Siirry sisältöön

tyriä

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

tyriä

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta tyrä

Verbi

[muokkaa]

tyriä (61) (taivutus[luo])

  1. epäonnistua

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪yriæˣ/
  • tavutus: ty‧ri‧ä

Etymologia

[muokkaa]

johdos substantiivista tyrä (johdin -i-) [1]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • tyriä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys