Yhdysvaltain ympäristöpolitiikka
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
| Osa artikkelisarjaa |
| Yhdysvaltain politiikka |
|---|
 |
|
Toimeenpano |
|
Oikeuslaitos |
|
Puolueet |
|
Federalismi |
|
Lisää aiheesta |
Tämä artikkeli käsittelee Yhdysvaltain ympäristöpolitiikkaa.
Vuonna 2002 amerikkalaisista 63 % koki ympäristönsuojelun ensisijaiseksi tehtäväksi.[1]
Hallinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (Environmental Protection Agency, EPA) koordinoi ympäristönsuojelua vuodesta 1970. Ronald Reagan nimitti EPA:n johtoon teollisuuden edustajan. US Forest Service USFS on Yhdysvaltain maatalousministeriön metsäosasto vuodesta 1905.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1840-luvulla Ralph Waldo Emerson ja Henry David Thoreau korostivat luonnon merkitystä ihmisen hyvinvointiin. John Muir (Kalifornia) perusti Sierra Clubin vuonna 1892. Muir ajoi kansallispuistojen perustamista arvokkaiden luontokohteiden suojelemiseksi. Vuonna 1872 perustettiin Yellowstone, mikä oli maailman ensimmäinen kansallispuisto.
Theodore Roosevelt tuki vuosina 1901-1909 suuntausta, joka pyrki rajoittamaan suurkapitalistien monopolipyrkimyksiä, parantamaan naisten asemaa, kieltämään lapsityövoiman ja turvaamaan elintarvikkeiden puhtauden. Roosevelt tuki myös luonnonsuojelua. Hän perusti monia kansallispuistoja, vihki luonnonmonumentteja ja villieläinten suojelualueita. Hänen aikanaan laajennettiin Yhdysvaltojen kansallismetsäjärjestelmää ja luotiin riistansuojelualueet (National Wildlife Refuge). Roosevelt kannusti luonnonvarojen kestävää käyttöä. Suuren laman aikana taisteltaessa työttömyyttä vastaan Roosevelt perusti Luonnonvarain suojelujoukot (Civilian Conservation Crops) metsien ja kansallispuistojen hoitoon.[2] Jimmy Carterin aikana 1977-1981 perustettiin luonnonsuojelualueet Alaskaan.[2]
Ilmastonmuutos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvallat on maailman suurimpia hiilidioksidin tuottajia, eikä ole allekirjoittanut Kioton pöytäkirjaa. Hiilikaivosyhtiöt lahjoittivat republikaaneille 20 miljoonaa $ vuonna 2000. Tim Flanneryn mukaan USA:n hallituksen myötätunto hiiliteollisuuden puheille, osoittaa että he ovat ostettavissa. EPA:n vuoden 2002 vuosikatsauksesta poistettiin ilmastonmuutosta koskeva osa.[3]
Kemianteollisuus ja energiateollisuus perusti harhaanjohtavia organisaatioita, jotka pyrkivät herättämään epäilystä ilmastonmuutoksesta ja vähentämään hiilipäästöjä. Global Climate Coalition oli 50 öljy-, kaasu, auto ja kemianteollisuuden järjestö, joka perustettiin vuonna 1989. DuPont ja PB erosivat vuonna 1997 ja Texaco vuonna 2000. Exxon Mobil, Chevron ja General Motors olivat toiminnassa mukana sen loppuun asti. Harhautusorganisaatioihin sisältyy Frontiers of Freedom ja Cooler Heads Coalition.[4]
Exxon Mobil:n vuosina 2000-2003 rahoittamiin ilmastonmuutosta kyseenalaistaviin tutkimushautomoihin sisältyy: Competitive Enterprise Institute 1,38 miljoonaa $, American Enterprise Institute 0,96 miljoonaa $, Frontiers of Freedom 612 000 $, Heritage Foundation 340 000 $, Cato Institute 75 000 $ ja Arizona State University of Climatology 50 000 $.[5]
Princetonin yliopiston tutkijoiden Steven Pacala ja Robert Socolov mukaan kilpailukykyisin tekniikka hiilidioksidin vähentämiseen sähköntuotannossa on tuulivoima.[4]
Donald Trump nimitti vuonna 2016 konservatiivisen ajatushautoman johtajan Myron Ebell johtamaan EPAn muutoksia. Ebell mukaan ilmastonmuutoksesta ei tarvitse olla huolissaan ja the Clean Power Plan on laiton. Ebell on Washington Post lehden mukaan pitkän linjan ilmastoskeptikko.[6][7]
Alaska
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keijo Korhosen mukaan Alaskan öljyntuotanto kattaisi USA:n kysynnän ehkä yhdeksi vuodeksi. Alaskan öljynporaus, sen rakennukset, tiet ja putkistot voivat tuhota herkän arktisen luonnon. Alue on suojeltu vuodesta 1980. Bush kumosi suojelun. Alaskan luonnonsuojelualueiden avaaminen öljynporaukselle on kallista ja epävarmaa. On myös arveltu, että öljy-yhtiöt pyrkivät vain nöyryyttämään luonnonsuojelijoita.[8]
