Ebooks File (Ebook PDF) Modern Business Statistics, With Microsoft Office Excel 4th Edition All Chapters

Download the full version of the ebook now at ebooksecure.
com
(eBook PDF) Modern Business Statistics, with

Microsoft Office Excel 4th Edition
https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-modern-
business-statistics-with-microsoft-office-
excel-4th-edition/
Explore and download more ebook at https://ebooksecure.com

Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.
(eBook PDF) Modern Business Statistics with Microsoft

Office Excel 6th Edition
https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-modern-business-statistics-
with-microsoft-office-excel-6th-edition/
ebooksecure.com
(eBook PDF) Essentials of Modern Business Statistics with

Microsoft Office Excel 7th Edition
https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-essentials-of-modern-
business-statistics-with-microsoft-office-excel-7th-edition/
ebooksecure.com
(eBook PDF) Essentials of Modern Business Statistics with

Microsoft Excel 8th Edition
https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-essentials-of-modern-
business-statistics-with-microsoft-excel-8th-edition/
ebooksecure.com
The ECG Made Practical 7th edition - eBook PDF
https://ebooksecure.com/download/the-ecg-made-practical-ebook-pdf/
ebooksecure.com
(eBook PDF) Computer Security Principles and Practice 4th
Edition
https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-computer-security-
principles-and-practice-4th-edition/
ebooksecure.com
Nuclear Medicine and Molecular Imaging: the Requisites 5th

Edition Janis P. O'Malley - eBook PDF
https://ebooksecure.com/download/nuclear-medicine-and-molecular-
imaging-the-requisites-ebook-pdf/
ebooksecure.com
(eBook PDF) Cote's Clinical Veterinary Advisor: Dogs and

Cats 4th Edition
https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-cotes-clinical-veterinary-
advisor-dogs-and-cats-4th-edition/
ebooksecure.com
(eBook PDF) Marketing Strategy: Based on First Principles

and Data Analytics
https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-marketing-strategy-based-on-
first-principles-and-data-analytics/
ebooksecure.com
(Original PDF) Marketing Research Essentials, 9th Edition
https://ebooksecure.com/product/original-pdf-marketing-research-
essentials-9th-edition/
ebooksecure.com
Microorganisms for Sustainable Environment and Health 1st
Edition Pankaj Chowdhary (Editor) - eBook PDF
https://ebooksecure.com/download/microorganisms-for-sustainable-
environment-and-health-ebook-pdf/
ebooksecure.com
Modern Business Statistics, with © 2012, 2009 South-Western, a part of Cengage Learning
Microsoft® Office Excel®
ALL RIGHTS RESERVED. No part of this work covered by the copy-
Fourth Edition
right herein may be reproduced, transmitted, stored or used in any
David R. Anderson, Dennis J. Sweeney,
form or by any means graphic, electronic, or mechanical, including
Thomas A. Williams,
but not limited to photocopying, recording, scanning, digitizing,
VP/Editorial Director: taping, Web distribution, information networks, or information
Jack W. Calhoun storage and retrieval systems, except as permitted under Section
Publisher: 107 or 108 of the 1976 United States Copyright Act, without the
prior written permission of the publisher.
Joe Sabatino
Senior Acquisitions Editor:
For product information and technology assistance, contact us at
Charles McCormick, Jr.
Cengage Learning Customer & Sales Support,
Developmental Editor: 1-800-354-9706
Maggie Kubale For permission to use material from this text or product,
submit all requests online at www.cengage.com/permissions
Editorial Assistant: Further permissions questions can be emailed to
Courtney Bavaro [email protected]
Marketing Communications Manager:
Libby Shipp ExamView® and ExamView Pro® are registered trademarks of
Marketing Manager: FSCreations, Inc. Windows is a registered trademark of the
Adam Marsh Microsoft Corporation used herein under license. Macintosh and
Power Macintosh are registered trademarks of Apple Computer,
Content Project Manager: Inc. used herein under license.
Jacquelyn K Featherly
Library of Congress Control Number: 2010935954
Media Editor:
Chris Valentine Student Edition ISBN 13: 978-0-538-47976-9
Manufacturing Coordinator: Student Edition ISBN 10: 0-538-47976-0
Miranda Klapper
Package Student Edition ISBN 13: 978-0-538-47975-2
Production House/Compositor:
MPS Limited, a Macmillan Company Package Student Edition ISBN 10: 0-538-47975-2
Senior Art Director:
Stacy Jenkins Shirley
South-Western Cengage Learning
Internal Designer: 5191 Natorp Boulevard
Michael Stratton/Chris Miller Design Mason, OH 45040
Cover Designer: USA
Craig Ramsdell
Cover Images: Cengage Learning products are represented in Canada by
© Getty Images/GlowImages Nelson Education, Ltd.
For your course and learning solutions, visit www.cengage.com

Purchase any of our products at your local college store or at our
preferred online store www.cengagebrain.com
Printed in the United States of America

1 2 3 4 5 6 7 15 14 13 12 11
Copyright 2011 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part.
Dedicated to
Krista, Justin, Mark, and Colleen
Mark, Linda, Brad, Tim, Scott, and Lisa
Cathy, David, and Kristin
Brief Contents
Preface xxiii
About the Authors xxxi
Chapter 1 Data and Statistics 1
Chapter 2 Descriptive Statistics: Tabular and Graphical

Presentations 35
Chapter 3 Descriptive Statistics: Numerical Measures 97
Chapter 4 Introduction to Probability 163
Chapter 5 Discrete Probability Distributions 209
Chapter 6 Continuous Probability Distributions 251
Chapter 7 Sampling and Sampling Distributions 283
Chapter 8 Interval Estimation 324
Chapter 9 Hypothesis Tests 365
Chapter 10 Statistical Inference About Means and Proportions

with Two Populations 414
Chapter 11 Inferences About Population Variances 465
Chapter 12 Tests of Goodness of Fit and Independence 493
Chapter 13 Experimental Design and Analysis of Variance 527
Chapter 14 Simple Linear Regression 582
Chapter 15 Multiple Regression 671
Chapter 16 Regression Analysis: Model Building 726
Chapter 17 Time Series Analysis and Forecasting 774
Chapter 18 Nonparametric Methods 848
viii Brief Contents
Chapter 19 Statistical Methods for Quality Control 891
Chapter 20 Decision Analysis 925
Chapter 21 Sample Survey On Website
Appendix A References and Bibliography 964
Appendix B Tables 966
Appendix C Summation Notation 977
Appendix D Self-Test Solutions and Answers to Even-Numbered

Exercises 979
Appendix E Microsoft Excel 2010 and Tools for Statistical

Analysis 1028
Index 1039
Contents
Preface xxiii
About the Authors xxxi
Chapter 1 Data and Statistics 1

Statistics in Practice: BusinessWeek 2
1.1 Applications in Business and Economics 3
Accounting 3
Finance 4
Marketing 4
Production 4
Economics 4
1.2 Data 5
Elements, Variables, and Observations 6
Scales of Measurement 6
Categorical and Quantitative Data 7
Cross-Sectional and Time Series Data 7
1.3 Data Sources 10
Existing Sources 10
Statistical Studies 11
Data Acquisition Errors 13
1.4 Descriptive Statistics 14
1.5 Statistical Inference 15
1.6 Statistical Analysis Using Microsoft Excel 17
Data Sets and Excel Worksheets 18
Using Excel for Statistical Analysis 19
1.7 Data Mining 21
1.8 Ethical Guidelines for Statistical Practice 22
Summary 24
Glossary 24
Supplementary Exercises 25
Appendix An Introduction to StatTools 32
Chapter 2 Descriptive Statistics: Tabular and Graphical

Presentations 35
Statistics in Practice: Colgate-Palmolive Company 36
2.1 Summarizing Categorical Data 37
Frequency Distribution 37
Using Excel’s COUNTIF Function to Construct a Frequency Distribution 38
Relative Frequency and Percent Frequency Distributions 38
x Contents
Using Excel to Construct Relative Frequency and Percent Frequency

Distributions 40
Bar Charts and Pie Charts 41
Using Excel’s Chart Tools to Construct a Bar Chart and a Pie Chart 42
2.2 Summarizing Quantitative Data 47
Frequency Distribution 47
Using Excel’s PivotTable Report to Construct a Frequency Distribution 49
Relative Frequency and Percent Frequency Distributions 51
Dot Plot 51
Histogram 52
Using Excel’s Chart Tools to Construct a Histogram 54
Cumulative Distributions 55
Ogive 56
2.3 Exploratory Data Analysis: The Stem-and-Leaf Display 61
2.4 Crosstabulations and Scatter Diagrams 66
Crosstabulation 66
Using Excel’s PivotTable Report to Construct a Crosstabulation 69
Simpson’s Paradox 72
Scatter Diagram and Trendline 74
Using Excel’s Chart Tools to Construct a Scatter Diagram and a Trendline 75
Summary 82
Glossary 83
Key Formulas 84
Case Problem 1 Pelican Stores 90
Case Problem 2 Motion Picture Industry 91
Appendix 2.1 Using Excel’s PivotChart Report to Summarize
Categorical Data 92
Appendix 2.2 Using Excel’s PivotChart Report to Summarize
Quantitative Data 94
Appendix 2.3 Using StatTools for Tabular and Graphical Presentations 95
Chapter 3 Descriptive Statistics: Numerical Measures 97

Statistics in Practice: Small Fry Design 98
3.1 Measures of Location 99
Mean 99
Median 100
Mode 101
Using Excel to Compute the Mean, Median, and Mode 102
Percentiles 103
Quartiles 104
Using Excel to Compute Percentiles and Quartiles 105
3.2 Measures of Variability 111
Range 111
Interquartile Range 112
Variance 112
Standard Deviation 114
Using Excel to Compute the Sample Variance and Sample
Standard Deviation 115
Contents xi
Coefficient of Variation 116

Using Excel’s Descriptive Statistics Tool 116
3.3 Measures of Distribution Shape, Relative Location, and Detecting Outliers 120
Distribution Shape 120
z-Scores 121
Chebyshev’s Theorem 122
Empirical Rule 123
Detecting Outliers 124
3.4 Exploratory Data Analysis 128
Five-Number Summary 128
Box Plot 128
Comparative Analysis Using Box Plots 129
3.5 Measures of Association Between Two Variables 133
Covariance 134
Interpretation of the Covariance 135
Correlation Coefficient 138
Interpretation of the Correlation Coefficient 139
Using Excel to Compute the Covariance and Correlation Coefficient 140
3.6 The Weighted Mean and Working with Grouped Data 144
Weighted Mean 144
Grouped Data 145
Summary 149
Glossary 150
Key Formulas 151
Case Problem 1 Pelican Stores 157
Case Problem 2 Motion Picture Industry 158
Case Problem 3 Heavenly Chocolates Website Transactions 159
Appendix Descriptive Statistics Using StatTools 160
Chapter 4 Introduction to Probability 163

Statistics in Practice: Oceanwide Seafood 164
4.1 Experiments, Counting Rules, and Assigning Probabilities 165
Counting Rules, Combinations, and Permutations 166
Assigning Probabilities 170
Probabilities for the KP&L Project 172
4.2 Events and Their Probabilities 175
4.3 Some Basic Relationships of Probability 179
Complement of an Event 179
Addition Law 180
4.4 Conditional Probability 186
Independent Events 189
Multiplication Law 189
4.5 Bayes’ Theorem 194
Tabular Approach 197
Using Excel to Compute Posterior Probabilities 198
Summary 200
Glossary 200
Key Formulas 201
xii Contents

Case Problem Hamilton County Judges 206
Chapter 5 Discrete Probability Distributions 209

