Siirry sisältöön

keikka

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

keikka (9-A)

  1. (arkikieltä) esittävän taiteilijan tai tällaisista koostuvan ryhmän esiintyminen
  2. (arkikieltä) tilapäinen työtehtävä, etenkin muualla kuin vakituisessa työpisteessä tehtävä
  3. (puhekieltä) yksittäinen harkittu rikollinen teko, varsinkin murto- tai muu varkaus taikka ryöstö
  4. (puhekieltä) kellahdus, kaatuminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkeikːɑ/
  • tavutus: keik‧ka

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keikka keikat
genetiivi keikan keikkojen
(keikkain)
partitiivi keikkaa keikkoja
akkusatiivi keikka;
keikan 		keikat
sisäpaikallissijat
inessiivi keikassa keikoissa
elatiivi keikasta keikoista
illatiivi keikkaan keikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keikalla keikoilla
ablatiivi keikalta keikoilta
allatiivi keikalle keikoille
muut sijamuodot
essiivi keikkana keikkoina
translatiivi keikaksi keikoiksi
abessiivi keikatta keikoitta
instruktiivi – keikoin
komitatiivi – keikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo keika-
vahva vartalo keikka-
konsonantti-
vartalo 		-

Käännökset

[muokkaa]
1. esiintyminen
2. tilapäinen työ
3. rikos

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • keikka Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

keikka yl. (1) (yks. määr. keikkan[luo], mon. epämäär. keikkor[luo], mon. määr. keikkorna[luo])

  1. (suomenruotsia, puhekieltä, musiikki) keikka

Etymologia

[muokkaa]
  • sitaattilaina suomesta

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=keikka&oldid=4546473”