Full download ebook at ebooksecure.

com

(eBook PDF) Business Statistics: A First Course,

Global Edition 8th Edition

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-business-
statistics-a-first-course-global-edition-8th-edition/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD EBOOK

Download more ebook from https://ebooksecure.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

(eBook PDF) Business Statistics: A First Course 8th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-business-statistics-a-
first-course-8th-edition/

(eBook PDF) Business Statistics A First Course First

Canadian Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-business-statistics-a-
first-course-first-canadian-edition/

(eBook PDF) Business Statistics A First Course 7th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-business-statistics-a-
first-course-7th-edition/

(eBook PDF) Business Statistics A First Course 3rd

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-business-statistics-a-
first-course-3rd-edition/
Business Statistics: A First Course 7th Edition (eBook
PDF)

http://ebooksecure.com/product/business-statistics-a-first-
course-7th-edition-ebook-pdf/

(eBook PDF) Business Statistics A First Course, 6th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-business-statistics-a-
first-course-6th-edition/

(Original PDF) Business Statistics A First Course,

Second 2nd Canadian Edition

http://ebooksecure.com/product/original-pdf-business-statistics-
a-first-course-second-2nd-canadian-edition/

(eBook PDF) Business Statistics: A First Course 3rd

Edition by Norean D. Sharpe

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-business-statistics-a-
first-course-3rd-edition-by-norean-d-sharpe/

(eBook PDF) First Course in Statistics A 11th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-first-course-in-
statistics-a-11th-edition/
 GLOBAL
EDITION

Business Statistics
A First Course

8E

David M. Levine
Kathryn A. Szabat
David F. Stephan
 To our spouses and children,
Marilyn, Mary, Sharyn, and Mark

and to our parents, in loving memory,

Lee, Reuben, Mary, William, Ruth and Francis J.
This page intentionally left blank
About the Authors
David M. Levine, Kathryn A. Szabat, and David F. Stephan
are all experienced business school educators committed to inno-
vation and improving instruction in business statistics and related
subjects.
David Levine, Professor Emeritus of Statistics and CIS at Baruch
College, CUNY, is a nationally recognized innovator in statistics
education for more than three decades. Levine has coauthored
14 books, including several business statistics textbooks; textbooks
and professional titles that explain and explore quality management
and the Six Sigma approach; and, with David Stephan, a trade paper-
back that explains statistical concepts to a general audience. Levine
has presented or chaired numerous sessions about business edu-
Kathryn Szabat, David Levine, and David Stephan cation at leading conferences conducted by the Decision Sciences
Institute (DSI) and the American Statistical Association, and he
and his coauthors have been active participants in the annual DSI Data, Analytics, and Statistics
Instruction (DASI) mini-conference. During his many years teaching at Baruch College, Levine
was recognized for his contributions to teaching and curriculum development with the College’s
highest distinguished teaching honor. He earned B.B.A. and M.B.A. degrees from CCNY. and a
Ph.D. in industrial engineering and operations research from New York University.
As Associate Professor of Business Systems and Analytics at La Salle University, Kathryn Szabat
has transformed several business school majors into one interdisciplinary major that better sup-
ports careers in new and emerging disciplines of data analysis including analytics. Szabat strives
to inspire, stimulate, challenge, and motivate students through innovation and curricular enhance-
ments, and shares her coauthors’ commitment to teaching excellence and the continual improvement
of statistics presentations. Beyond the classroom she has provided statistical advice to numerous
business, nonbusiness, and academic communities, with particular interest in the areas of education,
medicine, and nonprofit capacity building. Her research activities have led to journal publications,
chapters in scholarly books, and conference presentations. Szabat is a member of the American
Statistical Association (ASA), DSI, Institute for Operation Research and Management Sciences
(INFORMS), and DSI DASI. She received a B.S. from SUNY-Albany, an M.S. in statistics from the
Wharton School of the University of Pennsylvania, and a Ph.D. degree in statistics, with a cognate
in operations research, from the Wharton School of the University of Pennsylvania.
Advances in computing have always shaped David Stephan’s professional life. As an undergradu-
ate, he helped professors use statistics software that was considered advanced even though it could
compute only several things discussed in Chapter 3, thereby gaining an early appreciation for the
benefits of using software to solve problems (and perhaps positively influencing his grades). An
early advocate of using computers to support instruction, he developed a prototype of a main-
frame-based system that anticipated features found today in Pearson’s MathXL and served as spe-
cial assistant for computing to the Dean and Provost at Baruch College. In his many years teaching
at Baruch, Stephan implemented the first computer-based classroom, helped redevelop the CIS
curriculum, and, as part of a FIPSE project team, designed and implemented a multimedia learning
environment. He was also nominated for teaching honors. Stephan has presented at SEDSI and DSI
DASI (formerly MSMESB) mini-conferences, sometimes with his coauthors. Stephan earned a
B.A. from Franklin & Marshall College and an M.S. from Baruch College, CUNY, and completed
the instructional technology graduate program at Teachers College, Columbia University.
For all three coauthors, continuous improvement is a natural outcome of their curiosity about the
world. Their varied backgrounds and many years of teaching experience have come together to
shape this book in ways discussed in the Preface.

9
This page intentionally left blank
Brief Contents

Preface 23
First Things First 31
1 Defining and Collecting Data 48
2 Organizing and Visualizing Variables 74
3 Numerical Descriptive Measures 160
4 Basic Probability 206
5 Discrete Probability Distributions 237
6 The Normal Distribution 291
7 Sampling Distributions 287
8 Confidence Interval Estimation 309
9 Fundamentals of ­Hypothesis Testing: One-Sample Tests 344
10 Two-Sample Tests and One-Way ANOVA 384
11 Chi-Square Tests 451
12 Simple Linear Regression 480
13 Multiple Regression 532
14 Business Analytics 568
15 Statistical Applications in Quality Management (online) 15-1
Appendices A–H 595
Self-Test Solutions and Answers to Selected Even-Numbered
Problems 645
Index 671
Credits 681

11
This page intentionally left blank
Contents

Preface 23
1 Defining and Collecting
Data 48
First Things First 31
USING STATISTICS: Defining Moments 48
USING STATISTICS: “The Price of Admission” 31 1.1 Defining Variables 49
FTF.1 Think Differently About Statistics 32 Classifying Variables by Type 49
Statistics: A Way of Thinking 32 Measurement Scales 50
Statistics: An Important Part of Your Business Education 33 1.2 Collecting Data 51
FTF.2 Business Analytics: The Changing Face of Statistics 34 Populations and Samples 51
“Big Data” 34 Data Sources 52
FTF.3 Starting Point for Learning Statistics 35 1.3 Types of Sampling Methods 53
Statistic 35 Simple Random Sample 53
Can Statistics (pl., statistic) Lie? 36 Systematic Sample 54
FTF.4 Starting Point for Using Software 36 Stratified Sample 54
Using Software Properly 38 Cluster Sample 54
REFERENCES 39 1.4 Data Cleaning 56
KEY TERMS 39 Invalid Variable Values 56
Coding Errors 56
EXCEL GUIDE 40
Data Integration Errors 56
EG.1 Getting Started with Excel 40
Missing Values 57
EG.2 Entering Data 40
Algorithmic Cleaning of Extreme Numerical Values 57
EG.3 Open or Save a Workbook 40
1.5 Other Data Preprocessing Tasks 57
EG.4 Working with a Workbook 41
Data Formatting 57
EG.5 Print a Worksheet 41
Stacking and Unstacking Data 58
EG.6 Reviewing Worksheets 41
Recoding Variables 58
EG.7 If You use the Workbook Instructions 41
1.6 Types of Survey Errors 59
JMP GUIDE 42
Coverage Error 59
JG.1 Getting Started With JMP 42
Nonresponse Error 59
JG.2 Entering Data 43
Sampling Error 60
JG.3 Create New Project or Data Table 43
Measurement Error 60
JG.4 Open or Save Files 43
Ethical Issues About Surveys 60
JG.5 Print Data Tables or Report Windows 43
JG.6 Jmp Script Files 43 CONSIDER THIS: New Media Surveys/Old Survey Errors 61
MINITAB GUIDE 44 USING STATISTICS: Defining Moments, Revisited 62
MG.1 Getting Started with Minitab 44 SUMMARY 62
MG.2 Entering Data 44
REFERENCES 62
MG.3 Open or Save Files 44
KEY TERMS 63
MG.4 Insert or Copy Worksheets 44
MG.5 Print Worksheets 45 CHECKING YOUR UNDERSTANDING 63

TABLEAU GUIDE 45 CHAPTER REVIEW PROBLEMS 63

TG.1 Getting Started with Tableau 45 CASES FOR CHAPTER 1 64
TG.2 Entering Data 46 Managing Ashland MultiComm Services 64
TG.3 Open or Save a Workbook 46 CardioGood Fitness 65
TG.4 Working with Data 47 Clear Mountain State Student Survey 65
TG.5 Print a Workbook 47 Learning with the Digital Cases 65

13
14 CONTENTS

CHAPTER 1 EXCEL GUIDE 67 Bubble Charts 107

EG1.1 Defining Variables 67 PivotChart (Excel) 107
EG1.2 Collecting Data 67 Treemap (Excel, JMP, Tableau) 107
EG1.3 Types of Sampling Methods 67 Sparklines (Excel, Tableau) 108
EG1.4 Data Cleaning 68 2.8 Filtering and Querying Data 109
EG1.5 Other Data Preprocessing 68 Excel Slicers 109
CHAPTER 1 JMP GUIDE 69 2.9 Pitfalls in Organizing and Visualizing Variables 111
JG1.1 Defining Variables 69 Obscuring Data 111
JG1.2 Collecting Data 69 Creating False Impressions 112
JG1.3 Types of Sampling Methods 69 Chartjunk 113
JG1.4 Data Cleaning 70
USING STATISTICS: “The Choice Is Yours,” Revisited 115
JG1.5 Other Preprocessing Tasks 71
SUMMARY 115
CHAPTER 1 MINITAB GUIDE 71
MG1.1 Defining Variables 71 REFERENCES 116
MG1.2 Collecting Data 71 KEY EQUATIONS 116
MG1.3 Types of Sampling Methods 71 KEY TERMS 117
MG1.4 Data Cleaning 72
CHECKING YOUR UNDERSTANDING 117
MG1.5 Other Preprocessing Tasks 72
CHAPTER REVIEW PROBLEMS 117
CHAPTER 1 TABLEAU GUIDE 73
CASES FOR CHAPTER 2 122
TG1.1 Defining Variables 73
Managing Ashland MultiComm Services 122
TG1.2 Collecting Data 73
Digital Case 122
TG1.3 Types of Sampling Methods 73
CardioGood Fitness 123
TG1.4 Data Cleaning 73
The Choice Is Yours Follow-Up 123
TG1.5 Other Preprocessing Tasks 73
Clear Mountain State Student Survey 123