Statistics in Practice: Citibank 210
5.1 Random Variables 210
Discrete Random Variables 211
Continuous Random Variables 212
5.2 Discrete Probability Distributions 213
5.3 Expected Value and Variance 219
Expected Value 219
Variance 219
Using Excel to Compute the Expected Value, Variance, and Standard
Deviation 220
5.4 Binomial Probability Distribution 225
A Binomial Experiment 225
Martin Clothing Store Problem 226
Using Excel to Compute Binomial Probabilities 231
Expected Value and Variance for the Binomial Distribution 233
5.5 Poisson Probability Distribution 236
An Example Involving Time Intervals 236
An Example Involving Length or Distance Intervals 237
Using Excel to Compute Poisson Probabilities 238
5.6 Hypergeometric Probability Distribution 241
Using Excel to Compute Hypergeometric Probabilities 243
Summary 245
Glossary 246
Key Formulas 247
Chapter 6 Continuous Probability Distributions 251

Statistics in Practice: Procter & Gamble 252
6.1 Uniform Probability Distribution 253
Area as a Measure of Probability 254
6.2 Normal Probability Distribution 257
Normal Curve 257
Standard Normal Probability Distribution 260
Computing Probabilities for Any Normal Probability Distribution 264
Grear Tire Company Problem 265
Using Excel to Compute Normal Probabilities 266
6.3 Exponential Probability Distribution 272
Computing Probabilities for the Exponential Distribution 273
Relationship Between the Poisson and Exponential Distributions 274
Using Excel to Compute Exponential Probabilities 275
Summary 277
Glossary 277
Key Formulas 278
Visit https://testbankfan.com
now to explore a rich
collection of testbank or
solution manual and enjoy
exciting offers!
Contents xiii

Case Problem Specialty Toys 281
Chapter 7 Sampling and Sampling Distributions 283

Statistics in Practice: Meadwestvaco Corporation 284
7.1 The Electronics Associates Sampling Problem 285
7.2 Selecting a Sample 286
Sampling from a Finite Population 286
Sampling from an Infinite Population 289
7.3 Point Estimation 293
Practical Advice 295
7.4 Introduction to Sampling Distributions 297
7.5 Sampling Distribution of x– 300
Expected Value of x– 300
Standard Deviation of x– 301
Form of the Sampling Distribution of x– 302
Sampling Distribution of x– for the EAI Problem 304
Practical Value of the Sampling Distribution of x– 304
Relationship Between the Sample Size and the Sampling
Distribution of x– 306
7.6 Sampling Distribution of p– 310
Expected Value of p– 310
Standard Deviation of p– 311
Form of the Sampling Distribution of p– 312
Practical Value of the Sampling Distribution of p– 313
7.7 Other Sampling Methods 316
Stratified Random Sampling 316
Cluster Sampling 316
Systematic Sampling 317
Convenience Sampling 317
Judgment Sampling 318
Summary 318
Glossary 319
Key Formulas 320
Appendix Random Sampling with StatTools 323
Chapter 8 Interval Estimation 324

Statistics in Practice: Food Lion 325
8.1 Population Mean: σ Known 326
Margin of Error and the Interval Estimate 326
Using Excel 330
8.2 Population Mean: σ Unknown 334
Margin of Error and the Interval Estimate 335
Using Excel 338
xiv Contents
Using a Small Sample 339

Summary of Interval Estimation Procedures 341
8.3 Determining the Sample Size 344
8.4 Population Proportion 347
Using Excel 349
Determining the Sample Size 350
Summary 354
Glossary 355
Key Formulas 356
Case Problem 1 Young Professional Magazine 360
Case Problem 2 Gulf Real Estate Properties 361
Case Problem 3 Metropolitan Research, Inc. 363
Appendix Interval Estimation with StatTools 363
Chapter 9 Hypothesis Tests 365

Statistics in Practice: John Morrell & Company 366
9.1 Developing Null and Alternative Hypotheses 367
The Alternative Hypothesis as a Research Hypothesis 367
The Null Hypothesis as an Assumption to Be Challenged 368
Summary of Forms for Null and Alternative Hypotheses 369
9.2 Type I and Type II Errors 371
9.3 Population Mean: σ Known 373
One-Tailed Test 373
Two-Tailed Test 379
Using Excel 382
Summary and Practical Advice 384
Relationship Between Interval Estimation and Hypothesis Testing 385
9.4 Population Mean: σ Unknown 390
One-Tailed Test 391
Two-Tailed Test 392
Using Excel 393
Summary and Practical Advice 396
9.5 Population Proportion 399
Using Excel 401
Summary 403
Summary 406
Glossary 406
Key Formulas 407
Case Problem 1 Quality Associates, Inc. 410
Case Problem 2 Ethical Behavior of Business Students at Bayview University 411
Appendix Hypothesis Testing with StatTools 413
Chapter 10 Statistical Inference About Means and Proportions with Two

Populations 414
Statistics in Practice: U.S. Food and Drug Administration 415
Contents xv
10.1 Inferences About the Difference Between Two Population Means: σ1 and σ2
Known 416
Interval Estimation of μ1 μ2 416
Using Excel to Construct a Confidence Interval 418
Hypothesis Tests About μ1 μ2 420
Using Excel to Conduct a Hypothesis Test 422
10.2 Inferences About the Difference Between Two Population Means: σ1 and σ2
Unknown 427
Interval Estimation of μ1 μ2 427
Hypothesis Tests About μ1 μ2 431
10.3 Inferences About the Difference Between Two Population Means: Matched
Samples 438
10.4 Inferences About the Difference Between Two Population Proportions 446
Interval Estimation of p1 p2 446
Hypothesis Tests About p1 p2 449
Summary 456
Glossary 456
Key Formulas 456
Case Problem Par, Inc. 461
Appendix Inferences About Two Populations Using StatTools 462
Chapter 11 Inferences About Population Variances 465

Statistics in Practice: U.S. Government Accountability Office 466
11.1 Inferences About a Population Variance 467
Interval Estimation 467
Hypothesis Testing 472
11.2 Inferences About Two Population Variances 479
Summary 488
Key Formulas 488
Case Problem Air Force Training Program 490
Appendix Inferences About Population Variances with StatTools 491
Chapter 12 Tests of Goodness of Fit and Independence 493

Statistics in Practice: United Way 494
12.1 Goodness of Fit Test: A Multinomial Population 495
Using Excel to Conduct a Goodness of Fit Test 498
xvi Contents
12.2 Test of Independence 501

Using Excel to Conduct a Test of Independence 505
12.3 Goodness of Fit Test: Poisson and Normal Distributions 510
Poisson Distribution 510
Normal Distribution 514
Summary 520
Glossary 520
Key Formulas 521
Case Problem A Bipartisan Agenda for Change 525
Appendix Test of Independence Using StatTools 526
Chapter 13 Experimental Design and Analysis of Variance 527

Statistics in Practice: Burke Marketing Services, Inc. 528
13.1 An Introduction to Experimental Design and Analysis of
Variance 529
Data Collection 530
Assumptions for Analysis of Variance 531
Analysis of Variance: A Conceptual Overview 531
13.2 Analysis of Variance and the Completely Randomized Design 534
Between-Treatments Estimate of Population Variance 535
Within-Treatments Estimate of Population Variance 536
Comparing the Variance Estimates: The F Test 537
ANOVA Table 539
Using Excel 540
Testing for the Equality of k Population Means: An Observational
Study 541
13.3 Multiple Comparison Procedures 546
Fisher’s LSD 546
Type I Error Rates 549
13.4 Randomized Block Design 552
Air Traffic Controller Stress Test 553
ANOVA Procedure 554
Computations and Conclusions 555
Using Excel 557
13.5 Factorial Experiment 561
ANOVA Procedure 563
Computations and Conclusions 563
Using Excel 567
Summary 571
Glossary 571
Key Formulas 572
Case Problem 1 Wentworth Medical Center 579
Case Problem 2 Compensation for Sales Professionals 580
Appendix Analysis of a Completely Randomized Design Using StatTools 581
Contents xvii
Chapter 14 Simple Linear Regression 582

Statistics in Practice: Alliance Data Systems 583
14.1 Simple Linear Regression Model 584
Regression Model and Regression Equation 584
Estimated Regression Equation 585
14.2 Least Squares Method 587
Using Excel’s Chart Tools to Construct a Scatter Diagram and Compute
the Estimated Regression Equation 591
14.3 Coefficient of Determination 599
Using Excel to Compute the Coefficient of Determination 603
Correlation Coefficient 603
14.4 Model Assumptions 607
14.5 Testing for Significance 609
Estimate of σ2 609
t Test 610
Confidence Interval for 1 612
F Test 613
Some Cautions About the Interpretation of Significance Tests 614
14.6 Using the Estimated Regression Equation for Estimation and Prediction 618
Interval Estimation 619
Confidence Interval for the Mean Value of y 619
Prediction Interval for an Individual Value of y 621
14.7 Excel’s Regression Tool 625
Using Excel’s Regression Tool for the Armand’s Pizza Parlors
Example 626
Interpretation of Estimated Regression Equation Output 627
Interpretation of ANOVA Output 628
Interpretation of Regression Statistics Output 629
Using StatTools to Compute Prediction Intervals 629
14.8 Residual Analysis: Validating Model Assumptions 633
Residual Plot Against x 634
Residual Plot Against ŷ 637
Standardized Residuals 637
Using Excel to Construct a Residual Plot 639
Normal Probability Plot 643
14.9 Outliers and Influential Observations 646
Detecting Outliers 646
Detecting Influential Observations 647
Summary 652
Glossary 653
Key Formulas 654
Case Problem 1 Measuring Stock Market Risk 662
Case Problem 2 U.S. Department of Transportation 663
Case Problem 3 Alumni Giving 664
Case Problem 4 PGA Tour Statistics 664
Appendix 14.1 Calculus-Based Derivation of Least Squares Formulas 666
Appendix 14.2 A Test for Significance Using Correlation 667
Appendix 14.3 Regression Analysis Using StatTools 668
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
‒ E-n, minähän varoitin teitä, me jouduimme riitoihin, kuuletteko,
me jouduimme riitoihin.
Mutta tehän valehtelette vasten silmiä!
Niin, eihän teidän oikeastaan ole kovin vaikeata väittää näin. Te

haluatte nyt välttämättömästi uhriksenne jonkun, johon voisitte
viskata vihanne. No, viskatkaa vaikka minuun, sanoinhan sen jo
teille. Mieluimmin kääntyisin vieläkin teidän puoleenne, herra… (Hän
ei vieläkään muistanut nimeäni.)
— Lasketaan sormilla: uskallan vakuuttaa, että paitsi Liputinia ei

ole mitään »salaliittoa», ei minkäännäköistä! Voin sen todistaa,
mutta eritelkäämme ensin Liputin-tapaus. Hän nousi lausumaan
Lebjadkinin runoja, onko se teidän mielestänne salaliitto? Ettekö
tiedä, että Liputinista tämä saattoi näyttää suorastaan terävältä
keksinnöltä, vakavalta, vakavan terävältä? Hänen tarkoituksenaan oli
varmasti naurattaa kaikkia ja saattaa hyvälle tuulelle ennen kaikkea
hänen hyväntekijättärensä, Julija Mihailovna, ja siinä kaikki? Ettekö
usko? Eikö tämä teidän mielestänne ole juuri sen sävyn mukaista,
sen sävyn, joka on vallinnut täällä kuukauden päivät? Ja tahdotteko,
niin sanon senkin: Jumala olkoon todistajani, hieman toisenlaisissa
olosuhteissa se olisi mennyt aivan huomaamatta. Se oli tosin raakaa
pilaa, myönnettäköön, että kaikki oli liian voimakkaasti ilmaistu, vai
mitä se nyt lienee ollutkaan, mutta eikö se sittenkin ollut huvittavaa,
eikö se ollut huvittavaa?
— Kuinka! Pidättekö te Liputinin käyttäytymistä terävästi

