Full Laser Spectroscopy For Sensing Fundamentals Techniques and Applications 1st Edition M. Baudelet (Eds.) PDF All Chapters

Get ebook downloads in full at ebookname.
com
Laser Spectroscopy for Sensing Fundamentals

Techniques and Applications 1st Edition M.
Baudelet (Eds.)
https://ebookname.com/product/laser-spectroscopy-for-
sensing-fundamentals-techniques-and-applications-1st-
edition-m-baudelet-eds/
OR CLICK BUTTON
DOWNLOAD EBOOK
Explore and download more ebook at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...
Laser chemistry spectroscopy dynamics and applications

1st Edition Helmut H. Telle
https://ebookname.com/product/laser-chemistry-spectroscopy-
dynamics-and-applications-1st-edition-helmut-h-telle/
Infrared Spectroscopy Fundamentals and Applications 1st

Edition Barbara H. Stuart
https://ebookname.com/product/infrared-spectroscopy-fundamentals-
and-applications-1st-edition-barbara-h-stuart/
Laser Spectroscopy 1st Edition Steven Chu
https://ebookname.com/product/laser-spectroscopy-1st-edition-
steven-chu/
Algebra I Quick Review 2nd Edition Cliffs Notes Jerry

Bobrow (Author)
https://ebookname.com/product/algebra-i-quick-review-2nd-edition-
cliffs-notes-jerry-bobrow-author/
The Tradition Albert Frank Moritz
https://ebookname.com/product/the-tradition-albert-frank-moritz/
Textbook of oral medicine 3rd Edition Anil Govindrao

Ghom
https://ebookname.com/product/textbook-of-oral-medicine-3rd-
edition-anil-govindrao-ghom/
Advances in Astronomy From the Big Bang to the Solar

System 2005 en 417s J. M. T. Thompson
https://ebookname.com/product/advances-in-astronomy-from-the-big-
bang-to-the-solar-system-2005-en-417s-j-m-t-thompson/
Badd Mojo The Badd Brothers Book 6 1st Edition Jasinda

Wilder
https://ebookname.com/product/badd-mojo-the-badd-brothers-
book-6-1st-edition-jasinda-wilder/
Winds from the North Tewa Origins and Historical

Anthropology 1st Edition Edition Scott G. Ortman
https://ebookname.com/product/winds-from-the-north-tewa-origins-
and-historical-anthropology-1st-edition-edition-scott-g-ortman/
The Jordanian Labour Market in the New Millennium First
Edition Ragui Assaad
https://ebookname.com/product/the-jordanian-labour-market-in-the-
new-millennium-first-edition-ragui-assaad/
Laser spectroscopy for sensing
Related titles:
Lasers for medical applications

(ISBN 978-0-85709-237-3)
Handbook of solid-state lasers

(ISBN 978-0-85709-272-4)
Semiconductor lasers
(ISBN 978-0-85709-121-5)
Woodhead Publishing Series in Electronic and Optical Materials:
Number 43
Laser spectroscopy
for sensing
Fundamentals, techniques and
applications
Edited by
Matthieu Baudelet
amsterdam • boston • cambridge • heidelberg • london

new york • oxford • paris • san diego
san francisco • singapore • sydney • tokyo
Woodhead Publishing is an imprint of Elsevier
Woodhead Publishing is an imprint of Elsevier
80 High Street, Sawston, Cambridge, CB22 3HJ, UK
225 Wyman Street, Waltham, MA 02451, USA
Langford Lane, Kidlington, OX5 1GB, UK
Copyright © 2014 Woodhead Publishing Limited. All rights reserved

Exceptions to the above:
Chapters 4 and 13 which were prepared by US Government employees and are
therefore in the public domain and cannot be copyrighted.
No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system or transmitted

in any form or by any means electronic, mechanical, photocopying, recording or otherwise
without the prior written permission of the publisher.
Permissions may be sought directly from Elsevier’s Science & Technology Rights
Department in Oxford, UK: phone (+44) (0) 1865 843830; fax (+44) (0) 1865 853333;
email: [email protected]. Alternatively you can submit your request online
by visiting the Elsevier website at http://elsevier.com/locate/permissions, and selecting
Obtaining permission to use Elsevier material.
Notice
No responsibility is assumed by the publisher for any injury and/or damage to persons or
property as a matter of products liability, negligence or otherwise, or from any use or
operation of any methods, products, instructions or ideas contained in the material herein.
Because of rapid advances in the medical sciences, in particular, independent verification
of diagnoses and drug dosages should be made.
British Library Cataloguing-in-Publication Data

A catalogue record for this book is available from the British Library
Library of Congress Control Number: 2013954933
ISBN 978-0-85709-273-1 (print)

ISBN 978-0-85709-873-3 (online)
For information on all Woodhead Publishing publications

visit our website at http://store.elsevier.com/
Typeset by Newgen Knowledge Works Pvt Ltd, India
Printed and bound in the United Kingdom

Contributor contact details
(* = main contact) E-mail: [email protected]
Editor Chapter 3
Matthieu Baudelet Peter Werle
Townes Laser Institute Karlsruhe Institute of Technology
CREOL – The College of Optics KIT
and Photonics Institute of Meteorology and
University of Central Florida Climate Research IMK-IFU
4000 Central Florida Boulevard Kreuzeckbahnstr. 19
Orlando, FL 32816, USA 82467 Garmisch-Partenkirchen,
Germany
E-mail: [email protected]
Chapter 1
Chapter 4
Paul J. Dagdigian
Department of Chemistry Alexander Kramida
Remsen Hall National Institute of Standards and
The Johns Hopkins University Technology
3400 N. Charles Street Gaithersburg
Baltimore MD 20899, USA
Maryland 21218-2685, USA E-mail: alexander.kramida@nist.
E-mail: [email protected] gov
Chapter 2 Chapter 5
Lawrence Shah Peter Torrione*,
Townes Laser Institute Leslie M. Collins and
CREOL - The College of Optics Kenneth D. Morton Jr
and Photonics Duke University, Dept of ECE
University of Central Florida Box 90291, Hudson Hall
4000 Central Florida Blvd
Orlando, FL 32816, USA
xi
xii Contributor contact details
Durham NC, 27701 Lund University

Professorsgatan 1
22363, Lund
Sweden
Chapter 6
E-mail: [email protected];
Brian J. Orr* and
[email protected]
Yabai He
MQ Photonics Research Centre
Chapter 10
Department of Physics and
Astronomy Dennis K. Killinger
Macquarie University Department of Physics
Sydney ISA 2019
NSW 2109, Australia University of South Florida
4202 E. Fowler Ave.
E-mail: [email protected];
Tampa, Florida 33620, USA
[email protected]
Chapter 7
Chapter 11
Anatoliy A. Kosterev
Yokogawa Corporation of America Mikhail A. Proskurnin
Laser Analysis Division Chemistry Department
610 Gemini Street M.V. Lomonosov
Houston, TX 77058, USA Moscow State University
d. 1 str. 3, Leninskie Gory
E-mail: anatoliy.kosterev@
Moscow, 119991, Russia
us.yokogawa.com
Chapter 8
Chapter 12
Timothy C. Corcoran
Department of Chemistry Michael J. Fitch
California State Polytechnic The Johns Hopkins University
University Pomona Applied Physics Laboratory
3801 W. Temple Ave. 11100 Johns Hopkins Rd
Pomona, CA 91711, USA Laurel
MD 20723-6099, USA
Chapter 9
Chapter 13
Marcus Aldén*, Mattias Richter,
Alaa Omrane and Steven D. Christesen,
Gustaf Särner Augustus W. Fountain III* and
Dept. of Physics/Div. of Jason A. Guicheteau
Combustion Physics
Contributor contact details xiii
US Army Edgewood Chemical Chapter 15

Biological Center
Caitlin N. Rinke-Kneapler*
Aberdeen Proving Ground
Department of Chemistry and Life
MD 21010, USA
Science
E-mail: [email protected]. Photonics Research Center
mil; augustus.w.fountain@ US Military Academy
us.army.mil; jason.guicheteau@ Building 753N Room 411
us.army.mil West Point, New York 10996, USA
Thomas H. Chyba E-mail: [email protected]
ITT Exelis
Michael E. Sigman
Information Systems
National Center for Forensic
Albuquerque
Science and Department of
NM 87110, USA
Chemistry
E-mail: [email protected] University of Central Florida
Post Office Box 162367
William F. Pearman Orlando, FL, 32816-2367, USA
Department of Chemistry and Life
Science E-mail: [email protected]
US Military Academy
West Point Chapter 16
NY 10996, USA Johannes D. Pedarnig
E-mail: [email protected] Christian Doppler Laboratory for
Laser-Assisted Diagnostics
Chapter 14 Institute of Applied Physics
Johannes Kepler University Linz
Sune Svanberg Altenbergerstrasse 69
Atomic Physics Division A – 4040 Linz, Austria
Lund University
P.O. Box 118 E-mail: [email protected]
Lund
SE-221 00, Sweden Chapter 17
and Patrick Mauchien*,
Agnès Pailloux and
Center for Optics and
Thomas Vercouter
Electromagnetic Research
Department of Physical Chemistry
South China Normal University
Nuclear Energy Division
University City Campus
CEA Saclay
Guangzhou 510006, China
91191 Gif Sur Yvette, France
Woodhead Publishing Series in Electronic and
Optical Materials
1 Circuit analysis
J. E. Whitehouse
2 Signal processing in electronic communications: For engineers and
mathematicians
M. J. Chapman, D. P. Goodall and N. C. Steele
3 Pattern recognition and image processing
D. Luo
4 Digital filters and signal processing in electronic engineering: Theory,
applications, architecture, code
S. M. Bozic and R. J. Chance
5 Cable engineering for local area networks
B. J. Elliott
6 Designing a structured cabling system to ISO 11801: Cross-referenced
to European CENELEC and American Standards Second edition
B. J. Elliott
7 Microscopy techniques for materials science
A. Clarke and C. Eberhardt
8 Materials for energy conversion devices
Edited by C. C. Sorrell, J. Nowotny and S. Sugihara
9 Digital image processing: Mathematical and computational methods
Second edition
J. M. Blackledge
10 Nanolithography and patterning techniques in microelectronics
Edited by D. Bucknall
11 Digital signal processing: Mathematical and computational methods,
software development and applications Second edition
J. M. Blackledge
12 Handbook of advanced dielectric, piezoelectric and ferroelectric materi-
als: Synthesis, properties and applications
Edited by Z.-G. Ye
13 Materials for fuel cells
Edited by M. Gasik
xv
xvi Woodhead Publishing Series in Electronic and Optical Materials
14 Solid-state hydrogen storage: Materials and chemistry

Edited by G. Walker
15 Laser cooling of solids
S. V. Petrushkin and V. V. Samartsev
16 Polymer electrolytes: Fundamentals and applications
Edited by C. A. C. Sequeira and D. A. F. Santos
17 Advanced piezoelectric materials: Science and technology
Edited by K. Uchino
18 Optical switches: Materials and design
Edited by S. J. Chua and B. Li
19 Advanced adhesives in electronics: Materials, properties and
applications
Edited by M. O. Alam and C. Bailey
20 Thin film growth: Physics, materials science and applications
Edited by Z. Cao
21 Electromigration in thin films and electronic devices: Materials and
reliability
Edited by C.-U. Kim
22 In situ characterization of thin film growth
Edited by G. Koster and G. Rijnders
23 Silicon-germanium (SiGe) nanostructures: Production, properties and
applications in electronics
Edited by Y. Shiraki and N. Usami
24 High-temperature superconductors
Edited by X. G. Qiu
25 Introduction to the physics of nanoelectronics
S. G. Tan and M. B. A. Jalil
26 Printed films: Materials science and applications in sensors, electronics
and photonics
Edited by M. Prudenziati and J. Hormadaly
27 Laser growth and processing of photonic devices
Edited by N. A. Vainos
28 Quantum optics with semiconductor nanostructures
Edited by F. Jahnke
29 Ultrasonic transducers: Materials and design for sensors, actuators and
medical applications
Edited by K. Nakamura
30 Waste electrical and electronic equipment (WEEE) handbook
Edited by V. Goodship and A. Stevels
31 Applications of ATILA FEM software to smart materials: Case studies
in designing devices
Edited by K. Uchino and J.-C. Debus
Woodhead Publishing Series in Electronic and Optical Materials xvii
32 MEMS for automotive and aerospace applications

Edited by M. Kraft and N. M. White
33 Semiconductor lasers: Fundamentals and applications
Edited by A. Baranov and E. Tournie
34 Handbook of terahertz technology for imaging, sensing and
communications
Edited by D. Saeedkia
35 Handbook of solid-state lasers: Materials, systems and applications
Edited by B. Denker and E. Shklovsky
36 Organic light-emitting diodes (OLEDs): Materials, devices and
applications
Edited by A. Buckley
37 Lasers for medical applications: Diagnostics, therapy and surgery
Edited by H. Jelínková
38 Semiconductor gas sensors
Edited by R. Jaaniso and O. K. Tan
39 Handbook of organic materials for optical and (opto)electronic devices:
Properties and applications
Edited by O. Ostroverkhova
40 Metallic films for electronic, optical and magnetic applications: Structure,
processing and properties
Edited by K. Barmak and K. Coffey
41 Handbook of laser welding technologies
Edited by S. Katayama
42 Nanolithography: The art of fabricating nanoelectronic and nanophoto-
nic devices and systems
Edited by M. Feldman
43 Laser spectroscopy for sensing: Fundamentals, techniques and
applications
Edited by M. Baudelet
44 Chalcogenide glasses: Preparation, properties and applications
Edited by J.-L. Adam and X. Zhang
45 Handbook of MEMS for wireless and mobile applications
Edited by D. Uttamchandani
46 Subsea optics and imaging
Edited by J. Watson and O. Zielinski
47 Carbon nanotubes and graphene for photonic applications
Edited by S. Yamashita, Y. Saito and J. H. Choi
48 Optical biomimetics: Materials and applications
Edited by M. Large
49 Optical thin films and coatings
Edited by A. Piegari and F. Flory
xviii Woodhead Publishing Series in Electronic and Optical Materials
50 Computer design of diffractive optics

