laukki
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- hevosen päässä oleva leveä, valkoinen juova, joka ulottuu otsasta turvalle
- hevonen, jolla on ym. juova päässään
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlɑukːi/
- tavutus: lauk‧ki
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | laukki | laukit |
genetiivi | laukin | laukkien (laukkein) |
partitiivi | laukkia | laukkeja |
akkusatiivi | laukki; laukin |
laukit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | laukissa | laukeissa |
elatiivi | laukista | laukeista |
illatiivi | laukkiin | laukkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | laukilla | laukeilla |
ablatiivi | laukilta | laukeilta |
allatiivi | laukille | laukeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | laukkina | laukkeina |
translatiivi | laukiksi | laukeiksi |
abessiivi | laukitta | laukeitta |
instruktiivi | – | laukein |
komitatiivi | – | laukkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | lauki- | |
vahva vartalo | laukki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]balttilainen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]2. hevonen, jolla on laukki päässään
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Anagrammit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- laukki Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 353. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.