Siirry sisältöön

heila

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

heila (9)

  1. tyttö- tai poikaystävä, seurustelukumppani

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhei̯lɑ/
  • tavutus: hei‧la

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heila heilat
genetiivi heilan heilojen
(heilain)
partitiivi heilaa heiloja
akkusatiivi heila;
heilan
heilat
sisäpaikallissijat
inessiivi heilassa heiloissa
elatiivi heilasta heiloista
illatiivi heilaan heiloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi heilalla heiloilla
ablatiivi heilalta heiloilta
allatiivi heilalle heiloille
muut sijamuodot
essiivi heilana heiloina
translatiivi heilaksi heiloiksi
abessiivi heilatta heiloitta
instruktiivi heiloin
komitatiivi heiloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo heila-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

sana kuulunee heilua-verbin yhteyteen;[1] slangiin Sisä-Suomen murteista[2]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Rinnakkaismuodot
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kesäheila, vappuheila

Idiomit

[muokkaa]
  • (sanonta) Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä.
  • (sanonta) Jos ei heilaa helluntaina, niin Juhannuksena jonoa.  lähde?

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • heila Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 498 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Ruotsi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

heila (1)

  1. tehdä natsitervehdys, huutaa Sieg heil tai heil Hitler

Viitteet

[muokkaa]
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. heila.
  2. Heikki Paunonen: "Stadin slangi historiallisena, kielellisenä ja sosiaalisena ilmiönä", Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 30. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.