Edited by V. A. Soifer
51 Smart sensors and MEMS: Intelligent devices and microsystems for
industrial applications
Edited by S. Nihtianov and A. Luque
52 Fundamentals of femtosecond optics
S. A. Kozlov and V. V. Samartsev
53 Nanostructured semiconductor oxides for the next generation of elec-
tronics and functional devices: Properties and applications
S. Zhuiykov
54 Nitride semiconductor light-emitting diodes (LEDs): Materials, perfor-
mance and applications
Edited by J. J. Huang, H. C. Kuo and S. C. Shen
55 Sensor technologies for civil infrastructures Volume 1: Sensing hardware
and data collection methods for performance assessment
Edited by M. Wang, J. Lynch and H. Sohn
56 Sensor technologies for civil infrastructures Volume 2: Applications in
structural health monitoring
Edited by M. Wang, J. Lynch and H. Sohn
57 Graphene: Properties, preparation, characterisation and devices
Edited by V. Skákalová and A. B. Kaiser
58 Handbook of silicon-on-insulator (SOI) technology
Edited by O. Kononchuk and B.-Y. Nguyen
59 Biological identification: DNA amplification and sequencing, optical
sensing, lab-on-chip and portable systems
Edited by P. Schaudies
60 High performance silicon imaging: Fundamentals and applications of
CMOS and CCD sensors
Edited by D. Durini
61 Nanosensors for chemical and biological applications: Sensing with nan-
otubes, nanowires and nanoparticles
Edited by K. C. Honeychurch
62 Composite magnetoelectrics: Materials, structures, and applications
G. Srinivasan, S. Priya, and N. Sun
63 Quantum information processing with diamond: Principles and
applications
Edited by S. Prawer and I. Aharonovich
64 Advances in nonvolatile memory and storage technology
Edited by Y. Nishi
65 Laser surface engineering: Processes and applications
Edited by J. Lawrence, C. Dowding, D. Waugh, J. Griffiths
Woodhead Publishing Series in Electronic and Optical Materials xix
66 Power ultrasonics: A handbook of materials, design and applications of

high power ultrasound transducers
Edited by J. A. Gallego-Juárez
67 Advances in delay-tolerant networks (DTNs): Architectures, routing
and challenges
Edited by J. Rodrigues
68 Handbook of flexible organic electronics: Materials, manufacturing and
applications
Edited by S. Logothetidis
69 Machine-to-machine (M2M) communications: Architecture, perfor-
mance and applications
Edited by C. Anton-Haro and M. Dohler
70 Ecological design of smart home networks: Technologies, social impact
and sustainability
Edited by N. Saito and D. Menga
71 Industrial tomography: Systems and applications
Edited by M. Wang
72 Vehicular communications and networks: Architectures, protocols, oper-
ation and deployment
Edited by W. Chen
73 Modeling, characterization, and production of nanomaterials: Electronics,
photonics and energy applications
Edited by V. Tewary and Y. Zhang
74 Reliability characterisation of electrical and electronic systems
Edited by J. Swingler
75 Handbook of industrial wireless sensor networks: Monitoring, control
and automation
Edited by R. Budampati S. Kolavennu
76 Epitaxial growth of complex metal oxides: Techniques, properties and
applications
Edited by G. Koster and G. Rijnders
77 Semiconductor nanowires: Materials, synthesis, characterization and
applications
Edited by J. Arbiol and Q. Xiong
Introduction
M. BAUDELET, University of Central Florida, USA
Optical spectroscopy has been used for centuries for determining the chemi-
cal composition of materials and making decisions by sensing properties and
converting them into an optical signature. As early as the sixteenth century,
Georgius Agricola (Georg Bauer) mentioned that the differences in color
from heated materials provided information on their composition in the ‘Ore
Testing’ section of his famous De re metallica (Agricola 1556):
The colour of the fumes which the ore emits after being placed on a hot shovel
or an iron plate, indicates what flux is needed in addition to the lead, for the
purpose of either assaying or smelting. (…) The colour of the fumes not only
gives us information as to the proper remedies which should be applied to
each ore, but also more or less indication as to the solidified juices which are
mixed with it, and which give forth such fumes.
At the same time, in 1565, fluorescence was used by Nicolàs Monardes to

analyze a species of wood used for treating urinary and kidney infections.
The spectral analysis was proposed to detect if the wood was counterfeited
(Valeur and Berberan-Santos, 2011):
Make sure that the wood renders water bluish, otherwise it is a falsification.
Indeed, they now bring another kind of wood that renders the water yellow,
but it is not good, only the kind that renders the water bluish is genuine.
Since the sixteenth century, the response of matter to radiative excitation

has been studied and used for chemical analysis, such as photo-acoustic spec-
troscopy, Raman scattering, photothermal spectroscopy, and many others.
But in 1960, the laser (Maiman, 1960) was a revolution for chemical analysis.
As a tool that could provide spatial brightness, wavelength tunability and
selectivity as well as different timescales of excitation, it rapidly became a
technology used in laboratories as well as in outdoor situations and within
the industrial context.
These characteristics have allowed this new tool to integrate the instru-
mentation for both atomic and molecular spectroscopy. Molecular diag-
nostics were revolutionized with the introduction of the ruby laser for
Raman spectroscopy (Porto and Wood, 1962) to the implementation of tun-
able quantum cascade lasers with distributed feedback for photo-acoustic
xxi
xxii Introduction
spectroscopy, cavity ringdown, intracavity absorption, magnetic rotation

spectroscopy, etc. (Curl et al., 2010). Elemental analysis took advantage
of the laser for its other properties as well. Besides the tunability for high
precision absorption, the possibility to focus the laser down to spots a few
microns in diameter allowed the creation of micro-plasmas on surfaces, mak-
ing micro-analysis possible for non-conducting materials (Brech and Cross,
1962), which led the way to laser-induced breakdown spectroscopy (LIBS).
But the application of laser spectroscopy did not remain confined to the
laboratory. The properties of laser propagation in any atmosphere (high
pressure down to vacuum) allowed chemical analysis at a distance by stand-
off excitation of the materials. Applications such as environmental moni-
toring (Measures, 1988), homeland security (with photothermal imaging,
fluorescence, photo-acoustic spectroscopy, and others), and space explora-
tion (with LIBS – Maurice et al., 2012) enjoy the ability to keep the users
or the instruments far from the sample of interest, either for operational
safety or for fast screening before the use of a more conventional analytical
technique.
But in order to be applied outside laboratories focusing on fundamental
research, laser spectroscopy is confronted with the real world of sensing and
chemical analysis. Many parameters need to be taken into account, such
as the stability of the measurements, their reproducibility, the analysis of
complex signals in highly interfering conditions, as well as the creation of
databases for fast specific analysis.
As a consequence, the choice of laser spectroscopy for sensing needs to
be based on several criteria, which answer the following questions:
• What sample do I need to measure?

• What type of information do I need to obtain?
• What type of decision will I take from the spectroscopic information?
• What are the technical constraints that I face?
The first question covers the questions relating to the type of sample that
the user will analyze (solid, liquid, gas, powder, aerosol, mixture) and the
type of spectroscopy that is needed (atomic or molecular).
The second question is linked to the type of information that is needed
to be obtained from the sample: qualitative information (chemical content,
from the list of elements to the speciation of the different species, moisture
content, etc.) or quantitative information (concentration of some species,
isotopic ratios, etc.).
The third question is governed more by the use of the spectroscopic data.
Perhaps the data will be used for a binary decision (Is this an explosive or
not? Is the concentration of cadmium in this soil below the legal limits?),
an identification/classification problem (What bacteria are in this sample?
Introduction xxiii
What type of explosive is present on this suspect fingerprint? What type of

aluminum alloy is this scrap made of?), or a quantitative report (What is
the isotopic ratio of 88Sr/86Sr in this rock? What is the temperature of this
flame?).
The final question is about the way the spectroscopy will be done. Will it
be done on a laboratory bench, with full control of the sample preparation?
Will the sample be within a process chain and not able to be taken out of
it? Does the analysis need to be performed remotely, or even in a stand-off
configuration? How long can I interrogate the sample? What safety proto-
col do I need to comply with?
All these questions will guide the analyst in the choice of laser (pulsed
or continuous, wavelength, energy), the spectral detection (spectral
range, sensitivity, resolution) and the protocol (duration of excitation,
safety procedures, preparation of the sample, spatial and temporal
resolutions).
Few books have been published on the subject of laser spectroscopy for
the analytical chemist or for sensing. Usually, books on laser spectroscopy
(Demtröder, 2008; Stenholm, 2012) address details of the laser–matter inter-
action, the laser technology, or the use of laser spectroscopy for fundamen-
tal research on atoms and molecules. The present book wants to provide
the reader with a broader picture of how laser spectroscopy can be used for
sensing and chemical analysis.
Nevertheless, this book does not claim to be an exhaustive review of laser
spectroscopy, but rather provides an overview of laser spectroscopy at three
levels: the fundamental aspects to consider when planning use of laser spec-
troscopy to solve a problem (from the sample properties to the laser prop-
erties to the data analysis), the technical aspects of several spectroscopic
techniques, and the fields of applications of such techniques.
References
Agricola, G. (1556), De Re Metallica, translated by Herbert Hoover, Lou Henry
Hoover, Dover Publications, 1950.
Brech, F. and Cross, L. (1962), Optical microemission stimulated by a ruby maser,
Appl. Spectrosc., 16, 59.
Curl, R. F., Capasso, F., Gmachl, C., Kosterev, A. A., McManus, B., Lewicki, R.,
Pusharsky, M., Wysocki, G. and Tittel, F. K. (2010), Quantum cascade lasers in
chemical physics, Chem. Phys. Lett., 487(1), 1–18.
Demtröder, W. (2008), Laser Spectroscopy: Vol. 1 Basic Principles Vol. 2 Experimental
Techniques, 4th edn., Berlin, Heidelberg, Springer.
Maiman, T. H. (1960), Stimulated optical radiation in ruby, Nature, 187, 493–494.
Maurice, S., Wiens, R. C., Saccoccio, M., Barraclough, B., Gasnault, O., Forni, O.,
Mangold, N., Baratoux, D., Bender, S., Berger, G., Bernardin, J., Berthé,
M., Bridges, N., Blaney, D., Bouyé, M., Caïs, P., Clark, B., Clegg, S., Cousin,
xxiv Introduction
A., Cremers, D., Cros, A., DeFlores, L., Derycke, C., Dingler, B., Dromart,
G., Dubois, B., Dupieux, M., Durand, E., d’Uston, L., Fabre, C., Faure, B.,
Gaboriaud, A., Gharsa, T., Herkenhoff, K., Kan, E., Kirkland, L., Kouach, D.,
Lacour, J.-L., Langevin, Y., Lasue, J., Le Mouélic, S., Lescure, M., Lewin, E.,
Limonadi, D., Manhès, G., Mauchien, P., McKay, C., Meslin, P.-Y., Michel, Y.,
Miller, E., Newsom, H. E., Orttner, G., Paillet, A., Parès, L., Parot, Y., Pérez, R.,
Pinet, P., Poitrasson, F., Quertier, B., Sallé, B., Sotin, C., Sautter, V., Séran, H.,
Simmonds, J. J., Sirven, J.-B., Stiglich, R., Striebig, N., Thocaven, J.-J., Toplis, M. J.
and Vaniman D. (2012), The ChemCam Instrument Suite on the Mars Science
Laboratory (MSL) Rover: Science objectives and mast unit description, Space
Sci. Rev., 170, 95–166.
Measures, R. (1988), Laser Remote Chemical Analysis, New York, John Wiley and
Sons.
Porto, S. P. S. and Wood, D. L. (1962), Ruby optical maser as a Raman source, Appl.
Opt., 1, 139–141.
Stenholm, S. (2012), Foundations of Laser Spectroscopy, Mineola, NY, Courier
Dover Publications.
Valeur, B. and Berberan-Santos, M. N. (2011), A brief history of fluorescence and
phosphorescence before the emergence of quantum theory, J. Chem. Edu.,
88(6), 731–738.
To Leslie
1
Fundamentals of optical spectroscopy
P. J. DAGDIGIAN, Johns Hopkins University, USA
DOI: 10.1533/9780857098733.1.3
Abstract: This chapter discusses the electronic, vibrational, and rotational

spectroscopy of atoms and molecules, and the relationship between
the concentration of a species and its spectral intensities. The different
types of radiative transitions and spectral broadening mechanisms are
discussed. A brief review of energy levels and selection rules for radiative
transitions and hence allowed spectroscopic transitions for both atoms and
molecules are presented. The determination of the plasma temperature
and the temperatures of molecular degrees of freedom from spectroscopic
observations is addressed. The effect of spectral congestion is illustrated
through the display of simulated spectra at different resolutions.
Key words: electronic spectroscopy, infrared and Raman spectroscopy,

atomic and molecular energy levels, spectral broadening mechanisms,
spectroscopic determination of temperatures.
1.1 Introduction
Spectroscopy involves the study of the absorption and emission of light by
atoms, molecules, and larger assemblies of atoms. This technique is a power-
ful tool for the remote observation of atoms and molecules in environments
as diverse as combustion media, planetary atmospheres, interstellar clouds,
and plasmas. Spectroscopic techniques can be used to determine atomic and
molecular concentrations and other properties of the medium, such as the
temperature and the electron density in a plasma. Absorption and emis-
sion spectroscopy has been extensively employed in a variety of analytical
techniques, including atomic absorption spectroscopy, infrared absorption
and Raman spectroscopy, and inductively coupled plasma emission spec-
troscopy, as well as laser-induced breakdown spectroscopy.
We shall concentrate in this chapter on electronic spectroscopy, the branch
of spectroscopy that deals with transitions involving a rearrangement of the
electrons of the system. Vibrational transitions, as observed through infra-
red absorption or Raman spectroscopy, are also discussed in this chap-
ter. Most electronic transitions occur in the visible or ultraviolet regions
of the electromagnetic spectrum, and our atmosphere is transparent to
these wavelengths, facilitating spectroscopic observations. In laser-induced
3
© 2014 Woodhead Publishing Limited

4 Laser spectroscopy for sensing
breakdown spectroscopy experiments, emission from atoms and molecules

thermally excited by the high temperature in a laser created plasma is typi-
cally observed. Since atomic and molecular transitions occur at characteris-
tic wavelengths, analysis of the intensities of the emission features can allow
determination of not only the presence of a species but also its concentra-
tion. Since every atom in the periodic table possesses spectroscopic transi-
tions in the 200–900 nm spectral range, it is possible, in principle, to detect
any element in laser-induced breakdown spectroscopy.
The next section describes the three types of radiative processes as
exemplified in a simple 2-level system and defines the various processes
of light absorption and scattering. In addition, the various spectral broad-
ening mechanisms are discussed. In Section 1.3 the concepts developed in
Section 1.2 are applied to atomic spectroscopy, along with a detailed discus-
sion of the energy levels of light atoms and metals and their spectroscopic
transitions. Section 1.4 is dedicated to a discussion of the spectroscopy of
molecules, including a description of the vibrational and rotational struc-
ture of electronic transitions. The bulk of this section will be restricted to
diatomic molecules since molecular emission in laser-induced breakdown
spectroscopy experiments has only been observed from this class of mol-
ecules. Section 1.4.3 presents a discussion of pure vibrational transitions in
a polyatomic molecule and the selection rules for infrared absorption and
Raman spectroscopic transitions.
1.2 Radiative processes and spectral broadening

mechanisms
The three different types of radiative transitions are illustrated for a simple
two-level system in Fig. 1.1. Transitions induced by the presence of light
whose frequency equals the frequency difference, ν 21 = ( E2 E1 ) h , between
the two levels include absorption and stimulated emission; these processes
correspond to the upward and downward arrows, respectively, in Fig. 1.1. In
addition, the upper level (denoted 2 in Fig. 1.1) can undergo spontaneous
emission, denoted by the wavy downward arrow in Fig. 1.1. The time rate of
change in the concentration N2 of the upper level due to these radiative pro-
cesses can be expressed as:
dN 2
= N1ρ ( 21 ) B2 ←11 − N 2 ρ ( 21 ) B2→1 − N 2 A2→1 [1.1]
dt
where ρ (ν 21 ) is the energy density of the light at the frequency ν 21 . A similar

expression applies to the time rate of change of the concentration N1 of the
lower level.
Fundamentals of optical spectroscopy 5
B2 1 B2 1 A2 1
1.1 Radiative transitions in a two-level system.
The rates of these three processes are not independent. The so-called
Einstein coefficients B2 ←1 B2→1 , and A2→1 can be related to one another
by considering thermal equilibrium (Bernath, 2005). In this case, the time
derivative in Equation [1.1] is zero, since concentrations do not change at
equilibrium. Moreover, the ratio of the upper- and lower-level populations
is described by the Boltzmann distribution:
N2 ⎛ − hν221 ⎞
= exp [1.2]
N1 ⎝ kT ⎠
and the light energy density is given by the Planck distribution function:
8 π hν 3 1
ρ ( ν, T ) = [1.3]
c 3
p ( hν kT ) − 1
exp
In writing Equation [1.2], we have assumed that the levels are nondegen-
erate, for simplicity. The temperature is denoted as T, and k and c are the
Boltzmann constant and the speed of light, respectively. The reader should
consult a spectroscopy text (Corney, 1977) for a more complete treatment
with degeneracy of the levels included.
With Equations [1.2] and [1.3], we obtain the following relationships
between the Einstein coefficients:
2→1 B2 ←1 [1.4]
8 πhν 21
3
A2→1 = B2 ←1 [1.5]
c3
Thus, the rates of absorption and stimulated emission are equal. It should be
noted that the A coefficient for spontaneous emission is a first-order rate con-
stant. In the absence of the light field, the upper level will decay exponentially
with a rate constant of A2→1 . In a multi-level system, an excited state can decay
to many lower levels and will have a (1 e ) radiative lifetime τ i equal to:
−1
⎛ ⎞
τ i = ⎜ ∑ Ai → f ⎟ [1.6]
⎝ f ⎠
where the sum extends over all lower levels. Spontaneous emission is what
is observed in a laser-induced breakdown spectroscopy experiment.
The actual magnitudes of the Einstein coefficients can be derived by con-
sidering a semiclassical description of the quantum mechanics of absorption
(Bernath, 2005). In this treatment, the material system is treated quantum
mechanically, while the electromagnetic field is described classically.The allowed
spectroscopic transitions involve the coupling of the electric dipole moment of
the system with the electric field of the light. The Einstein coefficients can be
related to the matrix elements of the electric dipole moment operator:
2π 2 JG 2
B2 ←1 = 2μ1 [1.7]
3ε 0 h 2
16 π 3 ν 321 JG 2
A2→1 = 2μ1 [1.8]
3ε 0 hc 3
Here, ε 0 is the permittivity of vacuum.