Metsät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]FAO:n mukaan (2007) yli puolet maailman metsistä on viidessä maassa: Venäjä, Brasilia, Kanada, Yhdysvallat ja Kiina.[9] Yhdysvaltojen lainsäädäntö kielsi puun viennin valtionmetsistä, mutta yksityismetsiä laki ei kata. Puun vienti Oregonista ja Washingtonista Japaniin kuusinkertaistui vuosien 1961–1974 välillä. Se johti vanhojen metsien määrän ja pinta-alan laskuun. 1930-luvulla suosittiin harvennushakkuita. 1940-luvulta metsäyhtiöt suosivat avohakkuita, koska ne olivat harvennushakkuita halvempia. Hakkuukierroksi tuli 100 vuotta ja vanhempia puita ei ole. Kestävän hakkuun määräksi arvioitiin vuonna 1949 0,75 milj. kuutiota ja kaadetun puun määrä oli vuosittain 1,65 milj. kuutiota. Metsän suojelijat ”puissa istujat” kapusivat pelastettaviin puihin. Oregonin poliitikot tukivat suojelijoita. Vuonna 1978 ja 1990-luvulla erämaa-alueisiin liitettiin French Pete ja Opal Creek.[2]
Bill Clintonin aikana laadittiin Forest Plan for a Sustainable Environment asiakirja. Siinä luotiin aarniometsien suojelualueita vanhoille metsille ja niiden lajeille.[2]
Vesi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1950 Pohjois-Amerikassa oli 2/3 maailman vesivarannosta ja vuonna 1985 osuus oli 1/3.[2]
Kalastus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvallat kielsi vuonna 1991 merinisäkkäiden suojelulakiin vedoten tonnikalan myynnin, jos kalastajat eivät käytä delfiinejä suojelevia verkkoja. Gatt päätti, että kielto oli laiton.[2]
Vieraslajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvaltain vieraslajien aiheuttamat satotappiot ja tuhot puun tuotannolle ja maanviljelylle on yli 100 mrd. $ vuodessa.[9]
Lait ja sopimukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvaltain lakeihin ja sopimuksiin sisältyy: [2]
- National Environmental Policy Act 1969, YVA pakolliseksi
- Endangered Species Act 1973, Lajien rauhoitus
- Wilderness Act 1964, Erämaalaki
Ympäristökatastrofeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Exxon Valdez tankkerista aiheutui 40 000 tonnin raakaöljyn päästö Alaskassa maaliskuussa 1989. 250 000 merilintua kuoli.[5]
- Union Carbide Yhdysvaltalaisyrityksen onnettomuus Intiassa (nykyään Dow Chemical) 42 tonnin isosyanaattimetyyli –päästö 2.12.1984
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Haavoitettu jättiläinen, Yhdysvallat syyskuun 2001 jälkeen, Otava toukokuussa 2002, Alaska s.163, 248, kansan mielipide 264
- ↑ a b c d e f g h J. Donald Hughes, Maailman ympäristöhistoria, Vastapaino 2008, An Environmental History of the World: Humankind's Changing Role in the Community of Life. Routledge, 2001, Sivut: Roosevelt s. 13, 225-7, John Muir s. 13, Yellowstone 12, Emerson, Thoreau 12 lait 13, Carter 15, metsät 264, 287- 292 vesi 271, kalastus 311-412
- ↑ Tim Flannery, Ilmastonmuuttajat, Otava 2006 (The Weather Makers, The History and Future of Climate Change 2005) s. 150, 165, 248-251
- ↑ a b Tim Flannery, Ilmastonmuuttajat, Otava 2006 (The Weather Makers, The History and Future of Climate Change 2005) s. 150, 165, 248-251, 276
- ↑ a b Ympäristöatlas, Monde diplomatique Like 2008. Sivut: jupakat s. 28, Exxon Mobil 15
- ↑ Donald Trump presidency a 'disaster for the planet', warn climate scientists The Guardian 11.11.2016
- ↑ transition team has tapped a longtime climate skeptic to set environmental policy. The Washington Post. September 26, 2016
- ↑ Haavoitettu jättiläinen, Yhdysvallat syyskuun 2001 jälkeen, Otava toukokuussa 2002, Alaska s.163, 248, kansan mielipide 264
- ↑ a b Jari Lyytimäki ja Harri Hakala, Ympäristön tila ja suojelu Suomessa, Gaudeamus, 2008, s. 198, 189
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- American Society for Environmental History (Arkistoitu – Internet Archive)