Namysłów [naˈmɨswuf] (German: Namslau) is a town in Poland, in Opole Voivodeship. Located along the Widawa (Weide) River, it is the capital of Namysłów County. Its population was 18,985 in 2007.
The town began to develop during the 13th century, but was destroyed in 1241 during the Mongol invasion of Europe. It was refounded by Duke Bolesław II the Bald in 1249. As Namslau, it was colonized by Germans during the medieval Ostsiedlung. Until 1294 it was part of the Duchy of Breslau, and from 1312–23 it was briefly the seat of an eponymous duchy. A castle, first documented in 1312, was a residence of King Casimir III of Poland in 1341. The Treaty of Namslau, in which Casimir renounced his claims on Silesia to King Charles IV of Bohemia, was signed in the town in 1348.
Namslau was briefly an independent city during the 14th century and was enriched by the trade route from Breslau (Wrocław) to Kraków, especially with linen. The town was unsuccessfully besieged by Hussites in 1428. A privileged rifleman's guild was established in Namslau in 1434. Besides Breslau, Namslau was the only Silesian town which refused to pay homage to Ladislaus the Posthumous in 1453. As part of the Bohemian crown, the town passed to the Habsburg Monarchy of Austria in 1526.
Nämä kadut kaupungin, huvilat ja puutarhat
Kävelytän koiraa ja mieleen palaa vuodet parhaimmat
Tuosta ojasta me silloin fillareita naarattiin
Jälkeen vedonlyönnin jossa jälleen hulluus punnittiin
Koulussa kavereiden kanssa me tytöt jaettiin
Ne kiljui välitunneilla kun niitä takaa ajettiin
Ja kun faijan bändi soitti vein kaikki katsomaan
Kuunnellessain tunsin poltteen - mun piti päästä soittamaan
Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin
Minä olin kahdentoista kun me maalle muutettiin
Ja vain vuotta vanhempana katsoin kun faijaa haudattiin
Mutsille jäi neljä lasta, uusi talo velkoineen
Mutta jotenkin se selvis - elämä alkoi uudelleen
Me silloin kavereiden kanssa tämä puisto vallattiin
Meidän mopot kulki kahtasataa, tuon sillan kaiteilla käveltiin
Ja me tiedettiin miten koko kylän katuvalot saa sammumaan
Aloin kirjoitella lauluja, ne käsittelivät kuolemaa
Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin
Löysin elämäni naisen ja me yhteen muutettiin
Olin kakskytviis kun sanoin: "Please, eikö mentäis naimisiin?"
Nyt meil on omakotitalo, vaimo työkseen opettaa
Minä nukun päivät ja valvon yöt - nää biisit pitää kirjoittaa
Koiran kanssa joskus myöhään harjulle me kiivetään
Ja sieltä käsin katsellaan nukkuvaa Nummelaa
Ja mä kelaan että kaikki taitaa olla kohdallaan
Mä taidan kuulua tänne...
Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin