Full download ebooks at https://ebookmeta.

com

Android Application Programming with OpenCV 3

Build Android apps to capture manipulate and
track objects in 2D and 3D 1st Edition Joseph
Howse
For dowload this book click link below
https://ebookmeta.com/product/android-application-
programming-with-opencv-3-build-android-apps-to-capture-
manipulate-and-track-objects-in-2d-and-3d-1st-edition-
joseph-howse/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD NOW
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Beginning Android Programming with Android Studio

_unlocked 4th Edition Jerome Dimarzio

https://ebookmeta.com/product/beginning-android-programming-with-
android-studio-_unlocked-4th-edition-jerome-dimarzio/

Building Android Apps in Python Using Kivy with Android

Studio: With Pyjnius, Plyer, and Buildozer 1st Edition
Ahmed Fawzy Mohamed Gad

https://ebookmeta.com/product/building-android-apps-in-python-
using-kivy-with-android-studio-with-pyjnius-plyer-and-
buildozer-1st-edition-ahmed-fawzy-mohamed-gad/

Head First Android Development: A Learner's Guide to

Building Android Apps with Kotlin 3rd Edition Dawn
Griffiths

https://ebookmeta.com/product/head-first-android-development-a-
learners-guide-to-building-android-apps-with-kotlin-3rd-edition-
dawn-griffiths/

Android Studio Arctic Fox Essentials Java Edition

Developing Android Apps Using Android Studio 2020 31
and Java Neil Smyth

https://ebookmeta.com/product/android-studio-arctic-fox-
essentials-java-edition-developing-android-apps-using-android-
studio-2020-31-and-java-neil-smyth/
Learn Kotlin for Android Development: The Next
Generation Language for Modern Android Apps Programming
1st Edition Peter Späth

https://ebookmeta.com/product/learn-kotlin-for-android-
development-the-next-generation-language-for-modern-android-apps-
programming-1st-edition-peter-spath/

Android Studio Electric Eel Essentials Kotlin Edition

Developing Android Apps Using Android Studio 2022 1 1
and Kotlin Neil Smyth

https://ebookmeta.com/product/android-studio-electric-eel-
essentials-kotlin-edition-developing-android-apps-using-android-
studio-2022-1-1-and-kotlin-neil-smyth/

Android Studio Electric Eel Essentials Java Edition

Developing Android Apps Using Android Studio 2022 1 1
and Java Neil Smyth

https://ebookmeta.com/product/android-studio-electric-eel-
essentials-java-edition-developing-android-apps-using-android-
studio-2022-1-1-and-java-neil-smyth/

Learn Android Studio 3 with Kotlin: Efficient Android

App Development 1st Edition Ted Hagos

https://ebookmeta.com/product/learn-android-studio-3-with-kotlin-
efficient-android-app-development-1st-edition-ted-hagos/

Android for Absolute Beginners - Getting Started with

Mobile Apps Development Using the Android Java SDK 1st
Edition Grant Allen

https://ebookmeta.com/product/android-for-absolute-beginners-
getting-started-with-mobile-apps-development-using-the-android-
java-sdk-1st-edition-grant-allen/
www.it-ebooks.info
Android Application
Programming with OpenCV 3

Build Android apps to capture, manipulate, and track

objects in 2D and 3D

Joseph Howse

BIRMINGHAM - MUMBAI

www.it-ebooks.info
Android Application Programming with OpenCV 3

Copyright © 2015 Packt Publishing

All rights reserved. No part of this book may be reproduced, stored in a retrieval
system, or transmitted in any form or by any means, without the prior written
permission of the publisher, except in the case of brief quotations embedded in
critical articles or reviews.

Every effort has been made in the preparation of this book to ensure the accuracy
of the information presented. However, the information contained in this book is
sold without warranty, either express or implied. Neither the author, nor Packt
Publishing, and its dealers and distributors will be held liable for any damages
caused or alleged to be caused directly or indirectly by this book.

Packt Publishing has endeavored to provide trademark information about all of the
companies and products mentioned in this book by the appropriate use of capitals.
However, Packt Publishing cannot guarantee the accuracy of this information.

First published: September 2013

Second Edition: June 2015

Production reference: 1230615

Published by Packt Publishing Ltd.

Livery Place
35 Livery Street
Birmingham B3 2PB, UK.

ISBN 978-1-78528-538-7

www.packtpub.com

www.it-ebooks.info
 Credits

Author Copy Editor

Joseph Howse Dipti Mankame

Reviewers Project Coordinator

Jared Burrows Milton Dsouza
Arjun Comar
Manav Kedia Proofreader
Safis Editing
Yati Sagade

Indexer
Commissioning Editor
Tejal Daruwale Soni
Veena Pagare

Production Coordinator
Acquisition Editor
Manu Joseph
Vivek Anantharaman

Cover Work
Content Development Editor
Manu Joseph
Parita Khedekar

Technical Editor
Ryan Kochery

www.it-ebooks.info
 About the Author

Joseph Howse lives in Canada. During the cold winters, he grows a beard and his
four cats grow thick coats of fur. He combs the cats every day. Sometimes, the cats
pull his beard.

Joseph has authored OpenCV for Secret Agents, OpenCV Android Application
Programming, and OpenCV Computer Vision with Python. When he is not writing
books or grooming cats, Joseph provides consulting, training, and software
development services. His company is Nummist Media (http://nummist.com).

I dedicate my work to Sam, Jan, Bob, Bunny, and the cats, who have
been my lifelong guides and companions.

OpenCV Android Application Programming is now in its second edition.

I am indebted to all the editors and technical reviewers who have
contributed to planning, polishing, and marketing both the editions
of the book. These people have guided me with their experience and
have saved me from sundry errors and omissions. Please meet the
second edition's technical reviewers by reading their biographies here!

I want to thank the readers and everybody else at Packt Publishing

and the OpenCV communities. We have done so much together and
our journey continues!

www.it-ebooks.info
 About the Reviewers

Jared Burrows started working on Android development in 2011 when he got his
first smartphone. He learned Java quickly and started putting applications on Google
Play (the Android market). During this time, he was in a college and was interning at
Northrop Grumman; currently, he works there as a full-time software engineer.

As his programming skills have matured through the years, he has produced 1-2 new
apps each year and constantly remains active on websites such as StackOverflow,
developing a good reputation and helping others. When he bought a Google Glass
back in 2013, the first thing he created with an open source repository on GitHub
named OpenQuartz, and he has worked on implementing OpenCV into a few
example applications with Google Glass.

His applications on Google Play are available at

https://play.google.com/store/apps/developer?id=Burrows+Apps.

His example applications with Google Glass + OpenCV are available at

https://github.com/jaredsburrows/OpenQuartz.

www.it-ebooks.info
Manav Kedia is a final-year undergraduate student of the department of Computer
Science and Engineering at the Indian Institute of Technology, Kharagpur. He has
interned with Adobe Research Labs, Bengaluru, and ETH Zurich previously. He is a
passionate programmer and software enthusiast. Android application development is
his forte among other things, in which he has bagged laurels from various hackathons
organized by IBM and Shephertz. He is proficient in programming languages such as
C++, Java, Python, AngularJS, and MySQL. He always ventures into new stuff. You
can reach him at [email protected].

I would like to thank the author for this brilliantly written book.
Reviewing this book was a great learning experience. I would
like to thank Milton Dsouza for coordinating with me throughout
the review. I would also like to thank my parents and friends for
supporting me in everything I do.

Yati Sagade is a programmer interested in, and working on, problems around
image analysis and computer vision. He has developed several computer vision
apps on the Android platform, including a work-in-progress "Air Piano" app named
Dirac, which along with his other projects can be found at https://github.com/
yati-sagade/.

www.it-ebooks.info
 www.PacktPub.com

Support files, eBooks, discount offers, and more

For support files and downloads related to your book, please visit www.PacktPub.com.

Did you know that Packt offers eBook versions of every book published, with PDF
and ePub files available? You can upgrade to the eBook version at www.PacktPub.com
and as a print book customer, you are entitled to a discount on the eBook copy. Get in
touch with us at [email protected] for more details.

At www.PacktPub.com, you can also read a collection of free technical articles,

sign up for a range of free newsletters and receive exclusive discounts and offers
on Packt books and eBooks.
TM

https://www2.packtpub.com/books/subscription/packtlib

Do you need instant solutions to your IT questions? PacktLib is Packt's online digital
book library. Here, you can search, access, and read Packt's entire library of books.