We now consider the reduction in the light intensity upon passage through
a material medium. Such absorption can be important in a laser-induced
breakdown experiment if there is a sufficient concentration of ground-state
atoms (or molecules) in the cooler parts of the plasma, so that the emit-
ted light is partially absorbed. The incident and transmitted light intensity
(I and I0, respectively) are related by Beer’s law:
0 exp ( −σ ( N 1 N 2 ) l ) [1.9]
where σ is the absorption cross-section at the frequency of the light and l is

the path length. The integrated absorption cross-section S (i.e. the absorp-
tion cross-section integrated over the frequency profile of the transition)
can be related to the Einstein A coefficient:
λ2
S ∫ σ dν 8π
A2→1 [1.10]
The quantity λ is the wavelength of the transition. So far, we have described

a transition by its frequency. It is more convenient to employ instead the
wavenumber v (number of wavelengths per unit length) of a transition.
This is related to the frequency by v 1 λ v c .
Thus far, we have not discussed the widths of spectroscopic transitions,
except for a brief mention in the previous paragraph. In most spectroscopic
studies the width of an observed transition is dictated by the spectral reso-
lution of the spectrometer. Here, we consider the broadening mechanisms
independently of the experimental spectral resolution. These can be classi-
fied as homogeneous, i.e. intrinsic to the atom/molecule, or heterogeneous,
i.e. dependent upon the environment. Natural broadening is a homogenous
broadening mechanism and is related to the Heisenberg time–energy uncer-
tainty principle, ΔE Δt ≥ h 2π or ΔvΔt ≥ 1 2π . The frequency profile due to
natural broadening is a Lorentzian profile:
γ
g ( ν ν21 ) = [1.11]
( γ 2) + (2π )2 ( ν − ν21 )2
2
Here, γ equals A2→1 , and the full width at half maximum of the profile in
Equation [1.11] is γ 2 π . As an example, consider the Na 3 p 2 1 2 → 3s 2 S1 2
transition at 589.6 nm. The A coefficient for this transition equals 6.17 ×
107 s−1 (Ralchenko et al.), and this leads to a full width at half maximum
(FWHM) for natural broadening of 3.28 × 10−4 cm−1 in wavenumbers.
An important heterogeneous broadening mechanism is Doppler broad-
ening, which results from the atomic or molecular motion. Similar to the
change in sound frequency when a train passes across a grade crossing,
the light frequency observed by the atom/molecule is shifted due to its
motion:
⎛ v ⎞
ν ν0 ⎜1− & ⎟ [1.12]
⎝ c ⎠
Here v0 is the rest frequency of the light and v& is the component of the
atomic/molecular velocity parallel to the direction of the light beam.
Averaging over the distribution of velocities, the Doppler line shape func-
tion has a Gaussian profile:
1 ⎛ mc 2 ⎞
12 ⎛ mc 2 (ν ν 21 )2 ⎞
g (ν ν 21 ) = exp ⎜ − ⎟ [1.13]
ν 21 ⎝ 2π k
kT ⎠ ⎝ 2kT ν 21
2
⎠
The FWHM of this profile is given by
T
Δν 7 2 × 10 7 ν 21 [1.14]
M
where T is the temperature in K and M is the molecular weight of the par-

ticle in amu. As an example, the Gaussian FWHM for the Na atomic line
mentioned above is 0.022 cm−1 at 500°C. Thus, the Doppler broadening is
much greater than the natural broadening; this is true for all atomic transi-
tions. Figure 1.2 compares the Lorentzian and Gaussian profiles. It can be
seen that the former extends much further from the line center for the same
FWHM.
Any process that removes or transfers population to another level, or
removes the degeneracy of the magnetic sublevels (see Section 1.3.1), will
lead to broadening of a spectroscopic transition. The most important spec-
tral broadening process relevant to laser-induced breakdown spectroscopy
is due to the electric field from the presence of electrons in the plasma and
is denoted as Stark broadening. Indeed, Stark broadening is a very conve-
nient method to determine the electron density. In the case of the hydrogen
0.8
Gaussian
g( ν − ν 21 )
0.6
0.4 Lorentzian
0.2
0
−3 −2 −1 0 1 2 3
ν − ν / FWHM
21
1.2 Lorentzian and Gaussian profiles. The frequency offset from line
center is given in units of the FWHM of the profile. Both profiles are
normalized so that the integral over all frequencies equals unity.
atom, the Stark broadening parameters, or the relationship between the

Stark broadening profile and the electron density, may be computed from
first principles (Vidal et al., 1973; Touma et al., 2000; Gigosos et al., 2003).
For larger atoms, the Stark broadening parameters for the various transi-
tions must be derived by experimental measurements, in which the Stark
broadening is measured with the atoms in a plasma whose electron density
has been independently measured. Tables of these parameters are available
in the literature (Konjevic and Roberts, 1976; Konjevic et al., 1984a, 1984b,
1990, 2002). Because of the l degeneracy in the hydrogen atom energies,
Stark broadening of hydrogen lines is much greater than for lines of larger
atoms.
As an example of spectral broadening in laser-induced breakdown spec-
troscopy, Fig. 1.3 presents displays emission spectra of Al lines recorded with
gated detection at two different delays after the laser pulse. The widths of
the lines are large at short detector gate delays and decrease with increasing
delay. The width of the lines is a result of Stark broadening due to the high
initial electron density. Indeed, with the availability of Stark broadening
parameters, the measured widths can be used to infer the electron density
(Dagdigian et al., 2010). For most Stark broadened lines, the profiles are well
approximated as Lorentzians.
The spectrum at 1000 ns delay in Fig. 1.3 displays dips at the center of
the emission lines. These arise from self-absorption of the lines, sometimes
called self-reversal (Mitchell and Zemansky, 1971), due to the presence of
a significant concentration of Al atoms in the cooler parts of the plasma. In
3105 4104
20 ns delay 1000 ns delay
3104
2105
Intensity
2104
1105
1104
0 0
392 394 396 398 400 392 394 396 398 400
Wavelength (nm) Wavelength (nm)
1.3 Spectra of the Al 394–396 nm lines in laser-induced breakdown

spectroscopy of bare Al foil at detector gate delays of 20 and 1000 ns
and a gate width of 100 ns. The laser wavelength was 355 nm, and the
laser energy was 34 mJ, focused with a 50 mm focal length lens. These
spectra illustrate Stark broadening and self-reversal of atomic lines.
most laser-induced breakdown spectra, such dips are usually not observed.
It can be seen that the Stark broadened profile is not centered on the self-
absorption dips, which occur at line center. Spectral broadening due to the
presence of electrons in the plasma also causes a shift in the line position,
as well as broadening. However, the Stark-induced shifts are much less than
the broadening and are not usually used to deduce the electron density.
So far, we have discussed in this section transitions between atomic or
molecular levels caused by absorption or emission of radiation. Transitions
can also be induced by nonradiative processes. In particular, population in
an excited level can be lost by collisions with other species in the plasma,
causing electronic quenching of the level. Thus, an excited level can decay
by both spontaneous emission, often called fluorescence, or by nonradiative
decay. If the latter dominates, then the fraction of excited species decaying
by optical emission, or the fluorescence quantum yield, will be sufficiently
low than emission from this level cannot be observed, even though it is pop-
ulated in the system. Since the rate of electronic quenching scales with the
particle density, the fluorescence quantum yield can be expected to decrease
with increasing density.
1.3 Atomic spectroscopy

Since most of the emissions observed in a laser-induced breakdown spec-
troscopy experiment involve transitions between atomic energy levels,
we discuss in Section 1.3 the energy levels of atoms and the spectroscopic
transitions between them. Observation of an assigned atomic emission line
obviously provides strong evidence for the presence of that element in the
plasma, and hence in the sample. The main exception to this is that the buffer
gas (usually air) is usually entrained into the plasma unless special efforts
are made (Rohwetter et al., 2004; DeLucia et al., 2007). Hence, nitrogen and
oxygen lines are observed when the sample is situated in the ambient atmo-
sphere, even if the sample does not contain either of these elements.
One can use atomic spectroscopy to do more than merely identify the
presence of an element. The measurement of the relative intensities can be
used to infer the relative elemental concentrations in the sample from the
relative intensities of lines of different elements, and this is indeed the main
analytical use of laser-induced breakdown spectroscopy. It is also possible
to use spectroscopic techniques to characterize various parameters of the
plasma. For example, we discussed in Section 1.2 how the Stark broadening
of spectral lines can be used to estimate the electron density. In Section 1.3.2
we describe how the measurement of relative intensities of emission lines
of a given element can be employed to derive an estimate of the tempera-
ture, provided that local thermodynamic equilibrium applies (Christoforetti
et al., 2010). Section 1.3.1 discusses the energy levels of hydrogen and
polyelectronic atoms, while radiative transitions between atomic energy

levels are described in Section 1.3.2.
1.3.1 Atomic energy levels

The hydrogen atom is the template with which to understand atomic energy
levels. This atom contains only one electron, and the energy levels and wave
functions can be described analytically. The energy of a hydrogen atom level
depends on the principal quantum number n, which can equal any positive
integer (n = 1, 2, 3, …) and, relative to the ionization limit, equals:
1
En RH [1.15]
n2
where the Rydberg constant RH equals 109 678 cm−1. Figure 1.4 presents
energy level diagrams for hydrogen and other light atoms. The first few lev-
els of the hydrogen atom are displayed in this figure.
The levels of the hydrogen atom are completely specified by three quan-
tum numbers: the principal quantum number n discussed above, the azi-
muthal quantum number l, and the magnetic quantum number m. The last
two parameters define the orbital angular momentum and its projection
along a space-fixed axis. The m quantum number is usually not of interest
1.2 105 H C N O
I.P.
I.P. I.P.
1 105 n = 3 3s 4S
656.3 nm I.P. 2p4 4P 744.3 nm 844.6 nm
3p
8 104
n=2 3s 4P 777.4 nm
Energy (cm−1)
3s
2p3 3D 120.0 nm 113.4 nm
6 104 3s 1P
3s 3P 247.9 nm
4 104 121.8 nm 156.1 nm 130.4 nm

165.7 nm
2 104 2p2 1S
2p2 1D
0 n=1 2p2 3P 2p3 4S 2p4 3P
1.4 Energy level diagram for the hydrogen, carbon, nitrogen, and
oxygen atoms. The ionization potential (I.P.) is indicated for each atom.
The emission lines commonly observed for these elements in laser-
induced breakdown spectroscopy are indicated with solid single-
headed arrows, while transitions from the ground levels are denoted as
double-headed dashed arrows.
since the energy depends on m only when the atom is placed in an external
electric or magnetic field. Because of the properties of the Coulomb poten-
tial, the energies of hydrogen atom levels do not depend on l (Judd, 1975).
By contrast, the energies of an alkali atom, in which there is a loosely bound
electron outside of more tightly bound electrons, depend upon both n and
l. We defer discussion of the electron spin until we discuss energy levels of
polyelectronic atoms.
The energy levels of polyelectronic atoms are first specified by the elec-
tron configuration, i.e. the principal quantum number n and the azimuthal
quantum number l of the occupied orbitals. These are determined by the so-
called building-up principle, by which electrons are assigned these quantum
numbers consistently with the Pauli exclusion principle. For example, the
ground electron configuration of the sodium atom is 1s22s22p63s. The angu-
lar momenta l of the individual electrons are coupled with one another to
yield a total orbital angular momentum L. Likewise, the electron spin angu-
lar momenta s (magnitude of s equals 1/2) are coupled to give a total spin
angular momentum S. The coupling of the individual angular momenta fol-
lows their vector addition (Zare, 1988). Thus, for two electrons, the allowed
values of L for two electrons range over l1 + l2, l1 + l2 –1, …, | l1 – l2|. Similarly,
since the electron spin angular momentum s equals 1/2, the total spin angu-
lar momentum S can equal 0 or 1 when for an electron configuration involv-
ing two electrons. Electrons in closed shells do not contribute to L and S. A
pair of (L, S) values defines a term.
The spin-orbit effect causes a coupling between L and S, which for light
atoms is much smaller than the coupling of the angular momenta of the
individual electrons. The addition of the angular momenta L and S yields
the total angular momentum J of the atom, which can take up values from
L + S to |L – S|. Levels in a given term (i.e. an electron configuration and set
of L and S values) with different values of J have slightly different energies
due to the coupling of the orbital and spin angular momenta (Condon and
Shortley, 1963).
The following notation is employed to describe atomic energy levels.
Levels with L = 0, 1, 2, 3, … are called S, P, D, F, … levels. The values of S
and J are specified by the notation 2S+1LJ. Here, 2S+1 is the spin multiplicity,
which usually equals the number of levels of different J. For example, the
ground level of the sodium atom is denoted 2S1/2. The first excited electron
configuration of sodium is 1s22s22p63p. For this configuration, two values of
J are possible, and the levels are denoted 2P1/2 and 2P3/2.
Electron configurations with more than one electron outside closed
shells have more than one term. This is illustrated in Fig. 1.4 by the carbon
atom, which has a ground electron configuration 1s22s22p2. The three terms
arising from this configuration are 3P, 1D, and 1S. The energy ordering of
these terms can be deduced by Hund’s rules (Bernath, 2005). The level with
the highest spin multiplicity is the lowest in energy; hence, the 3P level is
the ground level. Of the two remaining levels of the same spin multiplicity
(singlet), the level with the largest orbital angular momentum L is lower in
energy. Thus, the 1D level is lower in energy than the 1S level; this leads to
the energy ordering of these levels shown in Fig. 1.4. The lower energy lev-
els of the oxygen atom are also ordered in the same way, since the ground
electron configuration of oxygen can be described as a p2 hole in the 2p
shell. As another example, the two oxygen levels in Fig. 1.4 marked as 3s
are the 5S2 and 3S1 levels associated with the 1s22s22p3(4S)3s configuration.
(The symbols in parentheses denote the L and S values of the electrons in
the 2p shell.)
Figure 1.4 displays the lower energy levels of the hydrogen, carbon, nitro-
gen, and oxygen atoms, the common constituents of organic molecules. For
the last three atoms, there are three terms corresponding to the ground elec-
tron configurations (1s22s22p2, 1s22s22p3, 1s22s22p4, respectively). The next set
of electron configurations of these atoms involves promotion of an electron
in the 2p orbital to the 3s or 3p orbital. The energy differences between the
ground 1s22s22pn configuration and these excited configurations (1s22s22pn–
1
3s and 1s22s22pn–13p) are large.
Na Pb
6 104 I.P.
7s 1P1
5 104
2 2P 2D 7s 3P2
S
I.P.
4 104 374.0 nm 357.3 nm
Energy (cm−1)
6 6 5
5 5 4 7s 3P0,1
3 104 4 3 6p2 1S0
4
615.4 nm 568.8 nm 6p2 1D2
2 104
3 283.3 nm 405.8 nm 257.7 nm
6p2 3P2
1 104
589.0/589.6 nm 6p2 3P1
364.0/368.4 nm
0 3 6p2 3P0
1.5 Energy level diagram for the sodium and lead atoms. The sodium
energy levels are separated into columns for the 2S, 2P, and 2D levels.
The spin-orbit splittings are not indicated for sodium; however, the
wavelengths of the two components of the resonance transitions are
given. The numbers beside the sodium energy levels are the principal
quantum numbers n of the outermost electron. The I.P. is indicated for
each atom. The emission lines commonly observed for these elements
in laser-induced breakdown spectroscopy are indicated with solid
single-headed arrows, while transitions from the ground levels are
denoted as double-headed dashed arrows.
By contrast, the energy spacings between electron configurations of metal

atoms are much smaller than for the light atoms whose energy levels are
displayed in Fig. 1.4. Figure 1.5 displays the energy levels of the sodium
and lead atoms. The sodium atom energy levels are grouped into columns
according to the total orbital angular momentum L. Since the sodium atom
has a single electron outside of closed shells, L equals the orbital angular
momentum l of this electron.
The spin-orbit splitting is large for heavy atoms, and the levels of the lead
atom are separately indicated in the energy level diagram for lead, given in
Fig. 1.5. The excited 7s and 7p levels of lead have electron configuration 6p7s
and 6p7p, respectively. It should be noted that carbon and lead belong to
the same group in the periodic table. It is interesting to compare the energy
level diagrams for these two atoms.
The energies and quantum numbers of levels of both neutral and ionized
atoms are presented in extensive tables maintained by the National Bureau
of Standards (Ralchenko et al., 2010). Such tables are useful in assigning
observed atomic transitions in laser-induced breakdown spectra.
1.3.2 Atomic transitions

