Problems and Proofs in Real Analysis Theory of Measure and Integration 1st Edition James J. Yeh Ebook All Chapters PDF

Get ebook downloads in full at ebookname.
com
Problems and Proofs in Real Analysis Theory of

Measure and Integration 1st Edition James J. Yeh
https://ebookname.com/product/problems-and-proofs-in-real-
analysis-theory-of-measure-and-integration-1st-edition-
james-j-yeh/
OR CLICK BUTTON
DOWNLOAD EBOOK
Explore and download more ebook at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...
Real Analysis Theory of Measure and Integration 3rd

Edition J. Yeh
https://ebookname.com/product/real-analysis-theory-of-measure-
and-integration-3rd-edition-j-yeh/
Real Analysis Measure and Integration 1st Edition Marat

V. Markin
https://ebookname.com/product/real-analysis-measure-and-
integration-1st-edition-marat-v-markin/
Real Analysis Measure Theory Integration and Hilbert

Spaces 1, Illustrated Edition Edition Elias M. Stein
https://ebookname.com/product/real-analysis-measure-theory-
integration-and-hilbert-spaces-1-illustrated-edition-edition-
elias-m-stein/
Administrative Office Management 1st Edition R. K.

Chopra
https://ebookname.com/product/administrative-office-
management-1st-edition-r-k-chopra/
Conservation biology evolution in action 1st Edition
Scott P. Carroll
https://ebookname.com/product/conservation-biology-evolution-in-
action-1st-edition-scott-p-carroll/
PAHs An Ecotoxicological Perspective Ecological

Environmental Toxicology Series 1st Edition Peter E. T.
Douben
https://ebookname.com/product/pahs-an-ecotoxicological-
perspective-ecological-environmental-toxicology-series-1st-
edition-peter-e-t-douben/
Otolaryngology Prep and Practice 1st Edition Jennifer

J. Shin
https://ebookname.com/product/otolaryngology-prep-and-
practice-1st-edition-jennifer-j-shin/
Physics and chemistry of the solar system 2nd ed

Edition John S. Lewis (Eds.)
https://ebookname.com/product/physics-and-chemistry-of-the-solar-
system-2nd-ed-edition-john-s-lewis-eds/
Book by Book Notes on Reading and Life Michael Dirda
https://ebookname.com/product/book-by-book-notes-on-reading-and-
life-michael-dirda/
Permanent Income Wealth and Consumption A Critique of
the Permanent Income Theory the Life Cycle Hypothesis
and Related Theories Thomas Mayer
https://ebookname.com/product/permanent-income-wealth-and-
consumption-a-critique-of-the-permanent-income-theory-the-life-
cycle-hypothesis-and-related-theories-thomas-mayer/
PROBLEMS
ANoPRQQFS N 1
REAL ANALYSIS
Theory of Measure and Integration
This page intentionally left blank
PROBLEMS
ANoPRQQFSIN
REAL ANALYSIS
Theory of Measure and Integration
JYeh
University of California, Irvine, USA
9 World Scientific
NEW JERSEY • LONDON • SINGAPORE • BEIJING • SHANGHAI • HONG KONG • TAIPEI • CHENNAI
Published by
World Scientific Publishing Co. Pte. Ltd.
5 Toh Tuck Link, Singapore 596224
USA office: 27 Warren Street, Suite 401-402, Hackensack, NJ 07601
UK office: 51 Shelton Street, Covent Garden, London WC2H 9HE
Library of Congress Cataloging-ID-PubUeatlon Data

Yeh,J.
Problems and proofs in real analysis : theory of measure and integration I by J. Yeh, University of
California, Irvine, USA.
pages em
Companion volume to: Real analysis: theory of measure and integration (3rd ed.).
Intended as a self-study volume.
ISBN 978-981-4578-50-9 (softcover: alk. paper)
1. Mathematical analysis--Study and teaching. 2. Measure theory--Study and teaching.
I. Yeh, J. Real analysis. ll. Title.
QA312.Y445 2014
515'.8~23
2013041974
British Library Cataloguing-in-Publication Data

A catalogue record for this book is available from the British Library.
Copyright IC 2014 by World Scientific Publishing Co. Pte. Ltd.
All rights reserved. This book, or parts thereof, may not be reproduced in any form or by any mefJII9,
electronic or mechanical, includingphotocopying, recording or any information storage and retrieval
system now h10W11 or to be invented, without written permission from the publisher.
For photocopying ofmaterial in this volume, please pay a copying fee through the Copyright Clearance
Center, Inc., 222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, USA. In this case permission to photocopy
is not required from the publisher.
Printed in Singapore by World Scientific Printers.

To my wife
Betty
This page intentionally left blank
Contents vii
Contents
Preface . . . . . . . . . . . . . . . . . . viii
§1 Measure on a a-algebra of Sets .. . 1
§2 Outer Measures . . . . . . 43
§3 Lebesgue Measure on R . . . . 46
§4 Measurable Functions 78
§5 Completion of Measure Space 104
§6 Convergence a.e. and Convergence in Measure . 107
§7 Integration of Bounded Functions on Sets of Finite Measure . 132
§8 Integration of Nonnegative Functions .. 160
§9 Integration of Measurable Functions 192
§ 10 Signed Measures . . . . . . . . . . . . 266
§ 11 Absolute Continuity of a Measure . . . 277
§ 12 Monotone Functions and Functions of Bounded Variation . . 290
§13 Absolutely Continuous Functions . 314
§ 16 The LP Spaces . . . . . . . . . . . . . . . . . . 353
§ 17 Relation among the LP Spaces . . . . . . . . . . 386
§ 18 Bounded Linear Functionals on the LP Spaces . . 424
§22 Lebesgue-Stieltjes Measure Spaces . . . . . . . 431
§23 Product Measure Spaces . . . . . . . . . . . . . 443
§24 Lebesgue Measure Space on the Euclidean Space 466
§25 Differentiation on the Euclidean Space . . . . . . 473
viii Preface
Preface
This volume consists of proofs of the problems in the monograph Real Analysis: Theory
of Measure and Integration, 3rd Edition. Alternate proofs are included when appropriate to
show different approaches to the problem or different techniques in constructing a proof.
We hope that this volume will be helpful to those who read Real Analysis in self-study and
have no easy access to help.
J. Yeh
Corona del Mar, California
September, 2013
§1 Measure on a a-algebra of Sets 1
§1 Measure on a cr-algebra of Sets

Prob. 1.1. Given two sequences of subsets (En : n E N) and (Fn : n E N) of a set X.
(a) Show that
(1) ~~~u~~~c~~~u~c~~~u~~~
n~oc n~oo n....,..oo n~oo
n~oo
C ~sup(En U Fn) C ~sup En U lim sup Fn.

n~oo n~oo n~oo
(b) Show that
(2) ~~~n~~~c~~~n~c~~~n~~~
n~oo n.....,.oo n~oo
n~oo
n~oo
c ~sup(En n Fn) c ~sup En n lim sup Fn.
(c)Showthatif ~ Enand ~ Fnexist,then ~ (EnUFn)and ~ (EnnFn)exist

11....... 00 11-+00 11-+00 11-+00
and moreover
(3) ~ (EnUFn) ~ EnU ~ Fn,

= 11-+00
,......,.00 11-+00
(4)
Proof. Let (An : n E N) be a sequence of subsets of X. According to Lemma 1. 7, An

~ inf
n~oo
consists of every x E X such that x E An for all but finitely many n E N and ~sup An
n~oo
consists of every x E X such that x E An for infinitely many n E N. Titis is the basis for
the proof of the chain of inclusions.
1. Let us prove (1) by verifying the set inclusions one after another.
1.1. Let us prove~~ E 11 Ulim~ F11 C ~inf(E11 U Fn).
n-+ oo n-+oo n--+-00
Let x E ~inf En U ~inf Fn. Then we have x E ~inf En or x E ~inf Fn. If
,.__,..oo n....,.oo n-+oo n-+oo
x E ~ inf En then x E En for all but finitely many n E N and then x E En U Fn for all but
n~oo
finitely many n E N and therefore X E ~ inf (En U Fn). Similarly if X E lim inf Fn then
11-+00 11-+00
x E ~inf(En U Fn). Titis proves ~inf En U ~inf Fn C Iiminf(En U Fn).
n.....,.oo 11"""7-00 n-+oo n....,.oo
1.2. Let us prove ~inf(En U Fn) C ~inf En U lim sup Fn.
n-+oo n-+oo n-+oo
Let x E lim~(En U Fn). Then x E En U Fn for all but finitely many n E N. Suppose
n-+oo
x E Fn for infinitely many n E N. Then x E ~sup Fn.
On the other hand if x E Fn
n-+oo
for only finitely many n E N, then since x E En U Fn for all but finitely many n E N,
we must have x E En for all but finitely many n E N and then x E ~inf11 ~ 00 En.
Titis shows that if x E ~inf(En U Fn) then x E limsupFn or x E ~inf En so that
11-+00 11"""+00 11-+00
x E ~ inf En U ~sup Fn . Titis proves ~inf(En U Fn) C ~~En U ~sup Fn .
n-+oo n-+oo n-+oo n--+oo n-+oo
1.3. Let us prove ~~En U lim sup Fn C ~sup(En U Fn).
n-+oo 11-+00 11-+00
Since liminf En C ~sup En, we have ~inf EnU~supFn C ~supEnUlimsupFn .
n~oo n-+00 n~oo 11-+00 n~ oo n~oo
2 Problems and Proofs in Real Analysis
Since En C En U Fn for every n E N, we have lim sup En C lim sup( En U Fn). Similarly
ft..... OO 11-+00
lim sup Fn C lim sup(En U Fn)- Therefore lim sup En U lim sup Fn C lim sup( En U Fn)-
n-+<X> n-+<X> n-+<X> n-+<X> n-+<X>
This proves lim inf En U lim sup Fn C lim sup( En U Fn).
n-+oo n~oo
lA. Let us prove lim sup(En U Fn) C lim sup En U lim sup Fn.
n-+oo n-+oo n-+oo
Let x E lim sup(E11 U F 11 ). Then x E En U Fn for infinitely many n E N. If x E E 11 for
n-+oo
infinitely many n e N then x E lim sup En. On the other hand if x E En for only finitely
n-+oo
many n E N, then since x E En U Fn for infinitely many n E N, we must have x E Fn for
infinitely many n E N and thus x E lim sup F11 • This shows that if x E lim sup(En U F 11 ) ,
n.....,.oo n-+oo
then x E lim sup E 11 or x E lim sup Fn and therefore x E lim sup En U lim sup Fn. This
n-+oo n-+oo n-+ oo n-+oo
proves lim sup(En U Fn) C lim sup En U lim sup Fn.
n-+oo
2. Let us prove (2) by verifying the set inclusions one after another.
2.1. Let us prove liminf En n liminf Fn
n~oo n-+oo
c liminf(En
n-+oo
n Fn).
Letx E liminf Ennliminf Fn. Thenx E liminf EnandthisimpliesthatthereexistsNt EN
n-+oo n-+oc n-+oo
such that x E E,. for n ~ Nt. Similarly x E lim inf F,. implies that there exists N2 E N
n-+oo
suchthatx E Fnforn ~ N2. LetN = max:{Nt,N2}. Thenx E EnnFn forn ~Nand this
implies thatx E liminf(En n Fn). This proves liminf En nliminf Fn c liminf(En n Fn).
n-HXJ n-HXJ n-HXJ n-+oo
2.2. Let us prove liminf(En n Fn) C liminf En n lim sup Fn.
n-+oo n-+oo n-+<X>
Letx E liminf(En n Fn). Thenx E E 11 n Fn for all but finitely many n EN. Thenx E E 11
n-+oo
for all but finitely many n e N so that x e liminf E,. and similarly x e liminf F,.. Thus
n~oo n-+oo
x E liminf En n liminf Fn C liminf En n limsupFn. This proves liminf(En n Fn) C
n-+oo n-+oo n-+oo n-+oo n~oo
lim inf En n lim sup Fn.

n--+oo n-+oo
2.3. Let us prove liminf En n lim sup Fn
n__..oo
c lim sup( En n Fn).
n-+oo n-+oo
Letx E liminf Ennlimsup Fn. Thenx E liminf En sothatx E E 11 for all but finitely many
-00 -00 -00
n E N and x E lim sup Fn for infinitely many n E N. This implies that x E En n Fn for
n-+oo
infinitely many n E N and thus X E lim sup(En nFn). This proves lim inf En nlim sup Fn c
n-+oo n-4>oo n-+oo
lim sup( En n Fn).
n-+oo
2A. Let us prove lim sup(En n Fn) C lim sup En n lim sup Fn.
n-+oo n-+oo n-+oo
Let X E lim sup(En n Fll) . Then X E En n Fn for infinitely many n E N. This implies that
n-+oo
x E En for infinitely many n E N so that x E lim sup En and similarly x E Fn for infinitely
n-+oo
many n E N so that x E lim sup Fn. Thus we have x E lim sup En n lim sup Fn. This proves
11-+00 n-+oo n-+oo
lim sup( En n Fn) c lim sup En n lim sup Fn.
n-+oo
§ 1 Measure on a a -algebra of Sets 3
3. Let us prove (c). Let us assume that lim E,. and lim F,. exist. Then we have
n-->oo n-->oo
!
limE,. =liminfE,. =limsupE,.,
n.....,.oo n.....,..oo ,...... 00
(5)
lim F, = lim inf F, = lim sup F,.
n....,.oo n--+oo n--+oo
Substituting (5) into (1), we have
lim E,. U lim F,

n.--+oo n--+oo
c lim inf(E,. U F,.)
n--+oo
c lim sup(E,. U F,.) c lim E11 U lim F11 ,

,...... 00 11-->00 Tl-->00
which implies
liminf(E11 U F 11 ) = limsup(E11 U F11 ) = lim E 11 U lim F,. .