keksittynä pilana? — huudahti Julija Mihailovna kauhean
suuttuneena. — Sellaista typeryyttä, sellaista tahdittomuutta, niin
alhaista, iljettävää, tarkoituksellista, voi, te kai puhutte leikkiä! Silloin
kai te olette varmasti itsekin osallisena salaliitossa!
— Epäilemättä, istuin jossakin takana, piilossa, ja hoitelin konetta.
Jos minä olisin osallinen salaliittoon, koettakaahan ymmärtää nyt
ainakin tämä seikka, niin ei olisi pysähdytty pelkkään Liputiniin!
Teidän mielestänne olen liittoutunut myös isäkultani kanssa, että hän
olisi saanut aikaan mellakan? Pyydän kysyä, kuka on syyllinen siihen,
että isäkulta päästettiin esitelmöimään? Kuka teitä eilisiltana, vielä
eilen, koetti siitä estellä?
— Oh, hier il avait tant d'esprit [Oh, hän oli eilen niin henkevä],
näin minä sen asian otin, ja onhan hänellä sitä paitsi hieno käytös.
Ajattelin, hän ja Karmazinov… ja kas tämä siitä tuli!
— Niin, sehän siitä tuli. Mutta huolimatta kaikesta tuosta _tant

d'esprit'_stä isäkulta pilasi kaiken, ja jos minä olisin ennakolta
tietänyt, että hän käyttäytyisi tuolla tavalla, niin en olisi, jos kerran
olisin kuulunut teidän juhlaanne vastustavaan salaliittoon, silloin niin
hartaasti teitä pyytänyt olemaan päästämättä pukkia kaalimaahan,
eikö totta? Mutta minähän päinvastoin pyysin juuri eilen teitä
luopumaan ajatuksesta, — pyysin luopumaan, koska aavistin näin
käyvän. Eihän tietenkään ollut mahdollista aavistaa ennakolta
kaikkea aivan tarkasti: hän ei varmastikaan tietänyt itsekään vielä
hetki sitten, mitä laukaisisi. Ovatko nämä hermostuneet äijäpahaiset
sitten muiden ihmisten kaltaisia! Mutta vielä voi korjata kaiken;
lähettäkää, tyydyttääksenne yleisöä, hänen luoksensa huomenna
hallinnollista tietä ja kaikkia muodollisuuksia noudattaen kaksi
lääkäriä tiedustelemaan hänen terveyttänsä. Sen voisi tehdä muuten
jo tänäänkin, ja sitten toimittakaa hänet suoraapäätä sairaalaan ja
panettakaa kylmiin kääreisiin. Se saisi ainakin kaikki ihmiset hyvälle
tuulelle, ja kaikki huomaisivat, ettei ole vähintäkään syytä murjotella.
Minä hänen poikanansa ottaisin ilmoittaakseni tämän tanssiaisissa.
Aivan toisin on Karmazinovin laita, tämä esiintyi viheriäisenä aasina
ja venytteli esityksensä tunnin pituiseksi, — kas tämä on epäilemättä
minun kanssani samassa juonessa! Annapa kun teen tässä hieman
pahojani vahingoittaakseni Julija Mihailovnaa!
— O, Karmazinov, quelle honte! Olin aivan kuolla, kuolla häpeästä

yleisömme vuoksi!
— Mutta minäpä en olisikaan kuollut, vaan olisin antanut hänen

itsensä kuolla. Yleisöhän on aivan oikeassa. Mutta kuka on tähän
Karmazinov-juttuunkin syypää? Minäkö olen häntä teille tyrkyttänyt?
Olenko minä yhtynyt hänen ihailuunsa? No niin, piru hänet periköön,
mutta tuo kolmas, poliittinen maniaakki, hän on jotakin aivan muuta.
Tässä ovat jo kaikki toisetkin ampuneet yli maalin, tähän ei ole
syypää yksin minun juoneni!
— Voi, älkää puhuko siitä, se on kauheata, kauheata! Siihen olen

minä, minä yksin syypää!
— Aivan niin, mutta nyt tahtoisin minä puolustaa teitä. Kuka voisi
päästä selville kaikista noista vilpittömistä! Niitä ei voida karttaa
Pietarissakaan. Hänellähän oli hyvät suositukset, oikein hyvät
olivatkin! Myöntäkää nyt, että suoranainen velvollisuutenne on tulla
tanssiaisiin. Tämä on tärkeä asia, tehän itse koroititte hänet
oppituoliin. Teidän velvollisuutenne on nyt julkisesti ilmoittaa, että te
ette ole hänen kanssaan solidaarinen, että sankari on nyt jätetty
poliisien haltuun ja että teitä on käsittämättömällä tavalla petetty.
Teidän on harmistuneena ilmoitettava, että olette joutunut
mielipuolen uhriksi. Sillä hänhän on mielipuoli eikä muuta mitään.
Tämä on tehtävä tiettäväksi. En voi sietää noita hampaitaan
näytteleviä. Ehkäpä minä itse päästän suustani ihmeempiäkin, mutta
enhän ainakaan pyri oppituoliin. Ja parhaillaan he väittävät vielä
jotakin jostakusta senaattorista.
— Mistä senaattorista? Kuka väittää?
— Minä nähkääs en ymmärrä itsekään yhtään mitään. Ettekö te,

Julija
Mihailovna, ole kuullut mitään jostakusta senaattorista?
— Senaattoristako?
— He ovat nähkääs aivan varmoja siitä, että tänne on nimitetty

joku senaattori ja että Pietarissa suunnitellaan jo teidän
siirtämistänne täältä. Olen kuullut sen jo useilta.
— Sellaista olen kuullut minäkin, — vakuutin puolestani.
— Kuka on sellaista puhunut? — Julija Mihailovna karahti

punaiseksi.
— Kuka on muka sellaista puhunut ensimmäiseksi? Tiedänkös

minä sen. Tiedän vain, että puhutaan. Kaikki puhuvat. Erikoisesti
eilen siitä puhuttiin. Kaikki ovat jollakin tavoin erikoisen totisia,
vaikka ei saakaan täyttä selvyyttä mistään. Viisaimmat ja
kokeneimmat eivät tietenkään puhu yhtään mitään, mutta joku
niistäkin sentään yrittää mielellään kuunnella, kun toiset puhuvat.
— Kuinka alhaista… ja… kuinka typerää!
— Kas, nyt teidän pitäisikin nousta ja osoittaa se noille hölmöille.
— Myönnän jo itsekin tuntevani, että todellakin lienen velvollinen,

mutta… jos siitä seuraa uusi häväistys? Jos he eivät tulisikaan
tanssiaisiin? Varmasti ei kukaan, ei kukaan tule sinne!
— Sepä vasta leimaus! Että nuoko eivät muka tulisi? Entä mihin
joutuisivat vartavasten ommellut puvut ja kaikki neitosten
hienoudet? Tuon puheen jälkeen en pidä teitä enää naisena. Kas,
millainen ihmistuntemus!
Aatelismarsalkanrouva ei ainakaan tule, ei tule!
Niin mutta, mitä täällä oikeastaan on tapahtunut? Miksi he eivät

tulisi? — huudahti Pjotr Stepanovitš harmistuneen kärsimättömästi.
— Kunniani on mennyt, on tapahtunut häväistys, — kas niin on

käynyt. En tiedä, mitä oikeastaan on ollut, mutta kaiken sen jälkeen
on minun aivan mahdotonta enää esiintyä.
— Minkä vuoksi? Niin, mutta mihin te sitten oikeastaan olette

syypää, minkä vuoksi te juuri otatte syyn niskoillenne? Eikö
mieluimmin yleisö, teidän vanhuksenne, teidän perheenisänne, ole
syyllinen tähän kaikkeen? Heidän olisi ollut pidätettävä aisoissa
roistoja ja vetelehtijöitä, — sillä eiväthän ne ole muuta kuin
tyhjäntoimittajia ja roistoja, eikä sellaisia ole otettava vakavasti. Ei
missään yhteiskunnassa tulla toimeen yksistään poliisin avulla. Meillä
vaaditaan aina jonnekin tultaessa, että kutakin vartioimaan olisi
lähetettävä aivan erikoinen poliisi. Ei näet ymmärretä, että
yhteiskunta suojelee itse itseänsä. Ja mitä tekevät meillä tällaisissa
tapauksissa perheenisät, ylhäiset virkamiehet, vaimot ja nuoret
neidot? Ovat vaiti ja murjottavat. Yhteiskunnallinen aloitekyky ei
pääse edes niin pitkälle, että voitaisiin pysyttää vallattomuuden
harjoittajat sopivaisuuden rajoissa.
— Voi, tämä on kultainen totuus! Ovat vaiti, murjottavat ja…

vilkuvat ympärilleen.
— Ja jos tämä kerran on totta, niin teidän on se myös sanottava
julkisesti, ääneen, ylpeästi, ankarasti. Nimenomaan osoitettava, että
teitä ei ole saatu murtumaan, nimenomaan noille ukkopahaisille ja
äideille. Voi, te osaatte sen kyllä, se lahja on teille annettu, kunhan
vain päänne on selvä. Te saatte heidät yhtymään ja lausutte julki,
julki kaiken. Ja sitten kirje Golosiin ja Birźevyihin. Malttakaahan, otan
kaiken tämän itse toimittaakseni, järjestän teille kaiken. Tietenkin on
osoitettava hieman enemmän huomiota, tarkattava ravintolapuolta,
pyydettävä ruhtinasta, pyydettävä herra… ettehän te tahdo jättää
meitä, M-r, silloin, kun kaikki on taas aloitettava aivan uudestaan.
Niin, ja lopultakin te pysyttelette tietenkin Andrei Antonovitšin
käsipuolessa. Kuinka on nyt Andrei Antonovitšin terveyden laita?
— Voi, kuinka epäoikeudenmukaisesti, kuinka väärin, kuinka

loukkaavasti te olette arvostellut aina tätä enkelimäistä miestä! —
Odottamattoman äkkinäisesti purkautui Julija Mihailovnalta
huudahdus, ja hän oli vähällä puhjeta kyyneliin, vei jo nenäliinan
silmilleen. Pjotr Stepanovitš jäi hetkeksi hämmästyksestä melkein
sanattomaksi.
— Hyväinen aika, minä… Mitä minä olisin… minähän aina olen…
— Ette koskaan, ette koskaan! Ette koskaan ole tehnyt hänelle

oikeutta!
— Ei koskaan voi ymmärtää naista! — murahti Pjotr Stepanovitš

väkinäisesti hymähtäen.
— Hän on mitä rehellisin, mitä hienotunteisin, mitä enkelimäisin

mies!
Mitä parhain ihminen!
— Hyväinen aika, ja mitä tulee hyvyyteen… minähän aina olen
myöntänyt, mitä tulee hyvyyteen…
— Ette koskaan! Mutta jättäkäämme se. Rupesin hieman

sopimattomasti häntä puolustamaan. Äsken aatelismarsalkanrouva,
tuo jesuiitta, suvaitsi myös tehdä joitakin sarkastisia huomautuksia
kosketellen eilistä.
— Voi, hänellä ei olisi nyt varaa huomautella mitään eilisestä,

hänellä on nyt kysymyksessä nykyisyys.. Ja miksi te niin kovasti
pelkäätte, että hän ei muka tule tanssiaisiin? Eihän hän tietenkään
tule, koska sattui osumaan tämmöinen juttu. Ehkä hän ei olekaan
syypää, mutta hänen mainettansa se kuitenkin on vioittanut. Kätöset
tahriintuivat hieman.
— Mitä te sanoitte, en ymmärrä, miksi kädet tahriintuivat? Julija