CHAPTER 2 EXCEL GUIDE 124

2 Organizing and Visualizing EG2.1 Organizing Categorical Variables 124
Variables 74 EG2.2 Organizing Numerical Variables 126
EG2 Charts Group Reference 128
EG2.3 Visualizing Categorical Variables 128
USING STATISTICS: “The Choice Is Yours” 74
EG2.4 Visualizing Numerical Variables 130
2.1 Organizing Categorical Variables 75
EG2.5 Visualizing Two Numerical Variables 133
The Summary Table 75
EG2.6 Organizing a Mix of Variables 134
The Contingency Table 76
EG2.7 Visualizing a Mix of Variables 135
2.2 Organizing Numerical Variables 79
EG2.8 Filtering and Querying Data 136
The Frequency Distribution 80
The Relative Frequency Distribution and the Percentage CHAPTER 2 JMP GUIDE 136
Distribution 82 JG2 JMP Choices for Creating Summaries 136
The Cumulative Distribution 84 JG2.1 Organizing Categorical Variables 137
2.3 Visualizing Categorical Variables 87 JG2.2 Organizing Numerical Variables 138
The Bar Chart 87 JG2.3 Visualizing Categorical Variables 140
The Pie Chart and the Doughnut Chart 88 JG2.4 Visualizing Numerical Variables 141
The Pareto Chart 89 JG2.5 Visualizing Two Numerical Variables 143
Visualizing Two Categorical Variables 91 JG2.6 Organizing a Mix of Variables 144
2.4 Visualizing Numerical Variables 94 JG2.7 Visualizing a Mix of Variables 144
The Stem-and-Leaf Display 94 JG2.8 Filtering and Querying Data 145
The Histogram 95 JMP Guide Gallery 146
The Percentage Polygon 96 CHAPTER 2 MINITAB GUIDE 147
The Cumulative Percentage Polygon (Ogive) 97 MG2.1 Organizing Categorical Variables 147
2.5 Visualizing Two Numerical Variables 101 MG2.2 Organizing Numerical Variables 147
The Scatter Plot 101 MG2.3 Visualizing Categorical Variables 147
The Time-Series Plot 102 MG2.4 Visualizing Numerical Variables 149
2.6 Organizing a Mix of Variables 104 MG2.5 Visualizing Two Numerical Variables 151
Drill-down 105 MG2.6 Organizing a Mix of Variables 152
2.7 Visualizing a Mix of Variables 106 MG2.7 Visualizing a Mix of Variables 152
Colored Scatter Plot 106 MG2.8 Filtering and Querying Data 153
 CONTENTS 15

CHAPTER 2 TABLEAU GUIDE 153 CHAPTER 3 EXCEL GUIDE 198

TG2.1 Organizing Categorical Variables 153 EG3.1 Measures of Central Tendency 198
TG2.2 Organizing Numerical Variables 154 EG3.2 Measures of Variation and Shape 198
TG2.3 Visualizing Categorical Variables 154 EG3.3 Exploring Numerical Variables 199
TG2.4 Visualizing Numerical Variables 156 EG3.4 Numerical Descriptive Measures for a Population 200
TG2.5 Visualizing Two Numerical Variables 157 EG3.5 The Covariance and the Coefficient of Correlation 200
TG2.6 Organizing a Mix of Variables 157
CHAPTER 3 JMP GUIDE 201
TG2.7 Visualizing a Mix of Variables 158
JG3.1 Measures of Central Tendency 201
JG3.2 Measures of Variation and Shape 201

3 Numerical Descriptive JG3.3 Exploring Numerical Variables 201

JG3.4 Numerical Descriptive Measures for a Population 202
Measures 160 JG3.5 The Covariance and the Coefficient of Correlation 202
CHAPTER 3 MINITAB GUIDE 203
USING STATISTICS: More Descriptive Choices 160
MG3.1 Measures of Central Tendency 203
3.1 Measures of Central Tendency 161 MG3.2 Measures of Variation and Shape 203
The Mean 161 MG3.3 Exploring Numerical Variables 204
The Median 163
MG3.4 Numerical Descriptive ­Measures for a Population 204
The Mode 164
MG3.5 The Covariance and the Coefficient of Correlation 204
3.2 Measures of Variation and Shape 165
CHAPTER 3 TABLEAU GUIDE 205
The Range 165
TG3.3 Exploring Numerical Variables 205
The Variance and the Standard Deviation 165
The Coefficient of Variation 168
Z Scores 169 4 Basic Probability 206
Shape: Skewness 170
Shape: Kurtosis 171
USING STATISTICS: Possibilities at M&R Electronics World 206
3.3 Exploring Numerical Variables 175
4.1 Basic Probability Concepts 207
Quartiles 175
Events and Sample Spaces 207
The Interquartile Range 177
Types of Probability 208
The Five-Number Summary 178
Summarizing Sample Spaces 209
The Boxplot 179
Simple Probability 210
3.4 Numerical Descriptive Measures for a Population 182
Joint Probability 211
The Population Mean 182
Marginal Probability 212
The Population Variance and Standard Deviation 183
General Addition Rule 212
The Empirical Rule 184
Chebyshev’s Theorem 184 4.2 Conditional Probability 216
Calculating Conditional Probabilities 216
3.5 The Covariance and the Coefficient of Correlation 186
The Covariance 186 Decision Trees 217

The Coefficient of Correlation 187 Independence 219

Multiplication Rules 220
3.6 Descriptive Statistics: Pitfalls and Ethical Issues 191
Marginal Probability Using the General Multiplication
USING STATISTICS: More Descriptive Choices, Rule 221
Revisited 191 4.3 Ethical Issues and Probability 223
SUMMARY 192 4.4 Bayes’ Theorem 224
REFERENCES 192
CONSIDER THIS: Divine Providence and Spam 226
KEY EQUATIONS 192 4.5 Counting Rules 227
KEY TERMS 193
USING STATISTICS: Possibilities at M&R Electronics World,
CHECKING YOUR UNDERSTANDING 193 Revisited 230
CHAPTER REVIEW PROBLEMS 194 SUMMARY 231
CASES FOR CHAPTER 3 197 REFERENCES 231
Managing Ashland MultiComm Services 197
KEY EQUATIONS 231
Digital Case 197
KEY TERMS 232
CardioGood Fitness 197
More Descriptive Choices Follow-up 197 CHECKING YOUR UNDERSTANDING 232
Clear Mountain State Student Survey 197 CHAPTER REVIEW PROBLEMS 232
16 CONTENTS

CASES FOR CHAPTER 4 234

Digital Case 234 6 The Normal Distribution 261
CardioGood Fitness 234
The Choice Is Yours Follow-Up 234 USING STATISTICS: Normal Load Times at MyTVLab 261
Clear Mountain State Student Survey 234 6.1 Continuous Probability Distributions 262
CHAPTER 4 EXCEL GUIDE 235 6.2 The Normal Distribution 262
EG4.1 Basic Probability Concepts 235 Role of the Mean and the Standard Deviation 264
EG4.4 Bayes’ Theorem 235 Calculating Normal Probabilities 265
EG4.5 Counting Rules 235 Finding X Values 270
CHAPTER 4 JMP GUIDE 236 CONSIDER THIS: What Is Normal? 273
JG4.4 Bayes’ Theorem 236 6.3 Evaluating Normality 275
CHAPTER 4 MINITAB GUIDE 236 Comparing Data Characteristics to Theoretical
MG4.5 Counting Rules 236 Properties 275
Constructing the Normal Probability Plot 276

USING STATISTICS: Normal Load Times …, Revisited 279

5 Discrete Probability
SUMMARY 279
Distributions 237 REFERENCES 279
KEY EQUATIONS 280
USING STATISTICS: Events of Interest at Ricknel Home
Centers 237 KEY TERMS 280

5.1 The Probability Distribution for a Discrete Variable 238 CHECKING YOUR UNDERSTANDING 280
Expected Value of a Discrete Variable 238 CHAPTER REVIEW PROBLEMS 280
Variance and Standard Deviation of a Discrete Variable 239 CASES FOR CHAPTER 6 282
5.2 Binomial Distribution 242 Managing Ashland MultiComm Services 282
Histograms for Discrete Variables 245 CardioGood Fitness 282
Summary Measures for the Binomial Distribution 246 More Descriptive Choices Follow-up 282
5.3 Poisson Distribution 249 Clear Mountain State Student Survey 282
Digital Case 282
USING STATISTICS: Events of Interest …,
Revisited 252 CHAPTER 6 EXCEL GUIDE 283
SUMMARY 252 EG6.2 The Normal Distribution 283
EG6.3 Evaluating Normality 283
REFERENCES 253
CHAPTER 6 JMP GUIDE 284
KEY EQUATIONS 253
JG6.2 The Normal Distribution 284
KEY TERMS 253
JG6.3 Evaluating Normality 284
CHECKING YOUR UNDERSTANDING 253
CHAPTER 6 MINITAB GUIDE 285
CHAPTER REVIEW PROBLEMS 253 MG6.2 The Normal Distribution 285
CASES FOR CHAPTER 5 256 MG6.3 Evaluating Normality 286
Managing Ashland MultiComm Services 256
Digital Case 256
CHAPTER 5 EXCEL GUIDE 257
7 Sampling Distributions 287

EG5.1 The Probability Distribution for a Discrete Variable 257

EG5.2 Binomial Distribution 257 USING STATISTICS: Sampling Oxford Cereals 287
EG5.3 Poisson Distribution 257 7.1 Sampling Distributions 288
CHAPTER 5 JMP GUIDE 258 7.2 Sampling Distribution of the Mean 288
JG5.1 The Probability Distribution for a Discrete Variable 258 The Unbiased Property of the Sample Mean 288
JG5.2 Binomial Distribution 258 Standard Error of the Mean 290
JG5.3 Poisson Distribution 259 Sampling from Normally Distributed Populations 291
Sampling from Non-normally Distributed Populations—
CHAPTER 5 MINITAB GUIDE 259
The Central Limit Theorem 294
MG5.1 The Probability Distribution for a
VISUAL EXPLORATIONS: Exploring Sampling
Discrete Variable 259
Distributions 298
MG5.2 Binomial Distribution 260
7.3 Sampling Distribution of the Proportion 299
MG5.3 Poisson Distribution 260
 CONTENTS 17

USING STATISTICS: Sampling Oxford Cereals, CardioGood Fitness 337

Revisited 302 More Descriptive Choices Follow-Up 337
SUMMARY 303 Clear Mountain State Student Survey 337

