velkakirja
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]velkakirja (9)
- (oikeustiede, taloustiede) kirjallisesti annettu yksipuolinen sitoumus tietyn raha- tai tavaramäärän ehdoitta suorittamisesta; velallisen kirjallisessa muodossa antama rahamääräinen velkasitoumus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋelkɑˌkirjɑ/
- tavutus: vel‧ka‧kir‧ja
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | velkakirja | velkakirjat |
genetiivi | velkakirjan | velkakirjojen (velkakirjain) |
partitiivi | velkakirjaa | velkakirjoja |
akkusatiivi | velkakirja; velkakirjan |
velkakirjat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | velkakirjassa | velkakirjoissa |
elatiivi | velkakirjasta | velkakirjoista |
illatiivi | velkakirjaan | velkakirjoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | velkakirjalla | velkakirjoilla |
ablatiivi | velkakirjalta | velkakirjoilta |
allatiivi | velkakirjalle | velkakirjoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | velkakirjana | velkakirjoina |
translatiivi | velkakirjaksi | velkakirjoiksi |
abessiivi | velkakirjatta | velkakirjoitta |
instruktiivi | – | velkakirjoin |
komitatiivi | – | velkakirjoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | velkakirja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]yhdyssana sanoista velka ja kirja; Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]
Käännökset
[muokkaa]1. velkasuhteen määrittävä asiakirja
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- velkakirja Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.