Yves Duteil
Yves Duteil [iv dytɛj] (s. 24. heinäkuuta 1949 Neuilly-sur-Seine, Hauts-de-Seine) on ranskalainen laulaja ja lauluntekijä. Hän toimi 1989–2014 myös pormestarina noin 700 asukkaan Précy-sur-Marnen kunnassa Pariisin itäpuolella, Seine-et-Marnen departementissa.[1][2][3]
Toimistotyöntekijäisän ja kultaseppä-äidin poikana Pariisin luoteisessa esikaupungissa varttunut Duteil soitti lapsesta saakka pianoa ja muita kosketinsoittimia, kunnes vaihtoi kitaraan 15 vuoden iässä. Hän aloitti yliopisto-opinnot, mutta vaihtoi pian musiikkikonservatorioon. Hän sai ensi kerran menestystä laulullaan "Virages" vuonna 1972. Se sisältyy hänen vuoden 1974 esikoisalbumilleen L'écritoire.[1][3]
Hänen eniten myyty ja tunnetuin albuminsa on vuonna 1977 julkaistu Tarentelle, jolta löytyvät nimikappaleen lisäksi hänen tunnetuimpiin kuuluvat laulunsa "Le petit pont de bois" ja "Le mur de la prison d'en face" sekä Notre Temps -lehden koko 1900-luvun parhaaksi ranskalaislauluksi valitsema "Prendre un enfant par la main"[2].
1980-luvun puolivälissä Duteil teki ranskan kieltä ylistävän laulun ”La langue de chez nous” ja samannimisen albumin. Hänet palkittiin Ranskan akatemian hopeamitalilla. Pormestarin työstään hän on saanut Marianne-palkinnon.[3]
Vuonna 2018 Yves Duteil julkaisi kuuden vuoden hiljaisuuden ja sydänleikkauksen jälkeen viidennentoista albuminsa Respect.[4][2]
Duteil on kirjoittanut myös muutamia lastenkirjoja. Hänet tunnetaan myös ranskan kielen, lasten oikeuksien ja ympäristönsuojelun hyväksi tekemästään työstä.
Duteil Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yves Duteil on vieraillut Suomessa ainakin kahdesti 1970-luvun keskivaiheilla[5]. Toinen kerta oli lokakuussa 1977 Helsingin konservatorion juhlasalissa,[6] ja Yleisradio esitti tästä konsertista tallennetun 45-minuuttisen ohjelman maaliskuussa 1978.[7]
Levytykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1972: "Virages" (single)
- 1974: L'écritoire
- 1976: J'attends
- 1977: Tarentelle
- 1978: En public au théâtre des Champs-Elysées
- 1979: Mélancolie (myöhemmin nimellä J'ai la guitare)
- 1980: Yves Duteil chante pour les enfants
- 1981: Ça n'est pas ce qu'on fait qui compte
- 1982: L'Olympia
- 1982: Les saisons Grand-Père
- 1983: La statue d'ivoire
- 1985: La langue de chez nous
- 1985: L'univers musical Jean Musy – instrumental
- 1987: Ton absence
- 1988: Côté scène – Olympia
- 1990: Blessures d'enfance
- 1991: En public – spectacle au Zénith
- 1992: Vos préférences , kokoelma
- 1992: La fleur de l'impossible – Alberville
- 1993: Ligne de vie
- 1994: Entre elles et moi – duos
- 1996: Pour les enfants , kokoelma
- 1997: Touché
- 1997: Correspondences, neljän CD:n kokoelma
- 2001: Sans attendre
- 2002: Yves Duteil chante les enfants
- 2003: Yves Duteil chante pour elle
- 2003: Yves Duteil par cœur
- 2004: Tous les droits des enfants
- 2004: Yves Duteil chante l'air des mots
- 2008: (fr)agiles
- 2010: Mes escales..., kahden CD:n kokoelma
- 2018: Respect
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Yves Duteil AllMusicissa (englanniksi). Viitattu 29.5.2018.
- ↑ a b c Yves Duteil, opéré à cœur ouvert, dévoile ses ennuis de santé Télé-Loisirs.fr. 16.1.2018. Viitattu 29.5.2018. (ranskaksi)
- ↑ a b c Yves Duteil RFI-radioyhtiön sivusto. Tammikuu 2018. France Médias Monde. Viitattu 29.5.2018. (ranskaksi)
- ↑ Chanson : Yves Duteil revient Franceinfo. 16.2.2018. Viitattu 29.5.2018. (ranskaksi)
- ↑ Tuppurainen, Elsa: Suoraan sydämeen. Helsingin Sanomat, 29.10.1977, s. 12. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 5.5.2021.
- ↑ Heikkilä, Julius: Puritaaninen laulaja. Helsingin Sanomat, 30.10.1977, s. 26. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 5.5.2021.
- ↑ Kajava, Jukka: Yves Duteil konserttilavalla. Helsingin Sanomat, 9.2.1978, s. 37. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 5.5.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
