Download the full version of the textbook now at textbookfull.

com

Affect Emotion and Subjectivity in Early

Modern Muslim Empires New Studies in Ottoman
Safavid and Mughal Art and Culture 1st
Edition Kishwar Rizvi
https://textbookfull.com/product/affect-emotion-
and-subjectivity-in-early-modern-muslim-empires-
new-studies-in-ottoman-safavid-and-mughal-art-and-
culture-1st-edition-kishwar-rizvi/

Explore and download more textbook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Turks across empires marketing Muslim identity in the

Russian Ottoman borderlands 1856 1914 Meyer

https://textbookfull.com/product/turks-across-empires-marketing-
muslim-identity-in-the-russian-ottoman-borderlands-1856-1914-meyer/

textbookfull.com

Puritanism and Emotion in the Early Modern World 1st

Edition Alec Ryrie

https://textbookfull.com/product/puritanism-and-emotion-in-the-early-
modern-world-1st-edition-alec-ryrie/

textbookfull.com

Scholars and Sultans in the Early Modern Ottoman Empire

1st Edition Abdurrahman Atç■l

https://textbookfull.com/product/scholars-and-sultans-in-the-early-
modern-ottoman-empire-1st-edition-abdurrahman-atcil/

textbookfull.com

CSS Animation Master the Art of Moving Objects on the Web

1st Edition Parmar

https://textbookfull.com/product/css-animation-master-the-art-of-
moving-objects-on-the-web-1st-edition-parmar/

textbookfull.com
Applications of Computational Intelligence First IEEE
Colombian Conference ColCACI 2018 Medellín Colombia May 16
18 2018 Revised Selected Papers Alvaro David Orjuela-Cañón
https://textbookfull.com/product/applications-of-computational-
intelligence-first-ieee-colombian-conference-colcaci-2018-medellin-
colombia-may-16-18-2018-revised-selected-papers-alvaro-david-orjuela-
canon/
textbookfull.com

Bless the Blood A Cancer Memoir 1st Edition Walela Nehanda

https://textbookfull.com/product/bless-the-blood-a-cancer-memoir-1st-
edition-walela-nehanda/

textbookfull.com

Piano Classics World Masterpieces: Piano Sheet Music Book

- the Most Famous Classical Piano Songs - Mozart -
Tchaikovsky - Beethoven - Chopin - Schubert - Rachmaninoff
- Bach - Liszt - Piano Music 1st Edition Emily Preston
https://textbookfull.com/product/piano-classics-world-masterpieces-
piano-sheet-music-book-the-most-famous-classical-piano-songs-mozart-
tchaikovsky-beethoven-chopin-schubert-rachmaninoff-bach-liszt-piano-
music-1st/
textbookfull.com

Reading Job Intertextually 1st Edition Katharine Dell

https://textbookfull.com/product/reading-job-intertextually-1st-
edition-katharine-dell/

textbookfull.com

Modeling and Simulation of Functionalized Materials for

Additive Manufacturing and 3D Printing Continuous and
Discrete Media Continuum and Discrete Element Methods 1st
Edition Tarek I. Zohdi (Auth.)
https://textbookfull.com/product/modeling-and-simulation-of-
functionalized-materials-for-additive-manufacturing-and-3d-printing-
continuous-and-discrete-media-continuum-and-discrete-element-
methods-1st-edition-tarek-i-zohdi-auth/
textbookfull.com
A Global History of Architecture by Francis D K Ching Mark
M Jarzombek Vikramaditya Prakash z lib org Francis D K
Ching Mark M Jarzombek Vikramaditya Prakash Z Lib Org
https://textbookfull.com/product/a-global-history-of-architecture-by-
francis-d-k-ching-mark-m-jarzombek-vikramaditya-prakash-z-lib-org-
francis-d-k-ching-mark-m-jarzombek-vikramaditya-prakash-z-lib-org/
textbookfull.com
Affect, Emotion, and Subjectivity in Early Modern Muslim Empires
Arts and Archaeology of the
Islamic World
Edited by

Marcus Milwright (University of Victoria)

Mariam Rosser-Owen (Victoria and Albert Museum)
Lorenz Korn (University of Bamberg)

VOLUME 9

The titles published in this series are listed at brill.com/aaiw

 Affect, Emotion, and Subjectivity in
Early Modern Muslim Empires
New Studies in Ottoman, Safavid, and Mughal Art and Culture

Edited by

Kishwar Rizvi

LEIDEN | BOSTON
Cover illustration: “Ascetic in meditation,” c. 17th c. artist, Mu’in Musavvir (1617–1697). The Vera M. and John
D. MacDonald, b.a. 1927, Collection. Courtesy of the Yale University Art Gallery.

The Library of Congress Cataloging-in-Publication Data is available online at http://catalog.loc.gov

lc record available at http://lccn.loc.gov/2017037319

Typeface for the Latin, Greek, and Cyrillic scripts: “Brill”. See and download: brill.com/brill-typeface.
issn 2213-3844
isbn 978-90-04-34047-3 (hardback)
isbn 978-90-04-35284-1 (e-book)

Copyright 2018 by Koninklijke Brill nv, Leiden, The Netherlands.

Koninklijke Brill nv incorporates the imprints Brill, Brill Hes & De Graaf, Brill Nijhoff, Brill Rodopi and
Hotei Publishing.
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, translated, stored in a retrieval system,
or transmitted in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying, recording or otherwise,
without prior written permission from the publisher.
Authorization to photocopy items for internal or personal use is granted by Koninklijke Brill nv provided
that the appropriate fees are paid directly to The Copyright Clearance Center, 222 Rosewood Drive, Suite
910, Danvers, ma 01923, usa. Fees are subject to change.

This book is printed on acid-free paper and produced in a sustainable manner.

Contents

Acknowledgements and Note on Transliteration vii

List of Figures viii
Notes on Contributors xi

Introduction: Affect, Emotion, and Subjectivity in the Early Modern Period 1

Kishwar Rizvi

1 Chasing after the Muhandis: Visual Articulations of the Architect and

Architectural Historiography 21
Sussan Babaie

2 Who’s Hiding Here? Artists and Their Signatures in Timurid and Safavid Manuscripts 45
Marianna Shreve Simpson

3 Ottoman Author Portraits in the Early-modern Period 66

Emine Fetvacı

4 In Defense and Devotion: Affective Practices in Early Modern Turco-Persian

Manuscript Paintings 95
Christiane Gruber

5 Sentiment in Silks: Safavid Figural Textiles in Mughal Courtly Culture 124

Sylvia Houghteling

6 The City Built, the City Rendered: Locating Urban Subjectivity in Eighteenth-Century
Mughal Delhi 148
Chanchal Dadlani

7 Fāʾiz Dihlavī’s Female-Centered Poems and the Representation of Public Life in

Late Mughal Society 168
Sunil Sharma

8 Mevlevi Sufis and the Representation of Emotion in the Arts of the Ottoman World 185
Jamal J. Elias

Index 211
Acknowledgements and Note on Transliteration

Affect, Emotion and Subjectivity in Early Modern In this book, Arabic, Urdu, Ottoman and Per-
Muslim Empires: New studies in Ottoman, Safavid sian words occur in a range of contexts, from court
and Mughal art and culture first took shape as a chronicles to epigraphic Qurʾanic verses. In order
symposium in the History of Art Department at to attain consistency we have chosen the translit-
Yale University in Spring 2014. Funding for the eration conventions established in the Internation-
symposium and this book were provided by the al Journal of Middle Eastern Studies. Geographical
Edward J. and Dorothy Clarke Kempf Memorial names are rendered according to current scholarly
Fund from the MacMillan Center for Interna- convention not pronunciation, for example, Isfa-
tional and Area Studies at Yale University. The han instead of Esfahan. Names and terms, such as
editor gratefully acknowledges their support, Hassan or Sufism, that are commonly used in the
without which this publication would not have English language, have been rendered without dia-
been possible. critical marks or italics.
List of Figures

0.1 Timurid Album Page, mid-15th c. 2 1.12 Kerman, Ganj ʿAli Khan Caravanserai. View
0.2 Zayn al-Abidin and the Black Stone, History of the toward the iwan on the east side of the
Immaculate Imams (Tārīkh-i āima-yi māsumīn) of courtyard 37
Veramini, 1526 4 1.13 Kerman, Ganj ʿAli Khan Caravanserai. The iwan
0.3 Masjid-i ʿAli, Isfahan (completed c. 1523) 6 on the east side of the courtyard with the signa-
0.4 Babur greeting a visitor, Bāburnāma, c. 1590 8 ture of master architect Ustad Muhammad Sul-
0.5 Jahangir embracing Shah ʿAbbas, c 1600–30 10 tan Miʿmar-i Yazdi 38
0.6 Portrait of Abdur Rahim, 1608 12 1.14 Kerman, Ganj ʿAli Khan Hammam (public
0.7 Portrait of Sir Robert Shirley, c. 1622 13 bathhouse) 39
0.8 Tomb of Jahangir, detail, Lahore (1627–37) 14 2.1 ʿAbdullah Shirazi, Headpiece to Yusuf u Zulaykha.
0.9 Chahar Bagh Avenue, Isfahan, c. 1718 by Cornelis Haft awrang of Jami, folio 84b 47
de Bruyn 15 2.2 Masʿud Ahmad, “Afrasiayb on the Iranian Throne.”
0.10 Portrait of a dying Inayat Khan, attributed to Bal- Shahnama for Shah Tahmasb, folio 105a 49
chand, 1618 17 2.3A ʿAzud, Headpiece. Divan of Khusraw Dihlavi,
1.1 Mashhad, Qibla iwan at the Mosque of Gawhar folio 1b 50
Shad in the Shrine complex of Imam Riza, com- 2.3B ʿAzud, Headpiece. Divan of Khusraw Dihlavi,
pleted 1418 22 folio 1b, detail 51
1.2 Mashhad, Qibla iwan at the Mosque of Gawhar 2.4 Sultan Muhammad, “Celebration of ʿId.” Divan of
Shad in the Shrine complex of of Imam Riza. One Hafiz 56
of the two foundation inscription panels 23 2.5 ʿAbdullah Shirazi, Frontispiece. Divan of Sultan
1.3 Isfahan, western iwan of the Friday Mosque 26 Ibrahim Mirza, folios 1b–2a 59
1.4 Isfahan, Masjed-i Jadid-i Abbasi (Masjed-i Shah, 2.6 ʿAbdullah Shirazi, Frontispiece. Bustan of Saʿdi,
or royal mosque). Entrance iwan complex, folio 2a 59
1611–1638 28 3.1 Sinan oversees the construction of Süleyman’s
1.5 Isfahan, Masjid-e Jadid-e Abbasi, view toward the mausoleum, Ẓafarnāma, 1579 69
principal foundation inscription above the door- 3.2 Frontispiece of Dīvān-i Ḥusaynī, 1492 71
way of the entrance iwan 29 3.3 Sultan Selim hunting and courtly assembly,
1.6 Isfahan, Masjid-e Jadid-e Abbasi, detail from the ­Divan-i Selimi, 1515–20 73
inscriptions above the doorway of the entrance 3.4 Frontispiece of Selīmnāme, 1597–1598 74
iwan complex 30 3.5 Final image of Dīvān-i Ḥusaynī with the artists,
1.7 Isfahan, Harun-i Velayat Shrine, entrance façade, 1492 76
dated 1513 32 3.6 Portrait of Karabagi, Lokman, Osman and Sinan,
1.8 Isfahan, Harun-i Velayat Shrine, detail of the Şehnāme-i Selīm Ḫān, ca. 1571–81 77
foundation inscription above the doorway of the 3.7 Lokman and Sokollu Mehmed Pasha in Sultan
entrance façade 33 ­Selim ii’s audience, Şehnāme-i Selīm Ḫān, ca.
1.9 Isfahan, Shaykh Lutfallah Chapel-Mosque, the 1571–81 79
entrance façade 34 3.8 Selim ii watching the Imperial Council; below
1.10 Isfahan, Shaykh Lutfallah Chapel-Mosque, view the author, artists and scribes of the manuscript.
of the mihrab signed by the architect Baqir Şehnāme-i Selīm Ḫān, ca. 1571 80
Bannaʾ 35 3.9 Sokollu Mehmed Pasha and Feridun Ahmed
1.11 Kerman, Ganj ʿAli Khan Caravanserai on the east Beg Mourning the death of Sultan Süleyman,
side of the Maydan of Ganj ʿAli Khan 36 Nüzhetü’l-aḫbār der sefer-i Sīgetvār, 1568–69 82
List of Figures ix

