jomotus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]jomotus (39)
- (varsinkin sykkivä) tylppä kipu, jomottaminen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjomot̪us/
- tavutus: jo‧mo‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jomotus | jomotukset |
| genetiivi | jomotuksen | jomotusten jomotuksien |
| partitiivi | jomotusta | jomotuksia |
| akkusatiivi | jomotus; jomotuksen |
jomotukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jomotuksessa | jomotuksissa |
| elatiivi | jomotuksesta | jomotuksista |
| illatiivi | jomotukseen | jomotuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jomotuksella | jomotuksilla |
| ablatiivi | jomotukselta | jomotuksilta |
| allatiivi | jomotukselle | jomotuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jomotuksena | jomotuksina |
| translatiivi | jomotukseksi | jomotuksiksi |
| abessiivi | jomotuksetta | jomotuksitta |
| instruktiivi | – | jomotuksin |
| komitatiivi | – | jomotuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jomotukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
jomotus- | |
Etymologia
[muokkaa]jomottaa (heikko vartalo jomota-) + -us
Käännökset
[muokkaa]1. jomottaminen
|
Ks. särky |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- jomotus Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 858 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa