kumulaatio
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kumulaatio (3)
- kasautuminen, kertyminen; keräytyminen yhteen jatkuvasti tietystä alkuhetkestä lähtien
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kumulaatio | kumulaatiot |
genetiivi | kumulaation | kumulaatioiden kumulaatioitten |
partitiivi | kumulaatiota | kumulaatioita |
akkusatiivi | kumulaatio; kumulaation |
kumulaatiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kumulaatiossa | kumulaatioissa |
elatiivi | kumulaatiosta | kumulaatioista |
illatiivi | kumulaatioon | kumulaatioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kumulaatiolla | kumulaatioilla |
ablatiivi | kumulaatiolta | kumulaatioilta |
allatiivi | kumulaatiolle | kumulaatioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kumulaationa | kumulaatioina |
translatiivi | kumulaatioksi | kumulaatioiksi |
abessiivi | kumulaatiotta | kumulaatioitta |
instruktiivi | – | kumulaatioin |
komitatiivi | – | kumulaatioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kumulaatio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]1. kasautuminen, kertyminen; keräytyminen yhteen jatkuvasti tietystä alkuhetkestä lähtien
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kumulaatio Kielitoimiston sanakirjassa
- kumulaatio Tieteen termipankissa