optatiivi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]optatiivi (5)
- (kielitiede) optatiivitapaluokka ns. toinen imperatiivi, imperatiivista kohteliaampi käskymuoto, josta käytetään nykysuomessa yksikön ja monikon kolmannessa persoonassa, passiivissa ja kieltomuodoissa. Joissain vanhoissa kieliopeissa on annettu kaikki taivutusmuodot, myös yksikön 1. persoona. Esim. Eurénin mukaan seuraavassa listassa on annettu kutoa-verbin preesensin optatiivit (Myönteinen Kielteinen):
- Yksikön 1. - Kuto’on Ällön kudo
- Yksikön 2. - Kuto’os Ällös kudo
- Yksikön 3. - Kutokoon Älköön kutoko
- Monikon 1. - Kutokoomme Älköömme kutoko
- Monikon 2. - Kutokootte Älköötte kutoko
- Monikon 3. - Kutokoot Älkööt kutoko
- Passiivi - Kudottakoon Älköön kudottako
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | optatiivi | optatiivit |
| genetiivi | optatiivin | optatiivien (optatiivein) |
| partitiivi | optatiivia | optatiiveja |
| akkusatiivi | optatiivi; optatiivin |
optatiivit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | optatiivissa | optatiiveissa |
| elatiivi | optatiivista | optatiiveista |
| illatiivi | optatiiviin | optatiiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | optatiivilla | optatiiveilla |
| ablatiivi | optatiivilta | optatiiveilta |
| allatiivi | optatiiville | optatiiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | optatiivina | optatiiveina |
| translatiivi | optatiiviksi | optatiiveiksi |
| abessiivi | optatiivitta | optatiiveitta |
| instruktiivi | – | optatiivein |
| komitatiivi | – | optatiiveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | optatiivi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Lähteet
[muokkaa]Grunddragen till finsk formlära: Eurén, Gustav Erik, J. C. Frenckell, 1846.
Kalevalaiset optatiivimme: Leskinen,Heikki Virittäjä,Vol 76 Nro 4 (1972) [1]