tunna

Ruotsi

Adjektiivi

tunna

1. (taivutusmuoto) yksikön yleissuvun heikko muoto sanasta tunn
2. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko muoto sanasta tunn
3. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta tunn

Substantiivi

tunna yl. (1) (yks. määr. tunnan [luo], mon. epämäär. tunnor [luo], mon. määr. tunnorna [luo])

1. tynnyri, pönttö

Verbi

tunna (1)

1. ohentaa
2. refl.: tunna sig oheta, harveta

Taivutus

Taivutus – tunna
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	tunnar [luo]	tunnas
imperfekti	tunnade	tunnades
supiini	tunnat	tunnats
imperatiivi	tunna	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: tunna
• passiivin infinitiivi: tunnas
• aktiivin part. prees: tunnande [luo]
• passiivin part. prees: tunnandes
• part. perf.: yl. tunnad, n. tunnat, määr./mon. tunnade

Aiheesta muualla

• tunna Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)