3.10 Sokollu Mehmed Pasha’s Council, Nüzhetü’l- 4.11 Detail of Figure 4.10, showing the Prophet Muham-
aḫbār der sefer-i Sīgetvār, 1568–69 84 mad’s facial features overlaid with gold paint 114
3.11 Astronomer Takiyüddin, Nuṣretnāme, 1584 86 4.12 The Prophet Muhammad at the Kaʿba after
3.12 Governor of Kars Yusuf Beg presents booty to the conquest of Mecca, Hafiz-i Abru, Kulliyat-i
Lala Mustafa Pasha, Nuṣretnāme, 1584 87 ­Tawarikh (The Collection of Histories), Herat,
3.13 Asafi battling Safavids, Şecāʿatnāme, 1586 88 modern-day Afghanistan, 1415–16 115
3.14 Talikizade. Şehnāme-i humāyūn, 1596 89 4.13 ʿAli storms the Fortress at Khaybar, Hafiz-i Abru,
3.15 Talikizade, Nakkaş Hasan and a scribe at work, Kulliyat-i Tawarikh (The Collection of Histories),
Şehnāme-i Meḥmed Ḫān, early 17th c. 90 Herat, modern-day Afghanistan, 1415–16 116
4.1 The persecution of Muslims, Rashid al-Din, Jamiʿ 4.14 The Prophet Muhammad and ʿAli break the
al-Tawarikh (Compendium of Chronicles), ­Tabriz, idols at the Kaʿba in Mecca, Mirkhwand, Raw-
Iran, 1314 97 dat al-Safa (Garden of Purity), Shiraz, Iran, ca.
4.2 The torturing of Bilal, Rashid al-Din, Jamiʿ 1585–95 118
­al-Tawarikh (Compendium of Chronicles), T ­ abriz, 4.15 Detail of Figure 4.14, showing a vocative inscrip-
Iran ca. 1350–1400 98 tion on Muhammad’s facial veil and the loss of
4.3 The Mubahala (Day of Cursing), al-Biruni, Al- paintwork on ʿAli’s facial veil 119
Athar al-Baqiya ʿan al-Qurun al-Khaliya (The 5.1 Textile fragment, signed by “Ghiyath” (Ghiyath
Chronology of Ancient Nations), Tabriz or ­al-Din ʿAli-yi Naqshband), 1600–1700 127
Maragha, Iran, 1307 102 5.2 Textile panel: Safavid Courtiers Leading Georgian
4.4 The investiture of ʿAli at Ghadir Khumm, al-­ Captives, mid-16th century 128
Biruni, Al-Athar al-Baqiya ʿan al-Qurun al- K
­ haliya 5.3 Prince with a falcon, circa 1600–1605 132
(The Chronology of Ancient Nations), Tabriz or 5.4 Emperor Jahangir weighing his Son Khurram in
Maragha, Iran, 1307 103 Gold, circa 1615 133
4.5 The investiture of ʿAli at Ghadir Khumm, al-­ 5.5 Emperor Jahangir holding a ceremonial crown,
Biruni, Al-Athar al-Baqiya ʿan al-Qurun al- K
­ haliya circa 1620 134
(The Chronology of Ancient Nations), Isfahan, 5.6 Young Prince, mid-16th century 135
Iran, 1647 104 5.7 Emperor Jahangir Preferring a Sufi Sheikh to
4.6 The investiture of ʿAli at Ghadir Khumm, al-­ Kings, circa 1615–1618 136
Biruni, Al-Athar al-Baqiya ʿan al-Qurun al- K
­ haliya 5.8 Shah-Jahan Receives His Three Eldest Sons and
(The Chronology of Ancient Nations), Ottoman Asaf Khan During His Accession Ceremonies (8
lands, ca. 1560 105 March 1628), Padshahnama, 1656–57 138
4.7 Abu Jahl hurls a rock at the Prophet Muhammad, 5.9 Textile panel of silk, late 16th century 145
al-Darir, Siyer-i Nebi (Biography of the Prophet), 6.1 Map of Delhi highlighting Shahjahanabad, Ni­
Istanbul, Ottoman lands, 1594–95 107 zamuddin, and Mehrauli 150
4.8 The Prophet Muhammad witnesses an idol-­ 6.2 Plan of the Dargah of Bakhtiyar Kaki, Zafar Mahal
worshipper prostrating to his idol, al-Darir, Siyer-i Palace, Moti Masjid and burial enclosure of Baha-
Nebi (Biography of the Prophet), Istanbul, Otto- dur Shah, Delhi, 14th–20th centuries 151
man lands, 1594–95 108 6.3 Moti Masjid and burial enclosure of Bahadur
4.9 The Prophet Muhammad’s celestial ascension, Shah, Delhi, 1709 152
Nizami, Khamsa (Quintet), probably northeast- 6.4 Gateway of Farrukhsiyar, dargah of Bakhtiyar
ern Iran, ca. 1475–1515 110 Kaki, Delhi, c. 1713–19 154
4.10 The Prophet Muhammad rides into the Battle 6.5 Screen of Farrukhsiyar, dargah of Bakhtiyar Kaki,
at Badr, Hafiz-i Abru, Kulliyat-i Tawarikh (The Delhi, c. 1713–19 154
Collection of Histories), Herat, modern-day
­ 6.6 Gateway and screen of Farrukhsiyar, dargah of
­Afghanistan, 1415–16 113 Bakhtiyar Kaki, Delhi, c. 1713–19 155
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
x List of Figures

6.7 Burial enclosure of the Nawabs of Loharu, dargah 8.2 The Funeral of Jalal al-Din Rumi 191
of Bakhtiyar Kaki, Delhi, 1802 155 8.3 A samāʿ during the Leadership of Rumi’s Succes-
6.8 Burial enclosure of Muhammad Shah, dargah of sor, Husam al-Din 192
Nizam al-Din, Delhi, 1748 156 8.4 Dogs in a Market 193
6.9 Plan of the dargah of Nizam al-Din, ­Delhi, 13th– 8.5 Jean-Baptiste Vanmour, Whirling Dervishes 198
20th centuries 157 8.6 Bernard Picart, La Danse des Dervis 199
6.10 Dargah of Nizam al-Din, Delhi, 13th–20th 8.7 Photograph of the head of the Mevlevi lodge
centuries 158 in Galata, Istanbul, with posing Mevlevis in the
7.1 Women celebrating Holi 174 background 203
7.2 Women bathing in a lake 177 8.8 Postcard of Whirling Dervishes 204
7.3 Yogini in a Landscape 179
8.1 Rumi meets with his disciples for the last
time 190
Notes on Contributors

Sussan Babaie c­ urrently writing a monograph on an album made

is the Andrew W. Mellon Reader in the Arts of Iran for Ahmed i (tsk B. 408). Her book considers aes-
and Islam at the Courtauld Institute of Art, L­ ondon. thetics and album-making in seventeenth-century
She is the author of Isfahan and its ­Palaces: State- Istanbul and examines relationships between
craft, Shiʿism and the Architecture of Conviviality in court life and popular culture as well as Ottoman
Early Modern Iran (Edinburgh: University of Ed- art and the art of Iran and Western Europe.
inburgh Press, 2008), and Persian Kingship and
Architecture: Strategies of power in Iran from the Christiane Gruber
Achaemenids to the Pahlavis, co-­edited with Talinn is Associate Professor of Islamic Art in the History
Grigor (I.B. Tauris, 2015). of Art Department at the University of Michigan,
Ann Arbor. Her research focuses on depictions of
Chanchal Dadlani the Prophet Muhammad and Islamic ascension
is Assistant Professor of Art History at Wake For- texts and images, about which she has written two
est University. Her research, which focuses on books and edited a volume of articles. She recently
Mughal visual culture, has been supported by finished her third book entitled The Praiseworthy
the National Endowment for the Humanities, the One: The Prophet Muhammad in Islamic Texts and
Getty Research Institute, Fulbright-Hays, and the Images. Among other topics, Gruber also pursues
Andrew W. Mellon Foundation. She is the author research in Islamic book arts, having authored the
of From Stone to Paper: Architecture as History in online catalogue of Islamic calligraphies in the Li-
Eighteenth-Century Mughal India (Yale Univer- brary of Congress as well as edited the volume of
sity Press, 2018), for which she received the sah/­ articles entitled The Islamic Manuscript Tradition.
Mellon Author Award. Her earlier work was pub-
lished in Ars Orientalis, Artforum, and Art History. Sylvia Houghteling
is Assistant Professor in the Department of History
Jamal J. Elias of Art at Bryn Mawr College. From 2015–2016, she
is the Walter H. Annenberg Professor in the held the Sylvan C. Coleman and Pamela Coleman
­Humanities and Professor of Religious Studies and Memorial Fund fellowship in the Department of
South Asia Studies at the University of Pennsylva- Islamic Art at the Metropolitan Museum of Art.
nia. He is the author of numerous publications on Her research has been supported by the Fulbright-
a broad range of subjects relevant to the medieval Nehru program, the American Council of Learned
and modern Islamic world. His books include Ai- Societies, the Huntington Library and the Gulben-
sha’s Cushion: Religious Art, Perception and Prac- kian Museum. Her research and teaching examine
tice in Islam (2012) and Alef is for Allah: Childhood, intercultural exchange, the decorative arts and
Emotion and Visual Culture in Islamic Societies sensory experience in the early modern period.
(2018). Her forthcoming book project focuses on the his-
tory of textiles in Mughal South Asia.
Emine Fetvacı
is Associate Professor of Islamic art at Boston Kishwar Rizvi
­University. She is the author of Picturing History is Associate Professor of Islamic Art and Archi-
at the Ottoman Court (Indiana University Press tecture at Yale University. She is the author of
2013), and the co-editor, with Erdem Çıpa of Writ- The Transnational Mosque: Architecture and His-
ing ­History at the Ottoman Court (iup, 2013). She is torical Memory in the Contemporary Middle East
xii Notes on Contributors

(­University of North Carolina Press, 2015), which writing. He currently serves on the editorial board
received the 2017 Charles Rufus Morey Book Award of the Journal of Persianate Societies, Studies in Per-
from the College Art Association. Her earlier pub- sian Culture (Brill), and Murty Classical Library of
lications include The Safavid Dynastic Shrine (2011) India.
and the anthology, Modernism and the Middle East:
Architecture and Politics in the Twentieth Century Marianna Shreve Simpson
(2008), which was awarded a Graham Founda- is an independent scholar of Islamic art, and has
tion publication grant. She is currently working on published, taught and lectured widely on medi-
a new book on the Safavid ruler Shah Abbas and eval and early modern Islamic art in general and
global early modernity. the arts of the book (especially Persian illustrated
manuscripts) in particular. Her professional ca-
Sunil Sharma reer has included administrative and curatorial
is Professor of Persian & Indian Literatures at positions at the National Gallery of Art, Freer/
Boston University’s Department of World Lan- Sackler Galleries and Walters Art Museum, and
guages & Literature. He received his Ph.D. from numerous visiting professorships throughout the
the ­University of Chicago’s Department of Near us. Most recently, she served as President of the
­Eastern Languages & Civilizations. He has held Historians of Islamic Art Association, Guest Cura-
prestigious fellowships at various institutions and tor at the Princeton University Art Museum, and a
is the author of several books and articles. His Visiting Scholar at the University of Pennsylvania
­research interests are in the areas of Persianate (2012–present).
literary and visual ­cultures, translation, and travel
Introduction: Affect, Emotion, and Subjectivity
in the Early Modern Period

Kishwar Rizvi

Artists working in the imperial ateliers of the and their responses, remain to be fully addressed
Safavids, Mughals, and Ottomans were keenly
­ through closer study of personal diaries, portraits
aware of their role within the art historical ­canon. and chancellery documents. The goal of this an-
Genealogies were constructed of great artists thology is to further this discourse and contribute
(calligraphers and painters) and albums were new research that expands our understanding of
compiled of their works. The artist displayed his art and culture in the Persianate Islamic world.
mastery over pen and brush, utilizing his tools to In the early modern period, the arts of writing
show his knowledge of older precedents while at and depiction were intertwined with the social
the same time creating that which transformed practice of connoisseurship. Modes of evalua-
them entirely. The past, present, and future were tion, by kings and courtiers, were tabulated in
mobilized through a mark on the page, through al- the prefaces of poetic and literary texts, as well
lusions and references, and through the material- as the emerging genre of art historical collecting
ity of the ink, paint, brush, and paper, themselves. in the form of albums, or muraqqas.1 The album
By looking closely at the traces left by the artists, preface became an important site for setting forth
be they painters, poets, or architects, the art histo- rationalizations for creating certain works and es-
rian may gain insight into the cultural production tablishing standards for appreciating the arts of
of these great empires of the early modern period. writing and depiction. Calligraphic exercises were
Over the past thirty years scholars of Islamic juxtaposed next to sketches by master draftsmen
art and architecture, in keeping with trends in and artists. The traces of the artists’ hands were
art history more generally, focused on the social indexed through physical gestures and the impres-
and historical contexts of the works they studied. sion made by a brush loaded with ink or a reed
Issues of patronage and politics were foremost sharpened to perfection.2
among the concerns of art historians. This was a The massive folios collectively known as the
shift away from the formalist roots of a discipline Timurid Workshop Album provide opportunities
that had earlier focused on questions of attribu- for examining the criteria for judgement and evalu-
tion and connoisseurship. Thus we now may un- ation in the fifteenth-century.3 The pages are mas-
derstand the motivations behind great works of sive (680 × 500 mm) requiring at least two hands
art and architecture, the ways in which they were
funded, and the roles they played within their 1 The work of David Roxburgh is seminal in the study of al-
broader political and religious contexts. Less work bums and their prefaces. Roxburgh, Prefacing the Image:
has been done on how those objects and buildings The writing of art history in sixteenth-century Iran, (Leiden;
were received and, in some case, how they func- Boston: Brill, 2001).
2 On calligraphy, see David J. Roxburgh, “‘The Eye is ­Favored
tioned. For example, despite the use of the term
for Seeing the Writing’s Form’: On the Sensual and the
“Islamic” as a descriptor, there remains much to
­Sensuous in Islamic Calligraphy,” Muqarnas, 25 (2008):
be known about devotional practices in the early 275–98.
modern period or the manner in which ritual spac- 3 Topkapi Saray Museum, H 2152. As examined in David
es and objects were used. Questions about recep- Roxburgh, The Persian album, 1400–1600: From dispersal to
tion and intentionality, as well as about audiences collection, (New Haven: Yale University Press, 2005).

