Redsvenit luopuivat kesällä 2022 kodistaan mantereella ja muuttivat Orbiit-alukseen. Nyt laiva on Kotkassa kevääseen.
Kun tekee vanhasta sukeltajien tukialuksesta itselleen kodin, pääsee nautiskelemaan varsin huimista näkymistä. Kuten Toni, 44, ja Annika Redsven, 30, nyt pääsevät.
Heidän Orbiit-aluksensa on Kantasataman laiturissa. Näköetäisyydellä ovat niin Vellamo, Satama-areena kuin Xamkin uusi kampuskin. Vieressä kohoaa vanha satamanosturi ja hehkuu "Miä love Kotka" -valotaulu.
– Meidän pihavalot, esittelee pariskunta.
Jos ihan tarkkoja ollaan, Redsvenit eivät ole voineet sanoa asuvansa Orbiitissa, koska Helsingin kaupunki – aluksen aiempi tukikohta – ei ole virallista laiva-asumista sallinut.
– Voimme sanoa pitävämme aluksen miehitettynä, kertoo Toni.
Yhtä kaikki, Redsveneillä ei ole kesän 2022 jälkeen ollut asuntoa mantereella. He ovat kirjoilla Helsingissä, ja postit hoituvat Poste Restante -noutopostipalvelun kautta.
Kantasataman laituriin Redsvenien alus kiinnittyi viime viikon maanantaina. Vuokrasopimus laituripaikasta ulottuu ensi vuoden huhtikuulle.
Kun kotina on vuonna 1981 Ukrainassa, silloisessa Neuvostoliitossa, rakennettu laiva, on moni asia eri lailla kuin vaikkapa omakotitalossa asuessa.
Orbiitissa on toistasataa neliötä asuintiloja kolmessa kerroksessa. Kannen tasolla ovat messi ja kapyysi – siis oleskelutila ja keittiö – sekä yksi laivan kolmesta vessasta ja saunatilat. Annikan ja Tonin makuuhuone on kerrosta ylempänä aluksen komentosillan takana.
Keulakannelle Toni ja hänen isänsä Jari Redsven ovat rakentaneet Annikalle työtilat: tatuointistudion.
Ruumasta puolestaan löytyy makuutilat tarvittaessa suurellekin joukolle. Niitä käyttävät Tonin tytär Venla ja hänen Ilona-tyttärensä sekä Orbiitilla viikonloppuisin ja lomilla asuvat kouluikäiset Iida ja Eetu. Ruumassa mahtuvat majoittumaan myös vierailulle tulevat sukulaiset ja ystävät.
Normaalista omakotitalosta poiketen osaan makuutiloista kuljetaan ulkokautta. Muutakin perustorpasta poikkeavaa laiva-asumisessa on.
– Talo harvemmin on kallellaan tai heiluu, sanoo Toni.
Kallellaan olo ei hänen mukaansa tarkoita muutaman sentin heittoa, vaan voi olla oikein kunnon keno, kun laivan vesitankit ovat tyhjät.
Redsvenien laivassa vesihuolto on järjestetty käänteisosmoosilaitteella, joka tekee merivedestä juomavettä.
– Sen lisäksi on jälkimineralisointi, koska käänteisosmoosi poistaa vedestä ihan kaiken, kertoo Toni.
Kuten veneissä ja laivoissa yleensäkin, jätevedet kerätään säiliöihin.
– Septiauto hakee pari-kolme kertaa talven aikana.
Laiturissa ollessaan laiva saa sähköt mantereelta.
– Toivomme, että tulevaisuudessa meillä olisi aurinko- ja tuulivoimaa ja akut. Se on kuitenkin sen verran iso investointi, ettei siihen juuri nyt ole mahdollisuutta.
Kun Toni ja Annika reilut kaksi vuotta sitten ostivat Orbiitin, tulivat laivan mukana sen silloiset kalusteet. Parin vuoden aikana Redsvenit ovat pikkuhiljaa muovanneet alusta omien toiveidensa mukaiseksi.
