Siirry sisältöön

vävy

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

vävy (1)

  1. oman lapsen aviomies

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈʋæʋy/
  • tavutus: vä‧vy

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vävy vävyt
genetiivi vävyn vävyjen
partitiivi vävyä vävyjä
akkusatiivi vävy;
vävyn
vävyt
sisäpaikallissijat
inessiivi vävyssä vävyissä
elatiivi vävystä vävyistä
illatiivi vävyyn vävyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vävyllä vävyillä
ablatiivi vävyltä vävyiltä
allatiivi vävylle vävyille
muut sijamuodot
essiivi vävynä vävyinä
translatiivi vävyksi vävyiksi
abessiivi vävyttä vävyittä
instruktiivi vävyin
komitatiivi vävyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vävy-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kotivävy, unelmavävy, vävyehdokas, vävypoika

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • vävy Kielitoimiston sanakirjassa