karju
 |
Suomi
[muokkaa].jpg)
Substantiivi
[muokkaa]karju (1)
- leikkaamaton sukukypsä koiraspuolinen sika
- (kuvaannollisesti, arkikieltä) vahva ja kookas miespuolinen henkilö
- Tomi oli oikea karju!
- (murteellinen) naisiin menevä mies[1]
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑrju/
- tavutus: kar‧ju
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karju | karjut |
| genetiivi | karjun | karjujen |
| partitiivi | karjua | karjuja |
| akkusatiivi | karju; karjun |
karjut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karjussa | karjuissa |
| elatiivi | karjusta | karjuista |
| illatiivi | karjuun | karjuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karjulla | karjuilla |
| ablatiivi | karjulta | karjuilta |
| allatiivi | karjulle | karjuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karjuna | karjuina |
| translatiivi | karjuksi | karjuiksi |
| abessiivi | karjutta | karjuitta |
| instruktiivi | – | karjuin |
| komitatiivi | – | karjuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karju- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- karju Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]karju
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä karjua
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä karjua
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä karjua
Viitteet
[muokkaa]Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen substantiivit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 1. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen kuvaannolliset ilmaukset
- Suomen kielen arkikieliset ilmaukset
- Suomen kielen murteelliset ilmaukset
- Suomen kielen kaksitavuiset sanat
- Suomen verbien taivutusmuodot
- Suomen kielen homonyymit