Full download ebooks at https://ebookmeta.

com

Silicon Carbide Ceramics Structure Properties

and Manufacturing 1st Edition Andrew J Ruys

For dowload this book click link below

https://ebookmeta.com/product/silicon-carbide-ceramics-
structure-properties-and-manufacturing-1st-edition-andrew-j-
ruys/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD NOW
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Ceramics Glass and Glass Ceramics From Early

Manufacturing Steps Towards Modern Frontiers 1st
Edition Francesco Baino Massimo Tomalino Dilshat
Tulyaganov
https://ebookmeta.com/product/ceramics-glass-and-glass-ceramics-
from-early-manufacturing-steps-towards-modern-frontiers-1st-
edition-francesco-baino-massimo-tomalino-dilshat-tulyaganov/

Ceramics Glass and Glass Ceramics From Early

Manufacturing Steps Towards Modern Frontiers 1st
Edition Francesco Baino Massimo Tomalino Dilshat
Tulyaganov
https://ebookmeta.com/product/ceramics-glass-and-glass-ceramics-
from-early-manufacturing-steps-towards-modern-frontiers-1st-
edition-francesco-baino-massimo-tomalino-dilshat-tulyaganov-2/

Recycled Ceramics in Sustainable Concrete Properties

and Performance Emerging Materials and Technologies
1st Edition Kwok Wei Shah

https://ebookmeta.com/product/recycled-ceramics-in-sustainable-
concrete-properties-and-performance-emerging-materials-and-
technologies-1st-edition-kwok-wei-shah/

Fundamentals of Perovskite Oxides Synthesis Structure

Properties and Applications 1st Edition Gibin George

https://ebookmeta.com/product/fundamentals-of-perovskite-oxides-
synthesis-structure-properties-and-applications-1st-edition-
gibin-george/
Solid State Physics: Structure and Properties of
Materials 3rd Edition M.A. Wahab

https://ebookmeta.com/product/solid-state-physics-structure-and-
properties-of-materials-3rd-edition-m-a-wahab/

Nanotechnology-Based Additive Manufacturing: Product

Design, Properties, and Applications Volumes 1-2 Kalim
Deshmukh

https://ebookmeta.com/product/nanotechnology-based-additive-
manufacturing-product-design-properties-and-applications-
volumes-1-2-kalim-deshmukh/

The Cognitive Structure of Emotions 2nd Edition Andrew

Ortony

https://ebookmeta.com/product/the-cognitive-structure-of-
emotions-2nd-edition-andrew-ortony/

Mousetrap Structure and Meaning in Hamlet 1st Edition P

J Aldus

https://ebookmeta.com/product/mousetrap-structure-and-meaning-in-
hamlet-1st-edition-p-j-aldus/

Silicon and Nano-silicon in Environmental Stress

Management and Crop Quality Improvement: Progress and
Prospects 1st Edition Hassan Etesami (Editor)

https://ebookmeta.com/product/silicon-and-nano-silicon-in-
environmental-stress-management-and-crop-quality-improvement-
progress-and-prospects-1st-edition-hassan-etesami-editor/
Silicon Carbide Ceramics
This page intentionally left blank
Elsevier Series on Advanced Ceramic Materials

Silicon Carbide Ceramics

Structure, Properties, and
Manufacturing

Andrew J. Ruys
University of Sydney, Sydney, NSW, Australia
Elsevier
Radarweg 29, PO Box 211, 1000 AE Amsterdam, Netherlands
The Boulevard, Langford Lane, Kidlington, Oxford OX5 1GB, United Kingdom
50 Hampshire Street, 5th Floor, Cambridge, MA 02139, United States
Copyright © 2023 Elsevier Ltd. All rights reserved.
No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means,
electronic or mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and
retrieval system, without permission in writing from the publisher. Details on how to seek
permission, further information about the Publisher’s permissions policies and our
arrangements with organizations such as the Copyright Clearance Center and the Copyright
Licensing Agency, can be found at our website: www.elsevier.com/permissions.
This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by
the Publisher (other than as may be noted herein).
Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and
experience broaden our understanding, changes in research methods, professional practices,
or medical treatment may become necessary.
Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in
evaluating and using any information, methods, compounds, or experiments described
herein. In using such information or methods they should be mindful of their own safety
and the safety of others, including parties for whom they have a professional responsibility.
To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or
editors, assume any liability for any injury and/or damage to persons or property as a matter
of products liability, negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods,
products, instructions, or ideas contained in the material herein.
ISBN: 978-0-323-89869-0

For Information on all Elsevier publications

visit our website at https://www.elsevier.com/books-and-journals

Publisher: Matthew Deans

Acquisitions Editor: Gwen Jones
Editorial Project Manager: Tessa Kathryn
Production Project Manager: Nirmala Arumugam
Cover Designer: Christian J. Bilbow
Typeset by MPS Limited, Chennai, India
Dedication

Dedicated to Glynda
This book was a long time in the making.
Thank you for patience and enduring support.
This page intentionally left blank
Contents

Foreword xvii
Preface xix
Forethought xxiii

1. Introduction and Applications of SiC Ceramics 1

1.1 Introduction to SiC ceramics 1
1.2 Brief history of SiC 9
1.2.1 Berzelius and other 19th century chemists 9
1.2.2 The discovery of moissanite—natural SiC 10
1.2.3 Timeline of SiC 11
1.3 Edward Goodrich Acheson and industrial SiC 13
1.3.1 Edward Acheson 13
1.3.2 The Acheson process 15
1.3.3 Industrial SiC produced by the Acheson process 19
1.3.4 The Carborundum Company 21
1.4 Applications of SiC ceramics 24
1.5 SiC armour ceramics 26
1.5.1 Brief background to ceramic armour 27
1.5.2 Reasons for the global dominance of SiC in body armour 30
1.5.3 Ceramic armour projectile-defeat mechanisms 30
1.5.4 Ceramic armour versus metal armour 32
1.5.5 Ceramic armour design principles 33
1.5.6 Advanced munitions against which armour ceramics are
essential 34
1.5.7 DSSC and RSSC as ceramic armour 36
1.5.8 GBSC-CMC as ceramic armour 37
1.6 SiC wear-resistant ceramics 39
1.6.1 Wear in the industrial environment 39
1.6.2 Alumina
the cheap mass-market incumbent 39
1.6.3 SiC: SNBSC, RSSC and DSSC 39
1.6.4 Tungsten carbide cermets (cemented carbides) 42
1.6.5 Tribology 44
1.6.6 Material properties and wear resistance 49
1.6.7 Summary of wear criteria 55
1.6.8 Wear applications for wear-resistant ceramics 55
1.7 SiC refractories 57
1.7.1 Prehistory of the refractories industry 57
viii Contents

1.7.2 Major uses of refractories 58

1.7.3 Key requirements for refractories 59
1.7.4 Classification of refractories 59
1.7.5 Refractory bricks and monolithic refractories 59
1.7.6 Ultra-refractories 60
1.7.7 SiC in the refractories industry 60
1.7.8 Significant new applications with the advent of SNBSC 63
1.8 Precision ceramics and other niche applications for SiC 68
1.8.1 Nuclear fuel encapsulation 69
1.8.2 Mechanical seals 70
1.8.3 Pump components 72
1.8.4 Heat exchangers for high-temperature applications 72
1.8.5 SiC in the automotive industry 72
1.8.6 Gas turbines 73
1.8.7 Other uses for SiC 73
1.9 SiC ceramics: the future 74
1.9.1 Single-crystal semiconductor wafers 74
1.9.2 Armour ceramics 75
1.9.3 SiC
SiC for aerospace and nuclear energy 75
1.9.4 Wear-resistant ceramics 75
1.9.5 Refractories 75
1.9.6 Bonded abrasives 76
References 76

2. Structure and Properties of SiC Ceramics 81

2.1 Structure and crystallography 81
2.1.1 Atomic structure 81
2.1.2 SiC polytypes 82
2.1.3 Industrially relevant polytypes 84
2.1.4 Polytype notation 87
2.2 Properties of SiC 87
2.2.1 Mechanical properties of SiC 90
2.2.2 Thermomechanical properties 97
2.2.3 Chemical properties 103
2.2.4 Electrical properties 107
2.3 Sintering mechanisms of SiC ceramics 109
2.3.1 Sintering defined 109
2.3.2 Thermodynamic principles underlying sintering 113
2.3.3 Sintering mechanisms 119
2.3.4 Grain growth and pore elimination 123
2.4 Liquid-phase sintering of SiC 125
2.5 Summary of SiC sintering aid systems developed to date 130
2.6 Boron
carbon sintering aids: modes of action 134
2.6.1 Boron
carbon in the beginning: Prochazka 1973 134
2.6.2 Boron
carbon in the late 20th century 135
Contents ix

