Siirry sisältöön

helma

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

helma (9)[1]

  1. paidan, hameen tms. vaatekappaleen tai muun alaosa (myös kuvaannollisesti)
    Lapset roikkuivat äitinsä helmoissa.
    Pitkätakki on tavallisesti helmastaan halki.
    Auton helmat olivat lommoilla.
    Poika pakeni ja kätkeytyi metsän helmaan, jossa hän tunsi olonsa turvalliseksi.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhelmɑ/
  • tavutus: hel‧ma

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi helma helmat
genetiivi helman helmojen
(helmain)
partitiivi helmaa helmoja
akkusatiivi helma;
helman
helmat
sisäpaikallissijat
inessiivi helmassa helmoissa
elatiivi helmasta helmoista
illatiivi helmaan helmoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi helmalla helmoilla
ablatiivi helmalta helmoilta
allatiivi helmalle helmoille
muut sijamuodot
essiivi helmana helmoina
translatiivi helmaksi helmoiksi
abessiivi helmatta helmoitta
instruktiivi helmoin
komitatiivi helmoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo helma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

hameenhelma, helmalauta, helmapelti, helmasynti, hienohelma, kellohelma, paidanhelma, rimpsuhelma

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • helma Kielitoimiston sanakirjassa
  • helma Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9