REFERENCES 303 CHAPTER 8 EXCEL GUIDE 338

KEY EQUATIONS 303 EG8.1 Confidence Interval Estimate for the Mean (s Known) 338
EG8.2 Confidence Interval Estimate for the Mean (s Unknown) 338
KEY TERMS 303
EG8.3 Confidence Interval Estimate for the Proportion 339
CHECKING YOUR UNDERSTANDING 303 EG8.4 Determining Sample Size 339
CHAPTER REVIEW PROBLEMS 304
CHAPTER 8 JMP GUIDE 340
CASES FOR CHAPTER 7 305 JG8.1 Confidence Interval Estimate for the Mean (s Known) 340
Managing Ashland MultiComm Services 305 JG8.2 Confidence Interval Estimate for the Mean (s Unknown) 340
Digital Case 305 JG8.3 Confidence Interval Estimate for the Proportion 341
CHAPTER 7 EXCEL GUIDE 306 JG8.4 Determining Sample Size 341
EG7.2 Sampling Distribution of the Mean 306 CHAPTER 8 MINITAB GUIDE 342
CHAPTER 7 JMP GUIDE 307 MG8.1 Confidence Interval Estimate for the Mean (s Known) 342
JG7.2 Sampling Distribution of the Mean 307 MG8.2 Confidence Interval Estimate for the Mean (s Unknown) 342

CHAPTER 7 MINITAB GUIDE 308 MG8.3 Confidence Interval Estimate for the Proportion 343

MG7.2 Sampling Distribution of the Mean 308 MG8.4 Determining Sample Size 343

8 Confidence Interval 9 Fundamentals of ­Hypothesis

Estimation 309 Testing: One-Sample Tests 344

USING STATISTICS: Getting Estimates at Ricknel Home USING STATISTICS: Significant Testing at Oxford
Centers 309 Cereals 344
8.1 Confidence Interval Estimate for the Mean 9.1 Fundamentals of Hypothesis Testing 345
(σ Known) 310 The Critical Value of the Test Statistic 346
Sampling Error 311 Regions of Rejection and Nonrejection 347
Can You Ever Know the Population Standard Deviation? 314 Risks in Decision Making Using Hypothesis Testing 347

8.2 Confidence Interval Estimate for the Mean Z Test for the Mean (s Known) 349
(σ Unknown) 315 Hypothesis Testing Using the Critical Value Approach 350
Student’s t Distribution 315 Hypothesis Testing Using the p-Value Approach 353
The Concept of Degrees of Freedom 316 A Connection Between Confidence Interval Estimation and
Hypothesis Testing 355
Properties of the t Distribution 316
Can You Ever Know the Population Standard Deviation? 356
The Confidence Interval Statement 318
9.2 t Test of Hypothesis for the Mean (σ Unknown) 357
8.3 Confidence Interval Estimate for the Proportion 323
Using the Critical Value Approach 358
8.4 Determining Sample Size 326
Using the p-Value Approach 359
Sample Size Determination for the Mean 326
Checking the Normality Assumption 360
Sample Size Determination for the Proportion 328
9.3 One-Tail Tests 363
8.5 Confidence Interval Estimation and Ethical Issues 331
Using the Critical Value Approach 363
USING STATISTICS: Getting Estimates at Ricknel Home Using the p-Value Approach 365
Centers, Revisited 331
9.4 Z Test of Hypothesis for the Proportion 367
SUMMARY 331 Using the Critical Value Approach 369
REFERENCES 332 Using the p-Value Approach 369
KEY EQUATIONS 332 9.5 Potential Hypothesis-Testing Pitfalls and Ethical
Issues 371
KEY TERMS 332
Important Planning Stage Questions 371
CHECKING YOUR UNDERSTANDING 333
Statistical Significance Versus Practical Significance 372
CHAPTER REVIEW PROBLEMS 333 Statistical Insignificance Versus Importance 372
CASES FOR CHAPTER 8 336 Reporting of Findings 372
Managing Ashland MultiComm Services 336 Ethical Issues 372
Digital Case 337
USING STATISTICS: Significant Testing …, Revisited 373
Sure Value Convenience Stores 337
SUMMARY 373
18 CONTENTS

REFERENCES 373 F Test for Differences Among More Than Two Means 416
KEY EQUATIONS 374 One-Way ANOVA F Test Assumptions 421
Levene Test for Homogeneity of Variance 422
KEY TERMS 374
Multiple Comparisons: The Tukey-Kramer Procedure 423
CHECKING YOUR UNDERSTANDING 374
USING STATISTICS I: Differing Means for Selling …,
CHAPTER REVIEW PROBLEMS 374
Revisited 428
CASES FOR CHAPTER 9 376
USING STATISTICS II: The Means to Find Differences at
Managing Ashland MultiComm Services 376
Arlingtons, Revisited 429
Digital Case 376
SUMMARY 429
Sure Value Convenience Stores 377
REFERENCES 430
CHAPTER 9 EXCEL GUIDE 378
KEY EQUATIONS 431
EG9.1 Fundamentals of Hypothesis Testing 378
EG9.2 t Test of Hypothesis for the Mean (s Unknown) 378 KEY TERMS 431
EG9.3 One-Tail Tests 379 CHECKING YOUR UNDERSTANDING 432
EG9.4 Z Test of Hypothesis for the Proportion 379 CHAPTER REVIEW PROBLEMS 432
CHAPTER 9 JMP GUIDE 380 CASES FOR CHAPTER 10 434
JG9.1 Fundamentals of Hypothesis Testing 380 Managing Ashland MultiComm Services 434
JG9.2 t Test of Hypothesis for the Mean (s Unknown) 380 Digital Case 435
JG9.3 One-Tail Tests 381 Sure Value Convenience Stores 435
JG9.4 Z Test of Hypothesis for the Proportion 381 CardioGood Fitness 436
CHAPTER 9 MINITAB GUIDE 381 More Descriptive Choices Follow-Up 436
MG9.1 Fundamentals of Hypothesis Testing 381 Clear Mountain State Student Survey 436
MG9.2 t Test of Hypothesis for the Mean (s Unknown) 382 CHAPTER 10 EXCEL GUIDE 437
MG9.3 One-Tail Tests 382 EG10.1 Comparing the Means of Two Independent
MG9.4 Z Test of Hypothesis for the Proportion 382 Populations 437
EG10.2 Comparing the Means of Two Related Populations 439
EG10.3 Comparing the Proportions of Two Independent
10 Two-Sample Tests Populations 440
and One-Way ANOVA 384 EG10.4 F Test for the Ratio of Two Variances 441
EG10.5 One-Way ANOVA 441

USING STATISTICS I: Differing Means for Selling Streaming CHAPTER 10 JMP GUIDE 444
Media Players at Arlingtons? 384 JG10.1 Comparing the Means of Two Independent Populations 444
10.1 Comparing the Means of Two Independent JG10.2 Comparing the Means of Two Related Populations 445
Populations 385 JG10.3 Comparing the Proportions of Two Independent
Pooled-Variance t Test for the Difference Between Two Populations 445
Means Assuming Equal Variances 385 JG10.4 F Test for the Ratio of Two Variances 446
Evaluating the Normality Assumption 388 JG10.5 One-Way ANOVA 446
Confidence Interval Estimate for the Difference Between CHAPTER 10 MINITAB GUIDE 447
Two Means 390 MG10.1 Comparing the Means of Two Independent Populations 447
Separate-Variance t Test for the Difference Between Two
MG10.2 Comparing the Means of Two Related Populations 447
Means, Assuming Unequal Variances 391
MG10.3 Comparing the ­Proportions of Two Independent
CONSIDER THIS: Do People Really Do This? 392 Populations 448
10.2 Comparing the Means of Two Related Populations 394 MG10.4 F Test for the Ratio of Two Variances 448
Paired t Test 395 MG10.5 One-Way ANOVA 449
Confidence Interval Estimate for the Mean Difference 400
10.3 Comparing the Proportions of Two Independent
Populations 402 11 Chi-Square Tests 451
Z Test for the Difference Between Two Proportions 402
Confidence Interval Estimate for the Difference Between
USING STATISTICS: Avoiding Guesswork About Resort
Two Proportions 406
Guests 451
10.4 F Test for the Ratio of Two Variances 409
11.1 Chi-Square Test for the Difference Between Two
USING STATISTICS II: The Means to Find Differences Proportions 452
at Arlingtons 413 11.2 Chi-Square Test for Differences Among
10.5 One-Way ANOVA 414 More Than Two Proportions 459
Analyzing Variation in One-Way ANOVA 414 11.3 Chi-Square Test of Independence 465
 CONTENTS 19

USING STATISTICS: Avoiding Guesswork …, Revisited 471 Residual Plots to Detect Autocorrelation 500
SUMMARY 471 The Durbin-Watson Statistic 501

REFERENCES 472 12.7 Inferences About the Slope and Correlation

Coefficient 504
KEY EQUATIONS 472
t Test for the Slope 504
KEY TERMS 472 F Test for the Slope 505
CHECKING YOUR UNDERSTANDING 472 Confidence Interval Estimate for the Slope 507
CHAPTER REVIEW PROBLEMS 472 t Test for the Correlation Coefficient 507
CASES FOR CHAPTER 11 474 12.8 Estimation of Mean Values and Prediction of Individual
Managing Ashland MultiComm Services 474 Values 510
PHASE 1 474 The Confidence Interval Estimate for the Mean Response 511
PHASE 2 474 The Prediction Interval for an Individual Response 512
Digital Case 475 12.9 Potential Pitfalls in Regression 514
CardioGood Fitness 475
USING STATISTICS: Knowing Customers …, Revisited 516
Clear Mountain State Student Survey 475
SUMMARY 517
CHAPTER 11 EXCEL GUIDE 476
EG11.1 Chi-Square Test for the Difference Between Two REFERENCES 518
Proportions 476 KEY EQUATIONS 518
EG11.2 Chi-Square Test for ­Differences Among More Than Two
KEY TERMS 519
Proportions 476
EG11.3 Chi-Square Test of Independence 477 CHECKING YOUR UNDERSTANDING 519

CHAPTER 11 JMP GUIDE 478 CHAPTER REVIEW PROBLEMS 520

JG11.1 Chi-Square Test for the ­Difference Between Two CASES FOR CHAPTER 12 523
Proportions 478 Managing Ashland MultiComm Services 523
JG11.2 Chi-Square Test for ­Difference Among More Than Two
Digital Case 523
Proportions 478
Brynne Packaging 523
JG11.3 Chi-Square Test of Independence 478
CHAPTER 12 EXCEL GUIDE 524
CHAPTER 11 MINITAB GUIDE 479
EG12.2 Determining the Simple Linear Regression Equation 524
MG11.1 Chi-Square Test for the Difference Between Two
Proportions 479 EG12.3 Measures of Variation 525
MG11.2 Chi-Square Test for Differences Among More Than Two EG12.5 Residual Analysis 525
Proportions 479 EG12.6 Measuring Autocorrelation: the Durbin-Watson
MG11.3 Chi-Square Test of Independence 479 Statistic 526
EG12.7 Inferences About the Slope and Correlation Coefficient 526
EG12.8 Estimation of Mean Values and Prediction of Individual
Values 526
12 Simple Linear Regression 480
CHAPTER 12 JMP GUIDE 527
JG12.2 Determining the Simple Linear Regression Equation 527
USING STATISTICS: Knowing Customers at Sunflowers JG12.3 Measures of Variation 527
Apparel 480 JG12.5 Residual Analysis 527
Preliminary Analysis 481 JG12.6 Measuring Autocorrelation: the Durbin-Watson Statistic 527
12.1 Simple Linear Regression Models 482 JG12.7 Inferences About the Slope and Correlation Coefficient 527
12.2 Determining the Simple Linear Regression Equation 483 JG12.8 Estimation of Mean Values and Prediction of Individual
The Least-Squares Method 483 Values 528
Predictions in Regression Analysis: Interpolation Versus CHAPTER 12 MINITAB GUIDE 529
Extrapolation 486
MG12.2 Determining the Simple Linear Regression Equation 529
Calculating the Slope, b1, and the Y Intercept, b0 487
MG12.3 Measures of Variation 530
12.3 Measures of Variation 491 MG12.5 Residual Analysis 530
Computing the Sum of Squares 491 MG12.6 Measuring Autocorrelation: The Durbin-Watson Statistic 530
The Coefficient of Determination 493 MG12.7 Inferences About the Slope and Correlation
Standard Error of the Estimate 494 Coefficient 530
12.4 Assumptions of Regression 495 MG12.8 Estimation of Mean Values and Prediction of Individual
12.5 Residual Analysis 496 Values 530
Evaluating the Assumptions 496 CHAPTER 12 TABLEAU GUIDE 531
12.6 Measuring Autocorrelation: The Durbin-Watson TG12.2 Determining the Simple ­Linear Regression Equation 531
Statistic 500 TG12.3 Measures of Variation 531
20 CONTENTS