Mihailovna katsahti häneen hämmästyneenä.
— Niin, tahdoin vain sanoa, että kaupungilla jo toitotetaan, että

hän oli muka kaiken tuon järjestänyt.
— Mitä te nyt puhutte? Minkä järjestänyt?
— Voi, ettekö te nyt vielä tiedä sitäkään? — huudahti Pjotr

Stepanovitš erinomaisen hyvin teeskennellen hämmästystä, —
Stavroginin ja Lizaveta Nikolajevnan kohtaamisen, tietysti.
— Kuinka? Mitä? — huudahdimme kaikki.
— No, ettekö te tiedä sitä? Hyi, täällähän tapahtuu jo jotakin aivan

tragi-romanttista; Lizaveta Nikolajevna suvaitsi siirtyä suoraan
aatelismarsalkanrouvan vaunuista Stavroginin vaunuihin ja katosi
»viimeksimainitun» mukana Skvorešnikiin keskellä selvää päivää.
Kaikkiaan noin tunti sitten, eikä siitä ehkä vielä ole sitäkään.
Me aivan kivetyimme hämmästyksestä. Alettiin tietenkin kysellä

tarkemmin, mutta vaikka hän hämmästykseksemme olikin itse
joutunut, tosin »aivan vahingossa», kaiken todistajaksi, niin hän ei
kuitenkaan osannut kertoa meille mitään oikein kunnolla. Kaikki oli
tapahtunut näin: kun aatelismarsalkanrouva oli vienyt vaunuissaan
Lizan ja Mavriki Nikolajevitšin »luentotilaisuudesta» Lizan äidin (joka
yhä vielä oli jaloistaan kipeä) kotiin, niin aivan lähellä ulkoportaita,
noin parin askelen päässä niistä, hieman sivulla olivat odotelleet
toiset vaunut. Samassa kuin Liza oli hypähtänyt portaille, niin hän oli
juossut kiireesti näiden vaunujen luo, vaunun ovi oli avautunut ja
sulkeutunut taas, ja Liza oli huudahtanut Mavriki Nikolajevitšille:
»Säälikää minua», — ja vaunut olivat lähteneet vierimään täyttä
vauhtia Skvorešnikiin. Hätäisiin kysymyksiimme: Lieneekö näin ollut
ennakolta sovittu? Kuka lienee istunut vaunuissa? Pjotr Stepanovitš
vastasi vain, että hän ei tietänyt yhtään mitään, että kaikki oli
tietenkin ennakolta sovittu, mutta että hän ei ainakaan ollut
erottanut Stavroginia vaunuissa; saattoi olla, että niissä istui
kamaripalvelija-vanhus Aleksei Jegorytš. Kysymykseen: »Mitenkä te
sinne jouduitte? Ja miten te niin varmasti tiedätte, että hän lähti
juuri Skvorešnikiin?» — hän vastasi, että oli sattumalta kulkenut siitä
ohi ja nähtyään Lizan juossut tätä tapaamaan vaunujen luo (Eikä
kuitenkaan muka nähnyt, kuka oli vaunuissa. Ja hänkö olisi
malttanut olla katsomatta!) ja että Mavriki Nikolajevitš ei suinkaan
ollut lähtenyt hänen jälkeensä, eipä edes yrittänyt pysähdyttää Lizaa,
koettipa vielä tyynnytellä hellästi aatelismarsalkanrouvaa, joka huusi
täyttä kurkkua: »Hän menee Stavroginin luo, hän menee Stavroginin
luo!» Mutta nyt minä jo menetin kärsivällisyyteni ja huudahdin
raivoissani Pjotr Stepanovitšille:
— Sinä, sinä roisto, sinä olet kaiken tämän järjestänyt! Siihen sinä
käytitkin koko aamupäivän. Sinä olit Stavroginin apurina, sinä olit
vaunuissa, sinä hänet sinne istutit, sinä, sinä, sinä! Julija Mihailovna,
hän on teidänkin vihollisenne, hän saattaa teidätkin turmioon,
varokaa häntä!
Ja samassa lähdin suin päin juoksemaan sieltä pois.
En ymmärrä vielä nytkään, olen vieläkin ihmeissäni, miten saatoin

hänelle näin tiuskaista. Mutta olin kuin olinkin arvannut oikein: Kaikki
oli tapahtunut aivan niin kuin olin sanonut, mikä kävi selville
jälkeenpäin. Enimmin oli pistänyt silmään tuo silminnähtävästi
teeskennelty tapa, jolla hän tuon uutisen oli kertonut. Hän ei
kertonut sitä heti taloon tullessaan, kuten on tapana kertoa hyvin
merkilliset uutiset, vaan teeskenteli luulevansa, että me muka
tiesimme jo kaiken ilman häntäkin, — mikä näin lyhyenä aikana olisi
ollut aivan mahdotonta. Jos taas me olisimme jotakin tietäneet,
emme mitenkään olisi voineet vaieta hänen puhuessaan. Ei hän
voinut mitenkään tietää sitäkään, että kaupungissa oli jo »toitotettu»
aatelismarsalkanrouvasta, sillä siihenkin tämä aika oli liian lyhyt.
Sitäpaitsi hän oli kertoessaan pari kertaa hymähtänyt jotakuinkin
röyhkeästi ja kevytmielisesti, varmaankin pitäen meitä petettyinä ja
aivan täysinä hölmöinä. Mutta en välittänyt enää paljoakaan
hänestä. Pääasian uskoin ja lähdin Julija Mihailovnan luota ollen
aivan suunniltani. Tapahtuma koski minuun suoraan sydämeen. Se
koski niin, että kyynelet eivät olleet varsin kaukana, ehkäpä lienen
itkenytkin. En ymmärtänyt vähääkään, mihin olisi ollut ryhdyttävä.
Riensin Stepan Trofimovitšin luo, mutta tuo harmittava mies ei
nytkään avannut oveansa. Nastasja vakuutti minulle juhlallisesti
kuiskaten, että herra oli käynyt nukkumaan, mutta sitä en uskonut.
Lizan kotona tiedustelin palvelijoilta; he totesivat tosin karkaamisen,
mutta eivät itsekään tietäneet mitään muuta. Talossa syntyi aika
hälinä. Sairasta rouvaa alkoivat vaivata pyörtymiskohtaukset, ja
Mavriki Nikolajevitš oli nyt hänen luonaan. Minusta tuntui
mahdottomalta Pyytää puhutella Mavriki Nikolajevitšia.
Pjotr Stepanovitšia koskeviin kyselyihin! vastattiin, että hän oli

kyllä hyörinyt talossa aivan viime päivinä, oli käynyt joskus kaksikin
kertaa Päivässä. Palvelijat olivat suruissaan ja puhuivat Lizasta aivan
erikoisen kunnioittavasti; häntä rakastettiin. Hän oli joutunut
onnettomuuteen, lopulliseen onnettomuuteen, sitä en vähääkään
epäillyt, mutta asian psykologista puolta en ymmärtänyt vähääkään,
etenkään sen jälkeen kuin olin ollut hänen ja Stavroginin välisen
eilisen kohtauksen silminnäkijänä. Vastenmieliseltä tuntui minusta
juoksennella ympäri kaupunkia ja tiedustella jotakin vahingoniloisilta
tuttavilta, joiden luo viesti tapahtumasta oli jo ehtinyt, ja olisihan se
ollut Lizallekin alentavaa. Omituisinta on, että pistäydyin Darja
Pavlovnan luona, missä minua ei otettu vastaan (Stavroginin talossa
ei eilisestä lähtien otettu ketään vastaan); en tiedä, mitä oikeastaan
olisin voinut hänellekään sanoa ja mitä varten sinne oikeastaan
menin. Hänen luotansa lähdin sitten hänen veljensä luo. Šatov
kuunteli minua yrmeänä ja ääneti. Tahtoisin mainita, että tapasin
hänet aivan tavattoman synkässä mielenvireessä. Hän oli hyvin
mietteliäs ja näytti kuuntelevan minua puoliväkisin. Hän ei sanonut
juuri mitään ja alkoi kävellä edestakaisin huoneensa toisesta
nurkasta toiseen, tömistellen saappaitansa tavallisuudesta
poikkeavan kovasti. Vasta kun olin menossa portaita alas, hän
huudahti jälkeeni ja kehoitti minua pistäytymään Liputinin luona.
»Siellä saatte tietää kaiken.» Mutta Liputinin luo en mennyt, vaan
palasin takaisin Šatovin luo kuljettuani jo hyvän matkaa. Raotettuani
ovea, mutta silti astumatta huoneeseen ehdotin hänelle aivan
yksinkertaisesti ilman pienimpiäkään selityksiä: »Etteköhän kävisi
tänään Marja Timofejevnan luona?» Vastaukseksi tähän Šatov kirosi,
ja minä lähdin pois. Huomautan tässä, että se ei minulta jäisi
kokonaan mainitsematta, että hän vielä samana iltana kävi
kaupungin toisessa laidassa Marja Timofejevnan luona, jota hän ei
ollut nähnyt pitkään aikaan. Hän oli tavannut tämän aivan
poikkeuksellisen terveenä ja hyvätuulisena, mutta Lebjadkin oli
maannut sikahumalassa etumaisimman huoneen sohvalla. Kello oli
ollut täsmälleen kymmenen. Näin hän kertoi minulle seuraavana
päivänä tavattuaan minut kiireessä kadulla. Kellon käydessä
kymmentä olin päättänyt käväistä tanssiaisissa, mutta en enää
»järjestyksestä huolehtivana nuorena miehenä» (olinhan jättänyt
nauhani Julija Mihailovnan luo), vaan voittamattomasta
uteliaisuudesta kuulostellakseni (kyselemättä mitään), mitä
kaupungissamme kaikista näistä asioista puhuttiin. Tahdoinhan
sitäpaitsi mielelläni nähdä Julija Mihailovnankin, vaikkapa kaukaakin.
Soimasin kovin itseäni siitä, että olin äsken poistunut hänen luotaan.
III.
Koko tämä yö kaikkine melkein epätodellisina tapauksineen ja

