paininlyöjät tekivät.

Nytpä se olikin kysymyksessä miehen voitto. Notkuvat liikkeet,

varovaiset askeleet olivat vain johdantona pääkohtaukseen ja
leikkisän hymyn ja pilapuheiden taakse kätkivät paininlyöjät
varsinaisen mielentilansa, jossa voiton into kiehahteli ja kuohahteli.

— Tämä tämmöinen on mieluista miehen luille.

— On, on… maistuu kuin mesileipä naisväelle.

He paransivat kahmaustaan ja tekivät muutamia notkeita

taivahduksia, valmistautuakseen lopulliseen ratkaisuun. Olavi sitte
virkkoi.

— Sinä kai heität ensiksi.

— Sopiihan se sekin.

Vielä muutamia suotanpäisiä kaarestuksia ja askeleita, ja sitte

Saku työnsi vasemman jalkansa kauas eteensä, molemmat polvet
taivahtivat lähes nurmikkoon saakka, täysivoimainen tempaus, ja
Olavin roteva ruumis roimahti Sakan hartiain yli tanterelle
pitkäkseen. Ja kuului tömähdys, kuten olisi paksu petäjä kaatunut.
 — Tämä tämmöinen se on miehen voitto… ja nukkuva ilmaus
jälleen levisi Sakun kasvoille.

Talkookansa seisoi äänettömänä, mutta vihdoin ihmetyksen suhina

surahti ilmoille.

— Kas se oli miehen heitto… olipa peeveli vieköön.

— Niin löi kuin turkkilaista… pani ympäri käymään kuin tuulimyllyn

siiven.

— Lienet, Saku, paholaisen kasvattipoika. Lausuttiin monta

sukkeluutta, kunnes joukossa lähdettiin taloa kohden.

Mutta Olavi ei mennytkään mukaan, vaan jäi tappion tantereelle

pitkäkseen. Hänen oli niin vari, että täytyi avata takin napit, jotta
viilakas ilma pääsi koskemaan ihoon. Kun puhkuva hengitys ja
sydämmen jykevät lyönnit hiukan tasaantuivat, kääntyi hän
kyljelleen ja alkoi nielekselemään kaikkea sitä katkeruutta, jota
nykyiset asianhaarat niin runsaasti tarjosivat. Hän oli taasenkin
hävinnyt ja hävinnyt auttamattomasti. Oli, Sakun heittämänä,
romahtanut nurmikolle pitkäkseen kuin mätäjuurinen petäjä myrskyn
kourissa. Ihan päistikkaa, ihan ilman vastakynttä ja minkäänmoista
tukaluutta — toisin sanoen, eli kärsinyt kymmenkertaisen tappion.
Hän ei enää ollut kylän väkimies. Hänelle, voittamattomalle, oli tullut
voittaja. Pohjanmaan paholainen oli muuttautunut verettömäksi,
vääräsääriseksi mieheksi, lähtenyt kulkemaan maita ja mantereita,
kaataakseen hänen kunniansa nurmikolle kumoon.

Mitä varten oli hän syntynyt maailmaan, mitä varten kasvanut

kolmen kyynärän ja kolmen tuuman mittaiseksi? Vallanko sitä varten,
että tulisi joku maankiertäjä ja paiskeleisi häntä housunkauluksesta,
kuten lelua tai jotakin räsyä? Sitäkö varten hän oli niin raavasta
tekoa, ja sitäkö varten hänellä oli karhunvoimansa? Tähän saakka oli
hän polkenut pelkkiä voiton polkuja. Minkä vuoksi? Senkö vuoksi,
että tappio sitte tulisi oikein syväksi, oikein perinjuuriseksi? Että
kaatuisi kaatumatonkin…

Jota pohjemmalle Olavi silmäili, sitä enemmän ilmaantui

ristiriitaisuutta, sekavuutta. Hänen elämänsä, joka tähän saakka oli
vierinyt säntillisesti rataansa myöten, näyttihe nyt sekavalta
tapausten ryhmältä, vailla kaikkea keskinäistä yhteyttä ja
tarkoituksia. Oli kuin mitäkin ivallista lorua…

Kun talkootalosta alkoi kuulua viulun vingutus, nousi Olavi ylös,

otti rautansa olalleen ja läksi astelemaan kotia kohden. Tanssitupa ja
muut illan ilot eivät voineet houkutella häntä seuraansa, päinvastoin
muuttivat mielen vieläkin karvaammaksi, ristiriitaisemmaksi.
Edeltäkäsin jo saattoi arvata, mimmoisilla silmäyksillä hänen
pyörimistään seuraisivat vanhat kadehtijat ja ne naisväet, jotka
hänessä olivat ihailleet väen voittamatonta painiurhoa.

Ja tallin ylisille hiipi Olavi ja, sill'aikaa kun muut pitivät iloa,
käänteli hän itseään kyljeltä toiselle ja mietti maailman
ristiriitaisuuksia.