Why subscribe?
• Fully searchable across every book published by Packt
• Copy and paste, print, and bookmark content
• On demand and accessible via a web browser

Free access for Packt account holders

If you have an account with Packt at www.PacktPub.com, you can use this to access
PacktLib today and view 9 entirely free books. Simply use your login credentials for
immediate access.

www.it-ebooks.info
www.it-ebooks.info
 Table of Contents
Preface iii
Chapter 1: Setting Up OpenCV 1
System requirements 2
Setting up a development environment 3
Getting prebuilt OpenCV4Android 5
Building OpenCV4Android from source 6
Building the OpenCV samples with Eclipse 8
Troubleshooting Eclipse projects 18
Troubleshooting the USB connection 21
Finding the documentation and help 23
Summary 23
Chapter 2: Working with Camera Frames 25
Designing our app – Second Sight 25
Creating the Eclipse project 28
Enabling camera and disk access in the manifest 33
Creating menu and string resources 36
Previewing and saving photos in CameraActivity 38
Deleting, editing, and sharing photos in LabActivity 51
Summary 55
Chapter 3: Applying Image Effects 57
Adding files to the project 57
Defining the Filter interface 60
Mixing color channels 60
Making subtle color shifts with curves 64
Mixing pixels with convolution filters 71
Adding the filters to CameraActivity 74
Summary 80

[i]

www.it-ebooks.info
Table of Contents

Chapter 4: Recognizing and Tracking Images 81

Adding files to the project 81
Understanding image tracking 83
Writing an image tracking filter 86
Adding the tracker filters to CameraActivity 94
Summary 100
Chapter 5: Combining Image Tracking with 3D Rendering 101
Adding files to the project 102
Defining the ARFilter interface 102
Building projection matrices in CameraProjectionAdapter 103
Modifying ImageDetectionFilter for 3D tracking 108
Rendering the cube in ARCubeRenderer 115
Adding 3D tracking and rendering to CameraActivity 119
Learning more about 3D graphics on Android 124
Summary 124
Chapter 6: Mixing Java and C++ via JNI 125
Understanding the role of JNI 125
Measuring performance 127
Adding files to the project 129
Building the native library 131
Modifying the filter interface 135
Porting the channel-mixing filters to C++ 137
Porting the edge-enhancing filter to C++ 144
Porting the ARFilter to C++ 147
Learning more about OpenCV and C++ 162
Summary 163
Index 165

[ ii ]

www.it-ebooks.info
 Preface
This book will show you how to use OpenCV in an Android app that displays a
camera feed, saves and shares photos, manipulates colors and edges, and tracks
real-world objects in 2D or 3D. Integration with OpenGL is also introduced so that
you can start building augmented reality (AR) apps that superimpose virtual 3D
scenes onto tracked objects in the camera feed.

OpenCV is an open-source, cross-platform library that provides building blocks

for computer vision experiments and applications. It offers high-level interfaces
to capture, process, and present image data. For example, it abstracts away details
about camera hardware and array allocation. OpenCV is widely used in both
academia and industry.

Android is a mobile operating system that is mostly open source. For Java developers,
it offers a high-level application framework called Android SDK. Android apps are
modular insofar as they have standard, high-level interfaces to launch each other and
share data. Mobility, a high level of abstraction, and data sharing are great starting
points for a photo sharing app, similar to the one we will build.

Although OpenCV and Android provide a lot of high-level abstractions (and a lot of
open source code for curious users to browse), they are not necessarily easy to use
for newcomers. Setting up an appropriate development environment and translating
the libraries' broad functionality into application features are both daunting tasks.
This concise book helps us by placing an emphasis on a clean setup, clean application
design, and a simple understanding of each function's purpose.

The need for a book on this subject is particularly great because OpenCV's Java
and Android bindings are quite new and their documentation is not yet mature.
Little has been written about the steps for integrating OpenCV with Android's
standard camera, media, and graphics APIs. Surely, integration is a major part
of an app developer's work, so it is a major focus of this book.

[ iii ]

www.it-ebooks.info
Preface

By the end of our journey together, you will have a taste of the breadth of application
features that are made possible by integrating OpenCV with other Android libraries.
You will have your own small library of reusable classes that you can extend or modify
for your future computer vision projects. You will have a development environment
and the knowledge to use it, and you will be able to make more apps!

What this book covers

Chapter 1, Setting Up OpenCV, covers the steps to set up OpenCV and an Android
development environment, including Eclipse and Android SDK.

Chapter 2, Working with Camera Frames, shows how to integrate OpenCV into an
Android Java app that can preview, capture, save, and share photos.

Chapter 3, Applying Image Effects, explores OpenCV's functionality to manipulate

color channels and neighborhoods of pixels. The Apache Commons Math library
is also introduced. We expand our app to include channel-mixing filters, "curve"
filters, and a filter that darkens edges.

Chapter 4, Recognizing and Tracking Images, demonstrates the steps to recognize

and track a known target (such as a painting) when it appears in a video feed.
We expand our app so that it draws an outline around any tracked target.

Chapter 5, Combining Image Tracking with 3D Rendering, improves upon our previous
tracking technique by determining the target's position and rotation in real 3D
space. We expand our app so that it sets up an OpenGL 3D scene with the same
perspective as the Android device's real camera. Then, we draw a 3D cube atop
any tracked target.

Chapter 6, Mixing Java and C++ via JNI, demonstrates the use of Java Native Interface
(JNI) to call C++ functions from Java. We convert some of our application's filters
to C++ in order to learn about writing efficient, cross-platform code with OpenCV's
C++ interface.

What you need for this book

This book provides setup instructions for OpenCV and an Android development
environment, including Eclipse and Android SDK. The software is cross-platform,
and the instructions cover Windows, Mac, and Linux. Other Unix-like environments
may work, too, if you are willing to do your own tailoring of the setup steps.

[ iv ]

www.it-ebooks.info
 Preface

You need a mobile device running Android 2.2 (Froyo) or greater, and it must have a
camera. Preferably, it should have two cameras, front and rear.

Who this book is for

This book is great for Java developers who are new to computer vision and who
like to learn through application development. It is assumed that you have previous
experience in Java but not necessarily Android. A basic understanding of image data
(for example, pixels and color channels) would be helpful, too.

Conventions
In this book, you will find a number of text styles that distinguish between different
kinds of information. Here are some examples of these styles and an explanation of
their meaning.

Code words in text, database table names, folder names, filenames, file extensions,
pathnames, dummy URLs, user input, and Twitter handles are shown as follows:
"It will interface with the other apps on the device, via Android's MediaStore and
Intent classes."

A block of code is set as follows:

<?xml version="1.0" encoding="utf-8"?>
<manifest xmlns:android=
"http://schemas.android.com/apk/res/android"
package="com.nummist.secondsight"
android:versionCode="1"
android:versionName="1.0">

When we wish to draw our attention to a particular part of a code block, the relevant
lines or items are set in bold:
android:label="@string/app_name"
android:screenOrientation="landscape">
<intent-filter>

Any command-line input or output is written as follows:

$ cd /etc/udev/rules.d/
$ sudo touch 51-android.rules

[v]

www.it-ebooks.info
Preface

New terms and important words are shown in bold. Words that you see on the
screen, for example, in menus or dialog boxes, appear in the text like this: "These
steps should be repeated for all the native (C++) projects, which include OpenCV
Sample – face-detection and OpenCV Tutorial 2 - Mixed Processing."

Warnings or important notes appear in a box like this.

Tips and tricks appear like this.

Reader feedback
Feedback from our readers is always welcome. Let's know what you think about this
book—what you liked or disliked. Reader feedback is important for us as it helps us
develop titles that you will really get the most out of.

To send us general feedback, simply e-mail [email protected] and mention

the book's title in the subject of your message.

If there is a topic that you have expertise in and you are interested in either writing
or contributing to a book, see our author guide at www.packtpub.com/authors.

Customer support
Now that you are the proud owner of a Packt book, we have a number of things to
help you get the most from your purchase.

Downloading the example code

You can download the example code files from your account at http://www.
packtpub.com for all the Packt Publishing books you purchased. If you purchased
this book elsewhere, you can visit http://www.packtpub.com/support and register
to have the files e-mailed directly to you.

[ vi ]

www.it-ebooks.info
Another random document with
no related content on Scribd:
NIKKINEN NYRKKEILEE

Liikemiehemme Nestori Nikkinen pistäytyi äskettäin ahväärimatkalla

Helsingissä. Kun siellä ei ole enää kabaretteja eikä varieteita, katseli
hän kauppojensa onnelliseksi päättäjäisiksi nyrkkeilyä sirkuksessa.

Tämä sekä hyödyllinen että terveellinen urheilulaji sai hänestä,

vanhasta ja kotiseudullaan hyvin tunnetusta väkikiven nostajasta,
kissanhännän vetäjästä ja housunkauluspainin heittäjästä, heti
innokkaan ja lämpimän kannattajan, jopa siinä määrin, että Nestori
päätti itsekin ryhtyä sitä harjoittamaan.