kauheine »loppunäytöksineen», mikä sattui aamulla, väikkyy yhä
vielä nytkin mielessäni kuten muodoton painajaisuni, ja se on —
ainakin minulle — kronikkani kaikkein raskain osa. Vaikka
myöhästyinkin tanssiaisista, niin ennätin kuitenkin nähdä lopun, —
näin pian sen oli sallittu loppua. Kello kävi jo yhtätoista, kun saavuin
aatelismarsalkan rouvan taloon, jossa sijaitsi tuo äskeinen »valkoinen
sali» ja jossa oli pidetty esitelmätilaisuus. Huolimatta siitä, että oli
kulunut niin vähän aikaa tästä, se oli ennätetty jo saada kuntoon
tanssisaliksi, kuten oli suunniteltu, koko kaupunkia varten. Vaikka
olinkin kovin huonossa vireessä jo aamusta alkaen ajatellessani näitä
tanssiaisia, en saattanut kuitenkaan aavistaa koko totuutta. Ei
ainoatakaan hienoston perhettä ollut saapunut. Vieläpä
huomattavimmat virkamiehetkin loistivat poissaolollaan, — ja tämä
oli jo sentään kovin huomattava tapaus. Mitä tulee rouviin ja
neitosiin, niin äskeiset Pjotr Stepanovitšin laskelmat (jotka siis olivat
epäilemättä olleet pelkkää petosta) osoittautuivat aivan vääriksi:
näistä ei ollut saapunut juuri ketään. Neljää herraa kohti oli tuskin
yksi naishenkilö, ja millainen sekin! Oli saapunut »jonkinlaisia»
rykmenttien yliupseerien rouvia, kaikennäköistä posti- ja muun
virkamiehistön huonointa kuonaa kolme lääkärinrouvaa tyttärineen,
pari kolme vaivaista tilanomistajatarta, jo aikaisemmin mainitsemani
sihteerin seitsemän tytärtä ja yksi veljen tytär, kauppiaiden rouvia, —
tätäkö Julija Mihailovna oli odottanut? Eivätpä edes
kauppiassäädystäkään kaikki olleet saapuneet. Mitä mieshenkilöihin
tulee, niin huolimatta siitä, että koko meidän ylhäisömme oli poissa,
heidän joukkonsa kuitenkin oli sangen vankka, vaikka se tekikin
hieman kaksimielisen ja epäilyttävän vaikutuksen. Siihen kuului
tietenkin vain muutamia varsin hiljaisia ja kunnioitettavia upseereita
vaimoineen, muutamia sangen tottelevaisia perheenisiä, kuten
esimerkiksi se samainen sihteerikin, kaikkien seitsemän tyttärensä
isä. Kaikki nuo rauhaarakastavat, vähäpätöiset pikku ihmiset olivat
tulleet niin sanoakseni »välttämättömyyden pakosta», kuten on
sanonut muudan näistä herroista. Mutta toiselta puolen taas noiden
rohkeasti esiintyvien joukko näytti vielä entisestäänkin lisääntyneen,
ja erikoisesti sellaisten henkilöiden lukumäärä, joiden minä ja Pjotr
Stepanovitš olimme arvelleet päässeen pujahtamaan juhliin ilman
pääsylippuja. Kaikki he istuivat toistaiseksi ravintolan puolella,
tultuaan he olivatkin siirtyneet suoraan ravintolaan, aivan kuin olisi jo
edeltäpäin ollut sovittu, niin minusta näytti. Ravintola sijaitsi
huonerivin päässä, avarassa salissa, jonne Prohorytš oli asettunut
pitämään hovia klubikeittiön kaikkine viettelykeinoineen,
houkuttelevine voileipäpöytineen ja juomineen. Panin merkille vielä
muutamia henkilöitä, joilla oli melkeinpä rikkinäiset pitkättakit,
sangen epäilyttävän näköiset, jotka eivät juuri muistuttaneet
tanssiaispukua. Näytti aivan siltä, kuin nämä olisi saatu suurin
vaivoin joksikin määrätyksi ajaksi aivan äsken humalasta
selviytymään, ja Jumala sen tietää, mistä he oikeastaan olivat
kotoisin, ehkäpä joistakin muista kaupungeista. Tiesinhän varsin
hyvin, että Julija Mihailovnan ajatuksena oli ollut järjestää mitä
demokraattisimmat tanssiaiset, »niin että pikkuporvarejakaan, jos
joku heistä haluaisi lunastaa lipun, ei kiellettäisi sinne saapumasta».
Nämä sanat hän saattoi aivan rohkeasti sanoa toimikunnassa täysin
varmana siitä, ettei ainoallekaan kaupunkimme porvarille aina
rutiköyhiä myöten pälkähtäisi päähänkään lunastaa lippua. Mutta
tästä huolimatta epäilin, oliko ollut syytä päästää noita
synkännäköisiä, repaleisia pitkiätakkeja juhliin toimikunnan
demokraattisuudesta huolimatta. Mutta kuka oli heidät päästänyt
sisään ja mikä oli ollut tämän tarkoituksena? Liputinilla ja Ljamšinilla
ei ollut, enää airutnauhoja (vaikka he olivatkin tanssiaisissa ja ottivat
osaa »kirjallisuuden kadrilliin»). Liputinin sijalle oli ihmeekseni tullut
äskeinen seminaarilainen, joka oli kaikkein eniten ollut häiriöksi
matineassa otellessaan Stepan Trofimovitšin kanssa, ja Ljamšinin
sijalla oli — itse Pjotr Stepanovitš. Mitä saattoikaan odottaa
tällaisesta asiaintilasta? Yritin kuunnella keskusteluja. Eräät
mielipiteet hämmästyttivät hillittömyydellään. Väitettiin esimerkiksi
eräässäkin ryhmässä, että koko tuon Stavroginin ja Lizan jutun Julija
Mihailovna itse oli muka järjestänyt ja ottanut siitä Stavroginilta
rahoja. Mainittiin suorastaan summa. Väitettiin, että hän oli muka
järjestänyt juhlatkin vain tätä silmälläpitäen; senpä vuoksi puoli
kaupungin väestä ei ollut saapunutkaan saatuaan tietää asiasta, ja
itse. Lembkeen se oli koskenut niin että »hänen järkensä oli
sekaantunut» ja että Julija Mihailovna »ohjaili» häntä kuten
mielipuolta ainakin. — Paljon siellä myös naurettiin, käheästi,
hillittömästi ja pilkallisesti. Kaikki arvostelivat myös hyvin ankarasti
tanssiaisia, ja Julija Mihailovnaa moitittiin jo aivan häikäilemättä.
Ylipäänsä lörpöttely oli aivan sekavaa, hajanaista, humalaista ja
levotonta, niin että oli vaikeata saada siitä mitään selvää ja käsittää
sen ydintä. Ravintolaan olivat kodikkaasti asettuneet ylipäänsä kaikki
iloiset ihmiset, olipa siellä muutamia naishenkilöitäkin, sellaisia, jotka
eivät mitään ihmettele eivätkä mistään säikähdä, ovat ystävällistä
ystävällisempiä ja iloista iloisempia, enimmäkseen upseerien rouvia
aviomiehineen. He olivat asettuneet pieniin joukkoihin erikoispöytien
ääreen ja joivat iloisesti teetänsä. Ravintola muodostui lämpimäksi
satamaksi melkeinpä puolelle saapunutta yleisöä. Ja kuitenkin jonkin
ajan kuluttua tämän joukon oli tulvehdittava saliin. Peloitti
suorastaan sitä ajatellakin.
Sillä aikaa valkoisessa salissa oli — ruhtinas otti myös osaa tähän
— muodostunut kolme pienehköä kadrilliryhmää. Neitoset tanssivat,
ja vanhemmat iloitsivat heitä katsellessaan, mutta täälläkin jo
muutamat huomatuimmista henkilöistä alkoivat mietiskellä, mitenkä
he annettuaan neitosten hieman iloitella pääsisivät kuitenkin
aikanaan täältä pois, ennen kuin »se alkaisi». Kaikki poikkeuksetta
olivat varmoja siitä, että jokin »alkaisi». Vaikeata olisi minun yrittää
kuvata itsensä Julija Mihailovnan sieluntilaa. En häntä puhutellut,
vaikka olinkin usein häntä lähellä. Tullessani kumarsin hänelle, mutta
hän ei vastannut tervehdykseeni, koska ei huomannut minua (hän ei
todellakaan minua huomannut). Hänen kasvojensa ilme oli
sairaalloinen, katse ylimielisen halveksuva mutta harhaileva ja
levoton. Hänen näytti olevan tuskallista voittaa itsensä, — minkä
vuoksi ja ketä varten se oli tarpeellista? Hänen olisi pitänyt
välttämättä lähteä pois, ja mikä tärkeintä, viedä aviomies mukanaan,
mutta hän vain viipyi! Jo hänen kasvoistaan saattoi huomata, että
hänen silmänsä olivat »täydellisesti auenneet», ja hän tiesi, ettei
ollut enää mitään muuta odotettavissa. Hän ei enää kutsunut
luoksensa Pjotr Stepanovitšia (tämä nähtävästi itsekin karttoi häntä,
olin nähnyt hänet ravintolassa erittäin iloisena). Mutta kaikesta
huolimatta hän viipyi yhä tanssiaisissa eikä päästänyt luotansa
hetkeksikään Andrei Antonovitšia. Voi, aina viime hetkeen saakka
hän mitä vilpittömimmin ja suuttuneena torjui kaikki viittailut, joita
oli tehty hänen miehensä terveydestä, — näin hän oli tehnyt vielä
aamullakin. Mutta nyt hänen oli saatava tämänkin suhteen vihdoinkin
silmänsä auki. Omasta puolestani huomasin jo ensisilmäyksellä, että
Andrei Antonovitš näytti huonommalta kuin äsken aamulla. Hän
näytti olevan jonkinlaisessa horrostilassa eikä näyttänyt käsittävän,
missä hän oikeastaan oli. Joskus hän katsahteli odottamattoman
ankarasti ympärilleen, näin katsahti hän esimerkiksi pari kertaa
minuun. Kerran hän yritti sanoa jotakin, aloitti jo ääneen ja lujasti,
mutta ei lopettanut puhettansa, mikä sai säikähtämään erään
hiljaisen virkamies-vanhuksen, joka sattui olemaan hänen lähellään.
Mutta vieläpä tämä yleisön rauhallinenkin osa, joka oli läsnä
valkoisessa salissa, näytti synkkänä ja peloissaan karttelevan Julija
Mihailovnaa ja heittelevän samalla perin omituisia katseita hänen
puolisoonsa, katseita, joiden kiinteys ja välittömyys eivät olleet
ollenkaan sopusoinnussa noiden ihmisten säikkymisen kanssa.
— Kas, tämä piirrehän se minut säikähdyttikin, ja sai minut

aavistamaan Andrei Antonovitšin tilan, — tunnusti Julija Mihailovna
minulle myöhemmin.
Niin, hän oli syypää tähänkin! Varmaankin äsken, kun pakoni
jälkeen hän oli sanonut Pjotr Stepanovitšille, että tanssiaiset
pidettäisiin ja että hän saapuisi niihin — varmaankin hän oli silloin
taas käynyt jo matineassa lopullisesti »järkyttyneen» Andrei
Antonovitšin työhuoneessa ja käyttänyt taas kaikki
kiehtomiskeinonsa sekä saanut miehensä tulemaan mukaansa. Mutta
miten näyttikään hän nyt kärsivän! Ja kuitenkaan hän ei lähtenyt
pois! Ylpeyskö lienee häntä siitä estänyt, vai oliko hän
yksinkertaisesti vain hämmentynyt, en tiedä. Alentuvaisesti hymyillen
kaikessa ylimielisyydessään hän yritti tuon tuostakin puhutella eräitä
rouvia, mutta nämä näyttivät joutuvan hämilleen ja vastailivat
hänelle epäluuloisesti vain parilla sanalla joko »niin, hyvä rouva», tai
»ei, hyvä rouva» sekä nähtävästi karttoivat häntä.
Kaupunkimme eittämättömän ylhäisistä virkamiehistä oli