© koninklijke brill nv, leiden, ���8 | doi 10.1163/9789004352841_002

2 Rizvi

Figure 0.1
Timurid Album Page, mid-15th c.,
(Topkapi Saray Museum, H. 2152).

to turn a single page. They comprise mostly of cal- within it, but also those that encountered the
ligraphy exercises, as well as hand-drawn sketches object through visual and tactile means. In its gi-
and preparatory drawings (see Fig. 0.1). Together gantism, the album overpowers the senses of the
they lend credence to the idea of “the albums’ beholder, especially if considered in the context
unique potential as sources for the study of how of illustrated manuscripts, which were often de-
art history and aesthetics were theorized in pre- signed to be intimate objects, primarily (though
modern Iran.”4 The album also requires us to think not ­exclusively) for individual reading and view-
of the embodied experience of art and what that ing. Monumental calligraphy, of which there are
meant not only to the makers of the artworks also examples in the album, would have been less
unexpected, given that elite calligraphers were of-
4 Persis Berlekamp review of The Persian Album, in caa. ten commissioned to design architectural epigra-
Reviews, June 19, 2006. http://www.caareviews.org/re phy. Yet what s­ paces – physical and intellectual –
views/858. Accessed June 21, 2015. would the large sketches of animals, lovers, and
Introduction 3

warriors, have occupied? What was it about the yi māsūmīn) of Veramini of 1526, which illustrate
Timurid period that inspired such a breathtaking stories from the lives of the imams (see Fig. 0.2).5
object, in which works referencing other artistic The scene is centered on the Kaʿba; on one side the
traditions (European and Chinese, for example) Imam is shown gesturing towards the stone, his
were collected alongside other examples of Per- hand raised in a manner indicating conversation
sian drawing and calligraphy? What was being or communication. On the other side of the stone
represented through these enigmatic sketches, stands a bearded man, his uncle. The black stone
preparatory drawings, poems, and to whom were is shown as a gaping void in the Kaʿba, like an open
they directed? And importantly, what did the pro- mouth or an oracle. As if in response to the mi-
duction of the album mean in terms of the chang- raculous event of the stone’s oral response, a group
ing status of the artist? Questions such as these of men standing and kneeling on the opposite side
occupy the authors in this volume, who address of the page raise their hands and eyes in prayer.
the personal and the political, the affective and An image such as this does something more
emotional, and what these inquiries imply for an than simply illustrate a story or provide visual ex-
expanded history of art that breaks away from its egesis on an important episode from Shiʿi h ­ istory.6
traditional disciplinary parameters. By calling attention to the authority of the black
stone, the image also draws attention to its own
materiality. It invites the viewer to consider what
Art as Affect the affective as well as instructive role of the
work of art may be. It should be noted that the
There is a story in the Dalāʾil al-imāmah (“Signs of image is part of a series of such visual narrations
the Imamate”) of Abu Jafar Muhammad al-Tabari throughout the manuscript. The paintings were
(d. 923) that centers on the fourth Shiʿi imam, ʿAli meant to act as corollaries to the text but also to
bin Husayn, “Zayn al-Abdin.” After the death of evoke in the reader a pious response. Focusing on
Imam Husayn in Karbala, his young son returned ­miraculous events, the images reveal the goal of
to Madina, where his divine authority was chal- visual exegesis.
lenged by his uncle, Muhammad Ibn al-Hanafiyya. In early sixteen-century Iran the cult of Shiʻi
In order to find a fair judgment, the two sides imams was patronized by the ruling Safavid
agreed to consult the Ḥajjar al-aswad, the black elite and, as with the popular hagiographies of
stone embedded on the side of the Kaʻba which Sufi shaykhs, were centered on the spiritual and
was believed to “present itself on the Day of Judg- ­miraculous power of the chosen. Buildings, books,
ment, with eyes and lips, to bear witness.” They
repaired to Mecca and upon arriving at the Kaʿba,
5 This is a fifteenth-century text, now in the Russian Nation-
the uncle addressed the stone first. There was si- al Library in St. Petersburg (Dorn 312), which was recop-
lence. Next Zayn al-Abdin asked of the stone, “Oh ied and illustrated around 1526, two years after the death
Ḥajjar al-aswad …, if you know that I am the Proof of Shah Ismaʿil, the founder of the Safavid dynasty. The
of God (ḥujat-i khudā) speak to us so that my uncle manuscript is a large codex and consists of seventy-eight
renounces his claim.” The stone spoke, “Oh Muha- chapters and thirty-nine paintings, although some pages
mad ibn ʿAli, listen and submit (samīʿ wa matīʿ) to have curiously been left blank. Two richly illustrated cop-
Zayn al-Abdin, for he is the Proof of God.” The un- ies were compiled in the early sixteenth century and kept
in the library of the Safavid dynastic shrine in Ardabil.
cle listened and submitted, and the black stone fell
6 Certainly it highlights the Safavids’ ideology – writ large
silent, having testified to Zayn al-Abdin’s imamate. on the folds of the kiswa fabric draped on the Kaʻba which
The encounter of Zayn al-Abdin with the professes not only the oneness of God and his messenger,
black stone is the subject of a painting from the Muhammad, but also the favored status of Imam ʿAli, the
­History of the Immaculate Imams (Tārīkh-i ʿaima- walī Allah, a common theme in Safavid art and ideology.
4 Rizvi

Figure 0.2 Zayn al-Abidin and the Black Stone, History of the Immaculate Imams (Tārīkh-i āima-yi māsūmīn) of
Veramini, 1526 (Russian National Library, Dorn 312).

and objects were all called upon to bear witness and hope – among others – and illustrates how
to the charismatic power of the imams and, by “discourses of personal and public experience
extension, their Safavid descendants. These works shape and structure cultural meaning.”7 In doing
of art were believed to be affective testimonials of so they require imaginings that move away from
the religious and imperial power embodied by the the faculty of sight alone, and employ embodi-
Shah. Thus, seemingly inanimate objects came to ment both as a practice and process of representa-
life, imbued with Divine vision and the capacity to tion. That is to say, one may consider affect to be a
impart knowledge. physical or mental response to artistic and cultural
The affective response, in a case such as this,
would be one that represents feelings of piety, fear, 7 Erika Doss, “Affect,” American Art, 23/1 (2009) 9–11; 9.
Introduction 5

productions that are themselves manifestations of Durmish Khan’s deputy at the time.9 The recogni-
personal, social, and communal experiences. The tion on the façade of this ­important edifice is in
essays in this volume consider the issue of affect as keeping with Husayn’s modest beginnings and his
performative as well as responsive to certain emo- peripheral status in Ismail’s court – a position that
tions and actions, thus allowing us insights into would change drastically over the next decade.
the motivations behind the making and, in some The construction of the Harun-i Velayet brought
cases, the destruction of works of art. They also the young courtier to Shah Ismaʿil’s attention. By
consider the impact that these actions may have building an important shrine in the heart of the
on individuals and their communities. city, Mirza Shah Husayn was displaying his iden-
tity as a loyal servitor of the court and an imple-
menter who had access to the most desirable site
Self-representation in the city, off the Maydan of the Great Mosque
of Isfahan. The shrine project would prove to be
Identities in the early modern period were fluid Husayn’s introduction into Shah Ismaʿil’s inner
and expansive. A figure such as the Safavid court- circle. At the height of his power he was the pos-
ier, Mirza Shah Husayn, is described in contempo- sessor of great wealth and authority, with property
rary chronicles as an architect-builder (mimār). in Isfahan and Kashan.10 According to the histo-
He began his career in Isfahan (c 1503–4) and rian Khwandamir, his “threshold became a resort
was soon appointed clerk of the imperial divan. of the great and powerful and his magnificence
The darughā (governor) of the city was Durmish increased as the Shah’s favor shone on him.”11 As
Khan Shamlu, a Qizilbash amir, who chose to stay a sign of his closeness to the imperial household,
at court with Shah Ismaʿil and thereby nominated in 1528 Husayn was made the guardian (lālā) of
Husayn to be his vazīr and naʾib (deputy) in Isfah- the future Shah Tahmasb. It was at about this time
an, a post Husayn held until 1519. A European visi- that he undertook another important architectur-
tor to Isfahan at the time, Gil Samoes, described al project, the renovation of the Masjid-i ʿAli, also
Husayn as a young man who was versed in many in his hometown, Isfahan.
languages, a skill that no doubt served him well in The small Masjid-i ʿAli is located a few steps
the multi-confessional and multi-ethnic milieu of opposite the Harun-i Velayet shrine.12 The ­portal
early modern Iran.8
It was during his tenure as Durmish Khan’s dep- 9 Qazi Ahmad Qummi, Khulāsat al-Tawārīkh, 2 vols. ed.
uty that Husayn built the Harun-i Velayet shrine in Ehsan Eshraqi, (Tehran, 1359–1363); 79.
10 The Kashan property was awarded to him by the king,
Isfahan (completed in 1513), a monument mark-
and it is often noted that he held many lavish recep-
ing the Shiʿi proclivities of the newly established
tions for Shah Ismaʿil there. Ghiyas al-din Muhammad
empire. The patron and builder are named in a Husayni Khwandamir, Habīb al-siyar, Tehran, 1334. Vol-
­cartouche below the foundation inscriptions of the umes 3 and 4 translated by W. Thackston, Jr. as Habibu’s
shrine, which reads, “With the attention of Khan Siyar, Tome Three: The reign of the Mongol and the Turk,
Durmish, the powerful, this ­memorable edifice (Cambridge, ma: nelc, Harvard University, 1994).
(bina) was made possible by Husayn.” The histo- 11 Khwandamir, Habīb al-siyar, 565–66.
rian Qazi Ahmad Qummi includes this couplet in 12 The mosque, which was built during the Seljuk pe-
riod (supposedly by Sultan Sanjar), consists of a small
Husayn’s death notice in his Khulāsat al-Tawārīkh,
arcaded courtyard one side of which leads into the
thus identifying “Husayn” as Mirza Shah Husayn,
domed prayer area. The most striking feature of the
building is its old minaret, which acts as an architec-
tural counterpoint not to its own dome, but to that of
8 Roger Savory, “Principal Offices of the Reign of Ismaʾil the Harun-i Velayet shrine located diagonally across
(907-30/1501-24),” bsoas 24, (1960): 91–105; 98. the street.
6 Rizvi

Figure 0.3 Masjid-i ʿAli, Isfahan (completed c. 1523).