13 Multiple Regression 532 14 Business Analytics 568

USING STATISTICS: The Multiple Effects of OmniPower USING STATISTICS: Back to Arlingtons for the Future 568
Bars 532 14.1 Business Analytics Categories 569
13.1 Developing a Multiple Regression Model 533 Inferential Statistics and Predictive Analytics 570
Interpreting the Regression Coefficients 534 Supervised and Unsupervised Methods 570
Predicting the Dependent Variable Y 536
CONSIDER THIS: What’s My Major If I Want to Be a Data
13.2 Evaluating Multiple Regression Models 538 Miner? 571
Coefficient of Multiple Determination, r 2 538 14.2 Descriptive Analytics 572
Adjusted r 2 539 Dashboards 572
F Test for the Significance of the Overall Multiple Regression
Data Dimensionality and Descriptive Analytics 573
Model 539
14.3 Predictive Analytics for Prediction 574
13.3 Multiple Regression Residual Analysis 542
14.4 Predictive Analytics for Classification 577
13.4 Inferences About the Population Regression
Coefficients 543 14.5 Predictive Analytics for Clustering 578
Tests of Hypothesis 544 14.6 Predictive Analytics for Association 581
Confidence Interval Estimation 545 Multidimensional Scaling (MDS) 582

13.5 Using Dummy Variables and Interaction Terms 547 14.7 Text Analytics 583
Interactions 549 14.8 Prescriptive Analytics 584
USING STATISTICS: The Multiple Effects …, Revisited 554 USING STATISTICS: Back to Arlingtons …, Revisited 585
SUMMARY 554 REFERENCES 585
REFERENCES 556 KEY EQUATIONS 586
KEY EQUATIONS 556 KEY TERMS 586
KEY TERMS 556 CHECKING YOUR UNDERSTANDING 586
CHECKING YOUR UNDERSTANDING 556 CHAPTER REVIEW PROBLEMS 586
CHAPTER REVIEW PROBLEMS 556 CHAPTER 14 SOFTWARE GUIDE 588
CASES FOR CHAPTER 13 559 Introduction 588
Managing Ashland MultiComm Services 559 SG14.2 Descriptive Analytics 588
Digital Case 559 SG14.3 Predictive Analytics for Prediction 591
SG14.4 Predictive Analytics for Classification 591
CHAPTER 13 EXCEL GUIDE 560
SG14.5 Predictive Analytics for Clustering 592
EG13.1 Developing a Multiple Regression Model 560
SG14.6 Predictive Analytics for Association 594
EG13.2 Evaluating Multiple Regression Models 561
EG13.3 Multiple Regression ­Residual Analysis 561
EG13.4 Inferences About the Population Regression
Coefficients 562
15 Statistical Applications
EG13.5 Using Dummy Variables and Interaction Terms 562 in Quality Management
CHAPTER 13 JMP GUIDE 562 (online) 15-1
JG13.1 Developing a Multiple Regression Model 562
JG13.2 Evaluating Multiple ­Regression Models 563 USING STATISTICS: Finding Quality at the
JG13.3 Multiple Regression ­Residual Analysis 563 Beachcomber 15-1
JG13.4 Inferences About the Population 564 15.1 The Theory of Control Charts 15-2
JG13.5 Using Dummy Variables And Interaction Terms 564 The Causes of Variation 15-2
CHAPTER 13 MINITAB GUIDE 565 15.2 Control Chart for the Proportion: The p Chart 15-4
MG13.1 Developing a Multiple Regression Model 565 15.3 The Red Bead Experiment: Understanding Process
MG13.2 Evaluating Multiple Regression Models 566 Variability 15-10
MG13.3 Multiple Regression ­Residual Analysis 566 15.4 Control Chart for an Area of Opportunity: The c
MG13.4 Inferences About the Population Regression Chart 15-12
Coefficients 566
15.5 Control Charts for the Range and the Mean 15-15
MG13.5 Using Dummy Variables and Interaction Terms
The R Chart 15-15
In Regression Models 566
The X Chart 15-18
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Täällä kuljeskeli äskettäin outoja miehiä, — kertoi eräs
Domaszewiczeista. — Me luulimme heitä pakolaisiksi, mutta he
ovatkin nähtävästi olleet Kmicicin urkkijoita.

— Kuinkas muuten! Wodoktyssa on myöskin melkein joka päivä

käynyt tuntemattomia kerjäläisiä… — lisäsi eräs toinen.

— Mitä miehiä sillä Kmicicillä tällä kertaa on?

— Wodoktyn talonväki väitti niitä kasakoiksi. Varmaankin on

Kmicic ollut tekemisissä Chowafiskin tai Zoltarenkon kanssa. Tähän
saakka hän on ollut rosvon kirjoissa, mutta nyt hän näkyy olevan
petturi.

— Mutta millä ihmeen tavalla hän on voinut tuoda kasakoita näin

kauaksi?

Kun jonkin matkaa oli vielä kuljettu ja keskustelun sorina yhä

kasvoi, kääntyi etupäässä ratsastava herra Wolodyjowski vihdoin
ympäri sanoen:

— Hiljemmin, hyvät herrat!

Laudalaiset vaikenivat, sillä Lubicz oli jo näkyvissä.

Päärakennuksen kaikki ikkunat olivat valaistut, ja piha näytti olevan
täynnä asestettuja miehiä ja hevosia. Ei vahteja eikä minkäänlaisia
varovaisuustoimenpiteitä — nähtävästi luotti herra Kmicic
ylivoimaansa. Kun oli tultu vielä lähemmäksi, tunsi herra
Wolodyjowski, että pihalla olevat miehet olivat kasakoita, joita
vastaan Wolodyjowski oli usein taistellut. Hän mutisi itsekseen:

— Jos he ovat vieraita kasakoita, niin on Kmicic todella

roistomaisesti mennyt yli kaikkien sopivaisuuden rajojen!
 Eversti Wolodyjowski katseli yhä pihalle, jossa vallitsi sanomaton
sekamelska. Toiset kasakat valaisivat soihduilla, toiset juoksivat
edestakaisin, menivät sisälle taloon ja palasivat kohta jälleen
kantaen tavaroita, joilla kuormattiin rattaita. Hevosia talutettiin ulos
tallista, karjaa navetasta. Huutoja ja komentosanoja sinkoili ilmassa.

Krzysztof Domaszewicz, sukunsa vanhin, astui herra

Wolodyjowskin luo ja sanoi:

— Herra eversti! Ne aikovat kai lastata koko Lubiczin rattaille.

— Tavaroita he eivät vie eivätkä omaa nahkaansakaan pelasta! —

vastasi eversti. — Mutta minä en ymmärrä Kmiciciä, joka kuitenkin
on kokenut sotilas: ei yhtään vahtia!

— Hän ei ole komentanut vahtiin, kun hänellä on miehiä niin

lujasti; niitä näyttää olevan vähintään kolmesataa. Jollemme me olisi
palanneet sotaväestä, niin hän olisi vaikka keskellä kirkasta päivää
voinut ajaa kylän läpi kuormineen matkoihinsa.

— Sanokaahan, onko taloon vain tämä yksi tie? — kysyi

Wolodyjowski.

— Tämä yksi on vain, sillä takana on lammikoita ja soita.

— Hyvä on! Nouskaa alas hevosilta! Laudalaiset hyppäsivät heti

satuloista. Sitten muodostettiin pitkä rivi, joka ympäröi talon kaikkine
rakennuksineen.

Herra Wolodyjowski lähestyi päävoiman kanssa porttia

— Odottakaa komentoa! — sanoi hän hiljaa. — Ei saa ampua,

ennenkuin annan merkin!
 Portille oli vielä muutamia kymmeniä askeleita, kun pihalla olevat
heidät vihdoinkin huomasivat. Joukko kasakoita juoksi aidan luo, ja
kurkottaen sen yli he katsoa tuijottivat pelokkaasti pimeyteen. Kuului
uhkaavia huutoja:

— Hoi! Keitä siellä on?

— Ampukaa! — huusi eversti.

Yhteislaukaus jyrisi ukkosena. Sen kaiku ei ollut vielä kadonnut,

kun herra Wolodyjowski komensi uudelleen:

— Eteenpäin!

— Lyökää! Surmatkaa! — ärjäisivät laudalaiset, jotka vyörynä

syöksyivät eteenpäin.

Kasakat vastasivat tuleen vastalaukauksilla, mutta heillä ei ollut

aikaa ladata uudestaan. Suuri joukko laudalaisia hyökkäsi porttia
vastaan, joka avautui heidän painostaan. Pihalla syntyi hurja tappelu
kuormien, hevosten ja myttyjen keskellä. Ensimmäisinä riensivät
muurina suurikasvuiset Butrymit, jotka miekkailivat parhaiten ja
vihasivat intohimoisimmin Kmiciciä. He etenivät kuin joukko
metsäsikoja halki vitikon tallaten ja lyöden kaikki alleen. Heitä
seurasivat Domaszewiczit ja Gosciewiczit.

Kmicicin miehet pitivät urhoollisesti puoliaan rattaitten ja kirstujen

takana. Talon ikkunoista ja katoilta alettiin myöskin ampua, mutta
kun tulisoihdut olivat sammuneet, ei saattanut enää erottaa, kuka oli
omia miehiä, kuka vihollisia. Pian oli kasakat työnnetty pihalta taloon
tai ulkorakennuksiin. Laudalaiset olivat voittaneet.
 Mutta he olivat tuskin jääneet yksin pihalle, kun ammunta talosta
kiihtyi. Kaikista ikkunoista pisti esiin muskettien piippuja, ja kuulia
sinkoili ilmassa yli pihan. Suurin osa kasakoista oli peräytynyt taloon.