2.6.3 The emerging debate: does liquid-phase sintering

occur in SSiC-DSSC? 137
2.6.4 The effects of carbon in B
C-doped SSiC-DSSC 138
2.6.5 The effects of boron in B
C-doped SSiC-DSSC:
Stobierski 2003 144
2.6.6 Dihedral angles in B
C-doped SSiC-DSSC:
Stobierski 2003 149
2.6.7 Stobierski 2003: conclusions 152
2.6.8 Boron
carbon sintering aids: research after 2003 152
2.7 Aluminium
carbon and aluminium
boron
carbon 154
2.8 Beryllium
boron
carbon 156
2.9 Liquid-phase sintered SiC: sintering aids 156
2.10 Conclusions 157
References 158

3. SiC Single Crystal Semiconductors 165

3.1 Introduction 165
3.1.1 Advantages of SiC as a semiconductor wafer material 165
3.1.2 Early SiC semiconductor use: light emitting diode 167
3.2 Brief history of the semiconductor industry 169
3.3 Silicon wafer synthesis: the Czochralski method 170
3.4 SiC thin film coatings 171
3.4.1 Epitaxial growth 172
3.4.2 Chemical vapour deposition concept and origins 172
3.4.3 Chemical vapour deposition and temperature reduction 173
3.4.4 Chemical vapour deposition heat source 173
3.4.5 Chemical vapour deposition and photolithography in
semiconductor manufacture 173
3.4.6 Chemical vapour deposition of SiC 174
3.4.7 Step-controlled epitaxy: the key to SiC boule synthesis 174
3.5 SiC single crystal wafers
technical challenges: melting
SiC and polytypism 176
3.6 1955: the Lely process 178
3.7 The SiC semiconductor Hiatus: 1960s
90s 180
3.8 Evolution of the Lely process 181
3.9 SiC single crystal boules at the dawn of the 21st century 189
3.10 Micropipes 194
3.10.1 Micropipes defined and imaged 195
3.10.2 Liquid-phase epitaxy
a partial solution to micropipes 200
3.10.3 The ‘repeated A-face’ growth process breakthrough 200
3.11 21st century: SiC semiconductor applications 203
3.11.1 SiC: well ahead of silicon and gallium nitride for power
electronics 204
3.11.2 Timeline of the 21st century SiC semiconductor boom 205
3.11.3 Shottky barrier diodes 206
x Contents

3.11.4 Field-effect transistor 206

3.11.5 Other SiC devices 208
3.11.6 Power electronics 208
3.11.7 SiC device design and packaging considerations 209
3.12 SiC semiconductors: conclusions 210
References 211

4. Hot-Pressed SiC (HPSC) 215

4.1 Hot-pressed SiC in context 215
4.2 Dense pure SiC: the commercial imperative 216
4.3 Hot-pressed SiC in comparison to other SiC types 217
4.4 The importance and inconvenience of SiC ultrafine
particle size 218
4.5 Background to hot-pressed SiC 221
4.6 The invention of hot-pressed SiC: Alliegro 1956 222
4.7 Significant hot-pressed SiC patents and papers after Alliegro 224
4.7.1 Weaver: the first hot-pressed SiC patent
1972 224
4.7.2 Prochazka’s four patents on boron sintering aids for
hot-pressed SiC: 1972
75 225
4.7.3 DSSC a hot-pressed SiC spin-off technology:
Prochazka 1973 229
4.7.4 Carbon-fibre reinforced hot-pressed SiC:
Hollenberg 1974 229
4.7.5 HPSC with Al2O3 sintering aid 230
4.7.6 Hot-pressed SiC patents from the late 1970s onward 232
4.8 Significant hot-pressed SiC research papers: late 20th
century to the present day 233
4.8.1 BaO and carbon sintering aids: 1985 233
4.8.2 Superplastic hot-pressing of SiC: 1996 233
4.8.3 Fully dense hot-pressed SiC with Al/B/C sintering aids:
2000/2001 234
4.8.4 Sintering aids for control of hot-pressed SiC
densification and properties: 2008 234
4.8.5 Pyrolysis-derived HPSC 235
4.8.6 B4C and TiC reinforced hot-pressed SiC 235
4.9 HPSC without sintering aids: Sajgalic 2015 235
4.10 Hot isostatic pressing of SiC 237
4.11 SPS/plasma pressure compaction 239
4.12 Hot-pressed SiC production considerations 239
4.12.1 Furnace systems 239
4.12.2 Practical considerations 241
4.12.3 Temperature measurement 242
4.12.4 Hot-pressed SiC furnaces 244
4.13 Hot-pressed SiC concluding comments 247
References 248
Contents xi

5. Direct Sintered (Pressureless Sintered) SiC: DSSC 251

5.1 Introduction to pressureless sintered SiC 251
5.2 Direct-sintered SiC
the commercial imperative 251
5.3 Direct-sintered SiC in comparison to other SiC types 253
5.3.1 Direct-sintered Sic versus hot-pressed SiC 253
5.4 Essential criteria for synthesising direct-sintered SiC 255
5.4.1 Sintering aids 255
5.4.2 Submicron SiC powders 255
5.4.3 Svante Prochazka
inventor of direct-sintered SiC 255
5.5 Solid-state sintered DSSC: development and evolution 256
5.5.1 The first direct-sintered SiC patent: Prochazka 1973 257
5.5.2 Prochazka’s second DSSC patent: 1975 261
5.5.3 Prochazka and Scanlan: 1975 SSiC-DSSC paper 262
5.5.4 Lange and Gupta’s 1976 SSiC-DSSC paper 263
5.5.5 SSiC-DSSC patent 1 of the Coppola Carborundum/
Stemcor/Kennecott team: US4,312,954 1975 265
5.5.6 Patent 2 of the Coppola Carborundum/Stemcor/
Kennecott team: US4,124,667 1975 269
5.5.7 Patent 3 of the Coppola Carborundum/Stemcor/
Kennecott team: US 4,179,299 269
5.5.8 Patent 4 of the Coppola Carborundum/Stemcor/
Kennecott team: US4,080,415 1975 269
5.5.9 Patent 5 of the Coppola Carborundum/Stemcor/
Kennecott team: US 4,172,109 1976 270
5.5.10 Patent 6 of the Coppola Carborundum/Stemcor/
Kennecott team: US 4,123,286 1976 271
5.5.11 Patent 7 of the Coppola Carborundum/Stemcor/
Kennecott team: US 4,135,938 274
5.5.12 Patent 8 of the Coppola Carborundum/Stemcor/
Kennecott team: US 4,237,085 276
5.5.13 Schwetz and Lipp of Elektroschmeltzwerk Kempten:
US 4,230,497 277
5.6 SSiC-DSSC by the 1980s 282
5.7 Significant SSiC-DSSC patents from the 1980s onward 283
5.8 Significant SSiC-DSSC publications from the 1980s onward 285
5.8.1 Sintering aid evolution for SSiC-DSSC 287
5.8.2 Microstructure and properties of SSiC-DSSC 293
5.8.3 The emerging debate: does liquid phase sintering
occur in SSiC-DSSC? 296
5.8.4 Densification of SSiC-DSSC by spark plasma sintering 300
5.8.5 Other progress in SSiC-DSSC 302
5.8.6 Microstructure of SSiC-DSSC 302
5.9 Liquid-phase sintered dense SiC 303
5.9.1 Liquid phase sintering defined 303
5.9.2 The LPS-DSSC concept 303
xii Contents

5.9.3 HPSC with Al2O3 sintering aid: Lange 1975 306

5.9.4 Omori and Takei LPS-DSSC pioneers: 1982 307
5.10 Evolution of LPS-DSSC 309
5.11 LPS-DSSC in the 21st century 315
5.12 The nanoinfiltration and transient eutectic phase process for
LPS-DSSC 324
5.13 DSSC production considerations 326
5.13.1 The importance and inconvenience of SiC ultra-fine
particle size 326
5.13.2 Furnace systems 332
5.13.3 Vacuum or ambient inert gas 335
5.13.4 Temperature measurement 336
5.13.5 The DSSC formulations 337
5.14 Conclusions 339
References 340

6. Reaction Sintered SiC (RSSC) 349

6.1 Definition of reaction-sintered SiC 349
6.2 Fundamental principles of reaction-sintered SiC manufacture 353
6.3 Evolution of reaction-sintered SiC 355
6.4 Manufacture of reaction-sintered SiC: mixture feedstock 362
6.4.1 Ceramic powder feedstock preparation 362
6.4.2 Ceramic powder characterisation considerations 363
6.4.3 Silicon carbide powders 365
6.4.4 Carbon precursors 367
6.5 Manufacture of reaction-sintered SiC: forming methods 371
6.5.1 Reaction-sintered SiC forming methods
specific
principles 372
6.5.2 Dry forming versus wet forming 372
6.5.3 Uniaxial die pressing (dry forming process) 373
6.5.4 Cold isostatic pressing (dry forming process) 376
6.5.5 Extrusion (wet forming process) 376
6.5.6 Plastic forming (wet forming Process) 376
6.5.7 Thixotropic casting (wet forming process) 377
6.5.8 Powder injection moulding (wet forming process) 378
6.5.9 Gelcasting (wet forming process) 378
6.5.10 Slip casting (wet forming process) 378
6.5.11 Tape casting (wet forming process) 378
6.5.12 Green machining (direct manufacture process) 379
6.5.13 Additive manufacturing (direct-manufacture process) 379
6.5.14 RSSC forming methods: closing remarks 380
6.6 Manufacture of reaction-sintered SiC: reaction sintering 380
6.6.1 Furnace and furnace atmosphere 380
6.6.2 Sintering temperature cycle and accurate temperature
control in the 1500 C plus range 382
Contents xiii