n-->00 n-->oo 11-->00 11-->00
This shows that lim (E11 U F11 ) exists and lim (E11 U F11 ) = lim E 11 U lim F11 •
n--+oo 11"""700 n--+oo n"""7oo
Similarly by substituting (5) into (2) we show that lim (E11 n F,.) exists and moreover
Tl-->00
lim (E, n F,) = lim E, n lim F,. 1
n--+oo n--+oo n--+oo
Prob. 1.2. (a) Let (An : n E N) be a sequence of subsets of a set X. Let (Bn : n E N) be a
sequence obtained by dropping finitely many entries in the sequence (An : n e N). Show
that lim inf Bn = lim inf An and lim sup Bn = lim sup An. Show that lim Bn exists if
n~oo n......,oo n__,..oo n....,.oo n...... oo
and only if lim An exists and when they exist they are equal.
n-+oo
(b) Let (A, : n e N) and (Bn : n E N) be two sequences of subsets of a set X such
that A, = B, for all but finitely many n e N. Show that liminf Bn = liminf A, and
n~oo n...,.oo
lim sup Bn = lim sup A,. Show that lim B, exists if and only if lim A, exists and when
n..... oo n~oo
n-+oo n-+oo
they exist they are equal.
Proof. 1. Let us prove (a). H x e liminf B, then x e B, for all but finitely many n e N
n-+oo
and hence x e A, for all but finitely many n e N and then lim inf A,. This shows that
n-+oo
lim inf Bn C lim inf A,. By the same argument we show that lim inf A, C lim inf Bn and
n-+oo n-+oo n-+oo n-+oo
therefore we have lim inf B 11 = lim inf An.
n......,oo n......oo
We show by the same argument as above that lim sup Bn = lim sup A,.
,. ....... 00 ,......,.00
Now lim Bn exists if and only if lim inf Bn = lim sup B 11 and when the equality holds
11-+00 11-+00 n-->oo
then lim Bn = lim inf B, = lim sup B11 • But as we showed above, we have lim inf Bn =
n.....oo 11"""'*00 n~oo n...... oo
lim inf A, and lim sup B, = lim sup An. Therefore lim Bn exists if and only if lim A,
n~oo n-+oo n-+oo ,......,.oo n......,.oo
exists and when they exist they are equal.
2. Let us prove (b). Now if An = B, for all but finitely many n e N then there exists
N E N such that A, = Bn for n ~ N. Let(~ : n E N) be the sequence obtained by
droppingtheinitialN entries in (A, : n e N) and similarly let (B~: n eN) be the sequence
obtained by dropping the initial N entries in (Bn : n e N). We have A~ = B~ for every
n e N. Then by (a) we have
lim sup A, = lim sup A~ = lim sup B~ = lim sup B,.

n-+oo n-+oo n-+oo n-+oo
Then by the same argument as in (a), lim B11 exists if and only if lim A, exists and when
n-+oo n-+oo
they exist they are equal. 1
Prob.1.3. Let (En : n E N) beadisjointsequenceofsubsets of a set X. Show that lim En

n-+oo
exists and lim En = 0.
n-+oo
Proof. If (En : n E N) is a disjoint sequence then we have
liminf En= {x EX: x E En for all but finitely many n EN}= 0,

n.... oo
lim sup En= {x EX: x E En for infinitely many n EN}= 0.

n-+oo
Thus we have lim inf En lim sup En 0 and this implies that lim En exists and
n-+oo n__.oo n-+oo
lim En= 0. I
n-+oo
Prob. 1.4. Let a E R and let (xn : n E N) be a sequence of points in R, all distinct
from a, such that lim Xn = a. Show that lim {xn} exists and lim {x,} = 0 and thus
n~oo n......,oo n-+oo
lim {xn} ¥: {a}.
n-+oo
Proof. Let En= {x11 }forn EN andconsiderthesequence (En: n EN) ofsetsin R. Since
lim Xn = a, we have
n-+oo
liminf En= {x E R: x E En for all but finitely many n EN}

n-+oo
= {x E R: x = Xn for all but finitely many n EN}
=0,
and
lim sup En = { x E R : x E En for infinitely many n E N}

n__.oo
= {x E R: X = Xn for infinitely many n E N}

=0.
Thus we have lim inf En = lim sup En = 0. This implies that lim En exists and
-00 -00 -00
lim En = 0. This proves that lim {xn} exists and lim {xn} = 0 and in particular
n-+oo n...,.oo n-+oo
lim {xn}
n-+oo
¥: {a}. 1
Prob. 1.5. For E C IR and I E IR, let us write E + I = {x + I E IR : x E E} and call it

the translate of E by 1. Let (t,. : n E N) be a strictly decreasing sequence in IR such that
lim In = 0 and let E,. = E +In for n E N. Let us investigate the existence of lim En.
n...,.oo n~oo
(a)LetE = (-oo,O). Showthat lim En= (-oo,O].

11-+00
(b) Let E = {a} where a E JR. Show that lim En = 0.
n-+00
(c) Let E =[a, b] where a, bE IR and a< b. Show that lim En= (a, b].
n-+oo
(d) Let E =(a, b) where a, bE IR and a< b. Show that lim En= (a,b].
n-+oo
(e) Let E = Q, the set of all rational numbers. Assume that (tn : n E N) satisfies the
additional condition that In is a rational number for all but finitely many n E N. Show that
lim En= E.
11-+00
(f) Let E = Q as in (d) but assume that (tn : n E N) satisfies the additional condition that tn
is a rational number for infinitely many n E N and In is an irrational number for infinitely
many n E N. Show that lim E,. does not exist.
n->oo
Proof. 1. Let us prove (a). We have E = ( -00, 0) and En = E + tn = (-00, 111 ) for
n E N. Thus (En : n E N) is a decreasing sequence of sets and this implies lim En =
n-+00
nnEf:l En= (-00, 0].
2. Let us prove (b). We have E = {a} and E11 = E + t,. = {a+ t,.} for n E N. Now
lim sup En consists of every x E IR such that x E E., for infinitely many n E N. Since
n->oo
{E11 : n E N} is a disjoint collection, it is impossible for any x E IR to be in more than one
E,.. Thus limsupE,. = 0. Then since liminfE11 c limsupE11 , we have liminfE11 = 0
n-+oo 11..... 00 n-+oo n-..oo
as well. Thus liminf E.,= limsupE,. = 0 and this implies that lim E,. exists and
-00 -00 -00
lim E,. = liminf E.,= limsupE,. = 0.

n-+oo 11-+oo n->oo
3. Let us prove (c). We have E =[a, b] and E.,= E + t,. =[a+ t,., b + t,.] for n EN.
Consider x E (a, b]. Now tn ~ 0 implies a+ 111 ~ a and b + t11 ~ b. This implies that
x E [a + t11 , b + t,.] = En for all but finitely many n E N so that x E lim inf E,.. Thus
n->oo
(1) (a,b] c liminf E,. c lim sup En.
n-+oo 11-ioOO
Next consider x E (-oo, a]. Since a+ 111 ~a, we have x ~En for any n E Nand thus
x ~lim sup En. This implies that
....... 00
(2) ( -oo, a] n lim sup E., = 0.

n-+oo
Then since lim inf E., c lim sup En, (2) implies
n-+oo n-+oo
(3) ( -oo, a] n lim inf En =
n-+oo
0.
Next consider x E (b, oo). Since b +In ~ b, we have x E [a= tn, b +In]= En for only
finitely many n E N so that x V. lim sup En. This shows that
n-+oo
(4) (b, oo) n lim sup En= 0.
n-+00
Then since liminf En c lim sup En, (4) implies

n-+oo n-+oo
(5) (b, oo) n liminf
n-+00
E11 = ~.
By (1), (2) and (4) we have lim sup E 11 = (a, b] and similarly by (1), (3) and (5) we have
n-+oo
liminf E 11 = (a, b]. Thus we have liminf E11 = lim sup E,. = (a, b]. This implies that
n.....,.oc n~oo
n-+00
lim E exists and moreover
11-+00 11
limE,.= liminf E,. = limsupE,. = (a,b].
n~oo n--+-oo
4. Let us prove (d). We have E = (a, b) and E 11 = E + t11 = (a+ t11 , b + t 11) for n E N.
By the same argument as in 3, we show that lim sup E,. = (a, b] and lim inf E,. = (a, b ].
n-+oo n-+oo
Then we have lim En = (a, b]. (Note that while b f/ E in this case we still have
n-+00
b E lim inf En c lim sup E,..)
n-+oo n-+oo
5. Let us prove (e). Since t,. E Q for all but finitely many n E N, there exists N E N
such thatt11 E Q forn ~ N. Thenforn ~ N we have En= E +t11 Q +tn Q =E. = =
Then we have lim En = E.
n-+oo
6. Let us prove (f). Let P be the set of all irrational numbers. Then we have Q n P = ~
and Q U P = JR. Let us observe that
(6) ~ E Q and Tf E P => ~ + Tf E P.
s
(Suppose not Then := ~ + 1f E Q. Then 1f = s-
~ E Q, a contradiction to 1f E P. )
To show that lim E 11 does not exist, we show that lim inf E 11 ;;/; lim sup E,.. We show
11---ii>OO n.....,..oo 11-+00
this by showing that whereas lim sup E 11 ;;/; ~ we have lim inf E 11 = ~.
n~oo
11-->00
Our sequence (tn : n E N) is such that t,. E Q for infinitely many n E N and at the same
time t11 E P for infinitely many n E N. If t 11 E Q then E 11 = E + t11 = Q + t11 = Q and
thus Q = E,. for infinitely many n E N and hence Q c lim sup E,.. Therefore we have
11-->00
(7) limsupE11 ;;/; ~.
11~00
Now liminf E 11 consistsofeveryx E !Rsuchthatx E E 11 forallbutfinitelymanyn EN.

11-->00
Let us show that no such x E R exists. If x E R then either x E Q or x E P. Consider
first the case x E Q. If t11 E P then E 11 = E + t 11 = Q + t11 C P by (6) and thus x f/ En.
Since t11 E P for infinitely many n E N, we have x f/ En for infinitely many n E N and thus
x f/ lim inf En. Consider next the case x E P. If t11 E Q then E,. = E + t 11 = Q + 111 = Q
n-+oo
so that x '/. En. Since tn E Q for infinitely many n E N, we have x '/. En for infinitely many
n E N andthereforex '/.liminfEn. Thuswhetherx E Qorx E Pwehavex f/liminfEn.
n.....,.oo n...,.oo
Therefore we have
(8) liminfE,. = ~ .
n-->oo
Finally, (7) and (8) show that lim inf E,. ;;/; lim sup En and thus lim En does not exist. 1
11~00 PJ-+00 11~00
Prob. 1.6. The characteristic function 1A of a subset A of a set X is a function on X defined

by
1 (x) _ { 1 for X E A,
A - 0 for x E Ac.
Let (An : n e N) be a sequence of subsets of X and A be a subset of X.
(a) Show that if lim An = A then lim 1An = 1A on X.
n~oo n~oo
(b) Show that if lim 1An = 1A on X then lim An = A.

n-+ oo n--+ oo
Proof. 1. Let us prove (a). Let us assume lim An = A and prove lim 1An = 1A on X.
n-+oo n~oo
Now lim An
n-+oa
= A implies A = liminf
n.--+00
An = lim sup An. Let x E X. Then either x E A
ll-+00
orx E Ac.
Consider first the case x e A. Then 1A(X) = 1. Since x e A= liminf An. we have
n-+oo
x E An for all but finitely many n E N. Then 1 An (x) = 1 for all but finitely many n E N
and thus lim 1An(X) = 1 = 1A(X).
n-+oo
Next consider the case x E Ac. In this case we have x ¢A and then 1A(X) = 0. Since
x E Ac = (lim sup An) c, we have x ¢lim sup An and hence x e An for only finitely many
n~oo n-+oo
n e N. Thus 1A. (x) = 1 for only finitely many n E Nand consequently 1A. (x) = 0 for all
but finitely many n eN. Then lim 1An(x) = 0 = 1A(x).
n-700
Thus for every x e X, we have lim 1A. (x) = 1A (x ).
Pl-700
2. Let us prove (b). Let us assume lim 1A. = 1A on X. To show that lim An= A,
11-+00 11~00
we show that A = lim inf An = lim sup An.

n~oo n-+OO
Let x E A. Then 1A(x) = 1. Since lim 1An
ll-+00
= 1A on X, we have lim 1A.(x)
11--+-00
=
1A(x) = 1. Since 1An(x) is either 1 or 0 for every n EN, the last convergence implies that
1A. (x) = 1 for all but finitely many n e N. Thus x e A 11 for all but finitely many n e N
and thereforex e liminf An. This shows that A c liminf An.
11--+-00 11-+00
Next letx e lim sup An. Then x e An for infinitely many n e N and hence 1An(x) = 1
n~OO
for infinitely many n E N. Since lim 1An = 1A on X, we have lim 1A.(x) = 1A(x).
n~oo n~oo
Since 1A. (x) = 1 for infinitely many n e N, the last convergence implies that 1A (x) = 1
and hence x e A. This shows that lim sup An C A.
ll-+00
We have shown above that lim sup An c A c lim inf An. On the other hand we have
n-+oo ll~OO
lim inf A,. c lim sup An. Therefore we have lim inf An = lim sup An = A. This implies
n--+oo ll-+OO n--+oo n-+oo
that lim
n~oo
An = A. •
Prob. 1.7. Let Ql be a a -algebra of subsets of a set X and let Y be an arbitrary subset of X.
Let~ = {AnY : A e Ql}. Show that~ is a a-algebra of subsets of Y.
Proof. To show that~ is a a-algebra of subsets of Y, we verify the following conditions:

1° YE ~.
2° B E ~ ::::} Y \ B E ~-
30 (Bn : n E N) C ~ ::::} Unefi Bn E I.B.
1. Now I.B = {An Y : A e Ql}. With X e Ql, we have Y = X n Y e I.B. This verifies
1o.
l. Let B e I.B. Then B = A n Y where A e Ql. Then we have
Y \ B = (X n Y) \ (An Y) = (X \ A) n Y = Ac n Y.
Now A e Ql implies AcQl since Ql is a a-algebra of subsets of X. Thus Ac n Y e I.B, that

is, Y \ B e I.B. This verifies 2°.
3. Let (Bn : n E N) c I.B. Now Bn E I.B implies Bn = An n y where An E Ql for
n e N. Then we have
U Bn = U(An n Y) = ( U An) n Y.
neH neH neH
Now since Ql is a a -algebra of subsets of X, (An : n E N) C Ql implies A := UneH An E Ql.