Tuliaisiksi hän toi kotiinsa pääkaupungista kaksi paria

nyrkkeilykäsineitä ja selitti seuraavana päivänä aamiaista syötäessä
puolisolleen, kahdelle keskenkasvuiselle pojalleen ja pöytään
passailevalle piialleen seuraavaa:

— Elettävänämme oleva aika on raju ja rauhaton. Intohimojen

itsekkäät ylitsekuohuilevat hyrskyt tyrskyvät nyt kahleitta kaikkialla.
En tarkoita tällä kansainvälisiä kahnauksia, vaikka nekin ovat ajan
ankaroissa aalloissa huomioon otettavat, vaan henkilökohtaisia
hyökkäyksiä, joiden alaiseksi näissä omanvoitonpyyteisissä oloissa
voi kuka tahansa ja koska hyvänsä joutua. Onnellinen se, joka voi
tällaisissa tapauksissa omin avuin ja tehokkaasti torjua luotaan kaikki
tuuppijat ja tunkeilijat. Sille, joka osaa esimerkiksi jaloa
nyrkkeilytaitoa, kuten minä, se onkin sekä sangen helppoa että sulaa
hauskuuttakin. Näytän teille syötyämme muutamia otteita taidostani.

Aterian jälkeen Nikkinen toi kamaristaan nyrkkeilykäsineet ja puki

niistä toiset itselleen ja antoi toiset puolisolleen.

— He, kiskohan kännyihisi, Kunilla! Näytämme pojille ja Pauliinalle

pari isku- ja puolustusotetta.

Hieman esteltyään pukihe rouvakin käsineihin.

— No, kas niin, nostahan nyt esimerkiksi vasenta kättäsi, Kunilla —

Rouva nosti ja sai mitään aavistamattaan ankaran iskun

kasvoihinsa.
Nestoria nauratti ja pojat tirskuivat äänekkäästi. Mutta samassapa
sai
Nikkinenkin tähtiä sinkauttelevan sivalluksen poskelleen. Hän
haukkoi
hetken henkeä ja ärjäisi rouvalleen:

— Elä lyö silloin, kun toinen ei tiedä mitään!

— Minä lyön milloin minua haluttaa, huomautti rouva. Vai luuletko

sinä, että nyrkkeilijätkään ilmoittavat, milloin meinaavat muksauttaa?

— Jassoo, sanoi Nikkinen terävästi ja antoi puolisolleen kaksi

kumajavaa iskua rintaan.

Rouva oli läkähtyä. Sitten hän heitti nopeasti käsineet ja viskasi ne

vasten Nikkisen naamaa. — Kurja mies, joka tahdot tappaa poikiesi
nähden turvattoman naisen ja äidin, kun en tiedä edes
puolustautuakaan! Mallikelpoinen isä ja aviomies, joka —

Samassa soi ovikello. Tulija oli Tuppurainen, Nikkisen

kauppakaveri.

Rouva Nikkinen ilostui isosti vieraan tulosta, vilkaisi salaa

kuvastimeen ja liverteli Tuppuraiselle:

— No, olipa hauskaa, että kauppiaskin taas meitä muisti ja

pistäytyi katsomassa. Ajatelkaas: Nestori neuvoi meille juuri
nyrkkeilyä, ettekä usko, kuinka hassua se oli. Minäkin sain aika
tölmäyksen rintoihini, hi, hi.

— Sinunkin, Tuppurainen, pitäisi opetella tätä mukavaa

poksauksen konstia. Otappas nuo käsineet, niin näytän sinulle,
kuinka sitä nyrkkeillään, he, he, he.

— Olen jo liian vanha sellaiseen, esteli Tuppurainen. Nuorempana

oli toista…

— No, no, ethän sinä vieläkään ikäloppu ole. Otahan käsineet, niin
koetamme kujeillessamme.

Tuppurainen kiskoi käsineet kouriinsa, tälläytyi nyrkkeilyasentoon

ja kun Kunilla-rouva oli lukenut kolmeen, kuten Nestori käski, antoi
hän samalla terävän ja tanakan iskun Nikkisen otsaan.

Kun kolmekymmentäkuusi tähteä ja keskikokoinen aurinko olivat

laskeneet
Nikkisen katseen edestä, puuskutti hän:

— Sisisisinä olet nynynyrkkeillyt ennenkin, Tututuppurainen!

 — Joo, joskus nuorra miesnä Amerikassa ollessani, tunnusti
Tuppurainen ja serveerasi taas Nikkiselle sellaisen tölmäyksen
leukaan, että Nikkistä alkoi ankarasti nikottaa ja hän oli mennä
kirjakaapista sisään.

— Anna takaisin, Nestori, kehoitti Kunilla.

— Miminä pppuolustaudun, soperteli Nikkinen ja sai taas

mahtavan paukun poskeensa ja toisen rintaansa. Hän koetteli hänkin
hosua ja sohia Tuppuraista, mutta sai joka käden ojennuksella uuden
muksauksen milloin mihinkin ruumiinsa osaan. Iskua seurasi isku ja
paukkua paukku ja Nikkinen kadotti sekä ajallisen että paikallisen
tietoisuuden. Hän läksi pakoon sänkykamariin, mutta Tuppurainen
tuli aina vain iskuja annellen hänen kintereillään sinne. Nikkisen
nenästä alkoi vuotaa verta ja rouva Nikkinen selaili kiireesti eteisessä
lähimmän lääkärin puhelinnumeroa.

Nikkinen menetti viimein kaiken käsityskykynsä. Hän potkaisi

Tuppuraista polveen. Se oli onneton ote. Tuppurainen tulistui. Hän oli
tullut taloon kahvikupposelle ja ryhtynyt pyynnöstä pikkusen leikin
vuoksi nyrkkeilemään ja — häntä potkittiin kuin mitäkin koiraa! Hän
raivostui, pikainen kun oli luonnoltaan, ja…

Rouva Nikkinen oli hakenut kadulta poliisin. Tämä tuli ja seisahtui

silmänräpäykseksi sänkykamarin ovelle.

Nikkisen naama oli pöhössä, hänen silmänsä tuijottivat lapsellisen

hölmömäisesti jonnekin kaukaisuuteen, ja kädet hervottomina
riipuksissa hän otti vastaan satelevia iskuja, uikuttaen välillä avuksi
vuoroin vaimoaan, vuoroin seinän takana vuokralla majailevaa
hyyryläistään.
 Nikkinen oli lokattu viidessä minuutissa. Viimeinen isku viskasi
hänet vatsalleen rouvan ompelupöydälle, jossa hän sai neulapreivin
nenäänsä ja lankakerän ammottavaan suuhunsa.

Silloin astui poliisi esiin ja pisti Tuppuraiselle hansklovit käsiin.

Tuppurainen tuomittiin puolustuskyvyttömän henkilön tahallisesta

ja tarkoituksellisesta pahoinpitelystä kolmeksi kuukaudeksi
kuritushuoneeseen.

Hän on siellä parhaillaan, Nikkisen ottaessa ahkerasti tunteja

nyrkkeilyssä ja japanilaisessa jiujitsussa ja rouvan hankittua ulko-
oveen varmuusketjun ja kaksinkertaisen lukon sekä voimakkaan
hälytyslaitteen, joka kutsuu minuutissa Nikkisten luo kadulta heidän
palkkaamansa sivilipukuisen 120-kiloisen yksityispoliisin ja pari portin
suojassa päivittäin istuskelevaa isoa hampparia.

Ajat ovat näet nykyään niin rajuja ja rauhattomia.

NESTORI NIKKINEN MALLAA
MOOTTORIPYÖRÄLLÄ AJOA

Kauppias Kipakka osti tässä keväällä moottoripyörän. Se onkin

hänelle hyvä ja hyödyllinen kapine. Hänellä on kundeja pitkin pitäjää
ja hän voi pistäytyä niitä tapaamassa pyörällään tuon tuostakin.

Mainion moottorin Kipakka sattuikin saamaan. Kone on kestävä ja

juosta joilottelee jopa 120 kilometriä tunnissa. Ja kun sen säiliöön
sopii polttoainetta kymmeneksi tunniksi, tulee siitä taivalta, jos
yhteen rysyyn mennä hyryttelee.

Kipakka puhdisteli ja koetteli pyöräänsä pihamaallaan viime

perjantaina. Pyörän pärinä ja koneen rähinä houkutteli koko
kaupunkimme sinne sitä surraamista ja pörräämistä katsomaan.

Kipakka lankesi luonnollisesti heti paikalla kaikkien

moottorimiesten helmasyntiin, kehumiseen. Hän alkoi kiitellä ja
ylistellä pyöräänsä parhaimmaksi maan päällä. Ja uskoahan se piti,
kun ei kukaan ollut sen parempaa eikä pahempaa nähnyt. Mutta kun
Kipakka sitten yltyi runoilemaan moottoripyörällä ajamista
ihanimmaksi nautinnoksi, minkä taatto taivahinen on älynnyt ja
osannut ihmislapselle tässä ajallisuuden olevaisuudessa luoda, alkoi
jo yksi ja toinen kohautella sekä housujaan että hartioitaan ja sanoa,
että jo nyt, kauppias, laulat vähän liikaa. Kun Kipakka sen huomasi,
kiivastui hän ja sanoi, jotta kah, saahan tällä koettaakin, jos kuka ei
ota uskoakseen, ja kehoitti lähinnä seisovaa Nestori Nikkistä
nousemaan pyörän satulaan ja koettelemaan muutaman kiehkerön
pihamaalla.

Nikkinen on kaupunkimme vanha ja tunnettu polkupyörämies ja

kun yksi ja toinen kivotteli häntä koettelemaan, ei hän voinut
kunniansa eikä arvonsakaan vuoksi vastustaa viettelystä, vaan
vastasi:

— No, jospa hänellä, rakkineella, tosiaankin mallaisi muutaman

lenkin lystiksensä.

Hänet autettiin monin avuliain käsin pyörän selkään ja Kipakka

polkaisi koneen käyntiin.

Moottori päästi peijakkaan moisen papatuksen ja sylkäisi kolme

katalan pahalta löyhkäävää pensiinituhausta. Ja sitten se läksi
liikkeelle kuin noiduttu. Se mennä vihkaisi ensin vihaista vauhtia
kohti Kipakan kyökin rappuja ja olisi kai mennyt itse kyökkiinkin, ellei
Nestori olisi saanut sitä viime hetkessä kiepautetuksi toiselle taholle
ja ajanut hurjaa kyytiä Kipakan avoimesta heinäliiterin ovesta sisälle.

Sieltä hänet löydettiin vahingoittumattomana pyörää syleilemässä

ison olkikuvon päältä.

Kun Nestori ilmestyi pihamaalle, syntyi yleinen ilo, nauru ja

leikinlasku. Ja kun hän yritteli puolustella itseään, naurettiin ja
veisteltiin hänelle päin naamaa, niin että piha kaikui.
 Silloin Nestori suuttui. Hän tempasi kenenkään arvaamatta pyörän
sitä juuri vajasta taluttavalta Kipakalta, polkaisi sen käyntiin, hyppäsi
satulaan ja alkoi hyrrätä huimaa kyytiä pihamaalla. Ensin hän ohjasi
päin pahimmin nauraa hehettelevää akkaparvea ja ahdisti sen
Kipakan kyökkiin, niin että kintut vain vilahtelivat. Sitten hän ajoi
ukot tikaportaille ja tallin ja aitan rapuille ja pojat kilpajuoksussa
lankulle. Pihalle jäi vain nauraa hohottava Kipakka ja kummallisia
kuvioita moottoroiva Nikkinen.

— Jos — hekekehe — — tahdot — hekekekeke heeh — —

hiljentää, niin — — hekekekekek — — niin hekekhek — väännä vain
— — hekekekek — — kekekee———käsimiä — hek —

Ja Nestori väänsi, mutta väärin päin. Sen sijaan että olisi

vauhdissaan vaimentunut, ulahtikin pyörä kuin vesikauhuinen koira
ja läksi rullaamaan niin riivatusti, ettei Nestorista näkynyt kuin
vilahdus siellä täällä.

— Vedä keskuskammesta, vedä keskuskammesta! huusi kamalaa

kyytiä kauhistunut Kipakka.

Ja Nestori veti ja sai pyörälle 120 kilometrin vauhdin. Pyörä

pauhasi ja peuhasi, naputti ja koputti, suhutti ja tuputti kuin
kappaleiksi aikoen ja päästeli pensiinikaasutupsauksia niin tiheään,
että pihamaa oli kuin usvassa.

Pyörän satulassa silmät pelosta pyöreinä istua kehottava Nestori

havaitsi pihamaan moiselle menon hurakalle kovin rajoitetuksi ja
pyörsi laveampaa alaa antavalle kadulle. Siellä hän hieman rauhoittui
ja ohjasi mahdollisimman vakavasti.
 Hän ajaa vinhasi kaikki kaupunkimme kuusi katua ylös ja alas
ainakin kymmeneen kertaan. Ettei sattuisi päälleajoa eikä
onnettomuutta, huusi ja hoilasi hän jo kaukaa ihmisiä nähdessään:

— Ho-holoooo! Tulooo! Pyörä tuloooo!

Kuudennella kiehkerolla olivat kaikki kadut ihmisistä kuin nuollut.

Ikkunat ja puotien ovet olivat täynnä suut auki ja silmät renkaina
päitään vikkelästi käänteleviä kaupunkilaisia Nestorin vilahtaessa
ohitse.

Mutta jos kadut olivatkin tyhjät ihmisistä, ei sentään koirista.

Kaikki kaupunkimme kolmekymmentäkaksi koiraa kiitivät näet kielet
pitkällä roikkuen ja koivet yhtenä vilinänä ulvoen, haukkuen ja
häristen Nestorin jälestä. Pari lyhytjalkaisinta ja huonovauhtisinta jäi
niistä läähättäen jälkeen ja Nestori ajoi ne seuraavalla kierroksellaan
kumoon, pyörän kimmahtaessa korkealle ilmaan.

Kun yhä useampia koiria oli joutua pyörän jalkoihin, katsoi Nestori
kaupungin kadut hieman turvattomiksi ja ohjasi maantielle.

Maantie kaupungistamme vie Oulua kohti. Viiden peninkulman

päässä eroaa siitä kaaressa etelään toinen viiden peninkulman tie
Kiuruvedelle ja sieltä kahden peninkulman tie kaupunkiimme.

Sittenkun oli päästy pahimmasta Nestori Nikkisen

kaupungissamme aiheuttamasta pelästyksestä ja sekasorrosta ja
kuultu eräältä hevosmieheltä, että Nestori oli nähty Oulun tiellä,
alettiin puhelimitse ottaa selkoa, missä hän milloinkin oli menossa.
Kaikki kynnelle kykenevät kaupunkilaisemme kokoontuivat
puhelinkeskuksen edustalle, josta puhelinneitoset antoivat avaimesta
ikkunasta tietoja kuin eräät sanomalehdet viime olympialaisten
kisojen kulusta. Jännittävintä oli se, älyäisikö Nestori kääntyä tuolle
toiselle tielle vai pyyhältäisikö kahdenkymmenen peninkulman
päässä olevaan hänelle outoon Ouluun ja joutuisi siellä kukaties mille
mahdottomille mereen tai lossipaikkaan päättyville maanteille.

Pyörää hän ei osaisi seisottaa kuin Luojan laupiaaksi ihmeeksi, niin

vakuutti ja valitteli Kipakka, ja pensiiniä pyörässä riitti ainakin
yhdeksäksi tunniksi 120 kilometrin vauhdilla, joka Nestorilla oli.

Kun oli joka paikkaan matkan varrelle ilmoitettu Nestorin kulusta,

saatiin jo miltei samassa viiden peninkulman tiehaarasta tiedoitus
puhelimella, että sivu se nyt viuhahti ja Kiuruvedelle se kiepahti,
sitten Kiuruvedeltä ilmoitus, että täällä jo ohi solahti niin että pöly
pelmahti ja että kohta se on siellä kaupungissa.

Sen kuultua kiipesivät kaupunkilaiset katupuihin ja lankuille ja

rapuille ja — samassa kuuluikin jo maantieltä pakananmoinen
papatus ja tuhutus ja Nestori tulla tupsahti pöly- ja pensiinipilvenä
kaupunkiin, jossa hän kiersi kolmasti kadut ja karautti taas takaisin
maantielle.

Taas pantiin puhelimet kilisemään kaikkialle matkan varrelle ja

saatiin kuulla, että Nestori oli ajanut ensin viiden peninkulman
taipaleella suuren karjan maantieltä suohon ja pelästyttänyt erään
hevosmiehen kuormineen ojaan ja toisella taipaleen osalla ajanut
kumoon kaksi koiraa ja — siinä hän jo taas hyrräsi kaupunkia
kiertämässä.

Kolmannella kierroksella oli häneltä lennähtänyt hattu jonnekin

matkan varteen, ja neljännellä hän oli juoksuttanut eräässä paikassa
kuutta irtohevosta edellään puolisen kilometriä, kunnes hevoset
vaahtoisina älysivät karata tiepuoleen ja metsään.
 Viidenneltä kierrokseltaan kaupunkiimme palatessaan hän soitti jo
tullessaan ja kaupungin katuja kahdesti kiehkeroon kiertäessään.
Tottapa hän lienee tullut jotenkuten nykäisseeksi merkkitorvea ja
älynnyt sen hälytyslaitteeksi.