6.7 Reaction bonded boron carbide 384

6.7.1 Boron
silicon (binary) and boron
silicon
carbon
(ternary) compounds 385
6.7.2 Shock-induced amorphisation 385
6.7.3 High cost of boron carbide powder 386
6.7.4 Modest density improvement of reaction bonded
boron carbide 386
6.7.5 Reaction bonded boron carbide: concluding comments 387
6.8 Industrial reaction-sintered SiC competitiveness 387
6.9 Siliconised graphite 390
6.10 Conclusions 391
References 392

7. Silicon Nitride-Bonded SiC (SNBSC) 395

7.1 Introduction to silicon nitride bonded silicon carbide 395
7.2 Overview of SNBSC in comparison with RSSC and DSSC 398
7.3 Origin of silicon nitride bonded silicon carbide 399
7.4 Silicon nitride: a brief overview 402
7.4.1 Silicon nitride ceramics 402
7.4.2 Applications of silicon nitride ceramics 403
7.4.3 Silicon nitride ceramics
the sintering problem 404
7.4.4 Densification of silicon nitride ceramics 404
7.5 SIALON 405
7.6 Fundamentals of the SNBSC process 407
7.6.1 Silicon particle size 408
7.6.2 Silicon purity 410
7.6.3 SNBSC body formulation 410
7.6.4 Nitridation gas 411
7.6.5 Nitridation temperature 411
7.7 Evolution of the SNBSC manufacturing process 411
7.7.1 Nitridation temperature 412
7.7.2 Nitridation catalysts 413
7.7.3 Binders 414
7.7.4 Zirconia doping 414
7.7.5 Alternative densification methods for SNBSC 414
7.7.6 Other SNBSC innovations 415
7.7.7 Hot-pressed SiC-Si3N4 formulations 415
7.8 SIALON-bonded SiC 415
7.9 A brief overview of the contemporary SNBSC manufacturing
process 420
7.9.1 Basic principles of manufacture 421
7.9.2 Basic steps in the production process 422
7.10 SNBSC: refractory applications 422
7.10.1 Iron and steel industry 423
7.10.2 Nonferrous metals industry 426
xiv Contents

7.11 SNBSC as an industrial wear-resistant ceramic 429

7.12 Conclusions 431
References 431

8. Glass-Bonded SiC (GBSC) 435

8.1 Introduction to glass-bonded SiC 435
8.2 Brief background to relevant ceramic armour principles 439
8.2.1 Multi-hit performance 439
8.2.2 Advanced munitions against which glass-bonded SiC
ceramic metal composite is optimal 439
8.2.3 Glass-bonded SiC ceramic metal composite as ceramic
armour 442
8.3 The history and evolution of glass-bonded SiC 443
8.3.1 Brief history of glass-bonded SiC and the grinding wheel 444
8.3.2 Brief history of glass-bonded SiC as a refractory 447
8.3.3 Contemporary glass-bonded SiC technology 449
8.3.4 Background to the glass-bonded SiC ceramic matrix
composite development 450
8.4 The materials science of glass-bonded SiC ceramic metal
composite metal-reinforced-ceramic 451
8.4.1 Glass-bonded SiC ceramic metal composite defined 451
8.4.2 Evolution of the glass-bonded SiC ceramic metal
composite technology 452
8.4.3 Optimisation of the glass-bonded SiC ceramic metal
composite ceramic-component 454
8.4.4 Optimisation of the metal reinforcement 458
8.4.5 Residual compressive stress 458
8.4.6 Weight increase from metal mesh 462
8.4.7 Glass-bonded SiC ceramic metal composite
mass-production and commercial competitiveness 462
8.5 Ballistic testing of glass-bonded SiC ceramic metal composite 463
8.5.1 Multihit with full-metal-jacketed ammunition 464
8.5.2 APM2: 7.62 armour-piercing vehicle armour 466
8.5.3 Improvised explosive device testing 472
8.5.4 Shaped-charge testing 474
8.5.5 Other glass-bonded SiC ceramic metal composite
ballistic testing 478
8.6 General discussion of glass-bonded SiC ceramic metal
composite ballistic testing 479
8.6.1 Importance of glass content 479
8.6.2 Commercial potential of glass-bonded SiC ceramic
metal composite: lightweight vehicle armour 479
8.6.3 Commercial potential of glass-bonded SiC ceramic
metal composite: heavy vehicle armour 480
Another random document with
no related content on Scribd:
niin heikkojen ei tarvitse pelätä mitään, kun he, rakastaen toisiansa,
ovat todella yksimieliset.

Eräs mies matkusti vuoristossa, ja hän saapui erääseen paikkaan,

jossa suuri kallionlohkare oli vierinyt tielle ja täytti sen kokonaan, ja
ulkopuolella tien ei ollut mitään ohipääsyn mahdollisuutta, ei
vasemmalla eikä oikealla.

Kun nyt tuo mies näki, ettei hän voinut jatkaa matkaansa
kallionlohkareen tähden, niin hän koetti saada sen pois siirretyksi,
raivatakseen itselleen tien, ja hän väsytti itsensä kovin tässä työssä,
ja kaikki hänen ponnistuksensa olivat turhat.

Tämän nähdessään hän istuutui murhemielin ja sanoi: "Miten

minun on käyvä, kun yö tulee ja yllättää minut tässä yksinäni, vailla
ruokaa, vailla suojaa, ilman mitään puolustusta hetkellä, jolloin
raatelevat pedot lähtevät liikkeelle etsimään saalistaan?"

Ja hänen ollessaan vaipuneena tähän ajatukseen, tuli paikalle

toinen matkamies, ja tehtyään samoin kuin ensimmäinen ja
huomattuaan itsensä yhtä voimattomaksi saamaan liikkeelle
kallionlohkaretta, hän vaipui äänetönnä istumaan ja painoi päänsä
alas.

Ja tämän jälkeen tuli useampia muita, eikä kukaan voinut saada

liikkumaan kallionlohkaretta, ja kaikkien heidän pelkonsa oli suuri.

Vihdoin heistä muuan sanoi toisille: "Veljeni, rukoilkaamme

Isäämme, joka on taivaissa: ehkä hän armahtaa meitä tässä
hädässä."
 Ja tätä puhetta kuunneltiin, ja he rukoilivat hartaasti Isää, joka on
taivaissa.

Ja heidän rukoiltuaan se, joka oli sanonut: "Rukoilkaamme", sanoi

vielä: "Veljeni, mitä kukaan meistä ei voinut tehdä yksin, sen kenties
saamme tehdyksi kaikki yhdessä."

Ja he nousivat ja työnsivät kaikki yhdessä kallionlohkaretta, ja

kallionlohkare väistyi ja he jatkoivat matkaansa rauhassa.

Tuo matkamies, se on ihminen, matka on elämä, kallionlohkare on

ne kurjuudet, joita hän tapaa joka askeleella matkansa varrella.

Ei yksikään ihminen voi yksin nostaa pois sitä kallionlohkaretta,

mutta Jumala on mitannut sen painon niin, ettei se koskaan saa
pysähdytetyksi niitä, jotka matkustavat yhdessä.

VIII

Alussa työ ei ollut välttämätöntä ihmiselle hänen elääksensä: maa

tuotti hänelle itsestään kaikki, mitä hän tarvitsi.

Mutta ihminen teki pahaa; ja samoin kuin hän oli noussut

kapinaan
Jumalaa vastaan, samoin maa nousi kapinaan häntä vastaan.

Hänen kävi niinkuin käy lapsen, joka niskoittelee isäänsä vastaan;

isä riistää häneltä rakkautensa ja jättää hänet oman onnensa
nojaan; ja talon palvelijat kieltäytyvät palvelemasta häntä, ja hän
kulkee etsien sieltä täältä niukan elantonsa ja syöden leipää, jonka
hän on ansainnut otsansa hiessä.

Siitä pitäen siis Jumala on tuominnut kaikki ihmiset työhön, ja

kaikilla on työnsä, joko ruumiillinen tai henkinen; ja ne, jotka
sanovat: "Minä en tee työtä", ovat kaikkein onnettomimmat.

Sillä niinkuin madot kalvavat kuollutta ruumista, niin paheet

kalvavat heitä, ja jolleivät sitä tee paheet, niin sen tekee ikävä.

Ja kun Jumala tahtoi, että ihminen tekisi työtä, niin hän kätki
työhön aarteen, sillä hän on isä, ja isän rakkaus ei kuole.