Then Unel' Bn =Any E ~-This verifies 3°. I
Prob. 1.8. Let Ql be a collection of subsets of a set X with the following properties:
1°. XeQ(,
2°. A, B e Q( ::::} A \ B = A n Be E Ql.
Show that Ql is an algebra of subsets of the set X.
Proof. To show that Ql is an algebra of subsets of the set X, it suffices to verify the following
conditions:
3° A E Q( ::::} Ac E Q(.
4o A, B e Ql ::::} A U B E Ql.
1. Suppose A e Ql. Then by 1o we have X, A e Ql and this implies X \ A e Ql by 2°.
Thus Ac =X\ A E Ql. This verifies 3°.
l. Suppose A, B e Ql. Now we have
Since A e Ql, we have Ac e Ql by 3°. Then Ac, B e Ql and this implies Ac \ B e Ql by 2°.
Thus (A U B)c E Q( and this implies A U B E Q( by 3°. This verifies 4 °. 1
Prob. 1.9. Let Ql be an algebra of subsets of a set X. Suppose Ql has the property that for
every increasing sequence (An : n E N) in Ql, we have UneH An E 21. Show that Ql is a
u -algebra of subsets of the set X.
Proof. Since Ql is an algebra of subsets of the set X, to show that Ql is a u -algebra of subsets
of X it suffices to verify the condition:
(Bn : n E N) C Qt => u
nen
Bn E Qt.
Given (Bn : n e N) C Ql,let us define a sequence (An : n e N) of subsets of X by setting

It
(1) An= UB1c forn eN.

k=l
Then (An : n e N) is an increasing sequence of subsets of X and
(2) UBn= neH

neH
UAn-
Since (Bit : n e N) c Ql and Ql is an algebra of subsets of X, we have An = UZ=1 B~c e 21

and thus (An : n E N) is an increasing sequence in Ql and this implies that Unel! An E 21
by assumption. Then by (2) we have Unetl Bn e m. I
Prob. 1.10. Let (X, 2l) be a measurable space and let (En : n E N) be an increasing
sequence in Q( such that UneB En = X.
(a) Let Qln = Ql n En, that is, Qln = {An En : A e 21}. Show that Qln is a a-algebra of
subsets of En for each n e N.
(b) Does UneH 2ln = Ql hold?
Proof. 1. Qln is au -algebra of subsets of En for each n e N by Prob. 1. 7.

2. Clearly mn c mfor every n E Nand therefore Unefl mn c m. However the equality
Uneil mn = m does not hold in general. For instance if En =I= X for every n E N, then
X fj 2l11 for every n E N and then X fj UneH 2ln. But X E Q(. Thus UneH 2ln '# 2l. I
Prob. 1.11. (a) Show that if (SJln : n e N) is an increasing sequence of algebras of subsets
of a set X, then UneN 2ln is an algebra of subsets of X.
(b) Show that if (Qln : n e N) is a decreasing sequence of algebras of subsets of a set X,
then nneH 2ln is an algebra of subsets of X.
Proof. 1. Let us prove (a). Let (2ln : n e N) be an increasing sequence of algebras of
subsets of a set X. To show that Uneli 2ln is an algebra of subsets of X, we verify that
Unel\1 2ln satisfies the following conditions:
1° X E UneU 2ln.
2o A E Unell Ql,. =} Ac E UneH SJln.
3° A, B E Unell 2ln =} AU B E Unerl 2ln.
Now X E Qln for every n E N. Then X E 21n C U,.en SJln. This verifies 1°.
Let A e UneF 2l11 • Then A e 2l110 for some no e N. Then since 21110 is an algebra of
subsets of X, we have Ac e 2l110 • Then Ac e 2l110 c UneH 2l,. This verifies 2°.
Let A, B E Unel<l '11n. Then A E m,, for some nt E N and B E '11,2 for some n2 E N.
Let no = max{nt. n2}. Then since (Ql,. : n e N) is an increasing sequence, we have
SJ(,.1 , Ql112 C Ql110 • Then A e SJl,.1 C SJ(110 and B e SJl,.2 C SJl110 and thus A, B e SJl110 •
Then since Ql110 is an algebra, we have A U B e 21110 C Unefl Q(,.. This verifies 3°. This
completes the proof that UneH Ql11 is an algebra of subsets of X.
2. Let us prove (b). Let ('11n : n e N) be a decreasing sequence of algebras of subsets

of a set X. To show that n,.eH '11n is an algebra of subsets of X, we verify that nneH Q(,
satisfies the following conditions:
1o X E nneu 2ln.
2° A E nneH Qln =} AC E nneH SJl,.
3° A, B E nnef! 2111 => AU B E nneF! Qln.
Since '1111 is an algebra of subsets of X, we have X e '1111 for every n e N. Then
X E nneH SJ(,. This verifies 1°.
Suppose A E nneH 2l,. Then A E '1111 for every n EN. Then since 2ln is an algebra of
subsets of X, we have Ac E '1111 for every n E N. Then Ac E nnef:l '11n. This verifies 2°.
Suppose A, B E nneil 2ln. Then A, B E Q(, for every n E N. Then since Q(, is an
algebra of subsets of X, we have A U B e Ql11 for every n E N. Then AU B E nneli 2111•
This verifies 3°. This completes the proof that nne!' 2ln is an algebra of subsets of X. I
Prob.l.ll. Let (X, Ql) be a measurable space. Let us call an Ql-measurable subset E of X
an atom in the measurable space (X, 21) if E i= 0 and 0 and E are the only 21-measurable
subsets of E. Show that if Et and E2 are two distinct atoms in (X, Ql) then they are disjoint.
Proof. Let Et and E2 be two distinct atoms in (X, 21). Then Et i= E2. To show that Et
and E2 are disjoint. that is, Et n E2 = 0, let us assume the contrary, that is, Et n E2 i= 0.
Now Et n E2, being a Ql-measurable subset of an atom Et, must be either equal to 0 or
equal to Et. Since we are assuming Et n E2 i= 0, we must have Et n E2 = Et. Similarly
Et n E2, being a Q(-measurable subset of an atom E2, must be either equal to 0 or equal
to E2. Since we are assuming Et n E2 i= 0, we must have E1 n E2 = E2. Then we have
Et = Et n E2 = E2. This contradicts the assumption that Et i= E2. Therefore we must
haveEt nE2 = 0. I
Prob. 1.13. For an arbitrary collection ~ of subsets of a set X, let a(<!:) be the algebra
generated by \f., that is, the smallest algebra of subsets of X containing ~.and let u(\f.) be
the u -algebra generated by ~. Prove the following statements:
(a) a(a( <E)) =a(<!:),
(b) u (u(<E)) = u(<E),
(c) a(<!:) c u(<E),
(d) if<.!: is a finite collection, then a(<!:) = u(<!:),
(e) u(a(<!:)) = u(~).
(Hint for (d): Use Prob. 1.18 below.)
Proof. (a) a(a(\f.)) is the smallest algebra containing a( \f.). Then since a(\f.) is itself an
algebra we have a(a(~)) =a(~).
(b) u (u(<E)) is the smallest u-algebra containing u(<E). Then since u(<E) is itself a
u-algebra we have u(u(~)) = u(\f.).
(c) u(<E) is the smallest u-algebra containing <E and hence an algebra containing <.!:.
Then since a(<E) is the smallest algebra containing<.!: we have a(~) c u(\f.).
(d) (d) is (e) of Prob. 1.18.
(e) Since~ c a(~). we have u(\f.) c u(a(<E)). On the other hand by (c) we have
a(~) c u(<E). Then u(a(<!:)) c u(u(<!:)) = u(~) by (b). Thus we have u(a(<E)) =
u(<E). I
Prob. 1.14. Let (~ln : n e N) be a monotone sequence of a-algebras of subsets of a set X

and let 2( = lim 2tn.
n-+oo
(a) Show that if (2tn : n e N) is a decreasing sequence then 2( is a a-algebra.
(b) Show that if (2ln : n e N) is an increasing sequence then 2l is an algebra but 2l may
not be a a -algebra by constructing an example.
Proof. 1. Let us prove (a). Now if (~ln : n e J\!) is a decreasing sequence then we have
~( = lim ~ln = nneH ~( 71 • A a-algebra is necessarily an algebra. Thus nneT:J 2ln is an
n-+oo ·
algebra by Prob. 1.11. To show that nneLI 2ln is a a -algebra, it remains to prove
neB ieB nefJ
Let (A; : i EN) C nneiJ 2ln. Then (A; : i EN) C 2ln for every n E N. Then since 2tn is
a a-algebra, (A; : i E N) C 2ln implies Uiell A; e 2l71 • Since this holds for every n e N,
we have U;ell A; E nneF 2tn. This proves that nnei'! 2tn is a a-algebra.
2. Let us prove (b). Assume that (2tn : n e N) is an increasing sequence. Then we
have 'll = lim 2ln = UneH 2l71 • A a-algebra is necessarily an algebra. Thus UneH Qln
n-+oo
is an algebra by Prob. 1.11. However Unel1 2tn need not be a a-algebra. Let us construct
two examples to show this.
Example 1. Let X = [0, oo). For each n e N, decompose [0, oo) into disjoint intervals
ln,k =
k-1 k)
[----zil'n fork E N,
2
and let
Jn = {In,k: keN}.
Let 2tn be the collection of all arbitrary unions of members of :Jn (including 0 as the union
of zero members of :Jn) .
Let us show that ~ln is a a -algebra of subsets of X. To start with, we have X = Ukelc' In,k
and therefore X e 2tn. Next let A e 2(.,. Then A is a union of members of :Jn which is
a disjoint collection. Then since X is the union of all members of :J.,, Ac = X\ A is a
union of members of :J71 and hence Ac e 2ln. Finally let (A; : i e J\!) C 2!,.. Since A; is
a union of members of :J71 for every i E N, Uiel'' A; is a union of members of :J71 and thus
Uiell A; e 2!.,. This completes the proof that 2171 is a a-algebra of subsets of X.
The fact that ('ll,. : n e N) is an increasing sequence (that is, ~l,. c ~ln+l for every
n e N), is shown as follows. Let A E 2tn. Then A is a union of members of :J,.. But every
member of J 71 is the union of two members of J n+l· Thus A is a union of members of J n+l
and therefore A e Ql.,+l. This shows that 2l., C 2ln+l·
Now (2!11 : n e N) is an increasing sequence of a -algebras of subsets of X. According
to Prob. 1.11 this implies that UneiJ 2(., is an algebra of subsets of X. Let us show that
UneB Ql,. is not a a-algebra of subsets of X. Let
h = [ 0, D E Jl c 11lt,
h = [ 1, ; 2 ) e Jz c 2lz,
/3 = [1, ;3) E J3 C !2l3,
Then(/,. : n E N) is a sequence in UneH 11l,.. But UiefT I,. ¢ Q(,. for any n E N and
therefore we have UieH I,. ¢ Uner! Ql,.. This shows that Unef! Q(,. is not a a-algebra of
subsets of X.
Example 2. Let X= (0, 1]. For each n e N, decompose (0, 1] into disjoint intervals
ln,k = (k~·
-1 k]
2
, fork= 1, ... ,2",
and let
J,. = {In,k :k= 1, . . . ,2"}.
Let Q(, be the collection of all arbitrary unions of members of J,. The fact that (2(, : n e N)
is an increasing sequence of a-algebras of subsets of X is proved by the same arguments as
in Example 1 above. Then Unen 2(, is an algebra of subsets of X by Prob. 1.11.
To show that Unen 2(1J is not a a-algebra, we show that there exists a sequence (A, :
n E N) in Unei'.l 21, such that nneH A, f/ UneH 21,. For each n E N, let
A, = ( -2"- 1, -2"]
2" 2"
E J, C Q(, C u
neH
11l,.
Then we have
n A, = {1} ¢ Ql, for any n E N
Prob. 1.15. Let Q:: = {At, ... , An} be a disjoint collection ofnonempty subsets of a set X
such that U~=l Ai = X. Let ~ be the collection of all arbitrary unions of members of C:.
(a) Show that~= a(<E), the smallest a-algebra of subsets of X containing Q::.
(b) Show that the cardinality of a(C:) is equal to 2n.
Proof. 1. Let us show first that '& is a a -algebra of subsets of X. For this purpose we verify
the following conditions:
1° X E ~-
20 F E ~ ::::} Fe E '8.
3° (Fk : k E N) C '8 => UkeJr Fk E '8.
To start with, we have X = U~=t ~. Thus X is a union of members of Q:: and therefore
X E ~-This verifies 1°.
Let Fe l$. Then F is a union of members of the disjoint collection <E ={At, ... , An}.
Then since X = U?=l Ai, Fe = X \ F is a union of members of <E and hence Fe E ~
This verifies 2°.
Let (F~; : k E N) c 'lf. Then F1c is a union of members of Q:: for every k E Nand then
Ukeil F" is a union of members of <E and therefore Utel·l Fk E 6. This verifies 3° and
completes the proof that i5 is a a -algebra of subsets of X.
l. Let us show that Q:: c '8. Now i5 is the collection of all arbitrary unions of members
ofthecollection <E ={At, ... , An}. ThusAi E ~foreveryi = 1, ... , n andhenceC: c ~-
3. Let us show that'& = a(C:), the smallest a-algebra of subsets of X containing IE.
We showed above that 6 is a a-algebra of subsets of X containing <E. To show that 6 is
the smallest a -algebra of subsets of X containing Q:, let us assume the contrary. Then there
exists a a-algebra <5 of subsets of X containing <E such that <5 c ~and 15 #:- 'lf. Then there
exists Fo E i5 such that Fo ¢ 15. Now our F E '8 is a union of members of the collection
<E. Since 15 is a a-algebra of subsets of X containing (!;, 15 contains every finite union of
members of C:. Since <E is a finite collection, an arbitrary union of members of <E is a finite
union of members of Q::. Thus 15 contains every union of members of Q::. Then 15 contains
our Fo. This is a contradiction. Therefore 6 must be the smallest a-algebra of subsets of
X containing C:.
4. Since a (<E) = 6, to show that the cardinality of a (<E) is equal to 2", we show that the
cardinality of 6 is equal to 2". Now ~is the collection of all arbitrary unions of members
of the disjoint collection C: ={At, ... , An} of non-empty subsets of X. Th form a union
of members of Q::, we either select At or we do not select At and then we either select A2
or we do not select A2 and so on until we either select An or we do not select An. Thus
there are 2n ways of forming a union of members of C:. Any 2 different ways of forming a
union result in 2 distinct unions since <E is a disjoint collection of non-empty sets. Thus the
cardinality of ~ is equal to 2". 1
Prob. 1.16. Let <E = {Ai : i E N} be a disjoint collection of nonempty subsets of a set X
such that U; ei'l ~ = X. Let ~ be the collection of all arbitrary unions of members of <!:.
(a) Show that 6 = u(<E), the smallest u-algebra of subsets of X containing <E.
(b) Show that the cardinality of u(<E) is equal to 2Mo.
Proof. 1. To show that~ is au-algebra of subsets of X, we verify that~ satisfies the

