Siirry sisältöön

reput

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

reput (1-B) (monikollinen)

  1. (arkikieltä) hylkäys kokeessa
    saada/antaa reput

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈreput̪/, [ˈre̞put̪]
  • tavutus: re‧put

Etymologia

[muokkaa]

< ruotsin repuls ’tulla hylätyksi’ < latinan repulsus[1]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • reput Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

[muokkaa]

reput

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta reppu

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.