tanssiaisiin saapunut ainoastaan yksi, — se samainen mahtava
entinen kenraali, josta jo kerran ennen olen kertonut ja joka
Stavroginin ja Gaganovin välisen kaksintaistelun jälkeen
aatelismarsalkanrouvan luona oli avannut »seurapiirimme
kärsimättömyyden oven». Hän käyskenteli mahtavasti saleja pitkin,
katseli ja kuunteli sekä koetti olla sen näköinen, kuin olisi tullut
tänne vain etupäässä moraalin valvojaksi eikä omaksi
tyydytyksekseen. Lopulta hän liittyi kokonaan Julija Mihailovnan
seuraan eikä poistunut hänen luotansa askeltakaan, yrittäen
nähtävästi häntä rohkaista ja rauhoittaa. Tämä mies oli epäilemättä
sangen hyväsydäminen, kovin arvossapidetty ja jo niin vanha, että
häneltä saattoi ottaa vastaan jo säälittelyäkin. Mutta Julija
Mihailovnaa tuntui kuitenkin harmittavan se, että tämä vanha
lörpöttelijä rohkeni häntä sääliä, vieläpä esiintyä hänen
suojelijanansakin, antaen ymmärtää, että hänen läsnäolonsa oli
Julija Mihailovnalle suorastaan kunniaksi. Mutta kenraalipa ei vain
poistunut hänen luotansa, vaan lörpötteli herkeämättä.
— Kaupunki, — niin väitetään, ei pysy pystyssä ilman seitsemää

vanhurskasta… seitsemää, niinhän se lienee ollut, en muista tarkkaa
lukua. En vain tiedä, kuinka moni noista seitsemästä… kaupunkimme
epäämättömistä vanhurskaista… on kunnioittanut tanssiaisianne
läsnäolollaan, mutta heidän läsnäolostaan huolimatta tunnen, etten
ole aivan turvassa. Vous me pardonnerez, charmante dame, n'est-ce
pas? Puhun vertauskuvallisesti, mutta kävin ravintolan puolella ja
olen iloinen päästyäni sieltä eheänä takaisin… Kallis Prohorytšimme
ei ole siellä oikein paikallaan, ja luulenpa, että aamuun mennessä
hänen telttansa syöstään kumoon. Tämähän on muuten vain leikkiä.
Odottelen tässä vain, millaiselta näyttää tuo »kirjallisuuden kadrilli»,
ja sitten nukkumaan. Suokaa anteeksi vanhalle leininvaivaamalle
ukolle, mutta minä käyn aikaisin nukkumaan ja kehoittaisinpa
teitäkin menemään »tutumaan», kuten sanotaan lapsille. Tulinhan
tänne varta vasten ihailemaan nuoria kaunottariamme… sillä ei
missään muualla kuin täällä tapaa niin runsasta valikoimaa… Kaikki
he ovat joen tuolta puolen, ja minähän en käy koskaan siellä. Erään
upseerin rouva… hän on luultavasti jääkäri, tämä upseeri on sangen
sievä, sangen… ja tietää sen varsin hyvin itsekin. Puhelin veitikan
kanssa; sangen vilkas… no niin — ja tyttöset ovat tuoreita, mutta
siinä onkin sitten kaikki. Paitsi tuoreutta heissä ei ole muuta mitään.
Mutta sittenkin minä mitä suurimmalla mielihyvällä! Joskus on
suorastaan ruusunnuppusia, huulet vain ovat liian paksut. Ylipäänsä
kauniissa venäläisissä naiskasvoissa on vähän säännöllisyyttä ja… ne
vivahtavat hieman pannukakuille… Vous me pardonnerez, n'est-ce
pas… sangen sievät silmät niillä muuten on… nauravat silmät. Nämä
ruusunnuppuset ovat nuoruudenkukoistuksessaan pari vuotta i-has-
tut-ta-vi-a, kolmekin joskus… no niin, mutta sitten leviävät
muodottomiksi ikuisiksi ajoiksi… ja saavat aikaan aviomiehissään sen
surullisen vä-lin-pi-tä-mät-tö-myy-den, joka on omiaan mitä
suurimmassa määrin vaikuttamaan naiskysymyksen kehittymiseen…
jos minä tämän kysymyksen ymmärrän oikein. Hm! sali on
erinomainen; huoneiden kalustus ei ole hullumpi. Voisi odottaa
huonompaakin. Soitto olisi voinut olla paljon huonompaa… en
sanonut — että sen olisi pitänyt olla. Huonon vaikutuksen tekee
muuten se, että on niin kovin vähän naisia. Puvuista en tahdo edes
mai-ni-ta. Ei ole oikein hyvä sekään, että tuo harmaahousuinen
suvaitsee noin rehellisesti tuolla kan-ka-nee-ra-ta. Suon sen tietenkin
hänelle anteeksi, jos hän tekee sen iloisuudessaan ja koska hän on
täkäläinen apteekkari… Mutta kellon käydessä vasta yhtätoista se on
hieman liian aikaista… apteekkarillekin… Siellä ravintolassa pari
henkilöä tappelikin, eikä heitä viety ulos. Kellon käydessä yhtätoista
tappelijat on poistettava, olkootpa yleisön tavat millaiset tahansa…
kolmen aikoihin aamulla olisi asia hieman toinen, tällöin olisi jo
välttämätöntä tehdä myönnytys yleiselle mielipiteelle, — jos nämä
tanssiaiset vain saadaan pysymään pystyssä kello kolmeen saakka.
Varvara Petrovna ei näyttänyt pitävänkään sanojaan eikä antanut
kukkia. Hm! Hänellä on nyt muutakin ajattelemista kuin kukat,
pauvre mère! Entä Liza-rukka, oletteko kuullut? Sanovat:
salaperäinen juttu ja… ja taas on areenalla Stavrogin… Hm! Minä
menisin jo nukkumaan´… Torkun jo tässä suorastaan. Mutta
milloinka alkaa tuo »kir-jal-li-suu-den kad-ril-li»?
Lopulta alkoi »kirjallisuuden kadrillikin». Viime aikoina oli

kaupungissamme, heti kun oli alettu keskustella tulevasta juhlasta,
välttämättä kosketeltu aina tätä »kirjallisuuden kadrillia», ja koska
kukaan ei voinut kuvitellakaan, mikä se oikeastaan oli, niin se herätti
määrätöntä uteliaisuutta. Mikään ei olisi saattanut olla sen
menestykselle vaarallisempaa, — ja millainen olikaan sitten
pettymys!
Valkoisen salin sivuovet avautuivat, jotka aina näihin asti olivat

olleet suljetut, ja niistä tuli esiin muutamia naamioituja. Yleisö
ympäröi ne heti ahnaan uteliaana. Koko ravintolaväki aivan viimeistä
myöten hyökkäsi saliin. Naamioidut asettuivat tanssiasentoon. Minun
oli onnistunut työntäytyä aivan ensi riviin ja asetuin Julija
Mihailovnan, von Lembken ja kenraalin taakse. Tällöin juoksahti
Julija Mihailovnan luo näihin saakka kadoksissa ollut Pjotr
Stepanovitškin.
— Olen ollut koko ajan ravintolassa ja valvonut järjestystä, — hän

kuiskasi syyllisen koulupojan tapaisesti, tahallaan näin teeskennellen
ärsyttääkseen Julija Mihailovnaa vieläkin enemmän. Tämä sävähti
vihasta aivan punaiseksi.
— Jospa edes nyt lakkaisitte pettämästä minua, te röyhkeä mies!

— häneltä pääsi melkein niin lujasti, että joku yleisöstäkin sen kuuli.
Pjotr Stepanovitš siirtyi syrjemmäksi, nähtävästi sangen tyytyväisenä
itseensä.
On vaikeata kuvitella säälittävämpää, typerämpää, huonommin

keksittyä ja imelämpää allegoriaa, kuin oli tämä »kirjallisuuden
kadrilli». Tuskin olisi voinut enää keksiä mitään, mikä olisi vieläkin
huonommin soveltunut yleisöllemme. Ja kuitenkin väitettiin, että
Karmazinov itse oli sen keksinyt. Kaiken järjesti tosin Liputin
neuvoteltuaan sen samaisen ramman opettajan kanssa, joka oli ollut
Virginskin illanvietossa. Mutta Karmazinov oli kuitenkin herättänyt
ajatuksen, ja väitettiin, että hän oli muka itsekin tahtonut ottaa
jonkin naamion ja esittää jotakin aivan erikoista ja itsenäistä osaa.
Kadrillin käsitti kuusi paria säälittävästä naamioituja, — tuskinpa niitä
edes voi nimittää naamioiksi, sillä kaikki olivat aivan samanlaisissa
puvuissa kuin muutkin. Niinpä oli niiden joukossa muudan keski-
ikäinen herra, lyhyehkö, hännystakki yllään, — sanalla sanoen aivan
kuten muidenkin on tapana pukeutua, — arvokkaan näköinen
harmaa parta leuassaan (se oli tosin siteessä ja siinähän se hänen
»naamionsa» olikin), hän tanssi, pyöri yhdellä kohtaa arvokkain
ilmein, hyvin nopeasti ja pienin askelin, tuskin liikahtamatta
paikaltaan. Hän äännähteli pidättyväisesti käheällä bassoäänellään,
ja kas, tämän äänen käheyden tarkoituksena olikin matkia erästä
tunnettua sanomalehteä. Tämän naamion vastapäätä oli kaksi
jättiläistä X ja Z, ja nämä kirjaimet oli kiinnitetty heidän
hännystakkeihinsa, mutta mitä noilla X:llä ja Z:llä tarkoitettiin, jäi
kun jäikin aivan selvittämättä. »Rehellistä venäläistä ajatusta» esitti
muudan keski-ikäinen herra, jolla oli silmälasit, hännystakki yllä sekä
käsissä hansikkaat ja — jalkaraudat (aivan oikeat jalkaraudat).
Tämän »ajatuksen» kainalossa oli salkku, joka sisälsi jonkin »asian».
Taskusta pisti esiin ulkomailta saapunut avattu kirje, jossa
vakuutettiin kaikille epäilijöille »rehellisen venäläisen ajatuksen»
vilpittömyyttä. Kaikki tämä selostettiin juhlan järjestäjien puolesta
suullisesti, sillä eihän kukaan saattanut lukea taskusta pilkistelevää
kirjettä. Kohotetussa oikeassa kädessään »rehellinen venäläinen
ajatus» piti lasia, aivan kuin olisi tahtonut esittää maljan. Hänen
molemmilla puolillansa ja hänen vierellänsä astui pienin askelia kaksi
leikkotukkaista nihilistitärtä, vis-à-vis tanssi joku keski-ikäinen herra,
jolla oli hännystakki yllään mutta kädessä raskas pölkky, ja se oli
kuvaavinaan — ei pietarilaista, mutta kuitenkin hyvin julmaa
julkaisua: »Jos heitän tällä, — ei jää kuin märkä läiskä». Mutta
huolimatta pölkystänsä hän ei kuitenkaan mitenkään saattanut
kestää »rehellisen venäläisen ajatuksen» häneen lujasti suunnattuja
silmälaseja, vaan koetti katsella puolelle ja toiselle, ja kun hän otti
_pas de deux'_n, niin hän taipui, kieriskeli eikä tietänyt oikein mihin
mennä, — niin häntä varmaankin omatunto soimasi. Muuten, en
jaksa muistaa kaikkia näitä tylsiä keksintöjä. Kaikki oli sellaista, että
lopulta tuntui kiusallisen hävettävältä. Ja tämä sama häpeän ilme
kuvastui koko yleisön kasvoissa, vieläpä kaikkein yrmeimmissäkin
naamoissa, jotka olivat tulleet ravintolan puolelta. Jonkin aikaa kaikki
vaikenivat ja katselivat hämmästyneen suuttuneina. Hävetessään
ihminen tavallisesti suuttuu ja on taipuvainen kyynillisyyteen.
Vähitellen koko yleisömme oli äänessä:
— Mitä tämäkin nyt on olevinansa? — murahteli eräässäkin

ryhmässä muudan tarjoilija.
— Onpahan jotakin typerää.
— Jonkinlaista kirjallisuutta. Golos arvostelee.
— Mitäpä se minua liikuttaa!
Ja toisesta ryhmästä:
— Aasit!
— Ei, he eivät ole aaseja, me itse olemme aaseja.
— Miksi sinä olisit aasi?
— Enhän minä olekaan aasi.
— No, jos sinä et ole aasi, niin minä olen sitä vieläkin vähemmän.
Ja kolmannesta ryhmästä:
— Annettaisiinpa jokaiselle »mitä kuuluu», ja sitten hiiteen kaikki!

