omintakeinen
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]omintakeinen (38) (komparatiivi omintakeisempi, superlatiivi omintakeisin) (taivutus[luo])
- ketään jäljittelemätön, omaperäinen, erikoinen, outo, omituinen
- Häntä vieroksuttiin omintakeisten näkemystensä vuoksi.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈominˌt̪ɑkei̯nen/
- tavutus: o‧min‧ta‧kei‧nen
Käännökset
[muokkaa]1. ketään jäljittelemätön, omaperäinen, erikoinen, outo, omituinen
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: omintakeisesti
- substantiivit: omintakeisuus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- omintakeinen Kielitoimiston sanakirjassa