Xianfeng

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Xianfeng
咸豐帝
Kiinan keisari
Valtakausi 9. maaliskuuta 1850 – 22. elokuuta 1861
Edeltäjä Daoguang
Seuraaja Tongzhi
Syntynyt 17. heinäkuuta 1831
Vanha kesäpalatsi, Peking, Kiina
Kuollut 25. helmikuuta 1850 (67 vuotta)
Chengden kesäpalatsi, Chengde, Kiina
Puoliso Xiaodexian
Ci'an
Cixi
Lapset Tongzhi
Min
Rongshou
Suku Aisin-Gioro
Isä Daoguang
Äiti Xiaoquancheng

Keisari Xianfeng (kiin. 咸豐帝, alkuperäiseltä nimeltään Aisin-Gioro I Ju, myös Yizhu, Ven-Tsung tai Hien-fung;[1] 17. heinäkuuta 1831 – 22. elokuuta 1861) oli mantšulaisen Qing-dynastian yhdeksäs hallitsija ja seitsemäs tähän dynastiaan kuulunut Kiinan keisari, joka hallitsi vuosina 1850–1861.

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yizhu oli keisari Daoguangin neljäs poika ja syntyi vuonna 1831 keisarillisessa kesäpalatsissa 8 kilometriä Pekingin muureista koilliseen. Hänen äitinsä oli keisarillinen puoliso Quan (全貴妃), joka kuului mantšulaisen Niuhuru-klaaniin ja josta vuonna 1834 tehtiin keisarinna. Kuolemansa jälkeen hänen tunnettiin nimellä Keisarinna Xiaoquancheng (孝全成皇后).

Yizhu tuli tunnetuksi hyvistä kirjallisuuden ja hallinnon taidoistaan, joissa hän ylitti useimmat veljensä, mikä teki hänen isäänsä, keisari Daoguangiin suuren vaikutuksen, ja sen vuoksi tämä valitsi hänet seuraajakseen.

Valtakauden alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yizhu nousi isänsä seuraajana valtaistuimelle vuonna 1850, vain 19-vuotiaana ja siis jokseenkin nuorena keisariksi. Siihen aikaan Qing-dynastiaa olivat kohdanneet monet sekä sisäiset että uudet haasteet. Yizhun omaksuna hallitsija- ja aika­kausi­nimi Xianfeng (咸丰/咸豐), joka merkitsee "yleismaailmallista menestystä", ei vastannut Kiinan tuolloista tilannetta.

Sodat ja kapinat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1850 alkoi sarja kansannousuja, jotka olivat vähällä tuhota dynastian. Taiping-kapina alkoi joulukuussa 1850, jolloin Hung Hsiu-tšuan, hakkalainen synkretistisen kristillisen lahkon johtaja, voitti paikalliset sotavoimat, jotka oli lähetetty hajottamaan hänen seuraajansa. Hong julisti perustetuksi Taipingin taivaallisen kuningas­kunnan, ja kapina levisi hyvin nopeasti moniin maakuntiin. Seuraavana vuonna Pohjois-Kiinassa alkoi Nien-kapina. Toisin kuin kristityillä Taipingeilla, Nien-kapinallisilla ei ollut selvää poliittista ohjelmaa, mutta ratsuväkeen perustuvien sotajoukkojensa suuren liikkuvuuden vuoksi heistä tuli vakava uhka Pekingille. Jouduttuaan kahden voimakkaan kapinallis­ryhmän väliin Qing-dynastia kärsi toistuvia tappioita. Myös miaot nousivat vuonna 1854 kapinaan kiinalais­valtaa vastaan ja saivat asuin­seuduillaan aikaan hävitystä, kunnes heidän kapinansa vuonna 1873 lopullisesti kukistettiin. Vuonna 1856 Qing-dynastian yritys vallata Nanking takaisin epäonnistui, ja Yunnanissa alkoi Panthay-kapina.

Keisari Xianfeng puutarhassaan

Samaan aikaan, vuonna 1856[1] eräästä aluksi vähäisestä tapauksesta rannikolla sai alkunsa toinen oopiumisota. Brittiläiset ja ranskalaiset joukot hyökkäsivät kiinalaisia vastaan rannikolla lähellä Tianjinia ja yrittivät pakottaa Qing-hallituksen neuvotteluihin. Jalka­vaimonsa Yin (懿貴妃, myöhemmän leski­keisarinna Cixi vaikutuksesta Xianfeng uskoi Kiinan yli­voimaisuuteen eikä suostunut brittien ja ranskalaisten vaatimuksiin. Hän lähetti prinssi Gongin erinäisiä kertoja neuvottelemaan, mutta välit katkesivat kokonaan, kun brittien diplomaattinen edustaja Harry Parkes vangittiin neuvottelujen aikana 18. syyskuuta.