following conditions:
1° X E ~-
20 F E '8 ::::} Fe E '8.
3° (Fk : k E N) C 6 ::::} UkeH Fk E '8.
Now X= UieH ~-Thus X E ~-This verifies 1°.
Let F E '8. Then F is a union of members of the disjoint collection <E = {Ai : i E N}.
Then since X = UieH ~, Fe = X \ F is a union of members of <E and hence Fe E '8.
This verifies 2°.
Let (Fk : k E N) c ~. Then Fk is a union of members of IE for every k E N and then
Uker• Fk is a union of members of <E and therefore Ukell F1r. E 6. This verifies 3° and
completes the proof that 6 is a u -algebra of subsets of X.
2. Let us show that '8 = u (<E). Now '8 is the collection of all arbitrary unions of
members of the collection <E = { ~ : i E N}. Then ~, as the union of one member of <E, is
in~ for every i EN. Thus <E c ~-Then 6 is a u-algebraofsubsets of X containing<!:. To
show that~ is the smallest u-algebra of subsets of X containing <!:,assume the contrtary.
Thus we assume that there exists a u -algebra 15 of subsets of X containing <E such that
1.5 c 6 and l5 =/:. 6 . Then there exists F E 6 such that F ¢ ® . Now F E 6 is a union
of members of IE. Since <E is a countable collection, F is a union of at most countably
many members of <E union of members of <E. Then since l5 is a u-algebra of subsets of
X containing<!:, 1.5 must contain every union of countably members of <E. Thus 1.5 must
contain F . This is a contradiction. This proves that ~ = u (<E).
3. Let us show that the cardinality of u (<E) is equal to 2No. Since u (<E) = ~, we show
that the cardinality of 6 is equal to 2No. Now 6 is the collection of all arbitrary unions of
members of the disjoint countable collection <E = {~ : i E N} of non-empty subsets of
X. To form a union of members of <E, we either select At or we do not select At and then
we either select A2 or we do not select A2 and so on indefinitely. Thus there are 2No ways
of forming a union of members of <E. Any 2 different ways of forming a union result in 2
distinct unions since <E is a disjoint collection of non-empty sets. Thus the cardinality of '8
is equal to 2No. 1
Prob.1.17. Show that a a -algebra of subsets of a set cannot be acountably infinite collection,
that is, it is either a finite or an uncountable collection.
Proof. Let Ql be a a -algebra of subsets of a set X. Then Ql may be a finite collection. For
instance the collection {0, X} is trivially a a-algebra of subsets of X and it consists of 2
members. We show below that if a a -algebra Ql of subsets of a set X is an infinite collection
then it is an uncountable collection.
1. We show first that if~( is an infinite collection then there exists a strictly decreasing
sequence (An : n E N) of non-empty members of ~l, strictly decreasing in the sense that
An :::) An+1 and A,. ¥- An+t for n E N.
Let A E ~(. We say that A is divisible if there exist A', A'' E ~( such that A' ¥- 0,
A" ¥- 0, A' n A'' = 0 and A' U A" = A. When A is divisible, we call the collection
{A', A''} a division of A.
Observe that A e mis divisible if and only if there exists B e msuch that A n B ;;/; 0
and An Be¥- 0. In this case, {An B, An Be} is a division of A and we say that B divides
A into {An B, An Be}.
Let us write [A : At, ... , Anl to indicate that {At, ... , An} is a disjoint collection of
non-empty members of Q( such that X = U~=t Ai:.
Let us show that X E Ql is divisible. Since Ql is an infinite collection, there exists
At E Ql such that At #- 0 and At ¥- X. Let A2 =A~. Then we have A2 ¥- 0, At n A2 = 0
and At U A2 =X. This shows that X is divisible and {At, A2} is a division of X. Then we
have [X : At. A2].
Let us show next that at least one in the collection [X: At, A2] is divisible. Since Ql is
an infinite collection, there exists B E Q( such that B ¥- 0, B ¥-X, B ¥- At and B ¥- A2.
Since X= At UA2, such BE~( divides atleastoneofthecollection {At, A2}. If B divides
At into {At,t. At,2} then we have [X : At,t, At,2. A2] and if B divides A2 into {A2,1, A2,2}
then we have [X : At, A2,1, A2.2l.
Let us showthatifwehave [X : Au, At,2. A2] thenatleastonememberofthecollection
[X : At,t, At,2. A2l is divisible. Consider the collection:
Since Ql is an infinite collection there exists B E Ql that is not any in the finite collection
above. Such B E Ql divides at least one of the collection [X : At, t, At,2, A2].
Similarly if we have [X: At, A2,t. A2,2l then, by the same argument as above, at least
one member of the collection [X : At, A2,t, A2,2l is divisible.
Let us show that this process of division can be repeated indefinitely. Suppose that after
dividing k times we have a collection:
[X: At. ... , Ai:+1l·

Consider the sets:
0, X, At, ... ,A.t+t,
(.t!,t)! unions of2 members of {At, ... , A.t+l},
<.t;,t)! unions of 3 members of {A1 , • • • , Ak+t},
<.tt11) 1 unions of k members of {At, . . . , A.t+d·
This is a finite collection of members of 2(. Then since 2( is an infinite collection, there
exists B E 2l that is not any in the finite collection above. Such B E 2l divides at least one
member of the collection [X : At, ... , A.t+l ]. This shows that the process of division can
be repeated indefinitely. This then implies the existence of a strictly decreasing sequence
of non-empty members of2(, (Ail' Ai 1,i2 , A; 1,i2 ,i3 , . . . ), where i,. assumes the values {1, 0}
for11E N.
2. We showed above the existence of a strictly decreasing sequence (An : 11 E N) of
non-empty members of 2(. For 11 E N,let B,. = A,. \ An+1· Then {B,. : 11 E N} is a disjoint
collection of non-empty members of 2t. Let us define
B! = B,. and B~ = 0 for 11 E N.
Let J.. = (J..,. : n E N) where J..,. assumes the values {1, 0} for 11 E N. Let A be the collection
of all sequences J... Then the cardinality of A is equal to 2~0 . Corresponding to}.. E A given
by J.. = (J..,. : 11 E N) define a subset EA. of X by setting
E A. -- BA.l
1 U BA.2
2 U BA.3
3 U · · · -- u
neH
BJ.~
n E "'
:.a.
Let us define a mapping qJ of A into 2t by setting
qJ(J..) = EJ. E 2l for}.. E A.
Let us show that the mapping qJ is one-to-one. Suppose J..', J.." E A and J..' ;f. J..". Now
J..' ;f. J.." implies that there exists no E N such that 1..:.0 ;f. 1..::0. There are two possible cases:
Case 1 with 1..:.0 = 1 and J..::O = 0 and 1..:.0 = 0 and 1..::0 = 1. In Case 1, the 11o-th component
of the union EJ.' is B110 and the 11o-th component of the union EJ." is 0. Since {B,. : 11 E N}
is a disjoint collection of non-empty members of 2(, this implies that E),! ;f. EA."· In Case
2, the no-th component of the union EA.' is 0 and the no-th component of the union EA." is
B 110 and this implies that EJ.' :f. EJ."· Thus we have shown that if J..' :f. J.." then EJ.' :f. EJ."·
This proves that the mapping qJ of A into 2t is one-to-one. Then since the cardinality of
A is equal to 2~0 , the cardinality of 2( is at least equal to 2~0 • This shows that 2( is an
uncountable collection. 1
Prob. 1.18. Let ([ = {Et. · · · , En} be a finite collection of distinct, but not necessarily
disjoint, subsets of a set X. Let :D be the collection of all subsets of X of the type:
Ei1 n Ei2 n ... n E!n,

where Ai assumes the values {1, 0} and El = Ei and E? = Ef fori = 1, ... , n. Let lS be
the collection of all arbitrary unions of members of :D.
(a) Show that any two distinct members of :D are necessarily disjoint, that is, :D is a disjoint
collection.
(b) Show that the cardinality of :D is at most 2n.
(c) Show that lS =a(([).
(d) Show that the cardinality of a(([) has at most 22n.
(e) Show that a(([)= a(([).
Remark. For an arbitrary collection ([of subsets of a set X, the smallest a-algebra of
subsets of X containing ([,a(([), always exists according to Theorem 1.11. Prob. 1.18
presents a method of constructing a ( ([) for the case that ([ is a finite collection.
Proof. 1. Let us prove (a). Let D', D" E :D. Then we have
D' = E~1 n E~ n · · · n E!~,

J,." 1" J,."
D" = E 11 n E'? n · · · n Enn.
J,.' J,."
Now if E;' = E;' for every i = 1, ... , n, then D' = D". Thus D' of:. D" implies that there
exists at least one i such that Et: of:. Et:', that is, >..; of:. A?, Then we have either Case 1:
).' )."
)..; =;= 1 and )..7 = ?, so that E/ = E; and E/ = ~f or c:se 2: )..~ = 0 and )..7 = 1 s~ that
E~; = E'f and E~; = E;. In any case we have E~' n E~; = fit Then since D' c E~; and
D" c E~, we have D' n D" = 111. This shows that :D is a disjoint collection.
2. Let us prove (b). Let A be the collection of all n-term sequences ), = (At, ... , An)
where )..; assumes the values {1, 0} for i = 1, ... , n. The cardinality of the set A is equal
to 2n. Let us define a mapping rp of A into :D by setting
tp(A) = Ei1 n Ei2 n .. · n E!n E :D for A = (At. ... , An) E A.
Every D E :Dis given by D = Ei1 n Ei2 n · · · n E!". With),= (At, ... , An), we have
rp (A) = D. This shows that rp maps A onto :D. However the mapping rp need not be one-to-
one. Consider an example in whichn = 4andEt c E2 andE3 c E4. Let>..'= (1, 0, 1, 1)
and A11 = (1, 1, 1, 0). We have)..' of:. A11 • However we have
rp(J..') = rp((l, 0, 1, 1)) = Et n Ei n E3 n E4 = 111 n E3 n E4 = 111,

rp(J..") = rp((l, 1, 1, 0)) = E1 n E2 n E3 n E( = Et n E2 n 111 = 111,
so that rp(J..') = Ill = rp(J.."). This shows that the mapping rp of A onto :D need not be
one-to-one. Then the cardinality of :D cannot exceed that of A and is hence at most equal
to2".
3. Let us prove (c), that is, if= a(<E).

3.1. First of all let us show that ~ is an algebra of subsets of X. Thus we are to verify:
1° X E 'lf.
2° F E if =} pc E if.
3° F1, F2 e ~ =? F1 U F2 E ~-
Letx eX. For every i = 1, ... , n we have Ef U E? = E; U Ef =X. Thus x E E;1
where /..; = 1 or /..; = 0. Since this is true for every i = 1, ... , n we have
x E E~ 1 n Ei2
n · · · n E!" = D E :D.
Thus every x E X is contained in some D E :D. This implies that X = Une:D D E '&.
This verifies 1°.
LetF e if. ThenFisaunionofmembersof:D. WeshowedabovethatX = Une:D D,
that is, X is the union of all members of :D. Now :D is a disjoint collection as we showed
in (a). Then Fe = X\ F is a union of members of :D and thus Fe E ~- This verifies 2°.
Let F1, F2 e 'lf. Then F1 is a union of members of :D and so is F2. Then F1 U F2 is
a union of members of :D and therefore F1 U F2 e ~. This verifies 3 o and completes the
proof that'& is an algebra of subsets of X.
3.2. Let us show that If C ~- Since If= {E1, · · · , En}, it suffices to show that E; E if
for every i = 1, ... , n . We showed in 2 above that ~(A) =:D. For/.. = 0~-1. ... , An) e A
having Ai = 1, we have
~(A) = E~ 1 n ... n E; n ... n E!n c E;,
and for A = (Al, ... , An) e A having Ai = 0, we have
~(A) 1
= E~ n ... n Ef n · · · n E!• c Ef.
Thus we have
U ~(/..) c E;,
>.eA witlU;=l
(1)
{ u ~(A) C Ef.
>.eA with .1.;=0
Now
(2) { u
J..eA withJ..1=1
~(A)} U { u
J..eA withJ..1=0
~(A)} = U~(A) = U D =X.
J.eA De:D
On the other hand, we have

(3) E; U Ef = X and E; n Ef = ~-
Then (1), (2) and (3) imply
u ~(/..) = E;,
{
J.eA with .l.1=l
(4)
u
J.eA with J.1=0
~(A)= Ef.
Since q~(A.) is a member of :D for every;.. E A as we pointed out in 1, (4) shows that E; is
a union of members of :D and therefore E; E ~. This completes the proof that <E c ~.
3.3. Let us show that'S= a( <E), the smallest algebra of subsets of X containing <E. We
have shown in 3.1 and 3.2 that 'S is an algebra of subsets of X containing <E. Let ~ be an
algebra of subsets of X containing <E. Let us show that~ c ~- Since <E c 15, we have
E1, ... , E,. E 15. Then since 15 is an algebra, we have Ef, ... , E~ E ~- Then again since
Ei
15 is an algebra, we have E~' n 2 n · · · n E!~ E 15. This shows that every member of :D
is in 15 and hence we have :D c 15. Then since 15 is an algebra and :D is a finite collection
so that an arbitrary union of members of :D is necessarily a union of finitely many members,
the algebra 15 contains every arbitrary union of members of :D. Therefore we have 'S c 15.
This shows that 'S is the smallest algebra of subsets of X containing <E.
4. Let us prove (d). By (c), we have a( <E) = ~- Thus to show that the cardinality of
a (<E) is at most 22n, we show that the cardinality of~ is at most 2 2". Now ~ is the collection
of all arbitrary unions of members of :D = {Dt, . .. , Dm} where m :::=: 2" by (b).
Th form a union of members of :D, for every i = 1, ... , m, we have 2 choices, that is,
we either select D; or we do not select D;. Thus we have 2m different choices in forming a
union of members of :D. Since :D is a disjoint collection, two different choices among the
2m choices result in two distinct unions. Thus the cardinality of ~ is equal to 2m ::::=: 2 2".
5. Let us prove (e). Now a( <E) is an algebra of subsets of X containing <E. According
to (d), a( <E) is a finite collection. Thus a( <E) is trivially a a-algebra of subsets of X .
Let us show that a(<E) = a(<E), the smallest a-algebra of subsets of X containing <E.
Let 15 be a a-algebra of subsets of X containing Q:. Then we have :D c 15. Since :Dis a
finite collection, a union of members of :D is necessarily a union of finitely many members
of :D. Then the a -algebra 15 contains every union of members of ::D. Thus we have~ c 15.
But we have ~ = a(<E) by (c). Thus we have a( <E) c 15. This shows that a( <E) is the
smallest a-algebra of subsets of X containing <E, that is, a(<E) = a(<E). 1
Prob. 1.19. Let <E be an arbitrary collection of subsets of a set X. Consider a( <E), the
smallest algebra of subsets of X containing<!.:. Show that for every A e a(<!:) there exists
a finite subcollection <E A of IE depending on A such that A e a ( <E.4.).
Proof. Let~ be the collection ofevery A e a(<!:) such that there exists a finite subcollection
lEA of IE such that A E a(lEA.).
1. Let us show that ~ ;;f. ~ and indeed we have IE c ~. Select E e IE arbitrarily. Then
E e a(IE). Moreover with the finite subcollection {E} of IE, we have E e a({E}). Thus
E e ~- Since this holds for an arbitrary E e <!:,we have IE c ~.
2. Let us show that ~ is an algebra of subsets of X. For this purpose we verify that .~
1° X E 'S.
2° A E ·~ =} Ac E 'S.
3° A, B E ~ =} AU B E ~.
For every E e <!:we have E e a({E}). Then since a({E}) is an algebra of subsets of
X, we have X E a({E}). Thus X E ;)'. This verifies 1°.
If A E ~.then A e a(<!:A) where <!:A is a finite subcollection of<!:. Then since a( lEA)
is an algebra of subsets of X, A e a(IEA.) implies Ac e a(<!:A.). Then Ac e ;)'.This verifies
20.
Suppose A, B e ~. Then A e a( lEA) where lEA is a finite subcollection of IE and
B e a(IEB) where IEB is a finite subcollection of <!:. Let IEA.uB = lEA U IEB, a finite
subcollection of IE. Then since lEA c IEAuB and IEB c IEAuB, we have
A E a( lEA) C a(IEAuB),
B E a(IEB) C a(IEAuB).
Then since a(IEAuB) is analgebraofsubsets of X, we have AU BE a(IEAuB). This shows

