Siirry sisältöön

apea

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

apea (15) (komparatiivi apeampi, superlatiivi apein) (taivutus[luo])

  1. alakuloinen, ankea, murheellinen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈɑpeɑ/
  • tavutus: a‧pe‧a

Etymologia

[muokkaa]

slaavilainen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Vastakohta
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • apea Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.