pinko
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- lukutoukka, yli-innokas opiskelija
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpiŋko/
- tavutus: pin‧ko
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pinko | pingot |
| genetiivi | pingon | pinkojen |
| partitiivi | pinkoa | pinkoja |
| akkusatiivi | pinko; pingon |
pingot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pingossa | pingoissa |
| elatiivi | pingosta | pingoista |
| illatiivi | pinkoon | pinkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pingolla | pingoilla |
| ablatiivi | pingolta | pingoilta |
| allatiivi | pingolle | pingoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pinkona | pinkoina |
| translatiivi | pingoksi | pingoiksi |
| abessiivi | pingotta | pingoitta |
| instruktiivi | – | pingoin |
| komitatiivi | – | pinkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | pingo- | |
| vahva vartalo | pinko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Englanti
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pinko (monikko pinkos tai pinkoes)
- (arkikieltä, usein halventava) sosialisti joka ei ole täysi kommunisti