— Seinänvierustalle! — huusi herra Wolodyjowski.

Todellakin, kuulat eivät voineet vahingoittaa seinänvierustalla.

Piiritettyjen asema oli yhä vaikea. Hyökkäämistä ikkunoista sisälle ei
voinut ajatella, sillä silloin olisi tuli ollut vasten kasvoja. Siksipä herra
Wolodyjowski käski särkemään oven.

Mutta sekään ei ollut mikään helppo tehtävä, sillä ovi oli tehty
paksuista tammilankuista ja nauloitettu lujasti isoilla nauloilla, joihin
kirveet ja tapparat eivät pystyneet. Vahvimmat miehet hyökkäsivät
kerran toisensa jälkeen ovea vastaan, mutta turhaan. Ovi oli
sisältäpäin varustettu rautaisilla puomeilla, ja sitäpaitsi oli sitä
vahvistettu tikapuilla. Butrymit kaikesta huolimatta vimmoissaan yhä
hakkasivat sitä. Domaszewiczit ja Gosciewiczit olivat hyökänneet
keittiön ovelle.

Tunnin tuiman ponnistelun jälkeen vaihdettiin miehiä. Ovesta

irtaantui jo muutamia lankkuja, mutta niitten sijaan ilmaantui
musketteja. Butrymeista kaksi kaatui kuulan lävistäminä. Muut
iskivät kahta kauheammin.

Herra Wolodyjowskin käskystä tukettiin aukot. Silloin kuului tieltä

päin huutoja: — Stakjanit tulevat auttamaan veljiään ja heidän
mukanaan joukko asestettuja wodoktylaisia talonpoikia.

Uusien voimien tulo vaikutti nähtävästi: masentavasti piiritettyihin,

koska pääoven takaa kuului kovaa huutoa:
 — Heretkää! Älkää hakatko! Kuulkaa, piru vieköön!…
Keskustelkaamme!

Wolodyjowski käski keskeyttämään ja kysyi:

— Kuka se on, joka puhuu?

— Kmicic! — kuului vastaus. — Entä kuka siellä on?

— Eversti Michal Jerzy Wolodyjowski.

— Armollinen herra…! — kuului oven takaa.

— Tässä ei ole aikaa kohteliaisuuksiin! Mitä haluatte?

- Minulla on suurempi syy kysyä: mitä haluatte? Te ette tunne

minua enkä minä teitä… Miksi olette hyökännyt kimppuuni?

— Roisto! — kirkaisi herra Michal. — Minun kanssani on sodasta

palanneita laudalaisia, joilla on selvittämättömiä asioita kanssasi,
jotka koskevat ryöstöjä ja viattomasti vuodatettua verta ja sitä
neitiä, jonka olet juuri ryöstänyt! Tiedätkö, mitä on raptus puellae
[naisenryöstö. Suom. huom.]? Se maksaa vielä sinun pääsi!

Seurasi hetken hiljaisuus.

— Sinä et sanoisi minua roistoksi, jos tuota ovea ei olisi tuossa

välillämme! — alkoi Kmicic uudelleen.

— No, avaa se sitten!… Ei sitä kukaan estä!

— Ensin kaadamme muutamia laudalaisia koiria suin päin

paikoilleen!
Älkää luulko, että saatte minut elävänä käsiinne!
 — Sitten raahaamme sinut henkihieverissä ulos! Yhtäkaikki!

— Kuulkaa tarkasti, mitä sanon! Jollette anna meidän olla

rauhassa, on minulla täällä tynnyrillinen ruutia ja sytytin. Minä
räjähdytän koko talon ja meidät kaikki ilmaan… niin totta kuin
Jumala on olemassa! Ottakaa minut nyt, jos haluatte!

Nyt seurasi pitempi hiljaisuus. Herra Wolodyjowski etsi turhaan

vastausta. Laudalaiset alkoivat vilkuilla toisiinsa hämmästyneinä.
Kmicicin sanoissa oli niin paljon hurjaa intohimoa, että kaikki
uskoivat hänen panevan uhkauksensa täytäntöön. Kipinä vain — ja
koko talo olisi raunioina ja neiti Billewicz tuhon oma!

— Jumal'avita! Se on hullu, se mies! — murahti joku Butrymeista.

—
Kyllä hän sen vielä tekee!

Samassa herra Wolodyjowskin päähän pälkähti onnellinen ajatus.

— Löytyypä parempi keino! — huusi hän. — Lähde, petturi,

kanssani kaksintaisteluun! Jos lyöt minut, saat lähteä vapaasti!

Kului muutamaa silmänräpäyksiä, mutta vastausta ei kuulunut.

Laudalaisten sydämet pamppailivat rauhattomasti.

— Sapeleillako? — kysyi Kmicic vihdoin. — Käykö, sellainen

päinsä?

— Käy, jollet arkaile!

— Anna kunniasanasi, että saan lähteä vapaasti.

— Kunniasanani!…
 — Ei, ei! — kuului ääniä Butrymien joukosta.

— Hiljaa, hyvät herrat! — huusi Wolodyjowski. — Muuten hän

räjähdyttää sekä itsensä että teidät ilmaan.

Butrymit vaikenivat, mutta hetken kuluttua virkkoi muuan heistä:

— Olkoon niin kuin herra eversti sanoo.

— Mitä kuuluu? — kysyi Kmicic ivallisesti. — Suostuvatko

harmaatakit?

— Suostuvat ja vannovat, jos niin tahdot.

— Vannokoot sitten!

— Tänne, hyvät herrat, tänne! — huusi herra Wolodyjowski niille,

jotka seisoivat seinänvierustoilla taloa piirittäen.

Tuossa tuokiossa olivat kaikki kokoontuneet pääoven eteen, ja

tieto, että Kmicic aikoi räjähdyttää koko talon ilmaan levisi
silmänräpäyksessä. Kaikki seisoivat kuin hämmästyksen lyöminä.
Silloin kajahti herra Wolodyjowskin ääni halki hiljaisuuden:

— Teidät kaikki otan todistajiksi, että olen haastanut lipunkantaja

Kmicicin kanssani kaksintaisteluun ja luvannut, että jos hän voittaa
minut, hän saa vapaasti teidän puolestanne lähteä täältä pois, mikä
teidän on hänelle vannottava käsi miekankahvassa kaikkivaltiaan
Jumalan ja pyhän ristin kautta.

— Kuulkaapas vielä! — huusi Kmicic. — Tahdon lähteä vapaasti

miesteni ja neidin kanssa.
 — Neiti jää tänne, — vastasi Wolodyjowski, — ja miehet vangeiksi
aatelisille!

— Mahdotonta!

— Järähdytä sitten itsesi ilmaan! Me olemme jo surreet kylliksi

neiti
Billewiczin tähden.

Seurasi taas vaitiolo.

— Olkoon menneeksi! — sanoi Kmicic vihdoin.

— Jollen saa viedä häntä nyt, vien hänet kuukauden kuluttua. Te

ette voi kuitenkaan häntä maan alle kätkeä! Vannokaa!

— Vannokaa! — toisti herra Wolodyjowski.

— Me vannomme Jumalan ja pyhän ristin kautta. Amen.

— Ulos nyt! — huusi herra Michal.

— Oletko jo valmis toiseen maailmaan?

— Sen saamme kohta nähdä. Joudu! Rautaiset puomit, joilla ovi

oli sisäpuolelta suljettu, alkoivat kitistä.

Herra Wolodyjowski ja laudalaiset vetäytyivät syrjään tehdäkseen

tilaa. Ovi aukeni ja herra Andrzej astui ulos kookkaana ja solakkana
kuin poppeli. Päivä oli jo alkanut sarastaa, ja aamun alkava kalpea
valo lankesi hänen uljaille, nuorekkaille kasvoilleen. Hän pysähtyi,
katsoi rohkeasti laudalaisiin ja sanoi:
 — Luotan sanaanne… Jumala ties, teinkö oikein… Mutta vähätpä
siitä nyt!… Kuka teistä on herra Wolodyjowski?

Pienikasvuinen eversti astui esiin.

— Minä.

— Ohoo! Eipä teissä näy olevan sankarin kokoa, — virkkoi Kmicic

mittaillen katseellaan Wolodyjowskin vartaloa. — Luulin näkeväni
komean ritarin. Mutta minun täytyy tunnustaa, että olette kokenut
sotilas.

— Minä en ainakaan voi sanoa samaa teistä, koska olitte

unohtanut vahdit. Jollette hoida miekkaa paremmin kuin päällikön
tointa, on minulla helppo tehtävä edessäni.

— Missä miekkailemme? — kysyi Kmicic vilkkaasti.

— Tässä!… Piha on tasainen kuin pöytä.

— Hyvä on! Valmistautukaa kuolemaan!

— Oletteko varma?

— Näkyy, että ette ole ollut Orszassa, koska sitä epäilette… Minä
en ole ainoastaan varma, vaan minä säälin teitä, sillä olen kuullut
kehuttavan teitä urhoolliseksi soturiksi. Sentähden sanon nyt
viimeisen kerran: jättäkää minut rauhaan! Me emme tunne
toisiamme, miksi siis menisimme toistemme tielle? Miksi olette
hyökänneet minun kimppuuni?… Neiti Billewicz kuuluu minulle yksin
testamentinkin mukaan, niinkuin tämä maatilakin, ja Jumala voi
todistaa, että olen ottamassa vain omaani… Totta on, että minä
kaadoin Wolmontowiczen aateliset, mutta kuka sai ensinnä kärsiä
vääryyttä? Olivatko upseerini ilkivaltaisia vai ei, siitä nyt viis, pääasia
on, että he eivät tehneet kenellekään pahaa, ja kuitenkin tapettiin
heidät kuin koirat siksi, että he tahtoivat vain tanssia tyttöjen kanssa
kapakassa. Veri verestä! Sitten tapettiin myöskin minun sotilaani.
Vannon kautta Kristuksen haavojen, etten tullut tänne missään
pahassa tarkoituksessa, ja kuinka otettiin minut täällä vastaan?…
Paha maksettakoon pahalla! Olen kuitenkin valmis suorittamaan
vahingonkorvausta… hyvän naapurin tavoin. Parempi on, että…

— Mitä väkeä teillä on nyt mukananne? Mistä olette saanut nuo

apulaisenne? — keskeytti herra Wolodyjowski.

— Sainpa mistä hyvänsä, niin en käytä heitä isänmaata vastaan,

vaan hankkiakseni itselleni oikeutta.

— Vai niin?… Te teette liiton vihollisen kanssa hankkiaksenne

itsellenne oikeutta! Entä millä maksatte hänelle hänen
palveluksensa, jollei petoksella? Minä en olisi estänyt teitä
ryhtymästä neuvotteluihin näitten aatelisten kanssa, mutta koska
olette hankkinut apua viholliselta, on asia toinen. Älkää ensinkään
koettako pelastaa nahkaanne. Huomaan, että olette pelkuri, vaikka
olettekin olevinanne orszalainen miekkailumestari.