Ja ken käyttää hyvin tätä aarretta eikä tuhlaa sitä mielettömästi,

sille tulee levon aika, ja silloin hän on niinkuin ihmiset olivat alussa.

Ja Jumala antoi heille vielä tämän käskyn: "Auttakaa toisianne,

sillä joukossanne on vahvempia ja heikompia, raihnaisia ja terveitä;
ja kuitenkin kaikkien pitää elää."

Ja jos te niin teette, niin kaikki voivat elää, sillä minä olen
palkitseva säälin, jota te olette osoittaneet veljillenne, ja olen tekevä
teidän hikenne hedelmälliseksi.

Ja minkä Jumala on luvannut, se on aina toteutunut, eikä koskaan

ole nähty sen, joka auttaa veljiänsä, olevan leivän puutteessa.

Mutta olipa muinoin eräs häijy ja Taivaan kiroama mies. Ja se mies

oli voimakas, ja hän vihasi työtä, niin että hän sanoi itsekseen: "Mitä
minun pitää tehdä? Jos en tee työtä, niin kuolen, ja työ on minulle
sietämätöntä."
 Silloin hiipi helvetillinen ajatus hänen sydämeensä. Hän lähti yön
aikana ja otti kiinni muutamia veljistänsä heidän nukkuessaan ja pani
heidät raskaisiin kahleisiin.

"Sillä", sanoi hän, "minä pakoitan heidät raipoilla ja ruoskalla

tekemään työtä minua varten, ja minä syön heidän työnsä
hedelmän".

Ja hän teki niinkuin oli ajatellut, ja toiset, sen nähdessään, tekivät

samoin, eikä ollut enää veljiä, oli herroja ja orjia.

Se oli murheen päivä yli koko maan.

Kauan aikaa sen jälkeen oli toinen mies, vielä häijympi kuin
ensimmäinen ja vielä enemmän Taivaan kiroama. Nähdessään, että
ihmisten lukumäärä kaikkialla oli kasvanut monin kerroin, ja että
heidän paljoutensa oli lukematon, hän sanoi itsekseen:

"Voisin ehkä kyllä panna kahleisiin muutamia heistä ja pakoittaa

heidät tekemään työtä minua varten; mutta täytyisi ruokkia heidät,
ja se vähentäisi voittoani. Keksikäämme parempi keino! Tehkööt he
työtä ilmaiseksi! He kuolevat, se on kyllä totta, mutta kun heidän
lukumääränsä on suuri, saan kootuksi rikkauksia, ennenkuin heidän
joukkonsa on paljoakaan pienentynyt, ja heitä jää aina kylliksi
jäljelle."

Mutta koko tämä ihmispaljous eli siitä, mitä se sai palkkioksi

työstään.

Puhuttuaan siis niin, hän kääntyi erikoisesti muutamain puoleen ja

sanoi heille: "Te teette työtä kuusi tuntia, ja teille annetaan raha
työstänne. Tehkää työtä kaksitoista tuntia, ja te ansaitsette kaksi
rahaa, ja te elätte paljoa paremmin, te itse, vaimonne ja lapsenne."

Ja he uskoivat häntä.

Hän sanoi heille sitten: "Te teette työtä vain puolet vuoden
päivistä: tehkää työtä kaikki vuoden päivät, ja teidän voittonne on
tuleva kaksinkertaiseksi."

Ja he uskoivat häntä vielä.

Mutta seurauksena siitä oli, että kun työn paljous oli kasvanut
puolta suuremmaksi, vaikka työn tarve ei ollut suurempi, puolet
niistä, jotka ennen elivät työstänsä, eivät enää löytäneet ketään,
joka olisi käyttänyt heitä.

Silloin tuo häijy mies, jota he olivat uskoneet, sanoi heille: "Minä
annan teille työtä kaikille sillä ehdolla, että teette työtä saman ajan,
ja että minä maksan teille vain puolet siitä, mitä teille maksoin; sillä
tahdon kyllä tehdä teille palveluksen, mutta en tahdo joutua
taloudelliseen häviöön."

Ja kun heillä oli nälkä, heillä itsellään, heidän vaimoillaan ja

lapsillaan, suostuivat he tuon häijyn miehen ehdotukseen ja
siunasivat häntä: "sillä", sanoivat he, "hän antaa meille meidän
henkemme".

Ja pettäen heitä yhä edelleen samalla tavoin, tuo häijy mies lisäsi
yhä enemmän heidän työtänsä ja vähensi yhä enemmän heidän
palkkaansa.

Ja he kuolivat välttämättömän tarpeellisen puutteesta, ja toisia

kiiruhti astumaan heidän sijaansa, sillä köyhyys oli tullut niin kovaksi
tuossa maassa, että kokonaiset perheet möivät itsensä
leipäpalasesta.

Ja se häijy mies, joka oli valehdellut veljillensä, kokosi enemmän

rikkauksia kuin se häijy mies, joka oli pannut heidät kahleisiin.

Tämän jälkimäisen nimi on Tyranni; toisella ei ole nimeä muuta

kuin helvetissä.

IX

Te olette tässä maailmassa kuin muukalaisia.

Menkää Pohjoiseen ja Etelään, Itään ja Länteen, mihin paikkaan

pysähtynettekin, niin tapaatte jonkun ihmisen, joka ajaa teidät siitä
pois sanoen: "Tämä maa on minun."

Ja samoiltuanne läpi kaikki maat, te palaatte, tietäen, ettei

missään ole vaivaista pientä maan kolkkaa, missä synnytysvaivoissa
oleva vaimonne voisi synnyttää esikoisensa, missä te voisitte levätä
päivätyön tehtyänne, mihin lapsenne, kun olette päättäneet
päivänne, voisivat haudata luunne, niinkuin paikkaan, joka on teidän
omanne.

Tämä on, totisesti, suurta kurjuutta.

Ja kuitenkaan teidän ei pidä liiaksi murehtia, sillä kirjoitettu on

siitä, joka on vapahtanut ihmiskunnan:
 Ketulla on luolansa, taivaan linnuilla on pesänsä, mutta ihmisen
Pojalla ei ole missä lepuuttaa päätänsä.

Mutta hän on ruvennut köyhäksi opettaaksensa teitä kärsimään

köyhyyttä.

Ei niin kuin jos köyhyys tulisi Jumalalta, mutta se on seuraus

ihmisten turmeluksesta ja pahoista himoista, ja siitä syystä on aina
oleva köyhiä.

Köyhyys on syntynyt tyttärenä synnistä, jonka siemen on

jokaisessa ihmisessä, ja orjuudesta, jonka siemen on jokaisessa
yhteiskunnassa.

On aina oleva köyhiä, sillä ihminen ei koskaan saa hävitetyksi

itsestään syntiä.

On aina oleva yhä vähemmän köyhiä, sillä vähitellen orjuus on

häviävä yhteiskunnasta.

Jos tahdotte työskennellä köyhyyden hävittämiseksi, niin tehkää

työtä hävittääksenne synnin, ensiksikin itsestänne ja sitten muista, ja
orjuuden yhteiskunnasta.

Ei köyhyyttä voida poistaa anastamalla sellaista, mikä on toisen

omaa; sillä kuinka saadaan köyhien lukumäärä vähenemään
tekemällä köyhiä?

Jokaisella on oikeus säilyttää mitä hänellä on, muutoin ei kukaan

omistaisi enää mitään.

Mutta jokaisella on oikeus hankkia työllään sellaista, mitä hänellä

ei ole, muutoin köyhyys olisi iäinen.
 Vapauttakaa siis työnne, vapauttakaa käsivartenne, ja köyhyys ei
ole enää oleva ihmisten keskuudessa muuta kuin poikkeus, jonka
Jumala sallii, muistuttaakseen heille heidän luontonsa heikkoutta ja
sitä keskinäistä apua ja rakkautta, jota he ovat velkaa toinen
toisillensa.

Kun koko maa huokaili odottaessaan vapahdusta, nousi Judeasta

ääni, sen ääni, joka tuli kärsimään ja kuolemaan veljiensä puolesta
ja jota muutamat halveksien kutsuivat kirvesmiehen Pojaksi.

Kirvesmiehen Poika siis, köyhänä ja hyljättynä tässä maailmassa,

sanoi:

"Tulkaa minun tyköni te kaikki, jotka huokailette työn taakan

alaisina, ja minä olen virkistävä teitä."

Ja siitä ajasta alkaen tähän päivään asti ei yksikään niistä, jotka

ovat uskoneet häneen, ole jäänyt vaille lievitystä viheliäisyydessänsä.

Korjatakseen epäkohdat, jotka ovat ihmisten vitsauksena, hän

saarnasi kaikille oikeutta, joka on lähimmäisen rakkauden alku, ja
lähimmäisen rakkautta, joka on oikeuden korkein täydellisyys.