Seuraavana sunnuntaina oli kirkolla pestimarkkinat, ja sinne meni

Olavi, asiasta kellekään muille kuin omalle isännälleen mitään
hiiskumatta, ja otti renginpestin kolmanteen pitäjään. Kotiin tultuaan
ja syötyään asteli jälleen ylisille. Ei tehnyt mieli enää näyttäytyä
kylän kujilla.

Kun palvelijain muutto-aika läheni, meni Olavi Linnalan isännän

puheille. Sen maalla nimittäin sijaitsivat Katajiston huoneet.
 — Tästä tulee siirryttäväksi vähän tuonnemmaksi, virkkoi hän
tasamielisesti ja ikäänkuin olisi ollut kysymyksessä aivan
vähäpätöinen seikka.

— No, onkin siltä totta ne jutut. Mikä päähäsi pisti?

— Ei mikään erittäin. Tekee vain mieleni tirkistellä maailmaa ja…

— No, no, kyllähän se on ymmärrettävä asia. Tulet ensi syksynä

takaisin.

— Eipä tiedä… tulin tuomaan teille viiden vuoden arentimaksun.

— Hm, hm, vai viiden vuoden… ja Linnalan isäntä otti mustuneen

setelikäärön Olavin kädestä. Sinä olet kummantapainen mies, sinä
Olavi. Noh oma asiasi, juokse vaikka järveen. Et nai etkä pysy
paikoillasi, vaikka sinulla on omahinen talo, säästöpankin vastakirja,
riski morsian ja… noh, omia asioitasi nuo on kaikki, juokse vaikka
järveen, kuten jo sanoin. Niin, hyvästi vaan. Sinä olet isäsi poika,
umpimielinen, kovasisuinen, ylpeä… vankka työmies, rehellinen
palvelija, luotettava… juokse vaikka järveen, kunhan vaan vuoden
päästä tulet takaisin.

Pyhämies-viikolla lähti Olavi.

*****

Entistä menoaan vieri kylän elämä. Pieniä muutoksia sattui siellä ja

täällä, kuten väen lisäännystä, vähennystä ja muuta sen tapaista.

Kun ei Olavia vuoden päästä kuulunut takaisin, meni Serafiia

naimisiin säätynsä mukaisesti. Saku oli jo nainut hänkin ja siten
joutunut kylän kantaväestön riveihin. Vuoden kahden kuluttua kävi
hänelle, kuten Olavillekin. Toinen, verrempi mies paiskasi hänet
paininlyönnissä alleen — ja ennen pitkää sillekin voittajalle ilmaantui
vaarallinen kisaveikko.

Mutta Olavia vaan ei kuulunut.

Olipa sitte viides vuosi loppuun kulunut. Oli syksy ja palvelijain

muuttoaika. Istuin eräänä iltapäivänä kamarissani ja luin Pariisin
kapinaa. Mielikuvituksissani siirryin persoonallisesti vyöryvien
intohimojen pauhuun, näin omin silmin katusulut, roistojoukot,
verenvuodon — kuulin saksalaisten kanuunain jysähdykset Pariisin
ulkopuolella.

Silloin joku astui huoneeseni. Käännähdin itseäni ja silmäilin ovea

kohden.

— Ka, vielähän se Olavikin elää, hyvää iltaa!

— Vielähän toki, hyvää iltaa vain!

— Käykääpähän painamaan puuta.

— Kiitos vain.

Ja hän istui ovenpieleen. Näytti entistä jörömmältä,

vitkallisemmalta.
Silmäili lattiaan ja oli ääneti kuin pölkky.

— No mitä kuuluu?

— Ei kuulu entistä enempää ei hyvää parempaa.

— Vieläkö Olavi kunnostelee paininlyönnissä yhtä ahkeraan kuin

ennen.
 — Ei… ne ovat jääneet kaikki semmoiset, ei olla enää niitä
miehiäkään. Sinustahan se piti tulla väkimies sinustakin, muistan mä
entisiä puheitasi.

— Ei ole vielä tullut.

— Ei suinkaan, ei. Vieläkö täällä ovat voimankoetukset vanhassa

varressa?

— Kyllä ne vähän siihen lajiin ovat. Ei Saku kauan Mattina pysynyt.

— Eikö pysynyt? Kuka voitti? kysyi Olavi vilkkaasti.

— Kallen Tuomas.

— No vie sua… vai paisui siitä semmoinen.

— Ja pian se tuli Tuomaankin kaataja.

— No vie sua seitsemän.

Puhe takertui hetkeksi. Olavi, joka keskustelun jälkimäisellä osalla

oli ollut hyvinkin vilkas, muuttui taas joroksi ja äänettömäksi.

— Entä naimispuuhat? kysyin minä, vilkastuttaakseni häntä

hiukan.

— Niistä ei kuulu mitään.

— Se kävi, kuten luultiinkin, homehtui ja toukittui kokonaan.

— Niin teki.

— Se on Serafiiakin jo naimisissa.