Siirry sisältöön

pune

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

pune (48)

  1. (harvinainen) punainen väri
    Hänen elämänsä liittyy läheisesti hänen teoksiinsa, joista usein »oman sydänveren pune» kuultaa selvästi läpi ... (Uudempi suomalainen kirjallisuus, Kallio, 1911-1912)
    Hieno pune nousi hänen poskillensa, kun hän täynnä suloutta vastaten tervehdystä, kiiruhti edelleen. (Vaimoni ja minä eli Harry Hendersonin elämäkerta, suom. Hj. Sandelin)
    ... hänen katseensa lankesi suorastaan minuun ja ankara pune valui äkkiä hänen kasvoilleen ... (Aaveiden näkijä eli Kuvauksia Nordlandista, suom. Hj. Hietala)
  2. punainen muste

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈpuneˣ/
  • tavutus: pu‧ne

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pune puneet
genetiivi puneen puneiden
puneitten
partitiivi punetta puneita
akkusatiivi pune;
puneen
puneet
sisäpaikallissijat
inessiivi puneessa puneissa
elatiivi puneesta puneista
illatiivi puneeseen puneisiin
puneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puneella puneilla
ablatiivi puneelta puneilta
allatiivi puneelle puneille
muut sijamuodot
essiivi puneena puneina
translatiivi puneeksi puneiksi
abessiivi puneetta puneitta
instruktiivi punein
komitatiivi puneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo punee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
punet-

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • pune Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

pune

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin genetiivimuoto sanasta pun
  2. (taivutusmuoto) monikon feminiinin nominatiivimuoto sanasta pun
  3. (taivutusmuoto) monikon feminiinin akkusatiivimuoto sanasta pun
  4. (taivutusmuoto) monikon maskuliinin akkusatiivimuoto sanasta pun

Romania

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

pune (y3p. pune, pp. pus)

  1. panna, laittaa