— Kuten haluatte! — sanoi Kmicic asettuen asentoon.

Mutta herra Wolodyjowski ei hätäillyt, ja vetämättä miekkaansa

huotrasta hän katseli ympärilleen. Sarasti. Itäiselle taivaanrannalle oli
jo syttynyt verinen viiru, mutta pihalla oli vielä aika pimeä, etenkin
talon vieressä.

— Kaunis tulee päivä, — sanoi herra Wolodyjowski, — mutta

aurinko ei nouse vielä kotvaan aikaan. Ehkä tahdotte, että teille
valaistaan?

— Yhtä kaikki.

— Hyvät herrat! — huusi Wolodyjowski kääntyen aatelisten

puoleen, — tuokaahan tulisoihtuja ja olkia, että näkisimme tanssia
tätä orszalaista tanssia!

107

Laudalaiset, vilkastuneina nuoren everstin leikillisyydestä, alkoivat

koota tappelun tuoksinassa sammuneita tulisoihtuja, ja tuossa
tuokiossa lepatti lähes viisikymmentä punertavaa soihtua aamun
kalpeassa valossa. Herra Wolodyjowski osoitti heihin miekankärjellä
ja virkkoi Kmicicille:

— Katsokaa! Ihan kuin hautajaissaattue! Kmicic lisäsi siihen:

— Onhan eversti aina haudattava komeasti! Sillävälin muodostivat

laudalaiset piirin ritarien ympäri. Soihdunkantajat nostivat soihtunsa
korkealle; muut tungeskelivat heidän takanaan uteliaina ja
levottomina. Keskellä piiriä kaksintaistelijat mittailivat toisiaan
silmäyksin. Vallitsi peloittava hiljaisuus, jossa kuului vain soihduista
maahan putoavain hiilten suhahduksia. Herra Wolodyjowski oli
iloinen kuin lintu aamuhetkellä.

— Aloittakaa! — sanoi Kmicic.

Miekan ensimmäinen isku kajahti kaikuna katsojain sydämissä.

Herra Wolodyjowski hyökkäsi, puoleksi leikillä, herra Kmicic torjui ja
hyökkäsi vuorostaan; herra Wolodyjowski torjui. Iskut kävivät yhä
voimakkaammiksi. Kaikki pidättivät hengitystään. Kmicic hyökkäsi
raivoissaan, herra Wolodyjowski vei vasemman kätensä selkänsä
taakse ja torjui iskut rauhallisesti pienin, huomaamattomin liikkein.
Näytti siltä, kuin hän olisi tahtonut vain puolustautua ja samalla
säästää vastustajaansa. Toisinaan hän otti lyhyen askelen taaksepäin
tai eteenpäin — nähtävästi hän koetteli Kmicicin tottuneisuutta.
Tämä tulistui, mutta Wolodyjowski oli kylmä kuin opettaja, joka
neuvoo oppilastaan. Vihdoin hän alkoi laudalaisten suureksi
hämmästykseksi puhua tähän tapaan: — Jutelkaamme samalla, niin
ei aika käy pitkäksi… Ahaa! Tuo on sitä orszalaista… Te puitte kai
siellä viljanne itse, koska huitelette kuin varstalla. Hyi hirveätä,
kuinka te peuhaatte! Oletteko te todella paras koko Orszassa?… No,
tuo on muodissa vain renkien kesken… Tuo on sitä kuurinmaalaista…
Tuolla tempulla sopii koiria kutsata… Katsokaa nyt miekan kärkeen!
Älkää taivuttako noin kämmentänne, muuten saatte nähdä kuinka
käy… Ottakaa ylös!

Viimeiset sanat herra Wolodyjowski sanoi painavasti, mutta

ennenkuin katsojat käsittivät, mitä merkitsi »ottakaa ylös», oli
Kmicicin miekka lentänyt herra Wolodyjowskin pään yli ja pudonnut
maahan hänen selkänsä taakse.

— Tätä sanotaan miekan kiepsahduttamiseksi, — sanoi herra

Wolodyjowski.

Kmicic seisoi kalpeana, horjuen, muljahdutellen vihaisesti

silmillään. Hän oli yhtä hämmästynyt kuin laudalaisetkin.
Lyhytkasvuinen eversti astui askelen syrjään ja toisti osoittaen
maassa makaavaa miekkaa:

— Ottakaa ylös!

Ensin näytti siltä, kuin Kmicic olisi syössyt hänen kimppuunsa

aseettomana. Hän seisoi jo valmiina hyökkäämään, ja herra
Wolodyjowski odotti nostettuaan miekan kahvan rintaansa vastaan ja
suunnattuaan miekan terän vastustajaansa. Mutta Kmicic sieppasi
miekkansa maasta ja karkasi peloittavaa miekkailijaa kohti.

Katsojain joukosta kuului puheen sorinaa, piiri pienentyi yhä

ahtaammaksi, ja sen taakse muodostui katsojista toinen piiri, jopa
kolmaskin… Kmicicin kasakat pistivät päänsä laudalaisten olkapäitten
väliin, ikäänkuin he olisivat jo iät ja ajat eläneet suloisessa sovussa
näitten kanssa. Katsojilta pääsi hurjia huutoja; toisinaan kajahti
hillitön nauru. Kaikki tunnustivat, että herra Wolodyjowski oli
mestarien mestari.

Tämä leikki julmasti kuin kissa hiiren kanssa käsitellen miekkaansa

yhä huolettomammin. Hän pisti vasemman kätensä housuntaskuun.
Kmicic raivosi, sähisi ja sai vihdoin yhteenpurtujen hampaittensa
välistä puserretuksi pari käheätä sanaa:

— Tehkää loppu… hävettää…

— Olkoon menneeksi! — sanoi Wolodyjowski. Kuului kiljahdus,

lyhyt, mutta kauhea, sitten tukahtunut huudahdus. Kmicic huitoi
käsillään, miekka putosi maahan, ja hän kaatui kasvoilleen everstin
jalkain juureen…

— Elää, — sanoi Wolodyjowski, — kosk'ei kaatunut selälleen.

Ja hän käänsi Kmicicin nutun lievettä ja pyyhki siihen miekkansa.

Laudalaiset alkoivat huutaa yhteen ääneen:

— Tappakaa se petturi!… Tappakaa! Lyökää palasiksi!

 Muutamat Butrymeista hyökkäsivät jo luo paljastetut miekat
käsissä. Samassa tapahtui jotakin tavatonta: pienikasvuinen eversti
kasvoi näkijäin silmissä jättiläiseksi, miekka lensi lähimmän Butrymin
kädestä aivan kuin äsken Kmiciciltä, ja herra Wolodyjowski huusi
säihkyvin silmin:

— Takaisin!… Nyt hän on minun eikä teidän!… Pois!

Kaikki vaikenivat peläten ritarin vihaa, ja hän jatkoi:

— Minä en anna teurastaa!… Koska me olemme aatelista

syntyperää, niin meidän pitää muistaa ritarillisia tapoja eikä surmata
haavoittuneita. Sitä ei saa tehdä edes viholliselle, vielä vähemmän
vastustajalle, joka on voitettu kaksintaistelussa.

— Hän on petturi! — ärähti joku Butrymeista. — Sellainen on

tapettava,

— Jos hän on petturi, on hänet jätettävä hetmanille ja rangaistava

varoitukseksi muille. Muuten, kuten jo sanoin teille: hän on nyt
minun eikä teidän. Jos hän jää eloon, voitte haastaa hänet
oikeuteen, ja elävältä saatte paremmin korvausta kuin kuolleelta.
Kuka osaa sitoa haavoja?

— Krzych Domaszewiez. Hän on laudalaisten vanha haavuri.

— Toimittakaa hänet sidotuksi ja kantakaa sitten sisälle sänkyyn.

Minä menen lohduttamaan onnetonta neitiä.

Sen sanottuaan herra Wolodyjowski työnsi miekkansa huotraan ja

meni sisälle taloon. Laudalaiset alkoivat nyt pyydystää Kmicicin
kasakoita, jotka tästä lähtien joutuivat kyntämään Laudan peltoja.
He antautuivat suurimmaksi osaksi heti ilman vastarintaa. Sitten
laudalaiset kävivät kuormien kimppuun saaden niistä oivallisen
saaliin. Muutamat yllyttivät ryöstämään taloakin, mutta eversti
Wolodyjowskin nimi ja ehkä myöskin neiti Billewiczin läsnäolo estivät
heitä siitä. Kaatuneensa, joitten joukossa oli kolme Butrymia ja kaksi
Domaszewiczia, he nostivat rattaille haudatakseen heidät
kristillisesti. Kaatuneille kasakoille kaivoivat talonpojat kuopan
puutarhan taakse.

Etsiessään neiti Billewicziä täytyi herra Wolodyjowskin penkoa

koko talo, ennenkuin hän löysi neidin rahakammiosta, jonka pieni,
raskas ovi erotti makuukamarista. Huone oli pienen pieni, kapeine
ristikkoikkunoineen, ja se oli rakennettu kivestä niin lujaksi, että
herra Wolodyjowski heti huomasi, että se olisi säilynyt eheänä, jos
Kmicic olisikin räjähdyttänyt talon ilmaan. Tämä paransi hänen
käsitystään Kmicicistä.

Aleksandra-neiti istui kirstulla lähellä ovea pää painuksissa ja

kasvot hajalla olevan tukan peitossa. Hän ei nostanut päätään,
vaikka kuuli lähestyviä askeleita. Varmaankin hän ajatteli, että tulija
oli Kmicic tai joku hänen miehistään. Herra Wolodyjowski pysähtyi
ovelle, otti lakin päästään, yskähti pari kolme kertaa, mutta
huomattuaan, ettei sekään auttanut, sanoi:

— Armollinen neiti… te olette vapaa!…

Tuuhean tukan lomitse katsoi ritariin kaksi sinistä silmää, ja sitten

näyttäytyivät niitten takaa kauniit, kalpeat, ikäänkuin elottomat
kasvot. Herra Wolodyjowski oli odottanut kiitoksia, ilonhuudahduksia,
mutta neiti istui liikkumatta tuijottaen tulijaan.

Ritari toisti:
 — Malttakaa mielenne, armollinen neiti. Jumala on nähnyt
viattomuutenne. Te olette vapaa ja voitte palata Wodoktyyn.

Tällä kertaa nousi neiti Billewiczin kasvoille ymmärtäväisempi ilme.

Hän nousi, viskasi hiuksensa taakse ja kysyi.

— Kuka te olette?

— Michal Wolodyjowski, eversti Vilnon vojevodan

rakuunarykmentissä..

- Olen kuullut taistelua… laukauksia… Kertokaa…

Neiti Billewicz havahtui nyt kokonaan.

— Kiitän teitä! — sanoi hän hiljaisella äänellä, jossa väreili

kalmankammo. — Entä hän?… Miten on hänen käynyt?…

— Kmicicinkö? Älkää pelätkö, neiti, hän makaa tiedotonna pihalla…

ja kehumatta itseäni tunnustan tehneeni sen.

