perusmuoto
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (kielitiede) kunkin sanan muoto, joka on perustana sanan kieliopilliselle taivutukselle; niin sanottu sanakirjamuoto
- (oikeustiede) rikoksen tekomuoto, jossa raskauttavia tai lieventäviä asianhaaroja ei huomioon otettavassa määrin ole tai niitä on kumpiakin siinä määrin yhtä paljon, että ne kumoavat toisensa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈperusˌmuo̯t̪o/
- tavutus: pe‧rus‧muo‧to
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- perusmuoto Kielitoimiston sanakirjassa
- perusmuoto Tieteen termipankissa