Siirry sisältöön

viivytys

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

viivytys (39)[1]

  1. jokin joka viivyttää
    Kalliitakaan hoitotoimenpiteitä ei pidä viivyttää, sillä juuri viivytys tulee helposti kalliiksi.
  2. (sodankäynti) sotatoimi ja taistelulaji, jonka päämääränä on viholliselle tappioita tuottaen hidastaa tämän etenemistä ja voittaa aikaa omien toimintasuunnitelmien toteutukselle

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈʋiːʋyt̪ys/
  • tavutus: vii‧vy‧tys

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viivytys viivytykset
genetiivi viivytyksen viivytysten
viivytyksien
partitiivi viivytystä viivytyksiä
akkusatiivi viivytys;
viivytyksen
viivytykset
sisäpaikallissijat
inessiivi viivytyksessä viivytyksissä
elatiivi viivytyksestä viivytyksistä
illatiivi viivytykseen viivytyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi viivytyksellä viivytyksillä
ablatiivi viivytykseltä viivytyksiltä
allatiivi viivytykselle viivytyksille
muut sijamuodot
essiivi viivytyksenä viivytyksinä
translatiivi viivytykseksi viivytyksiksi
abessiivi viivytyksettä viivytyksittä
instruktiivi viivytyksin
komitatiivi viivytyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viivytykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
viivytys-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39