kotiseutu

Suomi

Substantiivi

kotiseutu

1. alue, jolla henkilön koti on tai on ollut, synnyinseutu

Ääntäminen

• IPA: /ˈkot̪iˌseu̯t̪u/
• tavutus: ko‧ti‧seu‧tu

Etymologia

yhdyssana sanoista koti ja seutu

Käännökset

1. synnyinseutu

japani: 古里 (furusato), 故郷 (kokyō)

Aiheesta muualla

kotiseutu Kielitoimiston sanakirjassa