Ihmiset alkoivat jo väsyä Nestorin lakkaamattomaan kierrosajoon

ja läksivät kaduilta kotiinsa arvellen, että tottapahan se siitä kerran
seisottuukin. Ja niin jätettiin Nestori oman onnensa varaan ja
mentiin maata.

Mutta joka tunnin perästä kuuli kukin ikkunansa alta hirmuista

hurinaa ja pärinää ja sen keskeltä korvissa huikeasti hujeltavaa:

— Huuuuup! Huuuuup! Huuuuup! Pa, pa, pa, pa. Hyrryn, hyrryn,

hyrryn.
Sytkyt, sytkyt, sytkyt. Huuuuup! Huuuup!

Sinä yönä ei moni nukkunut rauhaisaa unta kaupungissamme. Ei

vaikka peitteen kuinka korvilleen veti. Sillä joka tunti kuului aina
herättävänä äänenä horroksiin vaipuneille:

Pa, pa, pa, pa — Huuuuup, huuuuup — hyrryn ryrrryn —

sytkytsytkyt — huuuuiphuuup — —!

Tämä meno ja metakka loppui vasta aamuyöstä.

Joka tunti Nestorin merkinantoja kuulemaan tottunut korva odotti

pari tuntia näitä siknaaleja turhaan.

Niitä ei enää kuulunut. Kaupunki vaipui siihen kesäiseen syvään

hiljaisuuteen, joka on niin täydellinen, että kuulee, jos korvansa
heristää, kuinka meidän katuruohomme kasvaa.
 Kello puoli neljä aamulla kuuli Kipakka ulko-oveltaan vaimeata
naputusta. Kun hän meni avaamaan, seisoi siellä Nestori Nikkinen.

Mutta minkälaisessa muodossa ja asussa! Hatutta ja hiukset ja

kasvot harmaina pölystä, nutun toinen hiha roikkuen halkinaisena
paljaasta kyynäspäästä alaskäsin, toinen housunlahje haljenneena ja
koko puku pölyssä ja liassa, koneöljyssä ja lätäköiden ravassa ja
mies tuoksuen pensiiniltä kuin kymmenen litran kanisteri.

Kakisteltuaan ja ryiskeltyään kymmenisen minuuttia Nestori sai

sanotuksi:

— Jjjjosss sssisinulla sasattuu olemaan ryryryypyllinen

kokokonjakkia jajaja sasasavukkeita, niniin a-a-a-anna Jujuj-jumalan
nininimessä heheheti.

Kipakka kehoitti häntä tulemaan sisään ja istumaan ja

ryyppäämään ja tupakoimaan, mutta Nestori viittasi vain
murheellisesti kädellään ja sanoi:

— Mimiminua ei nynynyt oikein i-i-istuta.

Saatuaan siihen rappusten eteen seisoville jaloilleen kolme

kookasta pikaria konjakkia ja savukkeen suuhunsa hän ilmoitti:

— Se on hyvä pyörä ja mainio menijä. Voit sanoa sen jokaiselle.

Mutta elä kutsu enää minua sitä muille mallaamaan.

Heitettyään polttamansa savukkeen pätkän pois hän lisäsi:

— Minua tinkii nälättämään ja nukuttamaan. Hyvää yötä.

Portilta hän vielä pyörähti pihaan päin ja huomautti:

 — Olin unohtaa sanoa, että rakkineesi on Heiskalan isossa
hiekkahaudassa, kahdeksan kilometriä Ouluun käsin, jonne se
seisahtui. Voit käydä sen sieltä hakemassa. Minä en halua enää koko
pörriäistä nähdäkään.

Siitä saakka on Nestori Nikkinen periaatteellisista syistä vihannut

kaikkea, mitä moottoriksi mainitaankaan.

Ja kun joskus tulee puhe moottoripyöristä, lähtee hän heti

semmoisista seuroista pois.
MINKÄTÄHDEN NESTORI NIKKINEN
EI OTTANUT OSAA
KÖYDENVETOKILPAILUUN

Liikemiehemme Nestori Nikkinen oli luvannut peruuttamattomasti

ottaa osaa äskeisiin kesäjuhlan yhteydessä toimitettuihin V.P.K:n
komppaniain välisiin köydenvetokilpailuihin ja kiinnittää osaltaan
yhden koruttoman, mutta kunniakkaan laakerin lehden edustamansa
sammutuskomppanian seppeleeseen.

Hän luopui kuitenkin kaikkien pettymykseksi

kahdennellatoistakymmenennellä hetkellä tästä pyhästi ja vakaasti
antamastaan lupauksesta. Sillä mamma Nikkinen, kuultuaan
puolisonsa päätöksen, pani heti painavan protestin sitä vastaan.
Ensin tietenkin sulin sanoin ja vedoten Nestorinsa ikään ja
yhteiskunta-asemaan ja sitten, kun siitä ei ollut toivottua tulosta,
toimeenpanemallaan tärisyttävällä perhetragedialla.

Nestorin istuessa näet kilpailuiden edellisenä ehtoona

konttorissaan ja siirrellessä nenä kiinni kirjoissa päivän kauppoja
pääkirjaan, aukeni äkkiä ovi ja mamma Nikkinen saapui sisään
poikiensa, piikansa ja puotilaisen kanssa, asettui keskelle konttorin
lattiata, osoitti etusormellaan Nestoria ja huusi hurjalla äänellä ja
eleilyllä:

— Tulkaa, tulkaa vain sisään ja katsokaa petomaista perheenisää

ja raakamaista ruokakuntansa päämiestä, joka aikoo syöstä ehdoin
tahdoin poloisen perheensä ja sukunsa surman suuhun ja pirstota
taloutensa raunioiksi kunnianhimoisella köydenvetokiihkollaan!
Lapset, hyvästelkää viime kerta pappaanne ja sinä, Liena, ja sinä,
Lassi, pyytäkää palkkanne kauppiaalta niin kauan kuin hän siihen
vielä kykenee ja on hengissä ja täydessä ymmärryksessä. Ja sinä
Nestori, tee testamenttisi, tee tänä iltana, parempi jos jo tällä
minuutilla ja momentilla, ennenkuin ruumiisi siunataan siivompien ja
järkevämpien ja köysiä kiskomatta kunniallisesti eläneiden ja
kuolleiden isiesi luokse kirkkomaan kalmistoon.

Kun mamma Nikkinen niisti nenäänsä ja kuivasi kyynelöiviä

silmiään, sai
Nestori sananvuoron ja huomautti:

— Mutta minä en ymmärrä, Kunilla kulta —

— Et, et, et — eikä sinulle näy ymmärrystä karttuvankaan koko

elämänikänäsi! No, onneksi on minun ymmärrykseni kyllin selvä ja
riittävä sinunkin varallesi. Etkö sinä, onneton isä ja järjetön mies,
muista minkälaista oli, kun viimeksi kiskoit noita köysiä
kansanjuhlassa?

— Sehän oli jo vuonna yhdeksäntoistasataa ja seitsemän.

— Olipa milloin oli, mutta surkeaa se oli, niin että vieläkin ihan
itkettää. Minä muistan sen elämäni kaiken kuin eilisen päivän. Sinä
ilmoittauduit silloinkin tuohon köydenkiskontaan. Sinun piti muka,
koska muutkin kaupungin ukot, vieläpä viskaalitkin, tohtorit,
apteekkarit ja metsäherrat olivat ilmoittautuneet. Sinä et muka
iljennyt jäädä pois miesten muasta, kun olit tanakimpia ja
väkevimpiä köydenkiskojia kaupungissa.

— Minua pyydettiin mukaan ihan erikoisesti.

— Itsehän sinä siihen puuhaan pakkauduit ihan pyytämättä. No

niin, sille ei nyt enää mitään mahtanut, sanoit sinä. Ja sitten sinä
aloit harjoitella. Muistatko sinä, kuinka siinä menettelit?

— No, mitä niistä nyt enää kaikille kertomaan —

— Sinä pistit keskellä parhainta liike- ja lauantaipäivää puodin

ulko-oven lukkoon ja sidoit köyden ovenripaan ja aloit hoilata ja
kiskoa ja tempoa kuin hullu. Ripa lukkoineen luonnollisesti petti ja
sinä lensit päin kahta sillitynnöriä ja jauhosäkkiä ja kaasit ne kaikki
pitkin permantoa. Eikä sillä edes hyvä. Kun minä ja palvelijat olimme
parhaiksi saaneet puodin pestyksi ja siistityksi, kiinnitit köyden sillä
kertaa suureen sekatavarahyllyyn —

— Alafakkihan se oli —

— Olipa ylä- tai ala, se on samantekevää! Sitten sinä aloit taas

pinnistellä ja ponnistella ja tuit itseäsi tiskistä ja — vedit hyllyn
hirmuisella paukkeella ja jyskeellä permannolle, kaatuen itse tiskin
keralla samaan rykelmään. Siitä tuli ainakin kolmen sadan markan
vahinko ja monta muuta mieliharmia. Ja muistatko, kuinka minäkin
onneton satuin juuri parhaiksi saapumaan siihen kauas kaupungille
kuuluvaan remakkaan ja rytinään, posliiniastioiden pirstoutumiseen,
lasitavaroiden kappaleiksi kimpoilemiseen ja kankaiden ja monien
muiden permannolle paukahteluun? Minä toin sinulle silloin
rauhoittuaksesi kahvia ja sain suuren sarkapakan päähäni ja
tarjottimelleni ja poltin kuumalla kahvilla käteni niin, että oli pakko
juoksennella lääkärissä viikkokausi —

— Enhän minä mistä arvannut sinun tulevan siihen tarjottiminesi.