that A U B e ;)' and verifies 3 o. This completes the proof that ~ is an algebra of subsets of
X.
3. We have shown above that ;)' is an algebra of subsets of X containing IE. Then since
a(<!:) is the smallest algebra of subsets of X containing <!:,we have a(<!:) c ;)'. Then every
A e a(IE) is in~ and thus for every A e a(IE) there exists a finite subcollection lEA of IE
such that A E a(IEA). I
Prob. 1.20. Let <E be an arbitrary collection of subsets of a set X. Consider a(<E), the
smallest a-algebra of subsets of X containing <E. Show that for every A e a(<E) there
exists an at most countable subcollection <fA of <E depending on A such that A e a( <fA).
Proof. Let ~be the collection of every A e a (<E) such that there exists an at most countable
subcollection lEA of <E such that A e a(f.EA).
1. Let us show that lS of. 0 and moreover we have <E c lS. Pick E e <E arbitrarily. Then
E e a(r.E). Furthermore with the finite subcollection {E} of r.E, we have E e a({E}). Thus
E e ~- Since this holds for an arbitrary E e IE, we have IE c i5.
l. Let us show that.~ is a a-algebra of subsets of X. Thus we are to verify that lS
1° X E ~-
20 A E lS ==} Ac E 75.
3° (An : n E N) C lS =* Unen A" E l$.
For every E e IE we have E e a({E}). Then since a({E}) is a a-algebra of subsets of

X, we have X E a({E}). Thus X E ~-This verifies 1°.
If A e ~. then A e a(IEA) where lEA is an at most countable subcollection of <E.
Then since a(IEA) is a a-algebra of subsets of X, A e a(IEA) implies Ac e a(IEA). Then
Ac E i5. This verifies 2°.
Let (An : n e N) be a sequence in l$. Then An E lS implies that there exists an at
most countable subcollection f.EA, of r.E such that An E a(IEA,). Let us define an at most
countable subcollection of <E by setting
(1) rz:u ne ro A, = U rz:. ·

"~~
nefJ
Then we have IE A, c r.Eu.eF A, for every n E N and this implies
(2)
Then since a(IEU.e A.) is a a-algebra of subsets of X, (2) implies
(3) U An E a(<EU.er'j A,).

liE I'!
This shows that U11e t'J An E ~and verifies 3°. Thus lS is a a-algebra of subsets of X.
3. In 1 and 2, we showed that lS is aa-algebraofsubsets of X containing IE. Then since
a(<E) is the smallest a-algebra of subsets of X containing IE, we have a(IE) c ~- Then
every A E a(<E) is in lS and thus for every A E a(r.E) there exists an at most countable
subcollection lEA of <E such that A e a(f.EA). 1
Prob. 1.21. Let p, be a measure on a a-algebra Ql of subsets of a set X and let Q(o be a
sub-a-algebra of Qt, that is, 2lo is a a-algebraof subsets of X and 2lo c 2L Show that the
restriction of IL to Q(o is a measure on 2lo.
Proof. Since p, is a measure on a a-algebra Qt of subsets of X, p, satisfies the defining

conditions for a measure:
1° p,(E) E [0, oo] for every E E Qt.
2° p,(lil) = 0.
3° (En : n E N) C 2l, disjoint ::::} !L( UneH En) = LneH !L(En).
Then since Q(o c Q(, 1°, 2° and 3° imply:
4° p,(E) E [0, oo] for every E E 2lo.
5° /L(Iil) = 0.
6° (En : n E N) C 2lo, disjoint ::::} p,( UlleH En) = LneiJI-'(En).
This shows that p, is a measure on the a-algebra 2lo. 1
Prob.1.22. Let (X, Qt,p,) be a measure space. Show that for any Et. Ez E Qt we have the
equality: /L(Et U Ez) + !L(Et n E2) = !L(Et) + !L(Ez).
Proof. Let us write
E1 U E2 = (E1 n E2) U ( E1 \ (E1 n Ez)) U ( Ez \ (E1 n Ez)),
where the right side is a union of 3 disjoint sets. Then we have
p,(Et U Ez) = p,(Et n Ez) + p,(Et \ (E1 n Ez)) + p,( E2 \ (Et n Ez) ).
Then adding p,(E 1 n E2) on both sides of the last equality, we have
!L(Et UEz) + !L(Et n E2) = {IL(Et \ (Et n Ez)) + !L(Et n Ez)}

+ {p,(E1 \ (E2 n E2)) + p,(E1 n E2)}
= p,(Et) + p,(E2). I
Prob. 1.23. Let (X, S1l) be a measurable space. Let JLk be a measure on the a-algebra Ql
of subsets of X and let at ~ 0 for every k e N. Define a set function f.L on S1l by setting
f.L = LteH akf.Lk· Show that f.L is a measure on Ql.
Proof. To show that f.L is a measure on m, we verify that f.L satisfies the following conditions:
1° f.L(E) e [0, oo] for every E e 2{.
2° f.L(0) = 0.
3° (En : n E N) c m. disjoint::::} f.L( Unell En) = Lnel l JL(En).
Now for every E e 2l, since wt(E) e [O.oo] and ak ~ 0 for every k e N, we have
f.L(E) = Lket.l atf.Lk(E) E [0, oo]. This verifies 1°.
Secondly we have f.Lk(0) = 0 for every k E Nand then f.L(0) = LteF akf.Lt(llJ) = 0.
This verifies 2°.
Let (En : n e N) be a disjoint sequence in 2(. Then we have
= L {L ak f.Lt(En)} = L f.L(En).
neTT keF neH
This verifies 3°. 1

Prob. 1.24. Let X = (0, oo) and let 3 = {h : k E N} where h = (k- 1, k] fork E N.
Let 2t be the collection of all arbitrary unions of members of J. For every A E 2t let us
define JL(A) to be the number of elements of J that constitute A.
(a) Show that 2t is a a-algebra of subsets of X.
(b) Show that JL is a measure on the u-algebra 2£.
(c) Let (A, : n E N) c 2t where A, = (n, oo) for n E N. Show that for the decreasing
sequence (A,: n EN) we have lim JL(An) 'I- JL( lim A,).
n-+oo n-+oo
Proof. 1. To show that Ql is au-algebra of subsets of X, we verify that Ql satisfies the

1° Xe!ll.
2° A E 2t =} Ac E 2£.
3° (An : n E N) C 2t =} UnEfi A.. E 2£.
Now X= U.tEH l.t. Thus X E 2{. This verifies 1°.
Suppose A E Ql. Then A is a union of members of 3. Since X is the union of all
members of J and since J is a disjoint collection, Ac = X \ A is a union of members of J
and therefore Ac E 2l. This verifies 2°.
Let (An : n E N) C Q(. Then A, E Q( is a union of members of J for every n E Nand
thus UnEH An is a union of members of J and therefore UnEf! A, E 2L This verifies 3 °.
This completes the proof that 2l is a u -algebra of subsets of X.
2. To show that IL is a measure on the u -algebra 2l, we verify that IL satisfies the
1o JL(A) E [0, oo] for every A E 2t.
2° JL(121) = 0.
3° {A, : n E N} C 2l, disjoint =} JL( UnEFI An) = LnEII JL(A,).
But 1o, 2° and 3° follow immediately from the definition of JL(A) as the number of
members of J that constitute A E 2t.
3. Porn E N,letA, = (n, oo). Then A,= U.t~n+l l.tsothatAn E 2tandJL(A11) = oo.
Now (A,; n E N) is a decreasing sequence in 2( and thus lim A, = nnEI<l A, = 121 and
n-+oo
then JL( lim A,) = 0. Then we have
n-+oo
lim JL(A71 )
n.....,.oo
= oo 'I- 0 = JL( n.....,.oo
lim An)·
This proves (c). 1

Prob. 1.25. Let (X, Ql, IL) be a a-finite measure space so that there exists a sequence
(E, : n E N) in Ql such that Unef.·' E, = X and ~L(E,.) < oo for every n E N. Show that
there exists a disjoint sequence (F,. : n e N) in Ql such that UneH F,. = X and fJ.(F,.) < oo
for every n e N.
Proof. Let us define a sequence (F,.: n eN) in Ql by setting
n-l
F1=E1 and F,.=En\UEj forn~2.
j=l
Then (F, : n e N) is a disjoint sequence in Ql and moreover Unel" F,. = Unell E,. We
also have F, c E, and therefore ~L(F,) ::s ~L(E,) < oo for every n e N. 1
Prob. 1.26. Let 5.8 1-i be the Borel a -algebra of subsets of IR, that is, the smallest a -algebra
of subsets of IR containing the collection of all open sets in JR. The Lebesgue measure ILL
is a measure on 5.BH· with the property that for every interval I in IR, ILL (I) = l(I) where
l(l) is the length of I. The Lebesgue measure ILL on 5.8::~: will be constructed in §3. Here
we assume its existence and pose the following problems:
(a) Construct a sequence (E,. : n e N) of sets in 5.BR such that lim E,. exists but
n~oo
lim iLL (E,.) does not exist

n~oo
(b) Construct a sequence (E,. : n e N) of sets in 5.BIR such that lim 1-1-L(E,.) exists but
n~oo
lim E,. does not exist

n~oo
(c) Construct a sequence (E, : n e N) of sets in 5.8 ~~ such that both lim E, and
11~00
lim 1-1-L(E,) exist but ILL( lim

n......,oo n........ oo
E,) ¥= n......,oo
lim ILL(E,).
(d)Showthatforevery x e JR, we have{x} e 5.B,,i and ILL({xl) = 0.
(e) Let Q be the set of all rational numbers in JR. Show that Q e 5.B:Fc and ILL(Q) = 0.
(f) Let P be the set of all irrational numbers in JR. Show that P e ~u. and ILL (P) = oo.
(g) Construct an uncountable union of null sets that is not a null set.
Proof. (a) Let (E,. : n e N) be a disjoint sequence of intervals in R with ILL(E,) =

l(E,) = 1 when n is odd and ILL(E,) = l(E,.) = 2 when n is even. Then lim J-1-L(E,)
n~oo
does not exist. On the other hand, disjointness of the sequence (E,. : n e N) implies that
lim E, exists and lim E,. = Ill by Prob. 1.3.
n~oo n~oo
(b) LetA, BE~~~ besuchthatA o:/= Ill, B o:/= Ill, AnB = lllandiLL(A) = ILL(B) = c >
0. (For instance, let A = (0, 1) and B = (1, 2). Then we have 1-1-L (A) =ILL (B) = 1 > 0.)
Let E, = A for odd nand E,. = B for even n. Then we have iLL (E,) = c for every n e N
and lim ILL(E11 ) =c.
n~oo
On the other hand, we have
liminf E, = {x E R : x E E, for all but finitely many n E N}= Ill,

n~oo
lim sup E, = {x e IR: x e E,. for infinitely many n eN} =AU B.

11~00
Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics
saatava — vaikka Jumala tietää, että he saivat yllin kyllin, ennenkuin
lähtivät Tuggurtista. He ovat kaikki tunisilaisia, muutoin he eivät olisi
lähteneet. Vain jälkienvainuaja on algerialainen, ja hän hoputtaa
meitä eteenpäin ainoastaan sen tähden, että hän tuntuu vihaavan
ben Hassanin heimoa. Ei, hyvä ystävä; olemme edenneet liian
kauaksi kääntyäksemme takaisin. Laske alas kätesi, Röst!» ärähti
hän äkkiä. »Revolverini on taskussa, ja tähtään sillä sinuun. Eikä
meille kummallekaan olisi hyötyä toisen surmaamisesta. Olet
myöntänyt tarvitsevasi minua, ja vaikka minä lienenkin hullu, en ole
kyllin hupsu uskoakseni pystyväni suorittamaan tehtävää yksin,
ilman sinua. Äsken olit vähällä unohtaa työmme, etkö ollutkin, Carl-
ystäväni? Mutta sinun ei tarvitse kiittää minua siitä, että muistutin
siitä sinulle. Vähäinen, hetkellinen viivytys ei ole työllemme
turmioksi. Eikä viivytyksestä tule pitkäaikainen, sen lupaan.
Kaikkivaltias Jumala, ihmisen täytyy hieman huoahtaa. Minä olen
soturi ja inhimillinen olento enkä salaisen tietotoimiston kone, kuten
sinä olet. Minun suonissani virtaa verta eikä mustetta.
»Eikä elämää kestä ikuisesti. Kokonaisen vuoden olen elänyt kuin

munkki ja uurastanut kuin kaleeriorja. Ole järkevä, Röst! Suo minulle
viikko tai pari! Sitten palaan ankaraan elämään ja jokapäiväiseen
raadantaan. Onko se sovittu, Carl?» Hän ojensi kätensä vilpittömän
näköisenä, ja Röst tarttui siihen vastahakoisesti. »Sopimus on
yksipuolinen», virkkoi hän virnistäen, »mutta sinä et jätä minulle
vaihtoehtoa. Sinun puolellasi on voimaa, koska juuri sinä pestasit
nämä miehet ja maksoit heille palkan — maksoit, saanen
huomauttaa, rahoilla, jotka eivät olleet sinun omiasi ja jotka oli
annettu kokonaan toisenlaista tarkoitusta varten.»
Von Lepel naurahti keveästi. »Minun rahojani — eivät kylläkään»,

vastasi hän Huolettomasti. »Kapteenin palkka ei ole runsas. Mutta
rahat hankitaan jollakin tavoin takaisin, jollei turhantarkka omatuntosi
salli merkitä niitä 'satunnaisiksi menoiksi' — kun pääsemme kotiin.»
»Kun!» Röstin sävyssä oli häive, joka nosti pilven von Lepelin
kasvoille.
»Mikä sinua tänä iltana riivaa, Carl?» kysyi hän ärtyneesti. »Puhut,
ikäänkuin epäilisit, pääsemmekö lainkaan kotiin.
»Alatko sinäkin, juuri sinä, hermostua?»
»Hermostua? En!» vastasi Röst halveksivasti. »En ajattele itseäni

enkä sinua. Ajattelen työtämme…»
»Oh, hitto vieköön työn. Heitä se mielestäsi ainakin täksi illaksi!

