loppuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]loppuminen (38)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loppuminen | loppumiset |
| genetiivi | loppumisen | loppumisten loppumisien |
| partitiivi | loppumista | loppumisia |
| akkusatiivi | loppuminen; loppumisen |
loppumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loppumisessa | loppumisissa |
| elatiivi | loppumisesta | loppumisista |
| illatiivi | loppumiseen | loppumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loppumisella | loppumisilla |
| ablatiivi | loppumiselta | loppumisilta |
| allatiivi | loppumiselle | loppumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loppumisena (loppumisna) |
loppumisina |
| translatiivi | loppumiseksi | loppumisiksi |
| abessiivi | loppumisetta | loppumisitta |
| instruktiivi | – | loppumisin |
| komitatiivi | – | loppumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | loppumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
loppumis- | |
Etymologia
[muokkaa]- teonnimi verbistä loppua