suunnistaa

Suomi

Verbi

suunnistaa (53) (taivutus[luo])

1. liikkua mahdollisesti karttaa ja maamerkkejä apunaan käyttäen jonnekin

   En tiedä mithin tässä pitäisi oikein suunnistaa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsuːnːist̪ɑːˣ/
• tavutus: suun‧nis‧taa

Etymologia

sanan suunta monikon inessiivivartalosta suunni-, takaliitteestä -sta- ja verbin tunnuksesta -a

Käännökset

1. liikkua karttaa apunaan käyttäen jnnek

englanti: orienteer ido: busolagar

venäjä: ориентироваться (orijentírovatʹsja)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: suunnistaja, suunnistaminen, suunnistus