Mutta oikeudenmukaisuus käskee kunnioittamaan toisen oikeutta,

ja joskus lähimmäisen rakkaus vaatii luopumaan omastansakin,
rauhan tahi jonkin muun hyvän vuoksi.
 Mitä olisi maailma, jos oikeus lakkaisi siinä vallitsemasta, jos
jokaisella ei olisi persoonallista turvallisuutta, ja jos hän ei voisi
pelkäämättä nauttia sitä, mikä on hänen omaansa?

Parempi olisi elää metsien povessa kuin yhteiskunnassa, joka niin

olisi jätettynä rosvoamiselle alttiiksi.

Mitä te otatte tänään, sen ottaa joku toinen huomenna teiltä.

Ihmiset tulevat olemaan onnettomampia kuin taivaan linnut, joilta
toiset linnut eivät ryöstä heidän ravintoansa eivätkä heidän
pesäänsä.

Mitä on köyhä? Se on se, jolla ei vielä ole omaisuutta.

Mitä hän haluaa? Lakata olemasta köyhä, se on, hankkia jotakin

omaisuutta.

Se, joka ryöstää, joka rosvoaa, mitä hän nyt tekee muuta kuin
hävittää, mikäli se on hänelle mahdollista, itse omistusoikeuden?

Ken ryöstää, rosvoaa, se siis hyökkää köyhän kimppuun yhtä

paljon kuin rikkaan; se mullistaa kaiken ihmisten välisen
yhteiskunnan perustukset.

Ken ei omista mitään, se voi päästä omistamaan vain sen kautta,

että toiset jo omistavat; sillä nämä yksin voivat antaa hänelle jotakin
korvaukseksi hänen työstään.

Järjestys on kaikille yhteinen hyvä ja etu.

Älkää juoko rikoksen maljasta: sen pohjalla on katkera hätä ja

tuska ja kuolema.
XI

Ja minä olin nähnyt epäkohdat, jotka vallitsevat maan päällä, heikon

sorrettuna, oikeamielisen kerjäämässä leipäänsä, häijyn korotettuna
kunniasijoille ja upporikkaana, viattoman väärien tuomarien
tuomitsemana, ja hänen lapsensa harhailemassa auringon alla.

Ja minun sieluni oli murheellinen, ja toivo vuoti siitä pois joka

taholta, niinkuin särkyneestä astiasta.

Ja Jumala lähetti minulle sikeän unen.

Ja unessani minä näin ikäänkuin hohtoisan haahmon, joka seisoi

vierelläni, Hengen, jonka lempeä ja terävä katse tunki aina
salaisimpien ajatusteni pohjaan asti.

Ja minä vavahdin, en pelosta enkä ilosta, vaan ikäänkuin

tunteesta, joka olisi sanoin selittämätön sekoitus molemmista.

Ja henki sanoi minulle: "Miksi olet murheellinen?"

Ja minä vastasin itkien: "Oi! katsokaa kärsimyksiä, jotka ovat

maan päällä." Ja tuo taivahinen ilmiö alkoi hymyillä sanoin
kuvaamatonta hymyä, ja korviini kuuluivat seuraavat sanat:

"Sinun silmäsi näkee kaikki vain sen pettävän välikkeen lävitse,

jota luodut olennot kutsuvat ajaksi. Aika on vain sinua varten;
Jumalalle ei ole olemassa mitään aikaa."

Ja minä vaikenin, sillä minä en ymmärtänyt.

Yhtäkkiä tuo Henki sanoi: "Katso!"

 Eikä ollut enää minulle edellisyyttä eikä jälkeisyyttä, vaan minä
näin samalla hetkellä yhdellä kertaa sen, mitä ihmiset heikolla ja
puutteellisella kielellään sanovat menneisyydeksi, nykyisyydeksi ja
tulevaisuudeksi.

Ja kaikki tuo oli vain yhtä, ja kuitenkin, sanoakseni mitä näin,

minun täytyy laskeutua jälleen alas ajan helmaan, minun täytyy
puhua ihmisten heikkoa ja puutteellista kieltä.

Ja koko ihmiskunta oli minusta kuin yksi ainoa ihminen.

Ja tämä ihminen oli tehnyt paljon pahaa, vähän hyvää, oli

tuntenut paljon tuskia, vähän iloja.

Ja hän virui siinä kurjuudessaan maan päällä, joka milloin oli

jäässä, milloin polttavan kuuma, laihana, nälkiintyneenä, kärsivänä,
riutumuksen ja kouristusten lamauttamana, kahleiden painamana,
jotka oli taottu hornan henkien asunnossa.

Hänen oikea kätensä oli pannut kahleisiin hänen vasempansa, ja

hänen vasen kätensä hänen oikeansa, ja pahoissa unissaan oli hän
niin kierinyt kahleissaan, että koko hänen ruumiinsa oli niiden
peittämänä ja pusertamana.

Sillä niin pian kuin ne vain koskettivatkin häntä, niin ne tarttuivat

hänen ihoonsa kuin kiehuva lyijy; ne painuivat hänen lihaansa
eivätkä enää lähteneet siitä irti.

Ja siinä oli nyt ihminen, minä tunsin sen.

Ja katso! Valon säde lähti Idästä, ja rakkauden säde Etelästä, ja

voiman säde Pohjoisesta.
 Ja nämä kolme sädettä yhtyivät tuon ihmisen sydämen päällä.

Ja kun valon säde lähti, niin ääni sanoi: "Jumalan poika,

Kristuksen veli, tiedä se, mitä sinun tulee tietää."

Ja kun rakkauden säde lähti, niin ääni sanoi: "Jumalan poika,

Kristuksen veli, rakasta ketä sinun tulee rakastaa."

Ja kun voiman säde lähti, niin ääni sanoi: "Jumalan poika,

Kristuksen veli, tee se, mitä tulee tehdä."

Ja kun nuo kolme sädettä olivat yhtyneet, niin nuo kolme ääntä
yhtyivät myöskin, ja niistä muodostui yksi ainoa ääni, joka sanoi:
"Jumalan poika, Kristuksen veli, palvele Jumalaa ja palvele
ainoastaan häntä yksin."

Ja silloin se, mikä minusta siihen asti oli näyttänyt vain yhdeltä
ihmiseltä, oli minusta kuin suuri joukko kansoja ja kansakuntia.

Ja ensimmäinen katseeni ei ollut pettänyt minua, eikä toinen

myöskään minua pettänyt.

Ja nämä kansat ja kansakunnat heräsivät tuskiensa vuoteella ja

rupesivat sanomaan toisilleen:

"Mistä tulevat meidän kärsimyksemme ja meidän riutumuksemme

ja nälkä ja jano, jotka meitä kiusaavat, ja kahleet, jotka painavat
meidät maahan ja painuvat lihaamme?"

Ja heidän ymmärryksensä aukeni, ja he ymmärsivät, että Jumalan

poikia, Kristuksen veljiä ei ollut heidän isänsä tuominnut orjuuteen ja
että tämä orjuus oli kaikkien heidän kärsimystensä lähde.
 Jokainen senvuoksi koetti murtaa kahleensa, mutta se ei
yhdellekään onnistunut.

Ja he katselivat toisiansa syvästi säälien, ja kun rakkaus oli heissä

elävä, sanoivat he toisilleen: "Meissä liikkuu kaikissa sama ajatus.
Miksikä meillä ei olisi kaikilla sama rohkeus? Emmekö kaikki ole
saman Jumalan poikia ja saman Kristuksen veljiä? Pelastakaamme
itsemme tahi kuolkaamme yhdessä!"

Ja sen sanottuaan he tunsivat itsessään jumalallisen voiman, ja

minä kuulin heidän kahleensa ryskien murtuvan, ja he taistelivat
kuusi päivää niitä vastaan, jotka olivat panneet heidät kahleisiin, ja
kuudentena päivänä he pääsivät voittajiksi, ja seitsemäs oli levon
päivä.

Ja maa, joka oli kuiva, vihannoi jälleen, ja kaikki saattoivat syödä

sen hedelmiä ja tulla ja mennä kenenkään heille sanomatta: "Mihin
menette? Tästä ei ole lupa kulkea."

Ja pienet lapset poimiskelivat kukkia ja toivat ne äidilleen, joka

hymyili heille lempeästi.

Eikä ollut köyhiä eikä rikkaita, vaan kaikilla oli runsaasti, mitä he
tarvitsivat, sillä kaikki rakastivat toisiansa ja auttoivat toisiansa
niinkuin veljet.

Ja ääni, ikäänkuin enkelin ääni, kaikui taivaissa: "Kunnia olkoon

Jumalalle, joka on antanut sovun, rakkauden, voiman lapsillensa!
Kunnia olkoon Kristukselle, joka on antanut jälleen vapauden
veljillensä!"
XII

Kun joku teistä saa kärsiä vääryyttä, kun sortaja kaataa hänet
maahan hänen maisella matkallaan ja polkee hänet jalkansa alle,
niin ei kukaan kuule häntä, jos hän valittaa.

Köyhän huuto kohoaa aina Jumalan luo asti, mutta se ei pääse

ihmisen korviin.