The allowed radiative transitions between atomic energy levels are gov-
erned by a set of selection rules for electric dipole transitions. We first dis-
cuss the selection rules for the hydrogen atom. There is no restriction upon
the change of n in a transition between hydrogen atom levels. However,
transitions involving a small change in n are the strongest. Two such transi-
tions are denoted in Fig. 1.4. We see that the transition between the ground
n = 1 level and the n = 2 level occurs in the vacuum ultraviolet and cannot
be observed in laser-induced breakdown spectroscopy experiments. A tran-
sition between the ground and an excited atomic level is usually called a
resonance transition and can, in principle, be observed in both absorption
and emission. The hydrogen atom can be observed in emission only through
transitions between a pair of excited levels, as illustrated by the n = 3 → n
= 2 level (see Fig. 1.4). This line is the first line of the Balmer series and is
sometimes called the Balmer α line.
The selection rule for the azimuthal quantum number l is Δl = ±1. However,
this selection rule has no effect on the spectrum of the hydrogen atom since
hydrogenic levels with different values of l, but the same value of n, have
the same energy, as discussed above. The selection rule for the magnetic
quantum number m is Δm = 0, ±1. But again, this rule has no effect on the
spectrum, in the absence of an external field.
For polyelectronic atoms, generally a single electron makes a transition
between a pair of atomic orbitals. For the electron making the transition,
we must have Δl = ±1, as for the hydrogen atom. The selection rule for the
total orbital angular momentum is ΔL = 0, ±1. For atoms with one electron
outside closed shells, such as sodium, we must have Δl = ΔL. Atoms with sev-
eral electrons outside closed shells can have ΔL = 0, for example the 2s22p3s
3
P – 2s22p2 3P transition at 165.7 nm in the C atom (see Fig. 1.4). Since the
electric dipole moment operator is odd with respect to the inversion of the
coordinates, electric dipole transitions can only connect levels of opposite
li
parity. The parity can be evaluated by computing ( )∑ . This sum equals +1
for even levels, and –1 for odd levels.
Since the electric dipole moment operator does not involve the electron
spin, we must have ΔS = 0. This rule does break down for heavy atoms, in
which the spin-orbit splitting is very large. A very good example of such a
nominally spin-forbidden, but strong, transition is the mercury 6s6p 3P1 – 6s2
1
S0 transition at 253.7 nm. The selection rule for the total angular momen-
tum J, which is rigorous, is ΔJ = 0, ±1, except that J = 0 to J = 0 transitions
are not allowed
It is instructive to apply these rules to the energy levels of the atoms dis-
played in Figs 1.4 and 1.5. We see from Fig. 1.4 that the resonance transitions
of the light atoms involve a 2p → 3s electron transition (with the exception
of hydrogen), and all have wavelengths less than 200 nm, in the vacuum
ultraviolet. The usual transitions observed for these atoms involve a pair
of excited levels, usually having configurations with the 3p and 3s orbitals
occupied. For the metal atoms sodium and lead, the resonance transitions
occur in the visible and near ultraviolet (see Fig. 1.5). The sodium atom
3p → 3s transition near 590 nm is extremely strong and is usually the only
line observed for this element. By contrast, a number of lead atomic lines,
both the resonance transitions and other transitions, are observed for the
lead atom.
For quantitative analysis of laser-induced breakdown spectra and a deter-
mination of the temperature, it is instructive to consider the factors deter-
mining the intensity of an atomic transition. The photon emission rate nph
per unit volume for a transition is proportional to:
ph u Au →1 [1.16]
where Nu is the number density of the upper level of the transition, and Au→l
is the rate of spontaneous emission for the transition. It is more usual to
measure the energy emission rate I of the transition. Since I equals nph mul-
tiplied by the photon energy hν, and the frequency is inversely proportional
to the wavelength λ, the emission rate per unit volume is given by:
N u Au →1
I∝ [1.17]
λ
Under certain conditions, the system is in local thermodynamic equilib-

rium (Christoforetti et al., 2010), and the populations of the atomic levels
are given by the Boltzmann distribution (cf. Equation [1.2]):
N gu exp ( −Eu kT ) [1.18]
Here, gu is the degeneracy of the upper level. The plasma temperature

can then be determined from the slope of a plot of the logarithm of the
emission intensities as a function of the energy of the upper level of the
transitions. This temperature can be identified with the temperature of
the velocity distribution of the electrons in the plasma since collisional
transitions between the atomic levels are mainly mediated by electron-
impact collisions. We shall see in Section 1.4 that temperatures character-
izing the molecular degrees of freedom can be determined from analysis
of molecular emission spectra.
This Boltzmann analysis is sometimes augmented by considering lines of
both the neutral and ionized atom. The ratio of the densities of the ground
levels of the neutral atom and singly charged ion, N0 and N1 respectively, is
given by the Saha equation (Hutchinson, 1987)
⎡ 3
⎤
N 1 g1 ⎢ 1 2 m3 ⎛ 2 πT ⎞ 2 ⎥ ⎛ IP ⎞
= exp − 1 [1.19]
N 0 g ⎢ ne h 3 ⎝ m ⎠ ⎥ ⎝ kT ⎠
⎣ ⎦
Here, g is the degeneracy of the ground level, ne and m are the electron
density and mass, respectively, and IP1 is the first ionization potential of the
atom. From Equations [1.17] and [1.19], the ratio of the intensities of ionized
and neutral atomic lines can also be used to derive the temperature (Yalçin
et al., 1999).
I 0 g A0 λ1 1 3 2 ⎛ E E1 + IP1 − ΔE ⎞
= T exp − 0 [1.20]
I 1 g A1 λ 0 ne ⎝ kT ⎠
Here, ΔE is a correction to the ionization potential from interactions in the

plasma (Griem, 1964). The electron density ne is obtained independently
from measurement of Stark broadening widths, as discussed above. Several
authors discuss how to extract the temperature using Equation [1.20] (Yalçin
et al., 1999; Tognini et al., 2006).
The energies and quantum numbers of atomic levels, as well as the spec-
troscopic transitions and their intensities, are presented in extensive tables
maintained by the National Bureau of Standards (Ralchenko et al., 2010).
1.4 Molecular spectroscopy

Unlike atoms, molecules have several types of internal degrees of free-
dom. These include rotational and vibrational motion, as well as electronic
degrees of freedom. At the high temperatures of a laser-induced breakdown
plasma, most molecules are thermally dissociated. However, emission from
some diatomic molecules with large dissociation energies is often observed.
These include mainly CN and C2 in cases where the sample is an organic
molecule. Emission from other molecules, including AlO, OH, and NO, are
sometimes observed, particularly in lower-temperature plasmas.
The electronic states of a diatomic molecule are briefly described in
Section 1.4.1, and the selection rules for changes of the electronic quantum
numbers in an electronic transition are presented. The energy levels of the
nuclear degrees of freedom of a diatomic molecule can be understood with
the rigid-rotor–harmonic-oscillator model of nuclear motion. In Section
1.4.2 we discuss the vibrational energies of a diatomic molecule, using the
harmonic oscillator as a zeroth-order model and show how the vibrational
structure is reflected in diatomic electronic spectra. Pure vibrational transi-
tions, which can be observed in infrared absorption and Raman spectros-
copy, are discussed in Section 1.4.3. Section 1.4.4 presents a description of
the rotational energies of a diatomic molecule through the rigid-rotor model
for rotational motion and discussion of the rotational fine structure of a
molecular spectroscopic transition. These general principles are illustrated
through an analysis of the spectrum of the CN molecule. We will also show
that other estimates of the temperature in the plasma can be obtained from
the relative intensities of vibrational transitions and their rotational struc-
ture. These temperatures characterize the vibrational and rotational degrees
of freedom, respectively, of the diatomic molecule and are usually different
from the temperature extracted from analysis of the relative intensities of
atomic emission lines, discussed in Section 1.3.2.
1.4.1 Electronic states and selection rules for

diatomic molecules
In contrast with atoms in which the electrons experience a spherically sym-
metric field, electrons in a diatomic molecule move in a field that is cylin-
drically symmetric about the internuclear axis. As a result, the total orbital
angular momentum L of an atom is no longer a good quantum number in a
molecule. However, its projection ML along the internuclear axis remains a
good quantum number. The quantum number of the projection of the elec-
tronic orbital angular momentum is conventionally denoted as Λ = | ML |.
Electronic states corresponding to Λ = 0, 1, 2, 3, … are designated by the
symbols Σ, Π, Δ, Φ, …. A Σ state is nondegenerate, while states with Λ > 0
are doubly degenerate because ML and –ML states have the same energy
although the direction of rotation of the electrons is opposite. As in atoms,
the spins of the individual electrons of a diatomic molecule form a resul-
tant spin S. The values of S and Λ are specified by the notation 2S+1Λ. There
are two classes of Σ states, namely those whose electronic wave function is
symmetric or antisymmetric with respect to the reflection in a plane con-
taining the internuclear axis. These are denoted Σ+ and Σ–, respectively. For
electronic states of homonuclear diatomic molecules, the subscript g or u is
added to the spectroscopic symbol, depending upon whether the electronic
wave function is symmetric or antisymmetric to inversion of the spatial elec-
tronic coordinates.
The following convention has been devised to distinguish between elec-
tronic states with the same values of Λ and S (Herzberg, 1950). The ground
electronic state is denoted by the symbol X. Excited states of the same spin
multiplicity are denoted A, B, C, …, while states of spin multiplicity differing
from that of the ground state are designated by the symbols a, b, c, … .
Allowed changes in the electronic quantum numbers of a diatomic mol-
ecule in a radiative transition are governed by the following selection rules:
the allowed changes in the projection of the orbital angular momentum are
ΔΛ = 0, ±1. Thus, the transitions Σ – Σ, Σ – Π, Π – Σ, Π – Π, etc. are allowed.
Since the electric dipole momentum operator does not depend upon the
electron spin, we must have ΔS = 0 in a radiative transition of d diatomic
molecule. Finally, among Σ states, Σ+ – Σ+ and Σ– – Σ– are allowed, but not
Σ+ – Σ– or Σ– – Σ+. The CN and C2 transitions commonly observed in laser-
induced breakdown spectra are the B2Σ+ – X2Σ+ and d3Πg – a3Πu transitions,
respectively.
1.4.2 Vibrational structure of electronic transitions

Because of the large differences in the electronic and nuclear masses, the
energy levels of a molecule can be determined in a two-stage process. In
the so-called Born–Oppenheimer approximation, the electronic energy is
determined by solution of the electronic Schrödinger equation for a series
of fixed nuclear geometries. These energies as a function of nuclear coordi-
nates are said for a diatomic molecule to generate a potential energy curve
that governs the motion of the nuclei [see (Bernath, 2005)]. The potential
energy curves for the ground and an excited electronic state of CN for the
electronic transition occurring near 390 nm are plotted in Fig. 1.6. These
states are denoted as the X2Σ+ and B2Σ+ states, respectively.
There are two kinds of nuclear motion in a molecule, namely vibration
and rotation. Vibrational motion in a diatomic molecule can be described
as the variation of the internuclear separation, which is governed by the
potential energy curves discussed above. Rotation of a molecule consists of
the variation of the orientation of the internuclear axis in space. Rotational

energy levels and the rotational structure in molecular spectra are discussed
in Section 1.4.2.
The potential energy curve near the bottom of the well can be approx-
imated by a harmonic oscillator, for which the potential energy depends
upon the square of the displacement from equilibrium. The allowed quan-
tum mechanical energies of a harmonic oscillator can be written as:
Ev = e ( + ) [1.21]
where the quantum of vibrational energy is written as ωe and the quantum

number v = 0, 1, 2, …. Since diatomic potential energy curves are harmonic
only near the bottom of the well (see Fig. 1.6), the energy spacings between
successive vibrational levels are not equal but decrease with increasing
energy. (This decreasing spacing is not evident in the compressed plot in
Fig. 1.6.)
In any transition between two bound electronic states, transitions can, in
principle, occur between any pair of vibrational levels of the two electronic
states. These so-called bands are labeled (v′, v″) according to the quantum
6
B 2Σ+
Energy (104 cm−1)
4
v = 5 X 2Σ+
3
v = 0
2
1 v = 5
0 v = 0
1 1.5 2 2.5
R (Å)
1.6 Potential energy curves of the ground X2Σ+ and excited B2Σ+
electronic states of the CN molecule. The energies of the lower
vibrational levels in both electronic states are plotted. The vibrational
quantum numbers for the upper and electronic states are designated v ′
and v ″, respectively.
numbers v′ and v″ of the vibrational levels in the upper and lower electronic
states, respectively. The relative intensities of the bands are proportional to
the square of the transition moment integral:
Mv v ∫ψ *
v′
( )R ( )ψ v ′ ( )dR [1.22]
Here ψv′ and ψv″ are the vibrational wave functions of the upper and lower
levels, and the integral is over the internuclear separation R. In writing
Equation [1.22], we invoked the Born–Oppenheimer approximation and
have considered the diatomic wave functions to be products of electronic
and nuclear parts. The factor Re(R) is the electronic transition moment and
is defined as:
Re ( ) ∫ψ *
e
e′
(
(r ) ψ e ′′ (r
( )dτ e
[1.23]
where the integral is over the electronic coordinates r, ψe represents an elec-

tronic wave function, and μ is the electric dipole moment operator.
For many molecules, the electronic transition moment Re(R) varies only
slightly over the range of internuclear separation spanned by the vibrational
wave functions. In this case, the electronic transition moment integral can be
factored out of the integral in Equation [1.22], to yield:
Mv v R e v ′ v ′′ [1.24]
where the second term on the right-hand side of Equation [1.24] is a vibra-
tional overlap integral, given by:
v ′ v ′′ = ∫ ψ *v ′ ψ v ′ dR [1.25]
The intensity of a band in an electronic transition is proportional to the

product of the excited-state population and the square of the electronic
transition moment integral:
I v v ′′ Nv′ | |2 qv ′v ′′ [1.26]
′
2
in which qv ′v ′′ = v ′ v ′′ is called the Franck–Condon factor and is the
square of the vibrational integral. Since the potential energy curves of the
two electronic states are different, the matrix of Franck–Condon factors is
generally not diagonal. The square of the electronic transition, | |2, is a
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
minun ei tarvitse sanoakaan, Paul, että se otettaisiin vastaan
suurena kunnianosoituksena."
"Louisa", virkkoi Dombey lyhyen äänettömyyden jälkeen, "eihän

voi ajatella —"
"Ei tietysti", huudahti rouva Chick kiiruhtaen edeltäpäin arvaamaan

kieltävän vastauksen, "enkä ole koskaan sitä olettanut".
Dombey katsahti häneen kärsimättömästi.
"Älä kiihdytä minua, Paul rakas", virkkoi hänen sisarensa, "sillä se

on minulle kovin turmiollista. Minä en ole suinkaan vahva. Rakkaan
Fanny-parkamme kuoleman jälkeen en ole oikein päässyt ennalleni."
Dombey vilkaisi nenäliinaan, jonka hänen sisarensa nosti

silmilleen, ja aloitti taas:
"Tarkoitin, etten voi ajatella —"
"Ja minä sanon", mutisi rouva Chick, "etten ole kertaakaan sitä
ajatellut".
"Laupias taivas, Louisa!" huudahti Dombey.
"Ei, rakas Paul", huomautti rouva Chick arvokkaasti kyynelsilmin,