Työ ei joudu tästä kärsimään. Olenhan sen jo sinulle sanonut. Salli
minun saada käsiini tyttö ja opettaa tuolle nenäkkäälle nuorukaiselle
läksy, jota hän ei pian unohda! Sitten minä olen taaskin
palveluksessasi, kunnes tämä iänikuinen työ päättyy. Olisi joka
suhteessa ollut parempi, jos olisit suonut tuon vastapäätä istuvan
synkkämielisen ystävämme tappaa sen nulikan silloin, kun hänellä
oli siihen tilaisuus.»
»Kerrankin olen yhtä mieltä kanssasi», myönsi Röst kerkeästi.

»Hän ei todennäköisesti ole unohtanut meitä, ja siinä piilee
vaaramme. Hänen alueellensa meneminen on hulluutta.»
Von Lepel heilautti kättänsä, ikäänkuin pyyhkäisten syrjään toisen

huomautukset.
»Me olemme vain päivänmatkan heistä jälessä», puhui hän

innokkaasti, »ja heitä hidastamassa on tyttö. Uskon meidän
saavuttavan heidät, ennenkuin he ehtivät sinne. Ja jollemme
saavuta, auttaa meitä joku onnellinen sattuma. Älä ole noin kolkon
näköinen, mies! Ota asia paremmalta kannalta. Onni suosii meitä,
sen vakuutan sinulle. Esimerkiksi se kirottu poika. Hän ei
aavistakaan meidän olevan ihan kintereillänsä. Hän ei aavista,
mokomakin suuriluuloinen nallikka, että jotkut niistä miehistä, joille
hän Tuggurtissa tuhlasi rahaa, ottivat kultaa meiltäkin ja kavalsivat
hänen salaisuutensa yhtä iloisesti kuin meidänkin. Oli vain kysymys
siitä, kumpi tarjoaa enemmän. Hän huomaa erehtyneensä ennen
pitkää, eikä hän pidä ylvästä päätänsä enää niin pystyssä, kun minä
olen suoriutunut hänestä — senkin sika.» Hänen oma päänsä
keikahti röyhkeän uhmaavasti pystyyn, ja hänen huulillaan väikkyi
kummallinen, julma hymyn häive, kun hän nousi pystyyn ja jäi
seisomaan, silmäillen Röstiä varman luottavasti.
Ja Röst katsoi värähtämättä häntä silmiin. »Saattaa niin olla»,

virkkoi hän hitaasti, »mutta minua ei haluta pohtia sitä asiaa sen
enempää. Minä olen esittänyt vastalauseeni, mutta sinä tahdot
kulkea omaa tietäsi. Mutta varoitan sinua, että jos työllemme tulee
sinun tähtesi vielä muita esteitä, et saa toivoa minun selvittävän
asioitasi Berliinissä. En säästä sinua, sittenkun minun on annettava
selostukseni. Ja vielä toinenkin varoitus, Hugo. Ole varovainen
tuohon maurilaiseen nähden, sillä sanon sinulle vielä kerran — en
luota häneen.»
Hetkisen von Lepel katsoa mulkoili häneen, mutta kääntyi sitten

toisaalle, naurahtaen äkäisesti.
Muutamien minuuttien kuluttua he olivat molemmat kietoutuneet

peitehuopiinsa ja nukkuivat, kuten olivat totuttautuneet nukkumaan,
milloin ja missä heidän sopi.
Mutta kauan sen jälkeen, kun he olivat vaipuneet uneen, istui
maurilainen yhäti hievahtamatta puukko polvillansa, tuijottaen miltei
tyyten sammuneen nuotion punaisiin kekäleihin, hautoen kostoansa
ja tyydyttäen julmaa sydäntänsä ajattelemalla, millaisia kärsimyksiä
hän nautinnoksensa tuottaisi tytölle, joka koko elämänsä ajan oli ollut
hänen tyhjiin rauenneen halunsa jokapäiväisenä muistutuksena.
IX
Raoul de Saint Hubertin hämmästyttävää ilmoitusta seuranneet

kolme tai neljä päivää olivat vaikeata aikaa kaikille Ahmed ben
Hassanin leirin asukkaille. Itse Saint Hubert, joka joka päivä vietti
useita tunteja yksinäisen tytön luona El-Hassissa, kärsivällisesti
koettaen tunkeutua sen pilven lävitse, joka tuntui verhoavan hänen
lapsuusaikaisia muistojansa, palasi joka käynniltään yhä varmemmin
uskoen Jasminissa löytäneensä etsimänsä perijättären. Tytön ja
madame de Chaillesin tavaton yhdennäköisyys, heidän ääniensä ja
eleittensä merkillinen samanlaisuus ja monet muut pienet yhtäläiset
piirteet, jotka hän lähemmin tutustuttuansa huomasi ja joiden hän
selitti voimakkaasti muistuttavan hänen ystävänsä puolisoa, vain
lujittivat hänen vakaumustansa ja haihduttivat kaikki epäilykset, joita
hänen mieleensä oli saattanut hiipiä.
Ja jokapäiväiset käynnit El-Hassissa tekivät muutakin kuin

varmistivat tätä lujaa uskoa ja saivat helläsydämisen ja intomielisen
ranskalaisen pyyhkäisemään syrjään monet esteet, jotka tuntuivat
vastustavan hänen järkeilyänsä, ja takertumaan ohueen lankaan,
jonka varassa hänen olettamuksensa oli. Hänen harrastuksensa ja
myötätuntonsa olivat jo alusta alkaen virinneet ja kävivät yhä
voimakkaammiksi sitä mukaa kuin hän joka päivä oppi paremmin
ymmärtämään tytön luonnetta, joka herätti hänessä samalla kertaa
sekä sääliä että ihailua. Tytön kärsivällisyys ja lempeys, hänen
täydellinen itsensäkieltämisensä hänen osoittaessansa
horjumattomasti kiintyneensä mieheen, joka oli tehnyt hänelle
vääryyttä, ja hänen itsepintainen uskollisuutensa aikaisempia
liittolaisiansa kohtaan tehosivat Saint Hubertin luontaiseen
ritarillisuuteen, ja entistä varmemmin hän päätti, että vaikka lopulta
kävisikin ilmi, ettei tyttö ollut Isabeau de Chailles, joksi hän häntä
uskoi, ajattelisi hän tytön tulevaisuutta huolehtien erikoisesti hänen
menestyksestänsä. Diana oli useista syistä taipuvainen uskomaan
häntä, mutta pelkäsi hänen arvelunsa toteutumista, joka vain tekisi
Pojun rikkomisen yhä pahemmaksi pulmaksi, vieläkin hirveämmäksi
kuin se oli aluksi näyttänyt. Senvuoksi Dianasta tuntui Saint Hubertin
päättely sekä johdonmukaiselta että sitovalta, ja kreivin paljastukset
vain syvensivät vastuunalaisuudentuntoa, joka häntä painoi, ja
kiihoitti hänen vakavaa haluansa noudattaa naisellisen sydämensä
kehoitusta. Mutta eivät pyynnöt eivätkä rukoukset jaksaneet järkyttää
sheikin horjumatonta päätöstä. Yhä vielä epäillen tai ainakin tahtoen
näyttää epäilevänsä Ahmed kuunteli äänettömänä kaikkia Saint
Hubertin toiveikkaita vakuutuksia ja vastusti innokkaasti Dianan
vetoomuksia. Hän oli ehdottomasti päättänyt, ettei Dianan pitäisi
mennä käymään El-Hassissa.
Vieläpä hän jostakin syystä, jota hän ei tahtonut selittää, vaati

jyrkästi, ettei ainoakaan vihjaus tytön mahdollisesta syntyperästä
pääsisi Pojun korviin. Ja siinä suhteessa Diana pakostakin oli yhtä
mieltä hänen kanssansa, sillä Pojun suhtautumisen vuoksi oli
mahdoton edeltä käsin arvata, minkä vaikutuksen se tieto tekisi
häneen. Hän oli kirjaimellisesti totellut isänsä määräystä eikä ollut
enää käynyt El-Hassissa, jättäen tytön ajattelemaan, mitä halusi. Ja
paluu-illastansa saakka hän ei ainoastaan ollut kieltäytynyt
puhumasta tytöstä, vaan oli lisäksi vetäytynyt jöröttelemään
yksinänsä ja pysytellyt jäykästi erossa perhepiiristä. Dianakin oli
tavannut hänet vain kerran, lyhyen, ainoastaan viisi minuuttia
kestäneen puhelun aikana, joka oli ollut kiusallinen ja epätyydyttävä
heistä molemmista.
Joukko nuoria hevosia oli paraillaan opetettavina ratsuiksi, ja se

tarjosi hänelle tekosyyn olla poissa muiden seurasta. Hän oli
viettänyt päivänsä ankarassa touhussa ratsastusmestarien parissa,
joiden kanssa hän oli uurastanut auringon noususta sen laskuun
saakka, väsyttäen itseänsä raskaassa ruumiillisessa työssä, turhaan
koettaessaan unohtaa alituisesti rinnassansa riehuvaa sielullista
myrskyä, rakkauden ja vihan välistä taistelua, joka päiväiseen
aikaan, kun hänen oli pakko keskittää kaikki ajatuksensa ja koko
huomionsa käsittelemiinsä, vaikeasti hillittäviin eläimiin, pysyi
hieman tyynempänä, mutta joka aina iltaisin alkoi jälleen raivota yhtä
vimmaisesti kuin ennenkin ja teki yksinäisyydessä — hänen entisen
telttansa paikalle pystytetyssä uudessa teltassa — vietetyt pitkät
tunnit tuskaiseksi helvetiksi, uurtaen hänen kasvoihinsa
lähtemättömiä vakoja. Häntä oli palvelemassa ainoastaan S'rir, sillä
Ramadan oli huolehtimassa El-Hassin leiristä; hän oli yksin
ajatuksineen, yksin jäytävine katumuksineen, ja hitaasti, mutta
varmasti se tukahdutti vihan, jonka vallassa hän vielä luuli
sydämensä olevan.
Ja Caryll oli muuttunut melkein yhtä yksinäiseksi erakoksi kuin

hänen veljensäkin oli. Hän oli alusta alkaen ollut kylmän eristäytyvä
ja luoksepääsemätön; hän näyttäytyi toisten seurassa vain vähän
aikaa kerrallaan ja niin harvoin kuin kohteliaisuus suinkin myönsi.
Ainoastaan Saint Hubertin seurassa hänen jäykkyytensä vähän
laukesi, mutta silloinkin hän oli vaitelias ja itseensäsulkeutunut. Hän
ei ollut hiiskunut mitään siitä, että Poju oli aamuvarhaisella käynyt
hänen teltassaan, eikä kertaakaan vihjaissut café mauressa
sattuneeseen mellakkaan, josta sheikki ei vielä tiennyt mitään.
Mutta Saint Hubert oli heti arvannut, että kadonnut tyttö, Caryllin
mielenkiinnon herättäjä, oleili nyt El-Hassissa. Ja Pojun saapumisen
jälkeisenä päivänä hän oli mutkattomasti kajonnut tapahtumaan ja
suoraan tiedustanut Caryllilta tytön ryöstäjää. Tähän kysymykseen
hän oli saanut vain happamen vastauksen: »En tiedä. En tuntisi sitä
kirottua raakalaista, jos hänet näkisinkin.» Mutta Saint Hubert oli
lukenut totuuden hänen punehtuneista kasvoistansa ja hänen
silmiinsä välähtäneestä vihan leimahduksesta.
Ja aina toivoen saavansa lisävalaistusta asiaan, joka melkein

yksinomaan askarrutti hänen mieltänsä, hän oli ihan peittelemättä
kertonut Caryllille samana iltapäivänä El-Hassissa tekemästään
havainnosta, vaatinut häntäkin puolestansa olemaan avomielinen,
kumonnut hänen vastaväitteensä ja udellut häneltä vähitellen kaikki,
mitä hän tytöstä tiesi. Mutta Caryll ei ollut osannut ilmaista mitään
sellaista, mitä Saint Hubert ei jo ollut saanut selville, ja tämä
ensimmäinen avomielisyyden purkaus oli samalla ollut myöskin
viimeinen. Senjälkeen oli Saint Hubert nähnyt häntä yhtä vähän kuin
muutkin.
Ja tällä tavoin oli hitaasti vierinyt neljä päivää surkeassa

jännityksessä. Dianaa oli niiden aikana kalvanut ankara levottomuus,
jonka vain sheikin tavallistakin hellempi esiintyminen oli tehnyt
siedettäväksi. Ainoastaan heidän ollessansa kahden kesken
syvenivät syvät rypyt, jotka olivat synkistäneet Ahmedin kasvoja
Pojun paluusta saakka. Vain silloin salli hän Dianan nähdä
vilahduksenkaan taistelusta, jota hän kävi mielessään, samalla kun
Saint Hubertin lujan vakaumuksen herättämä epäilys ponnisti sitä
melkein intohimoista toivetta vastaan, ettei hänen poikansa uhri
osoittautuisi Isabeau de Chaillesiksi, jonka kohtalo oli niin kauan
kiinnittänyt hänen mieltänsä. Hän ei voisi tehdä mitään, ennenkuin
saisi varmuuden. Ja kun hän sen saisi, mitä hän sitten voisi tehdä?
Kerran toisensa jälkeen hän kysyi sitä itseltään.
Jos tyttö olisi de Chaillesin tytär, voisiko hän pakottaa Pojun

antamaan saman myöhäisen hyvityksen kuin hän itse oli antanut
sille naiselle, jolle hän oli tehnyt vääryyttä? Rakkautta, joka oli ollut
hänen ja hänen vaimonsa pelastus, ei ehkä olisi tässä toisessa
tapauksessa. Pojun todelliset tunteet olivat tuntematon suure. Ja jos
hän sitoisi tytön rakkaudettomaan avioliittoon vain
välttämättömyyden pakosta, eikö siitä saattaisi koitua tytölle vieläkin
suurempia kärsimyksiä kuin hän oli tähän saakka kestänyt?
Tulevaisuus tuntui toivottamalta pulmalta, joka näytti päivä päivältä

