kumina

Suomi

Kumina (Carum carvi)

Substantiivi

kumina (12)

1. koiranputkea muistuttava kaksivuotinen sarjakukkaiskasvi (Carum carvi), jota kasvaa luonnonkasvina lähes koko Suomessa ja on otettu viljelyskasviksi, jonka hedelmiä ja jossain määrin myös lehtiä käytetään mausteena
2. (yleisesti) mikä tahansa kuminojen (Carum) suvun kasvi
3. kuminanhedelmä

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuminɑ/
• tavutus: ku‧mi‧na

Huomautukset

älä sekoita roomankuminaan, joka tunnetaan myös juustokuminana ja jeerana

Etymologia

ruotsin sanasta kummin < keskialasaksa < latinan cumīnum < muinaiskreikan κύμῑνον (kúmīnon) < seemiläisistä kielistä tai tuntematonta alkuperää

Käännökset

1. Carum carvi

englanti: caraway espanja: alcaravea hollanti: karwij ido: alkaraveo latina: cumīnum n. muinaiskreikka: κύμῑνον (kúmīnon) n. ranska: carvi m. ruotsi: kummin

saksa: Kümmel m. sloveeni: kumina tšekki: kmín turkki: kimyon ukraina: кмин (kmyn) m. unkari: kömény, köménymag venäjä: тмин viro: köömen

Liittyvät sanat

• ryytineito

Johdokset

• kuminainen

Yhdyssanat

italiankumina, juustokumina, kuminaöljy, maustekumina, mustakumina, roomankumina, saksankumina,

kuminanhedelmä

Substantiivi

kumina (12)

1. kumea ääni

   Leipä on valmis kun pohjaan koputtaessa kuuluu ontto kumina.

Käännökset

1. matala ääni

englanti: rumble

venäjä: гул m.

Liittyvät sanat

• kumea
• kumista

Aiheesta muualla

• kumina Kielitoimiston sanakirjassa
• kumina Tieteen termipankissa

Substantiivi

kumina

1. (taivutusmuoto) yksikön essiivimuoto sanasta kumi