"minun täytyy tosiaankin saada puhua. Minä en ole niin älykäs tai
niin järkevä tai kaunopuheinen tai muuta tuollaista kuin sinä. Tiedän
sen hyvinkin. Sen pahempi minulle. Mutta vaikka ne olisivat viimeiset
sanani — ja viimeisten sanojen pitäisi olla sinulle ja minulle, Paul,
hyvin vakavia rakkaan Fanny-paran jälkeen — sanoisin kuitenkin,
etten ole koskaan sitä ajatellut. Ja se on erittäin tärkeää", lisäsi
rouva Chick arvokkaammin ikäänkuin olisi säästänyt musertavan
todistuskappaleen viimeiseksi, "että en ole tosiaankaan koskaan
ajatellut sellaista".
Dombey käveli ikkunan luo ja taas takaisin.
"Ei voi ajatella, Louisa", virkkoi hän (rouva Chick oli naulannut
lippunsa maston kärkeen ja toisti: "minä tiedän sen", mutta hänen
veljensä ei kiinnittänyt siihen huomiota), "että olisi montakaan
ihmistä, joilla olisi suurempi oikeus ja mahdollisuus kuin neiti Toxilla,
jos minä ylimalkaan tunnustan minkäänlaisia oikeuksia tällaisessa
tapauksessa. Mutta minä en tunnusta. En myönnä mitään sellaista.
Paul ja minä osaamme ajan tullen säilyttää arvomme — toisin
sanoen liikkeen arvon ja jättää sen seuraavalle sukupolvelle ilman
mitään tuollaisia jokapäiväisiä auttajia. Vieraiden ihmisten apua, jota
ihmiset tavallisesti hakevat lapsilleen, minä halveksin, koska
toivoakseni olen sen yläpuolella. Olen tyytyväinen, jos Paulin lapsuus
kuluu häiriöittä ja minä saan nähdä hänen ilman ajanhukkaa
hankkivan itselleen ne ominaisuudet, jotka ovat tarpeen hänen
astuessaan kohtalon määräämälle elämänuralleen. Myöhempinä
vuosinaan hän voi valita kuinka vaikutusvaltaisia ystäviä haluaa, kun
hän pontevasti pitää pystyssä liikkeen arvoa ja luottoa — vieläpä
lisääkin sitä, jos se on mahdollista. Siihen asti minä olen hänelle
kylliksi, ehkäpä kaikki kaikessa. En ollenkaan toivo ihmisten astuvan
meidän väliimme. Paljoa mieluummin osoittaisin ystävättäresi
tapaiselle henkilölle kiitollisuuttani hänen hyväntahtoisesta
käytöksestään. Olkoon siis niin, ja sinun miehesi ja minä riitämme
ihan hyvin toisiksi kummeiksi, luullakseni."
Näissä huomautuksissa, jotka Dombey lausui hyvin mahtavasti ja

juhlallisesti, hän oli paljastanut sydämensä salaiset ajatukset. Hänen
rinnassaan oli nyt selvimpänä tunteena selittämätön epäluulo, että
joku astuisi hänen ja pikku pojan väliin, ja se ylpeä pelko, että joku
ehkä saisi jakaa hänen kanssaan pojan kunnioituksen ja alttiuden,
hiljattain herännyt paha aavistus siitä, että hänen valtansa taivuttaa
ja nöyryyttää toisten ihmisten tahtoa ei ollut ehdottoman varma,
ynnä mustasukkainen viha jokaista uutta estettä tai vastoinkäymistä
kohtaan. Hänellä ei ollut koko ikänään ollut ainoatakaan ystävää.
Hänen kova ja umpimielinen luonteensa ei ollut hakenut eikä
löytänyt ketään. Ja nyt, kun tämä luonne keskitti tarmokkaasti
kaiken voimansa isänrakkauden ja isällisen kunnianhimon
toteuttamiseen, näytti siltä kuin sen jäinen virta, sensijaan että olisi
näissä oloissa päässyt virtaamaan kirkkaana ja vapaana, olisi sulanut
vain silmänräpäykseksi ottaakseen uuden aineksen itseensä ja sitten
hyytynyt sen keralla kivikovaksi möhkäleeksi.
Tultuaan merkityksettömyytensä vuoksi tällä lailla korotetuksi

pikku Paulin kummiksi valittiin ja nimitettiin neiti Tox tästä hetkestä
alkaen mainittuun toimeensa. Niinikään ilmaisi Dombey samalla
toiveensa, että juhlamenot, jotka olivat jo lykkääntyneet näin
pitkälle, pantaisiin toimeen enemmittä viivytyksittä. Hänen sisarensa,
joka ei ollut toivonut laisinkaan näin erinomaista menestystä, lähti
niin pian kuin suinkin ilmaisemaan asian parhaalle ystävättärelleen,
ja Dombey jäi yksin kirjastohuoneeseensa.
Lastenkamarissa ei suinkaan ollut yksinäistä, sillä siellä viettivät

rouva Chick ja neiti Tox rattoisan illan suureksi kiusaksi Susan
Nipperille, joka käytti hyväkseen jokaista tilaisuutta virnistelläkseen
salassa. Hänen tunteensa olivat nyt niin kiihtyneet, että hänen
välttämättä täytyi purkaa niitä tällä lailla, vaikka hänellä ei ollutkaan
sitä lohdutusta, että olisi keltään saanut osakseen myötätuntoa.
Samoin kuin entiseen aikaan harhailevat ritarit kevensivät mieltään
leikkelemällä rakastettunsa nimeä erämaihin, korpiin ja muihin
autioihin paikkoihin, missä todennäköisesti ei kukaan koskaan niitä
lukisi, samoin Susan Nipperkin nyrpisti pystynenäänsä
laatikonarkuissa ja vaatekomeroissa, loi halveksivia silmäyksiä
kaappeihin, pilkallisia katseita saviruukkuihin ja suhautti
haukkumasanoja käytävään.
Mutta onnellisen tietämättöminä tämän nuoren naisen tunteista

molemmat tungettelijat katselivat tyytyväisinä kaikkia eri vaiheita
pikku Paulin riisumisessa, voimisteluharjoituksissa, aterioimisessa ja
nukkumaan menemisessä. Sitten he istuutuivat teetä juomaan tulen
ääreen. Molemmat lapset nukkuivat Pollyn hyväsydämisten
ponnistusten vaikutuksesta samassa huoneessa, ja vasta kun naiset
olivat asettuneet teepöydän ääreen ja sattuivat katsahtamaan pikku
vuoteisiin, johtuivat he ajattelemaan Florencea.
"Kuinka sikeästi hän nukkuu!" sanoi neiti Tox.
"No, hänhän liikkuu aika paljon päivän mittaan", vastasi rouva

Chick, "sillä hän leikkii niin paljon pikku Paulin kanssa".
"Hän on omituinen lapsi", huomautti neiti Tox.
"Ilmetty äitinsä, rakas ystävä", sanoi rouva Chick hiljaisella

äänellä.
"Tosiaanko? Hyväinen aika!"
Tämän neiti Tox sanoi harvinaisen säälivällä äänellä, vaikka hänellä

ei ollut pienintäkään käsitystä miksi; hän vain aavisti, että hänen piti
niin tehdä.
"Florencesta ei koskaan, koskaan tule Dombeyta", virkkoi rouva

Chick, "ei, vaikka hän eläisi tuhatvuotiaaksi".
Neiti Tox kohautti kulmakarvojaan ja oli taas pelkkänä
surkutteluna.
"Minä ihan kiusaannun ja ikävystyn hänen kanssaan", jatkoi rouva

Chick huoaten kuin vaatimattomasti tietoisena ansioistaan. "En
tosiaankaan ymmärrä, mitä hänestä tulee vanhempana tai mihin
asemaan hän joutuu. Hän ei osaa vähimmässäkään määrässä
miellyttää isäänsä. Ja kuinka hän voisikaan osata, kun hän on niin
erilainen kuin Dombeyt?"
Neiti Tox oli sennäköinen kuin ei olisi voinut keksiä

huomauttamista noin sitovaa todistuskappaletta vastaan.
"Ja lapsella, nähkääs, on ihan Fanny-paran luonne", lisäsi rouva

Chick suurena salaisuutena. "Hän ei koskaan kykene ponnistukseen
myöhemmälläkään iällään, sen uskallan sanoa. Ei koskaan! Hän ei
koskaan kierry ja takerru isänsä sydämen ympärille kuin —"
"Kuin muratti?" täydensi neiti Tox.
"Kuin muratti", myönsi rouva Chick. "Ei milloinkaan! Hän ei

koskaan osaa liukua ja pesiytyä isänsä sydämeen kuin —"
"Pelästynyt hirvenvasikka?" täydensi neiti Tox.
"Kuin pelästynyt hirvenvasikka", myönsi rouva Chick. "Ei koskaan!

Fanny-parka! Ja kuinka kuitenkin rakastin häntä!"
"Älkää antautuko surun valtaan, rakas ystävä", pyysi neiti Tox

rauhoittavalla äänellä. "Älkää tosiaankaan! Teillä on kovin hellä
sydän."
"Meillä on kullakin virheemme", virkkoi rouva Chick itkien ja
pudistaen päätään. "Sen uskallan sanoa. En ollut koskaan sokea
huomaamaan hänen virheitään. Kaukana siitä. Mutta kuitenkin
rakastin häntä!"
Kuinka suurta tyydytystä tuottikaan rouva Chickille —

arkipäiväiselle ja typerälle olennolle, johon verrattuna hänen kälynsä
oli ollut naisellisen älykäs ja ystävällinen, oikea enkeli suojella ja
helliä vainajan muistoa, menetellen siinä samalla tavalla kuin kälynsä
eläessäkin oli häntä kohdellut, uskoen täydellisesti itseään ja ollen
tavattoman tyytyväinen omaan suureen kärsivällisyyteensä! Kuinka
suunnattoman suloinen onkaan suvaitsevaisuus silloin, kun todella
tunnemme sitä rinnassamme, koska se tuottaa meille mielihyvää
silloinkin, kun vain kuvittelemme sen omistavamme emmekä
mitenkään voi todistaa, kuinka sattumalta jouduimme siihen
käsitykseen!
Rouva Chick pyyhki vielä silmiään ja pudisti päätään, kun Richards

uskalsi huomauttaa hänelle, että Florence oli hereillään ja istui
vuoteessaan. Lapsi oli tosiaankin noussut istumaan niinkuin imettäjä
oli sanonut, ja hänen silmäripsissään kimmelsi kyyneleitä. Mutta
kukaan muu ei niitä huomannut kuin Polly. Ei kukaan muu
kumartunut hänen ylitseen tai kuiskannut hänelle rauhoittavia sanoja
ja kuunnellut hänen levottoman sydämensä värisemistä.
"Voi, rakas imettäjä!" virkkoi lapsi katsellen vakavasti hänen

kasvoihinsa, "antakaa minun mennä nukkumaan veljeni viereen!"
"Miksi, kultaseni?" kysyi Richards.
"Minä luulen hänen rakastavan minua", huusi lapsi näyttäen

olevan ihan suunniltaan. "Antakaa minun maata hänen vieressään.
Olkaa niin hyvä ja antakaa!"
Rouva Chick kehoitti lasta muutamin äidillisin sanoin laskeutumaan

levolle kilttinä tyttönä, mutta Florence toisti pyyntönsä pelästyneen
näköisenä ja nyyhkytysten ja kyynelten murtamalla äänellä.
"Minä en herätä häntä", virkkoi hän peittäen kasvonsa ja painaen

päänsä kumaraan, "minä vain kosketan häntä kädelläni ja rupean
nukkumaan. Antakaa minun nukkua veljeni vieressä tänä yönä, sillä
minä luulen hänen pitävän minusta!"
Richards otti hänet sanaakaan puhumatta, kantoi siihen pikku

vuoteeseen, jossa pienokainen nukkui, ja laski hänet Paulin viereen.
Florence painautui niin lähelle veljeään kuin oli mahdollista häntä
häiritsemättä, ojensi toisen käsivartensa arasti lapsen kaulan ympäri,
kätki toisella käsivarrella kasvonsa, joita ympäröivät hänen kosteat ja
hajalliset hiuksensa, ja makasi liikahtamatta.
"Pikku raukka", virkkoi neiti Tox, "luullakseni hän on nähnyt unta".
Tämä mitätön tapaus oli niin katkaissut keskustelun kulun, että oli
vaikeata päästä siihen käsiksi. Ja sitäpaitsi oli rouva Chickiä niin
liikuttanut hänen oman suvaitsevan luonteensa tarkasteleminen, että
hän ei enää voinut olla hyvällä tuulella. Ystävykset siis lopettivat pian
teenjuontinsa, ja palvelija lähetettiin noutamaan ajuria neiti Toxille.
Tällä olikin suuri kokemus vuokrakärryistä, ja kun hän lähti niillä
liikkeelle, meni häneltä tavallisesti paljon aikaa alkuvalmistuksiin,
jotka hän suoritti hyvin järjestelmällisesti.
"Suvaitkaa olla niin hyvä, Towlinson", virkkoi neiti Tox, "ja ottakaa
ensiksikin mukaanne kynä ja mustetta ja merkitkää hänen
numeronsa selvästi muistiin".
"Kyllä, neiti," sanoi Towlinson.
"Sitten olkaa hyvä ja kääntäkää pielus, Towlinson", virkkoi neiti

Tox.
"Se on tavallisesti kostea, rakas ystävä", lisäsi hän erikseen rouva
Chickille.
"Kyllä, neiti", sanoi Towlinson.
"Sitten vaivaan teitä vielä", huomautti neiti Tox, "viemään tämän

kortin ja shillingin. Kortissa on sen paikan osoite, jonne hänen on
vietävä minut, ja sitten hänen pitää ymmärtää, ettei missään
tapauksessa sovi vaatia palkkioksi enempää kuin shillingi."
"Aivan niin, neiti", sanoi Towlinson.
"Ja — valitettavasti minun täytyy vaivata teitä niin paljon,