Ja minä kysyin itseltäni: "Mistä tulee tämä epäkohta? Olisiko se,

joka on luonut köyhän niinkuin rikkaankin, heikon niinkuin
mahtavankin, tahtonut poistaa toisilta kaiken pelon heidän
vääryyksissään, toisilta kaiken toivon heidän kurjuudessaan?"

Ja minä huomasin, että tämä oli kauhea ajatus, herjaus Jumalaa

vastaan.

Sentähden, että jokainen teistä rakastaa vain itseänsä, sentähden,

että hän eristäytyy veljistänsä, että hän on yksin ja tahtoo olla yksin,
sentähden hänen valitustansa ei kuulla.

Keväällä, kun kaikki elpyy uuteen eloon, kuuluu ruohikosta ääni,

joka kohoaa ilmoille kuin pitkä valitus.

Tämä ääni, jonka muodostavat niin monet äänet, ettei niitä voi
lukea, on lukemattomien näkymättömäin, pienten luontokappale-
raukkojen ääni.

Yksinään ei ainoakaan niistä kuuluisi; kaikki yhdessä ne pääsevät

kuuluville.
 Te olette myöskin kätkettyinä ruohoon; miksikä sieltä ei kuulu
mitään ääntä?

Kun tahdotaan kulkea vuolaan virran poikki, niin asetutaan pitkään

kaksiriviseen jonoon, ja täten toisiinsa liittyneinä ne, jotka erillään
toisista eivät olisi voineet vastustaa veden voimaa, voittavat sen
vaivatta.

Tehkää niin, ja te voitatte vääryyden virran, joka vie teidät

mukaansa, kun olette kukin yksinänne, ja heittää teidät murtuneina
rannalle.

Olkoot päätöksenne hitaat, mutta lujat. Älkää noudattako

ensimmäistä älkääkä toista innostuksen puuskaa.

Mutta jos teille on tehty jokin vääryys, niin kartoittakaa ensin

kaikki vihan tunteet sydämistänne ja sitten nostakaa kätenne ja
silmänne ylös ja sanokaa isällenne, joka on taivaissa:

"Oi isä, sinä olet viattoman ja sorretun suojelija, sillä sinun

rakkautesi on luonut maailman, ja sinun vanhurskautesi hallitsee
sitä.

"Sinä tahdot, että se vallitsee maan päällä ja häijy panee sitä

vastaan pahan tahtonsa.

"Sentähden me olemme päättäneet taistella häijyä vastaan.

"Oi Isä, anna neuvokkuutta meidän älyllemme ja voimaa meidän

käsivarsillemme!"

Kun olette näin rukoilleet sydämenne pohjasta, niin taistelkaa, ja

älkää pelätkö mitään.
 Jos voitto aluksi näyttää väistyvän teistä kauas, niin se on vain
koettelemusta; se kyllä palaa takaisin, sillä teidän verenne on oleva
niinkuin Kainin surmaaman Aapelin veri, ja teidän kuolemanne
niinkuin marttyyrien kuolema.

XIII

Se oli eräänä synkkänä yönä; tähdetön taivas lepäsi raskaana maan

päällä, niinkuin musta marmorinen kansi hautakummulla.

Eikä mikään muu häirinnyt tämän yön hiljaisuutta kuin omituinen,

ikäänkuin kepeän siivenlyönnin ääni, joka silloin tällöin kuului
maaseudun ja kaupunkien yläpuolella.

Ja silloin pimeys yhä synkkeni, ja jokainen tunsi sieluansa

kouristavan ja pöyristyksen kulkevan suonissaan.

Ja mustalla verhotussa salissa, jota valaisi punertava lamppu, istui

seitsemän purppuraan puettua miestä seitsemällä rautaistuimella,
päät kruunujen peittäminä.

Ja keskellä salia kohosi valtaistuin, kuolleiden luista tehty, ja

valtaistuimen juurella oli jakkarana kumoon kaadettu ristiinnaulitun
kuva ja valtaistuimen edessä eebenpuinen pöytä ja pöydällä astia
täynnä punaista ja vaahtoavaa verta ja ihmisen pääkallo.

Ja nuo seitsemän kruunattua miestä näyttivät miettiväisiltä ja

surullisilta, ja kuoppiensa pohjalta heidän silmänsä silloin tällöin
singahduttivat lyijynkarvaisen tulen kipinöitä.
 Ja yksi heistä nousi ja lähestyi valtaistuinta horjuen ja laski
jalkansa ristiinnaulitun kuvan päälle.

Siinä silmänräpäyksessä hänen jäsenensä vapisivat, ja hän näytti

olevan pyörtymäisillään. Toiset katselivat liikkumattomina; he eivät
vähääkään liikahtaneet, mutta jokin, en tiedä mikä, kulki heidän
otsansa yli, ja hymy, joka ei ollut inhimillistä laatua, veti kokoon
heidän huulensa.

Ja se, joka oli näyttänyt olevan pyörtymäisillään, ojensi kätensä,

tarttui astiaan, joka oli täynnä verta, kaatoi sitä pääkalloon ja joi
sen.

Ja tämä juoma näytti vahvistavan häntä.

Ja hän nosti päätänsä, ja hänen rinnastaan kuului tämä huuto

niinkuin kumea korina:

"Kirottu olkoon Kristus, joka on palauttanut maan päälle

Vapauden!"

Ja nuo kuusi muuta kruunattua miestä nousivat kaikki yhdessä ja

kaikki yhdessä he päästivät saman huudon:

"Kirottu olkoon Kristus, joka on palauttanut maan päälle

Vapauden!"

Ja sitten, kun he olivat taas istuutuneet rautaistuimilleen, sanoi

ensimmäinen:

"Veljeni, mitä meidän pitää tehdä tukahduttaaksemme Vapauden?

Sillä meidän valtakuntamme on lopussa, jos sen valtakunta alkaa.
Meillä on kaikilla sama asia: jokainen ehdottakoon sitä, mikä hänestä
näyttää hyvältä.

"Minä puolestani annan seuraavan neuvon. Kuka pysyi pystyssä

meidän edessämme, ennenkuin Kristus tuli? Hänen uskontonsa se on
tuhonnut meidät. Hävittäkäämme Kristuksen uskonto."

Ja kaikki vastasivat: "Se on totta; hävittäkäämme Kristuksen

uskonto."

Ja eräs toinen astui valtaistuimen luo, otti pääkallon, kaatoi siihen

verta, joi sen ja sanoi sitten:

"Ei pidä hävittää ainoastaan uskontoa, vaan myöskin tiede ja

ajatus; sillä tiede tahtoo oppia tuntemaan sellaista, mikä meille ei ole
hyvä ihmisen tietää, ja ajatus on aina valmis potkimaan voimaa
vastaan."

Ja kaikki vastasivat: "Se on totta. Hävittäkäämme tiede ja ajatus!"

Ja tehtyään samoin kuin nuo kaksi ensimmäistä olivat tehneet,

eräs kolmas sanoi:

"Kun olemme upottaneet ihmiset jälleen elukkamaiseen tylsyyteen

riistämällä heiltä sekä uskonnon että tieteen ja ajatuksen, niin
olemme saaneet paljon tehdyksi, mutta meille on jäävä vielä jotakin
tehtäväksi.

"Elukalla on vaarallisia vaistoja ja myötätuntoja. Älköön yksikään

kansa kuulko toisen kansan ääntä, sillä on peljättävä että jos tämä
valittaa tahi liikehtii, niin tuon tekee mieli noudattaa sen esimerkkiä.
Älköön mitään ääntä ulkoapäin kuuluko meille."
 Ja kaikki vastasivat: "Se on totta. Älköön mitään ääntä ulkoapäin
kuuluko meille."

Ja eräs neljäs sanoi: "Meillä on oma etumme, ja kansoilla on

myöskin oma etunsa, joka on ristiriidassa meidän etumme kanssa.
Jos ne liittyvät yhteen, puolustamaan tätä etua meitä vastaan, niin
kuinka voimme niitä vastustaa?

"Tehkäämme heidät eripuraisiksi, voidaksemme hallita.

Luokaamme joka maakunnalle, joka kaupungille, joka kylälle etu,
joka sotii toisten kylien, toisten kaupunkien, toisten maakuntain etua
vastaan. Täten kaikki tulevat vihaamaan toisiansa eivätkä tule
ajatelleeksi sitä, että liittyisivät yhteen meitä vastaan."

Ja kaikki vastasivat: "Se on totta. Tehkäämme heidät eripuraisiksi,

voidaksemme hallita; heidän yksimielisyytensä tuhoaisi meidät."

Ja täytettyään kahdesti pääkallon verellä ja tyhjennettyään sen

kahdesti, eräs viides sanoi:

"Minä hyväksyn kaikki nämä keinot; ne ovat hyvät, mutta

riittämättömät. Tehkää ihmisistä tylsiä elukoita, se on hyvä; mutta
peloittakaa näitä elukoita; pitäkää ne kauhun vallassa heltymättömän
oikeuden ja julmien rangaistusten avulla, jollette tahdo, että ne
ennemmin tahi myöhemmin nielevät teidät. Teloittaja on hyvän
ruhtinaan ensimmäinen ministeri."

