huilisti
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]huilisti (5)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huilisti | huilistit |
| genetiivi | huilistin | huilistien (huilistein) |
| partitiivi | huilistia | huilisteja |
| akkusatiivi | huilisti; huilistin |
huilistit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huilistissa | huilisteissa |
| elatiivi | huilistista | huilisteista |
| illatiivi | huilistiin | huilisteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huilistilla | huilisteilla |
| ablatiivi | huilistilta | huilisteilta |
| allatiivi | huilistille | huilisteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huilistina | huilisteina |
| translatiivi | huilistiksi | huilisteiksi |
| abessiivi | huilistitta | huilisteitta |
| instruktiivi | – | huilistein |
| komitatiivi | – | huilisteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huilisti- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Huomautukset
[muokkaa]Siksi, että sana on muodostettu liittämällä vanhaan suomen sanaan, ei nuorehkoon lainasanaan, nuori lainajohdin -isti, on sanaa pidetty vältettävänä. Esimerkiksi sanoja kitaristi, pianisti ja saksofonisti pidetään loogisina, koska niissä tuo lainajohdin on liitetty nuorehkoon lainasanaan, mutta ei vastaavasti puhuta esim. "torvistista", "rummistista" ja "kantelistista", koska torvi, rumpu ja kantele (rinnakkaismuoto kannel) ovat vanhoja suomen kielen sanoja ja tässä huilu rinnastuu niihin, ei esim. kitaraan, pianoon ja saksofoniin.
Etymologia
[muokkaa]Poikkeuksellisesti ei-vierasperäisestä huilu-sanansta -isti-päätteellä muodostettu johdos etenkin viulisti sanan mallin mukaan.[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- huilisti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kolehmainen, Taru: Eläköityä ja muita ongelmasanoja. Kielikello, 2012, nro 4. Kotimaisten kielten keskus. Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.7.2016.