— Sinä et lopettanut vieläkään, vaan sidoit kirotun köytesi

pihakoivuun, kartanomme ainoaan kaunistukseen, ja olit kiskoa sen
juurineen maasta. Onneksi köysi katkesi ja sinä paiskauduit
ränninalussaaviin ja kastelit piloille parhaan kesäpukusi, jonka hinta
oli lähes pari sataa markkaa. Silloin vasta lopetit harjoittelusi. Mutta
niinpä olikin jo itse ikimuistettava kilpailu. En tiennyt oikein, tullako
katsomaan vai eikö, sillä minä aavistelin onnettomuutta kaiken jo
olleen ja kärsityn kukkuraksi. Tulinhan kuitenkin, vaikka kadun ja
häpeän sitä vielä tänäkin päivänä.

— Mitäpä katumista siinä oli? Kunniallinen kilpailu!

— Ehkä sinusta, mutta ei minusta. Muistan vieläkin ja olen yhäkin

näkevinäni, minkälainen sinä olit tuota kirottua köyttä kiskoa
junnatessasi. Silmäsi olivat pullistua päästäsi ja sinä olit punainen ja
sininen kuin paleltunut potaatti. En iljennyt enää katsoakaan, vaan
käännyin selin. Niin, niin — voitittehan te, voititte, mutta miltä sinä
voittaja näytit? Takkisi selkä oli halki, housujesi takamuksista pisti
parista paikasta esiin valkoista, lahkeesi olivat liassa ja loassa ja
sinulta oli tallautunut uusi kesähattusi vetäjien jalkoihin. Ja kun läksit
kävellä hoipertelemaan, kävelit kuin silmitön ja tietosi ja tajusi
menettänyt. Sinä puskit päin paria kaupunkimme hienointa rouvaa ja
töyttäsit ne istualleen, sitten olit pyytelevinäsi anteeksi ja sopertelit
jotakin, missä ei ollut alkua eikä loppua, ja läksit taas kävellä
kompuroimaan ja menit pahki katsojain penkkiä, niin, että se ja kaksi
muuta niistä kaatui. Sinä et nähnyt mitään, et kuullut mitään,
tajunnut mitään.

— Puolipökerryksissä kuljetin sinut sieltä ajurilla kotiin, jolloin

palvelijat sanoutuivat heti sinut nähtyään irti, kun eivät muka
halunneet olla sellaisessa herskaapissa, jonka pää tuodaan moisessa
tilassa keskellä pyhäpäivää kotiin. Sain heille suurella vaivalla
selitetyksi asian, ja sitten me kolmisin hieroimme sinua tuntikauden
ja saimme vihdoinkin sormesi auki nyrkistä ja laastaroimme
vereslihalle hankautuneet kämmenesi välttävään kuntoon.

— Samana iltana sait sitten hirveitä vatsanväänteitä, ja lääkäri

luuli, että suolesi oli mennyt solmuun, vaikkei se onneksi sitä ollut —
tai onnettomuudeksi paremminkin.

— Jos nyt aiot panna toimeen samanlaisen surkeuden ja menon ja

myllerryksen, niin — minä sanon vielä tänä iltana Lienan ja Lassin irti
toimestaan ja pakkaan tavarani ja lähden heti asianajajan luo
heittämään hänen tehtäväkseen hakea minulle eroa moisesta
perheensä päästä ja ehdoin tahdoin kotinsa onnettomuuteen
köydellä kiskovasta puolisosta ja isästä, mutta itse olen jo huomenna
lasten kanssa matkalla vanhempieni luokse.

— Se on vakava sanani, ja siinä pysyn pykälääkään hellittämättä.

Mieti ja menettele sen mukaan!

Kuten sanottu, ei Nikkinen ottanut osaa kilpailuun. Hän ilmoitti

näet saaneensa äkillisen pistoksen rintaansa ja sen epäävän häneltä
kaikki kilpailuponnistukset.

Mutta meidän katsojain joukossa hän kyllä oli. Ja huusi vetäjille

tahtia niin julmasti, että parin lähinnä häntä olleen naiseläjän oli
mentävä seuraavana aamuna kiireen kaupalla lääkäriin
lumpeutuneita korviaan korjauttamaan.
NIKKINEN ON OSTANUT
MOOTTORIVENEEN

Vaikkakin Nestori Nikkisellä on eräitä kokemuksia ja vakavia

valituksia moottoreista ja varsinkin moottoripyöristä, on hän nyt
itsekin moottorin omistaja. Kaupungissamme parhaillaan kiihkeänä
raivoava moottorikuume tarttui näet jo häneenkin, ja hän osti
moottoriveneen. Ei sellaista suurellista monumenttaalia ja
vinsesterimenijää kuin meidän muiden herrojen ryöpältäjät ovat,
vaan ainoastaan tätä meidän tavallista seutumme pikkumoottorien
peristyyliä ja konstruktiivia: runko meidän venemaakarimme
Kemppaisen tekemä, varalaidoilla varustettu savolainen kolmilaita,
keskellä Tikkatettara ja laidassa uusimman moottorimekaniikan
mukainen auto-ohjausrustinki.

Sellaisilla pikkupäpättäjillä onkin omat etunsa ja erikoisuutensa: ne

kulkevat kepeästi, ovat niuhoja kalliille penssiinille, antavat terveen
ja terhakan äänen ja maksavat vain varttaalin siitä, mitä esimerkiksi
meidän tohtorin »Seere».

Sitäpaitsi on Nestorin moottorissa eräs etu, jota meillä muilla

perärännäli- ja pikkukeskusnakuttajilla ei ole: se pakkaakin, kun
panee sen pakkaamaan, ja menee sakta ramia, kun panee
menemään.

Saatuaan »Jouhtenensa» sen entiseltä omistajalta karvari

Kämäräiseltä Nestori teki sillä Kämäräisen kanssa sekä ruuvi- että
koulutusajon ja opastui reissulla mielestään yksityiskohtia myöten
moottirakkineen kaikkiin kymmeniin konstrumentteihin ja
instruvenkkeihin: kaasuttajiin, neulaventtiileihin, magneesiumiin,
lauhduttajiin, pensiinihanoihin, automaattiöljyttäjiin, ryyppynastoihin
ja mitä kaikkia niitä nyt lieneekään. Tietopiirinsä laajentamiseksi hän
osti lisäksi sen 30 markan maksavan moottorikirjan, jonka on tehnyt
alallaan tunnettu moottorimonttööri Werner Söderström Porissa.

Seuraavana aamuna Nikkinen osti lyhyen öljy takin ja nahkatakin,

pisti vaneeriaskiin lujasti evästä, otti poikien onget mukaansa ja läksi
moottorilla kalaan.

Puulattuaan »Jouhtenen» veteen ja pyöriteltyään rannassa sen

konetta puolisen tuntia saamatta, siitä esiin pienintäkään pihausta,
heitettyään yltään ensin lakkinsa ja sitten öljy takkinsa ja vihdoin
nuttunsa ja liivinsäkin hän käski rannalla suu auki katsoa töllöttävän
poikansa pinkaista korjauspajalle ja pyytää jotakin asian ymmärtävää
miestä tulemaan moottoria katsomaan.

Mies tulikin, vilkaisi koneeseen, hymyili ja avasi pensiinihanan,

joka
Nestorilta oli unohtunut kiinni, ja sanoi, että selvä on, ja laittoi
Nestorin taipaleelle.

Meillä ei ole tietoa, missä kaukana tai kuinka lähellä Nestori kävi,
mutta kuulimme hänen palanneen iltayöstä, kiinnittäneen
»Jouhtenensa» laivalaituriin käydä kalkuttelemaan, juosseen
noutamassa kotoaan pensiinikanisterin, täyttäneen veneen säiliön
äärilleen ja menneen sitten maata kotiinsa.