Photograph © Rizvi.

of the mosque is covered in intricate glazed brick long last his protection of justice over the east and
and tile mosaics, and the inscriptions extol the the west.” The anonymity of the builder (merely
greatness of Shah Ismaʿil. In brown mosaic are Husayn) witnessed at the Harun-i Velayet is now
select Qurʾanic verses referring to the leadership complemented by the characterization of a grand
of Ismaʿil, thereby conflating the prophet and the courtier, who is proud to display his skill as an ar-
Shah.13 Overlaid in white is the foundation inscrip- chitect (the builder of great mosques) and as a bu-
tion, dedicated to Ismaʿil (see Fig. 0.3). In a sig- reaucrat loyally serving his king.14
nificant divergence ffom the epigraphic program Mirza Shah Husayn was assassinated in 1523 by
of the ­inscriptions on the shrine, those on the a jealous rival, yet he is included in the antholo-
Masjid-i ʿAli focus on the builder. Certainly, Shah gies of poets and artists and in every important
Ismaʿil is praised as the holder of the keys of for- court chronicle written in the sixteenth century,
tune and he is equated with the Divinely chosen attesting to the breadth of his influence and the
imams; nonetheless, it is Mirza Shah Husayn who complexity of his persona. Interestingly, in his
is equated with the revered Shiʿi imam, Husayn, ­eulogistic death notices Husayn is described first
and portrayed as a pious believer and builder of as a notable architect and second as an important
sacred mosques. He is named fully, as the splen-
dor (kamāl) of the ­empire, “Mirza Shah Husayn,
14 The Safavid prince, Sam Mirza, in his anthology of po-
ets and artists, devotes a long section to Husayn, who
13 Such as (19:54) “And mention Ismaʿil in the Book; surely he writes was possessed of a most delicate nature. Sam
he was truthful in (his) promise, and he was an apostle, Mirza Safawi, Tazkirā-i tuhfa-yi sāmī, (Rukn al-Din Hu-
a prophet.” mayunfarruk, ed. Tehran: Ilmi, n.d).
Introduction 7

courtier.15 It becomes clear that for men like him, Selfhood from Petrarch to Descartes,” one would
the designation was an important status symbol, be remiss is assuming either the uniqueness of the
one that also provided an avenue toward social “Western self” or even of ascribing strict distinc-
and political mobility. The myriad ways in which tions between temporalities, such as the Middle
he is described also provide insights into the ways Ages and the Renaissance. Instead, he points us
in which identity was constructed in the early to what may be understood as common concerns
modern period, through institutions as well as per- in the Muslims empires as well, namely, ques-
sonal ambition. tions of self-knowledge; the uniqueness of the
Mirza Shah Husayn’s is an example of how an individual; and an inquiry into the mechanics of
individual in sixteenth-century Iran could fashion self-consciousness.17
his public persona.16 The examples in this volume For the literati of the early modern Muslim em-
demonstrate that the construction of identity and pires, an increasingly popular genre to explore was
its multiple representations were not uniquely the autobiography. Life stories had certainly been
­European or derived from the humanist traditions penned before, under the rubric of saintly hagi-
associated with the Italian Renaissance. Recent ographies, imperial chronicles, or anthologies of
scholars have shown the shortcomings of ascrib- famous poets or theologians, but in the sixteenth
ing singularity either to the definition of selfhood century, the personal memoir began to take shape.
or that of the early modern period. It is i­ nteresting, Among the most well-known of these is that of the
thus, to consider parallel developments in the founder of the Mughal dynasty, Zahir al-din Babur
fields of art and architecture and the history of (d.1530), who wrote the Bāburnāma, a remarkable
ideas within a broader, more global, context. As account of his own life and times. The book is or-
Peter Burke notes in his essay, “Representations of ganized chronologically, giving it the impression
of being a court history. However, the voice of the
author dominates the narrative, from his astute
15 Mirza Shah Husayn’s career, while extraordinary, was
impressions of people to his likes and dislikes of
not unique. Earlier, in the fifteenth century, archi-
tects had risen to prominence in the Aq Qoyyunlu
certain types of food. Early in the book, Babur
and Timurid courts, such as Aga Kamal al-din Musibi gives the account of his first marriage, when he
the grandfather of the historian Qazi Ahmad Qummi, was a shy and quiet young man of seventeen, in-
who had moved from Iraq to Qum during the reign of secure about being intimate with his wife. In con-
Shahrukh Mirza and was later an architect under Uzun trast, he writes of his love for a boy from the camp,
Hasan. Musibi was the builder of many edifices, in par- who Babur couldn’t bear to look in the eye, filled as
ticular the imperial harem in Qum which was used by he was with bashful desire. He writes that “in the
the Safavid family. A century later, during the reign of
throes of love, in the foment of youth and mad-
ʿAbbas I, court o­ fficials such as Mirza Muhammad Taqi
ness, I wandered bareheaded and barefoot around
(Saru Taqi) built palaces for the royalty and for them-
selves. In addition, governors such as Allahverdi Khan the lanes and streets and through the gardens and
and Hatim Beg were important patrons of architecture, orchards, paying no attention to acquaintances or
both having overseen the construction of their respec- strangers, oblivious to self and others.”18
tive tombs in the shrine of Imam Reza in Mashhad.
See Sussan ­Babaie, “Building for the Shah: The Role of
Mirza Muhammad Taqi in Safavid Royal Patronage of 17 Peter Burke, “Representations of the Self from Petrach
­Architecture,” in ­Safavid Art and Architecture, S. Canby, to Descartes,” in Roy Porter, ed. Rewriting the Self: Histo-
ed. (British Museum Press: London, 2002). ries from the Renaissance to the present, (London; New
16 Comparisons may be found in Joanna Woods-­Marsden, York: Routledge, 1997).
“Self-Fashioning in Life and Art,” Renaissance Self-­ 18 Zahir al-din Babur, The Baburnama: Memoirs of Babur,
portraiture: The visual construction of identity and the prince and emperor, translated, edited, and annotated
social status of the artist, (New Haven; London: Yale by Wheeler M. Thackston; introduction by Salman
University Press, 1998.). Rushdie (New York: Modern Library, 2002); 89.
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
8 Rizvi

Figure 0.4 Babur greeting a visitor, Bāburnāma, c. 1590 (Metropolitan Museum of Art 67.266.4).
Introduction 9

Two aspects of Babur’s biography are of particu- pictures” that were illustrated by the court artist
lar relevance. The first is the externalization of and khānazād (a term used for those brought up
the author’s feelings in a way that makes them in the court) Abul Hasan reveal the complex inter-
familiar and universal. The second is the unprece- play of allegory and illustration. Based on dreams
dented representation of the author, which allows described by the emperor, Abul Hasan’s paintings
entrance into a world (whether true or contrived) have a strange intimacy to them, as though the
that Babur alone had access to. Interestingly, the artist has gained access into the subliminal hopes
Bāburnāma was among the most popular and and fears of the king. In “Jahangir embracing Shah
heavily illustrated texts of its time, appreciated ʿAbbas,” the two early modern rulers are seen
not only as a document marking the foundation of clasping each other closely, Jahangir looming over
the Mughal Empire, but as a ­self-representation, his Iranian counterpart (see Fig. 0.5). They stand
a portrait of the founder and a worldview (see on the backs of a lamb (Shah ʿAbbas) and lion (Ja-
Fig. 0.4). Similar autobiographies would be penned hangir), calmly resting on a globe showing Europe,
by Babur’s neighboring ruler, Shah Tahmasb (d. Africa, and Asia. Recent scholars have interpreted
1577) of Iran, who wrote of his dreams and in- this ­image through the lens of race and gender
spirations in his Tazkira.19 Babur’s grandson, dynamics, as well as the cartographic obsessions
Prince Salim, would also leave us with one of the of early modern artists and rulers.21 Allegory, as a
most insightful biographies, the Jāhangīrnāma, a particular attribute of early seventeenth-century
chronicle no doubt inspired by the Bāburnāma.20 imperial iconography, has also been explored most
In all these examples, the self-representation is recently by Ebba Koch, who writes that Mughal rul-
presented as intimate and reflective, the first per- ers relied on Christian symbols (such as the imag-
son voice allowing the reader a view into what ery of the lion and the lamb) “in search of suitable
appear to be the lived experiences and innermost ideas and symbols to broaden their image as uni-
thoughts of the writer. versal rulers with yet another deifying element.”22
These issues are prominent in the image, but they
can also overshadow the unique vision and ability
The Portrait of the artist, Abul Hasan.23 According to the king,
Abul Hasan was born as khānazād, the son of an
Jahangir left behind not only one of the most inter- artist-courtier, whose talents were nurtured from
esting works of literary biography, but a fascinating
corpus of visual material. Priding his own connois- 21 For example, Juan Cole, Sumathi Ramaswany, Ayesha
seurial abilities, he supported an inventive cadre Ramachandran, Beach, et al.
22 Ebba Koch, “The Mughal Emperor as Solomon, Maj-
of artists, who merged allegory and story-telling
nun, and Orpheus, or the Album as a Think Tank for
with new visual tropes gleaned from other visual
Allegory,” Muqarnas 27 (2010): 277–311; 288.
cultures, such as Christian devotional art. Thus 23 Abul Hasan is the focus of Milo Cleveland Beach, “The
for example, the sequence of so-called “dream- Mughal Painter Abuʾl Hasan and Some English Sources
for His Style,” The Journal of the Walters Art Gallery,
19 Shah Tahmasb, Tazkira-i Shāh Tahmāsb, Abd al-Shukur, Vol. 38 (1980): 6–33. For a more recent study, see Jas-
(Berlin-Charlottenburg), 1343 (1964). per C. von Putten, “Jahangir Heroically Killing Poverty:
20 On the Baburnama, see also, Azfar Moin, “Peering Pictorial sources and pictorial tradition in Mughal al-
through the Cracks in the Baburnama: The Textured legory and portraiture,” in The Meeting Place of Brit-
Lives of Mughal Sovereigns,” Indian Economic and So- ish Middle East Studies, Amanda Phillips and Refqa
cial History Review, 49: 4 (2012): 493–526; Taymiya R. Abu-Remaileh, eds. (Newcastle upon Tyne: Cambridge
Zaman, “Instructive Memory: An Analysis of Auto/Bio- Scholars Publishing, 2009). However, the focus of the
graphical Writing in Early Mughal India,” Journal of the two essays is on the sources of influence for Abul
Economic and Social History of the Orient, Vol. 54, No. 5 Hasan’s style, rather than a broader contextualization
(2011): 677–700. of his oeuvre.
10 Rizvi

Figure 0.5
Jahangir embracing Shah ʿAbbas, c 1600-30
(Freer Gallery of Art, F1945.9).

an early age. Jahangir gave him the sobriquet, “Na- innovations and particular style of painting be-
dir al-Zaman” the “Wonder of the Age” and wrote stowed on them a singular position in the history
of him that he had no rival or equal.24 at art itself?25 Jahangir was well aware of such con-
What would a title such as “Wonder of the Age” cerns, as would have been his artists, who actively
mean in the context of seventeenth-century India? sought to insert themselves into the rhetoric of
Was it simply a form of praise or did it come with image-making. This was done either through the
professional recognition at the imperial court? Did manipulation of earlier models (that is in emulat-
the issue of time, central to the title, place Abul ing the works of past masters) or through literally
Hasan within a lineage of great masters, whose including themselves in the image. Authorship in
the early modern period was a complex issue, in
which artists and compilers of albums viewed the
24 Jahangir, The Jahangirnama: Memoirs of Jahangir, Em-
history of art as a chain of transmission, of skills as
peror of India. Translated, edited, and annotated by
Wheeler M. Thackston (Washington, d.c.: Freer Gal-
lery of Art, Arthur M. Sackler Gallery, 1999); 267–68.
Also quoted in Beach, “The Mughal Painter Abuʾl 25 Indeed, Jahangir wrote that Abul Hasan could only be
Hasan,” 19, and von Putten, “Jahangir Heroically Killing surpassed by previous Timurid masters, Bihzad and
Poverty,” 112. Abdul Hayy. Jahangirnama, 268.
Introduction 11