Brittiläiset ja ranskalaiset maahan­tunkeutujat kohtasivat Sengge Rinchenin mongolialaiset ratsu­joukot 18. syyskuuta lähellä Zhangjiawania. Seuraavina päivinä he kuitenkin pääsivät lähelle Pekingiä, Tongzhoun piirikuntaan. Palikaon taistelussa 21. syyskuuta brittien ja ranskalaisten keskitetty tykistö­tuli tuhosi kokonaan Sengge Rincchenin 10 000 eskadroonaa, joihin kuuluivat mongolien parhaat ratsujoukot, ja 6. lokakuuta maahan­tunkeutujat saapuivat Pekingiin.

18. lokakuuta 1860 nämä länsi­maiset sota­joukot ryöstivät ja polttivat Qīngyī Yuán'in ja Yuánmíng Yuán'in keisarilliset kesäpalatsit. Kun Xianfeng oli saanut tiedon tapahtuneesta, hänen terveyden­tilansa heikkeni nopeasti.

Xianfengin hallitukaudella Kiina myös menetti Venäjälle osan Mantšuriaa, ensin Amurin pohjoispuoliset alueet vuonna 1858 sekä kaksi vuotta myöhemmin Ussurin itäpuoliset alueet.[2]

Samaan aikaan kun eurooppalaisten valtojen kanssa käytiin neuvotteluja, keisari Xianfeng ja hänen keisarillinen hovinsa pakeni Chengden (Jehol)in pohjoiseen palatsiin vuotuiselle keisarilliselle metsästys­retkelle. Kun Xianfengin terveyden­tila huononi, myös hänen kykynsä hallita heikkeni, ja kilpailevat aatteet hovissa johtivat kahden eri puolueen syntyyn. toista niistä johtivat rikas mantšu Sushun, prinsessa Yi ja Zheng, toista kenraali Ronglun ja Kahdeksan lippu­kunnan tukemana keisarin jalka­vaimo Yi, myöhempi leski­keisarinna Cixi.

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Xianfeng kuoli 22. elokuuta 1861 keisarillisessa kesäpalatsissa Chengdessä, 230 kilometriä koilliseen Pekingistä. Lyhyen elämänsä aikana hän oli osoittautunut liian myöntyväiseksi. Häntä seurasi keisarina hänen kuusi­vuotias poikansa Zaichun, keisari Tongzhi. Päivää ennen kuolemaansa Xianfeng oli kutsunut Sushunin kannattajajineen sairas­vuoteensa ääreen ja antanut heille keisarillisen määräyksen, joka koski hallitusvallan käyttöä nuoren keisarin ollessa alaikäinen. Siinä neljä hallitsija­suvun jäsentä (Yin prinssi Zauyian, Zhengin prinssi Duanhua, Jingshou ja Sushan) sekä neljä ministeriä (Muyin, Kuangyuan, Du Han ja Jiao Youying) määrättiin jäseniksi uuteen holhooja­hallitukseen, jonka oli autettava nuorta keisaria. Perinteisen tavan mukaan keisarin kuoleman jälkeen sijais­hallitsijoiden oli kuljetettava hänen ruumiinsa pääkaupunkiin. Keisarinna sekä keisarin jalka­vaimo Yi, jotka molemmat saivat leski­keisarinnan arvonimen, matkustivat heidän edellään Pekingiin ja toimeen­panivat vallan­kaappauksen, jossa Sushun syrjäytettiin sijais­hallitsijan asemasta. Yi, joka leski­keisarinnana tunnetaan paremmin nimellä Cixi, toimi Kiinan tosi­asiallisena hallitsijana seuraavat 47 vuotta.

Keisari Xianfeng haudattiin Itäisiin Qing-hautoihin (清東陵), 125 kilometriä itään Pekingistä, Dinglingin mausoleumi­kompleksiin.