Ja kaikki vastasivat: "Se on totta. Teloittaja on hyvän ruhtinaan

ensimmäinen ministeri."

Ja eräs kuudes vastasi: "Minä myönnän nopeiden, hirveiden,

pääsemättömien rangaistusten edullisuuden. Mutta on kuitenkin
voimakkaita sieluja ja epätoivoisia sieluja, jotka uhmaavat
rangaistuksia.

"Jos tahdotte helposti hallita ihmisiä, niin veltostuttakaa heidät

hekuman avulla. Hyveestä ei meillä ole mitään etua; se pitää yllä
voimaa; parempi on riuduttaa se tapainturmeluksen avulla."

Ja kaikki vastasivat: "Se on totta. Riuduttakaamme voima ja tarmo

ja rohkeus tapainturmeluksen avulla."

Silloin seitsemäs, juotuaan kuten muutkin pääkallosta, puhui

seuraavasti, seisten ristiinnaulitun kuvan päällä:

"Ei mitään Kristusta enää; sota viimeiseen vereen asti, iäinen sota
on hänen ja meidän välillämme.

"Mutta miten irroittaa hänestä kansat? Se on turha yritys. Mitä siis

tehdä? Kuulkaa minua: meidän tulee voittaa Kristuksen papit
puolellemme maallisilla tavaroilla, kunniasijoilla ja mahdilla.

"Ja he käskevät kansaa Kristuksen puolesta olemaan meille

alamainen kaikessa, mitä tehnemmekin, mitä käskenemmekin.

"Ja kansa on uskova heitä ja totteleva tunnontarkasti, ja meidän

valtamme on oleva lujempi kuin ennen."

Ja kaikki vastasivat: "Se on totta. Voittakaamme puolellemme

Kristuksen papit."

Ja yhtäkkiä sammui lamppu, joka valaisi salia, ja nuo seitsemän

miestä erosivat pimeässä.
 Ja eräälle vanhurskaalle, joka sillä hetkellä valvoi ja rukoili ristin
edessä, ilmoitettiin: "Minun päiväni lähestyy. Rukoile äläkä pelkää
mitään."

XIV

Ja harmaan ja raskaan sumun läpi minä näin, niinkuin nähdään

maan päällä hämärän hetkellä, alastoman, aution ja kylmän
tasangon.

Keskellä kohosi kallio, jolta tippui pisara pisaralta mustanpuhuvaa

vettä, ja putoavien pisarain heikko ja kumea ääni oli ainoa ääni, joka
kuului.

Ja seitsemän polkua, kiemurreltuaan tasangolla, päätyi tuohon

kallioon, ja lähellä kalliota, jokaisen polun päässä, oli kivi, jota peitti
jonkinlainen kostea ja vihreä aine, niinkuin matelijan kuola.

Ja kas, eräällä poluista minä huomasin ikäänkuin varjon, joka

liikkui hitaasti; ja vähitellen, varjon lähestyessä, erotin, en ihmistä,
vaan jotakin ihmisen kaltaista.

Ja sydämen kohdalla oli tuolla ihmishahmolla veritahra.

Ja se istuutui tuolle kostealle ja vihreälle kivelle, ja sen jäsenet

vavahtelivat, ja pää painuneena alas se pusersi itseänsä
käsivarsillaan, ikäänkuin säilyttääkseen viimeisen jäännöksen
lämpöä.
 Ja kuutta muuta polkua pitkin kuusi muuta varjoa vuoron perään
saapui kallion juurelle.

Ja kukin niistä, vavahdellen ja pusertaen itseään käsivarsillaan,

istuutui kostealle ja vihreälle kivelle.

Ja siinä ne istuivat äänettöminä ja kumarassa käsittämättömän

tuskan painon alla.

Ja heidän vaitiolonsa kesti kauan, en tiedä kuinka kauan aikaa,

sillä aurinko ei koskaan nouse tällä tasangolla; siellä ei ole tietoa
illasta eikä aamusta. Mustanpuhuvan veden pisarat siellä yksin
mittaavat pudotessaan yksitoikkoista, pimeää, raskasta, iäistä ajan
kulkua.

Ja se oli niin kauheata nähdä, että jos Jumala ei olisi minua

vahvistanut, niin en olisi voinut kestää sitä näkyä.

Ja ikäänkuin kouristuksentapaisesti väristyään, eräs varjoista,

nostaen päätänsä, päästi kuuluville äänen, joka oli kuin luurangossa
rahisevan tuulen käheä ja kuiva ääni.

Ja kallio kaiutti nämä sanat takaisin korviini:

"Kristus on voittanut: kirottu olkoon hän!"

Ja nuo kuusi muuta varjoa säpsähtivät, ja kaikki yhdessä nostivat

paitansa, ja sama herjaus kuului heidän povestaan:

"Kristus on voittanut: kirottu olkoon hän!"

Ja heti kohta valtasi heidät vielä kovempi vavistus, sumu sakeni, ja

hetkeksi tuo mustanpuhuva vesi lakkasi valumasta.
 Ja nuo seitsemän varjoa olivat uudelleen lyhistyneet kokoon
salaisen tuskansa taakan alla, ja syntyi toinen äänettömyys, pitempi
kuin ensimmäinen.

Sitten eräs niistä, nousematta kiveltään, liikkumattomana ja

kumarassa, sanoi toisille:

"Teidän on siis käynyt samoin kuin minun. Mitä ovat meitä

hyödyttäneet kaikki neuvottelumme?"

Ja eräs toinen jatkoi: "Usko ja ajatus ovat murtaneet kansojen

kahleet; usko ja ajatus ovat vapauttaneet maan."

Ja eräs toinen sanoi: "Me tahdoimme tehdä ihmiset eripuraisiksi,

ja meidän sortomme on liittänyt heidät yhteen meitä vastaan."

Ja eräs toinen: "Me olemme vuodattaneet verta, ja se veri on

langennut jälleen meidän päittemme päälle."

Ja eräs toinen: "Me olemme kylväneet tapain turmelusta, ja se on

versonut meissä, ja se on syönyt meidän luumme."

Ja eräs toinen: "Me luulimme tukahduttavamme Vapauden, ja sen

tuulahdus on kuihduttanut meidän mahtimme aina juurta myöten."

Silloin huudahti seitsemäs varjo:

"Kristus on voittanut: kirottu olkoon hän!"

Ja kaikki vastasivat yhteen ääneen:

"Kristus on voittanut: kirottu olkoon hän!"

 Ja minä näin käden ojentautuvan esiin; se kastoi sormensa
mustanpuhuvaan veteen, jonka pisarat pudotessaan mittaavat
ainaista ajan kulkua, painoi sillä merkin noiden seitsemän varjon
otsaan, ja se oli siinä ainiaaksi.

XV

Teillä on vain yksi päivä elettävänä täällä maan päällä; koettakaa

viettää se rauhassa.

Rauha on rakkauden hedelmä; sillä elääkseen rauhassa täytyy

osata kärsiä paljon.

Ei kukaan ole täydellinen; kaikilla on vikansa; jokainen ihminen on

taakkana toisille, ja rakkaus yksin tekee tämän taakan keveäksi.

Jos te ette voi kärsiä veljiänne, niin kuinka veljenne voivat kärsiä
teitä?

Kirjoitettu on Maarian pojasta: "Niinkuin hän oli rakastanut

omiansa, jotka olivat maailmassa, niin hän rakasti heitä loppuun
asti."

Rakastakaa siis veljiänne, jotka ovat maailmassa, ja rakastakaa

heitä loppuun asti.

Rakkaus on väsymätön; se ei koskaan väsy. Rakkaus on

tyhjentymätön; se elää ja syntyy uudelleen itsestään, ja kuta
runsaampana se purkautuu esiin, sitä runsaammaksi käy sen tulva.
 Ken rakastaa itseänsä enemmän kuin veljeänsä, se ei ole otollinen
Kristukselle, joka kuoli veljiensä puolesta, jos olette antaneet
omaisuutenne, niin antakaa vielä henkenne, ja rakkaus on antava
teille kaikki takaisin.

Totisesti sanon minä teille, ken rakastaa, sen sydän on paratiisi

maan päällä. Hänellä on Jumala itsessään, sillä Jumala on rakkaus.

Paheellinen ihminen ei rakasta, hän himoitsee: hänen on nälkä ja

jano kaikkea; hänen silmänsä, niinkuin käärmeen silmä, hurmaa ja
kiehtoo puoleensa, mutta nielläksensä.

Rakkaus lepää puhtaitten sielujen pohjalla niinkuin kasteen helmi

kukkasen kuvussa.

Oi! Jospa tietäisitte, mitä rakastaminen on!

