lauma
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]lauma (9)
- eläinten, erityisesti maanisäkkäiden joukko
- (halventava) ihmisjoukko
- seurakunta, papin johtamat uskovaiset
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlɑu̯mɑ/
- tavutus: lau‧ma
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lauma | laumat |
| genetiivi | lauman | laumojen (laumain) |
| partitiivi | laumaa | laumoja |
| akkusatiivi | lauma; lauman |
laumat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laumassa | laumoissa |
| elatiivi | laumasta | laumoista |
| illatiivi | laumaan | laumoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laumalla | laumoilla |
| ablatiivi | laumalta | laumoilta |
| allatiivi | laumalle | laumoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | laumana | laumoina |
| translatiivi | laumaksi | laumoiksi |
| abessiivi | laumatta | laumoitta |
| instruktiivi | – | laumoin |
| komitatiivi | – | laumoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lauma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]1. lauma
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]kanalauma, karjalauma, koiralauma, lammaslauma, lapsilauma, laumaeläin, laumahenki, laumaihminen, laumaimmuniteetti, laumaliike, laumaolento, laumasielu, laumasuoja, laumavaisto, porolauma, puhvelilauma, sikalauma, sikolauma, sopulilauma, susilauma, turistilauma, vuohilauma
Aiheesta muualla
[muokkaa]- lauma Kielitoimiston sanakirjassa
- lauma Tieteen termipankissa
- Artikkeli 1081 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.