well as concepts.26 The act of making was a perfor- called upon to represent the man. In a single-sheet
mative response to history, and the artist was one painting from a dispersed album (now at the Yale
who replicated and perfected earlier models. University Art Gallery), Rahim is shown in profile,
Portraits served to narrate the social and politi- wearing a modest tunic of white cloth specked
cal status of the person depicted, often the ruler, with gold; the waist is cinched with a patkā fabric
through similitude or suggestion.27 Commoners belt, while mauve pāi-jāmā trousers hug tightly at
and courtiers were also subjects for documenta- his calves (see Fig. 0.6). A cap woven with white
tion, as the eye of the artist moved towards the and gold thread sits on his head as Rahim gazes
quotidian, sketching dervishes as well as elite gov- intently into the distance. Jahangir was fond of
ernors. One such image is that of the renowned having his courtiers and close associates painted
Mughal courtier, Abdur Rahim (1556–1627), who by his favorite artists, and those images would be
was brought up in the court of Akbar. He was a collected in his albums of painting and calligra-
polyglot, “proficient in Turkish, Persian, and Hin- phy. His involvement is apparent in the inscription
davi, and he is said to have known Arabic, Sanskrit, on the painting, running sideways on the left-hand
and Portuguese.”28 He was also a renowned states- side, which reads, “Likeness (ṣūrat) of Abdur Ra-
man and poet, credited with expressing himself him Khan-i Khanan 1017 (1608).”30 The inscription
in both Persian and Hindavi and patronizing po- appears to have been penned by Jahangir himself,
ets who wrote in both languages. According to a in a hand that is identifiable to ones on other
biography he commissioned towards the end of single-­sheet paintings collected in the Shah Jahan
his life, Rahim established important ateliers in Album, such as the portrait of Maharaja Bhim
cities that he was sent to govern, such as Thatta, Kanwar, by the artist Nanha, now at the Metropoli-
in Sindh, and Burhanput, in the Deccan. Here, po- tan Museum of Art.
ets as well as painters were gathered, to write on a Jahangiri’s handwritten inscriptions run along
range of topics, from Perso-Islamic literature to re- the side of the painting, lending an intimacy to
tellings of Hindu classics, such as the Ramāyāna.29 the image. He took great pride in his ability to rec-
Textual records provide important insights into ognize and nurture artistic talent, and it is clear
Rahim’s patronage, his ambitions, his interests from his biography and the works themselves
and abilities. However, visual sources were also that he was closely involved in their production.
But what of Abdur Rahim; how do we “find” him
26 Discussed also in David Roxburgh, “Kamal al-Din Bi- in this image? Does the painting reduce and mask
hzad and Authorship in Persianate Painting,” Muqar- his achievements, restricting him to the role of
nas 17 (2000): 119–46. “Jahangir’s courtier?” Certainly, his representation
27 “A ‘suggestive’ portrait, [is] one in which attaining is less opulently adorned in the accoutrements of
a physical likeness was secondary to portraying the
power; there are no jewels, no sword hilt or grand
­attributes of the king.” Kishwar Rizvi, “The Suggestive
headgear. Rather, Rahim stands in obeisance, his
Portrait of Shah ʿAbbas: Prayer and likeness in a 1605
Safavid Shahnama (Book of Kings),” The Art Bulletin hands folded at his waist. Nonetheless, his acu-
94/2, (June, 2012): 226–50. men and vision is seen in the intensity of his gaze,
28 Corinne Lefevre, “The Court of Abd-ur-Rahim Khan-i which is at once serene and perceptive. A poet
Khanan as a Bridge between Iranian and Indian Cul- and a warrior, Rahim personified early modern
tural Traditions,” in Culture and Circulation: Literature Mughal India, surrounding himself with figures
in motion in early modern India, Thomas de Bruijn and of different religions and linguistic and cultural
Allison Busch, eds. (Leiden: Brill, 2014); 75–106.
29 For a discussion of Abdur Rahim’s atelier, see John Se-
yller, Workshop and Patron in Mughal India: The Freer 30 Jahangir’s handwriting was first identified on this page
Rāmāyaṇa and other illustrated manuscripts of ʻAbd al- by Ebba Koch when she visited the gallery in March
Raḥīm, (Zürich, Switzerland; Washington, d.c.: Artibus 2011. She speculated that the page is likely from a late
Asiae Publishers: Museum Rietberg in association with Shah Jahan album, for which it was resized with new
the Freer Gallery of Art, Smithsonian Institution, 1999). margins and marginalia.
12 Rizvi

Figure 0.6
Portrait of Abdur Rahim, 1608 (Yale
­University Art Gallery, 1983.94.11).

backgrounds. His ideas and likenesses circulated composition of autobiographies as well as in the
widely, influencing the courtly milieu of which emphasis on verisimilitude and portraiture. New
he was an intrinsic part. That an individual such technologies affected architectural ­ production,
as Rahim could deploy or be a part of such di- and a broadening social sphere changed the way
verse representations, points to the multiplicity in which urban spaces were described and experi-
of m
­ edia ­available to early modern audiences and enced. Capital cities, such as Isfahan and Istanbul,
the complex manners in which they were brought were not only conceptualized as seats of religious
together. and imperial power, but were thriving metropo-
lises that were home to diverse populations and a
range of public institutions.
Mobility and Temporality The art, architecture and urbanism witnessed
in this period was part of global trends, and we
The aspirations of chroniclers, poets, architects, would be remiss to think of Iran, Turkey, and ­India
and artists that that were part of the Ottoman, Safa- in geographic or temporal isolation. Recent schol-
vid, and Mughal courtly milieu were evinced in the arship has indeed questioned the ­ universality
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 — Pois minun pajastani! karjasi hän vihasta kiehuen.

Lukkarin emäntä sai oven suusta käteensä vesikiulun. Sen hän

viskasi vettä täynnä sepälle vasten silmiä. Sepän rauta jäähtyi ja
putosi permantoon. Itse hän säikähti tuota vesitulvaa. Mökin emäntä
ojenteli puukangella häntä ja tiuski:

— Lähdetkö vai etkö? Kyllä me sinut viemme väkiselläkin. Viemme

suoraan kirkkoherran luo, jotta se manaa sinut alimpaan helvettiin,
erottaa seurakunnasta ja laittaa linnaan vedelle ja leivälle. Pian se on
tehty, kun vain piispalle asiasta ilmoitetaan. Suvella tulee piispa itse
tänne. Kyllä silloin miesparka lämpenet, jos et ennen taivu. Ja meitä
vielä uhkasit kuumalla raudalla. Sekin ilmoitetaan. Se on
murhayritys. Kaikki sinun metkusi ilmoitetaan, ruoja!

Seppä ei osannut sanaa puhua. Hän oli hölmistynyt, kun kuuli

tuollaista puhetta. Noin pitkälle hän ei ollut ymmärtänyt ajatellakaan.

— Ottakaapa sitä emäntä toisesta käsivarresta, niin minä otan

toisesta.
Viedään mies rekeen, toimitti mökin emäntä.

Seppä punastui.

— Ette te minua väkisin vie. Mutta minä lähden omasta vapaasta

tahdostani, lisäsi hän lauhasti.

— Joko alat ymmärtää. Kyllä se on parasta taipua, seppä. Ennen

tapettiinkin tällaisista asioista, puhui lukkarin emäntä.

— Mitä menit lupailemaan naimista! Isä Pertti sanoo, että siihen

ovat vieraatkin miehet.
 — Ehkäpä olisinkin nainut, ellei olisi sekautunut.

— Et kuulu käyneenkään sitte, kun alkoi tulla selville, että Reeta

on niin puolin. Huuti, seppä, että mies on niin kelvoton. Ei pitäisi olla
niin himojensa orja, kun muuten on niin raukka. Ja mikä se sinua
riivaa? kiivaili mökin emäntä.

— Kyllä viepi tiesi suoraan linnaan, ellet rupea hoimaamaan

Reetaa, pelotteli lukkarin muija.

Seppä istui nilkun tamman rekeen ja niin lähdettiin kirkolle. Seppä

oli vaiti ja akat häntä pelottelivat. Miesparka olikin jo kovin aristunut.
Piispaa hän varsinkin pelkäsi. Mutta ämmäin kieli oli kuin rasvattu,
kun oli näin hyvin onnistunut.

— Tulleeko tuosta mitään? Enhän minä häntä… uskalsi seppä

huomauttaa.

— No tee, miten tahdot! Sittepä hänen näet. Palaa pajaasi, jos

tahdot! Ptruu tamma! pidätteli lukkarin emäntä, kun jo varmasti
huomasi, mille suunnalle se sepän mieli oli alkanut kallistua.

— Enpä häntä takaisinkaan. Käyn katsomassa.

— Kyllä se seppä saa uskoa, että tästä jotain tulee. Olet lisäksi
elänyt huonosti muidenkin kanssa. Ensiksi sinut pannaan
jalkapuuhun tuomiokirkon porstuaan kaikkein nähtäväksi kirkon
ajaksi ja sitte passitetaan linnaan ja sieltä paraassa tapauksessa
Siperiaan. Ja silloin saat sanoa ainaiset hyvästit pajallesi. Kyllä piispa
on mies, jolla on valtaa. Etkö ole nähnyt, miten kirkkoherra ja
lukkarikin häntä pelkäävät, vaikkei heillä mitään rikoksia ole,
lasketteli lukkarin emäntä.
 — Ettekö sitte ilmoittaisi piispalle, jos minä maksaisin Reetan
parannuskustannukset? tiedusteli seppä.

— Ja nait Reetan, jos hän selvenee, lisäsi mökin vaimo.

— Niin, ja nait Reetan, vahvisti lukkarin emäntä.

— Seppä ei puhunut mitään. Hänen mieltään karvasteli, että hän

oli joutunut akkain kynittäväksi.

Tultiin mökille, jossa Reeta oli. Kolmen menivät he sisälle, seppä

viimeisenä. Reeta oli päiväseen aikaan irti renkaastaan seinässä. Kun
hän näki sepän, kourasi hän helmojaan hypähti ja ulvahti. Sitte hän
pärähti remakkaaseen nauruun ja lähenteli seppää. Seppä ujosteli, ei
saanut sanaa suustaan ja oli aivan tyhmistynyt. Reeta lensi hänen
kaulaansa ja hänen silmänsä loistivat. Seppä koetti estellä, mutta
Reeta puristi lujasti. Seppä istahti ja Reeta hänen syliinsä. Mökin
emäntä meni irrottamaan Reetaa, joka käpertyi kuin käärme
seppään. Reeta murahti vihaisesti, mutta hellitti kuitenkin. Sitte hän
taas rupesi nauramaan. Hyvän aikaa katseltiin mielipuolen eljeitä
sanattomina.

— Syöpikö se? kysyi seppä.

— Vähän maitoa.

— Eiköhän ottaisi vehnästä kahvin kanssa? Keittäisikö emäntä

kahvia?
Minä laittaisin tämän Pertin hakemaan vehnästä, puhui seppä.

Emäntä rupesi kahvin keittoon ja Pertti lähti ostamaan vehnästä.

— Hyvin se näkyy seppään taipuvan, sanoi lukkarin emäntä.

 — Seppä jääkin tänne yöksi, ehdotti mökin emäntä.

— Saatanpa jäädä. Pimeähän tuolla ulkona onkin jalan mennä.

Kun kahvi oli keitetty, juotiin sitä joukolla vehnäsen kanssa.

Reetalle tarjottiin ja Reeta joi. Katsoi aina seppään ja joi.

— Ei se tämä seppä tunnukaan pohjaltaan olevan paha mies,

imarteli jo lukkarin emäntä.

— Mikäs paha mies se seppä, säesti mökin emäntä ja iski silmää

lukkarin emännälle.

— Jos olisi hankkia sairaalle jotain verestä ruokaa, kyllä minä

maksan, ehdotti seppä.

— Kauppiaassa on suolasiikaa ja nuorta voita. Minä käyn sieltä

noutamassa, kun annat rahaa, sanoi mökin emäntä.

Seppä kaivoi massistaan viiden markan setelin ja mökin vaimo

lähti kauppiaaseen. Hänen muassaan lähti lukkarin emäntä pitkin
kylää selittämään uutista sepästä. Reeta söi verestä ruokaa, kun sitä
tuotiin ja nukkui sitte hyvästi. Aamulla oli hän enemmän tajullaan
kuin pitkiin aikoihin. Yötä oli seppä mökissä. Aamulla lähti hän,
mutta lupasi tulla pian takaisin.

Reeta näkyi tulevan taas pahalle tuulelle, kun seppä lähti. Mutta
seppä puhutteli häntä hellästi, käski emännän vaalia parhaan
mukaan ja jätti hänelle viisi markkaa vereksen ruoan hankkimiseksi
Reetalle. Reeta näytti ikäänkuin ymmärtävän ja tyyntyi. Ja kun seppä
oli mennyt ulos tuvasta, katsoi Reeta kauvan ulos. Sitte hänen
silmissään näkyi sanattomia kyyneleitä kuin koiran silmissä, jonka
isäntänsä on jättänyt.
 Isä Pertti rupesi riitelemään mökin emännältä sepän jättämää
rahaa itselleen, mutta mökin vaimo käski hänen tietää huutia. Sitte
hän rupesi Pertille selittelemään suuria ansioitaan sepän mielen
muuttamisessa ja että jos nyt Reeta selvenee, niin seppä naipi hänet
yksinomaan sentähden, että hän on sepän siihen pakottanut. Pertti
pian tyrehtyi sanattomaksi. Reeta istui hiljaa akkunan ääressä siinä
paikassa, mihin oli mennyt Mikon lähtöä katsomaan, ja vielä
nyökkäsi eturuumiillaan ikäänkuin hyvästiksi.

Mökin emäntä keitti kahvia Pertin rahoilla, kävi hakemassa lukkarin

emännänkin juomaan ja sitte taas särvettiin sitä joukolla vehnäsen
kanssa. Mutta Reetaa ei saatu juomaan millään ehdolla. Hän istui
vain akkunan edessä ja nyökkäsi.