Towlinson", virkkoi neiti Tox katsellen häntä miettiväisenä.
"Ei se tee mitään, neiti", vastasi Towlinson.
"Olkaa sitten hyvä ja mainitkaa sille miehelle, Towlinson", pyysi

neiti Tox, "että hänen kyydittävänsä setä on tuomari ja että jos ajuri
käyttäytyy pienimmässäkään määrässä tunkeilevasti, tulee hän
saamaan hirveän rangaistuksen. Voitte olla sanovinanne sen
ystävällisessä tarkoituksessa ja sen vuoksi, että muka tiedätte niin
käyneen eräälle toiselle ajurille, joka on jo kuollut."
"Niinkuin käskette, neiti", sanoi Towlinson.
"Ja nyt hyvää yötä, rakas, rakas, rakas kummipoikani", virkkoi neiti
Tox lähettäen oikean suutelosateen joka kerta kun toisti tuon sanan,
"ja Louisa, rakas ystäväni, luvatkaa minulle, että nautitte jotakin
lämmintä ennen nukkumaanmenoanne, älkääkä päästäkö surullisia
ajatuksia vallalle".
Vain töin tuskin sai mustasilmäinen Nipper, joka katseli

räpäyttämättä silmiänsä, hillityksi itsensä tämän kohtauksen aikana
ja siihen asti, kunnes rouva Chick poistui. Mutta niin pian kun vieraat
olivat lähteneet lastenhuoneesta, korvasi hän jossakin määrin
äskeisen vaikenemisensa.
"Kuusi viikkoa voisi minua pitää pakkopaidassa", virkkoi Nipper, "ja

kun pääsisin siitä vapaaksi, olisin vain entistä häijympi, mutta kuka
on koskaan kuullut kahdesta tuollaisesta hölmöstä, rouva Richards?"
"Ja kun sitten voivat sanoa lapsi-paran vain nähneen unta", sanoi
Polly.
"Mokomat!" ähisi Susan Nipper nyökäten ovelle päin, josta naiset

olivat poistuneet. "Tytöstä ei muka koskaan tule Dombeyta, vai mitä?
Toivottavaa tosiaankin olisi, ettei hänestä tulisi, me emme tarvitse
niitä enemmän, yhdessäkin on kylliksi."
"Älkää herättäkö lapsia, Susan hyvä", pyysi Polly.
"Olen teille hyvin kiitollinen, rouva Richards", virkkoi Susan, joka ei

raivonpuuskassaan tehnyt suurtakaan erotusta ihmisten kesken, "ja
pidän tosiaankin suurena kunniana saada teiltä käskyjä, koska olen
musta neekeri ja mulatti. Rouva Richards, jos voitte antaa minulle
joitakin muita käskyjä, niin olkaa hyvä ja mainitkaa ne."
"Mitä te suotta puhutte käskyistä?"
"Hyväinen aika, rouva Richards, väliaikaiset komentavat täällä aina

vakinaisia, ettekö sitä tietänyt, rouva Richards, missä ihmeessä sitten
olette syntynyt? Mutta missä lienettekin syntynyt rouva Richards",
jatkoi äkäpussi pudistaen kiivaasti päätään, "ja milloin tahansa ja
millä lailla tahansa (minkä te itse parhaiten tiedätte), niin suvaitkaa
kuitenkin pitää mielessänne, että on toinen asia jaella käskyjä ja
ihan toinen ottaa niitä vastaan. Joku voi käskeä toista ihmistä
syöksymään sillalta pää edellä neljänkymmenenviiden jalan
syvyyteen, rouva Richards, mutta käsketty onkin ehkä ihan toista
mieltä."
"Kas niin", sanoi Polly, "te suututte, koska olette kelpo tyttö ja
pidätte neiti Florencesta, ja sitten te hyökkäätte minun kimppuuni,
koska teillä ei ole ketään toista".
"Muutamien ihmisten on hyvin helppo malttaa mielensä ja puhella

ystävällisesti, rouva Richards", vastasi Susan vähän lauhtuneena,
"kun heidän lastaan kohdellaan kuin prinssiä ja taputellaan ja
silitellään, kunnes se toivoo ystävänsä kauas pois, mutta kun
ruvetaan ahdistamaan suloista, pientä, viatonta olentoa, jolle tai
josta ei koskaan saisi virkkaa pahaa sanaa, on asia ihan toinen.
Mutta laupias taivas, Floy-neiti, tottelematon, jumalaton lapsi, jollette
sulje silmiänne tällä hetkellä, kutsun sisään mörköjä, jotka asuvat
ullakolla, ja ne syövät teidät elävältä!"
Samalla neiti Nipper päästi kuuluville hirveän karjunnan, jonka piti

lähteä härän sukuisesta tunnontarkasta peikosta, kun se
kärsimättömänä toivoi pääsevänsä suorittamaan asemansa vaatiman
julman velvollisuuden. Kun hän vielä oli rauhoittanut pikku
holhokkiaan peittämällä hänen päänsä vuodevaatteilla ja lyömällä
pielusta vihaisesti kolme neljä kertaa, pani hän käsivartensa ristiin,
puristi huulensa yhteen ja istui lopun iltaa tuleen tuijottaen.
Vaikka pikku Paul oli lastenkamarikielellä puhuen "hyvin tarkka
poika ikäisekseen", kiinnitti hän kaikkeen tähän yhtä vähän huomiota
kuin ylihuomiseksi määrättyjen ristiäistensä valmisteluihin, jotka
kuitenkin vaikuttivat paljon sekä hänen omaan että hänen sisarensa
ja molempien lastenhoitajien vaateparteen. Määräpäivän
aamunakaan hän ei osoittanut ymmärtävänsä sen tärkeyttä, vaan oli
päinvastoin tavattoman unelias ja hyvin taipuvainen suuttumaan
hoitajiinsa heidän pukiessaan häntä liikkeellelähtöä varten.
Sattui olemaan lyijynharmaa syyspäivä ja pureva itätuuli —

sellainen päivä, joka oli sopusoinnussa juhlan kanssa. Dombey edusti
sinänsä kastetoimituksen tuulta, varjoa ja syksyä. Hän seisoi
kirjastohuoneessaan ottamassa vastaan juhlavieraita niin kovana ja
kylmänä kuin sen päivän ilmakin oli, ja kun hän katsahti ulos
lasikuistin kautta pikku puutarhassa kasvaviin puihin, putoili niiden
ruskeita ja keltaisia lehtiä lepoon maahan kuin hänen katseensa olisi
ne surmannut.
Uh! Huoneet olivat synkät ja kylmät ja näyttivät surupukuisilta

samoin kuin talon asukkaatkin. Kokonsa mukaan järjestetyt ja
sotilaiden lailla suoraan riviin asetetut kirjat olivat kylmissä, kovissa
ja kiiltävissä asuissaan sennäköisiä kuin niillä olisi ollut vain yksi
tunne — vilun väristys. Lasilevyllä ja lukitulla ovella varustettu
kirjakaappi torjui kaiken ystävällisyyden. Sen päällä vartioi
pronssinen herra Pitt, jossa ei huomannut jälkeäkään hänen
ylimaallisesta alkuperästään, luoksepääsemätöntä aarretta kuin
lumottu maurilainen. Kaapin kummassakin nurkassa saamasi
pölyinen vanhasta hautakammiosta kaivettu uuma häviötä ja
kuolemaa kuin kahdesta saarnatuolista, ja uunin peili, joka heijasti
Dombeyn ja hänen muotokuvansa samalla kertaa, näytti vaipuneen
surumielisiin mietiskelyihin.
Jäykkä ja tukeva uuninristikko tuntui olevan Dombeylle lähempää
sukua kuin mikään muu sellaisena kuin hän nyt esiintyi takki tiukasti
napitettuna, valkea kaulahuivi kaulassa, raskaat kultaiset kellonperät
riippumassa, narisevat kengät jalassa. Mutta näin oli laita oikeastaan
vain siihen asti, kun hänen lailliset sukulaisensa herra ja rouva Chick
ilmestyivät.
"Rakas Paul", kuiskasi rouva Chick syleillen häntä, "tämä on alkuna

moniin iloisiin päiviin, toivoakseni!"
"Kiitos, Louisa", virkkoi Dombey jurosti. "Kuinka jaksat, John?"
"No, kuinka sinä itse jaksat?" vastasi Chick.
Hän ojensi kätensä Dombeylle sennäköisenä kuin olisi pelännyt

saavansa sähköiskun. Dombey tarttui siihen ikäänkuin se olisi ollut
kala tai meriruoho tai jokin muu sellainen tahmea esine ja päästi sen
paikalla irti ylhäisen kohteliaasti.'
"Ehkä sinä, Louisa", huomautti Dombey kääntäen vähän päätään

kaulaliinan sisässä kuin jossakin putkessa, "olisit halunnut tulta
uuniin?"
"Ei, rakas Paul, ei minun ole vilu", vastasi rouva Chick, joka töin
tuskin sai estetyksi hampaansa kalisemasta.
"Kuules, John", sanoi Dombey, "eikö sinusta tunnu kylmältä?"
John oli jo pistänyt molemmat kätensä syvälle taskuihin ja oli juuri

aloittamaisillaan saman sopimattoman laulun, joka aikaisemmin oli
niin suututtanut rouva Chickiä. Hän vakuutti voivansa oikein hyvin ja
lisäsi hiljaisella äänellä: "Tralla lallalaa", mutta silloin hänet kohtalon
sallimuksesta keskeytti Towlinson, joka ilmoitti:
"Neiti Tox!"
Ja sisään astui miesten lumoojatar nenä sinisenä ja kasvot

sanomattoman viluisen näköisinä, mikä johtui siitä, että hän oli
juhlapäivän kunniaksi puettu hyvin ohuesti monenlaisiin liehuviin
hetaleihin.
"Hyvää päivää, kuinka voitte, neiti Tox?" kysyi Dombey.
Liehuvien harsojensa ympäröimä neiti Tox lysähti alas kuin kiikari,

joka työnnetään kokoon. Hän niiasi syvään vastaukseksi siihen, että
Dombey lähestyi häntä askeleen tai pari.
"En voi milloinkaan unohtaa tätä tapausta, herra Dombey", virkkoi

neiti Tox lempeällä äänellä. "Se olisi mahdotonta. Rakas Louisa,
tuskin voin uskoa omia aistejani."
Jos neiti Tox saattoi uskoa yhtä aistiaan, oli nyt hyvin kylmä päivä.
Se oli ihan selvää. Hän käytti hyväkseen ensimmäistä mahdollista
tilaisuutta edistääkseen verenkiertoa nenänpäässään hieromalla sitä
salaa nenäliinallaan, jottei se suudellessa tuntuisi alhaisen
lämpötilansa vuoksi vastenmieliseltä kastettavasta.
Pian ilmestyi pienokainen kaikessa komeudessaan Richardsin

sylissä, ja jälkijoukkona oli Florence reippaan nuoren konstaapelinsa
Susan Nipperin valvonnan alaisena. Vaikka lastenhuoneen koko
seurue oli tällä hetkellä puettu kevyempään surupukuun kuin
aikaisemmin, ei orvoksi joutuneitten lasten ulkomuoto suinkaan ollut
omiaan tekemään päivää iloisemmaksi. Pienokainen — ehkä neiti
Toxin nenän vaikutuksesta — alkoi itkeä. Se esti herra Chickin
kömpelösti täyttämästä erästä aikomustaan, nimittäin rupeamasta
puuhailemaan Florencen kanssa. Sillä tämä herra, joka oli verrattain
välinpitämätön täydellisen Dombeyn suuremmista oikeuksista (mikä
ehkä johtui siitä, että hänellä oli kunnia olla yhdistetty oikeaan
Dombeyhin ja että hän sen vuoksi oli tottunut tähän oivallisuuteen),
tosiaankin piti tytöstä eikä salannut tätä tunnettaan, vaan aikoi
nytkin ruveta sitä näyttämään omalla tavallaan, kun Paul alkoi itkeä,
ja Chickin puoliso keskeytti hänet äkkiä.
"Kas niin, Florence, kultaseni", sanoi täti reippaasti, "mitä sinä

puuhailet, lapseni? Näytä nyt itsesi pikku veljellesi. Herätä hänen
huomionsa, kultaseni!"
Ilmakehä tuntui käyvän kylmemmäksi Dombeyn katsellessa

jäätävästi pikku tytärtään, joka taputtaen käsiään ja seisoen
varpaillaan pikku pojan ja perijän valtaistuimen edessä houkutteli
hänet kurottautumaan alas korkealta paikaltaan ja katsomaan
häneen. Ehkä auttoi tähän lopputulokseen myöskin jokin Richardsin
rehellinen temppu, mutta joka tapauksessa katsahti pienokainen alas
ja pysyi hiljaa. Kun sisko kätkeytyi hoitajansa taakse, seurasi poju
häntä silmillään, ja kun tyttö kurkisti sieltä iloisesti huudahtaen,
hypähti Paul, jokelsi iloisesti ja nauroi ääneensä tytön juostessa
häntä kohti ja hyväili hänen kiharoitaan hennoilla kätösillään,
samalla kun sisko oli ihan tukehduttaa hänet suuteloillaan.
Oliko Dombey hyvillään sen nähdessään? Ei ainoakaan värähdys

hänen kasvoissaan ilmaissut iloa, mutta kaikenlaiset ulkonaiset
tunteenpurkaukset olivatkin hänessä tavattomia. Jos auringonsäde
hiipi huoneeseen valaisemaan lapsia heidän leikkiessään, ei se
koskaan ulottunut hänen kasvoihinsa. Hän katseli niin jäykästi ja
kylmästi, että lämmin loiste katosi pikku Florencenkin nauravista
silmistä, kun ne lopulta sattuivat osumaan isän silmiin.
Nyt oli todella synkkä, harmaa syyspäivä, ja sinä lyhyenä
äänettömyyden hetkenä, joka seurasi, putoili lehtiä apeina maahan.
"Jaha, John", virkkoi Dombey katsahtaen kelloonsa ja ottaen

hattunsa ja hansikkaansa, "oleppa hyvä ja tarjoa käsivartesi
sisarelleni. Minä talutan tänään neiti Toxia. Menkää te, Richards,
edellä Paul-herran kanssa. Olkaa hyvin varovainen."
Dombeyn vaunuissa istuivat Dombey ja Poika, neiti Tox, rouva

Chick, Richards ja Florence. Niiden jäljessä tulivat pienemmät
ajoneuvot, joissa olivat Susan Nipper ja niiden omistaja Chick. Susan
katseli hievahtamatta ulos ikkunasta välttääkseen sitä hämminkiä,
jota hänelle tuotti Chickin leveiden kasvojen näkeminen, ja ajatteli
joka kerta, kun kuuli ratinaa, että Chick kääri paperiin hänelle
tarkoitettua rahalahjaa.
Matkalla kirkkoon Dombey taputti kerran käsiään huvittaakseen

poikaansa. Tämä isällisen ihastuksen purkaus sai neiti Toxin ihan
haltioihinsa. Mutta lukuunottamatta tätä tapausta oli pääeroavaisuus
ristiäisseurueen ja hautajaissaaton välillä vain ajoneuvojen ja
hevosten värissä.
Kun he saapuivat kirkon ovelle, otti heidät vastaan juhlallinen

suntio. Dombey, joka astui maahan ensimmäisenä auttaakseen
naiset ulos ajoneuvoista ja seisoi hänen vieressään vaununovella,
näytti toiselta suntiolta, vähemmän loisteliaalta, mutta
peloittavammalta, yksityiselämän suntiolta, meidän puuhiemme ja
sydäntemme vartijalta.
Neiti Toxin käsi vapisi hänen laskiessaan sen Dombeyn käsivarrelle

ja huomatessaan itseään opastettavan ylös portaita kolmikulmaisen
hatun ja leveän kauluksen jäljessä. Hetkisen tuntui siltä kuin olisi
ollut puhe toisista suurista juhlamenoista, "Tahdotko ottaa
puolisoksesi tämän miehen, Lucretia?"
"Tahdon."
"Olkaa hyvä ja tuokaa lapsi nopeasti sisään ulkoilmasta", kuiskasi

suntio pitäen auki kirkon sisäovea.
Pikku Paul olisi voinut Hamletin kanssa kysyä: "hautaaniko?" —

niin kylmä ja ummehtunut oli kirkko. Korkea verhottu saarnatuoli ja
kuoripulpetti, parvekkeiden alla olevien tyhjien rukousjakkaroiden ja
kattoon asti kohoavien ja suurten tylynnäköisten urkujen varjoon
häipyvien tyhjien penkkien ikävät jonot, pölyiset matot ja kylmät
kivipaadet, sivukäytävien kaameat vapaapaikat ja kostea nurkka
kellonnuoran luona, jonne hautajaisissa tarvittavat mustat aluspukit
oli työnnetty syrjään yhdessä muutamien lapioiden ja korien sekä
parin vainajista muistuttavan köysikimpun kanssa, outo, harvinainen,
vastenmielinen haju ja ruumishuoneen valaistus — kaikki oli
sopusoinnussa keskenään. Se oli kylmä ja kaamea näky..
"Nyt on paraikaa vihkiäiset, arvoisa herra", sanoi suntio, "mutta ne

loppuvat pian. Astukaa siksi aikaa tänne sakaristoon."
Ennenkuin hän kääntyi näyttääkseen tietä, kumarsi hän Dombeylle

hymyillen puolittain tutunomaisesti, ilmaistakseen muistavansa, että
hänellä oli ollut mieluisena tehtävänä palvella häntä hänen
puolisonsa hautajaisissa, ja toivovansa, että hän oli voinut hyvin
senjälkeen.
Vihkiäisetkin näyttivät surullisilta heidän astuessaan alttarin ohi.