Aamulla tuli Nikkisen puotiin joukko ranta-asukkaita kysymään,

kuinka kauan kauppias aikoi moottoriaan siellä rannalla käyttää, se
kun oli kalkuttanut siellä kaiken yötä ja karkoittanut papatuksellaan
koko rantakaupungin unen.

Silloin Nestori vastasi platoonilaisesti, että hool rei, ja kävi taas

kaatamassa moottorin säiliön piripinnaksi ja jätti »Jouhtenensa»
jouten papattamaan.

Seuraavana aamuna ilmestyi Nikkiseen kymmenhenkinen

rantakaupunkilaisten valitsema lähetystö kysymään, aikoiko Nikkinen
koskaan moottorinsa papatusta pysähdyttää vai kuinka kauan
rantakaupunki saisi viettää unettomia öitä.

Ja Nikkinen ilmoitti, että niin kauan kuin kaupungissa piisaa

pensiiniä ja sylinterirasvaa.

Sen johdosta lähetystö rantakaupungin nimessä vaati tietoa ja

selvitystä, mitä tämä ainainen kolkutuskometia oikein tarkoitti ja
miksi Nikkinen nakututti konettansa yötä päivää. Ja Nikkinen ilmoitti,
että kun se moottorin pentele ei näy rupeavan käymään silloin, kun
sitä siihen ruuvaa ja reistailee, ja kun se nyt kerran on käynnissään,
niin käyköön seisottamatta valmiina tarpeen varalta.

Lähetystö poistui selityksen saatuaan, mutta julkaisi samalla

rantakaupunkilaisten kansalaiskokouksen päätöksen, että ellei
»Jouhten» pidä papatuksessaan paussia ainakin ensi yönä, niin
kokous kiskoo koko kalkattajan nakuttamaan Nikkisen omalle pihalle
ja haastaa Nestorin maanantaiksi raastupaan vastaamaan
rantakaupungin kotirauhan rikkomisesta ilman lieventäviä
asianhaaroja.

Nestori oli lähetystön poistuttua kaiken päivää pahalla päällä ja

läksi illalla vähän vesille »viiluuttelemaan» aivojaan.

Hän päästi moottorinsa rannasta, hyppäsi perätuhdolle, vetäisi

liikkeellepanokammesta ja läksi kiitämään takapakkia monessa
mutkassa pitkin laivalaiturin ympäristöä.

Rannalla seisoi silloin liikemies Latola. Kun Nikkinen kulki perä

edellä kymmenettä kertaa laiturin ohitse, tiedusti Latola, että mitä
merkillistä sinä aina vain takapakkia ajelet?

— Minä vain koettelen, mitenkä tämä ottaa takaisin. Nämä

pikkuväkkärät eivät näet ole siinä taidossa vallan vissejä ja
luotettavia instrumenttareita.

Piirreltyään vielä varttitunnin taapäin kulkien mitä kummallisimpia

kysymysmerkkejä, puoliympyröitä ja murtoviivoja Nikkinen oli
huomaavinaan Latolan suupielessä jotakin epälojaalista
hymynvärettä, suutahti ja kiskaisi kiukuissaan kammesta toisinpäin.
»Jouhten» puistalti ja läksi kiitämään eteenpäin.

— Hyvin tämä näkyy takapakkia taitelevan, huomautti hän

Latolalle. Nyt minä lähdenkin jo etuperin.

Kun »Jouhten» teki vieläkin koukerolta ja käännöksiä ja kurvia ja

lenkkejä milloin sinne, milloin tänne, päätti Nestori neuvoa sille
hieman järkevämpää kulkutapaa ja tarttui tanakasti auto-ohjaajaan
ja väänsi sen parilla voimakkaalla käännähdyksellä niin kiinni
ketjuihinsa ja rautalankoihinsa ja ruuveihinsa ja muttereihinsa, ettei
ohjauslaite sen siitään enää tikahtanut tai päkähtänyt puoleen tai
toiseen.

»Jouhten» kulki keulakaula pitkällä kouhollaan pitkin iltaa suurta

soikeaa ympyrää rantakylän edustalla. Ja Nestori istui jouten keskellä
venettä ja veti rettinkisauhun toisensa perästä ajan kuluksi.

Katsoen sitä menoa ikkunastaan Löi kommunisti Kostoniemi

nyrkkinsä pöytään ja viittasi vihaisesti selkää kohti ja sanoi
hammasta purren puoluetoveri Pärssiselle:

— No, on totta kiesaa ja varjele sitä tuolla porvarikoplalla

köyhälistön rahaa, kuten tuollakin Nikkis-pösöllä! Siinä on nyt koko
illan huviksensa vain rinkiin rullannut ja rallatellut ja näytellyt tälle
työkansalle, että on sitä rikkaalla riunoja rellutella.

<tb>

Nikkinen tuli vasta aamulla auringon noustessa rantaan —

soutamalla.

Sinä päivänä ei »Jouhten» enää laiturin kyljessä papattanut

tarpeen varalta. Ja mitenkäpä olisi papattanutkaan, kun sen säiliö oli
tyhjä kuin nuoltu. Eikä Nestori käynyt siihen enää uutta pensiiniä
panemassa.

Eipä hän ollut enää muutenkaan koko moottorista milläänkään,

vaan jätti sen poikiensa hoteisiin.

Hän halveksii nyt periaatteen ja kokemuksen vankalla pohjalla

venemoottoreita yhtä syvästi kuin moottoripyöriäkin.
NIKKISET JUHLIVAT JUHANNUSTA

Nikkisen herrasväellä oli kuluneena kesänä kaukaisia vieraita. Muuan

Nestorin pikkuserkku, joka ei ollut vielä ennen kaupungissamme
käynyt, saapui näet heille Helsingistä rouvineen, lankoineen ja
langonrouvineen suven ja seutumme suloista nauttimaan.

Ihastuneet ja sukulaisrakkaat Nikkiset pitivät näitä harvinaisia

vieraitaan, kuten piispoja pidetään pappiloissa. He syöttivät ja
juottivat heidät parissa viikossa pulleiksi kuin jouluporsaat ja
suorastaan kilpailivat keskenään huvittaakseen heimolaisiaan ja
tutustuttaakseen heidät kaikkiin seutumme maisemiin ja
merkillisyyksiin. He käyttivät heitä kaupunkimme palohälytystornissa
ja näyttivät heille, kuten Nestori, joka viljelee kernaasti kaikissa
sopivissa puheensa paikoissa vieraskielisiä sanontatapoja, selitti:
paikkakunnan panuraamit lintusten perspenktiivissä. He pistäytyivät
vieraineen kaupunkimme huviniemellä ja lauloivat sen paviljongissa
Nestorin pyynnöstä yleisäänisesti tuon tunnetun kansanlaulelman:
»Halk' iltaruskon autereen tuo joutsi joutusaan.» Sitten he olivat
vieraineen sankaripatsaallamme, jonka päässä seisoo sorja alaston
nuorukainen, ja siellä herrat lausuivat julkisuuteen tunnustuksensa
patsaan sattuvalle symbaalille ja rouvat pääasiallisesti patsaan
juurella rehoittavalle rekooli-istutukselle. Ja eräänä iltana innostunut
Nestori vuokrasi meijerimme kuorma-auton, kuljetti koko sukunsa
Sandelsin ja Tolkoruutin patsaille ja lausui siellä isänmaallisen
tunnelman haltioittamana hetken muistoksi tunnetulla taidollaan
Paavo Kajaanuksen kauniin ja mieltä kohottavan runovärssyn
»Kesäkuun 15 päivä», jonka Ryynepek on niin mestarillisesti
suomenkielelle kääntänyt. Samalla hän kohotti mukanaan
tuomassaan sitruunalimunaadissa maljan ja pyysi läsnäolijoita
yhtymään täydestä sydämensä pohjasta raikkaaseen eläköön-
huutoon Suomen 1908—1909 sodan vainajille.

Huipuksi vieraittensa viihdyttämiselle Nikkiset olivat kuitenkin

ajatelleet juhannuksen juhlimista. Rouva Kunilla Nikkinen olisi
pyhittänyt tämän päivän tosin kernaammin »Runnin»
terveysvesilähteelle tehtävällä huvimatkalla, mutta Nestori
protesteerasi siihen heti jyrkästi, jotta niks. »Runnillahan» voitiin
käydä koska tahansa tai, jos vieraita niin halutti, tilata sieltä pari
meijeriastiallista raatipitoista ruostevettä, mutta juhannusta
viilattaisiin ainakin tällä kerralla luonnon helmuksissa
Kumpusaaressa, rantakaloineen ja juhannusyön laskemattoman
auringon nousua katsellen ja lopuksi viritettäisiin joku tilaisuuteen
sopiva päättäjäislaulu, Arvit Sipeliuksen »Nyt on Suomen suviaika»
tai Järnepfeldin sointusävelikäs »Mun muistuu mieleheni» tai joku
muu mieleen juolahtava maammelaulu.

