Siirry sisältöön

optatiivi

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

optatiivi (5)

  1. (kielitiede) optatiivitapaluokka ns. toinen imperatiivi, imperatiivista kohteliaampi käskymuoto, josta käytetään nykysuomessa yksikön ja monikon kolmannessa persoonassa, passiivissa ja kieltomuodoissa. Joissain vanhoissa kieliopeissa on annettu kaikki taivutusmuodot, myös yksikön 1. persoona. Esim. Eurénin mukaan seuraavassa listassa on annettu kutoa-verbin preesensin optatiivit (Myönteinen Kielteinen):
  • Yksikön 1. - Kuto’on Ällön kudo
  • Yksikön 2. - Kuto’os Ällös kudo
  • Yksikön 3. - Kutokoon Älköön kutoko
  • Monikon 1. - Kutokoomme Älköömme kutoko
  • Monikon 2. - Kutokootte Älköötte kutoko
  • Monikon 3. - Kutokoot Älkööt kutoko
  • Passiivi - Kudottakoon Älköön kudottako

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi optatiivi optatiivit
genetiivi optatiivin optatiivien
(optatiivein)
partitiivi optatiivia optatiiveja
akkusatiivi optatiivi;
optatiivin
optatiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi optatiivissa optatiiveissa
elatiivi optatiivista optatiiveista
illatiivi optatiiviin optatiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi optatiivilla optatiiveilla
ablatiivi optatiivilta optatiiveilta
allatiivi optatiiville optatiiveille
muut sijamuodot
essiivi optatiivina optatiiveina
translatiivi optatiiviksi optatiiveiksi
abessiivi optatiivitta optatiiveitta
instruktiivi optatiivein
komitatiivi optatiiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo optatiivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Lähteet

[muokkaa]

Grunddragen till finsk formlära: Eurén, Gustav Erik, J. C. Frenckell, 1846.

Kalevalaiset optatiivimme: Leskinen,Heikki Virittäjä,Vol 76 Nro 4 (1972) [1]