Wolodyjowski sanoi sen jonkinlaisella itsetyydytyksellä, mutta jos

hän odotti ihmettelyä, niin hän pettyi suuresti. Neiti Billewicz ei
virkkanut sanaakaan, vaan alkoi horjua ja käsillään haparoida tukea
ja vaipui vihdoin samalle kirstulle, jolta hän vast'ikään oli noussut.
 Ritari syöksyi hänen luokseen.

— Mikä teitä vaivaa, armollinen neiti?

— Ei mikään… ei mikään… Odottakaahan! Onko herra Kmicic

kaatunut?…

— Mitäpä nyt Kmicicistä, — keskeytti Wolodyjowski. — Nyt on

kysymys teistä.

Samassa neidin voimat palautuivat. Hän nousi jälleen ja katsoen

ritaria suoraan silmiin huusi vihaisesti, kärsimättömästi,
epätoivoisesti:

— Jumalan nimessä, sanokaa, onko hän kaatunut?…

— Herra Kmicic on haavoittunut, — vastasi hämmästynyt

Wolodyjowski.

— Elääkö hän?

— Elää.

— Hyvä on. Kiitän teitä…

Ja yhä horjuvin askelin neiti läksi ovea kohti. Wolodyjowski seisoi

hetkisen paikallaan nyhtäen kiivaasti viiksiään ja ravistaen päätään.
Vihdoin hän virkkoi itsekseen:

— Kiittikö hän minua siitä, että Kmicic on haavoittunut, vai siitäkö,

että hän elää?
 Ja hän meni neidin jälkeen ja näki hänen seisovan keskellä
viereistä makuuhuonetta kuin kivettyneenä. Neljä laudalaista
aatelismiestä kantoi juuri Kmiciciä sisään. Kaksi etumaista seisoi
kyljittäin ovessa, ja heidän käsivarsiensa yli riippui herra Andrzejn
kalpea pää silmät ummessa ja mustia veripisaroita tukassa.

— Varovasti! — sanoi kantajain jäljessä kulkeva Krzych

Domaszewicz, — varovasti ovessa. Nostakaa hänen päätään
vähäisen.

— Millä minä sitä nostan, kun molemmat kädet ovat kiinni? —

vastasi toinen etumaisista.

Aleksandra-neiti lähestyi kalpeana kuin haavoittunut itse ja kohotti

veristä päätä kaksin käsin.

— Sehän on meidän neiti! — huudahti Krzych Domaszewicz.

— Niin on… Varovasti! — sanoi neiti hiljaa. Herra Wolodyjowski

katseli vain ja nyhti viiksiään yhä kiivaammin.

Kmicic laskettiin vuoteelle. Krzych Domaszewicz alkoi pestä hänen

päätään ja kiinnitti sitten jo edeltäpäin valmistetun siteen
laastareineen paikoilleen.

— Maatkoon nyt vain rauhassa! — sanoi hän. — Kyllä sillä miehellä

on ihan rautainen pää, kosk'ei moisesta iskusta haljennut. Ehkä hän
siitä kohta paraneekin, sillä onhan hän vielä nuori. Mutta aimo iskun
hän sai…

Samassa hän kääntyi Oleńkan puoleen sanoen:

 — Neiti pesköön nyt kätensä… Tässä on vettä. Hyvä on
sydämenne, koska moisen miehen tähden ette pelännyt tahria
käsiänne.

Hän kuivatti neidin kädet hurstilla. Neiti kalpeni kalpenemistaan

ihan näkyvästi.

Herra Wolodyjowski riensi taas hänen luokseen.

— Teidän ei pidä viipyä täällä, armollinen neiti! Koska olette

osoittanut kristillistä laupeutta viholliselle, niin voitte nyt palata
kotiinne.

Ja Wolodyjowski tarjosi käsivartensa. Mutta Oleńka ei edes

katsonut häneen, vaan kääntyi Krzych Domaszewiczin puoleen
sanoen.

— Herra Domaszewicz, olkaa hyvä ja saattakaa minua.

He menivät ulos. Herra Wolodyjowski seurasi heitä. Pihalla

laudalaiset alkoivat neidin nähtyään huutaa ja tervehtiä, mutta hän
astui eteenpäin kalpeana, horjuvin askelin, huulet puristettuina
yhteen ja silmissä kuumeinen kiilto.

— Eläköön neiti! Eläköön eversti! — huudettiin lujasti.

Tuntia myöhemmin palasi herra Wolodyjowski laudalaistensa

kanssa kotiin. Aurinko oli jo noussut; oli säteilevä kevätaamu.
Laudalaiset kulkivat epäjärjestyksessä maantietä pitkin jutellen
kuluneen yön tapahtumista ja ylistäen herra Wolodyjowskia
taivaaseen saakka. Mutta tämä ratsasti ääneti ajatuksiinsa
vaipuneena. Hän ei saanut mielestään noita sinisiä silmiä, jotka olivat
katsoneet häneen tuuhean tukan alta, eikä tuota sorjaa, hienoa,
surun taivuttamaa vartaloa.

— Ihmeen ihana! - jupisi hän itsekseen. — Todellinen ruhtinatar…

Hm! Olen pelastanut hänen maineensa ja varmaan myöskin
henkensä, sillä vaikka räjähdys ei olisikaan hävittänyt rahakammiota,
niin olisi hän kuitenkin kuollut pelkästä säikähdyksestä… Hänen tulisi
olla minulle kiitollinen… Mutta kuka niitä naisia ymmärtää?!…
KAHDEKSAS LUKU.

Nämä ajatukset veivät herra Wolodyjowskilta unen seuraavana yönä.

Useita päiviä hän ajatteli vain Aleksandra-neitiä tuntien, että neiti oli
syvästi vaikuttanut hänen sydämeensä. Mutta olisivathan Laudan
aateliset tahtoneet naittaa tytön hänelle! Aleksandra-neiti oli tosin
ilman muuta antanut kieltävän vastauksen, mutta silloin hän ei ollut
Wolodyjowskia nähnyt eikä tuntenut. Nyt oli asian laita aivan toinen.
Hän oli oikean ritarin tavoin oman henkensä uhalla pelastanut tytön
ryöstäjän käsistä; hän oli yksinkertaisesti valloittanut hänet kuin
linnoituksen… Kenen hän siis olisi jollei valloittajan? Voisiko hän siis
kieltää valloittajalta jotakin, vaikkapa kättään? Koettaako onneaan?
Entä jos hänen kiitollisuutensa on muuttunut rakkaudeksi? Useinhan
maailmassa tapahtuu, että pelastettu neito lahjoittaa sekä kätensä
että sydämensä pelastajalleen! Jollei tytössä muuten olisikaan heti
rakkaus herännyt, niin voisihan hän koettaa herättää sen.

— Mutta jos hän muistelee ja rakastaa vielä sitä toista?

— Se ei ole mahdollista! — virkkoi herra Wolodyjowski itsekseen.

— Jos tyttö ei olisi karkoittanut Kmiciciä luotaan, ei tämä olisi häntä
väkivalloin vienyt.
 Olihan Aleksandra-neiti tosin osoittanut hänelle suurta
myötätuntoa, mutta naisen tapa on sääliä haavoittuneita, olivatpa ne
sitten vaikka vihollisiakin.

Tyttö oli nuori ja turvaton; hänen olisi siis paras aika mennä
naimisiin. Luostariin hänellä nähtävästi ei halua ollut, sillä olisihan
hän jo sinne mennyt. Niin kaunista neitosta tulisivat varmaan monet
miehet omakseen toivomaan joko rikkauden, kauneuden tai
jalosukuisuuden tähden. Hihhei! Rakkain tulisi hänelle kuitenkin
olemaan sellainen suojelija, jonka urotyöt hän on omin silmin saanut
nähdä!

— Onpa jo aika sinun, Michal, tulla järkiisi, — puheli herra

Wolodyjowski itsekseen. — Vielä olet nuori, mutta vuodet vierivät
nopeasti. Rikkauksia et tule ansaitsemaan, mutta naarmuja kyllä
nahkaasi. Ja kerran tästä nuoruuden hullutuksesta on kuitenkin
loppu tuleva.

Tässä herra Wolodyjowskin mieleen johtui kokonainen parvi

neitosia, joita hän oli jo elämässään huokaillut. Monta kaunista ja
jalosukuista oli niitten joukossa, mutta ei yhtään Aleksandra-neitiä
rakastettavampaa ja ihanampaa. Tämän sukua ja tätä neitoa ylistivät
kaikki ihmiset paikkakunnalla, ja hänen silmistään loisti sellainen
rehellisyys ja ylevyys, että miekkonen se, ken sellaisen vaimon saisi.

Herra Wolodyjowski käsitti, että nyt oli tarjona tilaisuus, jollaista ei

ikänä enää tulisi olemaan, etenkin kun hän oli tehnyt neidille
korvaamattoman palveluksen.

— Miksi viivytellä? — ajatteli hän. — Parempaa ei voi toivoakaan!

Koetanpa onneani!
 Mutta, oh! Se sota, ja käsi oli jo parantunut! Häpeällistä olisi
ritarille kulkea lemmenasioissa, kun isänmaa kohottaa kätensä
rukoillen apua. Herra Michalissa oli rehellisen soturin sydän, ja vaikka
hän oli palvellut sotaväessä poikavuosista alkaen ja ottanut osaa
kaikkiin sotiin, mitä hänen aikanaan oli maassa käyty, niin hän piti
yhä kiinni velvollisuudestaan ajattelematta lepoa.

Mutta juuri siksi, että hän ei palvellut isänmaataan oman etunsa

tai kunniansa tähden, vaan pyhästä innostuksesta, hän tunsi oman
arvonsa, ja tämä antoi hänelle rohkeutta.

— Muut ovat riidelleet, minä olen sotinut, — ajatteli hän. —

Jumala palkitsee sotilasta ja auttaa häntä nytkin.

Mutta koska ei ollut aikaa kuljeskella lemmenasioissa, täytyi toimia

ripeästi ja onnenkaupalla: ajaa Wodoktyyn, kosia suoraa päätä ja
tuota pikaa viettää häät tai saada rukkaset.

— Olenhan saanut ennenkin! — jupisi herra Wolodyjowski kiertäen

keltaisia viiksiään. — Mitäpä minä siitä!

Yksi puoli tässä asiassa häntä ei kuitenkaan miellyttänyt. Kosia

näin pian sen jälkeen kuin on neidon pelastanut, eikö se tulisi
muistuttamaan lainanantajasta, joka tahtoo lainansa, vieläpä korot,
mahdollisimman pian takaisin?

— Ehk'ei se olisi ritarillista?

Pyh! Mistä voisi sitten toivoa kiitollisuutta, jollei suoritetusta

palveluksesta? Ja jollei hätäisyys miellyttäisi neitoa, jos hän panisi
pahakseen, niin voisihan hänelle sanoa: »Armollinen neiti, vaikka
kokonaisen vuoden minä teitä huokailisin ja ihailisin silmiänne, mutta
olen sotilas, ja sotatorvi soi!»