— Kun olisi tärisyttää koko sali hajalle!
Neljännestä:
— Eikö noita Lembkojakin hävetä katsella?
— Miksikä heitä hävettäisi, eihän sinuakaan hävetä?
— Minuakin hävettää, ja hän on kuvernööri.
— Mutta sinä olet sika.
— En vielä eläessäni ole nähnyt näin tuiki tavallisia tanssiaisia, —

muudan rouva virkahti myrkyllisestä aivan Julija Mihailovnan korvan
juuressa, nähtävästi toivoen, että hänet kuultaisiin. Tämä oli noin
nelikymmenvuotias, lihava rouva, jonka posket oli punattu ja jolla oli
yllään loistavanvärinen silkkipuku. Melkein jokainen hänet
kaupungissamme tunsi, mutta missään häntä ei otettu vastaan. Hän
oli valtioneuvoksen leski ja oli perinyt tältä puutalon sekä mitättömän
pienen eläkkeen, mutta tuli hyvin toimeen, pitipä hevosiakin. Julija
Mihailovnan luona hän oli käynyt noin pari kuukautta sitten omasta
aloitteestaan vieraskäynnillä, mutta tämä ei ollut ottanut häntä
vastaan.
— Eihän mitään muuta saattanut odottaakaan, — hän lisäsi,

yrittäen katsella röyhkeästi Julija Mihailovnaa silmiin.
— Jos kerran ette muuta odottanutkaan, niin miksikä sitten tulitte?

—
Julija Mihailovnakaan ei malttanut olla puolestaan sanomatta.
— Niinpä vain, tietämättömyyttäni, — samassa oli jo rohkealla

rouvalla vastaus valmiina. Ja hän aivan pöyhistyi (kauhean mielellään
haluten rakentaa riitaa); mutta kenraali astui heidän välillensä.
— Chère dame, — hän kumartui Julija Mihailovnan puoleen, —

eikö sittenkin olisi parasta lähteä. Meitä he vain kainostelevat, mutta
meidän lähdettyämme heille varmaan ilo alkaisi. Tehän olette
tehtävänne tehnyt, olette aloittanut tanssiaiset, jättäkää nyt heidät
rauhaan… Eikä Andrei Antonovitškaan taida tuntea voivansa
erikoisen tyy-dyt-tä-väs-ti, ettei vain tapahtuisi jotakin pahempaa.
Mutta se oli jo myöhäistä.
Koko kadrillin ajan Andrei Antonovitš oli katsellut tanssivia vihaisen

hämmästelevästä, ja kun yleisöstä alkoi kuulua mielipiteenilmaisuja,
hän alkoi rauhattomana katsella ympärilleen. Tällöin ensikertaa
joutuivat näet hänen silmiinsä eräät ravintolatyypit. Hänen
katseessaan kuvastui ääretön ihmetys. Yht'äkkiä kajahti äänekäs
nauru, — naurettiin jollekin kadrillin kestäessä tapahtuneelle
tempulle: »Ankaran, ei-pietarilaisen julkaisun» julkaisija, joka tanssi
pölkky käsissään, tunsi lopulta, että hän ei saattanut kestää
»rehellisen venäläisen ajatuksen» häneen kohdistuvia silmälaseja, ja
tietämättä, minne olisi lähtenyt, hän yht'äkkiä keskellä viimeistä
kuviota lähti suoraapäätä silmälaseja vastaan kävellen käsillään,
minkä muuten piti osoittaa sitä alituista rehellisen ajatuksen
ylösalaisin vääristelemistä, mikä tapahtui »ankarassa ei-
pietarilaisessa julkaisussa». Koska vain Ljamšin yksin osasi kävellä
käsillään, niin hän olikin siitä syystä ottanut esittääkseen julkaisijaa,
jolla oli pölkky mukanaan. Julija Mihailovna ei ollut vähääkään perillä
siitä, että ruvettaisiin kävelemään käsillä. »Minulta se on pidetty
salassa, salassa», hän toisteli minulle epätoivoissaan ja vihoissaan.
Joukon nauru ei tietenkään kohdistunut vertaukseen, josta se vähät
välitti, vaan yksinkertaisesti käsilläkävelemiseen ja hännystakkiin,
jonka liepeet heilahtelivat. Lembke kuohahti ja alkoi vapista:
— Roistot! — hän huudahti osoittaen Ljamšinia. — Ottakaa kiinni

tuo konna, kääntäkää…kääntäkää hänen jalkansa… päänsä… niin
että pää olisi ylhäälläpäin, ylhäälläpäin.
Ljamšin hypähti jaloilleen, ja nauru yltyi
— Ajakaa pois kaikki konnat, jotka nauravat! — Lembke antoi

samassa määräyksensä Joukko alkoi äännellä ja tömistellä
jalkojansa.
— Ei, tämä ei käy päinsä, teidän ylhäisyytenne.
— Yleisöä ei saa haukkua.
— Itse olet hölmö! — kajahti jostakin nurkasta ääni.
— Flibustjerit! Flibustjerit! — kivahti joku salin toisesta päästä.
Lembke kääntyi nopeasti huutoa kohti ja kalpeni. Tylsä hymähdys

näyttäytyi hänen huulillaan, — aivan kuin hän yht'äkkiä olisi jotakin
ymmärtänyt ja muistanut.
Hyvät naiset ja herrat, — Julija Mihailovna kääntyi nyt heitä

saartavan kansanjoukon puoleen samalla yrittäen vetää puolisoansa
mukaansa. — Hyvät naiset ja herrat, suokaa anteeksi Andrei
Antonovitšille… Andrei Antonovitš ei ole oikein terve… Suokaa
anteeksi… Antakaa anteeksi hänelle, hyvät naiset ja herrat!
Kuulin aivan hyvin, miten hän sanoi: »Antakaa anteeksi». Kohtaus

kävi hyvin nopeasti. Muistan varsin hyvin, että osa yleisöä juuri
tähän aikaan hyökkäsi pois salista aivan kuin saikähtyneenä
nimenomaan näiden Julija Mihailovnan sanojen vuoksi. Muistanpa
vielä erään kyyneleisen, hysteerisen naisen huudahduksen:
— Ah, taas kuten äskenkin.
Ja samassa tähän jo alkaneeseen tungokseen heitettiin uusi

pommi, »taas kuten äskenkin»!
— Tulipalo! Koko Joentakainen palaa!
En vain muista, missä tuo kauhea huuto kajahti ensin: salissako,

vai juoksiko joku ehkä portaita ylös eteisestä, mutta tämän jälkeen
syntyi sellainen levottomuus, etten rohkene ryhtyä sitä edes
kuvaamaan. Melkeinpä puoli tanssiaisiin kokoontuneesta yleisöstä oli
juuri joentakaisia, — sikäläisten puutalojen omistajia ja asujaimia.
Nämä hyökkäsivät ikkunoihin, silmänräpäyksessä siirsivät syrjään
ikkunaverhot ja repivät alas käärekaihtimet. Joentakainen loimusi.
Tulipalo oli tosin vasta alkanut, mutta se leimusi kolmessa toisistaan
täysin erossa olevassa kohdassa. Tämähän se juuri säikähdyttikin.
— Murhapoltto! Špigulinilaiset! — ulvoi joukko.
Mainitsen muutamia erikoisen karakteristisia huudahduksia.
— Niin on sydämeni aavistanutkin, että ne vielä sytyttävät, kaikki

nämä päivät se on sitä aavistellut.
— Špigulinilaiset! Špigulinilaiset! Ei kukaan muu ole voinut sitä

tehdä.
— Sitä varten meidät on tänne tahallaan haalittukin, että voitaisiin

sytyttää palamaan!
Tämä viimeinen kaikkein ihmeellisin huudahdus oli naisen, palosta
kärsineen Korobotškan [itara eukko Gogoljin romaanissa »Kuolleet
sielut». Suom. huom.], välitön huudahdus. Kaikki tulvivat päin
käytävää. En rupea kuvaamaan tungosta, joka syntyi eteisessä
turkkien, liinojen, hartiaviittojen selvittelyssä, en säikähtyneiden
naisten vinkunaa enkä neitosten itkua. Tuskin tässä tilaisuudessa
tapahtui varkauksia, mutta ei ole ihmettelemistä, että tällaisessa
epäjärjestyksessä muutamat lähtivät suorastaan niine hyvineen
ilman päällysvaatteitta, koska eivät omiaan löytäneet, ja että vielä
kauan jälkeenpäin tästä kerrottiin kaupungissamme satumaisin
lisäyksin. Lembke ja Julija Mihailovna olivat ovessa vähällä joutua
joukon jalkoihin.
— Pysähdyttäkää heidät! Ei saa päästää pois ainoatakaan, —

Lembke kiljui uhkaavasti ojennellen kättänsä häntä vastaan
tunkeilevia kohti. ‒ jokaiselle on henkilökohtaisesti tehtävä
ruumiintarkastus, viipymättä.
Salista alkoi sinkoilla voimakkaita kirouksia.
— Andrei Antonovitš! Andrei Antonovitš! — huudahti Julija

Mihailovna aivan epätoivoissaan.
— Hänet vangittava ensimmäiseksi! — Andrei Antonovitš huudahti

ankaran näköisenä kohottaen sormensa puolisoansa kohti, —
tarkastettava ensimmäiseksi! Tanssiaiset on järjestetty vain tulipalon
aikaansaamiseksi…
Julija Mihailovna huudahti ja pyörtyi (voi, tämä oli tietenkin jo

aivan todellista pyörtymistä). Minä, ruhtinas ja kenraali
syöksähdimme häntä auttamaan. Tuli siihen muitakin, jotka auttoivat
meitä tänä vaikeana hetkenä, tulipa joitakuita naisiakin. Me
kannoimme onnettoman tästä helvetistä vaunuihin. Hän virkosi vasta
kuvernöörin talon luo ajaessamme, ja hänen ensi huudahduksensa
koski taas Andrei Antonovitšia. Kaikkien hänen kuvitelmiensa
lentäessä säpäleiksi hänelle oli jäänyt vain yksin Andrei Antonovitš.
Lähetettiin hakemaan lääkäriä. Viivyin hänen luonansa kokonaisen
tunnin, ruhtinas samoin. Kenraali (vaikka olikin itse kovin
säikähtynyt) ei tahtonut jalomielisyydenpuuskassaan poistua koko
yönä »onnettoman vuoteen viereltä», mutta nukahti tästä huolimatta
kymmenen minuutin kuluttua lääkäriä odotellessaan saliin
nojatuoliin, johon me sitten hänet jätimme.
Poliisimestari, jonka oli tanssiaisista kiiruhdettava tulipalopaikalle,

oli ehtinyt tuoda mukanansa meidän jäljessämme myös Andrei
Antonovitšin ja yrittänyt suostutella tätä poistumaan samoissa
vaunuissa Julija Mihailovnan kanssa sekä vakuutellut voimainsa
takaa, että hänen ylhäisyytensä olisi nyt ollut parasta »ottaa
lepohetki»; Mutta en käsitä vieläkään, mistä syystä tämä ei ollut
hänelle onnistunut. Andrei Antonovitš ei tietenkään tahtonut kuulla
puhuttavankaan levosta ja pyrki pyrkimällä tulipalopaikalle. Mutta
tämä ei ollut viisaasti tehty. Oli käynyt lopulta niin, että poliisimestari
itse oli vienyt hänet sinne omissa ajoneuvoissaan. Myöhemmin hän
kertoili, että Lembke oli koko matkan viittoillut ja »saanut tuon
tuostakin päähänpistoja, joita olisi ollut aivan mahdoton täyttää».
Myöhemmin saatiinkin selville, että hänen ylhäisyytensä oli jo tällöin
»säikähdyksen äkillisyyden vuoksi» kuumehoureissa.
Mitäpä auttaisi kertoa enää, miten tanssiaiset päättyivät.