Syötyään ja juotuaan isä Pertin yhtenään riidellessä emäntäin

kanssa, että he kuluttavat hänen tavarataan, alkoivat emännät hyvin
jyrkästi selittää Pertille, että hehän tämän kaiken hyvyyden ovat
sepältä hankkineet. Tietäköön mies huutia ja pureksikoon suolatun
siian päätä, jonka emännät olivat hänelle antaneet! Tämä emäntäin
urotyö tunnettiinkin jo koko kirkon kylällä ja paraallaan oli tieto
menossa sydänmaan kyliin, mutta kun se niihin taivalsi hieroja-
ämmäin ja muiden raihnaisten muassa, niin viipyi se, mutta tulikin
sitte perille vahvasti väritettynä sepän kustannuksella.

Reeta taas sepän poissa ollessa ei syönyt eikä juonut. Mökin

emäntä alkoikin jo kaivata seppää tulevaksi näkemään Reetaa.
Kolmen päivän perästä tuli muuan mies sepän kylästä kirkolle ja kun
mökin emäntä häneltä tiedusteli seppää, sai hän kuulla, että seppä
on myönyt pajansa ja kontunsa varsin halvasta naapuritalon
isännälle ja lähtenyt pari päivää sitte hiihtämään Venäjää kohti
Aunukseen lähemmin kenellekään matkaansa selittämättä. Koko
omaisuutensa oli hän saanut muutetuksi rahaksi ja vienyt
mennessään. Reetan asiaa ei sillä perukalla lähemmin tunnettukaan
ennenkuin nyt sepän mentyä oli alkanut kuulua kuiskeita. Näin mies
jutteli.

Mutta mökin emäntä tyhmistyi nyt vuorostaan sanattomaksi.

Seppä oli sittekin pettänyt hänet ja lukkarin emännän, vaikka he
olivat uskoneet seppää nuorasta taluttavansa.

Muutamana yönä oli Reeta renkaansa köyteen kuristanut itsensä

kuoliaaksi. Tämän kuoleman tapauksen selittämisessä kuvernöörin
virastoon saivat kunnan viranomaiset vaivata itseään enemmän kuin
koskaan ennen Reetan vuoksi.

Kaunosielu.

Pastori Roos makasi ruumiina työhuoneensa viereisessä suuressa

salissa, joka nyt oli heitetty kylmille. Puhtaat, lumivalkoiset lakanat
salin ikkunoissa ilmaisivat ohikulkijoillekin tuonen tylyn viikatemiehen
käyneen tuossa rauhaisassa talossa, josta ei koskaan kuulunut
mitään melua ja jonka näkemisestä jo hurskaat ihmiset tunsivat
sielussaan tyyntymistä. Ja itse talo oli heille ollut niin rauhoittava
lepohetkien vierailupaikka kuin lämpöinen äidin helma
pikkupalleroisille. Siinä talossa he saivat ajatuksensa sopusointuun,
siinä heitä ylensi hengellisiin tunnelmiin talon ilmakin, jossa oli jotain
pyhää, selittämätöntä hartautta, ikäänkuin kirkossa. Pastorin ylevä
uskonnollisuus se sai aikaan tuollaisen vaikutuksen ympäristöönsä.
Kun pastori liikkui heidän parissaan siellä pehmeillä askeleilla
yksinkertaisten, vanhanaikuisten huonekalujen keskellä, jotka
aikoinaan olivat olleet piispan omia, samoin kuin koko talokin —
pastorin rouva oli ollut piispan tytär — niin oli hän kuin entisen ajan
hurskas apotti luostarissaan, joka tarjosi kaikille särjetyille sydämille
lohdutusta, rauhattomille rauhaa, hurskaille puhdistavaa vierailua.

Pastorilla oli vain kaksi lasta: tytär ja poika. Niiden äiti oli kuollut
aikoja sitte. Lapset olivat jääneet jo pieninä ilman emon hoivaa.
Olivat saaneet kasvaa vähän omin päin, sillä se heikkous oli ollut
pastorissakin, että hän liiaksi hellitteli lapsiaan. Poika Runo oli
ylioppilas ja oli ollut nyt jo pitemmän aikaa pääkaupungissa yhteen
menoon. Hän oli noita "kaunosieluja", jotka elostelevat ja olostelevat
miten parhaiksi näkyy, kuvitellen itseään neroiksi, paremmiksi kaikkia
muita ihmisiä. Tytär Aina oli pysynyt isän aatteille uskollisena ja ollut
hartain opetuslapsi tuon pidetyn mestarin, isänsä, jalkain juuressa.

Viime ajat oli pastori saanut elää aivan erillään omaisistaan, kun
tytärkin oli joutunut naimisiin. Hänellä oli ollut taloudenhoitajana
Maiju-niminen palveluspiika, joka jo nuoresta tyttölepakosta oli ollut
talossa ja nyt viime aikoina rohkeana kulkenut talon jokaisessa
sopessa avainkimppu kupeillaan kuten emäntä ainakin. Hän oli
sievonen tyttö, puhdasverinen, silmissä kostea verho ja vartalo
erinomaisen suhteellinen. Nyt hän odotti tätinsä kanssa pastorin
lapsia tulevaksi kotiinsa hautaamaan isänsä ruumista.
Pääkaupungista sen "nuoren herran" pitäisi tulla ja Aina-rouvan
kaukaa maaseuduilta monien metsien ja monien järvien takaa. Hän
oli jo ennen pastorin kuolemaa lähtenyt matkaan miehineen,
nähdäkseen isänsä vielä elävänä, mutta se toivo oli nyt pettynyt.
Kylmän kankean ruumiin hän tullessaan tapaisisi.

Seuraavana aamupäivänä ajoi ajurin hevonen pihaan ja reestä

kohousi ylös hienosti puettu "nuori herra", Runo Roos, "kirjailija",
joka arvonimi oli hänen nimikorteissaan. Maiju vaaleni ja punastui,
sydän löi hänellä kovasti ja huulia nyki, kun hänen piti mennä
eteiseen Runoa vastaan.

Runo astui sisälle huoneisiin kuin teaatterin rappuja

välinpitämättömästi. Hän tervehti Maijua kädestä puristaen, joka
niijasi ja oli hätääntynyt. Runokin näki paraaksi tehdä tervehdyksen
niin lyhyeksi kuin mahdollista. Hän meni isänsä työhuoneeseen, heitti
huolettomasti turkkinsa, lakkinsa ja hansikkaansa nahkasohvalle,
josta niitä Maiju alkoi korjata viedäkseen ne eteiseen.

— Täälläkö salissa isä-vainajan ruumis on, kysyi Runo.

— Niin, vastasi Maiju luoden alas kosteat, härmäiset silmänsä.

Runo avasi salin oven, näki avatussa ruumisarkussa isänsä ruumiin

jo valmiiksi hankittuna. Mutta ruumiin liitukasvot häntä
hermostuttivat ja vähän arkaillen astui hän ruumiin viereen.

— Kaipasiko isä minua?

— Vielä kuollessaan hän kohousi ylös vuoteelta, ojensi käsiään ja

huudahti: Runo! Runo!

Runo tunsi äkillistä mielenliikutusta. Hän muisti, että juuri sillä

hetkellä kun hänen saamassaan sähkösanomassa oli sanottu isän
kuolleen, hän oli istunut muutamassa pääkaupungin ravintolassa
hauskojen toverien seurassa sikaaria poltellen, likööriä ja kahvia
ryypiskellen. Oli hän jo ennen saanut kirjeen, jossa oli sanottu
pastorin sairastavan, mutta miksikään kuoleman taudiksi ei Runo
tuota sairautta ollut uskonut. Sentähden ei hän ollut siitä sen
enempää välittänyt.
 Mutta nyt hän tunsi silmänsä käyvän kosteiksi, toimitti Maijun pois
huoneesta ja itki nenäliinaansa monen pitkän vuoden takaa. Mutta
kun hän huomasi Maijun eteisen oven raosta tarkastelevan häntä,
häpesi hän kyyneleitään, kuivasi silmänsä ja otti huolettoman ryhdin.
Sitten palasi hän isänsä työhuoneeseen, istahti suureen keinutuoliin
ja alkoi soutamaan siinä, miettien, että isä olikin mennyt hautaan
vain tavallisen luonnonjärjestyksen mukaan, sillä hän olikin jo vanha
mies. Ja hänen onnistui viihdyttää omantuntonsa ääni, joka äsken oli
pusertanut syntisen elämän kyyneleitä hänen silmistään. On
joutavaa tunteellisuutta täyden miehen itkeä kuuskymmenvuotisen
papin ruumiin ääressä, olipa se sitte vaikka oma isäkin…

Hän nousi kävelemään huoneessa, huomasi kirjeen

kirjoituspöydällä ja alkoi sitä lukemaan. Se oli sisaren käsialaa,
kirjoitettu kaukana maalaispappilassa. Kirjeessä oli tuon tuostakin
tahraisia kohtia; ne olivat kyyneleiden jälkiä, joita kirjoittajalta oli
tipahdellut kirjeeseensä. Ne tekivät tuossa äytelässä uskonnollisessa
kirjeessä saman vaikutuksen Runoon, maailman mieheen, kuin
rasvapilkut kirjan lehdillä puhtautta rakastavaan.

Runo heitti kirjeen luotaan ja syventyi kokonaan toisiin ajatuksiin.

Perinnön toiveet olivat häntä matkalla lämmittäneet ja ne veivät
hänen ajatuksensa uusille tolille. Hänellä olivat kovasti huonot raha-
asiat, velkoihin hän oli aivan uppoamassa… eikä ollut enään
luottoa…

Ja siinä laskuja tehdessään joutui jo Runo aivan arkituulelle.

Mitenkähän paljon arviolta isä oli jättänyt? Olikohan olemassa
testamenttia? Samassa toi Maiju kahvia.

— No, Maiju on yhtä sievä kuin ennenkin, puhui Runo, sanoakseen

jotain.
 Maiju laski sukkelaan pöydälle tarjottimen. Veri purppuroi hänen
poskiaan ja hän meni kiiruusti pois kuin olisi ollut tulta hänen
kantapäillään. Hän pakeni kiusaajaa, tuota ääntä, joka kerran oli
hänet pettänyt ja joka nyt taas pani hänen ruumiinsa vienosti
vapisemaan.

—… Seikkailuita niitä oli monenmoisia entiseen aikaan tuon tytön

kanssa. Kerrankin iltahämärässä, kun hän oli lämmittämässä
kamarini uunia, suutelin häntä… ja huoneessa oli ylt’ympäriinsä
pimeä, ainoastaan uunin kohdalla pureva hohde… Omasta ja hänen
välistänihän, yhdistämällä siihen muutaman toverini seikkailut, sain
aiheen tuohonkin kirjaani "Luvaton rakkaus". — Hyi kun minulla on
syntiset ajatukset isän ruumiin kupeella!

Näin jatkoi Runo ajatuksiaan särpiessään kahvia, joka hänen

suussaan ei maistunut millekään. Siinä tuli hän katsahtaneeksi peiliin
ja hän hymähti puoliääneen surunvoittoisesti:

— Hiukset lähtevät, otsa käy kaljuksi ja — ja sydän kylmenee…

Runon äiti oli kuollut jo hänen pienenä ollessaan. Isän kanssa oli
hän ollut viime vuodet kylmissä väleissä. Kotonaan ollenkaan
käymättä oli hän elänyt viimeiset kolme vuotta Helsingissä
hienostellen — tyhjäntoimittajana. Olihan hänellä muka takanaan jo
työ, mihin hänen tulevaisuutensa perustuu — toista sataa pientä
sivua sisältävä kaunokirjallinen tekele. Hän oli elänyt ja nauttinut
ylpeänä viime kuosien mukaisessa puvussa ravintoloissa,
teattereissa, konserteissa ja esplanaadeilla. Siinä oli hänen viimeisen
kolmen vuoden elämänsä, johon sisältyi viiden tuhannen markan
velka, lukuunottamatta isän anteja. Pastori-vainaja oli kirjeissään
usein maininnut hänelle miehestä, joka rakensi asuntonsa
juoksevalle hiedalle, mutta hän oli vain nauranut "uskon fraaseille".
Hänen sisarensa Aina oli joutunut naimisiin vuosi toista takaperin
apulaispappi Cajanukselle. Heistäkin tiesi Runo vain sen verran, että
he molemmat olivat hihhuleita. Muita lähempiä sukulaisia ei hänellä
ollutkaan. Sisar ja lanko pitäisi nyt kohta saapua, hekin hautajaisiin.
Aralla vastenmielisyydellä odotti Runo sisartaan, sillä se oli hänen
mielestään aina ollut liiaksi tungetteleva ja itkeä vetisteli asioille,
jotka eivät sitä ansainneet.

