Siirry sisältöön

ostelu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

ostelu (2)

  1. osteleminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈost̪elu/
  • tavutus: os‧te‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ostelu ostelut
genetiivi ostelun ostelujen
osteluiden
osteluitten
partitiivi ostelua osteluita
osteluja
akkusatiivi ostelu;
ostelun
ostelut
sisäpaikallissijat
inessiivi ostelussa osteluissa
elatiivi ostelusta osteluista
illatiivi osteluun osteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ostelulla osteluilla
ablatiivi ostelulta osteluilta
allatiivi ostelulle osteluille
muut sijamuodot
essiivi osteluna osteluina
translatiivi osteluksi osteluiksi
abessiivi ostelutta osteluitta
instruktiivi osteluin
komitatiivi osteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ostelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi ostella + johdin -u

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • ostelu Kielitoimiston sanakirjassa