käyvän yhä toivottomammaksi ja sekavammaksi. Ja tästä
vaikeudesta oli alkuperäisesi vastuussa juuri hän itse.
Isäin synnit.
Hänen omansa ja nyt Pojun.
Häpeä ja katumus, jotka olivat painaneet häntä kaksikymmentä

vuotta, eivät olleet milloinkaan tuntuneet niin tuskallisilta kuin nyt. Ei
milloinkaan ollut Nemesiksen käsi tuntunut rusentavan häntä niin
raskaasti.
Saint Hubertin aina iltaisin poistuttua omaan telttaansa, jättäen

aviopuolisot yksin, oli Diana nähnyt miehensä häneen suunnatuissa
silmissä ilmeen, joka oli nostanut nyyhkytyksen hänen kurkkuunsa ja
kiidättänyt hänet Ahmedin syliin sääliväisen myötätunnon vallassa
kuiskaillen vakuuttamaan rakkauttansa ja suuteloillaan
tukahduttamaan toisen huulilta pusertuvat katkerat itsesyytökset.
Mennyt oli mennyttä, väitti hän, ja oliko hän kertaakaan moittinut
Ahmedia? Ja mitä olisi hänen elämänsä ollut ilman Ahmedin
rakkautta, ilman hänen kumppanuutensa tuottamaa riemua? Se olisi
ollut tarkoitukseton, epätäydellinen elämä.
Jollei Ahmed olisi ottanut häntä niinkuin otti, jollei hän olisi
pakottanut häntä tunnustamaan naisellisuuttansa, ei hän olisi
milloinkaan saanut tuntea syvää onnea, jonka hän Ahmedin toimesta
oli saanut vaimona ja äitinä. Pitikö Ahmedin rääkätä itseänsä
jatkuvasti muistelemalla sellaista, minkä hän, Diana, oli aikoja sitten
unohtanut? Eikö Ahmed ollut sovittanut, enemmänkin kuin
sovittanut, noita muutamia lyhyitä onnettomia kuukausia
vuosikausien uskollisella rakkaudella ja huomaavaisuudella, joka oli
käynyt yli hänen odotustensa ja tehnyt heidän yhdyselämänsä
ihanteelliseksi kumppanusliitoksi? Ja totisesti oli Ahmed saanut
maksaa hinnan siitä surusta silloin, aikanansa, kestämällä murhetta,
suurempaa kuin hänen, Dianan, oli koskaan tarvinnut kestää.
Kärsimysten kautta oli rakkaus tullut heille molemmille, sellainen
rakkaus, joka oli liian ylevä jättääksensä sijaa pahoittelulle, liian
täydellinen turmeltavaksi katkerilla muistoilla.
Siten oli hän vetoavasti puhellut Ahmedille, kuten hän oli tehnyt
lukemattomia kertoja ennenkin, kun katumus oli masentanut miestä,
niin että hänen sydäntänsä vihloi.
Vain hän yksin näki Ahmedin silloin, kun häneltä oli kiskaistu pois
luonteenomainen kopean ylpeyden naamari, vain hän näki sheikin
syvän nöyrtymyksen, jota hän tuskin jaksoi kestää.
Eikä Ahmedin kalvava katumus ollut edes heidän avioelämänsä
alkuaikoina pukeutunut niin katkeriin muotoihin kuin neljänä viimeksi
kuluneena päivänä; sen jälkeen, kun Ahmed oli ensiksi tajunnut
rakastavansa vaimoaan, ei hän koskaan ollut osoittanut
kiintymystään niin avoimesti ja pidättymättä. Hän oli aina Dianaa
kohtaan huomaavainen ja lempeä, mutta Pojun paluun jälkeen oli
hänen hellä huomaavaisuutensa ollut suurempi kuin Diana oli
koskaan ennen kokenut. Hänen kaikki tekonsa, kaikki sanansa ja
eleensä ja kaikki ajatuksensa näyttivät keskittyvän Dianaan.
Vain yhdessä asiassa hän vastusti vaimoansa, ainoastaan

yhdessä suhteessa hän oli järkkymätön kuin kallio. Hellimpinäkin,
taipuvaisimpinakin hetkinänsä hän sittenkin pysyi lujana El-Hassissa
olevaan tyttöön nähden tekemässänsä horjumattomassa
päätöksessä, eivätkä Dianan kaikki rukouksetkaan jaksaneet
suostuttaa häntä muuttamaan ratkaisuansa.
El-Hassiin ei Diana saanut lähteä — hänen suostumuksellaan.
Rohkenisiko hän mennä ilman sitä?
Viimeisten neljän päivän kuluessa oli se ajatus usein johtunut

hänen mieleensä, mutta hän oli koettanut karkoittaa sen heti, kun se
oli tullut, sillä hänen suunnittelemansa teko tuntui käyvän yli hänen
voimiensa. Hänen puolisonsa sana oli laki häneenkin nähden, ja
kaikkina heidän yhdessäolonsa vuosina hän ei ollut kertaakaan
pystynyt menettelemään vastoin miehensä vähäisintäkään toivetta.
Joka kerta hänen oli ollut pakostakin mukauduttava Ahmedin
tahtoon.
Olisiko hänellä rohkeutta vastustaa sheikkiä nyt?

Kauan, hyvin kauan sitten hän oli oppinut tottelemaan pelosta, ja
sitten herännyt rakkaus oli tehnyt sen helpoksi. Mutta hänen kaikesta
rakkaudestansa huolimatta hän tunsi vanhan pelon vielä väijyvän
hänen sydämensä pohjalla.
Saattaisiko hän edes noudattaakseen oman omantuntonsa

vaatimuksia ponnistautua rikkomaan sitä sääntöä vastaan, joka oli
vuosikausia ohjannut hänen elämäänsä? Olisiko hänellä kylliksi
siveellistä voimaa tahallaan uhitellaksensa Ahmedin tahtoa ja hänen
välttämättömästi seuraavaa vihaansa? Ahmed ei ikinä ymmärtäisi
niitä syitä, jotka häntä kannustivat. Hän pitäisi vaimonsa tekoa
ainoastaan hänen lausutun määräyksensä törkeänä rikkomisena,
hänen toiveittensa suoranaisena vastustamisena.
Antautua alttiiksi miehensä suuttumukselle — tehdä mitään

salaista ja vilpillistä! Mutta mitä muuta hän voi? Pyynnöt ja rukoukset
olivat kaikuneet kuuroille korville, ja hänen valittavaksensa oli jäänyt
noudattaa joko velvollisuuttaan miestänsä kohtaan tai
velvollisuuttaan omaatuntoansa kohtaan. Valinta oli vaikea, ja vasta
viidennen päivän aamuna Diana päätti, että tässä yhdessä asiassa
hänen oli toteltava omaa sisäistä vakaumustansa — että kaikista
seurauksista huolimatta hänen oli meneteltävä niin kuin hän varmasti
uskoi oikeaksi.
Varhain sinä aamuna hän oli vedonnut vielä viimeisen kerran, ja

sheikin epäys oli ollut vieläkin yksikantaisempi ja käskevämpi kuin
ennen. Ja koko aamun oli Diana käynyt sisäistä taistelua, ja häntä oli
kammottanut lopullinen ratkaisu, joka hänen, sen hän tiesi, oli
tehtävä.
Ja puolisen aika alkoi olla käsissä, ennenkuin se päätös syntyi.

Koska hän piti sitä velvollisuutenaan, menisi hän El-Hassiin — ja
Ahmedin sinä iltana palattua hän kertoisi, mitä oli tehnyt. Hän ei
valehtelisi, tekisipä hän mitä muuta tahansa. Jos hänen piti toimia
vastoin puolisonsa toivomuksia, pitäisi Ahmedin ainakin saada tieto
siitä ja mahdollisimman pikaisesti.
Kunpa hän olisi päässyt käymään siellä sheikin suostumuksella!

Mutta sitä ei kannattanut miettiä. Ahmed ei ikinä siihen myöntyisi.
Siispä Dianan oli mentävä, kuten hän oli suunnitellut, ja käytävä
siellä tänään, jolloin puolison poissaolo tarjosi siihen tilaisuuden. Hän
melkein toivoi, ettei sitä tilaisuutta olisi tullutkaan. Että Ahmed itse oli
tasoittanut hänelle tien, se vain lisäsi hänen harmiansa. Jospa
hänellä olisi ollut siveellistä rohkeutta ilmaistaksensa aikeensa
Ahmedille ennen hänen poistumistaan! Mutta hän ei ollut vielä tehnyt
päätöstänsä sillein, kun puoliso oli lähtenyt, ottaen Caryllin
mukaansa kaukaiselle leirille, joka oli päinvastaisella suunnalla kuin
El-Hassi. Vasta hänen tarkkaillessansa ratsujensa selässä
loittonevia miehiä oli hänen mieleensä välähtänyt, että jos hän
milloinkaan mieli saada aikeensa toteuttamisen tilaisuutta, oli se
tilaisuus nyt tarjolla, sillä miltei mahdotonta oli, että sheikki palaisi
ennen iltaa.
Häntä puistatti vastenmielisyys. Inhoittava tilaisuus — ja inhoittava

välttämättömyys. Ja kun Ahmed palaisi, kun hänen olisi kerrottava —
Pieni batistinen nenäliina, jota hän kierteli hyppysissään, meni äkkiä
riekaleiksi, ja hän ponnahti pystyyn, päästäen vähäisen, katkeran
huudahduksen. Voi, minkä tähden se kaikki oli niin vaikeata? Minkä
tähden hänen täytyi koettaessansa menetellä oikein, täytyi tehdä
sellaista, mikä suututtaisi Ahmedia ja kenties särkisi luottamuksen,
jota Ahmed oli aina osoittanut häntä kohtaan!
Sillä hetkellä oli hänen uskalluksensa pettämäisillään. Mutta
ajatellessansa tyttöä hän pysyi lujana päätöksessänsä, sitä tyttöä,
joka saattoi olla Isabeau de Chailles.
Pelkkä lapsi — petettynä ja yksin! Ja kokonaiseksi neljäksi

päiväksi hän oli jättänyt tytön sellaiseen tilaan — koska hän itse oli
arka raukka.
Hänen huulensa värisivät, ja hetkisen hän seisoi kädet

kasvoillansa. Sitten hän kuiskasi: »Voi, Poju, Poju!» ja meni
sisähuoneeseen muuttamaan yllensä ratsastuspukua.
Hänen palatessansa oli puolinen odottamassa, ja muutamia

minuutteja myöhemmin astui Saint Hubert sisälle, katsahtaen
katuvaisena kelloonsa.
»Myöhästynyt kuten tavallisesti. Olen pahoillani, Diane», pyyteli

hän anteeksi kiiruhtaessansa eteenpäin. Mutta ehdittyänsä emännän
luokse hän seisahtui, silmäillen pöytää, joka oli katettu ainoastaan
kahdelle hengelle.
»En tiennyt sinun olevan yksin», jatkoi hän, istahtaen Dianan

vieressä olevalle tuolille. »Sinun ei olisi pitänyt odottaa minua.
Eilenillalla Ahmed mainitsi aikovansa lähteä Ras-Djebeliin, mutta
missä on Caryll? Luulin hänen olevan täällä. Hänen telttansa oli
tyhjä, kun äsken vilkaisin sinne.»
Diana nosti munakasta lautaselleen, ennenkuin vastasi. »Caryll?

Niin, hän meni Ahmedin mukaan», virkkoi hän vihdoin huolettomasti
ikäänkuin olisi puhunut jokapäiväisestä tapahtumasta.
Saint Hubertin silmät levenivät kummastuksesta, mutta hän nieli
huulillansa pyörivän huudahduksen.
»Sepä hauskaa», sanoi hän kerkeästi. »Se antaa heille tilaisuuden

— paremmin tutustua toisiinsa. Tähän mennessä ei heillä ole ollut
paljoa tilaisuutta siihen. Olen aprikoinut, milloin erakko-parkamme
tulisi ulos kuorestaan.»
Diana katsahti häneen huulillaan omituinen, heikko hymy. »Ei hän

tullut. Hänet vedettiin», virkkoi hän kuivasti.
»Tarkoitatko, että se oli Ahmedin ehdotus?»
»Ehdotus? Rakas Raoul, milloin Ahmed ehdottaa mitään? Kuulin

sanoman, jonka Gaston toi häneltä tänä aamuna, eikä
hurjimmallakaan mielikuvituksella varustettu ihminen olisi voinut
nimittää sitä ehdotukseksi. Caryll lähti Ras-Djebeliin, koska Ahmed
ei antanut hänelle valinnan varaa.»
»Mutta niinkin ollen se on askel oikeaan suuntaan.»
Diana ravisti hitaasti päätänsä.
»Enpä tiedä», sanoi hän epäilevästi. »Olen ajatellut sitä koko

aamun. Olen miettinyt myöskin sitä, eikö kenties olisi ollut parasta,
jollei Caryll olisi lainkaan tullut tänne. Hän ei tunnu haluavankaan
meidän tutustuvan paremmin toisiimme. Olen koettanut kaikin
keinoin osoittaa hänelle, että hän on tervetullut ja kotonansa täällä,
mutta hän ei millään tavoin rohkaise minua. Kerran, tulonne
jälkeisenä päivänä, luulin lyhyen hetkisen aikana, että olin
pääsemäisilläni häntä lähemmäksi, että hän vastaisi pyrkimykseeni.
Mutta hän ei tehnyt sitä. Eikä hän senjälkeen enää ole antanut
minulle uutta tilaisuutta. Hän kaihtaa minua samoin kuin isäänsäkin,
ja se koskee — enemmän kuin osaan sanoin kuvata. Tiedän, ettei
häntä suinkaan haluttanut tulla, hänen kirjeensä osoittivat sen
kylläkin selvästi, mutta minä perustin hänen tuloonsa niin suuria
toiveita. Arvelin hänen tänne saavuttuansa pakostakin huomaavan,
kuinka paljon me rakastamme häntä, kuinka suuresti olemme häntä
kaivanneet; luulin hänen vihdoinkin käsittävän, kuinka paljon tämä
ero on meille maksanut, ymmärtävän, että lähetimme hänet
Englantiin ainoastaan hänen omaksi hyväksensä. Mutta syystä tai
toisesta ei meidän ole onnistunut saada häntä sitä tajuamaan,
meidän ei ole onnistunut koskettaa häntä millään tavoin. Ja me
olemme koettaneet, me molemmat, kunnes Ahmedin kärsivällisyys
on ehtynyt ja minä…» Hänen äänensä tukahtui, ja hän ponnisteli
mielenliikutustansa vastaan. »Minkä tähden hän vihaa meitä niin
katkerasti?» valitti hän surkeasti. »Hän ei ole saanut vanhukselta
tietää oikeata asianlaitaa, mikään ei ikinä saa minua sitä uskomaan.
Mutta hän vihaa meitä, ja minusta tuntuu, että hän vihaa nyt
enemmän kuin alussa. Ja minkä tähden? Onko syynä jokin seikka,
jonka hän arvelee meidän tehneen tai jättäneen tekemättä hänen
ollessaan täällä? Oi, Raoul, sinä tunnet hänet — sano minulle, onko
meissä vaiko hänessä syy siihen, että kaikki on käynyt niin huonosti
hänen tulonsa jälkeen! Sillä ei kannata väittää, etteivät asiat ole
huonosti, ja se melkein särkee sydämeni.»
Hän nousi äkkiä pöydästä ja kääntyi toisaalle salataksensa

kyyneleet, joita hän ei enää jaksanut pidättää.
Ja yhtä voimakkaan mielenliikutuksen vallassa kuin hänkin seurasi