Runo alkoi koetella laatikoita, olisivatko ne auki. Tuon testamentin

olemassa olo poltti hänen sormiaan. Vaistomaisesti hän tunsi, että
sellaisen pitäisi olla, sillä isä oli kaikissa asioissa turhan tarkka. Mutta
avonaisiinko laatikoihin se olisi sitä pannut? Runo heitti koko
etsimisen sikseen, sillä avaimista ei hän välittänyt tietustaa Maijulta.

Samassa särki hänen korviaan suuren aisakellon hoilottava soitto

ja isonpuoleinen reki vieri kartanoon. Siinä reessä oli kaksi olentoa
eli paremmin sanoen kaksi suurta vaatemyttyä, joiden yläpuoli oli
pakkasen luomassa lumihuurteessa. Runo arvasi keitä tulijat olivat,
mutta niitä vastaan mennä ei hän katsonut maksavan vaivaa. Hän
otti rintataskustaan pääkaupunkilaissikaarin, sytytti sen, laittoi
silkkistä kaulahuiviaan ja otti itselleen huolettoman asennon
kirjoituspöydän takana.

Eteinen oli kohta täynnä ääntä ja tuossa tuokiossa aukeni ovi,

jolloin Runo nousi seisoalleen ja kerkesi juuri paraaksi päästä
pystyyn, kun sisarensa lensi hänen kaulaansa ja halaili häntä
huurteisena ja kylmää uhovana, sillä hänellä olivat vielä
matkavaatteet yllä. Pääkaupunkilaissikaari sammui Ainan kosteaan
valkoiseen lammasnahkalakkiin, mikä siveli Runon leukaa kuin märkä
riepu ja silkkiset takinrinnukset kostuivat lumesta. Tuo sisar-kulta oli
huurteinen syleiltäväksi kuin talvisen metsän kylmä pehko. Runo
nolostui eikä saanut sanaa suustaan.

Cajanus oli sillä välin heittänyt päältään turkin, mahdottoman

suuren noin pienelle miehelle, ja astui tervehtimään Runoa
nahkaisissa päällyssaappaissaan.

— Missä isän ruumis on? kysyi Aina ja päästeli nyt yltään

päällysvaatteet.

Runo osotti kädellään ruumishuoneen ovelle. Aina avasi kohta

oven ja syöksyi huoneeseen huutaen: "isä!" Cajanus seurasi jäljessä.

Aina oli puettuna harmaaseen, kotikutoiseen villaleninkiin ja kun

vartalon piirteitä katsoi lähemmin, huomasi hänen pian tulevan
äidiksi. Hiukset olivat keskeä jaetut ja palmikko suurella luuneulalla
päälaelle sykerretty. Kasvoissa oli vielä vähän kauneutta, mutta ei
missään muualla. Hänen miehensä oli tavattoman pieni ja hinterä,
valkoverinen, valkohiuksinen, sinisilmäinen ja pystytukkainen.
Poskilla oli terve puna, vaikka rinta näyttikin sisäänpainuneelta.
Hänen pukunsa ei ollut talonpojan eikä herrasmiehen, mutta siltä
väliltä. Takin hihat olivat liian lyhyet ja housut punoutuivat sääriin
kiinni. Oppinutta miestä ilmaisivat toki kultasankaiset silmälasit.

— Ihmeellisen metsäläistä herrasväkeä, äännähti Runo heidän

mentyä ruumishuoneeseen.

Cajanus palasi sieltä takaisin ja jätti oven puoleksi auki. Aina viipyi
siellä ja sieltä kuului äänekäs itku.

— Olipa se surun isku meille. Mutta kuka osaa arvostella Jumalan

töitä? Sinä, Runo, sen mukaan kuin tunnen sinua ylioppilasajoilta,
voit tästä jotain oppia.

Ja Cajanus kääntyi erityisellä huomiolla viimeistä sanoessaan

Runoon.

— Mutta, hyvä mies, älä nyt rupea minulle saarnaamaan! Uskon

käsittäväni itsekin asian.

— Niin sitä luulee vielä surutonna. Mutta kun tulee heränneeksi

ihmiseksi, niin entinen arvostelutapa ottaa toisen suunnan. Sinä
katselet asioita omalta maalliselta kannaltasi, elät pääkaupunkin
humussa, missä yksilön persoonallisuus repeytyy, olkoon se alussa
kuinka jalo tahansa. Nuorena ylioppilaana olit sinä tovereidesi
suosikki, niin muistelen, sillä samassa osakunnassahan oltiin. Oletko
voinut säilyttää tuota suosiota, oletko voinut tovereidesi sympatioille
tarjota nyt alkavana miehenä sellaista uutteraa ja pysyvää työtä, jota
he sinussa voisivat ihailla? Sitä he kuitenkin sinulta odottivat ja
sentähden sinua ihailivat. He uskoivat, että sinä tulisit toimittamaan
jotain sellaista, jota he eivät voisi ja sentähden —

Runo kaatoi kahvia kuppiin.

— Tässä on lämmintä kahvia. Haluatko sinäkin, niin minä käsken

tuoda kupin?

Cajanus ei vastannut. Aina tuli ruumishuoneesta itkeytynein silmin.

— Voi sentään, Runo, kun emme kerjenneet tavata isää elävänä!

Runo särpi tuskautuneena kahvia. Aina meni häntä lähemmäksi ja

puhui melkein nuhtelevasti:

— Sinä, Runo, juot vain kahvia!

 — Niin minä — minä odotan, mitä tässä tuleman pitää, vastasi
Runo suupielissä täysi iva.

— Mutta miten ihmeesti sinä olet muuttunut entisestä!

Aina tutki häntä silmillään kuin partsikka elukkaa, jota hän aikoo
ostaa. Katse naulattuna Runon silmiin kysyi hän häneltä:

— Mitä sinä olet tuolla Helsingissä tehnyt?

Se kysymys teki Runolle pahaa kuin puukon isku sydämeen. Hän

menetti tasapainonsa ja häkälti:

— Mi-minäkö? Minun täytyy sanoa, että sinä olet maalaismaisen

tungetteleva…

— Mutta Aina epäilee, ehätti Cajanus puolustelemaan rouvaansa.

— Olen valmistellut uutta suurta teosta, vastasi Runo, vaikka hän

miettikin, että Ainan kysymys ei ansaitseisi vastausta.

— Mutta onko sinulla todella lahjoja? Kuinka sinä tarvitset niin

hirveän pitkät ajat?

Nyt sai Runo takaisin tasapainonsa ja hän heitti yli olkainsa

ylenkatseellisen varmasti:

— Hjaa! Luuletko sisar-kulta, että kaunokirjallinen taideteos

valmistetaan yhtä sukkelaan kuin saarna maalaismoukille! Langolla
ja minulla on — suo anteeksi — eri pupliikki.

— En minä tiedä. Kai sinä olet oikeassa, myönnytteli Aina.

 — Muuten aionkin nyt kohta ottaa tutkintoni, lisäsi Runo
sävyisästi.

— Se on toista se, se on miehen työtä, puhui Cajanus.

— Mutta kyllä se silti viipyy jonkun vuoden, lienteli Runo entistä

puhettaan.

— Mutta tulee kuitenkin. Minulla on sinulle oiva neuvo. Lähde

maalle nyt, kun isä on hautaan saatettu! Lähde sinne meidän
luoksemme lukemaan! Siellä voit koota itsesi ja tehdä ahkeraa työtä,
ehdotti Cajanus.

— Jopa nyt! Minä maalle talvea viettämään! Ei — pääkaupunkiin

minä palaan heti.

— Aiotko siellä ruveta innolla lukemaan? Elä pahastu, Runo, mutta

me olemme levottomia sinun tähtesi!

— Hah haa! Vai levottomia! Olenhan täysi mies ja luulen — no

niin…

— Mutta kuinka sinä voit hankkia rahoja? kysyi Cajanus.

Alasluoduin silmin ei Runo puhunut hetkeen mitään. Sitte sanoi

hän vitkaan:

— Toivon että isäkin on jättänyt jotain jälkeensä.

— Niin — tosipa se. Mutta eikö olisi sinulle parasta kokonaan nyt
aluksi luopua noista kirjallisista puuhistasi? En luule suunnallakaan,
jota sinä palvelet, olevan tulevaisuutta. Ja toisakseen on kai
miehisellä miehellä muutakin tehtävää kuin kirjoitella
siveettömyyshistorioita… pisteli Cajanus aivan levollisena.

— Sinä olet pappi ja tässä asiassa puolueellinen arvostelemaan,

vastasi
Runo kiivaasti.

— Omantuntoni puolesta panen minä protestin naturalistista

kirjallisuutta vastaan. Ensimmäinen kirjasi on sitä lajia. Puhuisin
tässä enemmänkin, mutta ymmärrän, ettei tilaisuus ole sopiva ruveta
kiistelemään, kun appi on viereisessä huoneessa ruumiina.

Runo ei puhunut mitään. Aina lähti muuttamaan päälleen

surupukua.
Hetken takaa jatkoi Cajanus:

— Ajatteleppa sitä asiaa itsekin! Vasten isäsi tahtoa olet tuon

kirjasi julkaissut. Voisitko sen nyt laskea kuolleen isäsi kylmälle
rinnalle. Jos se on mielestäsi jalo tuote, niin sinä voisit. Mutta minä
epäilen. — Sinä olet vaan tahtonut kirjoittaa niinkuin muutkin. Sinulla
ei ollut vakaumusta ja ilman sitä ei pitäisi kenenkään ryhtyä
kirjallisiin töihin.

— Voitpa olla puoleksi oikeassa. Minä aloin liian varhain, myönsi

Runo kääntymällä ikkunan edessä, josta katseli ulos talvista luontoa.

— Älä sano puoleksi vaan kokonaan!

— Valmistukaa! Tänne tulee pormestari. Runo, menee häntä

vastaan ottamaan eteiseen! puhui kiivaasti Aina, tullen huoneeseen
mustassa leningissä.
 Verannasta kuului askeleita. Runo lähti niitä kohti. Cajanus laitteli
itseään peilin edessä ja Aina pudisteli kädellään hänen takkinsa
hartijoilta tomua. Kohta astui sisälle pormestari Cajander, hienosti
puettu vanha herra, Runon seuraamana:

— Minä arvasin, että herrasväki on jo saapunut ja sentähden tulin

minä testamentin takia tänne.

Cajander kumarsi ja Runo osoitti häntä kohteliaasti istumaan.

— Pastori Roos, kuten herrasväki tietää, oli hyvä ystäväni ja

minulla valmistutti tuo rakastettava vainaja testamenttinsa.

Cajander istuutui, veti huolella lasketun paperin povitaskustaan ja

pyysi saada lukea sen. Kun siihen oli suostuttu, luki hän:

— Minä allekirjoittanut olen asiaa tarkoin harkittuani tänä päivänä

vapaasta tahdosta laatinut kuoloni varalta seuraavan testamentin. Ja
on kiinteä ja irtain omaisuuteni, kun kaikkivaltias Jumala kutsuu
minut pois täältä, lankeava kuin seuraa:

1:si. Koska olen omaisuuteni itse hankkinut eikä edesmennyt

vaimoni ole siitä enää mitään saamassa, niin tahdon, että
noudattamalla testamentin jälkimäistä puolta tyttäreni Aina tai, jos
hän kuolisi ennen minua, hänen rintaperillisensä, jos niitä on, saavat
kaiken sekä kiinteän että irtaimen omaisuuteni. Ell'ei hänellä ole
rintaperillisiä, niin on koko omaisuuteni käytettävä toisessa kohdassa
mainitulla tavalla.

2:si. Ensin päältäpäin omaisuudestani, mikä jälkeen jääpi,

lohkaistaan viisi tuhatta (5,000) markkaa ja säilytetään erityistä
tarkoitusta varten, josta määräykset löytyvät sinetilläni suljetussa
kirjeessä, mikä saadaan avata vasta kahden vuoden takaa kuolemani
jälkeen. Tämän asian lähempi huoli jätetään kaupungin pormestarin
huostaan. — Olen nyt tehtäväni tehnyt ja jätän tämän kappaleen
teille. Toinen on kaupungin arkistossa.

Samassa kumarsi pormestari ja poistui. Ei kukaan mennyt häntä

saattamaan. Äännettömyys oli hetken huoneessa. Runo katseli
tuskainen ilme kasvoilla ikkunasta ja Aina ja Cajanus silmäilivät
sanatonna toisiaan.

— Oliko isä vielä kuollessaankin suuttunut Runoon, kun hänelle ei

mitään määrännyt? puhkesi viimein Aina sanomaan.

— Siltä näyttää. Runo!

Runo ei kuunnellut Cajanuksen puhetta, naputti vain ajatuksissaan

akkunaa.

— Runo!

Hän kääntyi puoleksi, mutta oli aivan ääneti.