Morsian oli liian vanha ja sulhanen liian nuori, ja eräs ikäloppu
keikari, jolla oli vain yksi silmä ja toisen silmän kohdalla lornetti,
toimi naittajana todistajien väristessä kylmästä. Sakaristossa savusi
tuli, ja vanha työn uuvuttama ja kehnopalkkainen asianajajan kirjuri
kuljetti etusormeaan pitkin erään suunnattoman suuren nimikirjan
pergamenttisivuja (samanlaisia niteitä oli pitkät rivit hyllyllä). Uunin
yläpuolella riippui kirkon maanalaisten hautaholvien pohjapiirros, ja
Chick, joka luki päällisin puolin ääneen sen sisällystä
vilkastuttaakseen seuruetta, ehti kokonaisuudessaan esittää
kuvauksen rouva Dombeyn hautapaikasta, ennenkuin huomasi
vaieta.
Toisen kylmän äänettömyyden jälkeen kehoitti heitä kastemaljan

luo läähättävä pieni penkkirivien avaaja, jota vaivasi hengenahdistus,
tosin luonteenomainen kirkkomaalle, vaikkei kirkolle.
Siellä he saivat odottaa kotvasen, kunnes hääseurue oli merkinnyt

nimensä luetteloihin. Sillä välin hiippaili läähättävä pieni penkkirivien
avaaja — osittain kivuloisuutensa vuoksi, osittain muistuttaakseen
olemassaolostaan vastavihitylle parille — ympäri rakennusta köhien
kuin merisika.
Pian sitten ilmestyi lukkarikin (ainoa iloisen näköinen olento koko

kirkossa, vaikka hän oli hautausurakoitsija) tuoden maljan lämmintä
vettä ja kaataessaan sen kastemaljaan puhui jotakin kylmän
karkoittamisesta, mitä eivät sillä kertaa olisi voineet suorittaa
miljoonat astialliset kiehuvan kuumaa vettä. Sitten ilmestyi pastori,
miellyttävä, lempeä nuori mies, joka ilmeisesti pelkäsi pienokaista.
Hän teki saman vaikutuksen kuin päähenkilö jossakin
kummitustarinassa, "kokonaan valkeaan verhottu olento", jonka
nähdessään Paul päästi ihan vihlovia huutoja eikä lakannut,
ennenkuin hänet kannettiin ulos kasvot tummansinisinä.
Senkin jälkeen kun tämä oli tapahtunut kaikkien suureksi
virkistykseksi, kuului hänen äänensä juhlatoimituksen koko
loppuajan pylväistössä, milloin heikompana, milloin
voimakkaampana, milloin tyynnytettynä, milloin taas
vastustamattomasti kiihtyneenä häntä kohdanneen vääryyden
vuoksi. Se kiinnitti molempien naisten huomion niin kokonaan, että
rouva Chick syöksyi tuon tuostakin kirkon keskikäytävälle
lähettääkseen viestejä penkkirivien avaajalle ja neiti Tox piti
rukouskirjaansa auki "Ruutisalaliiton" kohdalta ja välillä luki jonkin
siihen liittyvistä kiitosvirsistä.
Koko toimituksen ajan Dombey pysyi tunteettoman tyynenä ja

ehkä vielä lisäsi kylmyyttä, koska nuoren papin henki höyrysi hänen
lukiessaan. Vain yhden kerran isän kasvoneleet vähän värähtivät,
nimittäin silloin, kun pappi lukiessaan hyvin yksinkertaisesti ja
vilpittömästi loppukehoituksen, joka koski kummien tulevaa
velvollisuutta lapsen kuulustelijoina, sattui katsomaan Chickiin. Silloin
olisi voinut nähdä Dombeyn ilmaisevan mahtipontisella katseella,
että hän itse ottaisi sen asian huolekseen.
Dombeylle olisi ollut hyödyksi ajatella vähän vähemmän omaa

arvokkuuttaan ja vähän enemmän niiden juhlamenojen korkeaa
alkuperää ja tarkoitusta, joihin hän otti osaa niin muodollisesti ja
jäykästi. Hänen omahyväisyytensä oli suuressa ristiriidassa niiden
historian kanssa.
Kun ne olivat päättyneet, tarjosi hän taas käsivartensa neiti Toxille

ja talutti hänet sakaristoon, jossa hän ilmoitti pastorille, että olisi
pyytänyt tätä kunnioittamaan hänen kotiaan tulemalla päivälliselle
hänen luokseen, mutta että se ei käynyt päinsä hänen perhesurunsa
vuoksi. Kun nimet oli kirjoitettu ja palkkio maksettu, unohtamatta
penkkirivien avaajaa (jonka yskä oli taas kovin paha), lukkaria tai
suntiota (joka oli sattumalta ulkoportailla katselemassa hartaasti
ilmaa), lähtivät he taas ajamaan kotiin yhtä synkkinä kuin olivat
saapuneet kirkkoon.
Kotona näytti herra Pittin kuva katselevan nenä pystyssä kylmää

välipalaa, joka oli katettu lasien ja hopeiden kylmään loistoon ja
muistutti pikemmin juhlavuoteella makaavan vainajan ateriaa kuin
hyvän seuran virkistystä. Neiti Tox lahjoitti kummipojalleen pikarin ja
Chick laatikossa veitsen, haarukan ja lusikan. Dombey lahjoitti neiti
Toxille rannerenkaan, josta saaja heltyi ylenmäärin.
"John", virkkoi Dombey, "ole niin hyvä ja istu pöydän alapäähän.

Mitä sinulla on siellä, John?"
"Minulla on kylmä vasikanpihvi", vastasi John hieroen

kohmettuneita käsiään yhteen. "Entä sinulla?"
"Tämä on luullakseni jotakin kylmää vasikanpäästä valmistettua",

vastasi Dombey. "Tuossa on kylmää lintua — silavaa — piirakoita —
salaattia — hummeria. Neiti Tox kai kunnioittaa minua juomalla
kanssani vähän viiniä? Samppanjaa neiti Toxille."
Joka ruokalajiin kätkeytyi hammassärkyä. Viini oli niin vihlovan

kylmää, että se pani neiti Toxin vähän huudahtamaan, minkä hän
vaivoin sai muutetuksi jonkinlaiseksi "hm" huokaisuksi. Vasikanpaisti
oli tullut niin ilmavasta ruokasäiliöstä, että ensimmäinen suupala sitä
herätti Chickissä varpaanpäitä myöten samanlaisen tunteen kuin
kylmä lyijy. Dombey yksin pysyi tyynenä. Hänet olisi voinut ripustaa
myytäväksi venäläisillä markkinoilla näytteeksi jäätyneestä miehestä.
Tämä kaikkea vallitseva yleisvaikutus oli liian voimakas hänen
sisarelleenkin. Hän ei yrittänytkään imarrella tai pitää yllä
keskustelua, vaan suuntasi kaikki ponnistuksensa siihen, että
näyttäisi mahdollisimman vähän viluiselta.
"No niin", virkkoi Chick tehden epätoivoisen yrityksen pitkän

äänettömyyden jälkeen ja täyttäen lasinsa sherryllä, "sinun luvallasi,
Dombey, juon tämän lasin pikku Paulin menestykseksi".
"Taivas häntä siunatkoon!" kuiskasi neiti Tox maistaen kerran

viinistään.
"Rakas pikku Dombey!" kuiskasi rouva Chick.
"John", lausui Dombey jäykän arvokkaasti, "olen varma siitä, että

poikani tuntisi suurta kiitollisuutta sinua kohtaan ja epäilemättä
ilmaisisikin sen, jos osaisi antaa arvoa huomaavaisuudellesi. Toivon
hänen kerran kykenevän täyttämään sen vastuunalaisuuden
vaatimukset, jonka hänen sukulaistensa ja ystäviensä
hyväntahtoinen käytös yksityiselämässä ja meidän julkisen
asemamme velvoittava luonne voi panna hänen hartioilleen."
Kun se sävy, jolla nämä sanat lausuttiin, ei sallinut asiasta

puhuttavan enempää, vaipui Chick taas alakuloisuuteen ja
äänettömyyteen. Mutta toisin neiti Tox, joka kuunneltuaan Dombeyta
tavallistakin tarkkaavaisempana ja pää entistä enemmän kallellaan,
kumartui pöydän yli ja sanoi rouva Chickille hiljaa:
"Louisa!"
"Rakas ystävä", vastasi rouva Chick.

"Meidän julkisen asemamme velvoittava luonne voi — olen
unohtanut lauseen täsmällisen muodon."
"Vaatia häneltä", sanoi rouva Chick.
"Suokaa anteeksi, rakas ystävä", vastasi neiti Tox, "ei suinkaan se

niin kuulunut. Lausemuoto oli pyöristetympi ja sujuvampi.
Sukulaisten ja ystävien hyväntahtoinen käytös yksityiselämässä ja
meidän julkisen asemamme velvoittava luonne voi — panna hänen
hartioilleen!"
"Aivan oikein, panna hänen hartioilleen", myönsi rouva Chick.
Neiti Tox taputti riemuiten hentoja käsiään ja lisäsi luoden

silmänsä ylös: "Se on kaunopuheisuutta!"
Dombey oli sillä välin kutsuttanut saapuville Richardsin, joka tuli

nyt sisään niiaten, mutta ilman pienokaista, sillä Paul lepäsi aamun
rasitusten jälkeen. Käskettyään tarjota lasin viiniä tälle palkolliselleen
Dombey puhutteli häntä seuraavin sanoin — mutta ennen sitä neiti
Tox kallisti päänsä toiselle sivulle ja teki muitakin pikku valmisteluja
painaakseen kuulemansa oikein sydämeensä.
"Niinä noin kuutena kuukautena, jotka olette ollut tämän talon

asukkaana, Richards, olette täyttänyt velvollisuutenne. Kun halusin
antaa teille pikku palkinnon tässä tilaisuudessa, mietin kuinka
saattaisin parhaiten toteuttaa aikomukseni ja neuvottelin siitä
myöskin sisareni, rouva —"
"Chickin kanssa", täydensi senniminen herra.
"Oi, olkaa hyvä, älkää keskeyttäkö!" pyysi neiti Tox.

"Aioin sanoa teille, Richards", jatkoi Dombey luoden julman
katseen John-herraan, "että minua vahvisti päätöksessäni vielä
muisto eräästä keskustelusta, joka minulla oli teidän miehenne
kanssa tässä huoneessa silloin, kun teidät palkattiin tänne ja kun
hänen omasta suustaan kuulin sen surullisen seikan, että teidän
koko perheenne, hän itse etupäässä, on vaipunut syvään
tietämättömyyteen."
Richards ihan värisi moitteen ylevyyden musertamana.
"Minä", jatkoi Dombey, "en suinkaan kuulu tasa-arvoisuuden ja

yleisen kansansivistyksen puoltajiin. Mutta alempia luokkia pitää
välttämättä opettaa käsittämään asemansa ja käyttäytymään
sopivasti. Sikäli minä suosin kouluja. Koska minulla on oikeus
ehdottaa yksi oppilas otettavaksi erääseen vanhaan laitokseen, jota
kunnioitettavan ammattikunnan mukaan sanotaan 'armeliaiksi
hiojiksi' ja jossa oppilaille ei anneta ainoastaan hyödyllistä opetusta,
vaan myöskin puku ja numeromerkki, olen minä, asetuttuani ensin
rouva Chickin välityksellä yhteyteen perheenne kanssa, antanut
teidän vanhimmalle pojallenne tuon vapaapaikan, ja nyt olen kuullut,
että hän on tänään saanut koulupukunsa. Hänen poikansa numero",
jatkoi Dombey kääntyen sisarensa puoleen ja puhuen lapsesta kuin
tämä olisi ollut vuokra-ajuri, "on luullakseni
sataneljäkymmentäseitsemän. Louisa, sinähän sen tiedät."
"Sataneljäkymmentäseitsemän", vahvisti rouva Chick. "Pukuna,

Richards, on villakankaasta tehty sievä lämmin pitkäliepeinen takki,
ja lakki, jonka reunat on käännetty ylös keltaisella nauhalla, punaiset
villasukat ja hyvin vahvat nahkaiset polvihousut. Kuka tahansa
saattaisi kiitollisin mielin käydä puettuna sellaisiin vaatteisiin!"
huudahti hän haltioissaan.
"Kuulkaapas vain, Richards!" virkkoi neiti Tox. "Tepä voitte
tosiaankin olla onnellinen! Armeliaat hiojat!"
"Olen tosiaankin hyvin kiitollinen, arvoisa herra", sanoi Richards

epävarmalla äänellä, "ja pidän hyvin kauniina tekona, että olette
muistanut minun pienokaisiani". Mutta samalla ilmestyi hänen
silmiensä eteen kuva hänen esikoisestaan, joka oli puettu
"armeliaaksi hiojaksi", jalat rouva Chickin kuvailemien käytännöllisten
housujen verhoamina, ja se sai kyyneleet nousemaan hänen
silmiinsä.
"Minua ilahduttaa huomata teidät noin tunteelliseksi, Richards",

sanoi neiti Tox.
"Se saa tosiaankin toivomaan", sanoi rouva Chick, joka ylpeili

ihmissydäntä kohtaan tuntemastaan luottamuksesta, "että
maailmassa vielä on jokin heikko kipinä kiitollisuutta ja aitoa
tunnetta".
Richards vastasi näihin kohteliaisuuksiin niiaamalla ja kuiskaamalla

kiitoksensa, mutta huomatessaan mahdottomaksi toipua siitä
mielenjännityksestä, jonka hänessä oli herättänyt mielikuva niin
aikaisin housuihin puetusta esikoisesta, hän vähitellen lähestyi ovea
ja oli sydämestään iloinen päästessään sen ulkopuolelle.
Nämä merkit osittaisesta sulamisesta, jotka olivat ilmestyneet

hänen kerallaan, katosivat myöskin hänen poistuessaan, ja pakkanen
oli taas yhtä ankara kuin ennen konsanaan. Pöydän alapäässä hyräili
Chick pari kertaa säveltä, mutta kummallakin kerralla se oli katkelma
Saulin surumarssista. Seurue näytti kohmettuvan yhä kylmemmäksi
ja jäykemmäksi niinkuin se ateriakin, jonka ympärillä he istuivat.
Vihdoin rouva Chick katsahti neiti Toxiin ja neiti Tox vastasi hänen
katseeseensa, jolloin molemmat nousivat ja sanoivat, että oli
tosiaankin jo' aika lähteä. Kun Dombey kuunteli tätä ilmoitusta täysin
tyynesti, lausuivat he hänelle jäähyväiset ja lähtivät pian Chickin
saattamina, joka heti, kun he olivat kääntäneet selkänsä talolle ja
jättäneet isännän tavalliseen juhlalliseen yksinäisyyteensä, pisti
kädet housuntaskuihin, nojautui taaksepäin vaunuissa ja vihelsi
alusta loppuun mielisäveleensä "liirum laarum rallalaa". Samalla
kuvastui hänen kasvoillaan niin synkkä ja kauhea uhma, että rouva
Chick ei uskaltanut panna vastalausettaan tai millään lailla ahdistaa
häntä.
Vaikka Richardsilla oli pikku Paul sylissään, ei hän voinut unohtaa

esikoistaan. Hän tunsi olevansa kiittämätön, mutta päivän
yleisvaikutus painoi leimansa myöskin "armeliaihin hiojiin", ja tuskin
hän osasi pitää tinalevyä, jossa oli numero
sataneljäkymmentäseitsemän, muuna kuin osana päivän
muodollisuudesta ja jäykkyydestä. Hän puhui lastenkamarissa
myöskin pojan "sääriparoista", ja taas alkoi häntä vaivata mielikuva
koulupukuisesta esikoisesta.
"En tiedä, mitä antaisin", virkkoi Polly, "jos saisin vielä kerran
nähdä pienen poikaparkani, ennenkuin hän tottuu uusiin
vaatteisiinsa".
"No, sanonpa teille jotakin, rouva Richards", vastasi Nipper, joka

oli päässyt uskotuksi, "käykää katsomassa häntä ja keventäkää
mieltänne".
"Herra Dombey ei pitäisi siitä", huomautti Polly.
"Oi, eikö pitäisi, rouva Richards!" vastasi Nipper. "Hän luullakseni