Sitäpaitsi vihjasi Nestori kautta rantain suunnitelleensa juhlan

lopuksi vielä jotakin »non ultra plunssia» erikoisprokrammia, josta
kuitenkin oli vielä liian aikaista puhua.

Rouva Nikkinen osti siis torilta pari kookasta haukea rantakalaksi ja

ruokakaupoista yhtä ja toista telikatenssia, kuusi tuusaa sartennia,
juustoa, prulsylttiä, syskonia, purkin vakstuukkia, silliä ja
amerikkalaista lakseeraussäilykettä, ja Nestori tilasi tehtaalta kolme
koria parhainta ja korkearosenttisinta porttelikaljaa ja kaksi koria
simaa.

Helsinkiläiset herrat puolestaan pengoskelivat salaperäisinä

kapsäkkejään ja lupasivat hekin kantaa kortensa juhannustunnelman
täydellistyttämiseksi.

Niin sitä sitten juhannuksen aattona iltapuolella päivää lähdettiin

Kumpusaareen. Edellä kulki Nikkisen poikien täksi harvinaiseksi
tilaisuudeksi käyntikuntoon keinottelema »Jouhten» ja hinasi
jäljessään ensin yhtä venettä, jossa istuivat rupattelevat rouvat,
sitten toista venettä, jossa tupakoivat ja turisivat herrat, ja lopuksi
kolmatta venettä, jossa tulivat runsaat eväät ja palvelijat ja Nestorin,
puotipoika.

Saareen saavuttua järjestettiin elämä ja olo mukavaksi ja

kodikkaaksi. Se muistutti hauskaa ja hilpeää kesäleiriä. Saaren
nurmitanterelle levitettiin saalit ja Nikkisten salin sohvatyynyt
heikomman sukupuolen lojua ja loruilla. Ukot valitsivat
leiripaikakseen ison kuusen juuren, missä oli luonnon laatimana
pöytänä laakea kivi. He katkoivat alleen havuja ja pihlajan ja tuomen
oksia ja Nikkisen pojat laittoivat heille pikku nuotion itikoiden
häätämiseksi. Rantapenkerelle levitettiin Nikkisten iso lakana ja
purettiin siihen kaikki ruokailu- ja juomailutarjoukset. Mutta
rantakallion katveeseen järjestivät palvelijat ja puotipoika itselleen
tilapäiskeittiön.

Kun vielä oli kahden koivun väliin kiinnitetty riippumatto ja

kaupungin ainoasta kahvilasta lainattu gramofooni asetettu leirin
keskelle kannolle, voi juhlallisuus alkaakin.
 Me emme poissaoloina voi kertoa Nikkisten ja heidän rakkaiden
heimolaistensa perheellisestä sukuateriasta. Aavistelemme vain, että
se sujui kuten tavallisesti syönti sujuu luonnon helmassa kuppeihin
tipahtelevine kuusenhavuineen, voihin lenteleville uteliaine pikku
kovakuoriaisineen, maitoon hukuttautuville myyriäisineen ja joka
paikkaan puremaan pakkautuville hyrisevine hyttysineen ja
määrättömine mäkäräisineen.

Sen vain tiedämme, että herrat alkoivat aterian loppupuolella

tanakasti ja ihanasti punoittaa ja että rouviakin jo pakkasi heleästi
naurattamaan. Ja kun oli päästy jälkiruokaan ja Nestori nousi
korkealle kivelle ja kohotti lasinsa, pidettiin Suomessa kerran taas
juhannuspuhe, jonka vertaista ei ole monta.

Hän puhui rakkaille sukulaisilleen, Suomen lempeälle äiti-luonnolle,

joka ruokkii meitä rinnoillaan, ja juhannukselle ja riiteli välillä
tirskuville pojilleen ja käski puotipoikansa niistää nenänsä, joka oli
kuin mikäkin ehtymätön kalanmaksaöljyvapriikki, ja naisille, näille
ihmiskunnan ihanille Tianoille, jotka sulostuttivat tätäkin hauskaa ja
veljellistä yhdessäoloa, ja itselleen, joka ei ollut mikään kouluja ja
oppeja suorittanut suurpuhuja Temistootteles, vaan kuitenkin
paikkakunnallaan alati uuras ja voimiaan yhteiskunnan alttarille
uhraava valistuksen lamppu ja samasta lävestä kuin muutkin
kaupungin kauppiaat päänsä pystyssä kantaen kulkeva
hantelsmanni, ja — paljolle muulle jalolle ja kauniille, mikä hänen
sydämensä tunnepohjia sillä hetkellä liikutteli ja läikytteli ja hänen
vastaanottavaa poveaan paisutteli ja rintaansa raiutteli —

Puheen päätyttyä esitti pikkuserkku maljan ja eläköönhuudon

Nestorille, seutunsa Sokrateen kynttilälle ja valonsoihdulle, mutta
Nestori keskeytti hänet ja kumarsi kainosti ja kehoitti saapuvilla
olijoita kohottamaan nektaripikarinsa ja huutonsa isänmaalle.

Kuten moneen kertaan kohotettiinkin.

Vanhemman väen jatkaessa juhlaa olivat pojat laittaneet saaren

rannalle valtavan kokon. Mutta kun se märkine puineen savusi vain
katalasti, käski Nestori heidän heittää hiiteen koko moisen kasken
viertämisen ja iski heille silmää ja sanoi, että hool reet, älkää surko,
kasvavat nuorisot Suomessa, jos pappanne kieltääkin teitä
kokkopuuhista, sillä kokko täällä poltetaan joka tapauksessa.

Sen sanottuaan Nestori pjuutasi herrat »Jouhteneen» ja meloi

vähän matkaa rannasta ja nousi keulatuhdolle ja kääntyi rantaan
päin ja ilmoitti naisille ja pojille, että nyt tulee tämän muistettavan
ehtoon eloisimmin iäksi mieliin painuvin meno ja momentti ja
heiskuva helavalkea, joita esi-isämme jo hamassa harmaassa
nuoruudessaan olivat tottuneet polttamaan kesäyön keskiauringolle
taikka oikeammin keskiyön kesäauringolle — tai jotakin sellaista
ynnä muuta ja niin edespäin, mitä hänen ei tarvinnut tällaisena
yleisesti tunnettuna ja allakassa painettuna hetkenä tarkemmin
tulkita.

Ja niin puhuen Nestori laskeutui tuhdolta, kaappasi kymmenen

litran pensiinikanisterin ja tyhjensi sen veden pinnalle.

Nestorin serkun rouvan veli tahtoi soutaa vähän kauemmaksi tästä

lelluillen levenemään rupeavasta pensiinimerestä, mutta Nestori
sanoi, että niks, ja raapaisi tikulla tulen, ja —

Kumpusaaren senpuolinen ranta oli silmänräpäyksessä

sinivivahteisessa heiskuvassa ja leiskuvassa liekissä. Pensiini otti
sekunnissa tulen ja alkoi palaa pelmuta, että peloitti.

Kaikeksi onnettomuudeksi imaisi »Jouhtenenkin» pensiinisäiliö hiis

tietköön mistä tulen ja alkoi sekin paukkua ja suitsuta tulta kaikista
rekistänsä.

Herrat koettivat soutaa palopaikalta pakoon minkä kerkisivät,

mutta kun ilmanvedon nostama tuuli alkoi ajaa palavaa vedenpintaa
pitkin »Jouhtenta» kohti, harppasi Nestori taas keulatuhdolle ja
huusi, että pelastakoon itsensä ken voi, paiskautui pallona järveen ja
alkoi uida polskuroida saaren rantaan.

Mutta eihän kepeän ja kiikkerän veneen keulatuhto ole mikään

uimalaitoksen trampooliini eikä kestä liki satakiloisen miehen
ponnahduksia. »Jouhten» keikahti kumolleen ja heitti helmastaan
helsinkiläiset herrat Ahdin vetiseen syliin.

Rouvat ja piiat ravasivat rannalla huutaen ja voivotellen kilpaa

kahakäteen. He sotkivat juhlapöydän jalkoihinsa, kaatoivat padat ja
pannut ja repivät itsensä kiviin ja pensaihin ja pitivät senkin
seitsemänlaista menoa ja mekastusta.

Mutta pojat, joita aluksi oli naurattanut ukkojen uinti, työnsivät

sukkelasti veneen veteen ja soutivat helsinkiläisten setien
pelastajiksi.

Toinen sedistä saatiin heti veneeseen, mutta toinen ehti käydä

kolmasti umpisukkulassa, ennenkuin pojat saivat hänet tukasta kiinni
ja uittivat hänet siitä rannalle, johon Nestorikin ähisten ja puhisten
parhaillaan kömpi.