Siirry sisältöön

kaartua

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

kaartua (52-K) (taivutus[luo])

  1. tehdä mutka, olla kaarella
    Huoltoaseman jälkeen tie kaartuu vasemmalle.
    Tummana taivas kaartuu.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkɑːrt̪uɑˣ/
  • tavutus: kaar‧tu‧a

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kaartua Kielitoimiston sanakirjassa