puku

Suomi

Substantiivi

puku (1-M)

1. miehen tai naisen yhtenäinen asukokonaisuus

Ääntäminen

• IPA: /ˈpuku/
• tavutus: pu‧ku

Etymologia

• verbi pukea (vahva vartalo puk|e-) + johdin -u

Käännökset

1. miehen tai naisen yhtenäinen asukokonaisuus

azeri: kostyum bulgaria: костюм m. englanti: dress, suit, costume espanja: traje m. esperanto: kostumo, robo ido: kostumo, robo italia: abito m., completo m., vestito m., costume

ranska: costume m., habit m., costume ruotsi: kostym saksa: Anzug m. turkki: takım elbise uzbekki: kostyum venäjä: костюм m. (kostjum) viro: ülikond

Liittyvät sanat

• uniformu
• vaateparsi

Johdokset

• substantiivit: puvusto
• verbit: puvustaa

Yhdyssanat

aataminpuku, arkipuku, asepuku, avaruuspuku, hiihtopuku, housupuku, hääpuku, höyhenpuku, iltapuku, jakkupuku, juhlapuku, kansallispuku, kansanpuku, kenttäpuku, kesäpuku, kevätpuku, khakipuku, khakipukuinen, kokopuku, kumipuku, kuolinpuku, kutupuku, kutupukuinen, kävelypuku, körttipuku, lapinpuku, lappalaispuku, lenkkipuku, liituraitapuku, liivipuku, lottapuku, lumipuku, lämpöpuku, maastopuku, merimiespuku, mittapuku, morsiuspuku, mustalaispuku, mustapuku, märkäpuku, naamiaispuku, nahkapuku, narrinpuku, neulepuku, nunnanpuku, paitapuku, papinpuku, partiopuku, pelastuspuku, pellavapuku, peruspuku, piispanpuku, pikkupuku, pitäjänpuku, potkupuku, pukuelokuva, pukuharjoitus, pukuhuone, pukujuhla, pukukaappi, pukukangas, pukukoppi, pukukoru, pukulaukku, pukunäytelmä, pukuompelija, pukuompelu, pukupaita, pukupussi, pukuraha, pukusuoja, pukusuunnittelija, pukuvuokraamo, pukuyhdistelmä, puuvillapuku, puvunhousut, puvuntakki, pyhäpuku, rantapuku, ratsastuspuku, rippipuku, safaripuku, samettipuku, siviilipuku, smokkipukuinen, soidinpuku, sotilaspuku, sotilasvirkapuku, sukelluspuku, sukkapuku, suojapuku, surupuku, surupukuinen, talvipuku, tonttupuku, tummapuku, tuulipuku, työpuku, uimapuku, valepuku, valepukuinen, valmispuku, vanginpuku, verryttelypuku, vihkipuku, virkapuku, voimistelupuku, vuokrapuku, yhdistelmäpuku, ykköspuku, yöpuku

Aiheesta muualla

• puku Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

puku (1)

Puku (uros) (Kobus vardonii)

1. Afrikan marskialueilla ja tulvatasangoilla Kongossa, Namibiassa, Tansaniassa ja Zambiassa viihtyvä ruohoa syövä sorkkaeläin, antilooppi (Kobus vardonii)

   Luonnontieteellisen nimen antoi luonnontutkija David Livingstone kunnioittaakseen ystäväänsä suurriistanmetsästäjä Frank Vardon'ia.

Käännökset

1. Kobus vardonii

englanti: puku

Aiheesta muualla

• Artikkeli 982 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Englanti

Substantiivi

puku (monikko pukus)

1. puku (Kobus vardonii -antilooppi)

Kroaatti

Adjektiivi

puku

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta puki

Substantiivi

puku

1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta puk
2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta puk

Maori

Substantiivi

puku

1. maha, vatsa