Parikymmentä tyhjäntoimittajaa ja heidän parissaan muutamia naisia
jäi juhlapaikalle. Ainoatakaan poliisia ei sinne jäänyt. Soittokunta sai
luvan lähteä, ja poistuvat soittajat piestiin. Aamuun mennessä koko
»Prohorytšin teltta» oli kuin pois pyyhkäisty, juotiin minkä jaksettiin,
tanssittiin »kamarinskiita» tavalla, jota olisi suorastaan sopimatonta
kuvailla, huoneissa harjoitettiin kaikennäköistä siivottomuutta, ja
vasta aamun koittaessa osa tästä joukosta aivan humalaisena malttoi
lähteä jo sammumaan päin olevaa tulipaloa katselemaan saaden
täällä aikaan uutta epäjärjestystä… Toinen puoli heistä yöpyi
sikahumalaisena juhlahuoneiston samettisohville sekä lattialle
kaikkine asiaankuuluvine jälkiseurauksineen. Aamupuoleen, sitten
kuin se suinkin oli mahdollista, nämä kiskottiin jaloista kaduille. Näin
päättyivät juhlallisuudet, jotka oli järjestetty kuvernementtimme
kotiopettajattarien hyväksi.
IV.
Tulipalo säikytti meidän joentakaisen väestömme eniten sen vuoksi,

että se oli ilmeinen murhapoltto. Merkillisintä oli, että samassa kuin
kajahti huuto: »palaa», samassa kajahti toinenkin huuto:
»špigulinilaisten sytyttämä murhapoltto». Nythän me tiedämme jo
liiankin hyvin, että kolme špigulinilaista oli todella ottanut osaa
murhapolttoon, mutta — siinä ne sitten olivatkin kaikki. Sekä yleinen
mielipide että oikeus julisti kaikki jäljellä olevat tehtaalaiset
viattomiksi. Paitsi näitä kolmea roistoa, joista yksi saatiin kiinni ja
tunnusti tekonsa (mutta joista kaksi on vielä par'aikaakin kateissa),
murhapolttajien joukossa myös oli epäilemättä Fedjka-
pakkotyövanki. Tämä on kaikki, mitä toistaiseksi on tullut tietoon
tapahtumasta. Mitä taas tulee arveluihin, niin sehän on toki aivan eri
asia. Minkä nojalla nämä kolme roistoa lienevät toimineet,
olivatkohan he olleet jonkun johdon alaisina? Kaikkeen tähän on
hyvin vaikea vastata, yhä vielä nytkin.
On kiittäminen valtavaa tuulta ja joentakaisen kaupunginosan
kauttaaltaan puisia rakennuksia sekä sitä, että oli sytytetty kolmesta
eri kohdasta, siitä, että tulipalo levisi nopeasti ja otti valtaansa
uskomattomalla voimalla kokonaisen korttelin (muuten, oikeastaan
lienee sytytys tapahtunut kahdelta eri puolelta: kolmas oli huomattu
ja saatu sammumaan melkeinpä samana hetkenä, kuin se oli saatu
syttymäänkin, josta tulee puhe myöhemmin). Mutta
pääkaupunkilaisten sanomalehtien maaseutukirjeissä meidän
onnettomuuttamme kuitenkin hieman liioiteltiin: koko Joentakaisesta
lienee kaiken kaikkiaan palanut tuskin neljättä osaa (ehkäpä
vähemmänkin), liioittelematta puhuen. Meidän palokuntamme,
vaikka se onkin heikko verrattuna kaupunkimme pinta-alaan ja
väestön lukumäärään, toimi kuitenkin sangen täsmällisesti ja
uhrautuvaisesti. Mutta tuskinpa se olisi mahtanut paljoakaan,
väestön myötätuntoisesta avusta huolimatta, jos tuuli ei olisi
aamupuoleen kääntynyt ja aivan päivän koittaessa kokonaan
lakannutkin. Kun minä kaikkiaan noin tunnin kuluttua tanssiaisista
lähtöni jälkeen saavuin Joentakaiseen, tuli oli päässyt jo täyteen
valtaansa. Samansuuntaisesti joen vartta kulkeva katu oli ilmi
liekeissä. Oli valoisaa aivan kuten päivällä. Tuskin minun tarvinnee
kuvata yksityiskohtaisemmin tulipaloa. Kuka Venäjänmaassamme ei
sellaista olisi nähnyt? Liekehtivää katua lähinnä olevissa
kadunnurkkauksissa oli tungos ja hyörinä aivan kuvaamaton. Tulen
odotettiin ulottuvan tänne aivan varmasti, ja asukkaat kantelivat jo
ulos omaisuuttaan, mutta eivät kuitenkaan poistuneet vielä
asuntojensa luota, vaan istuivat odotellen kadulle laahatuilla
arkuillaan, höyhenpatjoillaan, kukin oman ikkunansa alla. Osa
miesväestä teki vaivalloista työtä, hakkasi säälimättömästi pirstaleiksi
aitoja, vieläpä kokonaisia asuinhökkeleitäkin, jotka sattuivat olemaan
tulta lähempänä tuulen alla. Vain unesta havahtuneet lapsoset
itkivät, ja naiset ulisivat voivotellen ehdittyään hädin tuskin pelastaa
talouskalunsa. Ne, jotka eivät vielä olleet ehtineet saada turvaan
omaisuuttaan, tekivät pelastustyötä ääneti ja reippaasti. Kipinöitä ja
poukkia lenteli usein hyvinkin kauas, ja niitä sammutettiin, mikäli se
oli mahdollista. Tulipalopaikalla tunkeili katselijoita, joita oli
kerääntynyt kaupungin eri puolilta. Toiset auttoivat sammutustyössä,
toiset katsoa töllistelivät vain asianharrastajina. Suuri tuli tekee öisin
aina kiihoittavan ja hauskuuttavan vaikutuksen. Tähän vaikutukseen
perustuu ilotulitus. Mutta ilotulituksessa tulet järjestyvät kauniisiin,
säännöllisiin kuvioihin, ja koska tällainen on vielä aivan vaaratonta,
niin se synnyttää iloisen ja keveän vaikutuksen kuten lasillinen
samppanjaa. Aivan toisin vaikuttaa todellinen tulipalo: siinä on
kauhua ja henkilökohtaisen vaaran tuntua, mutta kuitenkin myös
jonkinlaista ilahduttavaa vaikutusta, tuossa yöllisessä tulessa, joka
herättää katsojassa (ei kuitenkaan tietenkään juuri siinä henkilössä,
joka on itse joutunut palosta kärsimään) jonkinlaista ajatuksen
häiriötä, niin että se tuntuu viehättävän hänen omaa
hävittämisvaistoansa, jollainen valitettavasti piilee jokaisessa
ihmisessä, vieläpä kaikkein rauhallisimman perheellisen
nimineuvoksenkin sielussa… Tämä kaamea tunne on kuitenkin
melkein aina huumaava. »En todellakaan tiedä, voisiko joku katsella
tulipaloa tuntematta jonkinlaista mielihyvää?» Näin aivan sanasta
sanaan, näin sanoi minulle kerran Stepan Trofimovitš, palattuaan
katsomasta yöllistä tulipaloa, jonka hän oli sattumalta joutunut
näkemään, ja siis vielä tämän näyn ensi vaikutelman lumoissa.
Tällainen yöllisen tulen harrastaja saattaa tietenkin itse hyökätä
ensimmäisenä tuleen pelastamaan lasta tai vanhaa eukkoa, mutta
tämähän on jo jotakin aivan toista.
Tunkeillen uteliaan joukon jäljessä jouduin ilman enempiä kyselyjä

kaikkein vaarallisimmalle pääpaikalle, jossa huomasin lopulta

Ebooks File (Ebook PDF) Modern Business Statistics, With Microsoft Office Excel 4th Edition All Chapters

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Ebooks File (Ebook PDF) Modern Business Statistics, With Microsoft Office Excel 4th Edition All Chapters

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Ebooks File (Ebook PDF) Modern Business Statistics, With Microsoft Office Excel 4th Edition All Chapters

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Download the full version of the ebook now at ebooksecure.

(eBook PDF) Modern Business Statistics, with

Explore and download more ebook at https://ebooksecure.com

(eBook PDF) Modern Business Statistics with Microsoft

(eBook PDF) Essentials of Modern Business Statistics with

(eBook PDF) Essentials of Modern Business Statistics with

The ECG Made Practical 7th edition - eBook PDF

Nuclear Medicine and Molecular Imaging: the Requisites 5th

(eBook PDF) Cote's Clinical Veterinary Advisor: Dogs and

(eBook PDF) Marketing Strategy: Based on First Principles

(Original PDF) Marketing Research Essentials, 9th Edition

For your course and learning solutions, visit www.cengage.com

Printed in the United States of America

About the Authors xxxi

Chapter 1 Data and Statistics 1

Chapter 2 Descriptive Statistics: Tabular and Graphical

Chapter 3 Descriptive Statistics: Numerical Measures 97

Chapter 4 Introduction to Probability 163

Chapter 5 Discrete Probability Distributions 209

Chapter 6 Continuous Probability Distributions 251

Chapter 7 Sampling and Sampling Distributions 283

Chapter 8 Interval Estimation 324

Chapter 9 Hypothesis Tests 365

Chapter 10 Statistical Inference About Means and Proportions

Chapter 11 Inferences About Population Variances 465

Chapter 12 Tests of Goodness of Fit and Independence 493

Chapter 13 Experimental Design and Analysis of Variance 527

Chapter 14 Simple Linear Regression 582

Chapter 15 Multiple Regression 671

Chapter 16 Regression Analysis: Model Building 726

Chapter 17 Time Series Analysis and Forecasting 774

Chapter 18 Nonparametric Methods 848

Chapter 19 Statistical Methods for Quality Control 891

Chapter 20 Decision Analysis 925

Chapter 21 Sample Survey On Website

Appendix A References and Bibliography 964

Appendix B Tables 966

Appendix C Summation Notation 977

Appendix D Self-Test Solutions and Answers to Even-Numbered

Appendix E Microsoft Excel 2010 and Tools for Statistical

Chapter 1 Data and Statistics 1

Chapter 2 Descriptive Statistics: Tabular and Graphical

Using Excel to Construct Relative Frequency and Percent Frequency

Chapter 3 Descriptive Statistics: Numerical Measures 97

Coefficient of Variation 116

Chapter 4 Introduction to Probability 163

Supplementary Exercises 202

Chapter 5 Discrete Probability Distributions 209

Chapter 6 Continuous Probability Distributions 251

Supplementary Exercises 278

Chapter 7 Sampling and Sampling Distributions 283

Chapter 8 Interval Estimation 324

Using a Small Sample 339

Chapter 9 Hypothesis Tests 365

Chapter 10 Statistical Inference About Means and Proportions with Two

Chapter 11 Inferences About Population Variances 465

Chapter 12 Tests of Goodness of Fit and Independence 493

12.2 Test of Independence 501

Chapter 13 Experimental Design and Analysis of Variance 527