kauppala
Ulkoasu
Katso myös: Kauppala |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (historia, oikeustiede) Suomessa ja Ruotsissa eräs kuntamuoto: pikkukaupunki, jolla ei kuitenkaan ollut täysiä kaupunkien oikeuksia eikä velvollisuuksia
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑu̯pːɑlɑ/
- tavutus: kaup‧pa‧la
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kauppala | kauppalat |
genetiivi | kauppalan | kauppaloiden kauppaloitten (kauppalain) |
partitiivi | kauppalaa | kauppaloita |
akkusatiivi | kauppala; kauppalan |
kauppalat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kauppalassa | kauppaloissa |
elatiivi | kauppalasta | kauppaloista |
illatiivi | kauppalaan | kauppaloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kauppalalla | kauppaloilla |
ablatiivi | kauppalalta | kauppaloilta |
allatiivi | kauppalalle | kauppaloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kauppalana | kauppaloina |
translatiivi | kauppalaksi | kauppaloiksi |
abessiivi | kauppalatta | kauppaloitta |
instruktiivi | – | kauppaloin |
komitatiivi | – | kauppaloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kauppala- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kauppala Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12