kelliä

Suomi

Verbi

kelliä (61) (taivutus[luo])

1. maata selällään

   Riku kelli sängyssä ja luki kirjaa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkelːiæˣ/
• tavutus: kel‧li‧ä

Käännökset

1. maata selällään

englanti: loll, sprawl

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kelliminen

Aiheesta muualla

• kelliä Kielitoimiston sanakirjassa