moa

Katso myös: Moa, MOA

Kansainvälinen

Lyhenne

moa

1. mwanin kielen kielitunnus, ISO 639-3 moa

Suomi

Substantiivi

moa (10)

1. (eläintiede) sukupuuttoon kuollut Uudessa-Seelannissa elänyt suurikokoinen, lentokyvytön strutsilintuheimo (Dinornithidae)

Ääntäminen

• IPA: /ˈmoːɑ/, ['mo̞.ɑ̝]
• tavutus: mo‧a

Etymologia

• Sana moa on lainattu eurooppalaisiin kieliin maorin kielestä.

Substantiivi

moa

1. (itämurteellinen) maa

Ääntäminen

• IPA: ['mo̞ɑ̝]

Etymologia

• Sanan maa pitkä vokaali "aa" on diftongiutunut mutoon "oa" itämurteissa, etenkin keskisuomalaismurteissa.

Liittyvät sanat

Rinnakkaiset kirjoitusasut

• maa (yleiskieltä)
• mua (itämurteellinen, erityisesti Etelä- ja Pohjois-Savo sekä itäiset savolaismurteet)

Anagrammit

• oma

Englanti

Substantiivi

moa (monikko moas)

1. (eläintiede) moa, sukupuuttoon kuollut Uudessa-Seelannissa elänyt suurikokoinen, lentokyvytön strutsilintuheimo (Dinornithidae)

Hawaiji

Substantiivi

moa

1. kana
2. siipikarja

Karjala

Substantiivi

moa

1. maa; maapallon kiinteä pinta; kuiva maa veden tai ilman vastakohtana
2. maaperä; aine, josta maa koostuu; maa-aines; multa
3. alue, joka on jonkun omistuksen kohteena tai jota käytetään viljelykseen tai hyödynnetään muuten; viljelysmaa, pelto
4. maailma
5. valtakunta, valtio, paikkakunta
6. maaseutu
7. jonkin laatu, laji tai ryhmä (usein pelikorteista puhuttaessa jokin tavallisen korttipakan neljästä ryhmästä (pata, hertta, risti, ruutu))

Aiheesta muualla

• moa Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Maori

Substantiivi

moa

1. kana
2. siipikarja

Ruotsi

Substantiivi

moa yl. (yks. määr. moan[luo], ei monikkoa)

1. (eläintiede) moa, sukupuuttoon kuollut Uudessa-Seelannissa elänyt suurikokoinen, lentokyvytön strutsilintuheimo (Dinornithidae)

Viro

Substantiivi

moa

1. (eläintiede) moa, sukupuuttoon kuollut Uudessa-Seelannissa elänyt suurikokoinen, lentokyvytön strutsilintuheimo (Dinornithidae)