– Näkyvin on keulakannelle rakennettu tatuointistudio, mutta paljon on pienempää ja näkymätöntäkin tehty. On uusittu hyllyjä, kaappeja ja tasoja, konehuoneen puolella lämmityskattila. Ja käänteisosmoosilaitekin on tosiaan meidän hankkima, sanoo Toni.
Isompiakin muutoksia on suunnitteilla. Redsvenit haluaisivat laajentaa komentosiltaa, jotta saisivat oleskelutilaan lisää neliöitä.
– Ja alas pitäisi rakentaa kunnon hytit. Nythän se on sellainen "sikaosasto".
Redsvenien ajatuksena on, että Orbiitia voitaisiin vastedeskin käyttää sukellusreissujen tukialuksena. Alusta muokatessaan he silti haluavat pitää oman asumisensa etusijalla.
– Mitään emme tee turhaan, vaan kaikki palvelee omaa tekemistä. Esimerkiksi tatuointistudiosta saamme oleskelutilan, jos tatuointityöni joskus loppuvat, kertoo Annika.
Redsveneille laivassa asuminen tuntui alusta pitäen omalta jutulta, eivätkä asiaa ole kummastelleet Annikan tatuointiasiakkaatkaan.
– Pikemminkin ovat sanoneet, että vitsi, miten siistiä.
Toni puolestaan kertoo viihtyneensä aina laivoilla, veneissä ja veden äärellä sekä haaveilleensa merillä olosta nuoresta saakka.
– Lapset sitten tekivät siitä ei-niin-voittavan ajatuksen, ja päädyinkin ajamaan rekkaa.
Harva haave toteutuu, jos sen pitää takaraivossa piilossa. Siksi Toni alkoi viitisen vuotta sitten puhua asiasta niin tutuille kuin somessakin.
– Se poiki tiedon Orbiitista, joka voisi olla myytävänä. Sittenhän tarvitsi vain enää vakuuttaa Annika tähän ajatukseen. Se oli varsinaisen helppoa, sillä hänkään ei ole koskaan viihtynyt metsän keskellä tai kivitalokeskuksissa, kertoo Toni ja jatkaa:
– Haaveiden sanominen ääneen saattaa aiheuttaa niiden toteutumista, joten kannattaa miettiä, mistä haaveilee.
Orbiitiin tiloja ja kalusteita laittaessaan Redsvenit ovat monta kertaa havainneet, että aiempia remonttioppeja ei voi sellaisenaan soveltaa laivaolosuhteissa.
– Täällä ei mikään ole suorassa. Tai no paperilla kyllä on, mutta käytännössä ei. Kun täällä tekee ja laittaa, ei voi käyttää vatupassia, sanoo Toni.
Metallipinnat, paikoin huono eristys ja kondenssivesi aiheuttavat omanlaisiaan juttuja ratkottavaksi, laivan tekniset järjestelmät omiaan.
– On pitänyt tehdä luovia ratkaisuja. Harvalla menee ohjausakseli keittiön kaapin läpi.
– Ja kyllähän voi yhden reiän tekeminen seinään olla vaikeaa. Ensin syytettiin Bilteman ruuveja, mutta sitten huomattiin, että seinähän on kulutusterästä, virnistää Jari Redsven.
Se, että Orbiitilla ihan oikeasti liikutaan myös merellä, vaikuttaa myös sisustusratkaisuihin. Esimerkiksi oleskelutilassa tuoleja lukuun ottamatta kaikki kalusteet ovat kiinteitä. Kiinteästi on täytynyt asentaa myös sängyt.
– Haluamme pitää tämän nimenomaan laivana, joka voi vuorokauden varoitusajalla lähteä merelle. Se ohjaa ratkaisuja, koska mitä enemmän meillä roikkuu amppeleita sun muita, sen vähemmän liikumme. Nyt voi lähteä, kun vähän laittaa tavaroita talteen ja kaapinovet kiinni, sanoo Toni.