olisi oikein tyytyväinen siihen, jos häneltä kysyisi."
"Tuskinpa te ainakaan kysyisitte?" sanoi Polly.
"En, rouva Richards, päinvastoin", vastasi Susan, "ja koska olen

kuullut, että molemmat tarkastajat Tox ja Chick eivät huomenna aio
olla toimessa, lähdemme Floy-neiti ja minä huomisaamuna teidän
kanssanne tervehtimään perhettänne, rouva Richards, sillä
voimmehan yhtä hyvin kävellä sinne kuin edestakaisin katuja, ja
vielä paremminkin."
Polly hylkäsi ensin tämän suunnitelman jyrkästi, mutta vähitellen

hän alkoi miettiä sitä samoin kuin yhä selvemmin ajatteli lapsensa ja
oman kotinsa kiellettyä kuvaa. Lopulta hän myöntyi Susanin
ehdotukseen päätellen, ettei voinut olla kovin paha käväistä vain
yhden kerran kotona.
Kun asia oli näin päätetty, alkoi pikku Paul itkeä kerrassaan
surkeasti kuin olisi aavistanut, ettei siitä tulisi muuta kuin
onnettomuutta.
"Mikä lasta vaivaa?" kysyi Susan.
"Se on kai vilustunut", vastasi Polly ja käveli sitä kantaen

edestakaisin ja koettaen tyynnyttää.
Syksyinen iltapäivä oli perin kolkko, ja kun Polly asteli lapsi sylissä
saadakseen sen itkun vaimenemaan ja katseli ulos surullisten
ikkunoiden läpi, puristaen pienokaista lujemmin rintaansa vastaan,
varisi kuihtuneita lehtiä ihan ryöppynä maahan.
KUUDES LUKU
Paul joutuu toisen kerran orvoksi
Aamulla Pollya vaivasivat niin monet pahat aavistukset, että hän

ilman mustasilmäisen toverinsa hellittämättömiä yllytyksiä olisi
varmasti hylännyt kaikki ajatukset retkestä ja nimenomaan pyytänyt
lupaa tavata numero sataseitsemänkymmentäseitsemän Dombeyn
talon peloittavan katon alla. Mutta Susan, jota hänen keksimänsä
juoni viehätti ja joka, vaikka jaksoikin perin urhoollisesti kestää toisia
ihmisiä kohdanneet pettymykset, ei voinut sietää omien toiveittensa
tyhjiin raukeamista, osasi esittää monta pätevää vastaväitettä toisen
suunnitelman onnistumista vastaan ja puolustella alkuperäistä aietta
niin taitavilla selityksillä, että melkein samassa kun Dombey oli
kääntänyt ylpeän selkänsä kodilleen ja ajoi Cityyn päin niinkuin joka
päivä ennenkin, oli hänen mitään pahaa aavistamaton poikansa
matkalla Staggsin puutarhoihin päin.
Tämä kaunisniminen paikka sijaitsi eräässä esikaupungissa, jonka

Staggsin puutarhojen asukkaat tunsivat Camberling Townin nimellä.
Ulkomaalaisia varten laaditussa Lontoon kartassa, joka on painettu
nenäliinalle, jotta sitä olisi hauskempi ja mukavampi käsitellä, on
tämä nimitys jostakin syystä lyhennetty Camden Towniksi. Sinne nyt
molemmat lapsenhoitajattaret suuntasivat kulkunsa holhokkiensa
seurassa. Richards tietystikin kantoi Paulia, ja Susan talutti pikku
Florencea, nykien ja sysien häntä välistä, mikäli piti tarpeellisena.
Suuren mullistuksen ensimmäinen isku oli juuri repäissyt koko

naapuritienoon halki, keskustaan asti. Joka taholla näkyi siitä jälkiä.
Taloja oli lyöty kasaan, katuja katkaistu ja tukittu. Syviä kuoppia ja
ojia oli kaivettu maahan, suunnattomia multa- ja saviläjiä luotu
maanpinnalle, ja rakennuksia, jotka olivat kallistuneet, kun niiden
alta maa oli vierinyt pois, oli tuettu paksuilla hirsillä. Erään jyrkän
vastamuodostuneen kukkulan juurella oli jono vankkureita sikin
sokin, toisaalla likosi ja ruostui uutukaisessa lammikossa hujan hajan
rautaesineitä. Kaikkialla näkyi siltoja, jotka eivät johtaneet
mihinkään, teitä, joita oli mahdoton kulkea, savupiippujen
puolivalmiita torneja, väliaikaisia puutaloja ja aitauksia ihan
käsittämättömillä paikoilla, rikkinäisten talojen runkoja ja
keskeneräisiä seiniä ja holvia, kokonaisia telinekasoja, suuria
tiilikiviröykkiöitä, jättimäisiä nostoranoja ja hajasäärisiä kolmijalkoja,
jotka riippuivat tyhjässä ilmassa. Joka suunnalla näkyi tuhansia
epäsäännöllisiä hahmoja ja esineitä, jotka olivat armottomasti
viskautuneet pois paikoiltaan ja nyt törröttivät ylösalaisin maahan
vaipuneina tai ilmassa sojottaen tai vedessä lahoten
selittämättöminä kuin uni. Kuumat lähteet ja polttavat vesisuihkut,
maanjäristyksen tavalliset seuralaiset, lisäsivät vielä näyn
sekasortoisuutta. Kiehuvaa vettä kokoontui rappeutuneiden seinien
väliin, missä se sihisi kovasti. Sieltä tunkeutui niinikään näkyviin
liekkien loimu ja kohina, ja tuhkakasat sulkivat tien ja muuttivat
kokonaan naapuriston olot ja tavat.
Lyhyesti sanoen, vielä keskeneräinen rautatie oli rakenteilla ja kulki
tämän hirveän sekasorron keskitse sivistyksen ja edistyksen
valtavalla uralla.
Mutta tähän asti ei ympäristö ollut vielä halukas hyväksymään

rautatietä. Pari kolme rohkeaa keinottelijaa oli jo tehnyt
katusuunnitteluja, ja yksi oli vähän rakentanutkin, mutta pysähtynyt
keskelle liejua ja tuhkaa miettiäkseen asiaa vielä vähän. Uuden
uutukainen kapakka, joka tuoksui vielä tuoreelta muurilaastilta ja
liisteriltä ja jonka ikkunoista oli näköala pelkkään tyhjyyteen, oli
valinnut ilmoituskilpensä kuvaksi rautatien kiskot, mutta se saattoi
olla tuhmanrohkea yritys — ja sitten sen isäntä toivoi voivansa
myydä juomia työmiehille. Niin oli yksinkertaisesta olutkapakasta
tullut tunnelinkaivajien poikkeuspaikka, ja vanha lihakauppa oli yhtä
itsekkäistä syistä nopeasti ja kansanomaisesti muuttunut
rautatieravintolaksi, jossa joka päivä oli tarjolla paistettua sianreittä.
Vuokratalojen omistajat niinikään näyttivät suosivan näitä
uudistuksia eivätkä senvuoksi juuri nauttineet paikkakuntalaisten
luottamusta. Yleinen mielipide taipui hyvin hitaasti uuden hankkeen
puolelle. Rautatien vieressä oli likaisia peltoja ja navettoja ja
lantakasoja ja törkyläjiä ja ojia ja puutarhoja ja huvimajoja ja
aukioita, joilla saattoi piiskata mattoja. Korkeammilla kohdilla oli
hajallaan pieniä osterinkuorten kasoja osteriaikana ja
hummerinkuorten kasoja hummeriaikana ja saviastioiden sirpaleita ja
kuihtuneita kaalinlehtiä kaikkina aikoina. Tämän tienoon
yleisvaikutelmaan kuuluivat myöskin pylväät ja aidat ja
asiaankuulumattomille ohikulkijoille tarkoitetut vanhat varoitustaulut,
huonojen hökkelien takaseinät ja pienet mitättömät ruohokentät.
Mikään ei siellä ollut hyvää eikä kuvitellutkaan olevansa. Jos
lähistöllä oleva kurja autio maa olisi voinut nauraa, olisi se nauranut
kaikelle tälle pilkallisesti niinkuin moni sen kehnoista naapureista.
Staggsin puutarhain asukkaat olivat tavattoman epäuskoisia. Talot
oli rakennettu lyhyeen riviin, ja kaikilla oli edessään likaiset
maatilkut, joita reunustivat vanhat ovet, tynnyrinkimmet,
tervakankaan palaset ja kuivettuneet pensaat. Täytteenä oli käytetty
pohjattomia tinakattiloita ja kuluneita rautaisia tuliristikkoja. Siellä
asukkaat kasvattivat helakanpunaisia papuja, pitivät siipikarjaa ja
kaniineja, pystyttivät hauraita huvimajoja (eräs niistä oli vanha
vene), kuivasivat vaatteita ja polttivat piippua. Muutamat olivat sitä
mieltä, että Staggsin puutarhat olivat saaneet nimensä eräästä jo
manalle menneestä kapitalistista, herra Staggsista, joka oli
rakennuttanut ne huvikseen. Toiset, joilla oli luontainen mieltymys
maaseutuun, uskoivat nimen johtuvan niiltä maalaisajoilta, jolloin
peurat Staggsien nimisinä olivat paenneet turvaan varjoisille
seuduille. Kuinka asia lieneekään ollut, pitivät Staggsin puutarhojen
asukkaat omaa seutuaan pyhänä lehtona, jota rautatie ei saisi
turmella, ja niin varmoja he olivat siitä, että heidän seutunsa pysyisi
pystyssä paljon kauemmin kuin tuollaiset naurettavat keksinnöt, että
kulmassa asuva nuohoojamestari, paikallispolitiikan johtaja, oli
julkisesti selittänyt, että kun rautatie avattaisiin liikenteelle — jos se
koskaan tapahtuisi — hänen kaksi poikaansa saisi nousta hänen
asuntonsa savutorvelle hurraamaan yrityksen epäonnistumiselle ja
sitä ivaamaan.
Tähän saastaiseen paikkaan, jonka pelkän nimen rouva Chick oli

tähän asti huolellisesti salannut veljeltään, kohtalo ja Richards nyt
kuljettivat pikku Paulia.
"Tuolla on minun kotini, Susan", virkkoi Polly osoittaen erästä

asumusta.
"Tosiaanko?" sanoi Susan alentuvasti.

"Ja eikö tuolla seisokin sisareni Jemima ovella, käsivarrellaan oma
suloinen pienokaiseni!" huudahti Polly.
Se näky antoi Pollyn kärsimättömyydelle niin voimakkaan

siipiparin, että hän juoksi sinne aika vauhtia, syöksähti Jemiman luo
ja vaihtoi hänen kanssaan pienokaista silmänräpäyksessä nuoren
tytön tavattomaksi hämmästykseksi, hänelle kun Dombeyn perillinen
näytti pudonneen pilvistä.
"Kah, Polly!" huudahti Jemima. "Sinähän oikein säikähdytit minua!

Kuka olisi uskonut! Tule sisään, Polly! Kuinka terveeltä sinä
näytätkään! Lapset menevät varmasti melkein sekaisin nähdessään
sinut."
Niin he menivätkin, jos saattoi päättää heidän nostamastaan

hälinästä ja siitä tavasta, kuinka he syöksyivät käsiksi Pollyyn ja
vetivät hänet matalalle tuolille uuninnurkkaan. Siellä hänen rehelliset
omenaa muistuttavat kasvonsa heti joutuivat keskelle pienempiä
omenoita, jotka painoivat niihin ruusuiset poskensa ja olivat kaikki
ilmeisesti saman puun hedelmiä. Polly puolestaan oli yhtä äänekäs ja
raju kuin lapsetkin, ja vasta kun hän oli hengästynyt ja hänen
tukkansa riippui irrallaan hehkuvien kasvojen ympärillä ja hänen uusi
ristiäispukunsa oli joutunut pahasti epäjärjestykseen, vasta silloin
keskeytyi hälinä vähäksi ajaksi. Mutta silloinkin pysyi viimeisen
edellinen Toodle hänen sylissään pitäen molempia käsivarsiaan
lujasti hänen kaulansa ympärillä, kun taas vähän isompi Toodle oli
kiivennyt tuolin selustalle ja teki epätoivoisia ponnistuksia, toinen
sääri ilmassa, suudella äitiä takaapäin.
"Katsokaapas, sievä pikku neiti on tullut katsomaan teitä", virkkoi

Polly, "ja näettekö, kuinka siivolla hän pysyy! Eikö hän olekin kaunis
pikku neiti?"

Full Laser Spectroscopy For Sensing Fundamentals Techniques and Applications 1st Edition M. Baudelet (Eds.) PDF All Chapters

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Full Laser Spectroscopy For Sensing Fundamentals Techniques and Applications 1st Edition M. Baudelet (Eds.) PDF All Chapters

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Full Laser Spectroscopy For Sensing Fundamentals Techniques and Applications 1st Edition M. Baudelet (Eds.) PDF All Chapters

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Get ebook downloads in full at ebookname.

Laser Spectroscopy for Sensing Fundamentals

Explore and download more ebook at https://ebookname.com

Laser chemistry spectroscopy dynamics and applications

Infrared Spectroscopy Fundamentals and Applications 1st

Laser Spectroscopy 1st Edition Steven Chu

Algebra I Quick Review 2nd Edition Cliffs Notes Jerry

Textbook of oral medicine 3rd Edition Anil Govindrao

Advances in Astronomy From the Big Bang to the Solar

Badd Mojo The Badd Brothers Book 6 1st Edition Jasinda

Winds from the North Tewa Origins and Historical

Lasers for medical applications

Handbook of solid-state lasers

amsterdam • boston • cambridge • heidelberg • london

Copyright © 2014 Woodhead Publishing Limited. All rights reserved

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system or transmitted

British Library Cataloguing-in-Publication Data

Library of Congress Control Number: 2013954933

ISBN 978-0-85709-273-1 (print)

For information on all Woodhead Publishing publications

Typeset by Newgen Knowledge Works Pvt Ltd, India

Printed and bound in the United Kingdom

(* = main contact) E-mail: [email protected]

Durham NC, 27701 Lund University

US Army Edgewood Chemical Chapter 15

14 Solid-state hydrogen storage: Materials and chemistry

32 MEMS for automotive and aerospace applications

50 Computer design of diffractive optics

66 Power ultrasonics: A handbook of materials, design and applications of

M. BAUDELET, University of Central Florida, USA

At the same time, in 1565, fluorescence was used by Nicolàs Monardes to

Since the sixteenth century, the response of matter to radiative excitation

spectroscopy, cavity ringdown, intracavity absorption, magnetic rotation

• What sample do I need to measure?

What type of explosive is present on this suspect fingerprint? What type of

Abstract: This chapter discusses the electronic, vibrational, and rotational

Key words: electronic spectroscopy, infrared and Raman spectroscopy,

© 2014 Woodhead Publishing Limited

breakdown spectroscopy experiments, emission from atoms and molecules

1.2 Radiative processes and spectral broadening

where ρ (ν 21 ) is the energy density of the light at the frequency ν 21 . A similar

1.1 Radiative transitions in a two-level system.

Here, ε 0 is the permittivity of vacuum.

where σ is the absorption cross-section at the frequency of the light and l is

The quantity λ is the wavelength of the transition. So far, we have described

The FWHM of this profile is given by

where T is the temperature in K and M is the molecular weight of the par-

atom, the Stark broadening parameters, or the relationship between the

1.3 Spectra of the Al 394–396 nm lines in laser-induced breakdown

1.3 Atomic spectroscopy

polyelectronic atoms, while radiative transitions between atomic energy

1.3.1 Atomic energy levels

4 104 121.8 nm 156.1 nm 130.4 nm

By contrast, the energy spacings between electron configurations of metal

1.3.2 Atomic transitions

Under certain conditions, the system is in local thermodynamic equilib-

N gu exp ( −Eu kT ) [1.18]

Here, gu is the degeneracy of the upper level. The plasma temperature

Here, ΔE is a correction to the ionization potential from interactions in the