Siirry sisältöön

mätä

Wikisanakirjasta
Katso myös: mata, mäta, māta
Wikipedia
Katso artikkeli Mätäneminen Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

mätä (10-F) (komparatiivi mädempi, superlatiivi mädin) (taivutus[luo])

  1. mätänemisilmiön pilaama
  2. (kuvaannollisesti) kelvoton, korruptoitunut
    Systeemi on mätä.
    Asiassa on jotakin mätää.

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

läpimätä

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • mätä Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

[muokkaa]

mätä (10-F) (monikko mädät)

  1. bakteerien hajottama orgaaninen aine

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈmæt̪æ/, [ˈmæt̪æ]
  • tavutus: mä‧tä

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mätä mädät
genetiivi mädän mätien
(mätäin)
partitiivi mätää mätiä
akkusatiivi mätä;
mädän
mädät
sisäpaikallissijat
inessiivi mädässä mädissä
elatiivi mädästä mädistä
illatiivi mätään mätiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mädällä mädillä
ablatiivi mädältä mädiltä
allatiivi mädälle mädille
muut sijamuodot
essiivi mätänä mätinä
translatiivi mädäksi mädiksi
abessiivi mädättä mädittä
instruktiivi mädin
komitatiivi mätine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mädä-
vahva vartalo mätä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

hammasmätä, kurkkumätä, latvamätä, luumätä, mätäkuu, mätämuna, mätänäppylä, mätäpaise, mätäpesäke, mätäpunkit, mätätauti, puolimätä, tyvimätä

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • mätä Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

[muokkaa]

mätä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä mättää
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä mättää
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä mättää