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Xianfengin hallitsija­kaudella Qing-dynastian alamäki jatkui. Kapinat, jotka alkoivat hänen hallitsija­kautensa ensimmäisenä vuonna, päättyivät vasta hänen seuraajansa Tongzhin aikana ja johtivat miljoonien ihmisten kuolemaan. Xianfengin oli myös suostuttava brittien ja ranskalaisten vaatimuksiin ja heidän yrityksiinsä laajentaa kauppaa Kiinassa. Isänsä Daoguangin tavoin myöskään Xianfeng ei juuri ymmärtänyt eurooppalaisia ja heidän ajatus­maailmaansa. Sen sijaan, että länsimaalaiset usein pitivät eri kansa­kuntia yhden­vertaisina,lähde? joiden oli yhtä lailla kunnoitettava kansain­välisiä normeja, Xianfeng piti ei-kiinalaisia, muun muassa eurooppalaisia, alempi­arvoisina ja piti heidän pyyntöään yhden­vertaisesta kohtelusta loukkauksena. Kun eurooppalaiset ehdottivat konsuliedustuksen perustamista Kiinaan, Xianfeng torjui ajatuksen välittömästi.

Toisen oopiumi­sodan aikana Xianfeng ei myöskään suostunut eurooppalaisten pyyntöihin tavata hänet. Eläessään hän ei ollut tavannut yhtään ulko­maista arvo­henkilöä.

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Keisarinna Xiaodexian (孝德顯皇后薩克达氏) (k. tammikuussa 1850), alkuperäiseltä nimeltään Sakda. Kuului Sakda-klaaniin, nimitettiin keisarinnaksi kuolemansa jälkeen, kun Yizhusta tuli keisari Xianfeng.
  2. Keisarinna Ci'an (慈安太后), Niuhuru-klaanin jäsen (1837–1881).
  3. Keisarinna Cixi (Jalosukuinen puoliso Yi 懿貴妃) (1835–1908).
  4. Li, tunnettu kuolemansa jälkeen nimellä Keisarillinen jalosukuinen puoliso Zhuangjing (庄靜皇貴妃) (1837–1890).
  5. Keisarillinen Jalosukuinen Puoliso Duanke (端恪皇貴妃) Tunggiya clan (1844–1910).
  6. Jalosukuinen Puoliso Mei (玫貴妃) (1837–1890), synnytti keisarin toisen pojan, joka kuoli nuorena.
  7. Jalosukuinen Puoliso Wan (婉貴妃) (k. 1894) mantšulaisesta Sujiro-klaanista.
  8. Lu (璷妃) (k. 1895) mantšulaisesta Nara-klaanista.
  9. Ji (吉妃) (k. 1905) Wang-klaanista.
  10. Xi (禧妃) (k. 1877) Chahala-klaanista.
  11. Qing (慶妃) (k. 1885) Han-kiinalaisesta Zhang-klaanista.
  12. Keisarillinen jalkavaimo Yun (雲嬪) (k. 1855) Wugiya-klaanista.
  13. Keisarillinen jalkavaimo Rong (容嬪) (k. 1869) mantšulaisesta Irgen-Gioro-klaanista.
  14. Keisarillinen jalkavaimo Shu (璹嬪) (k. 1874) mantšulaisesta Yehenara-klaanista.
  15. Keisarillinen jalkavaimo Yu (玉嬪) (k. 1862), keisarillisen jalkavaimo Shun nuorempi sisar.
  16. Ensimmäisen luokan naispalvelija Ping (玶常在) (k. 1857) mantšulaisesta Irgen-Gioro -klaanista.
  17. Ensimmäisen luokan naispalvelija Chun (瑃常在) (k. 1859).
  18. Ensimmäisen luokan naispalvelija Xin (鑫常在) (k. 1859).
  • Lapset:
  1. Zaichun, leskikeisarinna Cixin poika, josta tuli Xianfengin kuoltua keisari Tongzhi.
  2. Prinssi Min (1858), jalosukuisen puoliso Mein poika. Sai arvonimensä Prinssi Min vasta kuoltuaan.

jonka synnytti jalosukuinen puolisi Mei.

  1. Kurunin prinsessa Rong'an (榮安固倫公主)(1855–1875), Jalosukuisen puolisi Xhiangjingin tytär.
  • Ottolapsi:
  1. Kurunin prinsessa Rongshou (榮壽固倫公主) (1854–1924), prinssi Gongin vanhin poika.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Xianfeng Emperor

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b ”Kiina”, Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip-Kp), s. 1812. Otava, 1973. ISBN 951-1-00051-9
  2. ↑ Otavan iso Fokus, 4. osa (Kp-Mn), s. 2534, art. Mantšuria. Otava, 1973. ISBN 951-1-00388-7
  3. ↑ Draft history of the Qing dynasty. 《清史稿》卷二百十四．列傳一．后妃傳.
Edeltäjä:
Qing Daoguang 		Kiinan keisari
1850–1861 		Seuraaja:
Qing Tongzhi
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Xianfeng&oldid=22821735”