Siirry sisältöön

villi

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

villi (5) (komparatiivi villimpi, superlatiivi villein) (taivutus[luo])

  1. sellainen, joka elää luonnonvaraisena; kesytön, villiintynyt
    Monet viljeltävät kasvit polveutuvat villeistä lajikkeista.
  2. raisu, vallaton
    Meno diskossa yltyi villiksi.
  3. (kuvaannollisesti, politiikka, ym.) järjestäytymätön, sitoutumaton

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈʋilːi/
  • tavutus: vil‧li

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Vastakohta
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • villi Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

[muokkaa]

villi (5)

  1. luonnonvaraistaloudessa elävä, ei-korkeakulttuurisen kansan jäsen
    Villit polttivat kylän ja tappoivat asukkaat.

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi villi villit
genetiivi villin villien
(villein)
partitiivi villiä villejä
akkusatiivi villi;
villin
villit
sisäpaikallissijat
inessiivi villissä villeissä
elatiivi villistä villeistä
illatiivi villiin villeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi villillä villeillä
ablatiivi villiltä villeiltä
allatiivi villille villeille
muut sijamuodot
essiivi villinä villeinä
translatiivi villiksi villeiksi
abessiivi villittä villeittä
instruktiivi villein
komitatiivi villeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo villi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

rasavilli, villiaasi, villieläin, villihanhi, villihevonen, villi-ihminen, villikaali, villikarju, villikissa, villilapsi, villiminkki, villiomena, villipeto, villipeura, villirunko, villiruusu, villisika, villisilkki, villivarsa, villivesa, villivihannes, villiviini

Sanaliitot
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]