Siirry sisältöön

prikka

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

prikka (9-A)

  1. (puhekieltä) aluslevy
  2. (puhekieltä) mitali, prenikka
  3. (murteellinen) tarjotin

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈprikːɑ/
  • tavutus: prik‧ka

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi prikka prikat
genetiivi prikan prikkojen
(prikkain)
partitiivi prikkaa prikkoja
akkusatiivi prikka;
prikan
prikat
sisäpaikallissijat
inessiivi prikassa prikoissa
elatiivi prikasta prikoista
illatiivi prikkaan prikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi prikalla prikoilla
ablatiivi prikalta prikoilta
allatiivi prikalle prikoille
muut sijamuodot
essiivi prikkana prikkoina
translatiivi prikaksi prikoiksi
abessiivi prikatta prikoitta
instruktiivi prikoin
komitatiivi prikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo prika-
vahva vartalo prikka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • prikka Kielitoimiston sanakirjassa