Te sanotte rakastavanne, ja monilla veljistänne ei ole leipää

henkensä piteiksi, ei vaatteita alastomain jäsentensä verhoksi, ei
kattoa suojaksensa, ei olkitukkoa, minkä päällä nukkua, kun
sitävastoin teillä on kaikkea yllin kyllin.

Te sanotte rakastavanne, mutta on joukoittain sairaita, jotka

riutuvat avun puutteessa halvalla vuoteellaan, onnettomia, jotka
itkevät, kenenkään itkemättä heidän kanssansa, pieniä lapsia, jotka
kulkevat kylmästä kohmeissaan ovelta ovelle pyytämässä rikkailta
murua heidän pöydältään ja jotka eivät sitä saa.

Te sanotte rakastavanne veljiänne, ja mitä sitten tekisitte, jos

vihaisitte heitä?

Ja minä sanon teille: jokainen, joka ei auta kärsivää veljeänsä,

vaikka voisi sen tehdä, on veljensä vihollinen; ja jokainen, joka ei
ruoki nälkäistä veljeänsä, vaikka voisi sen tehdä, on veljensä
murhaaja.

XVI

On ihmisiä, jotka eivät rakasta Jumalaa eivätkä pelkää häntä:

karttakaa heitä, sillä heistä nousee kirouksen huuru.

Karttakaa jumalatonta, sillä hänen hengityksensä tappaa; mutta

älkää vihatko häntä, sillä kuka tietää, eikö Jumala jo ole vaikuttanut
muutosta hänen sydämessään?

Ihminen, joka, vaikkapa vilpittömästikin, sanoo: "Minä en usko",

erehtyy usein. Hyvin syvällä sielussa, aina pohjalla asti, on uskon
juuri, joka ei kuihdu.

Sana, joka kieltää Jumalan, polttaa huulia, joiden yli se kulkee; ja

suu, joka avautuu herjatakseen Jumalaa, on helvetin henkireikä.

Jumalaton on yksin maailmassa. Kaikki luontokappaleet kiittävät

Jumalaa; kaikki, millä tunto on, siunaa häntä; kaikki, mikä ajattelee,
jumaloi häntä: päivän kehrä ja yön tähdet laulavat hänen
ylistystänsä salaperäisellä kielellään.

Taivaan laelle on kirjoitettu hänen kolmesti pyhä nimensä.

Kunnia olkoon Jumalalle taivaan korkeudessa!

Hän on kirjoittanut sen myöskin ihmisen sydämeen, ja hyvä

ihminen säilyttää sen siellä rakkaana; mutta toiset koettavat pyyhkiä
sen pois.

Rauha olkoon maan päällä ihmisillä, joiden tahto on hyvä!

Heidän unensa on suloinen, ja heidän kuolemansa on vielä

suloisempi, sillä he tietävät palaavansa isänsä luo.

Niinkuin köyhä kyntömies, päivän mennessä mailleen, lähtee

pelloilta, palaa mökkiinsä ja istuen oven edessä unohtaa
väsymyksensä katsellessaan taivasta, samoin, kun ilta joutuu, toivon
ihminen palaa ilomielin isänsä kotiin ja istuen kynnyksellä unohtaa
maanpaon vaivat katsellessaan iankaikkisuutta.

XVII

Kaksi miestä oli toistensa naapureina, ja kumpaisellakin oli vaimo ja

useita pieniä lapsia ja ainoastaan oma työnsä, millä elättää heidät.

Ja toinen noista kahdesta miehestä oli levoton sydämessään ja

sanoi:
"Jos kuolen tahi sairastun, niin miten käy vaimoni ja lasteni?"

Ja tämä ajatus ei antanut hänelle rauhaa, ja se kalvoi hänen

sydäntänsä niinkuin mato kalvaa hedelmää, johon se on piiloutunut.

Mutta vaikka sama ajatus oli tullut toisenkin isän mieleen, niin hän
ei ollut kiinnittänyt siihen mieltänsä; "sillä", sanoi hän, "Jumala, joka
tuntee kaikki luomansa ja varjelee heidät, on myöskin varjeleva
minut ja vaimoni ja lapseni".
 Ja tämä mies eli rauhassa, kun sitävastoin ensinmainittu ei
nauttinut hetkenkään lepoa eikä iloa sydämessänsä.

Eräänä päivänä, kun hän teki työtä pelloilla, suruisena ja

alakuloisena pelkonsa vuoksi, hän näki muutamia lintuja pujahtavan
erääseen pensaaseen, tulevan sieltä ulos ja sitten pian palaavan
sinne jälleen.

Ja lähestyttyään hän näki kaksi vierekkäin asetettua pesää, ja

kummassakin useampia vasta munasta puhjenneita ja vielä
höyhenettömiä poikasia.

Ja palattuaan työhönsä hän silloin tällöin nosti silmänsä ja katseli,

kuinka nuo linnut menivät ja tulivat, tuoden ruokaa pienokaisillensa.

Mutta silloinpa, juuri kun toinen emistä palasi, nokka täynnä

ruokaa, eräs korppikotka sieppaa sen kiinni, vie sen pois, ja
emäparka, rimpuillen turhaan sen kynsissä, päästi vihlovia huutoja.

Tämän nähdessään tuo mies työtä tehdessään tunsi sielunsa

entistään levottomammaksi; "sillä", ajatteli hän, "emän kuolema
tietää poikasten kuolemaa. Minun perheelläni ei myöskään ole muuta
kuin minä. Miten sen on käyvä, jos sillä ei enää ole minua?"

Ja koko päivän hänen mielensä oli synkkä ja surullinen, ja yöllä

hän ei voinut nukkua.

Seuraavana päivänä, palattuaan pelloille, hän sanoi itsekseen:

"Tahdon nähdä tuon emäraukan poikaset; monet ovat epäilemättä jo
menehtyneet." Ja hän asteli pensaan luo.

Ja kun hän katseli, näki hän, että poikaset voivat hyvin. Ei

yksikään näyttänyt mitään kärsineen.
 Ja koska tämä hämmästytti häntä, niin hän piiloutui, tarkatakseen,
mitä tapahtuisi.

Ja hetken kuluttua hän kuuli heikon huudon ja huomasi, että

toinen emä toi kiireesti keräämäänsä ruokaa, ja se jakoi sen kaikille
poikasille poikkeuksetta, ja sitä riitti kaikille, ja orvot eivät olleet
hyljättyinä hädässään.

Ja tuo isä, joka oli epäillyt Kaitselmusta, kertoi illalla toiselle isälle,
mitä oli nähnyt.

Ja tämä sanoi hänelle: "Miksi olla huolissaan? Jumala ei koskaan

hylkää omiaan. Hänen rakkaudellaan on salaisuuksia, joita me emme
tunne. Uskokaamme, toivokaamme, rakastakaamme ja jatkakaamme
vaellustamme rauhassa.

"Jos minä kuolen ennen teitä, niin te olette minun lasteni isä; jos
te kuolette ennen minua, niin minä olen teidän lastenne isä.

"Ja jos me molemmat kuolemme, ennenkuin he ovat siinä iässä,

että voivat itse pitää huolen itsestään, niin heillä on isänä se Isä,
joka on taivaissa."

XVIII

Kun olette rukoilleet, niin ettekö tunne, että sydämenne on keveämpi

ja sielunne tyytyväisempi?

Rukous tekee surun vähemmän tuskalliseksi ja ilon puhtaammaksi:

se sekoittaa toiseen jotakin vahvistavaa ja lieventävää ja toiseen
taivaisen tuoksun.

Mitä teette maan päällä, ja eikö teillä ole mitään pyydettävää siltä,
joka on asettanut teidät sinne?

Te olette matkamies, joka etsii isänmaataan. Älkää astuko pää

painuksissa; täytyy kohottaa katseensa nähdäkseen tiensä.

Teidän isänmaanne on taivas, ja kun katselette taivasta, eikö

silloin mikään teissä liikahda? Eikö mikään kaiho teitä ahdista? Vai
onko tämä kaiho mykkä?

On niitä, jotka sanovat: "Mitä hyödyttää rukoileminen? Jumala on

liian korkealla meidän yläpuolellamme, kuunnellakseen niin heikkoja
olentoja."

Ja kuka sitten on luonut nämä heikot olennot, kuka on antanut

heille tunteen ja ajatuksen ja kielen, jollei Jumala?

Ja jos hän on ollut niin hyvä heitä kohtaan, oliko hän sellainen
hyljätäkseen heidät sitten ja työntääkseen heidät kauas luotaan?

Totisesti, sanon minä teille, ken sanoo sydämessään, että Jumala

halveksii tekojansa, se herjaa Jumalaa.

On toisia, jotka sanovat: "Mitä hyödyttää rukoileminen? Eikö

Jumala tiedä paremmin kuin me, mitä me tarvitsemme?"

Jumala tietää paremmin kuin te, mitä te tarvitsette, ja siksi hän

tahtoo, että pyydätte sitä häneltä; sillä Jumala on itse teidän
ensimmäinen tarpeenne, ja kun rukoilette Jumalaa, niin alatte
omistaa Jumalan.