— Mitä arvelet apen viime tahdosta?

— Että hän kuoli anteeksi antamatta minulle.

— Tämä on katkeraa!

Ja Aina herutteli jo silmistään runsaita kyynelkarpaloita.

— Mutta ehkä hän on ottanut asian siltä kannalta, että hän sinulle
on jo antanut tulevan osan koulutukseen, yliopistossa oloon j.n.e.,
puhui Cajanus.
 — Niin — ehkä, sanoi Runo heikosti.

— Mutta mitä merkitsee testamentissa tuo toinen pykälä? ihmetteli

Cajanus.. — Se on epäilemättä lahjoitus jotain hyväntekeväisyyttä
varten. Niinpä niin. Omat intressit edellä omaa poikaa. Mutta niinhän
ne olivat minullakin edellä omaa isää, lisäsi Runo tuskin kuuluvasti.

Aina meni ja laski kätensä Runon olkapäälle.

— Me testamentista huolimatta annamme sinulle puolet.

Antaisimme kokonaankin, mutta Jonnella on maksettavana loppu
lukuvelkaansa, puhui hän.

— Niin — me annamme sinulle tulevan puolen, myönsi Cajanuskin.

— Isän tahtoa on minun kauttani jo yllin kyllin elämässä rikottu,

jotta en halua, että vielä kuoleman jälkeen sitä rikotaan minun
edukseni. Kiitän siis vain, sanoi Runo kylmästi.

— Mutta mitä sitte aiot tehdä?

— Työtä, sanoi Runo kohta varmasti.

— Mitä työtä? kysyi Aina.

— Vaikka puhtaaksikirjoitusta.

— Ota sinulle tuleva puoli, kehotti Aina lempeästi.

— Niin — ota! Me mielellämme haluamme, että teet niin, puhui

Cajanuskin.

— Sittehän olisin lurjus.

 — Et — et! kielteli Aina.

— Tee meille se palvelus! kehotti Cajanus.

— En koskaan — en! Minulla on nuoret käsivarret, niissä on vielä

voimaa ja minä teen työtä! puhui Runo kiivaasti ja katosi samassa
eteiseen.

— Hyvä on alku nyt. Nyt hän rupeaa vasta käsittämään elämää,

lausui
Cajanus.

— Mutta mitä hän aikonee? kysyi Aina.

— Minä luulen, että elämä selvisi hänelle tuossa hetkessä.

— Kun hän ei vain tekisi pahoja. Hän oli kovasti murheellinen.

— Murhe oikealla ajallaan on terve balsami tuollaisille herroille.

— Mutta kun minä silti olen Runosta aina pitänyt niin paljon ja nyt
— kuka sen tietää, mitä hän tekee, epäili Aina.

— Kaikki on Jumalan kädessä! Hän se on yksin se, jolla on

kourassaan sallimuksen nuorat. Me ihmislapset, me olemme vain
maan matoja, jotka ijäisen kirkkauden hohteessa voimme kulkea
jonkun tuuman tämän elämän niityllä. En usko silti Runosta mitään
pahaa. Mutta ell'ei hän nyt ryhdy kovaan työhön, niin hän on
mennyttä miestä. Kun me saisimme hänet sinne maalle luoksemme
aluksi — puhui Cajanus.

— Niin siellä hän voisi rauhassa tehdä lukutyötä. Raitis ilma ja

tuore maalaisruoka voisivat häntä virkistää, lisäsi Aina.
 — Ja siellä hän heräisi pirteänä tuosta uniensa maailmasta
todellisuuteen, jatkoi Cajanus.

— Me viemme hänet puoli väkisin maalle. Mutta minne hän nyt

meni?

— Hän meni luullakseni ulos vilvoittelemaan. Minunkin on

lähdettävä kaupungille.

— Ja minun samaten hautajaisia varten.

He läksivät molemmat ulos. Hetken takaa kun he olivat molemmat

menneet, tuli Runo kaupungin sanomalehden "Äänen" toimittajan,
maisteri Maunun kanssa sisälle.

— Painakaa puuta! Tässä on sikaaria.

Ja Runo raapasi jo tulen valmiiksi sytyttääkseen oikealla viinurin

kohteliaisuudella Maunun sikaaria. Molemmat he istuutuivat; Maunu
keinutuoliin. Innokas aate paloi Runon harmaissa silmissä ja Maunun
suupielissä oli hyvänsävyinen hymy.

— Niin — mitä arvelette? Enkö minä sopisi lehtenne

aputoimittajaksi? Ja mitä tuohon talonkauppaan tulee, niin luulen
kyllä lankoni siihen suostuvan, puhui Runo.

Maunu hypisteli sikaaria kädessään. Hän oli suuri valkoverinen

mies ja pelätty kynäritari.

— Aputoimittajaksi olette mies paikalle, jos vain itse suostutte

työskentelemään sanomalehdessäni.
 — Minä olen varsin halukas antautumaan sanomalehtityöhön.
Voihan siinä palvella kansaa ja samalla olla julkisuuden mies.

— Ne molemmat puolet ovat siinä yhdistettyinä täydelleen:

julkisuuden mies ja samalla kansan palvelija.

— Te siis suostutte?

— Suostun mielellänikin. Lehteni tarvitseekin kelvollista

aputoimittajaa. Onhan minulla jo tosin sellainen nimetönnä, muuan
Haapanen — ehkä tunnette hänet — mutta häneen en pane suurta
arvoa. Hän nyt on semmoinen elämässä haaksirikkoutunut, jota voi
kyllä käyttää palveluksessaan, mutta hyvin ulohtaalla itsestään…

Ja Maunu hymyili ilkeästi puheensa päälle.

Runo loi silmänsä alas ja veri nousi hänen kasvoihinsa. Hän tunsi
Haapasen. Se oli rangaistu vekselin väärennyksestä ja oli täysi
renttu.
Hänkö nyt tulisi sellaisen miehen toveriksi —? Mutta eihän hänen
tarvitse alentua Haapasen tasalle, lohdutteli hän itseään.

— Mielelläni minä ostaisin tämän talon, jos sovittaisiin kaupoissa.

Näitä huoneita minun pitäisi vähän tarkastella… puhui Maunu.

— Tehkää hyvin!

Maunu kohosi ylös. Hän avasi ruumishuoneen oven, mutta painoi

sen kohta ruumiin nähtyään vähän säikähtyneenä kiini. Hän muisti
viimeisen häväistyskirjoituksensa, jonka hän oli lehteensä kirjoittanut
pastorista. Hän meni toiselle ovelle ja katseli sitä huonetta.
 Samassa tuli Cajanus sisälle. Hän ei ollut tavannutkaan
kaupungilla haettavaansa kotona.

— Saan esittää: Lankoni, apulaispappi Cajanus — maisteri Maunu.

— Vai te olette pastori Cajanus. Tehän olette ryhtynyt innokkaisiin

raittiuspuuhiin paikkakunnallanne. Suokaa anteeksi, että unohdan
kokonaan valittaa muretta! puhui Maunu.

— Kiitos osanotostanne!

— Minä olen aikonut hankkia itselleni oman talon ja herra Roosilta

olen kuullut, että tämä pastorivainajan talo myödään. Tämä on
keskellä kaupunkia ja sopisi minulle hyvin. Tomitusta ja konttoria
varten olisi tässä huoneet sekä vielä riittävät asuinhuoneet. Onko
totta, että talo myödään?

— Hyvin luultavasti: Mutta en minä puoleltani halua nyt alkaa

kauppoja hieroa, kun appi on vielä ruumiina maan päällä, en luule
että vaimonikaan —.

— Suokaa anteeksi! Ei — ei! En minä suinkaan tahdo herrasväkeä

surussaan häiritä. Mutta minä varalta tahdoin kysyä ja toivoisin,
ett'ette ryhdy kauppoihin muiden kanssa ennen minua. Minä tarjoon
kaksitoista tuhatta.

— Kiitos nyt tarjoumuksestanne! Mutta —.

— Niin — niin. Asia kyllä kerjetään. Hyvästi nyt herrat!

Runo saattoi Maunun eteiseen ja siellä he kuuluivat vielä

puhelevan.
Samassa tuli Aina kotia. Maunu lähti.
 — No nyt lankomies ja sisar!

— Mitä nyt? kysyi Aina Runolta, joka näytti olevan toimessaan.

— Nyt, hyvä herrasväki, on minulla teille jotain sanottavaa. Minä

pääsen "Äänen" aputoimittajaksi eli toiseksi toimittajaksi — miten
sitä nyt kutsuisi.

— No mutta — en minä nyt — eväsi Aina.

— Mitä? huudahti Runo kummissaan.

— Oletko jo lupautunut? kysyi Cajanus.

— Olen.

— Olikohan se mielipide oikea?

— Niin minäkin! Elä rupea, varmisti Aina.

— En minäkään pidä, että liityt tuohon Maunuun, puhui Cajanus.

— Miksi? Oletteko te hulluja?

— Lähde ennemmin maalle meidän luoksemme!

— Minäkö syömään teidän armopalojanne! En — ja

kolmikertaisesti: en!

— Ala siellä innolla lukea! Mene sitten Helsinkiin! Me annamme

rahat.

— Aina puhuu niinkuin minäkin ajattelen, lisäsi Cajanus.

— En! en! en!

 — Maunu ei ole luotettava. Sinunlainen mies ei sovi hänen
palvelukseensa, sanoi lopulta Cajanus tiukasti.

— Tunnetko sinä häntä niin hyvin? kysyi Runo.

— Ajattelevalle ihmiselle on selvä, mikä hän on: pyytää vain

kunniaa ja rahaa, rahaa, se on pääasia, vaikka on kansan parasta
ajavinaan, puhui Cajanus.

— Mutta minä liityn häneen — se on luja päätökseni kuin naulan

isku.

— Mitä sinusta, Runo, tulee, kun et sinä koskaan kuuntele

järkevää puhetta, valitti Aina itkien.

— Mutta voinko minä nyt täysi mies tulla teidän luoksenne elätille?
Ajatelkaa! Onhan minullakin kunniantuntoa.

— Vielä on yksi keino. Me myömme tämän talon Maunulle,

saamme siitä 12 tuhatta —, puhui Cajanus pannen ystävällisesti
kätensä Runon olalle.

— Onko hän tarjonnut? kysyi Aina itkunsa seasta.

— On. Saat heti lukurahat ja mene Helsinkiin!

— En tahdo kuluttaa penniäkään niistä rahoista, jotka isä

kuollessaan on tahallaan tehnyt minulle vieraaksi, sanoi Runo ääni
väristen.

— Me emme sinulle mitään voi siis.

— Ette.
 — Ajattele maalaispappilaa, siistiä ja pienoisten puiden lomassa
suuren kosken yläpuolella! Hanki kiiltelee kevät-auringon säteissä,
ilma on kirkas ja raitis. Mennään varhain levolle ja noustaan aikaisin
aamulla ja lähdetään aamukävelylle hangille katsomaan koskea. Sitte
tehdään päivällä kohtuullinen työ. Luetaan ääneen ja soitetaan illalla.
Elämä on aamusta iltaan raitista, tarkoituksellista ja virvoittavaa. Tule
meille! Tuollaisen elämän me sinulle tarjoamme luonamme maalla,
kuvaili Aina.

Runo oli syvästi liikutettu. Ainan loihtimassa kuvassa oli viehätystä.

Silmät kosteina tarttui hän sisartaan kädestä ja sanoi sitä hellästi
puristaen:

— Kiitos — kiitos. Mutta minä en voi tulla.

— Mikä sinua estää?

— Kunniantuntoni ja — ja —

— Ja mikä?

— En minä voi sanoa.

— Pelkäätkö sinä, että sinulle siellä saarnattaisiin ja että sinulla

siellä sentähden on vaikea olla? Jos niin on, niin minä lupaan siellä
heittää sinun suhteesi kokonaan papillisen karvani, vakuutti Cajanus.

— Mutta antakaa minun nyt seurata omaa mieltäni! Minä rukoilen

sitä.

— Katsella kauhua ei maksa vaivaa, sanoi Cajanus tuskaisesti

vertauksella.
 — Sinä hylkäät tarjomuksemme? kysyi Aina lopullisesti.

— Hylkään.

— Seuraa sitte kunniatuntoasi! Aina pani nenäliinan silmilleen ja

istui itkemään. Runo kulki levotonna huoneessa ja Cajanus oli ääneti.
 *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SANOMALEHTI-
POIKA Y.M. KERTOMUKSIA ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S.

copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying
copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of
Use part of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything
for copies of this eBook, complying with the trademark license is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
 PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and

Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree
to and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be
bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund
from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in
paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people
who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a
few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic
works even without complying with the full terms of this agreement.
See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with
Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project
Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.