Siirry sisältöön

saita

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Jäämerenseiti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]
Saita (Boreogadus saida)

Adjektiivi

[muokkaa]

saita (9-F) (komparatiivi saidempi, superlatiivi saidin tai saidoin) (taivutus)

  1. erittäin tai liian säästäväinen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsɑi̯t̪ɑ/
  • tavutus: sai‧ta

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Vastakohta
[muokkaa]
Anagrammit
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • saita Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 1033 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

[muokkaa]

saita (9-F)

  1. (vanhahtava) jäämerenseiti, Vienan seiti (Boreogadus saida)

Etymologia

[muokkaa]

saamen kielestä < skandinaavinen laina[1]

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi saita saidat
genetiivi saidan saitojen
(saitain)
partitiivi saitaa saitoja
akkusatiivi saita;
saidan
saidat
sisäpaikallissijat
inessiivi saidassa saidoissa
elatiivi saidasta saidoista
illatiivi saitaan saitoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi saidalla saidoilla
ablatiivi saidalta saidoilta
allatiivi saidalle saidoille
muut sijamuodot
essiivi saitana saitoina
translatiivi saidaksi saidoiksi
abessiivi saidatta saidoitta
instruktiivi saidoin
komitatiivi saitoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo saida-
vahva vartalo saita-
konsonantti-
vartalo
-

Substantiivi

[muokkaa]

saita (9)

  1. nuottauksessa käytettävä seiväs

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi saita saitat
genetiivi saitan saitojen
(saitain)
partitiivi saitaa saitoja
akkusatiivi saita;
saitan
saitat
sisäpaikallissijat
inessiivi saitassa saitoissa
elatiivi saitasta saitoista
illatiivi saitaan saitoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi saitalla saitoilla
ablatiivi saitalta saitoilta
allatiivi saitalle saitoille
muut sijamuodot
essiivi saitana saitoina
translatiivi saitaksi saitoiksi
abessiivi saitatta saitoitta
instruktiivi saitoin
komitatiivi saitoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo saita-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Substantiivi

[muokkaa]

saita

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta sai
  2. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta sai

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.