— Niinpä lähden yrittämään! — päätti herra Wolodyjowski

Mutta sitten hänen mieleensä juolahti toinen ajatus. Jos neito

vastaisi hänelle: »Lähde ensin sotaan, arvoisa soturi, ja tule sitten
vuodeksi minua huokailemaan, sillä minä en anna sieluani ja
ruumistani miehelle, jota en tunne.»

Silloin olisi kaikki hukassa.

Että niin olisi, sen tiesi herra Wolodyjowski varsin hyvin. Sillä
vaikk'ei kukaan hänen poissaollessaan — voittaisikaan neidon
sydäntä, ei herra Wolodyjowski ollut ensinkään varma
kestävyydestään. Hänen omatuntonsa sanoi, että hänessä itsessään
rakkaus syttyi palamaan kuin oljet, mutta sammui myös yhtä
helposti.

Silloin olisi kaikki hukassa!… Ja hän jatkaisi vaeltamistaan leiristä

leiriin, taistelusta taisteluun, ilman suojaa, ilman läheistä ystävää…

Vihdoin herra Wolodyjowski ei tietänyt mitä tehdä.

Sisällä tuntui painostavalta, ja hän otti lakkinsa mennäkseen ulos

paistattamaan toukokuun päivää. Ovessa hän töykkäsi muuatta
Kmiciciltä vangiksi otettua kasakkaa vasten, joka jaossa oli tullut
ukko Gasztowtin osalle. Kasakka lämmitteli itseään
auringonpaisteessa ja soitteli luuttumaista banduraansa.

— Mitä sinä täällä teet? — kysyi herra Wolodyjowski.

 — Soittelen, herra eversti, — vastasi kasakka kohottaen
kuihtuneet kasvonsa kysyjää kohti.

— Mistä sinä olet kotoisin? — kysyi herra Michal sitten

tyytyväisenä siitä, että vapautuisi mietteistään.

— Kaukaa olen, Wiahlan seuduilta.

— Miks'et ole karannut niinkuin toverisi? Kyllä te olette aika poikia!

Aateliset säästivät henkenne Lubiczissa saadakseen teistä
työntekijöitä, mutta tuskin oli teidät päästetty köysistä, kun te jo
karkaatte minkä kerkiätte.

— Minä en karkaa. Tänne kuolen kuin koira.

— Onko täällä niin hyvä sitten ollaksesi?

— Kuka enemmän rakastaa aavikoita, se livahtaa, mutta minun on

täällä parempi. Minulla oli ampumahaava jalassa, mutta sen sitoi
aatelisneiti, tämän ukon tyttäriä, joka puhui minulle niin kauniisti.
Sellaista kaunotarta en ole vielä silmissäni nähnyt!… Miksi minä
täältä lähtisin?

— Kuka se sinut sitten hurmasi?

— Maryska.

— Ja sinä jäät?

— Jään kuin jäänkin.

— Luuletko saavasi ukolta tyttären?

— En tiedä varmaan.
 — Ennen hän antaa mokomalle päin kuonoa kuin tyttärensä.

— Mutta minulla on rahoja kuopattuna maahan: kaksi kourallista.

— Ryöstetyitäkö?

— Ryöstetyitä.

— Olipa sinulla niitä vaikka koko säkillinen, niin olet kuin oletkin
moukka, mutta ukko on aatelinen.

— Minä olen pajarinsukua.

— Jos niin on, olet vielä moukkaakin huonompi: petturi. Kuinka

olet voinut palvella vihollista?

— En ole palvellut.

— Mistä Kmicic teidät sitten otti?

— Maantieltä. Minä olin sotahetmanin palveluksessa, mutta sitten

joukot laskettiin hajalle, kun ei ollut mitä syödä. Kotiini en voinut
palata, sillä se oli hävitetty. Kun sitten muut läksivät ryöstelemään
pitkin maanteitä, läksin minäkin mukaan.

Herra Wolodyjowski ihmetteli kovasti, sillä hän oli luullut Kmicicin

hyökänneen Wodoktyyn viholliselta saaduilla voimilla.

— Herra Kmicic ei ole siis saanut teitä Trubeckilta?

— Meidän joukoissamme oli kyllä ollut koko liuta miehiä, jotka

olivat olleet Trubeckin ja Chowanskin palveluksessa, mutta ne
pakenivat kaikki tyynni jo matkalla.
 — Miksi rupesitte sitten herra Kmicicin palvelukseen?

— Hän on kuuluisa atamaani. Ja meille oli kerrottu, että ken hänen

palvelukseensa rupeaa, saa varmasti säkillisen taalereja. Sentähden
liityimme häneen. Mutta Jumala ei antanut meille onnea.

Herra Wolodyjowski ravisti päätään ajatellessaan, että Kmiciciä oli

liiaksi mustattu. Sitten hän tarkasteli kalpeata pajaria ja ravisti taas
päätään.

— Sinä rakastat siis tuota tyttöä?

— Oi!… Rakastan!

Herra Wolodyjowski läksi miettien: kas siinä päättäväinen mies!

Hän ei pohdi päätään puhki: hän on rakastunut ja jää tänne. Se
onkin paras! Jos hän todellakin on pajarinsukua, niin hän on
parahiksi tasa-arvoinen aateliselle maalaistytölle. Kun hän on
kaivanut rahansa maasta, niin ehkä ukko antaakin hänelle
Maryskansa. Ja miksi? Siksi, että hän on saanut päähänsä, että tyttö
on hänen. Niin pitää minunkin tehdä.

Näissä mietteissään herra Wolodyjowski asteli aurinkoista tietä

pitkin. Toisinaan hän pysähtyi tuijottamaan maahan tai ylös ilmaan ja
jatkoi sitten taas matkaansa. Yht'äkkiä hän huomasi taivaalla parven
villisorsia.

Hän alkoi laskea: lähden, en lähde, lähden, en lähde… viimeiseksi:

lähden.

— Lähden, ja sillä hyvä!

 Ja hän kääntyi takaisin kotiin. Matkalla hän pistäytyi ohimennen
talliin, jonka edustalla hänen kaksi sotilaspalvelijaansa pelasi
noppaa.

— Kuulehan, Syruc, — virkkoi herra Wolodyjowski, — onko

Basiorin harja palmikoitu?

— On, herra eversti!

Herra Wolodyjowski meni talliin. Basior alkoi hirnahdella

pilttuussaan. Ritari astui hevosen luo, taputti sitä ja alkoi laskea
palmikoita sen harjassa.

— Lähden, en lähde, lähden… Tulos oli taaskin mieleinen.

— Satuloikaa hevoset ja pukeutukaa siististi! — komensi herra

Wolodyjowski.

Sitten hän meni joutuisasti sisälle taloon ja alkoi pukeutua. Hän

veti jalkaan pitkävartiset, keltaiset ratsastussaappaat, joissa oli
kullatut kannukset, ja puki ylleen uuden, punaisen sotilaspuvun,
kiinnitti kupeelleen kullalla kirjaellun harjoitusmiekan ja rinnalleen
välkkyvän, teräksisen puolihaarniskan. Hänellä oli myöskin
ketunnahkainen lakki haikaransulkineen, mutta koska sellainen sopi
vain puolalaiseen pukuun, jätti hän sen kirstuunsa ja pani sen sijaan
päähänsä ruotsalaisen kypärän. Sitten hän meni kuistille.

— Minne armollinen eversti on matkalla? — kysyi ukko Gasztowt,

joka istui portailla.

— Minnekö matkalla?… Täytyy tästä ajaa kuulemaan, kuinka neiti

Billewicz voi, muuten hän saattaisi pitää minua tomppelina.
 — Ihan silmiä häikäisee teitä katsellessa. Jollei neiti nyt rakastu,
on hän sokea…

Samassa tuli siihen kaksi nuorinta talon tytärtä maitokiulut

kädessä. Kun he huomasivat herra Wolodyjowskin, jäivät he kuin
hämmästyksen lyöminä paikalleen seisomaan.

— Ihan kuin kuningas! — sanoi Zonia.

— Armollinen eversti on kuin häihin menossa! — lisäsi Maryska.

— Ehkä tästä päästäänkin vielä häihin, — nauroi ukko Gasztowt.

— Hän on näet menossa neiti Billewiczin luo.

Ukko oli tuskin ennättänyt lopettaa, kun täytetty maitokiulu putosi

Maryskan käsistä ja maito juoksi pitkin lattiaa aina herra
Wolodyjowskin jalkoihin saakka.

— Katso eteesi! — sanoi Gasztowt vihaisesti. — Hulttio!

Maryska ei virkkanut sanaakaan, otti kiulun ylös ja poistui hiljaa.

Herra Wolodyjowski nousi hevosensa selkään ja ajoi kahden

sotilaspalvelijansa saattamana Wodoktyyn. Päivä oli kaunis. Auringon
säteet kimaltelivat herra Wolodyjowskin haarniskassa ja kypärässä,
niin että kaukaa näytti kuin toinen aurinko olisi kulkenut tietä pitkin.

— Saa nähdä palaanko sormuksen vai rukkasten kanssa? — jupisi

ritari itsekseen.

— Mitä suvaitsette, herra eversti? — kysyi Syruc.

— Hölmö!
 Sotilaspalvelija vetäytyi isäntänsä hevosen taakse. Wolodyjowski
jatkoi:

— Kaikeksi onneksi tämä ei ole ensikerta. Ajatus antoi hänelle

rohkeutta.

Kun hän saapui Wodoktyyn, ei Aleksandra-neiti häntä ensin

tuntenut, ja hänen täytyi sanoa nimensä. Silloin emäntä tervehti
tulijaa kohteliaasti, mutta hieman jäykästi. Herra Wolodyjowski
puolestaan, vaikka olikin soturi, käyttäytyi kuten aito hovimies
ainakin, sillä hän oli oleskellut ylhäisissä perheissä. Hän kumarsi
arvokkaasti vieden käden sydämelleen ja lausui:

— Olen tullut tiedustelemaan armollisen neidin terveyttä sen

järkyttävän tapauksen jälkeen. Minun olisi pitänyt saapua jo eilen,
mutta en tahtonut häiritä vielä silloin.

— On sangen kaunista teidän puoleltanne säilyttää minut

mielessänne vielä senkin jälkeen kuin olette pelastanut minut
sellaisesta vaarasta… Olkaa hyvä ja käykää istumaan, te olette
minulle erittäin tervetullut vieras.

— Armollinen neiti, — vastasi herra Michal, — jos olisin unohtanut

teidät, en olisi ansainnut sitä suurta armoa, minkä Jumala on minulle
osoittanut antaessaan sekundantikseni niin kunnianarvoisan henkilön
kuin te.

— Minä tässä olen kiitollisuudenvelassa ensiksi Jumalalle ja sitten

teille…

— Jos niin on, niin kiittäkäämme Häntä molemmat, sillä minä en

pyydäkään Häneltä mitään muuta kuin saada vastedeskin suojella