Saint Hubert häntä hitaasti leposohvalle sydämensä sykkiessä
tuskallisesti ja kädet, joihin hän ei uskaltanut luottaa, työnnettyinä
syvälle takintaskuihin. Dianan läheisyys ja murhe ja suloinen,
suruinen onni, jonka tämä kahdenkeskinen hetki toi hänelle,
myllersivät hänen mieltään syvästi, panivat hänen tunteensa niin
rajusti kuohuksiin, että hän tajusi sen aiheuttaman vaaran. Ei
milloinkaan ollut hänen osansa esittäminen ollut niin vaikeata kuin
nyt. Hän ei ollut koskaan ollut niin vähällä ilmaista rakkauttansa, jota
hän oli niin kauan salannut. Häntä rääkkäsi toisen kyynelten
näkeminen, hän tunsi voimainsa heikkenevän, ja melkein
huomaamattansa hän siirtyi likemmäksi hänet vallanneen hurjan
kaipauksen pakottamana. Sulkea Diana syliinsä, puristaa häntä
käsivarsillaan, jotka kiihkeästi kaihosivat häntä, antautua, vaikka vain
hetkiseksi, polttavan kiusauksen valtaan, joka tuntui liian väkevältä
hänen vastustettavakseen! Veri tulvahti hänen päähänsä, ja
sekunnin ajaksi häneltä unohtui kaikki muu paitsi huutavaa
kaipausta, joka oli niin kauan ollut tyydyttämättä. Mutta hulluudesta,
joka oli viedä hänen hillintänsä, leimahti äkkiä muisto, joka
vavahdutti häntä, ja hän kääntyi poispäin uskaltamatta enää katsoa
Dianaan.
Armollinen Jumala, mitä hän oli ollut tekemäisillään! Oliko hän

vajonnut niin alas? Oliko hän niin halpa, että saattoi häpäistä Dianaa
edes ajatuksissaankaan, niin kelvoton, että saattoi unohtaa
uskollisuuden ystäväänsä kohtaan? Ystäväänsä — joka luotti
häneen! Jospa Ahmed tietäisi, kuinka vähällä hän oli ollut pettää sen
luottamuksen! Entä Diana, joka oli suonut hänelle ehdottoman
luottamuksensa ja ystävyytensä — kuinka halveksivasti ja inhoten
Diana olisikaan kääntänyt hänelle selkänsä, jos hänen huulillansa
minuutti sitten värähdelleet sanat olisivat tulleet lausutuiksi!
Mutta Dianan halveksiminen ja inho eivät olisi voineet olla

syvemmät kuin hän itse tunsi nyt, jolloin hänen läheisyytensäkin
tuntui Dianan puhtauden herjaamiselta. Diane, Diane, hänen
elämänsä ainoa rakastettu — mutta Ahmedin puoliso! Hän pyyhkäisi
pois otsallensa kihonneet isot hikihelmet, terästäytyi ja meni taaskin
sohvan ääreen.
»Vika on luultavasti olosuhteissa», sanoi hän verkalleen,

pinnistäen äänensä tasaiseksi. Ja omaan surkeuteensa syventynyt
Diana ei tuntunut huomanneen, kuinka kauan he olivat hänen
kysymyksensä jälkeen olleet vaiti.
»Olosuhteiden syy», kertasi kreivi, kun toinen katsahti häneen

käsittämättä hänen sanojaan. »Ja hänen tulonsa jälkeen on sattunut
— sekaannuksia, jotka ovat tehneet nämä viimeiset neljä päivää
sangen vaikeiksi meille kaikille.»
»Mutta mitä ne sekaannukset liikuttavat Caryllia? Eiväthän meidän

asiamme — hänen veljensä asiat mukaanluettuina — koske häneen
lainkaan. Hän ei ole kertaakaan puhunut Pojusta eikä kummastellut,
miksi hän elää sillä tavoin kuin elää. Hän on yhtä välinpitämätön
Pojusta kuin meistäkin. Ja oi, Raoul, rukoilin niin palavasti, että
poikani olisivat ystävyksiä.»
Mutta Saint Hubert, joka tunsi asiat paremmin kuin hän, ei voinut
muuta kuin toivottomasti kohauttaa olkapäitänsä.
»Hän on omituinen nuorukainen», virkkoi hän, suruksensa tajuten,

että lohdutus, jota hän koetti tarjota, lievittäisi vain hyvin vähän
Dianan murhetta ja pettymystä, »tavattoman ujo ja tavattoman arka
— hm — ilmaston muutoksille. Mutta kaikesta ujoudestaan
huolimatta hän ei ole typerä, ja hän on tuskin saattanut olla
huomaamatta, ettei täällä vallitsevia olosuhteita hevillä voida pitää
normaalisina. Hän kenties tuntee saapuneensa vaikealla hetkellä ja
pelkää olevansa tunkeileva, jos — jos hän millään tavoin pyrkisi
työntymään esille. Hän on ollut täällä vasta muutamia päiviä, ja
kaikki täällä on hänestä uppo-outoa. Anna hänelle aikaa, Diane,
äläkä lakkaa toivomasta! Hänen luonteessansa on parempiakin
puolia kuin hän on täällä näyttänyt, jos hän vain tahtoisi olla oma
itsensä. Mutta häntä jäykistävät ennakkoluulot, ja hän on jossakin
määrin itseensäsulkeutunut. Eikä hänen asemaansa tee
helpommaksi se, että me kaikki olemme enemmän tai vähemmän
kiusaantuneita juuri nyt. Mutta kun tämä nykyinen vaikeus saadaan
selvitetyksi..» Saint Hubertin ääni petti, ja Diana ehätti tarttumaan
hänen ajatukseensa.
»Jos se milloinkaan selviää», huudahti Diana masentuneesti. »Oi,

Raoul, mihin tämä sekasorto lopulta vie?»
Saint Hubert kohautti olkapäitänsä vieläkin toivottomammin kuin

äsken. »Jumala tietää», vastasi hän lyhyesti. Ja hetkisen he
molemmat olivat ääneti.
Sykertyneenä ison leposohvan pieluksien sekaan Diana tuijotti

avaruuteen, miettien, miten hän osaisi kajota mielessänsä olevaan
asiaan, ja aprikoiden, vastustaisiko Raoulkin hänen
suunnittelemaansa tekoa. Sopisiko hänen edes puhua siitä, sillä
hänen avomielisyytensä vain saattaisi Raoulin vaikeaan asemaan,
koska viimemainittukin tiesi, ettei Ahmed sitä hyväksynyt. Olisiko se
oikein Raoulia kohtaan, joka aina oli ollut niin uskollinen ystävä heille
kummallekin? Hän kääntyi kiihkeästi kreivin puoleen.
»Onkohan koskaan avioparilla ollut niin hyvää ystävää kuin sinä

olet ollut meille, Raoul?» puhkesi hän puhumaan. »Tiedät, mitä
merkitset Ahmedille, mutta en usko sinulla olevan hämärää
aavistustakaan siitä, kuinka paljon olet auttanut minua koko
tuttavuutemme aikana. Enkä voi kertoa siitä sinulle, sinun on vain
luotettava sanoihini — ja uskottava, että olen kiitollinen.»
Kiitollinen, muuta kuin kiitollisuutta ei hän ikinä saisi Dianalta!

Saint Hubertin kädet puristuivat nyrkkiin, ja hän kumartui
karistamaan tuhkaa savukkeestaan, jotta toinen ei näkisi hänen
kasvojensa tuskaista ilmettä.
»Entä eikö minun tarvitsekaan olla kiitollinen mistään?» vastasi

hän omituisesti jupisevalla äänellä. »Eikö päähäsi ole koskaan
pälkähtänyt ajatella, mitä ystävyytesi — ja Ahmedin ystävyyden —
täytyy merkitä minun kaltaiselleni yksinäiselle miehelle?»
Diana naurahti pehmeästi ja pudisti torjuvasti päätänsä.

»Hölynpölyä, Raoul», väitti hän. »Älä ole niin vaatimaton! Sinulla on
enemmän ystäviä kuin tiedätkään.»
Mutta samassa hänen ajatuksensa pyörähtivät toisaalle, ja hänen

katseensa muuttui jälleen totiseksi.
»Sinä kävit tänä aamuna El-Hassissa tavallista aikaisemmin, etkö

käynytkin? Ennen lähtöänsä Ahmed tiedusti sinua, mutta Gaston
ilmoitti sinun jo menneen. Ei; en luule mitään varsin vakavaa olevan
tekeillä», ehätti hän vastaamaan toisen kysyvään katseeseen, »vain
jotakin pohjoisista vahdeista. Hän on vihdoinkin kutsunut ne leiriin.
En oikein tiedä, minkä tähden hän halusi kertoa siitä sinulle. Hänellä
oli kiire, eikä hän puhunut ihan selvästi. Joka tapauksessa se ei
tuntunut minusta tärkeältä. Miten lieneekään laita maan muissa
osissa, ei lähistöllämme ole ollut levottomuuksia millään suunnalla.
Vahdit sijoitettiinkin ainoastaan sen tähden, että minä olin täällä
yksin. Kun Ahmed on kotosalla, ovat ne tyyten tarpeettomia, ja hän
on viikkokausia aikonut kutsua ne pois. He saapuivat myöhään

Problems and Proofs in Real Analysis Theory of Measure and Integration 1st Edition James J. Yeh Ebook All Chapters PDF

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Problems and Proofs in Real Analysis Theory of Measure and Integration 1st Edition James J. Yeh Ebook All Chapters PDF

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Problems and Proofs in Real Analysis Theory of Measure and Integration 1st Edition James J. Yeh Ebook All Chapters PDF

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Get ebook downloads in full at ebookname.

Problems and Proofs in Real Analysis Theory of

Explore and download more ebook at https://ebookname.com

Real Analysis Theory of Measure and Integration 3rd

Real Analysis Measure and Integration 1st Edition Marat

Real Analysis Measure Theory Integration and Hilbert

Administrative Office Management 1st Edition R. K.

PAHs An Ecotoxicological Perspective Ecological

Otolaryngology Prep and Practice 1st Edition Jennifer

Physics and chemistry of the solar system 2nd ed

Book by Book Notes on Reading and Life Michael Dirda

Library of Congress Cataloging-ID-PubUeatlon Data

British Library Cataloguing-in-Publication Data

Copyright IC 2014 by World Scientific Publishing Co. Pte. Ltd.

Printed in Singapore by World Scientific Printers.

§1 Measure on a cr-algebra of Sets

C ~sup(En U Fn) C ~sup En U lim sup Fn.

(b) Show that

c ~sup(En n Fn) c ~sup En n lim sup Fn.

(c)Showthatif ~ Enand ~ Fnexist,then ~ (EnUFn)and ~ (EnnFn)exist

(3) ~ (EnUFn) ~ EnU ~ Fn,

Proof. Let (An : n E N) be a sequence of subsets of X. According to Lemma 1. 7, An

lim inf En n lim sup Fn.

Substituting (5) into (1), we have

lim E,. U lim F,

c lim sup(E,. U F,.) c lim E11 U lim F11 ,

liminf(E11 U F 11 ) = limsup(E11 U F11 ) = lim E 11 U lim F,. .

lim sup A, = lim sup A~ = lim sup B~ = lim sup B,.

Prob.1.3. Let (En : n E N) beadisjointsequenceofsubsets of a set X. Show that lim En

liminf En= {x EX: x E En for all but finitely many n EN}= 0,

lim sup En= {x EX: x E En for infinitely many n EN}= 0.

liminf En= {x E R: x E En for all but finitely many n EN}

lim sup En = { x E R : x E En for infinitely many n E N}

= {x E R: X = Xn for infinitely many n E N}

Prob. 1.5. For E C IR and I E IR, let us write E + I = {x + I E IR : x E E} and call it

(a)LetE = (-oo,O). Showthat lim En= (-oo,O].

lim E,. = liminf E.,= limsupE,. = 0.

(2) ( -oo, a] n lim sup E., = 0.

Then since liminf En c lim sup En, (4) implies

Now liminf E 11 consistsofeveryx E !Rsuchthatx E E 11 forallbutfinitelymanyn EN.

Prob. 1.6. The characteristic function 1A of a subset A of a set X is a function on X defined

(b) Show that if lim 1An = 1A on X then lim An = A.

we show that A = lim inf An = lim sup An.

Proof. To show that~ is a a-algebra of subsets of Y, we verify the following conditions:

Now A e Ql implies AcQl since Ql is a a-algebra of subsets of X. Thus Ac n Y e I.B, that

Now since Ql is a a -algebra of subsets of X, (An : n E N) C Ql implies A := UneH An E Ql.

Given (Bn : n e N) C Ql,let us define a sequence (An : n e N) of subsets of X by setting

(1) An= UB1c forn eN.

Then (An : n e N) is an increasing sequence of subsets of X and

(2) UBn= neH

Since (Bit : n e N) c Ql and Ql is an algebra of subsets of X, we have An = UZ=1 B~c e 21

Proof. 1. Qln is au -algebra of subsets of En for each n e N by Prob. 1. 7.

2. Let us prove (b). Let ('11n : n e N) be a decreasing sequence of algebras of subsets

Prob. 1.14. Let (~ln : n e N) be a monotone sequence of a-algebras of subsets of a set X

neB ieB nefJ

UneB Ql,. is not a a-algebra of subsets of X. Let

/3 = [1, ;3) E J3 C !2l3,

Proof. 1. To show that~ is au-algebra of subsets of X, we verify that~ satisfies the

[X: At. ... , Ai:+1l·